Uskon kieltäminen – mikä neuvoksi?


Minua ja vaimoani on itse asiassa ahdistanut jo pitemmän aikaa tämä uskomassa olo. Siis ei itse usko, kylläkään, vaan olla osana tätä vanhoillislestadiolaista herätysliikettä. Perheeseemme kuuluu viisi alle kouluikäistä lasta.

Kaikki nämä tuiki tavalliset asiat kuten televisio, ehkäisy, naisen asema jne. painavat mieltämme.  Samaten kulttuuriharrastuksiin liittyvät kiellot. Samoin meitä arveluttaa suuresti se, voimmeko rehellisesti kasvattaa lapsemme vanhoillislestadiolaisiksi, eli viedä heitä ry:n pyhäkouluun ja raamattuluokkaan. Olemme kyllä kuulleet seuroissa monet kerrat, että nämä tällaiset ovat sielunvihollisen antamia kiusauksia, mutta se ei paljoa lohduta. Toisille puhujien neuvot ja säännöt ovat helpotus, mutta toisille, kuten meille, kauhistus.

”Uskon kieltäminen teoilla” olisi helppoa. Ei muuta kuin kantaisi vain television olohuoneen nurkkaan. Sitten pyytäisi jonkun tuttavaperheen kylään. Sellainen kieltäminen ei ole ongelma. Ongelma on siinä, että mitä sen tuttavaperheen tilalle? Se pelottaa. Tuntematon tulevaisuus.

Tämä vanhoillislestadiolaisuus on ainakin meidän kohdallamme ollut paitsi usko, myös elämäntapa, aivan koko elämämme ajan. Olemme molemmat lapsuuden uskossa. Toisemme olemme tavanneet uskovaisten keskuudessa ja yhteiset ystävämme ovat kaikki uskovaisia. Tuttavapiirimme ja sosiaalinen elämämme pyörii lähes yksinomaan muiden uskovaisten parissa, työelämää lukuunottamatta.

Uskon, että osa tuttavista ja ystävistä kyllä saattaisivat säilyäkin, mutta ystävyyssuhteet kyllä väkisinkin muuttuisivat pinnallisemmiksi. Epäuskoiset kun eivät nauti niin suurta luottamusta kuin uskovaiset.

Teille, jotka niin ankarin sanoin kritisoitte uskoamme, haluaisin sanoa, että moni sisällä olevakin elää ihan samaa kritiikkiä sydämessään, mutta kun eroaminen ei ole helppoa.

Myöskään se toinen vaihtoehto, koko liikkeen virallisen kannan muuttaminen jonkin asian kohdalla ei ole helppoa, ja itse asiassa se on täysin mahdotonta.purjevene1

Monesti olen ihmetellyt tätä entisten vl:ien valtavaa syytösten määrää, vaikkakin niistä iso osa on ihan oikeutettuja. Eikö teidän tulisi olla tukena ja apuna meille eksytetyille? Syyttely ei meitä auta!

Kai teidän tulisi itsekin ymmärtää, että eivät kaikki ole niin putkisilmiä, kuin liikkeemme virallinen kanta antaa ymmärtää, suun aukaiseminen vain on mahdotonta. Tämäkin teidän pitäisi jo omasta kokemuksestanne tietää!

Auttakaa minua ja perhettäni. Mitä me voisimme tehdä? Toivomme asiallisia neuvoja, kiitos.

*     *     *

Lue myös:

Anonyymi: Kaksijakoinen maailmankuva purkautui: minä lähdin pois

Ari: Vapaan pudotuksen hetki

Askeleet irti SRK-Lestadiolaisuudesta (Laatija Hakomaja-tiimi, pohjautuu artikkeliin How to Leave the Old Apostolic Lutheran Church)

Elo-Veera: Raja tuli vastaan

Gepardi: Herätyssaarna (1.Tess.4:21)

Irtiotto kaksoiselämästä (Oululaisen ”Sarin” haastattelu.)

Nuoret jättävät vanhoillislestadiolaisuuden – suuri syntyvyys ei kasvata jäsenmäärää

NYT-liitteessä: Miltä tuntuu luopua uskosta?

Santa76: Kultti vai kristinuskoa

Syntinen ja sairas: Äiti tyttärelle: “Kun lapsi kieltää uskon, se on pahempi kuin lapsen kuolema.”

Kuka ja mikä minä oikeasti olen? (Saara Tuomaala)

Anonymous: Vanhoillislestadiolaisuudesta irtaantumisen tunteet (Hakomaja, kirjoittanut vl-liikkeestä vuonna 2009 irrottautunut mies)

Vl-vanhempi: Liian paljon lähipiirissä romahtaa, jos nostan asiat julkisuuteen

Mainokset

22 kommenttia

Kategoria(t): arvot, elämäntapa, irrottautuminen yhteisöstä, normit, perhe, televisiokielto, uskon perusteet

22 responses to “Uskon kieltäminen – mikä neuvoksi?

  1. Epäilijä

    Eroaminen vl-uskosta pelasti minun ja perheeni elämän. Elämme nyt rehellistä elämää. Itsemme näköistä ja oloista elämää. Sellaisina kuin oikeasti olemme.

    En silti kiistä etteikö sellaisen joka tosiaan täysin vilpittömästi uskoo vl-oppiin, karvoineen päivineen, kannattaisi siinä pysyä. Siitä vaan. Mutta jos ei oikeasti USKO niitä oppeja, kieltoja ja määräyksiaä, ei tee kenekään sielulle hyvää teeskennellä! Se kaatuu lopulta omaan mahdottomuuteensa.

    Pitää kysyä itseltään, millainen vilpittömästi olen ja miten on oma elämä elettävä.

    • pivi

      Jos oikeesti sydämmen uskovainen. vanhoolislestaadiolaisessa liikkeessä ei ole sääntä ja kieltoja tai määräyksi. JOs olet kasvanut pois elävästä uskosta ajattelet noi että on kieltoja määräyksiä

  2. vaikeaa

    Meillä oli pari vuotta sitten sama tilanne perheessämme. Lapsimäärä vain paria pienempi. Alkoi tuntua väärältä jatkaa oppeja joiden takana en seiso. Aiheuttaa ”traumoja” lapsille teatteriretkien kiellon ym. muodossa vain sen takia, että muut sanoo niin, vaikka itsestä asiassa ei ollut mitään väärää. Kieltää lasta tanssimasta. Opettaa, että jokin asia on pahaa ja syntiä, ymmärtämättä itse miksi. Mekin olemme mieheni kanssa molemmat vl-suvuista ja koko kaveripiiri työpaikkoja lukuunottamatta koostui vl:stä. Osa ystävyyssuhteita on kariutunut, itseasiassa isompi osa kuin kuvittelin. Ensimmäinen vuosi oli varsinkin minulle vaikeaa, kotona äitiyslomalla. Miehellä oli sentään työkaverit ja joistakin niistä on saanut hyviä kavereita. Sen jälkeen on minullekin ilmaantunut pari ihan hyvää ei vl ystävää, aika auttaa. Tsemppiä ratkaisuntekoon teille. Itse koen olevani huomattavasti onnellisempi kuin ennen.

  3. Oppositiomies

    Meillä perheessä samat ajatukset sillä erotuksella, että lapset saavat käydä teatterissa, osallistua tanssiin jos haluavat.

    Välillä asia enemmän ajankohtainen, toisinaan pitkiäkin aikoja unohduksissa.

    Lapset käyvät pyhäkoulussa ja raamattuluokassa, ei siinä mitään. Ei hengellinen opetus hukkaan mene ja saavat samalla hyvää moraalikasvastusta mikä on oikein ja mikä väärin.

    Toisten ihmisten tuomitseminen me ollaan jätetty kokonaan toisten harteille. Kuvaavaa on kun täti kysyi lapsilta onko teidän luokalla uskovaisia lapset eivät edes tienneet käsitettä epäuskoinen.

    Kaikki uskonnontunnille osallistuvat ovat heidän mielestään uskovaisia. Ei olla viljelty käsitettä epäuskoinen tai omavanhurskas, vaan korostettu uskomista Jeesukseen ja syntien anteeksiantamista/saamista. Ydin on tässä, ei OMAVANHURSKAISSA tavoissa.

    Joissakin maissa fanaatikot lyövät itsensä verille, toiset kärvistelevät puutteessa luostarissa ja jotkut kuvittelevat olevansa ”puhtaita” olemalla meikittömiä ja kieltäytymällä 1900-luvun keskeisimmästä tiedonvälityskanavasta. Kaikki nämä ovat puhtaasti tekojen oppia.

    Lapset ovat alkaneet kysellä liikkeen säännöistä ja tavoista ja suurimman osan voi helposti kuitata puhtaana tapakulttuurina. Uskon ydin syntien anteeksiantamuksineen on ihan ok, mutta saaraäidin erehtymättömät neuvot ovat suoraan sanottuna rasittavia. Itse olen elänyt 70-luvun hullut vuodet, joten sekin jätti oman jälkensä. Päätin, että samaan rumbaan en koskaan lähde, tekemään parannusta aku ankan lukemisesta tai jotain yhtä naurettavaa. Kyttäys ja toisten sanojen vatvominen oli silloin yleinen kansanhuvi.

    Ei televisiokiellolle ole oikeastaan mitään perusteita. Mielummin katson lätkää omasta tv:stä kun istuin muiden ”veljien” kanssa hikisellä huoltoasemalla.

    Meikkauskielto on erittäin ristiriitainen. Toisaalta raamatussa neuvotaan kaunistautumaan, mutta paavali korosti naisille nöyryyttä.

    Lieneekö puhtaasti henkilökohtainen näkemys, koska kielsi puhumisen naisilta, vaikka raamattu tuntee myös naisprofeettoja.

    Kyllä, usko on meille enemmän elämäntapa ja tottumus kuin todellinen usko. Ei mulla ole todellakaan pokkaa väittää yhdestäkään Jeesukseen uskovasta ihmisestä, että et ole taivaspaikan väärti.

    Sitten tämä uskomaton aina toistuva väite. ”Eriseurat pitää joukossanne oleman”.

    Tämä kun ei ole mikään tae oikeasta uskosta. Katolisen kirkon (kannattajia miljardi) mielestä luterilaiset ja kalvinistit ovat eriseuralaisia.

    Luterilainen liike on pirstoutunut satoihin pieniin ryhmiin ympäri maailmaan ja niiden sanoma on samansuutainen.

    Yhden totuuden luterilaisia liikkeitäkin lienee useita, kaiken kaikkiaan ehdottomia yhden asian ja totuuden liikkeitä lienee satoja ellei tuhansia ympäri maailman.

    Vanhoillislestadiolaisuus on vain yksi tuhansista yhden totuuden liike, jonka kannatus ei-synnynäisten kannattajien parissa on pahasti hiipunut.

    Liike kasvaa vain sisältäpäin, käytännössä ulkopuolelta tulleita kannattajia ei juurikaan ole.

    Taivaan varaaminen muutamalle tuhannelle suvulle on mulle täysin vieras ajatus.

  4. minttumiii

    niin tuttua. Mä vain olen yksin ajatusteni kanssa, sillä mieheni ei allekirjoita niitä. Aika näyttää, kuinka tässä käy.

    • Nimetön

      Tuttuja ajatuksia. Minä lähtisin heti, mutta mieheni ei halua tuottaa äidilleen tuskaa (juu-u!) ja pelkää ystävyyssuhteiden puolesta. Aika näyttää meilläkin, kuinka käy.

      • (Nimetön)

        Minä lähdin vl herätysliikkeestä vaikka vaimoni haluaa siihen kuulua. Usko on jokaisen henkilökohtainen asia joten myöskin se, haluaako kuulua herätysliikkeeseen. Uskon edelleen niin kuin ennenkin, mutta en halua kuulua vl-yhteisöön enkä noudattaa niitä tapanormeja mitä yhteisössä elävältä odotetaan. Eron jälkeen oli hankala kausi. Se ristiriita, että vanhoillislestadiolaisten mielestä olen ”kieltänyt uskoni” koska en kuulu liikkeeseen ja omasta mielestäni en ole kieltänyt mitään muuta kuin vl-piirien omat säännöt. Aika on alkanut parantamaan haavoja ja elämä on tasoittunut. Vaimo on seisonut rinnallani ja parhaansa mukaan yrittänyt ymmärtää. Ystäväni/ystävämme ovat pysyneet ystävinämme.
        Rohkaisen jokaista asiaa miettivää lähtemään siitä yhteisöstä, jokaisella on lupa uskoa ja turvautua elämässään Jumalaan kuului sitten yhteisöön tai ei. Tärkeintä on se mitä tuntee sydämessään ja elävää uskoa voi kantaa sydämessään ilman herätysliikkeen paineita. Käsittäkää vapaus ja uskomisen ilo.

  5. Mikael

    Oma ratkaisuni oli säilyttää sydämessäni kaikki minkä olin hyväksi oppinut, olla itselleni rehellinen, ja lakata tunnustamasta VL-uskoa. Rehellisyys itselle on tärkeintä. Jumala, jos sydän siihen uskoo, johtaa kyllä elämää. Jos ei usko, niin johtaa se siltikin, jos sattuisi olemaan olemassa. Taivas voi olla jo täällä maan päällä.

  6. Lähtenyt

    Meillä oli sama tilanne pari vuotta sitten, lapsia vain vähemmän. Me erosimme koko liikkeestä, eniten juuri lasten takia. Lasten kehitykselle ei ole hyväksi opettaa heille asioita, joihin ei itsekään usko! Lapsi kyllä huomaa, jos ei olla oikeasti asian takana, ja kyselee… Emme halunneet myöskään kieltää lapsilta asioita vain ”paljastumisen pelosta”, hankalahan se on perustellakaan kieltoja, jos perustelut ovat itseltäkin hukassa!

    Tiedän, että eroaminen pelottaa. Itsekin pelkäsin, että tuotan liikaa surua vanhemmilleni, että ystävät jättävät, että yritetään käännyttää. Mutta kun teimme kerralla selväksi, että tämä on meidän päätöksemme ja toivomme että sitä kunnioitetaan, ei käännytysyrityksiä ole tullut. Suurin osa ystävistä on pysynyt, ja uusiakin ollaan saatu. En silti suosittele ”teoilla kieltämistä”, koska silloin tilanne saattaa jäädä epäselväksi, ja käännytysyritykset ovat todennäköisempiä. Ihmisethän voivat luulla, että tämä tietty asia on vain teille tullut luvalliseksi, ja että olette silti mielestänne uskovaisia. Suora puhe ja keskustelu (tai vaikka sähköposti tai tekstiviesti) on selkeämpi vaihtoehto.

    Rehellisyys oli meillä toinen syy erota koko porukasta. Nyt voi olla rehellinen muille, itselleen ja lapsille. Ei tarvitse esittää muuta kuin on, ja voi olla vapaasti pelkäämättä paljastumista. Tunsin myös, että jos pysyn nimellisesti uskovaisena, tuen sillä näitä absurdeja kieltoja ja rauhanyhdistyksen valtaa, koska nimellisesti olen heidän kanssaan samaa mieltä. Koin tästä todella pahoja ristiriitoja ja itsesyytöksiä, mutta nyt olen niistäkin vapaa.

    Tahdon toivottaa voimia ja rohkeutta olla rehellinen ja tehdä asioita oman elämänsä parhaaksi, lasten tulevaisuuden eteen, eikä aina vain niiden muiden takia.

  7. Siiri

    Itse olen parinkymmenen paremmalla puolella oleva nuori vl. Tiedän uskon kieltämisen tunteen, sen pelon, että jos menetän kaiken hyvän uskon ohella. Kielsin uskon, ja menetin paljon hyvää. Mitä parempaa saat tilalle kiellettyäsi uskon? Et mitään. Viihdyin viikonloput baareissa yrittäen tukahduttaa pahaa oloa, katsoin telkkaria ja mietin, että minun uskovaiset ystävät ovat seuroissa jne. Koin, että miksi kielsin edes uskon, sillä todella olen koko ikäni USKONUT, että vanhoillislestadiolaisuus on ainut oikea tapa päästä taivaan kotiin. Tein parannuksen ja elämäni on alkanut uudestaan, hyvällä tavalla.

    Pelkäätte, että miten ystäväperheet käsittelevät asian ja että menetättekö heidät. Se on aika paljon itsestä kiinni, menettääkö ketään ihmisiä ympäriltään vaikka uskon kieltäisi.

    Haluan vaan kysyä, että onko teillä uskonkieltämisen perusteet vain teoissa? tarkoitan, onko sydämessä sammunut usko lopullisesti vain haluatteko vain tehdä tekoja, joita ei koeta soveliaiksi vl-piireissä?

    Toivottavasti löydätte oman ratkaisunne. Tsemppiä ! 🙂

    • (Nimetön)

      Kiitos tästä rohkaisevasta ja ihanasta kirjoituksesta, juuri tuo mitä kirjoitit loppuuun.. on niin totta kuin voi olla! Itsekkin välillä ristiriitojen runtelemana mietin mihin kuulun ja kuulunko mihinkään, mutta se lapsenusko mikä minulla sydämessä lepattaa, sitä en halua sammuttaa, ainut asia minkä elämässäni tahdon säilyttää on usko. ❤

  8. Tuulianna

    No ei ole usko mennyt vaan halu synnyttää. Itselläni on maailman ihanin 9kk vauva ja olemme todella onnellisia vanhempia. Mutta siltikään en halua nyt lisää, opiskelut pahasti kesken, synnytyksen jälkeinen masennus jne
    Mies on vl, itse olen jo aika katkera vl:ä kohtaan. Ongelmia tulee olemaan esimerkisi siitä syystä, että en haluaisi pientä viedä päiväkerhoon tai pyhäkouluun, mutta mieheni ehdottomasti haluaa..

  9. Vakavissaan

    Tuulianna, kirjoituksesi pysähdytti. Olet tunnistanut itsekin teillä olevan ristiriidan vakavuuden.

    ”…en haluaisi pientä viedä päiväkerhoon tai pyhäkouluun, mutta mieheni ehdottomasti haluaa..”

    Teillä on siis lähtökohtaisesti keskenänne rajusti poikkeavat kasvatusihanteet. Kyseessä on sitä kokoluokkaa oleva erimielisyys että on syytä vakavaan asian selvittämiseen, ajoissa.

    On olemassa minimissään kolme ehdotonta rehellisyyttä vaativaa suhdetta.

    1. Lapselle ei pidä valehdella.
    2. Itselle ei pidä valehdella.
    3. Puolisolle ei pidä valehdella.

    Älyllinen ja hengellinen epärehellisyys ei johda muuhun kuin syvään onnettomuuteen, ennemmin tai myöhemmin.

    Teeskentely ja totuuden siirtäminen tuonemmaksi voivat helpottaa oloa ry:llä, mutta se on tilapäistä.

    Jokainen meistä joutuu joskus totuuden hetken eteen. Jatkanko itsepetosta vai alanko vihdoin kantaa itse vastuuta elämästäni ja omastatunnostani.

  10. hjk2k

    Kaikkeen muutokseen kai sisältyy tuntemattoman pelko. On kuin heittäytyisi selkä edellä tyhjyyteen.

    Vähän aikaa menee väliinputoajan asemassa. Entisistä ystävistä kaikkoaa pinnallisimmat. Se ei haittaa. Jäljelle saattaa jäädä aidoimmat ystävyydet. Tilalle alkaa tulla myös uusia, pikkuhiljaa. Onhan sitten olemassa myös entisten vl:ien yhteisö, tosin hyvin löyhä sellainen.

    Luotatteko siihen, että elämä kantaa omaansa? 🙂

    Ne syytökset joista puhut, ovat juurikin se voima jotka pitävät yhteisöä kasassa. Lienee perus-ryhmäpsykologiaa. ”Rakkaus” ilmenee aggressiivisuutena. Heikko ihminen haluaa koheesiota. Erilaisuus ja ajatus sen suvaitsemisesta ahdistaa, sillä erilaisuuden näkeminen pullauttaa pintaan kipuja, jotka ovat tulleet oman ilmaisun tukkimisesta. Ahdistusta ei kiireessä huomata itsessä, vaan vika on toisessa. Erilaisuus ollaan valmiita tukahduttamaan väkivalloin.

    Tsemppiä kaikille!

  11. Usko

    Mikä on sellainen vapaa usko, jos sitä ei voi vapaasti uskoa tai olla uskomatta, eli ei uskoa oteta tai jätetä vaan usko joko on tai ei, kaikki siinä välissä kuten lasten kasvatukselliset asiat, läheisten suru, sosiaalinen verkosto jne ovat asioita joiden takia ei pitäisi päätöstä tehdä, kuuntele itseäsi, miten haluat elää? miten haluaisit lastenne elävän tai näkevän asiat? mitä te haluatte? päätös ei ole helppo, mutta tehkää se itseänne tutkien!
    Itselläni kovin pelko oli isän ja äidin reaktio, rakastavatko he tämän tunnustuksen jälkeen enää minua? kun en jaksa enää uskoa! Aivan turhaan epäilin!! Minulla on parhaat vanhemmat mitä voi olla ja se jos mikä ”puhuttelee” eniten että tietää pelkästä katseesta mitä ajattelee, mitään ei tarvitse puhua….

  12. Joakim

    Olen lapsuudesta kuulunut vl-liikkeeseen, mutta nyt tietyistä opillisista ja syntikäsityksiin liittyvistä syistä erkaantumassa. On vaan tullut mitta täyteen. Lähihistorian mätäpaiseiden hajua en myöskään enää kestä.
    Sanon vaan sen että tämä kehuttu yhteisöllisyys tuo myöskin varjopuolensa. Yhteisöllisyyteen liittyy myöskin kuuliaisuusvaatimukset, jotka johtavat useat lapsuudenuskossa syntymästään taapertaneet kaksinaismoralismin tielle, koska eivät muutakaan uskalla tai osaa.

  13. Vaikeassa tilanteessa

    Miten menee nykyisin teillä, jotka haluaisitte jättää liikkeen mutta puoliso ei halua? Minäkin olen sellaisessa tilanteessa, enkä tiedä mitä tekisin. En usko enää ollenkaan vl-opetukseen, ja tämä ei ole mitään epäilyä vaan varmuutta. Olen täysin varma siitä että vl-usko ei ole ainoa jolla päästään taivaaseen. Silmäni avautuivat jo vuosia sitten, mutta kiitos näille sivuille ja niiden ylläpitäjille, olen nyttemmin saanut vahvistusta ja varmuutta omille ajatuksilleni. Seuroissa ei ole kiinnostanut käydä enää aikoihin, koska siellä opetetaan asioita mielestäni väärin. Ainoa, joka minut pitää mukana roikkumassa, on se, että vanhemmillani on ollut paljon surua viime vuosina enkä haluaisi tuottaa heille enempää tuskaa. Sitähän ratkaisullani tuottaisin, vaikka itselleni se olisi vain hyvä ja vapauttava ratkaisu.

    Toinen juttu on sitten se, että puolisoni ei haluaisi minun ”kieltävän uskoani”. Hän uskoo vakaasti että tämä on oikea usko, ja jos sen jättää, seuraa automaattisesti pahoja asioita: alkoholin käyttöä, avioero, tms. Onhan näitäkin surullisia tarinoita tietysti kuultu, mutta ei sen tarvitse tarkoittaa, että meille kävisi niin. Alkoholi ei millään lailla minua kiehdo, lähinnä kulttuuri ja tv voisivat olla sellaisia mitä ”maailmasta” kaipaisin. Asian ydin on kuitenkin se, että en usko niin kuin vl-yhteisössä opetetaan.

    Tämä on asia, joka pyörii mielessäni päivittäin, tunneittain, hetkittäin. Ahdistaa. Päätökseni olen tehnyt, mutta miten uskaltaisin sen kertoa läheisilleni? Puolisoni tietysti tietää, mutta muille en ole uskaltanut vielä kertoa. Miksi tämän pitää olla näin vaikeaa… :´(

  14. UUT-ryhmä?

    Haluaisin asiallisia vastauksia kysymykseen, onko kenelläkään entisellä vanhoillislestadiolaisella kokemuksia uskontojen uhrien tuki ry:n vertaistukiryhmistä?

    Pahin erokriisi Rauhanyhdistyksen piireistä alkaa olla jo takana, mutta välillä on valtavan yksinäistä ja haluttaisi löytää saman kokeneita ihmisiä. Syyllistäminen on ollut vl-käytäntö ja itsesyyttelyt ovat jokapäiväinen kokemus myös silloin kun on lähtenyt liikkeestä. Vl:t sekoittavat sen virheellisesti käsitteeseen ”huono omatunto”. Sillä ei ole asian kanssa mitään tekemistä… Itse koen, että en ole tehnyt mitään väärää siinä että jätin vl-uskon. Olen vain ajatellut omilla aivoillani ja käyttänyt Luojan luomaa järkeäni. ”Me henki” ja ”ainoa oikea usko” ynnä muu fundamentalismi sekä ihmissuhteiden ehdollisuus on kuitenkin jättänyt sieluuni haavan. Ajattelin että keskustelu sellaisen kanssa joka on myös kokenut samaantapaista, saattaisi auttaa.
    Mutta siis kysymykseen – onko jollain kokemusta UUT:n toiminnasta ?

    • Freepathways

      Hei,

      Tässä infoa, josta toivomme olevan apua sinulle.

      UUT ry. järjestää vertaistukitapaamisia, joissa eri yhteisöistä lähteneet voivat keskustella ja jakaa kokemuksiaan sekä saada tietoa ja tukea.
      Täältä löytyvät yhteystiedot, mm. puhelinnnumerot joista voi kysyä lisää.

      http://www.uskontojenuhrientuki.fi/
      -> Ajankohtaista (mm. tietoa vertaistukitapaamisista).

      Voit lähettää sähköpostia osoitteeseen tiedotus@uskontojenuhrientuki.fi

      Tai jos haluat nopeamman vastauksen, voit soittaa puh. 0400-466 990.

      UUT:n sivulla on kirjoitus: Vanhoillislestadiolaisuus eronneen näkökulmasta
      http://www.uskontojenuhrientuki.fi/uskonyhteisot/lansimaiset/85-vanhoillislestadiolaisuus

      Lisäksi tiedoksesi:
      Helsingin yliopistossa on julkaistu tutkimus hengellisestä väkivallasta, ja siitä on tietoa täällä:
      https://freepathways.wordpress.com/2010/07/01/alistaminen-ja-vakivalta/

      Tutkimuksen tekijä tuntee itse vl-uskon hyvin ja keskustelee mielellään aiheesta. Jos siis haluat keskustella kokemuksistasi (esim. syyllistämien, pelottelu, manipulointi tms.) tai jostain muusta vl-uskoon liittyen, voit laittaa postia osoitteella:

      kletos00@suomi24.fi (kletos(nolla,nolla)@suomi24.fi)

      Hyvää jatkoa sinulle!

      Terveisin Blogitiimi

      • Aila R.

        Hei,

        Yllä olevassa sähköpostini fontissa nollat eivät näköjään erotu kovin hyvin o-kirjaimista. Laitan tähän tarkennukseksi, että kyseinen sähköposti on kletos(nolla,nolla)@suomi24.fi 🙂

        Postia voi laitella myös osoitteella: aila.ruoho(ät)helsinki.fi

        Huom: Lohjan ev.lut srk järjestää kaksi iltaa aiheena hengellinen väkivalta. Illat pidetään Mäntynummen seurakuntatalolla 7.10. ja 14.10. klo 18-20.
        Iltojen ohjelma tarkentuu myöhemmin. Kysymyksiä, ajatuksia ja kommentteja iltojen aihepiiristä voi laittaa yllä oleviin sähköpostiosoitteisiin.

        t. Aila R.

    • Hei!

      Minulla ei ole kokemuksia vertaistukiryhmistä, mutta olen aikeissa tutustua uut:n toimintaan juuri samoista syistä, mitä mainitsit.
      Minulla on sama prosessi meneillään mistä kirjoitit, lukaise blogia ja ota yhteyttä jos kiinnostaa. Ei ole liikaa näitä jotka tilanteen todella ymmärtävät joten ajatusten vaihto on tervetullutta!:)

      http://spifree.blogspot.com

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s