Tutkimus lasten suojelusta uskonnollisissa yhteisöissä käynnistymässä


Tampereen yliopisto, Ensi- ja Turvakotien liitto ja evankelis-luterilainen kirkko ovat käynnistämässä ensi kertaa selvitystä siitä, miten lasten oikeudet toteutuvat uskonnollisissa yhteisöissä. Tutkimusyhteistyöhön on tulossa kumppaneita myös Irlannista, Norjasta ja Skotlannista.

Tutkija: ”Uskonnolliset yhteisöt ovat otollinen kasvualusta lasten hyväksikäytölle.” Turvalliseksi koettu tiivis  yhteisö voikin olla lapselle turvallisuusriski.

Lastensuojelun tutkija, YTT Johanna Hurtig sanoo, että uskonnolliset yhteisöt ovat otollinen kasvualusta lasten hyväksikäytölle. Lisäksi hyväksikäyttötapausten havaitseminen voi olla uskonliikkeessä vaikeampaa kuin muualla yhteiskunnassa.  Syynä ovat ihmisten kokema syvä luottamus ja turvallisuuden tunne yhteisön jäsenten kesken sekä auktoriteettisidonnaisuus.

Yksilön alisteinen asema yhteisössä on yksi mahdollinen selitys sille, miksi hyväksikäyttö voi jatkua ja jäädä kokonaan piiloon.

Liikkeen mainetta saatetaan vaalia  mieluummin kuin suojeltaisiin lapsia. Yhteisön johtajia ja sananjulistajia pidetään kaiken arvostelun yläpuolella ja oman yhteisön uskotaan olevan erehtymätön.  

Liikkeen sisällä olevilla ei ole lupaa kyseenalaistaa enempää opetusta kuin sananjulistajien asemaa eikä avoin keskustelu ongelmista yksinkertaisesti ”ole tapana”. Uhka yhteisöstä erottamisesta, kadotukseen joutumisesta ja oman sosiaalisen verkoston kadottamisesta toimii tehokkaana pelotteena ja leikkaa kyseenalaistavan keskustelun alkuunsa.

Uskonnollisen yhteisön sisäinen, omaa yhteisöä suojeleva alakulttuuri muodostaa siten turvallisuusriskin ja  tarjoaa  otollisen maaperän pidäkkeettömälle vallankäytölle ja väärinkäytöksille.

Kaikkein puolustuskyvyttömimmät, kuten juuri lapset,  joutuvat suojattomiksi hyväksikäyttäjää  vastaan. Edes lapsen omat vanhemmat eivät rohkene lähteä puolustamaan lastaan auktoriteetteja vastaan. Vakava esimerkki tästä on nähty Pietarsaaren tapauksessa.

Helsingin yliopiston tutkija, sosiaalityön yliopistonlehtori Johanna Hurtig, joka on itse vanhoillislestadiolainen,  on selvittänyt tähän teemaan liittyviä kysymyksiä lasten turvallisuuden kannalta jo yli vuoden ajan. Hän on parhaillaan käynnistämässä uutta tutkimusprojektia, jossa ryhdytään tutkimaan lasten asemaa ja mahdollisia suojelutarpeita uskonnollisissa yhteisöissä. STT, Helsingin Sanomat  ja Kaleva haastattelivat Hurtigia, lähtökohtana  lestadiolaisuuden sisällä Pietarsaaressa paljastuneet hyväksikäyttötapaukset.

Johanna Hurtigin johtama tutkimusprojekti ei kuitenkaan kohdistu ensisijaisesti hyväksikäyttöteemaan, vaan se tarkatelee uskonnollisia yhteisöjä laajemmin lasten hyvinvoinnin ja suojelutarpeen kannalta.

 ”Pedofiilikohu ei yllättänyt”

Johanna Hurtig on Kärkölässä asuva 49-vuotias kahdeksan lapsen äiti ja sosiaalityön yliopistonlehtori. Hän valmistelee parhaillaan tutkimusta lastensuojelukysymyksistä uskonnollisissa yhteisöissä. Itse hän toteaa olevansa lastensuojelun tutkijana sitoutunut ihmisoikeuksiin ja tasa-arvoon.

Hän on aikaisemmissa julkaisuissaan tutkinut mm. riskilapsuutta ja -nuoruutta sekä pahuuden ilmentymiä perheessä. Hänet tunnetaan esimerkiksi teoksen Pahan kosketus (2002) toisena toimittajana.

Pietarsaaren pedofiilitapaus nosti julkisuuteen yhtä aikaa lastensuojelukysymykset ja lestadiolaisen herätysliikkeen, eli teemat, joissa yhdistyvät Hurtigin tutkimustyön kohde ja oma henkilökohtainen elämänhistoria. Pedofiiliepäilyn julkitulo ei yllättänyt Hurtigia. Oman taustansa ja aihepiiriin liittyvän tutkimustyönsä perusteella hän osasi odottaa pahuuden ilmituloa.

– Olen varmasti suomalaisista [puuttuu sana, ehkä ”harvinainen”?]  ihminen, joka reagoi tietoon pedofiilisaarnaajasta laimeimmin. Ajattelin, että okei, nyt se sitten alkaa. Olen työstänyt tätä teemaa vuoden verran uutta tutkimusprojektia varten, joten tiesin odottaa, että tällaisia tapauksia voi tulla esiin.

Hurtigin mielestä lestadiolaisyhteisö kokee turhaan leimautuvansa pedofiilikohussa. Pietarsaaressa uskonnollinen yhteisö oli olennainen osa tapahtumia ja koko hyväksikäytön dynamiikkaa, joten oli aivan oikein julkistaa mediassa, että rikos oli tapahtunut  juuri tällaisessa yhteisössä. uskonnollisen liikkeen yhteyttä tapahtuneeseen ei ollut syytä salailla.

– Asia on kamala ja uutisointi ikävää. Mutta se voi olla myös hyvä paikka lähteä tutkimaan, millaisia vaaroja lasten asemaan liittyy ja miten niitä voidaan ehkäistä.

Hurtig huomauttaa, että lestadiolaisia koskeva mediajulkisuus ei ole yleisesti ottaen ollut yksinomaan  kielteistä. Lestadiolaisuutta on tarkasteltu julkisuudessa  usein myös erittäin myönteisessä valossa: ”sympaattisina perheinä, aikaansaavina naisina ja reippaina miehinä”.

Onko lestadiolaisessa yhteisössä tilaa ajatella itse?  Naisten asema epäkohta?   

Hurtigille itselleen lestadiolaisyhteisö onkin ollut hyvä paikka kasvaa, olla nuori ja perustaa perhe. Osallistuminen tapahtumiin on ollut osa elämää, tosin viime aikoina harvemmin.

– Etenkin sosiaalityön ammattilaisena, eli ihmisoikeuksien ja tasa-arvon vaalimiseen sitoutuneena, joutuu miettimään omaa suhdettaan tällaiseen yhteisöön.

Hurtig sanoo miettineensä paljon, onko yhteisössä tilaa ajatella itsenäisesti, kun yhteisö tuottaa vahvat käsitykset moniin asioihin. Hän kokee olevansa kysyvämpi ja ihmettelevämpi kuin moni muu vanhoillislestadiolainen.

Naiseuteen ja perheen perustamiseen lestadiolaisyhteisössä on liittynyt pelottaviakin asioita, kuten sitoutuminen parisuhteeseen eliniäksi jo 19-vuotiaana.

Hurtig oli yli 30-vuotias seitsemän lapsen äiti lähtiessään yliopistoon. Sen teki mahdolliseksi se, että lapset olivat jo vähän isompia ja osallistuivat kodin töihin. Myös aviomies on tukenut vahvasti uran tekemistä.

Lestadiolaisperheet ja parisuhteet ovat Hurtigin käsityksen mukaan yleensä melko tasa-arvoisia – on pakko esimerkiksi jakaa töitä, kun lapsia on monta. Laajemmassa yhteisössä naisen rooli on kuitenkin tiukemmin määritelty.

– Usein hän kelpaa kyllä emännöimään, mutta ei asiantuntijaksi tai vastuunkantajaksi. Koen tämän epäkohtana.

Iso perhe on sekä suuri rikkaus että vakava riski

Hurtigin mielestä iso perhe voi olla hieno paikka kasvaa. Mutta lapset ovat persoonia, ja joku kaipaisi enemmän yksilöllistä huomiota kuin toinen. Tämän saaminen voi olla vaikeaa isossa perheessä ja lestadiolaisyhteisöissä, joissa lapsia on aina paljon.

Iso perhe voi väsyttää vanhempia työelämän, opiskelun sekä yhteisön lukuisten tapahtumien kanssa, jos kaikkeen yrittää osallistua.

– Uskonnollisissa perheissä voi olla vakavia ongelmia kuten muissakin perheissä.

Yleisesti lestadiolaisten lastenkasvatusta leimaa Hurtigin mielestä rentous: kun lapsia on monta, ei jakseta nipottaa, vaan eletään, lasten kanssa. Väitteet, että kasvatus olisi esimerkiksi ankarampaa tai lapsia lyötäisiin, eivät kuulosta tutuilta.

*   *   *

Todettakoon vielä erikseen, että Johanna Hurtig ei keskity uudessa projektissaan lasten hyväksikäytön tutkimukseen, vaan hän ryhtyy tutkimaan lasten asemaa ja mahdollisia suojelutarpeita uskonnollisissa yhteisöissä.

(Lucas)

 Aiheeseen liittyvää:

”Pedofiilikohu ei yllättänyt”. Kaleva 16.1.2010.

Uskovaisten miesten saamat hyväksikäyttötuomiot pitkiä

Lue lisää aiheesta:

Lucas:  Alinta kastia ovat naiset ja lapset (Johanna Hurtigin näkemykset, pohjautuen Virpi Hyvärisen haastatteluun Kirkkotie -lehdessä.)

Lucas: SRK:n johtokunta torjui tiedon levittämisen lasten hyväksikäyttörikoksista

Kymmenet hyväksikäytetyt lähestyneet kirkkohallitusta. Turun Sanomat 20.4.2010.

Kymmenet seksuaalisen hyväksikäytön uhrit lähestyneet kirkkohallitusta. Helsingin Sanomat 20.4.2010

Kirkossa ja herätysliikkeissä kymmenittäin pedofiilien uhreja. Ilta-sanomat 20.4.2010.

Lastensuojelu ja salarippi. Päivämies 28.7.2010, pääkirjoitus.

Uskovaisten miesten saamat hyväksikäyttötuomiot ovat pitkiä. HS 16.1.2010.

STT:n uutinen Aamulehdessä 16.1.2010.

Minulla ei ollut äitiä

Ihmisoikeusliitto ry.: Ehkäisykielto loukkaa ihmisoikeuksia

Mitä jälkiä vanhempien ankara usko jättää lapsiin? Helena Itkosen vieraina Katriina Järvinen, Soili Juntumaa ja Teuvo Moisa ohjelmassa Inhimillinen tekijä:

http://areena.yle.fi/video/810074

(Katsottavissa 26.2.2011 klo 21.00 saakka.)

Raskauden pelko

Magdalena: Onko uskominen harkittua näyttelemistä?

24 kännykkää ja oma linja-auto

Raja tuli vastaan

Pohjoisen lapsen raskas koulutie

Ehkäisykiellosta on muodostunut tabu

Kun yhteisö painostaa ja hallitsee pelolla

3 kommenttia

Kategoria(t): ahdistus, äitiys, eettisyys, ehkäisykielto, elämäntapa, epäily, epäilykset, ihmisarvo, ihmisoikeudet, insesti, isyys, kasvatus, kontrollointi, lapset, lapsuus, lisääntyminen, manipulointi, miehen asema, naisen asema, naiseus, normit, nuoret, painostaminen, pelko, pelot, perhe, retoriikka, sananvapaus, sukupuolijärjestelmä, suurperhe, synnit, tasa-arvo, totteleminen, tuomitseminen, tutkimus, uhkailu, ulossulkeminen, uskontokritiikki, vallankäyttö, vapaus, vastuullisuus, väkivalta, yhteisö, yhteisöllisyys, yhtenäisyys, yksilöllisyys

3 responses to “Tutkimus lasten suojelusta uskonnollisissa yhteisöissä käynnistymässä

  1. Mari

    Kun puhutaan seksuaalisesta hyväksikäytöstä pitäisi eriyttää se, että puhutaan nimenomaan seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Hyväksikäyttöä on monenlaista. Taloudellista hyväksikäyttöä, emotionaalisen tason hyväksikäyttöä, yhteiskunnallisen aseman hyväksikäyttöä, kaikkea maan ja taivaan väliltä.
    Se, että Suomessa pelkkä hyväksikäyttö- sana assosioidaan automaattisesti tarkoittamaan SEKSUAALISTA hyväksikäyttöä, vaikeuttaa monien muiden hyväksikäytön muotojen käsittelyä. Ihmistä voi käyttää hyväksi miljoonalla tavalla. Seksuaalinen hyväksikäyttö on vain yksi hyväksikäytön muoto. Esim. englannin kielessä sanaa ”abuse” käytetään aina kun puhutaan väkivallasta, oli se sitten millaista tahansa.

  2. Ludmila

    Lasten ja nuorten seksuaalinen hyväksikäyttö eli pedofilia on totta myös adventtikirkon omistaman sisäoppilaitoksen historiassa, vaikka taannoinen poliisitutkinta ei löytänyt muuta kuin ”nuhteiden” aihetta. Asiaa ei edes kunnolla tutkittu, koska tapausten katsottiin olevan vanhentuneita.

    Oman kunnioitetun asemansa ja muka Jumalan armon ja anteeksiantamuksen turvin tekijät ovat pitäneet uhrejaan ahdistavassa otteessaan näihin päiviin saakka, vaikka he itse ovat jo kuopassa metri multaa päällään. Milloin syyllissiksi leimatut ja leimautuneet uhrit saavat anteeksiantamuksensa ja armon seurakuntalaisten silmissä?

    Poliisitutkinnan jälkeen perustettu ”valvontaelin” ei ole tehnyt rahtuakaan lähestyäkseen vuosien takaisia uhreja, vaan odottaa heidän tulevan kaapistaan ulos ensin. Entäpä jos henkinen vamma on uhreilla niin suuri, etteivät pysty eväänsäkään liikauttamaan?!

  3. Ludmila

    Rippikäytäntö on täysin Raamatun vastainen. Vain Jumala voi antaa syntejä anteeksi! Riipikäytäntö tulee ehdottomasti purkaa, sillä se antaa suojan itse pedofileille!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s