Uskoni ei ole yhteisön, vaan Jumalan armon varassa


Ratkaisevaa ei siis ole, mitä ihminen tahtoo ja ehtii, vaan se että Jumala armahtaa.  (Room 9:16.)

On jo pitkän aikaa oudoksuttanut se, kun tästä uskosta puhutaan kaikkialla ”yhteisönä” ja ”kollektiivisena”. Niin näkyy tämänkin blogin monissa kirjoituksissa. Ikään kuin uskovaiset olisivat yksi ja yhtenäinen kokonaisuus, jossa jokin suuri ihmisjoukko jotenkin ajattelee, elää ja uskoo. Tästä mielikuvasta nousee myös typerä yleistäminen, josta nyt niin monet syyttömät joutuvat kärsimään. Surulliset julki tulleet hyväksikäyttörikokset ja hoitokokousaikojen henkinen väkivalta liitetään nyt jokaiseen uskovaiseen. Kyseiset asiat ovat kaikessa murheellisuudessaan kuitenkin valtaosalle meistä täysin erillisiä, yksittäisiä pahoja asioita. Ne eivät koske kaikkia (vl) uskovaisia, ja monelle meistä tapaukset ovat niin etäisiä ja outoja että voisivat yhtä hyvin olla tapahtuneet kuussa. Silti ne asiat ovat nyt asetetut jokaisen vl:n ristiksi, mikä on epäoikeudenmukaista ja väärin.

Uskoni on täysin henkilökohtainen asia

Minulle usko on täysin henkilökohtainen kysymys.  Yksilöllinen ja henkilökohtainen. Minun uskoni ei ole yhteisössä eikä toisissa ihmisissä. Ihmisten uskolleni antama hyväksyntä ei kuulu uskoni ytimeen.

Minulle usko on armoa ja usko on lahja, jossa Jumala armahtaa minut kokonaan, tällaisena kuin olen. Kaikkine erehdyksineni ja synteineni. Sitä evankeliumi on minulle. Yksinkertaista.

Siinä ei ole mitään mikä olisi minun omaani. Se on kuin auringonpaiste jonka saan osakseni pystymättä itse siihen mitenkään vaikuttamaan. Tässä uskossa saan levähtää elämän helteen keskellä.

Olen ns. lapsuuden uskovainen.  Olen aina kuulunut tähän liikkeeseen ja käynyt ikäni ry:llä seuroissa. Minulle vanhoillislestadiolaisuus on nimenomaan omaa, omakohtaista uskoa. Samalla se on tietenkin uskon ympärille muodostunut liike, joka pitää esillä Raamatun sanomaa, Evankeliumia.

Sitä tarkoitusta vasten liike syntyi ja siksi se on olemassa yhä tänä päivänä.

Tietysti on paljon sukulaisia ja ystäviä tässä liikkeessä, ja toki se on minulle tärkeä ja rakas joukkona ja ihmissuhdeverkostona. Mutta se on kuitenkin ”liike”,  ihmisten joukko, ja jokaisella tähän liikkeeseen kuuluvalla on omakohtainen usko. Yhdessä me olemme osa Kristuksen ruumista, seurakuntaa. Jokaisella on itsellään se tärkein asia henkilökohtainen: omat synnit on anteeksi annettu ja on rauha Jumalan kanssa.

Tämä usko ja luottamus antaa valtavasti voimia elämään.

Kristityn vapaus ja turva

Koska kyse on ihmiset yhteisöstä, tehdään siellä ihmisyyteen kuuluvia virheitä ja erheitä, kuten muuallakin. Ei se ”liike” mikään erehtymätön ole. Itse ajattelen niin, että tässä maailmassa ei ole mitään sellaista, mikä olisi erehtymätöntä. Koska kaikki toiminta mitä me ihmiset teemme, on ihmisen tekemistä, silloin kaikki toiminta on aina myös inhimillistä ja rajallista. Niin esimerkiksi rauhanyhdistyksen ja SRK:n toiminta. Yksikään puhuja ei ole erehtymätön, ei SRK:n johtokunta eikä mikään muukaan ihminen eikä myöskään ”instanssi”. Ei myöskään kirkko-organisaatio sen kummemmin.

Minä en suinkaan ”usko sokeasti” kaikkea, mitä ihmiset minulle sanovat. En kaikkea sitäkään mitä puhujat sanovat enkä mitä Päivämiehessä kirjoitetaan.

Punnitsen asiat itse, henkilökohtaisen uskoni mukaisesti, sydämessäni. Sen myötä teen myös itse ratkaisuni siitä, kuinka elän elämääni. Uskon että Jumala on antanut uskovaiselle ihmiselle omantunnon, jossa on Pyhä Henki opastamassa ja neuvomassa.

Mielipiteeni ja ratkaisuni ei ehkä aina vastaa tiukimman siiven näkökantoja. Näen niin, että minulla on oikeus uskoa ja ajatella niin kuin haluan. Olen kristittynä vapaa ja tämän kristityn vapauden koen saaneeni armosta uskovaisena.

Mitä saavuttaisin jos myötäisin ”uskon takia” muita ihmisiä kaikkein tärkeimmissä asioissa eli oman uskon asioissa? Silloinhan uskoni ei enää olisikaan omakohtainen, vaan olisin antanut sen muiden hallintaan.

Enhän minä usko ihmisiin enkä liikkeeseen, enkä muita uskovaisia miellyttääkseni, vaan katson Kristuksen lunastukseen. Uskoni kantaa vain armon varassa. Se on antanut ja antaa minulle turvaa, tapahtuipa mitä hyvänsä tässä elämässä.  Uskon yksistään sen vuoksi, että tämä usko tuo minulle turvaa.

Jumala ei vaadi minulta mitään. Uskon, että Evankeliumi kantaa minua vaikka uskoni olisi miten heikko. Uskoni ei ole minun, ei yhteisön eikä minkään inhimillisen voiman varassa. Se on loppumattoman Armon varassa.

En kannata ”vain me” -ajatusta

Se, että kuuluu johonkin liikkeeseen, ei  itsessään varmaankaan takaa kenellekään taivaspaikkaa. Pelastus on yksin Jumalan armossa ja se  on Hänen ja ihmisen välinen asia. Se, joka muuta väittää, asettuu tuomariksi oikean Tuomarin paikalle. Tiedämme, mitä Raamattu siitä sanoo: Älkää tuomitko, jotta teitä ei tuomittaisi! Jeesuksenkin tuomitsivat oman aikansa ihmiset.

Olen kyllä tietoinen siitä, että monillakin vl-uskovaisilla on se ehkäpä ”virallisesti” liikkeessä vallitseva ajatus siitä, että Jumalan valtakunnan rajat kulkevat sydämestä sydämeen vain tämän meidän yhteisömme sisällä.  ja että me voisimme tietää, kuka on tosiuskovainen ja kuka ei.  Itse en näin pysty ajattelemaan. Kuinka me voisimme väittää tietävämme  ja kuinka voisimme muillekin julistaa, että ikiaikojen Jumalan Pyhä Henki vaikuttaisi rajatusti vain meidän yhteisömme keskellä. Ei, se ei ole raamatullista eikä luterilaisen uskonymmärryksen mukaista. Emme myöskään voi niin ajatella,  että muiden kuin vl:ien suusta kuultu Raamattuun perustuva opetus pelastuksesta, Kristuksen sovitustyöstä ja evankeliumista olisi puutteellisempaa kuin meidän omassa piirissä. Jumala ei ole antanut meillekään mitään semmoista tuomiovaltaa. Niinkuin ei ole antanut kenellekään ihmiselle. 

Itselläni on ajatus jotenkin niin, että kaikki uskovaiset, omakohtaisesti uskovast, kaikki ovat osa maailmanlaajuista Kirkkoa, jonka rajoja ja kokonaisuutta ei yksittäinen uskovainen tiedä eikä tarvitsekaan tietää. Jumalan valtakunnan laajuus ja rajat ovat meiltä salattuja mutta Jumalan tiedossa. Siis näin itse ajattelen, mutta tiedän että kaikki vl:t eivät tätä ajatusta jaa.

Mutta tosiasiahan on että ihmiset tekevät vääriä tuomioita. On vain yksi Tuomari joka ei virheitä tee. On vain yksi erehtymätön. Siihen saan itse luottaa ja se riittää minulle.

Uskossa on turvani

Minulle tämä usko on ilon asia, Jumalan lahja, jonka olen saanut ja joka tuo voimaa, rikkautta ja sisältöä elämääni.

Se on myös sellainen asia, joka ei ole millään tavalla riippuvainen ulkoisesta olemuksesta, normisäännöstöistä tai maallisesta organisaatiosta, johon kuulun.  Voisin periaatteessa kuulua  johonkin muuhunkin liikkeeseen ja uskoa samoin. Minä olen tähän vl-liikkeeseen kasvanut ja tämä on minulle kotoista ja sopivaa, tämä on osa minua henkilökohtaisesti. Tässä uskossa on minun turvani.

*        *        *

Ajattelemisen aihetta antoi nimim. Sami.

*        *        *

Lisää aiheesta:

Johannes Alaranta: Seuraa Minua

Herpert: Armo vapauttaa elämään Kristuksessa

Junker Jörg: Mara, teesit ja me

M. K. ja P. T:  Haluammehan pysyä kuuliaisina kollektiiville

JoP: Mitä uskovaisuus on?

Maalaispoika: Kuka vastaa Päivämiehen harhaopetuksesta?

Peltonen: Armonlapset kaikki täällä: ristin kaksi suuntaa

Säde: Onko omakohtainen usko itse asiassa tabu?

Verstaalla pohtija: Armoneuvot päälaellaan

About these ads

13 kommenttia

Filed under uskon perusteet, erehtymättömyys, kirkko, yhteisö, identiteetti, armo, elämäntapa, syntien anteeksiantamus, seurakuntaoppi, lähihistoria, seurakunta, pelastus, toivo, omatunto, identity, spiritualiteetti, yksilöllisyys, leimaaminen, suvaitsevaisuus, vapaus

13 responses to “Uskoni ei ole yhteisön, vaan Jumalan armon varassa

  1. yksi risti Samin siionissa

    ”Ne eivät koske kaikkia (vl) uskovaisia, ja monelle meistä nuo asiat ovat niin etäisiä ja outoja että voisivat yhtä hyvin olla tapahtuneet kuussa. Silti ne asiat ovat nyt asetetut jokaisen vl:n ristiksi, mikä on epäoikeudenmukaista ja väärin.”

    Koen seksuaalisen hyväksikäytön uhrina tuon kohdan todella kylmänä ja jopa loukkaavana. Olenko minä (joka olen myös vl ja sydämenuskovainen) sinulle Sami siis risti, siksi, että olen pienenä lapsena joutunut seksuaalisen riiston ja väkivallan kohteeksi omassa lapsuudenkodissani? Etkö halua pysähtyä kodalleni, tukea ja auttaa horjuvaa ja heikkoa sisartasi/veljeäsi? Onko se sinun onnestasi ja lahjastasi pois jos vähän pysähtyisit ja kuuntelisit, lohduttaisit ja rohkaisisit meitä, joita on joka ikisellä RY:llä? Käännätkö pois kasvosi ja olet tyytyväinen vain siitä että et ole niinkuin tuo raukka (hyväksikäytetty, rikottu, risti) vai ajatteletko :
    ’Jumala, minä kiitän sinua, etten ole sellainen kuin muut ihmiset, rosvot, huijarit, huorintekijät tai vaikkapa tuo publikaani.” Luuk 8:11

    Tiedätkö Sami, että me olemme näkymättömiä, maan hiljaisia, puurtajia myös sinun RY.lläsi. Me kärsimme hiljaa ja yksin. Siksi voit sanoa noin ylpeästi. Siksi ymmärrän sinua. Mutta silti se tuntuu pahalta.

  2. Nimetön 110

    Mikäli tuo olisi Srk:n opetus ja Päivämiehen kirjoitusta niin olisin iloinen, näitä itse aiheutettuja myrskyjä ei olisi syntynyt vaan kriittisyys ja rehellisyys olisi saanut olla vaikuttamassa laineiden laantumisen. Nyt tämä epärehellisyys on nostanut myrskyn, mutta siitä ne sen aiheuttajat syyttävät tietysti toisia. Olen uskossani täysin samoilla linjoilla Samin kanssa.

  3. Nimetön 104

    ”Punnitsen asiat itse, henkilökohtaisen uskoni mukaisesti, sydämessäni. Sen myötä teen myös itse ratkaisuni siitä, kuinka elän elämääni.”

    Jos kuvittelet olevasi noin itsenäinen, niin miksi kuulut vl-liikkeeseen, jonka hyväksyttyihin toimintatapoihin henkinen ja hengellinen väkivalta esim. hoitokokousten muodossa kuuluu? Kuulumalla vl-liikkeeseen hyväksyt nuo asiat ja olet niistä siten omalta osaltasi myös vastuussa, vaikka et itse suoranaisesti niihin olisikaan syyllistynyt.

    Vastaavalla tavalla joku voisi väittää, että kuuluu väkivaltaiseen ja rikolliseen moottoripyöräjengiin vain koska tykkää moottoripyöristä ja inhoaa tulla leimatuksi siitä syystä rikolliseksi.

    • en ole sami, mutta jaan hänen uskonymmärryksensä. kuulun vl-liikkeeseen, koska sen jäsenet saarnaavat minulle puhdasta evankeliumia. jos tätä kuulisin muuala, lähtisin varmaan pois. toisaalta, joku on ehkä löytänyt evankeliumin saarnaa toisaalta ja silloin myös siellä on Jumalan Pyhän Hengen sarnaa. mutta liekö synnitöntä missään?
      hyväksikäyttäjiä tai uhreja en tunne. sympatiaa vaikea nakata tänne bittiavaruuteen, mutta tunnen surua puolestasi ja toivon, että opit vielä luottamaan ihmisiin ystävinäsi, kanssakulkijoinasi. hyviäkin on.

  4. feeniks63

    Juuri noin voin myös minä yhtyä edelliseen.Siksi voit sanoa noin ylpeästi.Mutta nuo asiat joita tapahtuu ,eivät ole tosiaan tapahtuneet kuussa,vaan mahdollisesti myös ihan sinun lähelläsi ,jos osaisit katsoa ja kuunneella,etkä vain kätkeytyisi kliseiden taakse,niinkuin suurin osa lestadiolaisita tekee.
    Eikö se ole niin ,että hyväksyt nuo kaikki teot,koska voit olla liikkeessä mukana,vaikenet asiat kuoliaaksi,niitä ei siis ole.

  5. 1x8

    ”Jumala ei vaadi minulta mitään”.
    Minun ymmärrykseni mukaan tuo on vaarallinen ja mahdoton ajatus Jumalan edessä! Pohjimmiltaan uskossa pysyminen on ansaittava ahkeroimalla pitää hyvä omatunto niin, että lahjaksi saatu usko säilyy sydämessä. Teoilla ja tekemättä jättämisillä on siis merkitystä, vaikka uskon teot (hengen hedelmät) luetaankin kokonaan Jumalan ja Kristuksen kunniaksi. Jeesuksen sovitus johon uskomme, pesee meidät puhtaiksi, niin ettei syntejämme lueta meille meille tuomioksi.

    2. Tim. 4:1-8
    Kestäkää loppuun saakka!
    1 Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen nimessä, hänen, joka on tuomitseva elävät ja kuolleet, ja hänen ilmestymisensä ja hänen valtakuntansa kautta: [Ap. t. 10:42; Room. 14:9; 1. Piet. 4:5]
    2 julista sanaa, astu esiin sopivaan ja sopimattomaan aikaan, nuhtele, moiti ja kehota, aina kärsivällisesti opettaen. [Ef. 5:16; Kol. 4:5]
    3 Tulee näet aika, jolloin ihmiset eivät siedä kuulla tervettä oppia vaan haalivat itselleen halunsa mukaisia opettajia kuullakseen sitä mitä kulloinkin mieli tekee. [1. Tim. 1:10+]
    4 He tukkivat korvansa totuudelta ja kääntyvät kuuntelemaan taruja. [1. Tim. 1:4, 1. Tim. 4:7; Tit. 1:14]
    5 Mutta pysy sinä järkevänä kaikissa tilanteissa, kestä vaivat, julista evankeliumia ja hoida virkasi tehtävät.
    6 Minut itseni uhrataan jo pian, lähtöni hetki on tullut. [Fil. 2:17]
    7 Olen kilpaillut hyvän kilpailun, olen juossut perille ja säilyttänyt uskoni. [1. Kor. 9:25+]
    8 Minua odottaa nyt vanhurskauden seppele, jonka Herra, oikeudenmukainen tuomari, on antava minulle tulemisensa päivänä, eikä vain minulle vaan kaikille, jotka hartaasti odottavat hänen ilmestymistään. [Jaak. 1:12; 1. Piet. 5:4; Ilm. 2:10]

  6. Seurasäestäjä

    Nimetön 104: Eikös Sami perustellut lopussa kuulumisensa tähän liikkeeseen. Me monet, jotka olemme syntyneet tämän liikkeen keskelle, emme helposti halua lähteä pois, koska se on niin vahvasti osa elämäämme ja jopa identiteettiämme. Kyseisen liikkeen piiristä nousee myös suuri osa ystävistämme, joiden kanssa välit voisivat viilentyä, jos tekisimme julkisen ja näkyvän pesäeron liikkeeseen.

    Itse olen hyvin pitkälti samoilla linjoilla Samin kanssa. Olen vanhoillislestadiolaiseen kotiin syntynyt perheenisä. Koen (kaikesta huolimatta), että tämä liike tarjoaa myös omille lapsilleni turvaa, evankeliumia ja ystäviä. Haluan – ainakin toistaiseksi – pysyä tiukasti tässä joukossa, vaikka ajattelenkin esim. seurakuntaopista samoin kuin Sami.

    Minä uskon Jumalaan, Isään kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan. Ja Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan poikaan, meidän Herraamme. Minä uskon Pyhään Henkeen, Pyhän yhteisen seurakunnan, pyhäin yhteyden, syntien anteeksiantamisen. Jne. Jne.

    Minä en usko pyhään yhteiseen vanhoillislestadiolaiseen kirkkoon, en usko isien perinnäissäännöksiin (korvakorut, TV, jne), enkä ihmisoppeihin. Pidän vasta virkaansa vihittyä Mari Leppästä uskonsisarenani, enkä kuulu innokkaimpiin kirveenheiluttajiin ja ulosheittäjiin.

    Aamen.

  7. Seurasäestäjä

    Ja vielä teille aiemmille: moottoripyöräjengivertaukset sun muut ontuvat. Vanhoillislestadiolaisuus ei todellakaan ole liikkeenä mikään pedofiililiike. Liikkeen johto tuomitsee pedofilian jyrkästi, kuten tiedätte. Samoin sen tuomitsee valtaosa liikkeen jäsenistä.

    Ette te ala (toivovttavasti?) vaatimaan, että Keskustan, Kokoomuksen, Suomen Kennelliiton, Marttojen, Lions Klubin tai jonkin muun järjestön pitäisi esittää julkinen anteeksipyyntö, ja kaikkien pitäisi erota niistä, tai vähintäänkin kaikkien jäsenten pitäisi erikseen irtisanoutua kaikista hirmutöistä – ja vain sen vuoksi, että niiden jäsenistöstä vähintään yhtä suuri osa on pedofiileja. Ettekö toivottavasti väitä, että kuulumalla johonkin organisaatioon, järjestöön tai kerhoon, hyväksyt pedofilian, jos vaikka kyseisen kerhon varapuheenjohtaja on pedofiili? Pedofiileja on kaikkialla, myös teidän lähellänne, sukulaisissanne, kerhoissanne jne.

    Pientä suhteellisuudentajua, kiitos?

  8. Nimetön 102

    ”Me monet, jotka olemme syntyneet tämän liikkeen keskelle, emme helposti halua lähteä pois, koska se on niin vahvasti osa elämäämme ja jopa identiteettiämme.”

    Väännetäänpä rautalankaa:

    Seurasäestäjä, osa sinun elämääsi ja identiteettiäsi on liike, jonka hyväksymiin toimintatapoihin kuuluu henkinen ja hengellinen väkivalta, (esim. hoitokokoukset), ilkeä juoruilu sekä joidenkin liikkeen epäkohtia esiin nostaneiden ihmisten mustamaalaus.

    Moottoripyöräjengien toimintatapoihin kuuluu rikollisuus ja väkivalta.

    Liivijengiläiset leimataan väkivaltaisiksi rikollisiksi. Vl-liikkeeseen kuuluvat leimataan henkisen ja hengellisen väkivallan käyttäjiksi, vaikka liikkeeseen kuulumisen motivaatio olisi mikä.

    Moottoripyöräjengit ovat varmaankin joillekuille siihen kuuluville vain ”kivaa kerhotoimintaa”, jonka piirissä kaikki ystävätkin ovat.

    On eettisesti kyseenalaista kuulua liikkeeseen, jonka toimintatavoilla on pahoja seurauksia.

    Niin se vaan on, ruma totuus.

    • Nimetön 122

      Rautalanganvääntelijä, olet väärässä. Lue tarkasti se sinua edellinen kirjoitus. Vl-uskovaisten toimintatavat ovat täysin erilaisia kuin kuvaat. Vaikutat katkeralta ja onnettomalta, toivottavasti opit antamaan anteeksi sen jonkin, josta kannat kaunaa uskovaisille. Itsesi takia. Minä koen yhteisömme (vl) lämpimänä ja turvallisena, perusteiltaan terveenä, avoimena ja raamatullisena. En tunne ketään lestadiolaista, joka puolustelisi lasten hyväksikäyttäjiä tai pitäisi oikeana toimintana sellaistenkaan asioiden peittelyä. Käsittämätön ajatus. Ihminen, joka ei näe tämmöistä rikoksena, toimii väärin ja on rikoslain alainen. Millään yhteisöllä ei ole oikeuttaa hoitaa rikosasioita omatoimisesti. Meidän perällä on koulun vanhempainyhdistykaen ex.puheenjoht. havaittu ”namuaedäksi”(ateisti). Päätteletkö tästä, että vanh.yhdistyksen väki (tai ateisti/tai SaiPan fanipaitaa käyttävät) tuntevat vetoa pikkulapsiin? Hohhoijaa.

  9. feeniks63

    Niin,ehkä se tuntuu minusta niin surulliselta tuo voimakas erottelu,koska minut erotettiin ,koska erosin väkivaltaisesta miehestäni.Tämä erottaminen tapahtui hiljaa hivuttamalla,ei tervehditä,ei puhuta,ja jos puhutaan niin pahaa selän takana..Olin myös lapsuuden uskovainen 12 lapsen äiti,joka oli yrittänyt jaksaa vain uskoa,että Jumala auttaa,mutta jos minun ja lasteni fyysinen ja henkinen terveys oli niin voimakkaasti uhattuna,en voinut muuta.
    Tällaisessa tilanteessa olisin toivonut,ettei minulle olisi käännetty selkää.

    Koko identiteetti on koottava uudelleen ja vielä selvittävä yksinhuoltajan arjesta,ilman niitä ystäviä joihin luulin että voin aina luottaa.Ei tässä ihan ole vain jostain ääri-ilmiöstä nyt puhe tässä keskustelussa,kuten pedofiliasta,vaan kokonais ajattelutavasta..Koin myös voimakasta painostusta ryn johtokunnan ja valittujen henkilöiden pitämän hoitokokouksen muodossa.On helppo puhua ja osoittaa sormella ja olla niiden parempien ihmisten puolella seurapenkissä…

    Olen vakuuttunut siitä ,jos en olisi tehnyt tätä ratkaisua,olisimme yksi perhe surullisten uutisten sarjassa suomalaisista perhesurmista.Tilanne oli ajautunut niin pitkälle.

    Toivon rohkeutta käydä keskustelua myös itsensä kanssa,miten kohtelen kanssaihmisiä,mihin se armo katosi ?

  10. Äänetön nainen

    Voimia sinulle feeniks63! Tämä ihmisten paha käytös tässä liikkeessä ja lähimmäisten kohtelu on todella murheellista. Perusteena siinä on se, että he tuomitsevat toiset ihmiset heidän mielestään hyviin ja huonoihin; oikein uskoviin ja väärin uskoviin. Kanssakäyminen on vaikeaa ”luopujan” kanssa ja siksi toiset hylätään. Kärjistettyä, mutta oma kokemukseni on tämä yksinkertaisuudessaan. Tässä ei kyllä toteudu Luojan tahto.
    Toivon, että kaikki ne, joiden ääni ei tässä liikkeessä kuulu, löytäisivät elämän ilon ja oman, henkilökohtaisen, armon varassa olevan uskonsa huolimatta vahvojen ja valtaapitävien vaikutusvallasta.
    t. Äänetön nainen

  11. Armon paiste

    Sami, kirjoitit puhuttelevasti. ”Jumala ei vaadi minulta mitään. Uskon, että Evankeliumi kantaa minua vaikka uskoni olisi miten heikko. Uskoni ei ole minun, ei yhteisön eikä minkään inhimillisen voiman varassa. Se on loppumattoman Armon varassa.

    Siinä ei ole mitään mikä olisi minun omaani. Se on kuin auringonpaiste jonka saan osakseni pystymättä itse siihen mitenkään vaikuttamaan. Tässä uskossa saan levähtää elämän helteen keskellä.”

    Tämä kosketti! Kunpa tätä saarnaa saisi kuulla seuroissa. Että saisikin uskoa näin vapaasti ja lapsenkaltaisesti.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s