Kerroin vl-yhteisössä isäni saastaisista teoista, kukaan ei välittänyt


Puolustus, jota herätysliikkeen johto kerta toisensa perään painottaa, kuuluu että SRK.n johtokunnan jäsenillä ei ole ollut tietoa hyväksikäyttötapauksista. Satoja lapsia kohtaan on tapahtunut suuri määrä rikoksia vuosikymmenien mittaan.Rikollisia on nyt tiedossa yli sata, uhreja on moninkertainen määrä. Miten se on mahdollista, että asioista ei olisi ollut kenelläkään johtotasolla tietoa? Entä puhujilla? Heitä on yli 900 miestä, eri puolilta maata?

Hyväksikäytön uhri kertoo tässä kokemuksistaan eräällä rauhanyhdistyksellä.  Hän oli yrittänyt kertoa ja puhua tutuilleen isänsä harjoittamasta insestistä. Mutta kukaan ei auttanut häntä, puhumattakaan että olisi tehnyt ilmoituksen viranomaisille. Uhri ei saanut minkäänlaista apua.

*      *       *

Mikä auttaisi uhria saamaan hyvityksen – vuosien jälkeen?

Jo lapsena rikottua ihmistä ei auta anteeksipyyntö.
Toipumiseen ja eheytymiseen ei riitä vielä sekään, että saa ammattiapua. Se auttaa jo eteenpäin, mutta se ei riitä.

Traumasta toipumisen yksi edellytys on, että uhri saa konkreettisesti mahdollisuksia ja tilaisuuksia käsitellä omassa yhteisössä  sitä mitä hänelle on tehty. Asioiden oikeilla nimillä ja hyväksyttynä ja sallittuna uskovaisten joukon jäsenenä. Uhrille olisi tärkeää kokea että hän tulee kohdatuksi, kokonaisena ihmisenä kokemuksineen ja haavoineen.

Toiseksi uhri tarvitsee aikaa toipua, ja häntä tulee tukea yhteisössä niin että häntä kannatellaan, kuunnellaan, ja vääryys nähdään vääränä ja sitä pahoitellaan. Uhri saa osakseen itselleen läheisen viiteryhmän puolelta, elikkä muilta uskovaisilta, ymmärtämystä je empatiaa. Se edistää toipumista. Usein on nimittäin vielä kaiken päälle niin, että uhrin omat perheenjäsenet eivät häntä usko. Kuten omassa tapauksessani.

Kolmanneksi, se auttaisi, että rikollinen ehdottaisi itse, että haluaisi hyvittää tekonsa. Siitä huolimatta että varsinaista oikeuden tuomiota ei ole mahdollista langettaa eikä siten maallinen järjestys virallisesti vaadi häntä hyvittämään tekojaan. Silti rikollinen voisi sen tehdä. Tarvittaisiin jonkinlainen yhteisöllinen sovittelumenettely, jonka muoto ei varmaan olisi ongelma jos rauhanyhdistyksellä löytyisi oikeudenmukaista mieltä.

Mutta tämä vaatisi sen että hän itse myöntää tehneensä väärin. Ja sitähän nämä lapsen rikkojat ei myönnä…ei ikinä ainakaan oma isäni.

Se ei minua ainakaan auta, jos Tuomas Hänninen pyytäisi anteeksi SRK:n puolesta. Se vaikuttaisi enemmän vain julkisuustempulta, jolla pelastetaan yhteisön mainetta, tarvitsematta tehdä sisäpuolella yhtään mitään.

Jouduin lähtemään pois

Mutta se minua auttaisi, että ystäväni ry:n sisäpuolella katsoisivat itseään peilistä ja häpeäisivät sitä, että käänsivät selkänsä minulle. Kun kohtasimme, he siirtyivät  kadun toiselle puolen – siksi, koska en enää jaksanut rikottuna sieluna heidän joukossaan uskoa ja  iloita armosta ja elämästä. Jätin rauhanyhdistyksen. Eli ”kielsin uskon” ja lähdin ”pahaan maailmaan”.  Kielteisiä ja leimaavia, lopullisia sanoja nuokin. Minä lakkasin olemasta olemassa uskovaisille. Kenelläkään ei ollut enää vastuuta että miten minun kävisi.

Jouduin lähtemään sinne missä hätääni vastattiin.

Minua ei uskottu perheessä eikä rauhanyhdistyksellä

Silloin koululaisena ja vielä murrosiässä yritin puhua ja saada apua. Se oli karmea ja hävettävä tilanne, mutta ahdistus oli suuri. Kaiken rohkeuteni keräten kerroin rauhanyhdistyksen pirissä ainakin noin 20-30 ihmiselle, jotka olivat tuttuja ja osa myös ystäviä,  siitä saastasta, jota isäni harjoitti minua kohtaan.

Mutta seuraus oli, että kukaan niistä ei neuvonut minua, alaikäistä, mitenkään,  kukaan ei auttanut. Sellainen tunne tuli että heistä yksikään ei edes ottanut vastaan sitä mitä kerroin. Se asia vain vaiettiin kuoliaaksi. Ja minut leimattiin.

Reaktiot olivat kahtalaisia. Oltiin joko hämmentyneenä ja kiusaantuneena hiljaa, tai sitten nolona naureskeltiin: ”Ei ole totta”. Itse olin niin sekaisin että tulin tästä entistä ahdistuneemmaksi. Minua ei ollut uskottu. Olin umpikujassa.

Minulle oli sitten täysin mahdotonta, että voisin vain jatkaa ja elää uskossa, iloiten armosta muitten jumalanlasten parvessa, ”Jumalan valtakunnassa” – parannusta tehden… kestäen vaeten sisimmässini tämä hulluus ja pahuus, kipu ja tuska, jota ei lähimpien ihmisten mielestä edes ollut totta – eikä ole heille vieläkään totta.

Ei siihen hajoamatta pysty. Siksi minun kohtaloni oli yksinäinen via dolorosa.

*      *     *

Ajattelemisen aihetta antoi ”Via Dolorosa”.

*        *         *

Lue myös:

Simo Alastalo: Kirkkoherra: Lestadiolaisjohdolla ei ole selkeää linjaa hyväksikäytöstä. Kotimaa24 23.5.2012.

Aija Hannila: Helvetin matkalainen: Vanhoillislestadiolaisuudesta irtautuminen rituaaliteorian näkökulmasta Suomessa 2009-2010. Oulun yliopisto.

Yrjö Hjelt: “Vanhoillislestadiolaisen johdon anteeksipyyntö ei riitä”. YLE 18.5.2012. (Mari Leppäsen haastattelu.)

Katarooma: Isän ikävä. Kasvukipuja-blogi.

Katarooma: Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön pitkäkestoiset vaikutukset. Kasvukipuja-blogi.

Katarooma: Miksi olen insestin uhri? Kasvukipuja-blogi.

Katarooma:  Vanhoillislestadiolaisuus taustallani. Kasvukipuja-blogi.

Lucas: Tänään A-studion Talk: lestadiolaislasten hyväksikäyttö

Nina Miettinen: Seksuaalisesta traumasta voi selvitä. MTV3 2010.

Heikki Rainio: Suljettujen yhteisöjen sairaus. Turun Sanomat 12.4.2011.

About these ads

3 kommenttia

Filed under eettisyys, eroaminen uskosta, insesti, itsesensuuri, kaksinaismoralismi, lapset, lapsuus, leimaaminen, mielenterveys, nuoret, pedofilia, rauhanyhdistys, uskon jättäminen, vallankäyttö, väkivalta

3 responses to “Kerroin vl-yhteisössä isäni saastaisista teoista, kukaan ei välittänyt

  1. voikukka

    Via Dolorosa, Otan osaa sinun suruusi ja toivon että saat apua ymmärtäväisiltä ihmisiltä.
    Rikkoneen on syytä katua, tunnustaa, korvata ja tehdä parannusta pahoista teoistaan. Niin Sana opettaa!

  2. voikukka

    Sinulle Via Dolorosa,
    Tuli mieleeni että ”puhelinlinjat” ovat aina auki ylöspäin JUMALAMME tykö. Puhelin numero on Ps.50:15 jae, joka menee näin 33/38 kirkkoRaamatussa: ”Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua.”
    ”Kerro Jumalalle tarpeesi,ilosi, surusi, huolesi ja pelkosi. Hän joka lukee pääsi hiuksetkin, ei ole välinpitämätön lastensa tarpeista. ”Herra on laupias ja armahtavainen” (Jaak.5:11) Surumme liikuttavat hänen säälivää sydäntään, kun me vain ilmaisemme ne. Vie hänelle kaikki, mikä rasittaa mieltäsi. Mikään ei ole liian suurta hänen kannettavakseen, sillä hän kannattaa taivaankappaleet ja hallitsee koko maailman kaikkeutta.”

    • Nimetön 119

      anonyymi

      Sinä Via Dolorosa.

      Sinä et ole tehnyt mitään pahaa. Sinulle on tehty pahaa, ja oikeutetusti
      haluat että kipeät asiat saavat päivänvalon. Insesti on synti , ja rikos maallisenkin lain edessä. Ota yhteyttä poliisiviranomaisiin, ja tee rikosilmoitus. Tutkinta lähtee sitä kautta eteenpäin.
      Älä hautaa asiaa enää sisällesi, oman henkisen ja hengellisen terveytesi kannalta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s