Erehtymätön seurakunta?

 ”Pahoittelemme tehtyjä erehdyksiä”

Meille kaikille ”Jumalan valtakunnan” nykyisille ja entisille talostelijoille on itsestäänselvyytenä opetus seurakunnan erehtymättömyydestä.  Armoneuvojen ja perinnäissääntöjen Jumalaan perustuvasta ehdottomasta virheettömyydestä pidetään kiinni luovuttamattomana opinkappaleena.

Julkisuuteen annetut pahoittelut, selittelyt ja ulkopuolisen painostuksen alla myönnetyt erehdykset eivät oikein sovi tähän mielikuvaan tahrattomasta totuuden patsaasta.  Virheet pedofiliatapausten hoidossa, pahoittelut hoitokokousten julmuuksista, koko sioniin levinneiden opetusten myöntäminen harhaopeiksi sekä pedofiilien kutsuminen seurakunnan paimeniksi saa väkisin miettimään mitä tämä erehtymättömyyttä vakuuttava

Uskovaisten naisten työnteko

On huomattu, että monet ovat eri mieltä niin sanotun ”virallisen kannan” kanssa, mitä tulee naisten mahdollisuudesta toimia pappina. Tilannehan  on tullut vastaan siitä, kun ensimmäinen uskovainen nainen  (vl) on tällä haavaa ordinaatiolistalla Turussa, ja on useampi sisar seuraavana tulossa.

On keskusteltu siitä mitä  silloin seuraa, uskovaisten naisten toimimisesta papin työssä kirkossamme.

Ensalkuun se, että kirkko ei kait ole aivan sama yksi yhteen kuin Jumalan seurakunta. Mutta myöskään SRK ei ole kirkko eikä se ole  jumalanvaltakunta.

Uskominen on mitä henkilökohtaisin asia.

Miksi laadukas anonyymi kirjoitus on usein paras kirjoitus?

Arkkipiispa Kari Mäkinen  on todennut julkisuudessa, että vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä eletään  ”ratkaisevaa vaihetta”. Jos liikkeessä ei uskaltauduta rehelliseen keskusteluun, on vaarana, että se sulkeutuu.

- Tällä hetkellä käytävä keskustelu tuo näkyväksi yhden osan liikkeessä olevasta sisäisestä paineesta.  Liikkeessä on monta todellisuutta. Mikäli tätä ei tunnusteta ja uskaltauduta rehelliseen ja suoraan keskusteluun liikkeen sisällä, on vaarana, että liike sulkeutuu.

- Näyttää, että tässä suhteessa alkaa olla ratkaiseva vaihe, sanoo arkkipiispa.

Liikkeen johto on tehnyt kaikkensa estääkseen tämän avoimen keskustelun.

Se ei ole kuitenkaan onnistunut tavoitteessaan, sillä vl-liikkeessä on yhä enemmän turvauduttu anonyymiin keskusteluun. Anonyymi mielipiteiden vaihto ja vuorovaikutus

Arkkipiispa huolestui

Arkkipiispa Kari Mäkinen on huolestunut vanhoillislestadiolaisessa herätysliikkeessä tapahtuvasta painostamisesta, jota liikkeessä kohdistetaan naispappeuden hyväksyviä vanhoillislestadiolaisia kirkon työntekijöitä kohtaan.

- Kirkon kannalta pidän huolestuttavana, mikäli kirkon päätöksiin, järjestykseen ja niiden mukaiseen työhön sitoutuminen johtaa liikkeessä marginalisoimiseen tai ulkopuolelle sulkemiseen, Mäkinen sanoo Helsingin Sanomien haastattelussa 19.1.2012.

Kannanotto liittyy  Turun rauhanyhdistykseen, jossa

Hurtig ja Kallio: Naisten on aika saada tilaa lestadiolaisessa liikkeessä

Mari Leppäsen lisäksi on tiettävästi useita muitakin vanhoillislestadiolaisia teologinaisia, jotka ovat kokeneet kutsumuksekseen papin tehtävän työuranaan ja hengellisessä työssä. He ovat valmiita pappisvihkimykseen ja sitoutumaan pappislupaukseen.

Helsingissä toimiva teologi ja uskonnonopettaja, Ruukista kotoisin oleva Laura Kallio on kertonut  Helsingin Sanomien haastattelussa toivovansa, että vanhoillislestadiolaisuudessa alettaisiin hyväksyä myös naiset papinvirkaan.

Kalliolla itsellään ei ole pappiskutsumusta, mutta hän tuntee useita lestadiolaisia teologinaisia, jotka ovat saaneet kutsumuksen papin tehtävään. 

- Minun tiedossani on ainakin viisi

Risto Leppänen ja Heikki Rainio joutumassa puhujakieltoon Turun rauhanyhdistyksellä

Rauhanyhdistysten kurinpitoratkaisuissa kietoutuvat toisiinsa vanhoillislestadiolaisen, täysin miesjohtoisen herätysliikkeen naisia alistava ja mitätöivä  kulttuuri, yhteisön piirissä tapahtuneet  lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvät rikokset ja liikkeessä voimistunut sisäinen kritiikki, jota SRK ja paikallinen johto yrittävät rangaistuksilla ja pelottelulla vaientaa.  Kaikki nämä piirteet ovat näkösällä tällä kertaa Turun rauhanyhdistyksellä. Aloitteentekijänä on yhdistyksen johtokunta puheenjohtajansa johdolla.

Arkkipiispa Kari Mäkisen teologinen kansliasihteeri, teologian tohtori Risto Leppänen aiotaan asettaa puhujakieltoon Turun rauhanyhdistyksellä.

Yhdistyksen puheenjohtaja, diplomi-insinööri Kimmo Puolitaival on lähettänyt asiasta kokouskutsun johtokunnan muille jäsenille sekä Turun rauhanyhdistyksen muille maallikkopuhujille Mauri Tuikkalalle, Martti Telkille, Jouni Ritalalle ja Kimmo Lahdenperälle.

Herätysliikkeen maallikkojohtoisuus havainnollistuu tässäkin tilanteessa. Enempää Puolitaival kuin muutkaan johtokunnan jäsenet eivät ole teologeja.

Puolitaival itse on myös maallikkopuhuja ja lisäksi SRK:n johtokunnan jäsen. Hän on myös osallistunut saarnaajana ja SRK:n johtokunnan jäsenenä aktiivisesti vanhoillislestadiolaisuuden lähetystyöhön Länsi-Afrikassa. 

Puolitaival on ehdolla kirkolliskokouksen maallikkojäseneksi helmikuussa käytävissä vaaleissa. Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että Puolitaival on ehdolla vaaleissa ryhmässä Yhteisellä tiellä, jonka vaaliohjelmassaan julkisesti ilmoittaa torjuvansa  kaikenlaisen syrjinnän: 

Kaikkien ihmisten yhdenvertaisuus ja syrjinnän kielto ovat Suomen perustuslakiin kirjattuja, jokaiselle kansalaisille kuuluvia perusoikeuksia. Kirkon pitää niitä edistää myös omassa piirissään, etenkin kun nämä oikeudet ovat sopusoinnussa Jeesuksen julistuksen ja kirkon yhteisen uskon kanssa.

 Kokouskutsussa, joka on vuodettu Suomi24-keskustelupalstalle, Puolitaival kirjoittaa:

Leppäsen haastattelemat naiset: suorat sanat kutsumuksesta, syrjinnästä ja SRK:sta

Jeesus sanoo: Ota minun ikeeni harteillesi. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt. – Matt. 11:29–30.

Nämä Jeesuksen sanat lausutaan pappisvihkimyksessä.

Vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen piirissä elävät naisteologit ovat pettyneet siihen, millä tavoin oma hengellinen yhteisö on kohdellut ja edelleen kohtelee heitä, osoittaa teologi Mari Leppäsen tutkimus.

Tunnen usein epäoikeudenmukaisuuden, voimattomuuden ja jopa vihan tai katkeruuden tunteita naisten roolin vuoksi. Miksi naisen täytyy koko elämänsä ajan kuunnella pelkästään miesten julkista puhetta siitä, mitä on naisen elämä? (Haastateltu teologi.)

Ensimmäiset lestadiolaiset naisteologit valmistuivat Helsingin yliopiston teologisesta tiedekunnasta 1930-luvulla. He työskentelivät sittemmin uskonnonopettajina, viestintäaloilla, kouluttajina, ja tutkijoina. Tunnetuimpia heistä on kirjailija, suomentaja ja runoilija  Anna-Maija Raittila (s. 1928), joka kuuluu kansainvälisesti arvostetuimpiin suomalaisiin teologeihin.

Papiksi vihitään ensimmäinen vanhoillislestadiolainen nainen kuitenkin vasta yli 70 vuotta myöhemmin.

Mari Leppänen vihitään papiksi Turun tuomiokirkossa 4.3.2012

Suomen luterilaisessa kirkossa tehdään maaliskuussa kirkkohistoriaa.

Kirkko saa ensimmäisen naispapin vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen piiristä.

Teologian maisteriksi tammikuussa valmistuva, FM Mari Leppänen vihitään papiksi Turun tuomiokirkossa 4. maaliskuuta.

Mari Leppänen on jo alkanut hoitaa seurakuntapastorin virkaa Liedon seurakunnassa, mutta tekee työtään tosin vain siltä osin, mitkä hänen valtuutuksensa papiksi vihkimättömänä teologina ovat.

Jätimme uskon lastemme tähden

Joku aika sitten uskovainen mies kirjoitti täällä, miten vaikeaa on jättää usko, kun omat lapsetkin ovat uskomassa. Meillä tämä meni niin päin, että jätimme uskon juuri lasten takia. Lastemme lapsuutta ja koulutietä ajatellen kypsyi lopullinen päätöksemme irrottautua rauhanyhdistykseltä.

Minä tein tämän vaikean, mutta äärettömän vapauttavan päätöksen ensin, seitsemän vuotta sitten, perheellisenä ihmisenä, äitinä. Mieheni sitten myöhemmin päätti tehdä samoin. Eli me kielsimme uskomme, kuten sanonta kuuluu. Ja, kuten sanonta kuuluu, olimme olleet siihen saakka lapsuususkossa.

Jeesus, Sä Auttaja

Kun uuvun, haavoitun, huomassas, Herra, sun,
suuren ja siunatun, levätä saan.
Toiset jos hylkäävät, kasvosi lempeät
puoleeni kääntyvät rohkaisemaan.

 

Virsi 318.

Laulu Soile Isokoski. Säestys Marita Viitasalo
Säv. Caroline Volla Sørlie n. 1910. Sov. Olli Heikkilä
San. Ole Theodor Moe 1904.
Suom. Aune Krohn 1928. Uud. Anna-Maija Raittila virsikirjaan 1986.

Kun mielen tapaa yksinäisyys, kun läheiset ihmiset torjuvat tai jopa hylkäävät, lohduttakoon sana ja sävel tänä hetkenä murheellista sydäntä.

*       *       *

Ajattelemisen aihetta antoi Yksi joukossanne.