Usko antaa toivon näköalan


Usean pienen lapsen äitinä ajattelin valottaa täällä toisenlaistakin kantaa. Niin mahdottomaksi tuntuu maalailu väsyneistä uskovaisista äideistä netissä menevän.

Ensinnäkin väsymisestä. Eikä saisi tuntea väsymystä? Eikö jokainen ole joskus väsynyt, jos perheessä on lapsia.  Toisinaan vahemmat joutuu valvomaan, jos perheessä on ihan tavallisia lastentauteja. Esimerkiksi oksennustaudin iskiessä vanhempien uni häiriintyy. Kun lapsia on useampi, tauti kiertää usein kaikissa. Mitä kummallista tai tavatonta siinä muka on?  Ihan normaalia. Moitiskelu ja surkuttelu ei vie minnekään.

Voin kertoa että vaikka olen väsynyt välillä  – olinhan joskus uupunut jo silloin kun hoitelin vasta esikoistamme – olen hyvin tyytyväinen elämääni ja onnellinen siitä että ei tarvitse miettiä milloin olen valmis ottamaan lapsia vastaan ja milloin en. Eikö tätä valintaa voisi nähdä myös luonnonmukaisena arvovalintana, kun nykyään luonnollisuutta ja luonnonmukaisuutta muutoin arvostetaan niin korkealle…  Tähän minulla ja kaikilla on oikeus, sillä Suomessa vallitsee uskonnonvapaus. On oikeus ja vapaus valita myös ehkäisemättömyys. Jokainenhan sen päättää itse, ehkäiseekö vai ei. (Tämä puoli on keskustelussa mielestäni unohdettu.)

Suomessa elää kymmeniä tuhansia uskovaisia perheitä. Eletään onnellista ja tyytyväistä elämää. Eikä lapset joudu elämäään turvattomuudessa eikä heitä suinkaan kohdella välinpitämättömästi, kuten nettikeskusteluissa monta kertaa väitetään.  Perheiden tukiverkosto ulottuu laajalle, samaa yhteisön antamaa tukea on harvoilla muilla perheillä. Me emme joudu kasvattamaan lapsiamme yksin ”ydinperheessä” , vaan meillä vanhemmilla on tukenamme koko ”kylä” eli uskonystävien matkasaatto kantamassa huolta ja vastuuta.

Uskovaistenkin perheet ovat varmasti erilaisia, mutta kyllä suurimmat ongelmat ovat ihan toisissa perheissä (en halua kuitenkaan leimata ketään muutakaan lasten heitteelle jättäjäksi).  Uskovaisissa perheissä on keskimäärin enemmän myös isät mukana lastenhoidossa ja heidän harrastuksissaan.  On ihan varmaa jos sosiaalipuolelta kysyttäisiin että tilastoissa eivät uskovaisten perheet sosiaalitapauksina ole kärjessä. Tämä sivuutetaan kokonaan nettikeskusteluissa.

Kun elämä on isommissa käsissä, saa keskittyä elämiseen. Siinä on silloin oikea elämän maku, sen täyteläisyys ja kiitollisuus. Uskostamme on annettu julkisuuteen täysin vääristynyt kuva. Mielestäni uskominen ei ole rajoituksia, vaan vapautta ja iloa. En koe lainkaan pahaksi sitä etten ole tv:n, ulkonäköpaineiden tms orja. Usko antaa myös vakaan ja turvallisen perustan parisuhteelle, perhe-elämälle ja lasten kasvaattamiselle Usko suojaa monelta murheelta ja antaa toivon ja tulevaisuudenuskon.

Ennen kaikkea se antaa sielun ja mielen tasapainon, rauhan. Niin monelta se tänä päivänä puuttuu. Mieliala toki uskovaisellakin voi vaihdella, jopa painua masennukseen asti, mutta aina pohjimmisena sydämessä on luottamus Taivaan Isän johdatukseen. On iankaikkisuuden toivo.

Turhaahan ehkä on nämäkin rivit, mutta sen voisin sanoa: menkää tekemään tuttuvuutta uskovaisten perheiden kanssa. Sieltä saa sitä oikeaa tietoa elämäntavasta ja arvoista,  jotka olemme valinneet. Me tunnemme sen oikeaksi Jumalan sanan perusteella, ja lisäksi näemme sen myös hyväksi itsellemme ja lapsillemme! Kun meillä on rauha Jumalan kanssa ja iankaikkisen elämän toivo, ei se varmasti vie keneltäkään muulta mitään pois.

(Kirjoitti nimim. Eveliina)

Cranach Kristus siunaa lapsia

Kuva: Lucas Cranach vanhempi, Kristus siunaa lapsia (1535–40, Städel Museum, Frankfurt am Main).

Lue myös:

Uskonto ei anna minulle mitään

Miksi ehkäisykielto rikkoo ihmisoikeuksia?

6 kommenttia

Kategoria(t): arvot, äitiys, ehkäisykielto, elämäntapa, kasvatus, lapset, perhe, suurperhe, toivo

6 responses to “Usko antaa toivon näköalan

  1. Hanna

    Sydän sykähti ilosta kirjoitustasi lukiessa. Se rauha joka on uskovaisessa perheessä, on levollisuutta ”joka ei ole sitä mitä maailma antaa”. Tämän kun muistaisi arkiturmeluksensa iskiessä. Kirjoituksesi antoi voimaa uskomiseen ja arkeen. Kiitos.

    • No-mies

      Vai ovat suurimmmat ongelmat muissa perheissä. Tällä tarkoitat varmaan alkoholia? Kerrompa sinulle usean vuoden kokemuksella, että lestadiolaisuus ei suojaa miltään mitä ei muissakin perheissä olisi: on alkoholiongelmaa, on perheväkivaltaa, on insestiä, on lasten pahoinpitelyä ja heitteillejättöä ( mikä on varsin ymmärrettävää ja ikävä kyllä, yleistä, jos ihminen joutuu toimimaan yli voimiensa). Voi hyvänen aika: ”alkoholisteja ja rikollisia meissä tuskin kovin montaa on. ” Mitäs ajattelet tässä lahkossa olleista ja siitä vaurioituneista (joka voi taas johtua esimerkiksi jo lapsuudessa rakkaudetta/huolenpidosta vaille jäämisestä) alkoholismiin/rikollisuuteen ”hairahtaneista”? Ja eikö lasten laiminlyönti ja pahoinpitely, fyysinen tai henkinen, ole mielestäsi rikos tai riittävän vakava asia mainitsemasi alkoholismin tai rikolisuuden rinnalla?

      • Jes-mies

        Ilmeisesti tämä oli vastaus minun kommenttiini? Ainakin osittain.

        En sanonut, että suurimmat ongelmat olisivat muualla. Ongelmat vain ovat monesti erityyppisiä. Itse en ole törmännyt lähipiirissäni alkoholiongelmaan, mikä ei tietenkään todista, etteikö sitä liikkeen jäsenistöön kuuluvien piirissä olisi. Perheväkivaltaa, insestiä, pahoinpitelyä ja heitteillejättöä varmasti tapahtuu. Minusta vanhoillislestadiolaisuutta ei saa pitää minään lintukotona tai paikkana jossa tapahtuu vain hyviä asioita. Itse näen vl-herätysliikkeen pienoismallina yhteiskunnassa. Kyllä meillä varmaan tapahtuu ihan samoja asioita kuin valtaväestönkin keskuudessa.

        On ihan totta, että vl-juuret ja kasvuympäristö ulottuvat myös liikkeestä eronneisiin ja heidän myöhempiin vaiheisiin. En huomannut kommentissani pohtia asiaa näin laajalta kannalta. Alkoholisoitumista, rikollisuutta jne. löytyy varmasti osalla liikkeen jättäneistä. Ja kuten sanot, niin rakkaudettomuus ja lasten laiminlyönti näkyy ihan varmasti heidän elämässään kun he kasvavat aikuisiksi. Rakkaudettomuus ja lasten laiminlyönti näkyy ihan varmasti aikuisena myös niissä, jotka jäävät liikkeen piiriin.

        Toistan nyt vielä edellisen kommenttini lopussa olleen kysymyksen: Miksi vanhoillislestadiolaisuudessa ei ymmärretä sitä, että me ihmiset olemme erilaisia?

        Kaikista ei ole suurperheen vanhemmiksi. Kaikista ei välttämättä ole edes yhden tai kahden lapsen vanhemmaksi. Lapsuutemme on erilainen. Vanhempien arvomaailmat ovat erilaiset. Vanhempien fyysinen ja psyykkinen jaksaminen on erilaista eri perheissä. Taloudelliset ns. ”maalliset” lähtökohdat ovat monesti hyvin erilaiset.

        Miksi vanhoillislestadiolaisuus yrittää tehdä meistä tavallisista erilaisista ihmisistä samanlaisia? Jumala jo syntymässä luo jokaisen ihmisen erilaiseksi.

  2. Jes-mies

    ****
    olen hyvin tyytyväinen elämääni ja onnellinen siitä että ei tarvitse miettiä milloin olen valmis ottamaan lapsia vastaan ja milloin en.
    ****
    On hyvä, että teillä on perusasiat kunnossa. On mahdollisuus ottaa kaikki lapset vastaan, jotka ovat tullakseen. Kaikilla asiat eivät ole näin hyvin. On sairautta, työttömyyttä, varattomuutta jne. syntejä, kuten Hanna Kantola kolumnissaan ”Puhumattomuuden pussi” toi esille.
    http://www.srk.fi/index.php?p=kolumni_puhumattomuuden_pussi
    Sanotaan, että lapsi tuo leivän mukanaan. Suurperheen isänä voin sanoa, että ei se tuo edes sitä omaa leipäänsä.

    ****
    Jokainenhan sen päättää itse, ehkäiseekö vai ei. (Tämä puoli on keskustelussa mielestäni unohdettu.)
    ****
    Tämä on tärkeä asia. Mutta niin helppo kumota sillä, että ehkäisy on syntiä. Uskovaiselle ei haluta antaa mahdollisuutta itse päättää ehkäisystään. Moni uskovainen tosin tämän päätöksen saa tai joutuu tekemään, ennemmin tai myöhemmin. Jotkut eivät sitä ymmärrä eläessään tehdä.

    ****
    Perheiden tukiverkosto ulottuu laajalle, samaa yhteisön antamaa tukea on harvoilla muilla perheillä. Me emme joudu kasvattamaan lapsiamme yksin ydinperheessä” , vaan meillä vanhemmilla on tukenamme koko “kylä” eli uskonystävien matkasaatto kantamassa huolta ja vastuuta.
    ****
    Näin yleensä on, mutta tässä taas unohtuu ne heikommat tai muuten marginaaliin joutuneet. Mutta kuten aiemmin mainitsitkin, niin iso osa meistä vl-perheistäkin elää onnellista ja tyytyväistä elämää, sinäkin. Mutta älä unohda sitä tosiasiaa, että joukossa on myös niitä, joilla asiat eivät ole niin hyvin kuin sinulla tai niillä kymmenillätuhansilla, joilla elämässä menee hyvin.

    ****
    On ihan varmaa jos sosiaalipuolelta kysyttäisiin että tilastoissa eivät uskovaisten perheet sosiaalitapauksina ole kärjessä.
    ****
    Meikäläiset painottuu tilastoissa varmaankin sinne mielenterveyspuolelle. Myös lastensuojelun tilastoissa moni vl-perhe saa olla vain sen takia, että vanhemmat eivät enää jaksa kahdestaan hoitaa kasvavaa perhettä. Tarvitaan sosiaalitoimen apua. Alkoholisteja tai rikollisia sosiaalitoimen asiakkaita meikäläisissä tuskin kovin montaa on, mutta se on vain se pahan maailman osa sosiaalitoimesta.

    ****
    Kun elämä on isommissa käsissä, saa keskittyä elämiseen.
    ****
    Voi kun voisin itsekin ajatella näin. Kun elämä on omalla kohdalla loppunut jo vuosia sitten, niin ei jaksa enää oikein iloita toisten elämästä. Oikeastaan ei enää edes halua nähdä niitä iloisia ja onnellisia perheitä, kun itse tietää että omilla valinnoillaan on ajanut oman elämänsä loppuun. Niitä valintoja on ollut ohjaamassa nämä ”kymmenien tuhansien iloisten ja onnellisten perheiden joukko”, joka ei tahdo ymmärtää sitä, että heidän ylläpitämänsä arvomaailma ajaa osan perheistä kestämättömään tilanteeseen.

    ****
    En koe lainkaan pahaksi sitä etten ole tv:n, ulkonäköpaineiden tms orja.
    ****
    Tästä olen ihan samaa mieltä. Toisaalta en usko, että kaikki television omistajat olisivat sen orjia. Mielestäni on hyvä, että lapset saavat elää ilman television tuomaa keinotekoista maailmaa. Toisaalta, kyllä ne lapset löytävät sen television naapurista jos he sitä haluavat katsella.

    ****
    Usko antaa myös vakaan ja turvallisen perustan parisuhteelle, perhe-elämälle ja lasten kasvaattamiselle Usko suojaa monelta murheelta ja antaa toivon ja tulevaisuudenuskon.
    ****
    Tämä on ihan totta, yleensä. Nyt täytyy kuitenkin muistaa niitä perheitä, jotka ovat tähän (vl) uskoon laittaneet toivonsa ja elämänsä, mutta jotka ovat sen takia joutuneet elämässään umpikujaan. Lapsia on tullut liikaa. Voi olla, että paikkakunnalla ei ole tarpeeksi uskovaisia auttajia, tai he elävät samojen jaksamattomuusongelmien kanssa, mielenterveys- ja sosiaalitoimen asiakkaina. Sukulaiset asuvat kaukana ja lapsilla on ainoastaan ei-vl kavereita. Pitäisikö lapset antaa adoptoitaviksi tai huostaan, että voisi jatkaa lisääntymistä? Meilläkin saattaisi olla vielä mahdollisuudet jopa tuplata lapsiluku, mutta rajat ovat tulleet vastaan.

    Tästä tuli nyt vähän negatiivinen kommentti. Olen kyllä ihan samaa mieltä kanssasi siitä, että suuri osa meikäläisistä perheistä elää onnellista elämää tahollaan. Enkä nyt sano sitä, että elämässä ei pitäisi olla huolta ja vaivaa. Kun se vaiva kasvaa niin suureksi, että elämää ei enää ole, niin herää kysymys, että miksi Jumala haluaisi uskovaisen ihmisen taakoittaa niin raskaan kuorman alle että se ei sitä jaksa kantaa? Miksi Jumala haluaisi taakoittaa ihmisen niin suurella lapsijoukolla, että mielenterveys menee? Miksi vanhoillislestadiolaisuudessa ei ymmärretä sitä, että me ihmiset olemme erilaisia?

  3. elämää jo nähnyt

    Sanoisin yhteenvetona että osa tässä kristillisyydessä elää aivan suojattua, hyvää ja onnellista perhe-elämää. Aivan samalla tavalla kuin yhteiskunnassammekin, niin on täälläkin kaikenlaista pahuutta. Tilastoissa kyllä pomppaa esiin vl-isien suurehko määrä insestituomioissa.Perheväkivallan prosenttimääriä en tiedä, mutta todennäköisesti samaa kuin muissakin tilastoissa. Kaikilla lapsilla ei ole turvattu onnellinen lapsuus: Itse uskovaisena äitinä näen että kaikilla lapsilla on oikeus syntyä toivottuina ja niin että vanhemmilla olisi voimia heistä huolehtia. Olen riittävästi tavannut masentuneita aikiuisia, jotka suurperheessä tai väkivaltaisissa uskovaisissa perheissä ovat jääneet vaille turvallisuutta ja rakkautta. Tämä valtakunta on oikeasti syntisten ihmisten valtakunta, ja armo ei oikeuta pahuuden jatkamiseen. Ammattiapua kannattaa hakea silloin kun ei löydä enää itsestään sitä mitä oikein itse ajattelee.

  4. Niin...

    Monesti on miettinyt sitä että mitä jos ei olisi uskomassa, ei olisi mitään toivoa, mutta kun uskon niin on toivoa paremmasta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s