Oletteko tulleet ajatelleeksi, ettei itse vanhoillislestadiolaisuus tarkoita mitään uskovaisuutta.
Vanhoillislestadiolaisuus on pikemminkin elämäntapa.
Useimmat vanhoillislestadiolaiset ovat yleensä Jumalaan uskovia, mutteivät aina. On olemassa myös vanhoillislestadiolaista ateismia. Vanhoillislestadiolaisuus ja jumalusko eivät ole sidoksissa toisiinsa.
Itse kuulun Jumalaan uskomattomiin ja kaveripiirissäni on myös muita ateisteja.
Vanhoillislestadiolaisuus elämäntapana
Mikä meistä kuitenkin tekee vanhoillislestadiolaisia? Ne tavat. Kaveripiirissäni on tosi paljon vanhoillislestadiolaisia ja pystymme paremmin olemaan heidän kanssaan olemalla myös vanhoillislestadiolaisia. Emme tuo omia näkemyksiämme esiin heidän läsnäollessaan, joten eivät edes tiedä, mitä oikeasti Jumalasta ajattelemme.
Emme näe vääräksi tervehtiä toisia vanhoillislestadiolaisia Jumalan terveellä, koska harvat uskovaisetkaan tulee miettineeksi, mitä se oikein tarkoittaakaan.
Käymme myös seuroissa, mutta meillä seurojen tarkoitus on vähän eri, mitä voisi luulla. Menemme sinne, koska siellä näkee paljon kavereita ja seurojen jälkeen yleensä jäämme suunnittelemaan illan viettoa. Saatamme käydä esimerkiksi nuotioimassa, tai vain mennä jonkun luo iltakylään.
Miksi vanhoillislestadiolainen ateismi sopii minulle?
Olen omaksunut vanhoillislestadiolaisten tavat eivätkä ne ole minulle minkäänlainen rasite. En tarvitse ilonpitoon mitään alkoholijuomia ja televisiottomuuskin on mulle itsestäänselvyys. Musiikkimakunikin on hyvin samankaltainen, mitä vanhoillislestadiolaisilla yleensä. Pidän oikeasti siionin lauluistakin, vaikken Jumalaan uskokkaan. Tämä vanhoillislestadiolainen ateismi on minulle luontainen valinta.
Viihdyn vl-yhteisön jäsenenä
Vanhoillislestadiolainen kulttuuri eroaa hyvin paljon valtakulttuurista, joten monille, kuten minulle tuo valtakulttuuri tuntuu vieraalle. En edes koe tarvitsevani mitään päihteitä tai muita rientoja, vaan tunnen olevani onnellinen ilman niitäkin. Minulla on paljon kivoja vl-kavereita, joiden kans voi pitää hauskaa ihan ilman juominkejakin. Toisekseen vl-kulttuurissa on paljon muitakin eroavuuksia ns. valtakulttuuriin nähden.
Tiedän, etteivät kaikki ei-vl:t juo, mutta sieltä yleensä puuttuu sellainen tietynlainen yhteisöllisyys. Samassa porukassa voi olla esimerkiksi juopiskelijoita, kuin raittiitakin. Harvat ei-vl:t elävät samankaltaista elämää, mihin vl:inä olemme tottuneet.
Minulle riittää tämä vanhoillislestadiolainen yhteisö. Jos perustettaisiin joku erillinen yhteisö, menis tältäkin pohja kokonaan pois. Tällöin tulisi perustaneeksi kokonaan uuden irtaallisen yhteisön. Ei oikein onnistu, enkä koe oikein tarvettakaan sellaiselle.
Tulen hyvin toimeen tässä vl-yhteisössä, eikä omia sisimpiä ajatuksia tarvi jokaiselle kasvotusten kertoakkaan. Tunnen vanhoillislestadiolaisuuden kodikseni siitäkin huolimatta, vaikka itse Jumalaan en kykenekkään uskomaan.
Vain parhaimmat ystäväni tietävät
Pidänkö ääntä ateismistani? En. En näe mitään syytä toitottaa sitä, että en usko Jumalaan. Se on vain minun henkilökohtainen valinta, eihän Jumalaan voi väkisinkään uskoa.
Minulla on muutamia hyviä kavereita, joiden kanssa voidaan puhua vapaammin ateismistamme. Olemme kaikki vanhoillislestadiolaisia ateisteja. Sen sijaan ns. pakana-ateistien kanssa en tule toimeen, koska ne ovat usein turhan radikaaleja erilaisia elämäntapoja kohtaan.
Itse asiassa aika harvat lopulta edes tietävät, että olen ateisti. Tosielämässä en tee siitä mitään numeroa. Vain luottoystäväni tietävät tästä.
Synti on pohjimmiltaan ahdistusta
Sen sijaan uskon anteeksiantamukseen psyykkisessä mielessä. Kun asioita saa sopia, ne auttavat oikeasti, vaikkei Jumalaa olisikaan. Useimmiten ihmiset unohtavat asioiden sopimisen. Tämä asia vanhoillislestadiolaisuudessa on mielestäni hyvää. Ei jää kaunoja eikä mitään, kun asioiden sopimisen jälkeen ne saa heittää pohjattomaan mereen. Voi taas aloittaa alusta kevein mielin.
Onko se sitten juuri synti, joka mieltä painaa ja matkan tekee hitaaksi? Ei, mielestäni se on enemmänkin ahdistusta. Saattaa ahdistua, että miksi minäkin loukkasin sitä ja sitä. Miksi tein sellaisia valintoja, jotka eivät ole järkeviä.
Kun asiat saa hoidettua kuntoon, ahdistus lähtee. Synnin tunne on itseasiassa just ahdistusta, ei muuta!
Kirjoittaja: Vanh.lest.ateisti
Lue myös:
Suvi Ahola: Myös ateisti voi kuulua kirkkoon. Helsingin Sanomat 22.12.2012.
Ateismi (Wikipedia)
Helmihytti: Mun elämään ei mahdu jumalaa.
Emma Luumunkukka: Minusta tuli ateisti
Kristen ateism (Wikipedia)
Ateisti-vl:n uhri: Ateismin henki (17.5.2010)
Eväitä hahmottaa vl-keskustelua (Admatan jäsennys vl-uskosta luopuneista)
Uskonto ei anna minulle mitään
Pamela M. Peltonen: Kumpi on tärkeämpi, uskonto vai ihmiselämä?
Omat polut © - etnisten vanhoillislestadiolaisten kertomuksia ja kokemuksia 
Kylläkai sadantuhannen immeisen porukasta erilaisuuttakin löytyy. On vasemmisto-siipeä, vl-feministiä, ja näköjään ateistiakin.
Sinä vl-ateisti, oletko koskaan ajatellut että tuolla toiminnallasi vahvistat SRK:n valtaa? Et kerro kaikille miten ajattelet, mutta silti istut seurapenkissä ja olet mukana siinä ”suuressa joukossa”, jossa jo massa lisää sanoman totuutta. Kun kaiken lisäksi vielä sanotaan, että pyhä henki vaikuttaa siinä joukossa, ja siksi kaikki tekevät niinkuin tekevät, eli eivät juo, katso tv:tä jne. Kun itse olet siellä mukana sanomatta mitään, olet siis vahvistamassa myös tätä ajatusta.
Tiesitkö, että vl-uskossa on mukana paljon sellaisia, jotka kärsivät, mutta pysyvät mukana koska luulevat että muille se pyhä henki on kirkastanut nämä asiat. Sinä olet yksi niistä, jotka tätä harhakuvaa luovat. Tee hyvä ihminen rehellinen ratkaisu, ja eroa!
Monet ei-uskovat kutsuvat vanhoillislestadiolaisia kaksinaamaisiksi. Monet eivät ole, mutta juuri tällaiset ”ajattelen toisin -elän toisin” sitä kuvaa luovat. Onneksi suurin osa tajuaa lähteä, olla rehellisiä paitsi muille, myös itselleen.
Erilaisuutta kyllä löytyy, mutta ei siitä kannata paljon numeroa pitää julkisesti liikkeen sisällä. Ulkoisesti siis ollaan yhtä ainoaa joukkoa, vaikka pinnan alla onkin kaikenlaista.
On vaan parempi, että sen verran löytyy suvaitsevaisuutta, että hieman erilailla ajattelevakin mahtuu samaan ryhmään. Toiset on fanaattisempia, toiset vähemmän, joilleki tämä vl-usko on vaan tapa.
Hengenheimolaisia. Itse olen jo vuosia ollut ”ateisti”. Kaikki uskonnot ovat samaa juurta, silkkaa ihmisen mielikuvitusta. Mutta hyvät elämäntavat suojelevat elämää. Ja tämä elämä se on ainut mitä ihmisellä on. Siksi voin yhtä hyvin olla vl.
Noh, noh! Sinä ”Rehellinen” kirjoitit:
”vl-uskossa on mukana paljon sellaisia, jotka kärsivät, mutta pysyvät mukana koska luulevat että muille se pyhä henki on kirkastanut nämä asiat. Sinä olet yksi niistä, jotka tätä harhakuvaa luovat.”
Tarkoitatko että suuri osa uskovaisista eläisi jonkinlaisen joukkoharhan vallassa, arvellen että ”kyllä nuo kaikki muut ymmärtävät ja ovat samaa mieltä”.
Käykö herätysliikkeessä samoin kuin kirkossa? Kirkon alta on sen tukevin perustus, kristillinen usko, murentunut hiekaksi ja monella jo liuennut olemattomiin. Saatetaan pysytellä kirkon jäsenenä mutta ei uskota mihinkään.
Mielipide kirjoitti. ”Tarkoitatko että suuri osa uskovaisista eläisi jonkinlaisen joukkoharhan vallassa, arvellen että “kyllä nuo kaikki muut ymmärtävät ja ovat samaa mieltä””
Juuri tätä tarkoitan. Ja mistäkö tiedän, että tällaista on? No, esimerkiksi omasta kokemuksestani. Meni todella kauan ymmärtää, että (lähes) kukaan muukaan ei niitä keisarin uusia vaatteita oikeasti näe! Uskonto nimenomaan on sitä joukkoharhaa, eihän sitä tiedosta jos on itse sen harhan mukana, itselleenkin on helppo valehdella. Toivon vaan, että kaikki ne ”sinisilmäiset tosikot”, niinkuin tuossa uudessa blogitekstissä sanotaan, saisivat silmänsä avatuiksi ja tajuaisivat miten harhan päälle koko juttu on rakennettu.
Olen nykyään onnellinen television omistaja! On se vaan aika kivaa, kun voi katsoa huippujalkapalloa 50 tuuman teräpiirrolta eikä vain laulaa sioninlauluja. Ateistit ystäväni ovat muuten mahtavia: rohkeita, sydämellisiä, tuomitsemattomia, anteeksi antavia ja, sanalla sanoen, älyttömän mukavaa seuraa. Aivan jotain muuta kuin mielikuvistusolentoihin uskovat elektroniikan pelkääjät. Hui!
Pitäisi saada uskonnonvapaus rauhanyhdistyksellekin.
Kyllä itse ajattelen, että jos vain hengailee mukana ilman luottamusta korkeimpaan, niin itseäänähän siinä vain pettää. Jokainen vastaa vain omista teoistaan viimeisenä päivänä.
Kyllä tässä yhteisössä on varmaan aika paljon niitä, jotka eivät todellisuudessa usko noihin yhteisön oppeihin. Mutta jos olet koko elämäsi elänyt yhteisön piirissä ja sinulla on perhe ja sukulaiset, lähes kaikki ystävät, tuon yhteisön piirissä, ei yhteisöstä lähteminen ole todellakaan helppoa. On paljon helpompi vain jatkaa talostelua entiseen malliin, vaikka et enää noihin satuihin uskokaaan.
Minä olen jo yli viisikymppinen ja ikäni kuulunut tähän ”ainoiden oikeiden uskovaisten” joukkoon, mutten ole enää vuosiin uskonut sen enempää yhteisön oppeihin kuin koko kristinuskoonkaan. Silti omien ajatusten paljastaminen ja näin yhteisöstä irroittautuminen tuntuu vaikealta. Eniten sitä pelkää omien lasten ja läheisten ystävien reaktioita. Heidän kanssa haluaisi säilyttää mahdollisimman hyvät välit. Kun vielä saisi lasten perheet ymmärtämään tuon opin onttouden, mutta se onkin jo melkoinen tehtävä. Onneksi olen itse onnistunut irrottautumaan yhteisön eri tehtävistä eikä enää tarvitse juuri yhteisön tilaisuuksissakaan käydä.
Terveen järjen ääntä keskusteluun. Olen agnostikko. Pidän mahdollisena ja jopa todennäköisenä, että jokin ”jumala” on olemassa maailmankaikkeudessa. Se vaan sitten on eri asia, että millainen tämä jumala-olento on. Millainen on aineellisesti ja henkisesti. On ilmeistä että kyseinen olento ei kuule rukouksiamme. Tätä ei siis kannata ottaa lukuun. Mutta rukoileminen onkin asia erikseen. Itse rukoilen pelkästään oman mielen rauhan ja tasapainon vuoksi. Agnostikkona hyväksyn erilaisia näkemyksiä. Voihan olla niinkin, ettei mitään jumalaa olekaan olemassa, ei missään olomuodossa. Silti rukoileminen voi tehdä hyvää mminulle. Se voi tehdä hyvää sinullekkin. Ei rukoilua ole turhaan tuhansia vuosia harjoitettu. Se on kokemuksista nousevaa vanhaa viisautta.
Tuossa on hyvin sanottu, että ”synti on ahdistusta”.
Kyseinen vl-ateisti kirjoittaa mielestäni vain rehellisesti sen mitä on kokenut.
Minusta tuo on teeskentelyä. Lestadiolaisuudessa vaikuttaa vahvasti kaksinaismoralismi ja uskon, ettei suurin osa edes ymmärrä, miksi mukana hiilluu. Syy on usein se, ettei uskalleta erota läheisten tähden. Juuri tälle perustuu hengellinen väkivalta. Yhteisöllisyys pakataan niin tiiviiksi ja eksklusiiviseksi, että ihmisen on pakko jäädä, vaikka ei enää uskokaan ja silloin se on pelkkää moralismia. En usko, että rohkenisit julkisesti kertoa ateismistasi.
Itse käsitin jo 9 – vuotiaana, ettei jumalaa ole, ja että tämä kaikki on ollut vain esitystä. En suostunut sääntöihin ja ongelmiahan siitä tuli, mutta minä pysyin rehellisenä itselleni. Patriarkaalinen huuhaa ja naisen asema kauhistuttui minua ja jätin kotini 16-vuotiaana. .Ei se helppoa ollut mutta se kaikki oli sen arvoista. Vaikka vanhempani eivät olleet enää v-lestadiolaisia, moraalikoodia tuli noudattaa ja oma identiteetti oli hukasssa vuoskymmeniä. Toiseuden tunne valtakulttuurissa on psysvää. Paranen vähitellen hengellisen väkivallan haavoista. Minulla on kaksi lasta, jotka olen säästänyt uskonnolliselta kasvatukselta ja he ovat identiteetiltään paljon ehjempiä kuin minä olin heidän iässään.
Jos teitä epäilyttää, olkaa rohkeita ja lähtekää! Älkää jatkako esitystä!