Minun tarinani :-)


 

smile birds

Minut kasvatettiin vanhoillislestadiolaiseksi ja minulla on suuri sisarusparvi. Meitähän on 15 kaikkiaan. Itse jätin vl-uskon noin kolme vuotta sitten. Pelkäsin kovasti miten elämäni mahtaa sitten sujua, ja kerronpa nyt teillekin. Nimittäin, sen jälkeen elämänlaatuni on kohonnut huomattavasti!

Oloni on rennompi ja koen itseni vapautuneeksi. Olen huomattavasti itsevarmempi kuin aikaisemmin. En enää välitä niin paljon mitä ihmiset ajattelevat tekemisistäni, pitävätkö he niitä oikeina tai normien mukaisina, tms. ihan tarpeetonta huolehtimista. Siihen meni valtavasti energiaa hukkaan. Nyt elän onnellisena ja tunnen onnen ja tyydytyksen tunteita ihan päivittäin. Tunnen että tein oikean ja rehellisen ratkaisun itseni kannalta. Minun elämäni on tosiaan minun oma elämäni.

Tämä vapautuminen on heijastunut kaikille elämän osa-alueille, minulla on vihdoin vapaus toteuttaa itseäni! Olen onnistunut saamaan paljon uusia ystäviä, hirveän mukavia tuttavia myös. Ja mikä parasta, olen saanut loistavan työpaikan, kiitos uuden itseluottamukseni!

Huomaan, että ottamalla vastuuta itsestäni, ajatuksistani ja teoistani, pääsen todellakin parempaan lopputulokseen, ja tiedostan paremmin tekoni ja niiden seuraukset. Rehellisyys kannattaa, myös rehellisyys omalle itselleen!!

Huomaan myös pohtivani asioita useammasta näkökulmasta, ja koen enemmän empatiaa muita ihmisiä kohtaan.

Aiemmin vl-uskomukset ja tutut vl-ihmiset kahlitsivat suuresti arvomaailmaani ja käyttäytymistäni, joten on kuin olisin päässyt eroon valtavasta riippakivestä.

Enää en edes kaipaa seuroihin (alkuun ihan totta pelkäsin miten keksin tekemistä tyhjiin viikonloppuihin kun en käy seuroissa). Maailma on todellakin täynnä mielenkiintoista tekemistä, harrastuksia ja hauskoja, minua arvostavia ihmissuhteita. Ei ole tarvinnut turvautua alkoholinkäyttöön eikä vaipua epätoivoiseen masentumiseenkaan. Sillä elämä todellakin kantaa, kun kohtaa sen rohkeasti omana itsenään. Tämä on ollut elämäni tärkein kokemus.

Toivon kaikille vähänkään epävarmoille vl-nuorille rohkeutta alkaa toteuttamaan itseänne!

Nimimerkki ”Onnellinen ratkaisu”

Keskustelu Suomi 24:ssä

Nuoret jättävät vanhoillislestadiolaisuuden

Advertisements

4 kommenttia

Kategoria(t): eroaminen uskosta, identiteetti, irrottautuminen yhteisöstä, kasvatus, kiellot, kulttuurikiellot, lapsuus, normit, perhe, synnit, syntilista, yhteisö

4 responses to “Minun tarinani :-)

  1. Agnostikko

    Minulla tuntui rehellisimmältä teolta ikinä että lähdin. Kun en itse enää pitkään aikaan ollut uskonut samalla tavalla kuin olisi kuulunut, alkoi ärsyttämään oma kaksinaamaisuus. Tavan vuoksi ry:llä roikkuminen tuntui pellemeinigiltä.

    Haluan rohkaista kaikkia niitä, jotka ovat mukana vain tavan vuoksi, olemaan rehellisiä paitsi itseään, myös muita kohtaan. Sitä ihminen ei kadu.

  2. Irti päässyt

    Minulla on hyvin samankaltainen kokemus kuin teillä. Irtauduin liikkeestä reilut 10 vuotta sitten. Varsinkin loppuvaiheessa oli aika ahdistavaa, kun yritti esittää jotain muuta mitä on. Liikkeestä erovaiheessa peloteltiin, kuinka elämä lähtee alamäkeen. En kuitenkaan ole eronnut, alkoholi ei ole ongelma ja muutenkin elämä tuntuu olevan enemmän ”mallillaan” kuin silloin. Elämään on tullut paljon uutta sisältöä.

    Itselläni on kaikesta huolimatta jäänyt aika positiiviset muistot vl-ajasta. Pahimmat ”traumat” ovat jääneet hoitokokouksista, joita lapsena ja nuorena jouduin seuraamaan. Mielestäni kyse oli lähinnä vallankäytöstä ja henkisestä väkivallasta. Usein tuntuu, että ”Raamatullisuus” on varsin suhteellinen käsite. Monet asiat perustellaan enemmänkin ”perimätiedolla” kuin raamatulla.

  3. Helinäkeiju

    Minuakaan ei niinkään kiinnostanut joku meikkaus, juominen yms. ”maailmallinen”. Isoin ongelma mulla tän lahkon kanssa oli se, että en taipunut muottiin koskaan. Ajattelin aina ja joka paikassa eri lailla. Olin porukassa sisällä, mutta silti ulkopuolella henkisesti.

    En oikeastaan koskaan ymmärtänyt koko uskoa. En uskonut niin. Maailmankuvani oli erilainen.

    Ja sitten kaikista isoin asia oli se, että lapsilleni en halunnut sitä kasvatusta, minkä itse sain. Liian jyrkkää, ahdistavaa, pelottavaa ja tuomitsevaa.

  4. Masa

    Itsekin erosin vanhoillislestadiolaisuudesta noin puolivuotta sitten ja vaikka päätös jättää opitut säännöt ja tavat hieman ahdistikin alkuun niin pääsin siitä nopeasti yli.
    Nyt jos ajattelen asiaa niin ainut mitä kadun on, että en tehnyt päätöstä aiemmin. Myös minua peloteltiin näillä avioero yms jutuilla, mutta tuntuu siltä,että oma liittoni ja elämänhallintani on vain vahvistunut kun ei tarvitse enää teeskennellä vaan voi vapaasti olla omaa mieltä esimerkiksi vl-uskon säännöistä.
    Esimerkiksi niinkin vähäpätöinen asia, ettei tarvitse väkipakolla vääntyä sunnuntaisin seuroihin kuuntelemaan enimmäkseen itseään toistavaa jargonia, joka liikuttaa lähinnä puhujaa itseään on minusta oikein rentouttavaa, sen sijaan voi olla rauhassa kotona perheen kanssa yms.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s