Päivämiehestä ja opillisesta keskustelusta


Teepee pohdiskeli Mopin palstalla Päivämiehen sisältöä. Keskustelun lähtökohtana on PM:n kirjoitus, jossa kannustettiin tekemään työtä rauhanyhdistyksen hyväksi.Päivämies

”…tuntuu siltä, että tämäntyyppinen ”uutisointi” on alkanut muuttua PMS:n yhdeksi pääteemoista, niin se kyllä ihmetyttää. Minä luulen, tai olenpa jopa varma, ettei takana ole mitään opillista takinkääntöä siitä, miten työtä tekemällä tullaan autuaaksi. Vaan pikemminkin hyvin raadollinen jokaviikkoinen toimituksellinen ongelma.

Rakas hengellinen tabloidimme pitää saada joka viikko täyteen sisältöä. Ja koska opillista keskustelua ei nykymuotoisessa PMS:ssä haluta (lue: uskalleta) juurikaan tai ainakaan syvällisesti käydä, koska hengelliseen dialogiin ei lehden sivuja haluta avata ja koska ihan koko sisältö ei voi olla seurailmoituksia, seurareportaaseja, kapsäkkeja ja perhepeilejä, niin silloin tämänkin ketjun generoinut artikkeli on ihan kelvollista palstantäytettä.

Itse asiassa aika hyvää palstantäytettä. ”Kunnon uskovaiset” lukaisevat sen aamenella ja kriitikot eivät saa siitä mitään todellisia käyteaineita.

Toinen vaihtoehto olisi tietysti kehittää lehteä opilliseen, analyyttiseen ja dialogiseen suuntaan, jolloin siitä voisi tulla valtakunnan kiinnostavimpia ellei kiinnostavin kristillinen julkaisu (ja miksei tulisi, oltaisiinhan siinä luterilaisen uskon ydinkysymyksien äärellä). Mutta tähän ei ole halua eikä uskallusta.

Tämä minua hämmentää. Miksi liikkeemme, joka väittää edustavansa jumalaista oikeaa oppia haluaa erityisesti välttää dialogia? Mitä se pelkää? Luulisi, ettei Kristus-kalliolle rakentavalla seurakunnalla olisi tiedotuksessaankaan mitään pelättävää. Mutta näyttää olevan.”

Minun mielestäni PM:ssä on viime aikoinakin nähty myös opillisia kirjoituksia. Niissä vaan on toiselta puolen otettu se kanta, että ”ratkaisu” osoitetaan lukijalle valmiina. Ja todetaan retorisen vakuuttelevasti,  että näistähän me olemme aina yhtä mieltä, emmehän me tahdo käydä arvostelemaan emmekä arvioimaan. Viesti on selvä, eli se mistä Teepee mainitsi: ”liikkeemme, joka väittää edustavansa jumalaista oikeaa oppia, haluaa erityisesti välttää dialogia”.

Toisaalta, moni tuntuu turvautuvan pään pistämiseen pensaaseen. Onhan tavallista, että kyseenalaiset tai ainakin pohtimista vaativat opilliset kysymykset ja/tai tulkinnat halutaan sivuuttaa yksinkertaisesti vaan vaikenemalla niistä. Vähän siihen tapaan kuin Lauri Hyry totesi viime keväänä tv-haastattelussa:

”Jos pohtii että mitä saan tehdä ja mitä en, uskominen on huonoissa kantimissa. Minä olen kummallisesti ohittanut nämä monille vaikeat kysymykset.”

Olen Laurin kanssa siitä yhtä mieltä että elävä kristillisyys ei tarkoita ”syntilistan” noudattamista. Mutta siinä olen eri mieltä että normeihin liittyvät kipeät kysymykset  – kuten  televisiokysymys taikka ”vaikea suhde kulttuuriharrastuksiin”  tai ehkäisemättömyyden ehdottomuus – pitäisi noin vain sivuuttaa. Se on mielestäni hengellistä epärehellisyyttä.  Sillä lailla myös katoaa pian uskomisen vapaus.

Uskovaisella on halu pysyä totuudessa ja nostaa vaikeatkin asiat valkeuteen. Tähänkin on lupa pyytää Jumalalta voimaa.

(”Kirjoittaja”)

Hautamäki: “Keskustelutilaisuuksissa jokaisella on vapaus ilmaista mielipiteensä”

Paavali

Tarvitsemme(ko) glasnostia

Kuka vastaa Päivämiehen harhaopetuksesta?

Puhujat 2008: “1970-luku oli rakkauden ja anteeksiantamisen aikaa”

Sauli Karhu: Uskonto-somekeskustelujen osapuolet. Blogikirjoitus 17.10.2016.

Kulttuurikielloilla ei ole raamatullisia perusteluja

Mainokset

4 kommenttia

Kategoria(t): epäilykset, erehtymättömyys, itsesensuuri, journalismi, keskustelu, keskusteluilmapiiri, nettikeskustelu, opilliset kysymykset, retoriikka, sensuuri, uskon perusteet, yhtenäisyys

4 responses to “Päivämiehestä ja opillisesta keskustelusta

  1. Pieni ihminen

    Tarvittaisiin vähemmän ihmisten tekemiä rajoja ja enemmän syventävää keskustelua siitä, mitä ”elävä kristillisyys”Jumalan sanan mukaan tarkoittaa. Haluaisin enemmän tunnetta että elämme Jumalan sanan mukaan sanan todellisessa merkityksessä.

  2. Lyhyesti

    Siionin Lähetyslehti käsittelee opillisia kysymyksiä Päivämiestä enemmän, siksi Päivämiehen sisältö tuskin muuttuu niin radikaalisti kuin kirjoittaja toivoisi.

    • Maitojyvä

      Mutta kun ei SLL nykyisin käsittele varsinaisia opillisia kysymyksiä. Siis, sanan varsinaisessa vakavassa merkityksessä. Moni on samaa mieltä että ”opillisuuden” taso on jäänyt vaatimattomaksi. Pinnallista ja asiantuntematonta.

  3. Omatunto

    Meikäläisen keskustelukulttuurin ongelma ei ole oikeastaan se, että emme kävisi keskustelua. Mutta se, että kun joku esittää poikkeavan puheenvuoron, puheenvuoron esittäjän usko asetetaan kyseenalaiseksi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s