1. Moos. 1:27.
Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.
Minun on ollut lapsesta asti vaikea uskoa persoonalliseen luoja-jumalaan. Siis, jos ”uskominen” tarkoittaa jonkin totena ja olemassa olevana pitämistä.
Giovanni di Paolo (1399 – 1482): Isä Jumala ja kolme enkeliä. Serbian kansallismuseo (Serbia Narodni Muzej), Bukarest, Romania.
Ja miten isyys on mahdollista ilman äitiyttä?
Jos Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen (vaikkapa sitten miljardien vuosien mittaisen evoluution kautta tai miten sen itse kukin itselleen selittääkin), onko Jumala itse siis nykyihmisen näköinen, eli homo sapiens -mallia?
Onko Jumala tahtova ja tunteva, biologinen ja fyysinen olento, joka pyrkii johonkin? Onko hänellä sukupuoli? Onko hänellä persoonallisuus ja luonne? Onko hänellä päämääriä, tavoitteleeko hän joitakin asioita?
Mooseksen kirjassa todetaan: omaksi kuvakseen – mieheksi ja naiseksi. Alun perin jumalia olikin siis ehkä vähintään kaksi, mies ja nais-jumalat. Tai luoja-jumala oli sekä mies että nainen yhdessä persoonassa? Jos myös naiset luetaan ihmisiksi, silloin myös nainen on jumalan kuva.
Minne se naispuolinen jumalahahmo, joka oli naisen luomisen mallina, on mahtanut historian kuluessa kadota? Kirkoissa tai kuvataiteessa ei näy äiti-jumalaa, emmekä me rukoile: Äiti meidän, joka olet taivaassa. Emme puhu Taivaallisen Äidin tahdosta. Miksi emme?
Jumalasta sanotaan, että hän on ”kaikkialla”, eikä ole sidoksissa paikan ja ajan väistämättömiin luonnonlakeihin kuten me ihmiset ja muut maailmankaikkeuden entiteetit. Onko Jumala siis jakaantunut vaikkapa tuhansiksi miljooniksi palasiksi pitkin maailmankaikkeutta?
Onko Jumala jonkinlainen biologinen eliö, yksi ainoa olento, samantyyppistä muuttuvaa ainetta, kuten me olemme? Kielellisesti ja kaikissa Jumalasta tehdyissä kuvissa hän on aina mies. Hän on vanha, usein valkopartainen ja harmaatukkainen mies, josta puhutaan isänä.
Michelangelo ( 1475-1564): Ihmisen luominen, osa Sikstiiniläiskappelin freskoja Vatikaanissa.
Giusto de’ Menabuoi ( 1320 – 1391): Miehen ja naisen luominen. Osa freskoa Pyhän Antoniuksen kirkossa. Padova, Italia.
Adapted from The Cambridge Encyclopaedia of Human Evolution, Cambridge 1992, by George Weber
Päivämies-lehdessä vanhoillislestadiolainen maallikkopuhuja Eero Koivisto kirjoittaa kristillisestä ihmiskäsityksestä, jonka mukaan kaikki ihmiset ovat tasavertaisia Jumalan edessä, Jumalan omaksi kuvakseen luotuina.
Lue lisää:
Niskanen, Markku: Neandertali, Cro-magnon, Eurooppalaisten biologiset juuret. Kaltio, lokakuu 2003.
Concepts of God. Stanford Encyclopedia of Philosophy.
Eronen, Jussi: Kehitystä kuivuvassa maailmassa – ihmisen evoluution ympäristökontekstista. Tieteessä tapahtuu 2/2009.
Pietarinen, Juhani: Ilon filosofia: Spinozan käsitys aktiivisesta ihmisestä. 2001.
Hei,
laitoin sivuiltani LINKIN tähän blogiin…
Tärkeä aihe. Jumala-käsityksestä jotain. Kristillisen teologian mukaan Jumala on sekä transkendentti (tuonpuoleinen, kokonaan erilainen) että immanentti (tämänpuoleinen, ihmiselle läsnäoleva).
No, ei Jumala ole tainnut olla luuta ja lihaa kuin sen 30 vuotta ja risat, minkä Jeesus maan päällä
vaelsi. Jumala on henki, Jeesus on ollut henki aikojen alusta, samoin Pyhä Henki on henki.
Jumalaa emme voi nähdä,
Pyhän Hengen apostolien tekojen alussa kuvattiin ilmestyneen
tulenlieskoina.
Jeesu taas on ilmestynyt lukuisille
uskoville niin Raamatussa kuin sen jälkeenkin.
Itse kohtasin Jeesuksen, kun sydämeni ja keuhkojeni toiminta pysähtyi. Menin siinä pitkää tunnelia pitkin. Sen päässä oli valo, ja kun pääsin lähemmäs, tajusin, että valo oli Jeesus.
Hän seisoi ehkä metrin päässä minusta, mutta
Hänestä virtasi lämmintä, hohtava valoa,
suunnattiomasti rakkautta. Hänen vaatteensa olivat valkealle ja keltaiselle hohtavaa, kuin valoa tai samettia, mutta paljon ohuempaa, siis
aineetonta. Henkihän Hän onkin.
Mieheni oli huomannut, etten hengittänyt ja alkoi ravistella minua hereille. Ensin sydämeni löi miten sattui, mutta normaali rytmi palasi.
Sen muistan, että olin 3- 4 päivää miehelleni vihainen siitä, että hän veti minut takaisin tähän kuolevaisuuteen pois Jeesuksen rakkauden valtapiiristä. Tämä rakkautemme täällä on vain ’
prosentti tai tuskin miljoonasosakaan siitä rakkaudesta, mikä Jeesuksesta säteili.
No, hiljalleen taivas etääntyi ja nyt olen elänyt
neljännesvuosisadan täällä tässä maailmassa,
mutta taivaskaipuu jäi!
Tätä lukiessa tuli mieleen juttu Canterburyn arkkipiispasta, joka näki yöllä unessa Jumalan. Aamulla hän kertoi kokemuksestaan sihteerilleen. Sihteeri kysymään, millainen Jumala sitten oli.
Arkkipiispa vastasi:
– She was black.