Keskinäinen asia


Ajattelin valottaa mitalin toista puolta. Olemme uskovainen perhe. Meillä on neljä lasta. Suvussa on ollut joissain perheissä perinnöllistä sairautta. Onneksi kaikki lapsemme ovat syntyneet terveinä.

Olemme vakavasti pohtineet asioita ja todenneet yhdessä, että  emme kykene huolehtimaan suuremmasta perheestä. Haluamme siis ehkäistä, koska haluamme suojella jo olemassa olevaa elämää. Haluamme että vanhempina meidän  voimat riittävät lapsillemme. Että riittää meidän terveytemme, aikamme, siis niin fyysiset, aineelliset kuin henkisetkin  voimavaramme. Lapsemme tarvitsevat niitä kaikkia meiltä. He ovat täysin riippuvaisia meistä, meidän hyvinvoinnistamme ja jaksamisestamme.

Emme ole jutelleet päätöksestämme kenellekään uskovaiselle, koska käsitämme että nämä ovat avioparin keskinäisiä asioita.

Mutta rauhanyhdistyksellä on joitakin ihmisiä jotka ovat alkaneet kyttäämään ja painostamaan meitä. He eivät antaisi meidän elää rauhassa oman perheen tavalla. Saattavat soitella yhtäkkiä ja alkavat kyselemään lapsiasiasta ja inttämään.  Tai lähestyvät vihjailevilla kysymyksillä. Se on tietenkin meistä törkeää ja loukkaavaa. Lisäksi se on aika pelottavaa. Koska me kyllä haluamme edelleen olla uskomassa. Ja tahdomme elää jumalanvaltakunnassa, ollaan pienestä asti eletty ry:n piirissä. Täällä on rakkaimmat ystävät ja sukulaisetkin. Minä tärisen aina niiden vihjailujen jälkeen. Mitä seuraavaksi?

Meitä on ruvennut pelottamaan se, että heitetäänkö meidät vielä joku päivä ulos jonkun ilkeämielisen ihmisen toimesta. ”Ulkoiseen pimeyteen”…  Meillä on halu elää omantunnon mukaan jumalanvaltakunnassa. Meidän mielestä ehkäisy on henkilökohtainen asia… Päivämiehessäkin hiljattain sanottiin. Toivoisimme että lapsiasiasta sanottaisiin lehdessä ja seuroissakin selvemmin sanoin että  tulisi selvyys. Mikä on kunkin perheen tilanne, sen tuntevat parhaiten aviopuolisot itse, lasten isä ja aiti! Eivät ulkopuoliset.

(Wilhelmiina)

Lue myös:

Tutkimus lasten suojelusta uskonnollisissa yhteisöissä käynnistymässä

Vuorisaarnasta (K-ma)

Vapaailta

Antti Ämmälä:  Uskonnon rooli perhesuunnittelussa hiipuu. Helsingin Sanomat 17.4.2010.

Advertisements

6 kommenttia

Kategoria(t): ahdistus, äitiys, eettisyys, ehkäisykielto, epäily, epäilykset, eristäminen, erottaminen yhteisöstä, identiteetti, ihmisoikeudet, isyys, kaksoisviestintä, kasvatus, kiellot, kontrollointi, lapset, lapsuus, leimaaminen, lisääntyminen, manipulointi, miehen asema, mielenterveys, naisen asema, normit, omatunto, painostaminen, Päivämies, pelko, pelot, perhe, retoriikka, suurperhe, suvaitsevaisuus, synnit, syrjintä, syyllistäminen, taivasikävä, totteleminen, tuomitseminen, ulossulkeminen, vallankäyttö, vapaus, vastuullisuus, vihjailu, yhteisö, yhteisöllisyys, yksilöllisyys

6 responses to “Keskinäinen asia

  1. dokumentoija

    Kannattaa pitää päiväkirjaa häirinnästä (vihjailut, puhelinsoitot). Jälkikäteen asioiden kulun voi sitten selvittää.

  2. Lukija1

    Kuulostaapa erittäin tutulta. Tuntuukin joskus juuri samalta. Perheen kokokin täsmää 🙂 Painostus on todella olemassa, se tulee vihjailuna, ihmettelynä, jopa suorina kysymyksinä. Aivan kuin perheellisten uskominen olisi tuon ”lapsenteon” varassa. Eiköhän me tästedes yhä koiteta edetä oman uskomme varassa, ei toisten sanelun mukaan..

  3. Speedy

    Oman elämänsä suurissa kysymyksissä ei vaan voi loputtomiin nojata toisten ihmisten näkemyksiin. Kaikesta on loppujen lopuksi vastuussa ihan itse. Parisuhteen ja lasten asioissa ei omaa vastuutaan voi ulkoistaa seurakunnalle eikä minnekään muuallekaan.

  4. Matkalla

    Älkää antako kenenkään määräillä teidän omista asioista, sillä se ei ulkopuolisille kuulu.
    Jos ette mahdu siihen seurakuntaan, niin laittakaa ovi kiinni ja sillä selvä, muuten teitä holhotaan ja kytätään jatkuvasti.
    On niitä muitakin seurakuntia joissa voitte olla oma itsenne.
    Ehkäisy on pariskunnan yksityinen asia ja urkkijat pellolle.
    Yhdessä ejakulaatiossa on miljoonia siittiöitä, joten uskonnolla ei ole siinä sanansijaa.

  5. Hiljainen vl

    Valitettavasti joissakin vl-piireissä on tapana että ei tavallaan anneta nauttia niistä hetkistä joissa nyt elää vaan kysellään uusista raskauksista ja ihmetellään kun on pitkiä välejä ja jotka voivat johtua aivan muusta kuin ehkäisystä.

  6. Nimetön

    Kipeintä tuollaisessa kyttäämisessä on omassa tilanteessamme se, kun haluaisimme saada lapsen mutta emme ole saaneet…
    Olemme olleet pari vuotta naimisissa ja olemme nuoria, joten tässähän on varmasti vain kyse siitä että ehkäisemme!
    Vaikka kuka tahansa miten hyvällä äänensävyllä sun muulla kysyy pienten jalkojen tepsutuksesta, niin silti meinaa aina itku tulla. Ainoastaan lähimmät onneksi tietävät hormoni- sun muista ongelmistamme, eivätkä kysele mitään vaan tukevat tilanteessa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s