SRK:n tie 1960-luvulta hoitokokouksiin


VL-liikkeessä oli alkanut vakava skisma, joka oli kehittynyt 60-luvun puolivälistä alkaen. Siis melko pian pappishajaannuksesta selvittyä.

Em. sisäisen skisman aiheutti toisaalta se, että eräät SRK:n johtokuntaan kuuluneet henkilöt olivat anoneet rahoitusta salaiselta, äärioikeistolaiselta poliittiselta järjestöltä nimeltään Suomalaisen Yhteiskunnan Tuki ry. Maanalaisena toimineen ja suuryritysten rahoittaman  järjestön tarkoituksena oli ajaa osa maan laillisista puolueista, nimittäin vasemmisto ja samoin ammattiyhdistysliike, sivuraiteelle maan politiikassa.

SRK:n työvaliokuntaan kuuluneet miehet anoivat useampaan otteeseen ja saivat useita satoja tuhansia silloisia markkoja varoja SYT:ltä. He käyttivät ne maalaisliiton/keskustapuolueen kansanedustajaehdokkaiden vaalityöhön SRK:n järjestämien lähetysseurojen yhteydessä.

SRK:n puheenjohtajan ja pääsihteerin allekirjoittama anomuskirje SYT:lle rahoituksen saamiseksi seuraavien vaalien aikaan tehtävään poliittisen työhön on julkaistu Internetissä, Laestadianleaks-blogissa.

Tämänkaltainen toiminta oli tietysti laitonta, olihan se vastoin järjestön tarkoitusta ja tapahtui ilman jäsenistön päätöstä asiasta, ohitse kirjanpidon. Edes kaikki SRK:n johtokunnan jäsenet eivät olleet tietoisia näistä manöövereistä.

Toisen skisman SRK:n sisällä aiheutti eräs johtavan auktoriteettiaseman ja vankan maineen herätysliikkeessä saanut vanha maallikkosaarnaaja. Hän oli mieleltään nykykäsityksen mukaan lähinnä narsistinen psykopaatti, minkä seikan kaikki hänen lähipiirissään toimineet tulivat väistämättä tietämään kokemuksensa kautta.

Psykopaattisen ja rajattomaan vallanhaluun johtaneen häiriön saattoi aiheuttaa mahdollisesti hänen karu henkilökohtainen taustansa, johon en tässä voi kuitenkaan tarkemmin puuttua. Tästä psykopaattisuus-ominaisuudesta oli hänen lähipiirinsä joutunut kärsimään vuosikausia.

Tämä mies, joka oli vuosikymmeniä yksi vl-liikkeen tunnetuimpia saarnaajia, pyrki ja pääsi kontrolloimaan yhä hallitsevammin liikkeen opinkäsitystä. On tunnettua, että psykopatiaan liittyy voimakas itsekorostus ja vallanhalu. Psykopaattisen luonnehäiriön tapaan hän onnistui ”vakuuttamaan” lähipiirinsä, taitavasti eri keinoin. Hän oli puhujanlahjoiltaan maineikas, kielenkäytöltään monta kertaa karkea ja tyyliltään tunteisiin vetoavan suggestiivinen.

Saarnamies saavutti riviuskovaisten keskuudessa suosion ja maineen, joka silminnähden hiveli hänen omaa turhamaista mieltään. Narsistien tapaan hänen psyykensä ei sietänyt vähääkään arvostelua. Tämän todettiin monta kertaa jopa aivan arkipäiväisissäkin asioissa. Jo varhain nähtiin, että hän käänsi omaan toimintaansa liittyneen arvostelun mielellään Raamattuun tai ”jumalanvaltakuntaan” liittyväksi arvosteluksi. Tällä aseella hänen onnistui vaientaa monet, jotka olisivat halunneet kyseenalaistaa hänen menettelytapansa.

Tilanne johti herätysliikkeen johdon tasolla lopulta siihen, että SRK:n johtokunta sai luvan julkistaa vain hänen määrittelemiään kantoja. Liikkeen opinmäärittelystä päättävissä ”puhujien ja seurakuntavanhinten kokouksissa” hänen auktoriteettinsa käytännössä määritteli sen, millainen päätös muotoillaan. Usein hän toimi itse alustajana ko. tilaisuudessa, tai alustajan esitys oli hänen tarkistamansa, hänen ”käsiensä kautta” kulkenut.

Lopulta oltiin tilanteessa, että SRK:n johto ei rohjennut tehdä mitään opin kohtiin liittyviä tulkintoja vastoin hänen kantaansa. SRK:n johtokunnalla ei kenelläkään ollut rohkeutta syrjäyttää häntä. Jos sitä olisi yritetty, sen mahdolliset seuraamukset tavallisten uskovaisten massan keskuudessa ja paikallisissa rauhanyhdistyksissä pelottivat SRK:ta.

Lopulta hänen itsekeskeinen ja kaikkea ja kaikkia ihmisiä kontrolloimaan pyrkivä sairas mielensä johti opintulkinnassa SRK:n järjestämiin hoitokokouksiin ympäri maan rauhanyhdistyksiä. On ilmeistä, että SRK:n johtokunnassa päädyttiin varmistamaan koko joukon ehdoton kuuliaisuus tällä menettelyllä.  SRK:n koko johtokunta kokonaisuudessaan tietysti kantaa vastuun hoitokokouksista, joskin niiden arkkitehti lienee ko. saarnaaja. Tässä kohtaa hänen persoonallisuutensa piirteet vertautuvat selvästi esim. toisen narsistin, Generalissimus Stalinin persoonallisuus.

Vuosia kestäneet hoitokokoukset kaikkialla maassa

Tämän jälkeen raivokas raatelu pyörähti käyntiin paikallistasolla rauhanyhdistyksissä. Pikkukylissä, kirkonkylien keskustoissa ja kaupungeissa. Pohjoisessa varsinkin.

Ihmisten mustimmat puolet nousivat esiin ja niitä kokouskäytäntö ruokki halukkaasti. Näissä kokouksissa paikalliset pikkuriidat ja erimielisyydet sekä satunnaiset ihmisten ”kemioiden” yhteensopimattomuudet kasvatettiin suuriksi opillisiksi kiistoiksi. Tavallisten ihmisten väliset persoonallisuuserot leimattiin erilaisilla keksityillä henkiopeilla mikä miksikin.

Yksi hämmästelyn aihe on sekin, mistä syystä näitä kokouksia pidettiin lukittujen ovien takana ja myöhäisinä yön tunteina. Jo tämä seikka kertoo siitä, että normaalista hengellisyydestä ei ollut kyse. Seurakunnista tuli vuosien mittaan useita kyselyitä näistä toimista rauhanyhdistyksissä piispalle (Hannes Leinoselle) Ouluun ja arkkipiispalle saakka.

Tavallisia uskovaisia ihmisiä erotettiin täysin syyttä rauhanyhdistyksestä ja uskovaisten keskinäisestä rakkaudesta, ts. eristettiin tutusta sosiaalisesta yhteisöstä, jossa ko. henkilö oli koko elämänsä elänyt. Tilanne muistuttaa jälleen yksinvaltiaitten maallisten hallitsijoiden puhdistustoimia. Niissä ihmiseltä saatetaan riistää henki teloituksissa ja vankileireillä. SRK:n hoitokokouksissa vietiin ikuisen elämän toivo uskovaiselta ihmiseltä, joka uskoo saavuttavansa taivaspaikan vain ry:n piirissä eläen.

Tämä on tärkeä ymmärtää kun kysymme: miksi tavalliset uskovaiset selväjärkiset ihmiset saattoivat hyväksyä hoitokokousten mielivallan. Vastaus on, että he luottivat johtajiinsa.

Käytännössä näitä usein hyvinkin ikääntyneitä uskovaisia ihmisiä nöyryytettiin hoitokokouksessa loukkaavin tavoin. Heille ei annettu syntejä anteeksi tilaisuudessa. Heiltä kylmästi kiellettiin evankeliumi, vaikka he anteeksi pyytelivät. Tälle ei voi löytää Raamatusta perustelua.

Heitä lakattiin tervehtimästä heille tärkeällä, tutulla keskinäisen yhteenkuuluvuuden ja Jumalan lapseuden tunnustavalla tervehdyksellä. Myös kiellettiin ketään uskovaista olemasta missään tekemisissä tällaisten erotettujen, ns. ”sidottujen” kanssa.

Nämä ihmisiä psyykkisesti järkyttäneet, häpeälliset menettelyt merkitsivät tosiasiassa pitkäaikaista ihmisten kiusaamista. Ihmiset olivat epätietoisia ja peloissaan. Peloissaan, varmistaakseen etteivät joutuisi silmätikuksi, kymmenissä rauhanyhdistyksissä kävivät kaikki vl-yhteisön jäsenet vaarista koululaiseen saakka tekemässä julkirippiä seurakunnan edessä. Tämä rippi piti toteuttaa tietyin kaavamaisin sanamuodoin.

Raamatun mukaan vain synti erottaa ihmisen Jumalasta. Näin myös yhteisön tasolla voivat seuraamukset olla järkyttävät. On tosiasia, että muutamien ihmisten keskinäinen vallankäyttö, tosiasioiden salailu, tietyn avainhenkilön psyykkinen tasapainottomuus ja sairaalloinen kontrollin- ja vallanhalu saivat yhdessä aikaan suunnatonta tuhoa perinteellisessä, vakaassa herätysliikkeessä. Kun näille ”pahan voimille” ei ollut riittävän vankan Raamatun tuntemuksen ja arvovallan omaavaa vastavoimaa, joka olisi asioihin puuttunut ajallaan.

Rehellistä ja raitista yritystä asioihin puuttumiseen tiedetään tosin tapahtuneen. SRK:n johtokunnassa oli ainakin yksi, joka nosti aika ajoin esille vakavassa mielessä näitä ristiriitaisia kysymyksiä. Samoin eräissä puhujien ja seurakuntavanhinten kokouksissa nähtiin pieniä yrityksiä torjua ennalta tiedetty jyräävä lakihenkinen kanta. Tässä kuitenkin epäonnistuttiin. Yrittely jäi liian heikoksi ja hävisi ”henkien taistelun”.

Tiedetään, että oli yksi yksityiskohta jossa tämä jyräävä lakihenkinen kanta joutui väistymään. Se tapahtui vuonna 1983 ns. koulutelevisiokysymyksessä. Silloinen, muutamaa vuotta aikaisemmin tehdyn ehdottoman kieltopäätöksen ns. peruutuspäätös herätti rauhanyhdistysten johtokunnissa sekä suurta hämmennystä että helpottuneisuutta. Tämä peruutuspäätös kuitenkin vaiettiin ja sivuutettiin hiljaisuudessa.

Kuten herätysliikkeen pitkäaikainen saarnaaja ja SRK:n johtokunnassa kauan toiminut Erkki Reinikainen on todennut vuonna 1987, hoitokokousajat olivat vanhoillislestadiolaisuudessa ”joukkohysterian” aikaa.

Reinikaisen kanta ei siis tue SRK:n nykyisen puheenjohtajan Olavi Voittosen ja pääsihteerin Aimo Hautamäen esittämää selitystä siitä että hoitokokousten syynä olisi ollut ”yhteiskunnan maallistuminen”.  Samaa selitystä on myös Seppo Lohi yrittänyt tarjoilla.

Todellinen syy oli SRK:n sisäinen valtapeli, jossa yhtenä tekijänä oli yritys salata oikeistolaiselta Suomalaisen Yhteiskunnan Tuki ry:ltä anottujen varojen hankinta ja käyttö poliittiseen vaalityöhän seuratoiminnan yhteydessä.  Samoin yhtenä tekijä oli SRK:n johtokunnassa yhden saarnaajan auktoriteettiasemaan liittynyt kriisi.

Heikki Saaren toiminnasta

Heikki Saaren opillisista käsityksistä saa hyvän yleiskuvan kun lukee puhujainkokouksen keskustelupöytäkirjaa v. 1960. Silloin oli ns. pappiseriseuran aika. Keskustelu äänitettiin kokoustilanteessa ja litteroitiin.

Kun Heikki Saaren puheenvuoroja lukee , niin huomaa, että hänellä oli perin kummallisia käsityksiä mm. siitä, miksi lähetystyötä ei pidä tehdä. Hän perusteli siitä luopumista mm. sillä että Herran henki todellakin ”lepäsi pohjan maalla”. Hän oli rakennellut kuvion jolla tuo outo ja hassu oppi kytkeytyi ovelasti myös vl-seurakuntaoppiin. Oppi ja opit olivat ja ovat edelleenkin selvästikin fundamentalistisia eikä niillä ole tietenkään minkäälaista kristinopillista perustaa. Valitettavasti niistä tuli hoitokokousten kautta kovin tunnettuja ja yleisiä liikkeessä. Monet kantavat niitä yhä vieläkin. Näistä ei uskalleta myöskään vieläkään kriittisesti keskustella, koska edelleen pelätään uutta hajaannusta.

Saari matkusti vaimoineen vuonna 1973 Amerikkaan. Siellä hän toimi niin jyrkästi ja taitamattomasti henkioppeineen, että siellä kyteneet vl:ien sisäiset ristiriidat repesivät avoimeksi eriseuraksi 1973.

Myöhemmin amerikkalaiset vl:t ovat olleet pahoillaan siitä, että SRK lähetti silloin paikalle  juuri Heikki Saaren yksinään selvittelemään heidän asioitaan. Monien näkemys on ollut, että HS:n vallanhaluinen ja taitamaton tyyli ”poikki ja pinoon”, oli vakava virhe. Eriseura olisi jäänyt paljon pienemmäksi tai sitä ei olisi ehkä syntynyt ollenkaan, jos asioita olisi hoidettu terveemmällä otteella.

Maallikkosaarnaaja Ville Suutari henkiopista

Nimimerkki Heino, hoitokokousvuosina erotettu puhuja, kirjoitti Suomi 24:ssä 22.3.2006 ns. henkiopista:  

”Keskustelin vaimoni isän Ville Suutarin kanssa ns. hengistä ja kysyin: ’Miksi nämä ”Väärät – Henget” eivät tartu teihin työvaliokunnan jäseniin ja muihin päähoitajiin? Hän vastasi: ’Jos työvaliokunnan jäsenillä teetettäisiin parannusta hengistä, niin kukaan ei enää uskoisi työvaliokunnan kykyä erottaa vääriä henkiä. Uskovat sanoisivat: ”teissä itsessä on väärähenki ja siksi epäilette, että henki on meissä” ’.

Tämä osoittaa, että henkioppi oli maallikkopuhujien SRK:n johtokunnassa keksimä temppu, jonka varassa kymmenet tuhannet uskovaiset juoksivat vuodesta toiseen hoitokokouksissa ja alistuivat nöyryyttäviin julkirippeihin – asiasta jota ei todellisuudessa ollut olemassakaan.

Ville Suutari oli yksi 1960–80-lukujen kuuluisimpia maallikkopuhujia ja kova hoitomies. Hän oli alkuaan maataloissa töissä kierrellyt renki, toisin sanoen hän oli hyvin vaatimattomista oloista kotoisin. […] Eräässä maatalossa töissä ollessaan hän sai parannuksen armon. Parannuksen tehtyään hänestä sukeutui voimakkaita sanoja käyttävä maallikkosaarnaaja ja lopulta hänet valittiin SRK:n johtokuntaankin. 1970-luvulla hän piti Oulun seudulla [ …] hoitokokouksia. [Alkuperäisestä tekstistä poistettu viestin kannalta tarpeettomia sanoja. – Blogin toimitus 31.7.2013]

*           *            *

(Kirjoittaja: Anonyymi.)

*           *            *

Lisää aiheesta:

A-A. Tami: Henkioppi ja muita hoitokokousten harhaoppeja

SRK:n johtokunta teki hengelliseksi naamioitua puoluepoliittista työtä

SRK:n johto anoi rahoitusta vaalityöhön SYT ry:ltä 1965

Laestadianleaks-blogi  

Matias Haukkala: Vanhoillislestadiolaisuuden modernisaatioprosessi: näkökulmia yhteiskunnan muutokseen ja yksilöllisyyden käsittelyyn Alajärven vanhoillislestadiolaisuuden kautta. Historian pro gradu –tutkielma. Helsingin yliopisto 2010.

(Tuomas Lohi:) Kahdeksan hoitokokousvuotta Haapajärven ry:llä

Janne Metsänheimo: Synteihin sidotut: hoitokokousten opillinen perusta 1960-70-lukujen vanhoillislestadiolaisuudessa. Oulun yliopisto, Historiatieteet. Aate- ja oppihistorian pro gradu -tutkielma, 2016.

Rovasti Sillanpään kirje: SRK-lestadiolaisuuden tila 1977

Kerro tutkijoille hoitokokouksista – tutkimus käynnistymässä Lapin yliopistossa

Kommentteja hoitokokouksista: sitaattikooste julkisuudessa esitetyistä arvioista 

Suden uhrit – Matkalippu helvettiin

Syntisin silmin – TV-dokumentti hoitokokouksista.

Puhujat 2008: “1970-luku oli rakkauden ja anteeksiantamisen aikaa”

Järkyttävintä toimittajan uralla: kollektiivin pelko mursi perhesiteet

Mainokset

11 kommenttia

Kategoria(t): 1970-luku, 1980-luku, historia, hoitokokoukset, ihmisoikeudet, johtajat, johtokunta, lähihistoria, maallikkosaarnaajat, manipulointi, painostaminen, politiikka, rahoitus, retoriikka, vallankäyttö, väkivalta, yhteisö

11 responses to “SRK:n tie 1960-luvulta hoitokokouksiin

  1. Ernst

    Suomalaisen Yhteiskunnan Tuki Ry:llä on yhtä vähän tekemistä äärioikeiston kanssa, kuin vanhoillislestadiolaisuudella vapaa-ajattelijoiden kanssa.

    SYT Ry:n perustajina olivat mm. Suomen Pankin ja Suomen Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriöiden päälliköt.

    Rahoittajina säätiössä olivat suomalaiset mm. pankit.

    Sivujenne uskottavuus on huono, jos lokeroitte suomalaisten kannalta arvokkaita liikkeitä nykysanaston mukaisesti ääriliikkeeksi.

  2. Anne

    Hei! Kysyisin kuka on tuon Ville Suutarin parjaamisen ja ruman nimittelyn takana , haukutaan muun muassa psykopaatiksi , sukulaisena ei oikein ole mukavaa luettavaa ja kaikelle maailmalle tarjottuna, ja mun mielestä jonku maallikon luonneanalyysit ei kuulu tänne eikä muun muassa kenenkään muunkaan tehtäväksi. Ja nekin on vielä täysin väärin ei näytä edes tietävän mikä on psykopaatti.

    • Toimitus

      Hyvä ”Anne”, kiitos palautteestasi! Olet oikeassa siinä, että termiä psykopaatti käytetään nykyään usein asiattomasti epäammattimaisissa yhteyksissä. Tästä kyseessä olevasta kirjoituksesta ei sanaa kuitenkaan ole käytetty mainitsemasi henkilön kohdalla eikä kenenkään nimeltä mainitun henkilön yhteydessä. Havainnet tämän kun luet kirjoituksen huolellisesti. Kirjoitusta emme valitettavasti tunne tarkemmin, sillä se on julkaistu edellisen toimituskunnan aikana.

      Ystävällisin terveisin
      Toimitus

  3. Anne

    Hyvä toimitus kiitos vastauksestasi, mutta Ville Suutari oli minun pappa ja tiedän että oli johtohahmo tuolloin valiokunnassa, ja huomasinkin että siitä kohti nimi tietenkin jätetty pois, mutta ei tarvi olla mikään neropatti että huomaa kenestä puhutaan koska oli myös maallikkosaarnaaja,ja se siinä mainitaan ja sivukin löytyy kun laittaa omat polut ville suutari, ja myös mainitaan yksi parhaista maallikkosaarnaajista niin vaihtoehtoja ei kovin monta,itse en ole uskovainen mutta kyllä tuollainen kirjoitus alkaa vihastuttaa ja varsinkin vainajasta ja että jälestä päin parjataan.Näin sukulaisena ei mukava että netissä levitellään tyhmyyksiä.Asiat pitäis sanoa ihmisen eläissä eikä sitte haukkua ja rutista kun ihminen jo kuollut.

    • Nimetön 178

      Jos kaikessa kirjoittelussa ja keskusteluissa pitäisi huomioida että ihminen on jonkun pappa tai sukulainen niin sehän rajoittaisi kovasti keskustelua. Mielestäni kaikki julkisesti sanottu joko ennen tai jälkeen kuoleman on vapaa keskustelulle. Parjaaminen ei ole sallittua, se ei ole parjaamista jos tuo julki esim. vanhoja asiakirjoja tai saarnojen tekstejä, ei kukaan ole pyhimys tai koskematon vain sen vuoksi että se jollain tavalla ei ole minulle tai suvulleni kivaa tietoa.

  4. Anne

    Hei nimetön 178 Jos puhutaan asioista tai kiistellään se on oikeus, mutta et taida tietää että nimittely ja persoonaan ym. puuttuminen ei ole luvallista eläissä eikä kuoleman jälkeen , joku raja on teilläkin kun puhutaan lakikielellä,nyt ei puhuta vanoista asiakirjoista eikä saarnan tekstistä vaan ihmisen henkilöön kohdistuvana nimittelynä, opettele lakia niin tiedät.

  5. Anne

    Aina ollaan nimettömänä jolloin on hyvä höpöttää ja luullaan että sitä kautta kaikki on rajatonta . Herran kaunis kesä ja rauha maassa nekin menee purnatessa 100 vuotta vanhoja asoita jos ei muuta valituksen aihetta.

    • Nimetön 178

      Onhan tämä tärkeää asiaa Srk:n historian kannalta. Toki henkilöön kohdistuva arviointi on epäkorrektia mutta tässä se liittyy aivan oleellisesti tapahtumiin ja niiden kehittymiseen. Onko sinulla esittää toisenlainen versio näistä kirjoituksen tapahtumista, ehkä et kuitenkaan tiedä ihan kaikkea.
      Voitko muuten ymmärtää sitä että joku voi olla kiinnostunut Jumalan valtakunnaksi itseään nimittävän ryhmittymän historiasta. Esim. minua ei vähääkään kinnosta nämä henkilöt ja niiden nimet ym. persoonat vaan se että miten ihmisiä voidaan manipuloida toimimaan vastoin Raamattua luulottelemalla että se on oikein. Yksi selitys on vahvojen persoonien röyhkeä toiminta, ensin pyrkiminen vaikuttavaan asemaan ja sen jälkeen vallankaappaus pikkuhiljaa. Esimerkkejä on muualtakin kuin Srk:sta. Jos sinua ei kiinnosta tällainen niin pysy keskustelusta pois. Anna toisille tilaa, kipeitäkin asioita on kyettävä kestämään, vaikka suvunkin piirissä. Luulen että kaikki sinunkaan sukulaiset eivät ole kanssasi samaa mieltä, joku jopa samaa mieltä kuin tämän kirjoittaja. Elämä on tällaista, pitää myös muistaa niitä jotka ovat joutuneet eläissään näiden ko. kirjoituksessa mainittujen vahvojen eksyttäjien uhreiksi, tämä kaikki julkinen asioiden käsittely on hyväksi jotta näitä vääryyksiä osataan ennaltaehkäistä tuevaisuudessa.

      Nimettömyydellä ei ole mitään merkitystä kun puhutaan asioista, tiedän että Srk:lle nimettömyys on pahasta koska eivät pääse henkilöön käsiksi, sehän on yksi vallankäytön väline, jättää asia sivuun ja kohdistaa huomio henkilöön.

  6. Anne

    HEI Jos ei ole tullut selväksi,en ole uskovainen itse, mutta nimittely omien tai vieraiden julkisella sektorilla on asiatonta , ja se ei tarkoita sitä etten usko muuten jumalaan ja korkeampiin voimiin ehdottomasti, mutta ei tarvetta syyttää siitä muita ,etten kuulu tähän seurakuntaan, mutta onhan se hyvä kun joku viitsii meille syntisille pelastuksen sanomaa julistaa ja kiertää koko eliniän maata ja muitakin maita niin kuin minun pappa. ja kiinnosti tai ei sehän on vallanhalua käskeä toinen palstalta pois.Ja palstalla ihan mainittiin stalinkin kato kun ei mussolini ja hitler. Tuo sukulainen josta puhuit että on samaa mieltä kuin kirjoittaja niin sehän on omalla nimellä ja voin taata ainut joka eri mieltä minun kanssa.Kyllä täällä jokainen joutuu jossakin elämän vaiheessa vaikka minkä vääryyden kans tekemisiin ja elettävä niiden kans on ei ole tullut vielä alettua netissä nimitteleen ja haukkuun vaikka ois aihetta.

  7. Still

    Kirjoituksen faktat kertoo sen mikä on tämä ”jumalan valtakunta”. Ei näitä voi jättää vain kuolleiden ihmisten koskemattomuuden vuoksi lakaistavaksi maton alle. Arvostetut saarnamiehet tekevät ”pyhän hengen” työtä sellaisilla keinoilla jotka ei ole omantunnon eikä lain mukaan oikein. Liikkeen johto ja vaikutusvaltaiset saarnamiehet ovat niin julkisia toimia että niitä on voitava arvioida myös kuoleman jälkeen. Kuitenkin pitää muistaa että erilaisien mielenhäiriö termien käyttö ei ole asiallista, etenkin jos se kohdistuu nimellä mainittuun henkilöön. Tässä ei nyt kuitenkaan näin ole, joku voi tietysti sen kokea siten, varsinkin jos on sukulaisesta kysymys. Pitää kuitenkin muistaa että näillä nimillä ei ole merkitystä asian kannalta, ne ei ole oleellisia. Oleellista on se miten Jumalan nimeä on väärinkäytetty, ja se miten tämä väärinkäyttö jatkuu edelleen. Korjausta asioihin voi odottaa vasta kun vääryydet tunnustetaan, korjataan se mitä on korjattavissa, palataan Jeesuksen antamaan oppiin, annetaan jokaiselle omantunnon vapaus ja uskomisen vapaus.

  8. Anne

    Hei en ota kantaa kiistoihin, mutta puutuin ainoastaan noihin nimittelyihin ja vertauksiin jopa staliniin , koska pappani oli oikea uskovainen, ja ite olen huomannut että aina on asioilla kaksi puolta ei monestikaan ole vain yksi puolinen syy, ja minulle on aivan sama mitä uskoa on ite kukin, ja virheettömiä ihmisiä ei liene maailmassa olekaan mutta jännä juttu tuo että kuten sanoin vääryyttä tehdään maailmassa joskus jokaiselle mutta omalla kohdalla on täytynyt kumminkin myöntää että kun punnitsee toisten tekemiä virheitä , niin ne omat tekemät virheet hiertää enempi ja on mielessä kuin toisten eikä tämä liity nyt uskonasoihin. Mutta nyt olen vain tuon oman kantani tuonut tuossa nimittelyssä esille ja te olette vastannut asiallisesti ilman rumia nimittelyjä, ja kuten sanoin pidän pappani uskoa oikeana ja toiset saa olla toista mieltä, ja nyt en katso enää aiheelliseksi itse jaahata, joten toivotan myös sinne hyvät loppukesät ja alkavan syksyn toivottavasti lämmin sää vielä jatkuu.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s