Toimittaja Jorma Hentilä kysyi blogikirjoituksessaan, ahdistelevatko vanhoillislestadiolaiset ei-heteroja uskovaisia jäseniä rauhanyhdistyksellä. Kirjoituksesta käy ilmi myös se, miten perustava ihmisoikeuskysymys tasa-arvoinen aviolittolaki on. Maallisen lain edessä tulee kaikkia kansalaisia kohdella yhdenvertaisesti.
Suomi on jäänyt nyt Pohjoismaista ainoaksi, jossa ei ole säädetty yhdenvertaista avioliittolakia.
Kontrollin koura ei ylettynyt lahden yli
Jorma Hentilä kertoo: “Entinen oppilaani vuosikymmenten takaa soitti äskettäin. Kertoi palanneensa puolisoineen eläkepäiviksi Suomeen ja asettuneensa Ouluun, lähelle syntymäseutuaan. Puhuimme … Lue koko artikkeli…
- Never give up to think critically about every ideology. Know that you are worth it.- Anonymous.
A Finnish young woman wrote touching description about her current life situation considering how to deal with the dilemma she is facing with the Laestadian beliefs which her family and friends are believing.
“I’m a 17-year-old female high school student in Finland. When it comes to religion, I’d say that out of all the young finnish people most are atheists (myself included).
Vaikeita aikoja on, erityisesti ehkä perheenperustamisiässä. Kotiin tullessa siellä ei ole ketään. Ihmissuhteet pitää hankkia päivästä toiseen. Toiset kokevat läheisyyden tarpeen voimakkaasti. Elämä voi tuntua ikävältä, kun ei ole fyysistä rakkautta eikä lapsia.
- Tuula Stenius kirjoitti muutama vuosi sitten Päivämieheen harvinaislaatuisen, tärkeän kirjoituksen siitä, mitä on elää ilman puolisoa ja ilman seksuaalista ja henkistä kumppania. Miten sen kokee se ns. sinkku, jolle Taivaan Isä on antanut tämän osan.
Moni tuntee vastenmielisyyttä käyttää sanaa sinkku. Se tuntuu rumalta sanalta. Vain parisuhde, ja hetero-sellainen, on se NORMI. Mutta mehän olemme kaikki ihmisinä erilaisia. Se mikä meitä ihmisinä yhdistää, uskon lisäksi, on että jokainen kaipaa kiintymystä, rakkautta, kosketusta. Kahdenkeskistä rakkaudelle perustuvaa intiimiä läheisyyttä ja kosketusta. Seksiä, vaikka sitä sanaa me emme käytä.
Kysymystä pohdiskeli jokin aika sitten eräs vanhoillislestadiolaisen kodin kasvatti anonyymisti, eräässä blogikirjoituksessa. Puhutteleva kirjoitus, jossa tarkastellaan rohkeasti ja suoraan sitä mitä useat kokevat tänä päivänä. Ihmiselämän herkimpiä kysymyksiä.
Ei-kukaan ei ole koskaan
“Tunnen usein olevani muukalainen, niin myös seksin ja suhteitten maailmassa. Olen kasvanut maalla, konservatiivisen herätysliikkeen piirissä ja ilman televisiota.
En tiedä, kuinka helppoa ihmisillä on ylipäänsä ymmärtää omaa kehoaan ja seksuaalisuuttaan, mutta ainakin analyyttiselle, koulukiusatulle, uskovaiselle tytölle se on vaikeaa. …Lue koko artikkeli…
Vanhoillislestadiolaisen yhteisön jättäminen merkitsee käytännössä koko entisen elämän hylkäämistä. Nimi poistetaan puhelinluettelosta. - Kirjailija Hanna Pylväinen.
Hanna Pylväinen. Kuva: Tuukka Koski, HS-NYT 7.-13.9.2012.
Näin toteaa palkittu amerikkalainen esikoiskirjailija Hanna Pylväinen. Pylväinen kasvoi Detroitin esikaupunkialueella vanhoillislestadiolaisessa suurperheessä. Nyt hän on kiitetty esikoiskirjailija, Lue koko artikkeli…
Tässä postauksessa kerrottiin blogista nimeltä Hiljaisuuden lapset. Blogi sisälsi runoja ja piirroksia/maalauksia.
“Yritän lakata olemasta,
kunnes leijun ylhäällä katossa,
enkä tunne enää mitään.
Tuo ruma lapsi tuolla en ole minä.”
(Hiljaisuuden lapset)
Blogi joutui valitettavasti jonkun siitä tekemän ilmoituksen seurauksena sensuroiduksi ja se poistettiin Internetistä. On asioita, “anteeksiannettuja syntejä”, joista eivät rikosten uhrit edelleenkään saa puhua, totesi blogin kirjoittaja.
- – -
Kyseistä blogia koskeva Omat Polut -blogissa julkaistu esittely poistettiin em. kirjoittajan pyynnöstä täältä marraskuussa 2012.
Kotimaa-lehti on haastatellut Jaakko Antilaa, joka on sitä mieltä, että vanhoillislestadiolaisuus on lahko. Antila jätti vanhoillislestadiolaisen liikkeen kolmisen vuotta sitten. Se tapahtui ennen kuin julkinen keskustelu lasten hyväksikäytöstä ja hoitokokousväkivallasta alkoi käynnistyä.
Antila ei itse kokenut herätysliikkeessä mitään varsinaisesti järkyttävää eivätkä uskon vaatimat elämäntapamääräykset olleet irtautumisen syynä. Sen sijaan häntä oli alkanut häiritä opetuksen epä-älyllisyys, joka joutui törmäyskurssille itsenäisen ajattelun kanssa.
Kenellä on valta päättää naisen kehosta? kysyy nimimerkki “Vanhoillislestadiolainen aviopari” (Helsingin Sanomat 14.6.2012).
Kysymys oli noussut esiin SRK:n järjestämällä äitikurssilla keskusteltaessa avioliiton sukupuolielämästä.
Perhekeskeisyydellään ylpeilevän vanhoillislestadiolaisuuden tabu on naisten raiskaaminen avioliitossa.
Raiskaus tarkoittaa alistamista sukupuoliseen kanssakäymiseen vastoin toisen osapuolen tahtoa. Vanhoillislestadiolaisessa opetuksessa omaksuttu ehkäisykielto on yksi tekijä, joka altistaa naiset alistumaan sukupuoliyhteyteen vastoin heidän omaa tahtoaan. …Lue koko artikkeli…
Hanna Pylväinen is an author of a new debyte novel We sinners, a bookthat will be published in August 2012. The family portrait drawn from the author’s own life experience tells the story of a family of eleven in the American Midwest, bound together and torn apart by their Laestadian faith and its doctrines.
Pylväinen published in April an extract of the novel in The New York Times where she writes about an eye-opening experience at her family’s church. Hanna Pylväinen is a former Laestadian, obviously member of LCC. She doesn’t decribe herself by that word, it’s clear from the details within the text.
She made a deal with her parents when she left the Laestadian congregation that she will return at Christmas and Easter to spend a time in the sermon. One Sunday she encounters a stranger, a black man, who makes her question her outsider status. …Read more…
Olen jonkin aikaa seurannut tätä vl-keskustelua netissä. Olen ollut vilpittömästi yllättynyt, että tällaista keskustelua yleensä käydään. Vielä silloin kun seuroissa kuljin, kuvittelin aina seurapenkissä istuessani, että siellä kaikki muut on ihan täysillä mukana. Lue koko artikkeli…
“Vääryyden tunnustaminen ei riitä, tulisi tehdä parannus ja korjata mitä pystyy vielä korjaamaan. Monet vääryyttä kärsineet ovat jo kuolleet. Vääryys on opillinen, eikä riitä, että väärintekijät toisilleen tunnustavat vääryytensä.”
Luin Heinonkirjoituksen. Luin hänen kokemuksistaan ja yrityksistään ottaa juurta myöden selville mistä “henkioppi”-parannuksenteossa oli kysymys. Vanhan miehen muistot ja puhuttelevat ajatukset kirvoittivat laittamaan jotain paperille.
Vaikka en itse ole hoitokokousaikoja kokenut, tapahtumien jäljet tuntuvat ja näkyvät edelleen tänä päivänä. Riippuu tietysti paikkakunnasta.
Moniko jakaa kanssani saman kokemuksen, tuntee häpeää. Väkivalta tuntuu yhä, vaiettuna yhteisenä häpeänä rauhanyhdistyksellä. Lue koko artikkeli…
Tämä blogi on lisensoitu. Omat Polut jonka tekijä on "Omat Polut Network" on lisensoitu Creative Commons 1.0 Suomi lisenssillä. Tekstit ovat vapaasti lainattavissa, kun lähde mainitaan. Kaupallinen käyttö kielletty.
rauhanyhdistyksellä. Kirjoituksesta käy ilmi myös se, miten perustava ihmisoikeuskysymys tasa-arvoinen aviolittolaki on. Maallisen lain edessä tulee kaikkia kansalaisia kohdella yhdenvertaisesti.
A Finnish young woman wrote touching description about her current life situation considering how to deal with the dilemma she is facing with the Laestadian beliefs which her family and friends are believing.
