Helevettiin menöö että heilahtaa


”Eikö olis kuulkaa kolkkoa, jos luterilaisen kirkon pappi ajattelis sun kohdalla ehtoollista jakaessaan, että tämä seurakuntalainen se ei ookkaan pelastuvien joukossa. Tai jos pappi ajattelis sun lastas kastaissaan, että tämän perheen lapset ne kasvatetaan suoraan kadotukseen.

Miltäs tuntuis, jos sun oman seurakunnan pappi julistais jossain pienes porukas, että sinä ja se koko muu seurakuntalaisten joukko siellä kirkon penkissä ette ookkaan oikeita uskovaisia.

Taidat ajatella, ettei tällaisia pappeja ookkaan, kai niistä olis tehty kantelu ja ne olis erotettu pappisvirasta. Jos joku kehtais opettaa, että anteeksannon avaimet ja oikee uskovaisuus on välittyny Suomessa vaan pienelle porukalle, niin sehän ois räikeä lahkolainen harhaoppi!

Vähemmästäkin on pappeja pantu viralta. Mutta niin hullusti on kuulkaa asia, että nämä papit toimii aivan meijän silmien alla. Niitä on Suomessa sellaiset sata kappaletta, eikä piispat eväänsä lotkauta! Mikä tämän porukan nimi on? Se on vanhoillislestadiolaiset.

Mie juttelin tässä yhtenä päivänä vanhoillislestadiolaisen papin kans ja sain päähäni kysyä, että oonko mä sen mielestä tosiaan matkalla kadotukseen? Se kiemurteli aikansa ja yritti selittää, että hänen tehtävänsä on vain julistaa sanaa, ei tuomita.

– No se nyt on selevä, mä sanoin, mutta vastaa kysymykseen.

Se yritti vielä sitä vanhaa selitystä, että onhan kaikilla herätysliikkeillä omat opilliset korostuksensa. Mutta se selitys ny meni puhaltamalla nurin. Ykskään körttiläinen tai evankeelinen tai viidesläinen tai rukoilevainen ei täysis järjissänsä sanois, että pelekästään mun oman yhdistykseni porukka pelastuu. Niin ei sano helluntailaiset eikä vapaakirkollisetkaan.

Vanhoillislestadiolaiset on ainut porukka, joka kylymän rauhallisesti väittää, että niillä yksin on ainoa oikea usko ja Pyhä Henki ja pelastavan synninpäästön voi saada vain niiden joukossa.

Kun mä aikani sitä pappia kurkutin, se lopulta myönsi, että justiin noinhan se on. Hän ei voi pitää minua pelastettuna, jollen mä tee parannusta vanhoillislestadiolaisten uskovien porukassa. Niin se asia on hänelle opetettu ja sen opin hän on säilyttäny, vaikka on kirkon pappi.

Mä kiitin sitä rehellisyydestä ja totesin, että Luojan kiitos, mun pelastukseni ei oo sun luulojes varas. Kun Jeesus on mun puolestani ristiinnaulittu, mulle on yks lysti, miten joku harhaantunu pappi siitä ajattelee. Raamattu puhuu vaan yhdestä välimiehestä ihmisen ja Jumalan välillä, eikä sen nimi oo Lestadius.

Mutta sitä mä surkuttelin, että eikö susta ittestäs oo kamalaa jakaa sanaa ja sakramentteja tavalliselle kirkkorahvaalle ja ajatella, että helevettiin menöö koko porukka, että heilahtaa.

Kirkon sisällä asias on pysyny ihmeellisesti ulkonainen rauha, koska lestadiolaiset ei julista oppiansa muualla kun omas porukas, eikä ne tee varsinaista lähetystyötä. Kirkkoon ne sitoutuu maallisena organisaationa, mutta ne ei pidä sitä hengellisenä yhteisönä, joka pelastuu. Piispat ja koko papiskunta on niinku ne ei ois huomannu koko asiaa.

Mä ihimettelen, miten ne saa ittensä pideltyä, kun ne kumminkin on luvannu puolustaa vapaata ja ehdotonta evenkeliumia. Kyllä mä kauhistelen niitä pieniä seurakuntia, joihin tavallisten ihmisten pitää kastattaa, vihityttää ja siunauttaa perheenjäsenensä lestadiolaispapilla, kun muita ei oo tarjolla.

Miten kukaan voi saada rohkaisua hengelliseen hätäänsä papilta, joka pitää sen sielua kadotettuna? Miten nuori ihminen voi sellaisessa seurakunnassa käydä luterilaisen uskon mukaisen rippikoulun.

Kun mun äitini kuoli, niin pappi lohdutti mua sanomalla, että nosta silimäs tuon haudan yli ristiin ja luota jälleennäkemisen toivoon. Mutta miten mua vois lohduttaa sellanen pappi, joka sydämessään ajattelee, että sitä kohtaamista sun on turha odottaa?

Kuinka tähän hulluun tilanteeseen on Suomen kirkossa tultu? Miten sen vois ratkaista?

Minen tiedä, mulle tämä on rukouksen paikka. Mä haluan jättää Jumalan kätehen toivomuksen, että jokainen ihminen, joka turvautuu luterilaisen kirkon pappiin, sais kuulla täyttä ja väärentämätöntä evankeliumia, jossa ei tarvita muuta välimiestä ku Jeesus Kristus.

Jos yks pieni porukka uskooki omistavansa yksin Taivasten Valtakunnan avaimet, niin te voitte kaikes rauhas avata Raamatun. Sen selevä sana sanoo, että ovi on ollut auki jo 2000 vuotta.”

*     *     *    

Heli Karhumäki: Radio Dei 30.11.2007, litteroinnista saadaan kiittää ”Mikkiä”, Hakomajan arkisto.

Uusimpien tietojen mukaan vanhoillislestadiolaisia pappeja on kaikkiaan 140 (SRK:n ilmoitus 2010).

*     *      *

Hum. kand. Heli Karhumäki on kirkollisiin aiheisiin erikoistunut toimittaja ja tietokirjailija. Hän toimii Lapuan tuomiokirkkoseurakunnan tiedotussihteerinä sekä Kotimaa-lehden ja Radio Dein kolumnistina.

Lue lisää:

Topi Linjama: ”Vain me?”

Arkkipiispa Paarma ja vanhoillislestadiolaisuuden haaste kirkon ykseydelle

Olli Seppälä: ”Typistetyn evankeliumin kahleet tulee murtaa rakkaudella”.  (Kotimaassa 17.11.2011 julkaistua Heli Karhumäen kolumnia koskeva uutinen.) Kotimaa24 18.11.2011.

Santa 76:  Kultti vai kristinuskoa?

Rytkönen, Jussi: Ei pelastusta ilman oikeaa parannuksentekoa. Olavi Voittosen ja Aimo Hautamäen haastattelu. Kotimaa 9.1.2008.

Tutkija Salomäki: Kirkko ei kykene puuttumaan SRK:n rippioppeihin 1

Piispa Seppo Häkkinen: Kirkko ei kykene puuttumaan SRK:n rippioppeihin 2

5 kommenttia

Kategoria(t): anteeksianto, armo, avainten valta, evankelis-luterilainen kirkko, evankeliumi, fundamentalismi, harhaoppi, helvetti, hengellinen väkivalta, hengellisyys, iankaikkinen elämä, Jumalan sana, kadotus, kirkko, kristinoppi, lakihengellisyys, leimaaminen, luterilaisuus, opilliset kysymykset, pelastus, perhe, retoriikka, rippikoulu, sananjulistajat, seurakunta, seurakuntaoppi, sielu, sielunhoito, syntien anteeksiantamus, syrjintä, taivas, tuomiopäivä, tuomitseminen, ulossulkeminen, uskon perusteet, vallankäyttö, väkivalta, yhteisö, yhteisöllisyys

5 responses to “Helevettiin menöö että heilahtaa

  1. V.L.

    No eihän sitä uskovaiset niin opetakaan että yksistään vain vl:t pääsevät taivaaseen. Kyllä se kuule on niin,että esimerkiksi kaikki pienet lapset pääsevät taivaaseen,vaikkeivat koskaan olisi uskosta kuulleetkaan. Jeesuhan itse asetti uskon esikuvaksi pienen lapsen. Ja onhan maailmassa ollut uskovaisia jo paljon ennen Lestadiustakin,jonka mukaan tämä lestadiolaisuus on sitten vasta myöhemmin nimetty. Eihän Lestadius itsekään ollut uskovainen ennenkuin sai syntinsä anteeksi ihan maallikko-ihmiseltä,joka muuten oli nainen. No, tähän historiantuntemukseni sitten loppuukin,mutta halusin vain sanoa,että ei lestadiolaiset myöskään pidä Lestadiusta ihmisenä jotenkin erikoisen pyhänä, jotkut saattaa niinkin luulla. Mutta hänen mukaansa on vain nimetty tämä herätysliike,joka siis alkoi voimistua juuri Lestadiuksen myötä. Mutta tämä usko on aina ollut olemassa. Tätä historiaa on oikeastaan hirmu vaikea selittää. Mutta onhan jo Raamattu täynnä uskovaisten ihmisten kirjoittamia tekstejä eikä silloin ollut Lestadius kyllä syntynytkään.

    • Nimetön15

      Oli hienoa lukea tekstiä,m joka oli kirjoitettu pahjalaisella murteella, mutta sanomasta olen ystävä hyvä eri mieltä.
      Jeesus jätti opetuslapsilleen, tehtävän saarnata parannusta sen ajan epäuskoisille. Ihmiset ovat saaneet uskoa syntinsä anteeksi, Jumalan rauha on täyttänyt sydämen ja on ollut tarvetta kertoa asiasta seuraaville ja taas seuraaville. Näin Jeesuksen antama tehtävä on kulkeutunut sydämestä sydämeen tehden ihmisiä vapaiksi synnin kahleista. Samalla tavalla kävi lutherille, joka huomasi katolisen kirkon tilan, samalla tavalla Laestadius Lapin Marian opastuksella pääsi sisälle Jumalan valtakuntaan.
      Samalla tavalla Eqvadorissa, Keniassa; Togossa, Venäjällä, näissäkin maissa Jumala on tehnyt työtänsä uskovaisten ihmisten kautta. He ovat saattaneet olla ihan tavallisia turisteja tai sitten on tullut pyyntö voitaisiinko järjestää seurat. raamatun alusta lähtien Jumala on toiminut nåin.

      seurakunnassa oleva uskovainen pappi, ei se näe seurakuntalaisiansa kadotukseen menevinä, vaan han opettaa ihmisille niin miten Jeesus käski opettaa. Pappi kylvää, mutta Jumala antaa kasvun.
      Niinkuin eräs ajasta ikuisuuteen siirtynyt rovasti tapasi sanoa kun puhutteli ihmisiä, että saanko minä siunata, pappi siunasi, siunauksen tuloksen antaa Jumala.
      Mikä siinä on, jos haluaa uskoa raamatun sanan mukaan(siihen ei pysty kukaan) miksi se on muille niin vaikeaa. tärkeintä tässä elämässä on se että itse pääsisi perille taivaaseen.
      Kaikki tälläinen kirjoittelu ja panettelu on vain kirkastamassa taivasnäkyä siitä olemme vielä oikealla tiellä kun toiset panetelevat ja vihaavat. Jumala antaa sen verran voimia mita tarvitsemme.
      Eikö se Paavali käskenyt ottaa järjen vangiksi, Jeesus vertasi uskoa lapseen, taivaanlintuun ym

  2. Nimetön12

    Mikko Louhivuoren blogissa törmäsin mielenkiintoiseen juttuun ”Harhaoppi esikoisuudessa -kaikkien lasten autuus”.
    http://mikkol-miettii.blogspot.com/2009/10/olen-nyt-koettanut-varmistaa-etta-en.html
    Siinä Mikko todistelee, että kastamattomat vauvat eivät pääse taivaaseen. Minulle jäi epäselväksi, koskeeko tämä myös kristittyjä vauvoja. Ilmeisesti Mikon mukaan ainakin pakanavauvat menevät helvettiin.

    Tutkailin hiukan lisää ja tein taulukon:

    Kristityt vauvat Pakanavauvat
    Vanhoillislest. Taivas ?
    Esikoislest. Taivas Taivas
    Ev.lut Ei tiedä Ei tiedä?
    Katoliset Ei tiedä Ei tiedä?

    Osaako joku korjata taulukon virheet/ poistaa kysymysmerkit?

    • Nimetön62

      Kaikki vauvat pääsee taivaaseen jos nuorena lapsena kuolee.
      Kaikki kysymysmerkit voi tämän osalta poistaa.
      Terveisin vanhoillislestadiolainen.

  3. Tuulikki

    Onneksi meitä ihmisiä ei ole laitettu vartioimaan taivaan, eikä helvetin porttia. Jumala yksin voi oikein tuomita, koska Hän on sydänten tuntija.
    Hän myös se, joka antaa uskon. Jumalan sanassa on selvästi sanottu, että Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon.

    Monissa hengellisissä liikkeissä on ylpeydestä nousevaa oikeassa olemisen tarvetta. Se on ihmisen haurautta ja heikkouttakin. Ihminen hakee turvaa apsoluuttisista mielipiteistä. Kuitenkaan Jumala ei ole antanut kenellekään meistä täydellistä oppia. Tarpeellinen on kerrottu. Yliluonnolliset asiat ovat vaikeita täydellisesti käsittää.
    Juutalaisille on uskottu paljon, mutta niin on kristityillekin eri aikoina olleiden heratysten kautta. Suomessakin on ollut useita herätysliikkeitä Jumalan armosta. Ne kukin ovat olleet palavia aikanaan, mutta monesti niillä on myös taipumus hiipua. Muodot jäävät, mutta Henki laimenee.
    Jumalan täytyy herättää meitä uudelleen ja uudelleeen, jotta tuoreudumme.
    Uskon tulee aina olla elävä henkilökohtainen suhde Jeesukseen, Isään ja Pyhään Henkeen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s