Eskola: Laestadiuksen oppia kirkkoon


Sosiaalipsykologian täysinpalvellut professori Antti Eskola on löytänyt Laestadiuksen saarnat. Hän kehottaa Suomen kirkkoa ottamaan oppia Laestadiuksesta. Uusimmassa kirjassaan Mikä henki meitä kantaa Eskola viittaa Laestadiuksen vuonna 1855 valmistuneeseen opilliseen pääteokseen Hulluinhuonelainen (s. 166):

”Luotan yhä Marxin kapitalismiteorian selitysvoimaan. Kapitalismi on laajentanut valta-aluettaan, eikä entisen kaltaista työväenluokkaa ja vasemmistoa tietenkään enää ole. Mutta jotkut perusrakenteet ja niiden toimintatavat ovat entisellään.

Sen etu, joka hyötyy sijoittamansa pääoman tuotosta ja arvonlisäyksestä, menee kapitalismissa aina edelle sen edusta, jonka on tultava toimeen palkallaan tai eläkkeellä. Edellinen saa yhteisistä varoista avokätistä yritystukea rikastuakseen entistä enemmän. Jälkimmäinen voi kovan paikan tullen saada niukkaa toimeentulotukea pysyäkseen hengissä. Osakkeen arvo on tärkeämpi kuin ihmisen arvo. Vasemmistolaisuuteni on yksinkertaisesti sitä, että en hyväksy tätä arvomaailmaa ja sanon sen avoimesti.

Kun viime vuosien uskontokirjoissani olen puhunut kirkolle, olen yrittänyt sanoa, että ei senkään pitäisi tuota arvomaailmaa hyväksyä.

Kirkko voisi jo lopettaa erilaisten pellemessujen kehittelyn ja sen sijaan jyristä saarnatuoleistaan vanhan testamentin profeettojen äänellä vääryyttä vastaan. Sanoja löytyisi vaikkapa Lars Levi Laestadiukselta, jonka mielestä suurin osa ihmiskuntaa on perkeleen vallassa. ’Maailma näyttää suurelta krouvilta, suurelta teurastamolta, suurelta ilotalolta, suurelta varasliigalta.’

Nykypäivän kriittinen yhteiskuntatieteilijäkin, jos sellaisia enää on, voi saada Laestadiuksen kuvauksesta ideoita tutkimuskohteensa tematisointiin.”

Eskola on pohdiskellut uskontoa, omaa hengellisyyttään ja kirkkoa teoksissaan Uskon tunnustelua (1999), Tiedän ja uskon (2003) ja Yksinkertainen usko (2006).

Jokaisen, jota lestadiolaisuus kiinnostaa, kannattaa perehtyä omakohtaisesti  Hulluinhuonelaiseen.

L. L. Laestadiuksen hengellinen ajattelu avautuu sen kautta parhaiten. Hän muuten arvostelee myrkyllisesti sen ajan Ruotsin kirkkoa ja hengellisiä johtajia, mutta ei hänellä kylläkään ole aikomusta perustaa omaa herätysliikettä, ”ainoaa oikeiden uskovaisten joukkoa”.  Hän ei myöskään  väheksy kirkon ulkopuolella tomivia muita kristillisiä yhteisöjä, vaan pitää niitä aidosti uskovaisina.

(Johannes.)

Laestadius: Dårhushjonet. (Suomen Kirkkohistoriallisen Seuran toimituksia L:1, 2, 3). Vasa (1949), Åbo (1964). 1949-64.

Laestadius: Hulluinhuonelainen. Suom. Lauri Mustakallio. Akateeminen kustannusliike 1968.
 
Otteita rovasti L. L. Lestadiuksen Hulluinhuonelaisesta. Uusi jakso. Suom. I.J.Hellman. Oulu 1910.
 
Professori Juha Suorannan arvio teoksesta Mikä henki meitä kantaa Aikalaisessa.

Jätä kommentti

Kategoria(t): 1800-luku, evankelis-luterilainen kirkko, kirkko, Lars Levi Laestadius, politiikka, vastuullisuus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s