Oliko sinulla lapsi isänä tai äitinä?


Miksi minulla on lapsuudestani painajaismaisia muistikuvia äidistä itkemässä vähän väliä, hätyyttämässä vihaisesti pois lapsia, jotka haluaisivat päästä syliin, ja antamassa selkäsaunoja? Yritin auttaa äitiä kaikin voimin  jo ihan pienenä ja toivoin että hän sillä leppyisi. Että hän tulisi onnelliseksi ja …kääntyisi katsomaan minua… iloisesti hymyillen. Mutta usein koin olevani liikaa, äidille vaivaksi, hankala ja rasittava. Meitä oli toistakymmentä, se oli hänelle liikaa.

Aikuisena ymmärrän häntä tasavertaisen aikuisen tasolla, mutta pieni lapsi sisälläni jatkaa sitkästi yrittämistään. Rakastaako minua kukaan?

Sanot että lyhythän se aika on. Sellaista vaihetta kesti vain muutamia vuosia…

Äitini onkin ne ajat  jo onnellisesti unohtanut. Hän tosiaan muistelee lasten pienenäoloaikoja onnellisena aikana itselleen. ”Elämäni parasta aikaa.” Niin hän kertoo kaikille… En ole hänelle puhunut omista muistoistani! En koskaan. Enkä siitäkään, miten sinä äiti asetit aina isän tarpeet ensimmäiseksi, ohi lasten.

Lapsi on tuleva isä tai äiti

Jos ihminen on itse saanut hyväksyvää rakkautta, turvallisuutta ja huolenpitoa osakseen, hänen on helpompi tarjota sitä myös muille, kuten omille lapsilleen. Ei se sen kummempaa ole.

Iso Lapsi isänä tai äitinä…

Jos taas aikuisten omat tarpeet ovat jääneet heidän lapsuudessaan täyttymättä, aikuisen oma ”lapsenomainen” tarvitsevuus menee lasten tarpeiden edelle hänen perheessään. Isä tai äiti voi olla jopa mustasukkainen, tilanteissa kun puoliso antaa huomiota ja rakkautta lapsille.

Tällainen aikuinen ei kykene vastaamaan lastensa tarpeisiin. Hän ei osaa toimia kypsänä ja turvallisuutta antavana aikuisena lapsiperheen vaihtuvissa tilanteissa. Hän on itsekin yhä turvaton ”lapsi”, joka yrittää ensi sijassa tyydyttää omia tarpeitaan, saavuttaakseen turvallisuudentunteen.

Hän on silloin kyvytön tunnistamaan omien lastensa tarvitsevuutta.Vajaaksi jääneen lapsuuden kokenut isä tai äiti ei pysty kantamaan aikuisen vastuuta. Mutta lapsi, lojaalisuuttaan vanhempiaan kohtaan, alkaa kantaa aikuisen vastuuta perheessä. Hän alkaa suorittaa ja huolehtia, sillä vain siten hän voi saada lapsiksi jääneiltä vanhemmiltaan rakkautta ja hyväksymistä.

Kierre jatkuu… eikö kukaan pysty katkaisemaan?

(”Keksinmuru”)

Lue lisää:

Tutkimus lasten suojelusta uskonnollisissa yhteisöissä käynnistymässä

Minulla ei ollut äitiä

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): ahdistus, äitiys, ehkäisykielto, ihmisoikeudet, isyys, kasvatus, kilvoittelu, kuuliaisuus, lapset, lapsuus, lisääntyminen, miehen asema, mielenterveys, naisen asema, naiseus, normit, omatunto, painostaminen, perhe, raskaudenpelko, suru, suurperhe, vallankäyttö, vastuullisuus, väestönkasvu, väkivalta

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s