Ihmisrakennelmia
Meikäläiset väärinkäyttävät Raamatun kohtaa, että usko ei ole järjen asia. Meikäläisten ”Kannanotot”, ”Yhteiset sopimukset”, ”rakkauden neuvot” tai millä näitä surullisenkuuluisia sääntökokoelmiamme nyt kutsutaankin, eivät olisi mahdollisia, jos niitä järjellä oikeasti ajateltaisiin. Niissähän ei siis ole mitään järkeä. Siispä järjen käyttö on kielletty. 
Ja samaan syssyyn muistetaan vedota että ”uskon hedelmä on kuuliaisuus jumalanvaltakunnan neuvoille”, eli usko ilmenee siinä ettei kyseenalaista mitään! Mistähän tuokin slogan muuten on nykäisty? Muistaakseni näitä hedelmiä oli Raamatun mukaan pitkämielisyys, lempeys, tyyneys jne.
Autuuden ehtoja
On älytön ajatuskin, että esimerkiksi kaikilta uskovaisilta on kiellettyä osallistua urheilukilpailuihin vedoten Raamatunpaikkaan ”älä istu siellä missä pilkkaajat istuvat”. Nimittäin, ei siellä ketään pilkata eikä siellä mitenkään erityisesti pilkkaajat kokoonnu. Kysehän on urheilusta. Terveellisestä monipuolisesta harrastuksesta.
Tai muusikon ammatti tahi kuorolaulanta on kielletty koska siinä haetaan ”maallista kunniaa”. Noh, maallinen kunnia ei tule kuorossa laulamisesta yhtään sen ennemmin kuin vaikkapa uuden mersun ostajalle kun tämä hurauttaa vehosta baanalle. Tai meikkaaminen on kiellettyä, koska ”siinä puututaan Jumalan luomistyöhön”. Permanentti ei sitä kuitenkaan ole… Monenlainen kampaaminen ja kuntoilu saattaa muuttaa ihmisen ”synnynnäistä” olemusta, puhumattakaan lääketieteestä ja terveydenhoidosta!
Ongelma on on siinä, että nämä alunperin varmaan aikanaan ihan hyvässä tarkoituksessa ja järkevinkin perustein elämänohjeiksi laaditut asiat nostetaan käytännössä autuuden ehdoiksi. Jokainen voi huomata, kuinka moni määräys on menettänyt alkuperäisen sisältönsä, mutta emme voi myöntää niiden hassuutta tämän päivän elämänmenossa – koska samalla myöntäisimme seurakunnan erehtyneen.
Näitä perustellaan jopa siten, että mikään uskossamme ei muutu, koska Jumalan sana ei muutu. Ikään kuin jokin linjaus kuorolauluun tai televisioon olisi ”muuttumatonta Jumalan sanaa”.
Vastoin Lutherin opetusta
Kun elämäntapa-asiat ovat siinä asemassa kuin vl-liikkeessä tällä hetkellä, ollaan opillisesti vaikeassa tilanteessa. Raamattu selkein sanoin tuomitsee tällaisten asioiden nostamisen autuuden ehdoiksi, suoraan tai välillisesti. Samaa asiaa korostaa myös Luther kaikissa kirjoituksissaan. Hän sanoo jopa niin, että seurakunta saa ulkoiselta olemukseltaan olla monenkirjava, jotta tärkein näkyisi kirkkaasti.
Metsään on mielestäni menty siinä, kun on alettu laatia yksityiskohtaisia ohjeita elämäntapaa koskien, kerrottu niiden olevan Pyhän Hengen seurakunnalle kirkastamia. Taustalla on kuitenkin voinut olla inhimillisempiäkin vaikuttimia. Ja vaadittu tähän vedoten jokaista niitä viimeistä piirua myöten noudattamaan. Tällöin noudattamatta jättäminen on tarkoittanut sitä, ettei ihminen ole kuuliainen seurakunnalle – joka taas on helpommin perusteltavissa synniksi Jumalan sanan valossa.
Näiden sääntöjen muuttuminen niinkin hassuiksi kuin ne nykyisin monilta osin ovat, osoittaa mielestäni sen, että ne ovat ihmisrakennelmia eivätkä kestä. 
Tällä hetkellä vallitsee keisarin uudet vaatteet-tilanne. Oikeasti meistä kukaan ei näe sitä, mitä kaikki vakuuttelemme näkevämme… : -) Esimerkkejä kaksinaismoralismista löytyy loputtomasti.
Keskustelun epävapaus
Nettikeskustelujen seuraaminen ja osallistuminen siihen on kyllä auttanut minua hahmottamaan liikkeemme rakenteita. Vastapainona on tietysti se reaalitodellisuus, jossa kaiken aikaa elän, liikkeessä IRL. Näiden summana näkemykseni eivät ole mitenkään mustavalkoisia. Kuten ei monella muullakaan. Meistä moni tekee kaikessa rauhassa asioita, jotka ovat opetuksemme mukaan syntiä tai ainakin julistettu sopimattomiksi. Mutta emme uskalla kuitenkana kyseenalaistaa niitä ry:llä, koska siitä seuraa rangaistus.
Ja mitä enemmän olen asioita pohtinut, sitä varmemmin olen tullut siihen tulokseen, että uskon perusteiden etsimisen ja olemassa olevien käytänteiden kyseenalaistamisen krminalisointi ei ole tervettä hengellisyyttä. Harjoitettiin sitä sitten vl-liikkeen tai minkä muun tahansa nimissä, sama se. Se ei ole tervettä hengellisyyttä.
On nimenomaan Raamatun opetuksen mukaista pohtia näitä kysymyksiä hyvinkin kriittisesti. Metsään menemisessä, yksin tai porukalla, ei ole mitään ihailtavaa. Porukassa se tietysti tapahtuu helpommin kun voi psyykata toinen toistaan toimimaan vastoin oikeustajuaan. Tästä on riittävästi suurempia ja pienempiä esimerkkejä halki maailmanhistorian. Miksi se menee aina just niinpäin että psyykkamme toinen toistamme sinne metikkoon…? Emmekö voisi JOSKUS psyykata toisiamme hyvään ja oikeaan? Tässäkään tapauksessa ei ihmmisessä ole kykyä hyvään…
Ja jos ihan rehellisesti sanon, olen alkanut tyynellä mielellä ja sen kummemmin kauhistumatta pitää Raamatun varoittamina eksyttäjinä niitä, jotka suurella suulla julistavat pakanaksi sellaisen, joka kyselee uskon perustuksia. Joka siis kysyy usein näitä suurisuisia paljon nöyremmin äänenpainoin, onko uskomme Raamatun opetuksen mukaista?
Juuri se kysymys tulee kristityn jatkuvasti esittää. Tutkia Jumalan sanaa ja valvoa.
On tietysti muunkinlaisia epäilyksiä. Sellaisia, joita ei tarvittaisi, mutta jotka eivät ihmistä inhimillisenä ja tiedostavana olentona jätä rauhaan. Mutta voi niistäkin puhua. Mitä se ajatustensa sisällään hautominen ketään hyödyttää?
On itsetutkiskelun paikka koko vl-liikkeellä, kun olemme siinä maineessa (emmekä suotta!) etteivät meikäläiset uskalla kertoilla todellisista tuntemuksistaan kuin äärimmäisen luotetussa seurassa. Mitä se meistä kertoo?
Ja jotta kysymykseen saataisiin sen hahmottamiseen tarvittavaa etäisyyttä, mitä mielipiteen- ja näkemystenilmaisun tiukka rajoittaminen kertoo muista kuin uskonnollisista yhteisöistä? Esim. perheestä tai yhteiskunnasta?
“Jo keskustelu syntyvyyden rajoittamisesta on tahra avioliiton etiikassa”, S. Lohi siteerasi Oripään tiedotustilaisuudessa Kuivaniemen kirkkoherra Kullervo Hulkkoa vuodelta 1945. Kun jo keskusteleminen kannanotoista on lähes synti, kuinka mitään avoimuutta ja luottamusta voisi syntyäkään?
MIKSI ei voi puhua vapaasti, mitä sillä vaarannettaisiin?
Meistä on tullut kaksinaamaisia 
Vallitsevaa tilannetta ei ole lupa arvioida, se on kuin ”kyselisi synnille lupaa”. Mielestäni kyse ei ole mistään muusta kuin siitä, että nämä sinne sun tänne sutaistut epäloogiset ja epätarkoituksenmukaiset ”kannanotot” ovat olemassa pelkästään identiteettimme perustana. Kamala ajatus mutta muuhun en voi päätyä.
Ne eivät suojaa miltään synniltä, ovat jääneet siinä tehtävässään jo pahasti ajastaan jälkeen. Mitä tv:n pannassa pitäminen enää auttaa kun samat ohjelmat ja sata kertaa pahempaakin nähdään halutessamme laajakaistalla internetistä. Mitä auttaa pitää korvakoruja ja hiusväriä pannassa jos samaan aikaan nuoriso luuhaa seuroihin lökäpöksyissään ja tiukoissa topeissaan pakaravako paistaen hiukset hyvin maailmallisesti tupeerattuna?
Kyseessä ovat ”pystyyn kuolleet kannanotot” vailla enää perimmäistä tarkoitustaan ja tästä tilanteesta syntyneet kaksinaismoralistiset käyttäytymistavat. Ne ovat tehneet meistä kaksinaamaisia.
(Kirjoitti: Sivusta seurannut)
* * *
Polliisi Karhunen: Uskovainen ja järki
Taustatietoa SRK:n vuosikokouksen televisiopäätöksestä v. 1963, Ylivieskan suviseuroissa.
Oikea ja väärä. Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys ry
Vuosikokouksen 2.7.2005 kannanilmaisu.
”Minä uskon Jumalaan, Isään”. Kannanotto keskusteluun syntyvyyden säännöstelystä, 27.6.2009.
Koivisto, Eero: Uskovaisena työelämässä. (Maljan kohottaminen.) Päivämies 2008, nro 4.
Tarvitsemme(ko) glasnostia? (Virpi Hyvärisen kolumnin kommentteja)
Verstaalla pohtija: Armoneuvot päälaellaan
”Vanhoillislestadiolaiset eivät lievennä suhtautumistaan ehkäisyyn” (YLE)
Omat polut © - etnisten vanhoillislestadiolaisten kertomuksia ja kokemuksia 
Olin itse hahmotellut päässäni seuraavan tutkiskeluni aiheeksi jotain sellaista, kuin ”Jumalan sana ei muutu, seurakunta muuttuu” tai vastaavaa. Mutta veli taikka sisar edellä puhui jo aiheesta niin paljon, että kirjoitan tähän nyt kommentin.
Paljon on puhuttu mm. seuroissa siitä, että Jumalan sana ei muutu. Kun samaan hengenvetoon kerrotaan, että Jumalan sana vaikuttaa Pyhän Hengen kautta seurakunnassa, niin yhtälaskun lopputuloksena on että seurakunnan oppi taikka opetus ei muutu.
Kuitenkin voimme kuulla ja lukea siitä, että monet höpösynnit ovat hävinneet vanhoillislestadiolaisen uskon opista vuosikymmenien saatossa, vaikka niihin varmaankin uskottiin aikoinaan. Vai olivatko ne vain henkien taistelussa käytettyjä ihmiskädellä valmistettuja lyömaseita? Osittain varmasti niinkin.
Aikoinaan miestä pidettiin perheen päänä, jolloin epäuskoisen puolison tai lasten tekemiset saattoivat uskovaisen isän vaikeaan tilanteeseen Jumalan erehtymättömän valtakunnan edessä ja keskellä. Tuosta erehtymättömyydestä olemme nyt myöhemmin saaneet ymmärtää, että kyllä se seurakuntakin voi erehtyä. Mutta ei kaikissa asioissa. Seurakunta ei erehdy määritellessään rajoja maailmallisuuden ja Jumalan valtakunnan välillä. Seurakunta ei erehdy ehkäisyasiassa. Seurakunta ei erehdy vaatiessaan kuuliaisuutta itselleen yksilön omantunnon yli.
”Voiko yksi uskovainen olla viisaampi kuin kokonainen seurakunta?” Näinkin olemme saaneet lukea monet kerrat. Jos seurakunnassa ei avoimesti pystytä keskustelemaan ja pohtimaan uskonkysymyksiä, niin mihin se seurakunnan ymmärrys ja viisaus perustuu uskonasioissa? Puhujainkokoukseenko? Minusta tuntuu, että puhujainkokouksessakin istuu monenlaista ymmärrystä ja mielipidettä asioista. Mutta puhujatkin ovat vain tavallisia kuolevaisia, jotka eivät aina uskalla lähteä tuomaan omaa ymmärrystä ja viisauttaan erehtymättömän seurakunnan ymmärrystä ja viisautta vastaan.
Mikä se seurakunnan ymmärrys sitten lopulta edes on. Kuka on vl-seurakunta, ellemme me kaikki vl-uskovaiset seurakunnan jäsenet? Miksi kuitenkin vain tietyntyyppiset vanhaan oppiin sopivat ymmärrykset ovat oikeita. Tämän perusteella meitä ”laiteilla” olevia uskovaisia lienee seurakunnissa paljon.
Mielenkiintoista!
Ymmärrän sun ajatuksia. Minäkään en pidä siitä, että monet vl:t, onneksi ei kuitenkaan läheskään kaikki, ovat mahdottoman ulkokultaisia. Se taas ei ole oikeastaan ollenkaan liikkeen vika, vaan vika on silloin ihmisessä.
Itseänikin ärsyttää sellaiset ihmiset, jotka tuomitsevat kärkkästi muita esim. tv:n katselusta, vaikka itse sitten kyttäävät silmä kovana kaikki sarjat ja leffat mitä netistä näkee. Ei sillä mitään eroa ole, mistä aparaatista sitä katsoo, jos kerran katsoo.
Hei!
En ole etninen vl, mutta minua kiinnostaa eräs asia.
Miksi te, jotka uskotte eri tavalla, haluatte kuulua vieläkin välttämättä vanhoillisilestadiolaisiin? Ettekö osaa mennä muualle?
Miksi teidän pitää olla liikkeessä sekoittamassa muiden uskonasioita? Miksi te ette perusta ihan omaa ryhmittumää, jolle annatte jonkin nimen? Mielestäni se on todella raukamaista ja kaksinaamaista. Toivon, että vastaatte, miksi vielä haluatte roikkua liikkeessämme.