Tänään A-studion Talk: lestadiolaislasten hyväksikäyttö


Tänään 24.5.2012 TV1 klo 21.05. Ohjelman taustatiedot täällä.

A-studio: Talk

(Artikkelin lopussa Kiimingin kirkkoherra Pauli Niemelän Kalevassa 21.5.2012 julkaistu kirjoitus, jonka hän julkaisi välittömästi kirkolliskokouksen jälkeen. Arkkipiispa Kari Mäkinen käsitteli kirkolliskokouksen avauspuheessaan vl-liikkeen hyväksikäyttötapauksia.)

Lestadiolaislasten hyväksikäyttö.

Studiossa Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen pääsihteeri Tuomas Hänninen, opiskelija Aija Hannila, tutkija Johannes Alaranta ja perheenäiti Pirjo Luokkala.

Ohjelma tulee katsottavaksi nettiin ohjelman ensiesityksen jälkeen.

SRK:n johtokunnan on syytä erota

Arkkipiispa Kari Mäkinen kehotti kirkolliskokouksen avajaispuheessa vanhoillislestadiolaista liikettä katsomaan peiliin. Syynä lasten seksuaaliseen  hvyäksikäyttöön liittyvät menettelyt, kuten rikosten peittely ja niistä vaikeneminen, sekä hoitokokousten väkivalta.

Minut on keskustelussa pysähdyttänyt lasten seksuaaliseen hyväksikäyttö ja hengellinen väkivalta. Jälkimmäisestä on puhuttu varsinkin ns. hoitokokouksien yhteydessä.

Niille, joille vanhoillislestadiolainen liike on hengellinen koti ja osa minuutta, sekä erityisesti liikkeen vastuunkantajille eteen on tullut ankara peili. Ymmärrän, että siihen on vaikea katsoa. – - Mutta juuri tähän peiliin on välttämätöntä katsoa. Silläkin uhalla, että jotain liikkeen totutusta omakuvasta murentuisi.

Yhteisön henkistä ja hengellistä väkivaltaa ja lasten seksuaalista hyväksikäyttöä ei voi samastaa. Mutta niillä on jotain yhteistä. Molemmissa on kyse toisen ihmisen alistamisesta ja vallankäytöstä. Molemmat rikkovat ihmistä syvältä ja kohtalokkaasti. Molempia peittää vaikenemisen kehä.

Arkkipiispa muistutti kuitenkin siitä, että tämänkaltaiset äärimmäisen pahat teot eivät liity yksinomaan vanhoillislestadiolaisuuteen eikä liikkeeseen kuuluvia kaikkia yksityisiä ihmisiä ole lupa leimata syyllisiksi. Sellainen olisi ulkopuolisten taholta vääryyden ja pahuuden sijoittamista jonnekin itsen ukopuolelle, mikä on tyypillinen torjunnan ja ohittamisen muoto.

Päivämies-lehden pääkirjoituksessa vanhoillislestadiolaisen liikkeen johto paheksui arkkipiispan puhetta ja piti sitä kohtuuttomana liikettä kohtaan. Mutta herätysliikkeen sisällä on myös nykyjohtoa arvostelevia kantoja, ja jotkut ovat rohjenneet tuoda kritiikkinsä myös julki.

- Voin yhtyä arkkipiispan puheen sisältöön ja siinä mainittuun peiliin katsomisen tarpeeseen, totesi vanhoillislestadiolainen Kiimingin kirkkoherra, teologian tohtori ja kirkolliskokousedustaja Pauli Niemelä Kotimaan haastattelussa.

Mielipidekirjoituksessaan Kalevassa Niemelä moitti herätysliikkeen johtohenkilöiden menettelyä hyväksikäyttökysymyksen hoitamisessa. Johto ei ole viestinyt hyväksikäyttötapauksista johdonmukaisesti.

- Olen nähnyt herätysliikkeen kamppailussa toivon merkkeinä ulostulon pedofilia-asiassa, pahoittelun hoitokokousten opillisista harhoista ja viimeksi kannanoton Maijan tarinaan. Valitettavasti näitä toivon pilkahduksia ovat seuranneet kuitenkin viestit, jotka ovat usein vesittäneet ja samentaneet kuvan, Niemelä kirjoitti Kalevassa.  – Tulkitsen, että johdolla ei ole selvää ja johdonmukaista linjaa. Tapahtunee sivusta johtamista.

Arkkipiispa Mäkinen totesi, A-studion toimittajan häneltä asiaa erikseen tiedustellessa, että SRK.n julkinen anteeksipyyntö uhreilta olisi ”tavattoman hieno ele”.

SRK:n pääsihteeri Tuomas Hänninen kiisti YLEn haastattelussa, että SRK:n tulisi organisaationa esittää hyväksikäytön uhreille julkinen anteeksipyyntö.

Hän perusteli tätä näkemyksellä, että anteeksipyyntö on aina yksityisen ihmisen ratkaisu, ei organisaation. Vain yksityinen henkilö, joka on rikkonut toista henkilöä vastaan, voi pyytää omaa tekoaan anteeksi.

Hännisen mukaan vanhoillislestadiolainen yhteisö ei  ole vastuussa hyväksikäytöistä, vaan kyse on yksilöiden tekemisistä.

Kanta on ymmärrettävä kun tiedetään, miten keskeinen vanhoillislestadiolaisuudessa on uskomus oman seurakunnan erehtymättömyyteen. Rikkomusten tunnustaminen kollektiivisesti saattaisi murentaa tätä uskomusta.

Tosiasia kuitenkin on, että vanhoillislestadiolaisuuden hengellisessä opetuksessa on piirteitä, jotka alistavat hyväksikäyttörikosten peittelemiseen. Samoin liikkeen sisäisillä käytännöissä on rakenteita, jotka edistävät väkivaltaa heikompia kohtaan.

Pappi ja tutkja Johannes Alaranta on korostanut, että  erityisesti SRK:n omaksuma omintakeinen maallikko-rippisalaisuus-oppi eli käsitys maallikkosaarnaajia ja kaikkia lestadiolaisia velvoittavasta   rippisalaisuudesta tulee purkaa. Juuri se suojelee lasten hyväksikäyttäjiä.

Tästä on tiedossa lukuisia tapauksia, itse asiassa kaikissa paljastuneissa hyväksikäyttötapauksissa hyväksikäyttäjä on pyrkinyt vaientamaan uhrinsa, lapsen, pyytämällä tältä anteeksi aina raiskaamisen jälkeen.

Anteeksipyynnöllä rikollinen on saattanut pyrkiä myös saamaan suljetuksi todistajien suut mahdollisissa oikeudenkäyntitapauksissa.

Kun käräjäoikeuden päätös tuli, niin isäni soitti mulle ja kertoi, että ymmärrätkö ollenkaan mitä nyt on päätetty. Mä sanoin, että ymmärrän toki, sä joudut vankilaan ja se on aivan oikein. Isä sanoi, että ’sinun pitää sanoa niille tytöille, että ne vetää lausuntonsa pois, koska minä olen pyytänyt niiltä anteeksi ja minä olen uskonut ne anteeksi. Minä olen saanut ne uskoa Jeesuksen nimessä ja veressä anteeksi ja minä olen uskonut ne anteeksi’ . ( Iloisen talon kellarissa, toim. Kristiina Kouros. 2011.)

Alarannan mukaan sananvapaus lestadiolaisliikkeessä on varsin pieni ja virallista totuutta vastaan puhuva joutuu painostuksen kohteeksi. Liikkeessä vallitseva laajamittainen hengellinen väkivalta, joka ilmenee ns. hoitokokouskäytännössä, on läsmä uhkana kaikessa yhteisön sisäisessä vuorovaikutuksessa. Se kietoutuu myös hyväksikäyttörikoksiin. Ihmiset ovat valinneet ennemmin vaikenemisen lapsiin kohdistuneista rikoksista kuin niiden julki tuomisen, sillä omaa yhteisöä ei saa arvostella. Vaikeneminen kielteiseistä asioista ja pelko painostetuksi joutumisesta luonnollisesti lisäävät väärinkäytösten salaamista yhä tänään. Ne jotka ovat yrittäneet nostaa näitä asioita esiin, ovat joutuneet laajamittaisen painostamisen ja mustamaalaamisen kohteeksi.

Puheista tekoihin SRK:ssa

Kollektiivista anteeksipyyntöä on pidetty toisaalta myös riittämättömänä toimenpiteenä, sillä se ei itsessään ratkaise herätysliikkeen ongelmaa, joka liittyy juuri vastuulliseen johtamiseen. Mahdollinen yhteisön anteeksipyyntö voisi johtaa siihen että asiat herätysliikkeessä jäisivät entiselleen. Monien mielestä anteeksipyyntö ei ole riittävän konkreettinen signaali siitä, että herätysliikkeen toimintatavoissa tehtäisiin todellinen parannus, mitä tulee todettuihin opillisiin harhoihin sekä lastensuojeluun ja niin henkisen, hengellisen kuin seksuaalisenkin väkivallan vastustamiseen.

Esimerkiksi pastori Mari Leppänen totesi YLEn haastattelussa, että anteeksipyyntö itsessään ei ole herätysliikkeen johdolta riittävä toimenpide.

- Käytännöllä ja puheillla täytyy olla yhteys. Ihmisten, jotka ovat osallistuneet näiden asioiden käsittelyyn ja sanovat, että he ovat tehneet raskaita virheitä, olisi luonnollista kantaa vastuu ja astua sivuun ja tarjota tila toisille ihmisille. Se olisi myös mahdollisuus rakentaa luottamusta ja mahdollisuus ottaa askelia eteenpäin, totesi Leppänen.

Monien muidenkin  vl-liikkeen jäsenten mielestä keskusyhdistyksen (SRK ry.) nykyisen johtokunnan on aika erota. Vasta sen jälkeen voidaan uskottavasti jatkaa työtä, kokonaan puhtaalta pöydältä.

(Kirj. Lucas)

Kirkkoherra Pauli Niemelä:

Lestadiolaisjohdolla ei ole selkeää linjaa hyväksikäytöstä

Arkkipiispa Kari Mäkinen aloitti puheensa kirkolliskokouksessa tärkeällä huomiolla. Kirkolliskokouksessa edustajat eivät istu puolueen, herätysliikkeen tai jonkun asian ympärille muodostuneen ryhmän mukaisesti.

Kirkolliskokouksessa istutaan hiippakunnittain niiden historiallisen iän mukaisessa järjestyksessä, paitsi piispat edessä.

Arkkipiispa tahtoi muistuttaa, että jokainen edustaja on kirkon päättäjä, joka etsii kirkkomme parasta.

Arkkipiispa kehotti puheessaan maan suurinta herätysliikettä katsomaan peiliin ja tekemään siitä tarvittavat johtopäätökset. Puhe sai lähes hiljentävän vastaanoton. Puheen sisältöön on helppo yhtyä.

Vaikka tekee kipeää, on uskallettava tunnustaa virheet, tehtävä kaikki hyväksikäytettyjen lasten ja hoitokokouksissa hengellistä väkivaltaa kohdanneiden auttamiseksi.

Peiliin katsominen merkitsee myös sitä, että sanoitetaan selvästi opilliset harhat ja tehdään niihin pesäero. Tämä kaikki merkitsee käytäntöön asti meneviä johtopäätöksiä.

Jokainen yhteisö tarvitsee aikansa, erityisesti, kun tilanne herätysliikkeen sisällä on monella tasolla jännitteinen.

Kärsivällisyys on hyve erityisesti tässä asiassa. Kuitenkaan kukaan ei voi välttää vastuutaan yhteisön jäsenenä, vaikka itse tietääkin toimineensa oikein.

Herätysliikkeessä väärinkäytöksiin puuttuneet ovat saaneet ajoittain vastaansa voimakasta ja tiukan lakihenkistä puhetta.

Nytkin ääripäät pakottavat ottamaan kantaa ja siirtymään jomman kumman puolelle. Keskelle ei näytä jäävän tilaa.

Siksi on erityisen tärkeää, että tämä luonnonlakia muistuttava ilmiö ei pääse enää toteutumaan, kuten tapahtui herätysliikkeessä 1970-luvulla.

Olen nähnyt herätysliikkeen kamppailussa toivon merkkeinä ulostulon pedofilia-asiassa, pahoittelun hoitokokousten opillisista harhoista ja viimeksi kannanoton Maijan tarinaan.

Valitettavasti näitä toivon pilkahduksia ovat seuranneet kuitenkin viestit, jotka ovat usein vesittäneet ja samentaneet kuvan. Tulkitsen, että johdolla ei ole selvää ja johdonmukaista linjaa. Tapahtunee sivusta johtamista.

Se aiheuttaa paljon hämminkiä liikkeen sisällä ja ulkopuolella.

Saksalaiset kantavat vieläkin syyllisyyttä natsi-Saksan julmuuksista. Vanhoillislestadiolaiset tuntevat häpeää ja syyllisyyttä tapahtuneista, vaikka suurin osa heistä elää kunnollista elämää.

Yleinen mielipide ratsastaa aallonharjalla päästessään iskemään olan takaa moraalinvartijan leimaa kantavaa yhteisöä, eikä vailla syytä, mutta unohtaa helposti kokonaisuuden.

Arkkipiispankin puheen vaikutus voi olla, että se pahimmillaan voimistaa umpioitumista, kuin että vahvistaisi avautumista.

Kirkossamme tunnetaan jatkuvan reformaation ajatus. Kyse ei ole silloin niinkään uudistamisesta vaan uudistumisesta.

Uudistuminen on sisältä päin kasvavaa, usein hiljaista, arkaa ja ujoa.

Paavalin sanoin, se ei ole mukautumista tämän maailman menoon, vaan uudistumista: ”Muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä.”

Pauli Niemelä

kirkolliskokousedustaja, Kiimingin kirkkoherra

Kaleva 21.5.2012.

*       *        *

Lue ja katso aiheesta:

Johannes Alaranta: Haavoittunut yhteisö. 17.4.2012.

Johannes Alaranta: Hajatelmia. 9.4.2011.

Johannes Alaranta: Maallikkosalaripin harhaoppi. 31.3.2011.

Johannes Alaranta: Nöyryys puuttuu. 24.5.2012.

Alaranta: Seurakuntaoppi on pahin kompastuskivemme

Simo Alastalo: Kirkkoherra: Lestadiolaisjohdolla ei ole selkeää linjaa hyväksikäytöstä. Kotimaa24 23.5.2012.

Arkkipiispa haluaa keskustelua lasten hyväksikäyttötapauksista. YLE 7.5.2012.

Arkkipiispa toivoo lestadiolaisilta anteeksipyyntöä hyväksikäytöistä. YLE 14.5.2012.

A-studio: Arkkipiispa Kari Mäkinen, 14.5.2012 (20 päivää katsomisaikaa jäljellä)

Aija Hannila: Helvetin matkalainen: Vanhoillislestadiolaisuudesta irtautuminen rituaaliteorian näkökulmasta Suomessa 2009-2010. Oulun yliopisto.

Riitta Hirvonen: Lestadiolaisuus – itsellisen naisen oma valinta. Rauhan Tervehdys 24.5.2012. (Pirjo Luokkalan haastattelu.)

Yrjö Hjelt: ”Vanhoillislestadiolaisen johdon anteeksipyyntö ei riitä”. YLE 18.5.2012. (Mari Leppäsen haastattelu.)

Johanna Hurtig – lasten suojelija. Helsingin Sanomat 17.4.2011.

Kirkkoherra: Lestadiolaisjohdolla ei ole selkeää linjaa hyväksikäytöstä. Kotimaa24 22.5.2012.

Lestadiolaisten sielunhoito on rankkaa vallankäyttöä. Kansan Uutiset 6.11.2011.

Aini Linjakumpu: Haavoittunut yhteisö. Hoitokokoukset vanhoillislestadiolaisuudessa. Vastapaino 2012.

Topi Linjama: Yhteisön trauma ja sen purku. 22.5.2012.

Maijan tarina

”Maija on ennen kaikkea yhteisöllinen uhri.”  Toivon tuomiokapitulin erikoislähetyksessä puhutaan Maijan tarinan syistä ja seurauksista. YTT Johanna Hurtigin haastattelu, Radio Dei 18.5.2012. Haastattelijana Mikko Salmi.

Kari Mäkinen: Kirkossa on kuultava hiljaisuuden historiaa. Avauspuhe kirkolliskokouksessa 7.5.2012.

Pauli Niemelä: Mielipidekirjoitus. Kaleva 21.5.2012.

Onko meillä nöyryyttä kuunnella kritiikkiä? Päivämies nro 21, 23.5.2012, pääkirjoitus.

Pasi Peiponen: Lestadiolaisjohtaja lasten hyväksikäyttökohusta: Teimme virheitä. YLE 14.5.2012. (Tuomas Hännisen tv-haastattelu.)

Heikki Rainio: Suljettujen yhteisöjen sairaus. Turun Sanomat 12.4.2011.

Olli Seppälä: HS: Vanhoillislestadiolaiset harkitsevat anteeksipyyntöä. Kotimaa24 20.5.2012.

SRK myöntää laajan pedofilian ja virheensä tapausten käsittelyssä. Kaleva 7.4.2011.

Uskovaisten miesten saamat hyväksikäyttötuomiot pitkiä

Vanhoillislestadiolainen pappi Mari Leppänen vaatii tekoja: ”Anteeksipyyntö ei riitä”. Kaleva 18.5.2012.

Suvi Vihavainen: Hyväksikäyttövyyhti alkoi purkautua yli kaksi vuotta sitten. Helsingin Sanomat 20.5.2012. A4.

Suvi Vihavainen: ”Lestadiolaisjohtaja kiisti hyväksikäytön”: Mariaa loukkaa, että insestin hoitokokouksissa kiistänyt johtaja toimii edelleen maallikkosaarnaajana. Helsingin Sanomat 20.5.2012. A4.

Suvi Vihavainen: Johtaja: Neuvo sopimisesta oli ainut virhe. Helsingin Sanomat 20.5.2012. A4.

Voimala: Nainen lestadiolaisyhteisössä. Miksi vanhoillislestadiolaisen Maijan lapsuus särkyi? Tv1 17.4.2012, ohjelman sivu. (Ei enää katsottavissa.) Haastateltavina Johanna Hurtig, Mari Leppänen ja Meri-Anna Hintsala.

About these ads

7 kommenttia

Filed under anteeksianto, arkkipiispa, evankelis-luterilainen kirkko, evankeliumi, Helsingin Sanomat, hengellinen väkivalta, hoitokokoukset, insesti, itsesensuuri, johtajat, johtokunta, kaksinaismoralismi, Kaleva, kannanotot, keskustelu, kirkko, Kotimaa, lapset, lähihistoria, maallikkosaarnaajat, naisen asema, normit, norms, nuoret, painostaminen, Päivämies, pedofilia, puhujat, rauhanyhdistys, retoriikka, sananjulistajat, sananvapaus, sensuuri, seurakuntaoppi, sielunhoito, SRK ry., SRK:n johtokunta, syntien anteeksiantamus, tulevaisuus, vallankäyttö

7 responses to “Tänään A-studion Talk: lestadiolaislasten hyväksikäyttö

  1. Lucas

    Ohjelman sivulla esitellään keskustelijat seuraavasti.

    ”Pääsihteeri Tuomas Hänninen aloitti Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen johdossa vuoden 2011 alussa. Hänninen toteaa, että yksikin hyväksikäyttötapaus on liikaa ja on pahoittellut avoimesti sitä, että uhrien suojelemiseksi ei ole vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä tehty tarpeeksi: ”Tämä ei ole tarkoitus”. Hännisen mukaan vanhoillislestadiolainen yhteisö ei kuitenkaan ole vastuussa hyväksikäytöistä vaan kyse on yksilöiden tekemisistä.

    Opiskelija Aija Hannila irtautui vanhoillislestadiolaisesta liikkeestä vuonna 2007, vuosi sen jälkeen, kun hän kertoi lapsuudessaan tapahtuneesta hyväksikäytöstä, eikä häntä uskottu. Hannilalle johdon anteeksipyyntö olisi henkilökohtaisesti tärkeä ele. Hänen mukaansa lestadiolaisyhteisö on vastuussa hyväksikäytöistä, koska niitä on johdonmukaisesti vähätelty reagoimalla saman kaavan mukaan: ”oikeat uskovaiset eivät tee tuollaista”.

    Perheenäiti Pirjo Luokkala elää onnellista ja kiireistä lestadiolaisäidin elämää. Hänen mukaansa media on leimannut kaikki lestadiolaiset pedofiileiksi. ”Tästä on revitelty hirveitä otsikkoja. En tunne yhtään lasten hyväksikäyttötapausta. Olemme uskovaisia ihmisiä ja rakastamme lapsiamme.” Luokkalan mukaan tarvitaan selkeät ohjeet, miten hyväksikäyttötapauksissa pitää toimia: tapaukset pitää ilmoittaa poliisille, sillä anteeksianto ei uhreja auta.

    Pappi, tutkija Johannes Alaranta on entinen vanhoillislestadiolainen saarnamies, joka on kritisoinut blogissaan mm. rippisalaisuutta. Hän kuuluu edelleen liikkeeseen. Hänen mukaansa maallikkosaarnaajien rippisalaisuus pitää purkaa, sillä se suojelee lasten hyväksikäyttäjiä. Virallista totuutta vastaan puhuvaa ei hyvällä katsota.”

    • Kyllästynyt näihin syytöksiin

      ”uskomus oman seurakunnan erehtymättömyyteen.” Ei pidä paikkaansa. Vain yksi on tässä maailmassa ollut erehtymätön ja kukaan muu ei siihen voi pystyä. Blogin otsikkona etnisten lestadiolaisten kertomuksia, pitäisi kai olla entisten lestadiolaisten kertomuksia, koska näyttää olevan uskon perusteet hieman kadoksissa. Katsoin A-talkin ohjelman. Tuomas, Pirjo ja Aija puhuivat asiaa, mutta Johanneksen jutut meni ihan yli. EI SRK OLE VELVOLLINEN PYYTÄMÄÄN PEDOFIILIEN PUOLESTA ANTEEKSI. Raamatussa sanotaan, että täytyy pitää huoli omasta sielun tilasta, eikä kaivella toisten syntejä. Teot ei ole SRK:lta saanut hyväksyntää ja se riittää.

      • Araminta

        Ei SRK:n pidä pyytääkään anteeksi pedofiilien puolesta vaan sitä, kuinka liikkeessä on tekoihin tähän saakka suhtauduttu. Kuten Aija perusteleekin asian yllä olevassa tekstissä. ”Hänen mukaansa lestadiolaisyhteisö on vastuussa hyväksikäytöistä, koska niitä on johdonmukaisesti vähätelty reagoimalla saman kaavan mukaan: “oikeat uskovaiset eivät tee tuollaista”.

  2. Kyllästynyt näihin syytöksiin

    Ja vielä piti sanoa että kyllä Aijaa uskottiin kun hän kertoi kokemuksistaan. Oli niitä jotka ei uskonut, mutta myös niitä jotka uskoi. TAAS vääristellään ja liiotellaan.

  3. Nimetön 19

    no niinhän se sanoikin siinä ohjelmassa (Aija)

  4. Aijalta kysytiin ohjelman lopuksi, mitä tulisi tehdä, jotta yhtään insestin uhria ei enää tulisi. Täydennän Aijan vastausta konkretialla. Pieni lapsi ei tiedä uhriksi joutuessaan, että hänelle tehdään väärin. Hyväksikäyttäjä voi uskotella, että kaikki isät tekevät tällaista, tai tällainen kuuluu jokaisen lapsen elämään. Lapsi uskoo sen, mitä hänelle tapahtuu todeksi ja ymmärtää vasta aikuisena (ajattelun kehittymisen myötä), että teko oli väärä. Siitä syystä jokaisen vanhemman tulisi kertoa lapselle, että maailmassa on myös pahaa. Lapselle on kerrottava, että joskus aikuiset saattavat kosketella paikoista, joka tuntuu pahalta tai ujostuttavalta. Lapselle on kerrottava, että jos näin käy, siitä on heti kerrottava toiselle aikuiselle, koska sellainen koskettelu on väärin. Lapsen on tiedettävä, että jos aikuisen koskettelusta tulee epämukava olo, niin aikuinen tekee silloin väärin ja tuosta teosta on kerrottava!

  5. Nimetön 107

    Suurin syy näihin tapahtuneisiin hyväksikäyttöihin on vl-yhteisössä tabuna oleva seksuaalisuus, Johannes mainitsi ohjelmassa tästä. Suurin osa hyväksikäyttäjistä on ollu nuoria pojankosseja, kuten Aijan ja itsenikin kohdalla ja monen muun tunteman henkilön kohdalla. Ja sitten se nuori poika kasvaa isoksi ja menee naimisiin ja tekee omille tyttärilleen saman ellei ole aikaisemmin jäänyt kiinni.. Ja sekin kannattaa muistaa että hyvksikäytetystä tulee hyväksiköyttäjä, ellei mene hoitoon ja terapiaan..
    Ihan niinkin kokematon kuin uhri tässä kirjoittelee.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s