Ihan mukava kesäjuhlafiilis


”Jos on oikeus vaikkapa väittää, että Raamattu on totista Jumalan sanaa, pitää olla oikeus myös väittää vaikkapa, että ehkäisy tai tietty koru on syntiä. Onhan Raamatussakin nimittäin kohtia, joissa kehotetaan tappamaan muita ihmisiä tietyissä tilanteissa. Tähän verrattuna ehkäisyn tai varsinkaan korujen synnillisyys ei ole edes paha väite.” – Nimimerkki Aleksanteri.

Onko uskonvakaumus oikeastaan lainkaan itse valittu silloin, kun on syntynyt vanhoillislestadiolaiseen kotiin ja lapsesta saakka kasvatettu ”meikäläiseen” elämäntapaan, kysyy Aleksanteri kirjoituksessaan. Ihminen ei näet ole silloin itse ratkaissut liittymistään herätysliikkeeseen. Uskosta on tällöin oikeastaan mahdotonta erotakin, koska ei ole koskaan itse siihen liittynytkään.

Kirjoittajan mukaan lapsuudestaan saakka liikkeeseen kasvatettu ei ole itse tosiasiallisesti koskaan myöskään sitoutunut noudattamaan yhteisön normeja. Hän ei ole edes velvollinen sitoutumaan liikkeensä opetukseen, vaikka jatkaakin talostelua siionissa entiseen tapaan.

Vanhoillislestadiolaisuuden häkellyttävään monimuotoisuuteen viittasi myös Helsingin Sanomien päätoimittajaksi hiljattain valittu Mikael Pentikäinen Kalevan haastattelussa. Hän harmitteli herätysliikkeensä yksiulotteista ja mustavalkoista imagoa. Muut ihmiset eivät ole oikein tunnistaneet vanhoillislestadiolaisuuden ”monimuotoisuutta ja ajattelun moninaisuutta”.

Aleksanterin ajattelu kulkee samoista lähtökohdista kuin Pentikäisen, edeten niin, että niissä tapauksissa, jolloin ihminen ei ole itse tietoisella päätöksellään koskaan vanhoillilestadiolaisuuteen liittynyt, tästä seuraa, että  hän ei ole yhteisön jäsenenäkään moraalisesti vastuussa oman herätysliikkeensä opetuksesta eikä siitä, miten se kohtelee jäseniään.   

Onko tämä nyt sitä etnistä vanhoillislestadiolaisuutta? Vastaavasti, jos ihminen on syntynyt romaniyhteisöön, tästä ei tietenkään seuraa, että hän yksilönä olisi vastuussa siitä, millaisia perinnäistapoja yhteisössä harjoitetaan. Yksilö tekee vapaasti omat ratkaisunsa ja valintansa siitä, mihin etnisen yhteisönsä tapoihin hän sitoutuu ja mitkä jättää huomiotta. Tämä ei kuitenkaan merkitse, että hän lakkaisi olemasta identiteetiltään edelleen romani.

Lapsuudenuskovaisen etninen vanhoillislestadiolais-identiteetti on ehkä tulkittava niin, että  ihminen ei ehkä  olekaan ”kristitty” tai ”uskovainen” sanan syvällisessä,  henkilökohtaista kristillis-moraalista vastuuta tähdentävässä mielessä. Vanhoillislestadiolainen identiteetti saattaa sisältää esimerkiksi suviseurat ja vaikkapa alkoholittoman ja televisiottoman elämäntavan. Mutta mikään kristillis-moraalinen laki ei silloin ehdottomasti velvoita ihmistä esimerkiksi tarkastelemaan oman herätysliikkeen opetusta kristilliseltä tai vaikkapa eettiseltä kannalta.

Jotta siihen olisi eväitä, pitäisikö ehkä alkuun käydä vaikkapa evankelis-luterilaisen seurakunnan rippikoulu?

Opillisten tulkintojen arviointi on Aleksanterin mukaan itse asiassa mahdotontakin, sillä jokaisen uskonnollisen liikkeen oppi  koostuu hänen käsityksensä mukaan  vain yksittäisten ihmisten subjektiivisista mielipiteistä, vailla mitään suhdetta yhteisön kollektiiviseen opetukseen ja sen julkistamiin kantoihin Raamatun tulkinnasta. Siten ne eivät olisi millään muotoa yhteismitallisia ja punnittavia perusteluja uskolle. Aleksanterin mukaan loppupeleissä mikään mielipide ei ole toistansa oikeampi.

Vanhoillislestadiolaisuudesta keskusteltaessa onkin usein pääädytty samaan yksityisten mielipiteiden korostukseen. Tällöin vanhoillislestadiolaisuuden myönteiset puolet määritellään yhteisön ominaisuuksiksi  kun taas kiusalliset, ristiriitaiset ja kyseenalaiset ilmiöt johtuvatkin vain joidenkin yksittäisten ihmisten yksityisistä mielipiteistä eikä yhteisö ole niistä lainkaan vastuussa. Ja koska mielipiteitä maailmassa riittää, pelkästään niiden pohjalta  uskonkysymyksistä keskustelu on lähinnä naurettavaa ajanhukkaa.  (M. T.)

Seuraavassa Aleksanterin analyysi omasta suhteestaan vanhoillislestadiolaisuuteen.

Iloisia lapsia ja komeaa laulua suvareissa

Itse olen saanut varmaankin melko tyypillisen vl-kasvatuksen. En kuitenkaan ole koskaan liittynyt jäseneksi mihinkään lestadiolaisuus-nimiseen joukkoon tai järjestöön. Enkä myöskään ole liittynyt minkään rauhanyhdistyksen jäseneksi. En siis todellakaan aio myöskään erota vl-liikkeestä. Miten edes eroaisin, jos en ole liittynytkään?

En myöskään ole allekirjoittanut mitään sopimusta, jolla sitoutuisin noudattamaan jotain puhujainkokouksessa määriteltyjä elämänohjeita tai olemaan asioista samaa mieltä kuin rauhanyhdistyksen jäsenet keskimäärin. Kuten sanottua, en kai oikein edes voisi erota vanhoillislestadiolaisuudesta tällaisessa tapauksessa? Kenelle tästä erosta pitäisi ilmoittaa, Voittosen Olavilleko?

En myöskään mielestäni edistä hengellistä väkivaltaa käymällä joskus seuroissa kuuntelemassa puheen ja tapaamassa kavereita ja vaihtamassa tervehdykset (jos joku sanoo minulle Jumalan terve, vastaan yleensä samalla tervehdyksellä, vaikka tervehdys onkin minusta vähän oudolta kuulostava). Tai käymällä joskus syömässä maggaran suvareissa ja nauttimassa periaatteessa ihan mukavasta kesäjuhlafiiliksestä, johon sisältyy iloisia lapsia ja komeaa laulunveisuuta illalla suvariteltassa.

Uskonopilliset käsitykset ovat vain mielipiteitä, eivät toistansa ”oikeampia”

Ymmärrän sinänsä, että joku on sitä mieltä, että on väärin hiljaisesti hyväksyä esimerkiksi väite hoitokokouksen siunauksellisuudesta tai ehkäisyn ehdottomasta synnillisyydestä. Ja onhan se tietysti niinkin, että jos syön suvareissa makkaran, tulen makkarasta saatavalla voitolla avustaneeksi suviseurojen järjestämisessä ja siten tulen myös omalta osalta avustaneeksi edellämainittujen ja muiden vastaavien väitteiden ja mielipiteiden julkituomisessa.

Minusta on kuitenkin ihan oikein uskonnonvapauden nimissä, että lestadiolaiset (tarkoitan tässä SRK:ta) saavat järjestää seuroja ja tuoda julki omia mielipiteitään oikeasta ja väärästä ja oikeasta raamatuntulkinnasta ja mistä hyvänsä. Varsinkin kun ainakaan minulla ei ole oikeaan ja väärään liittyen mitään absoluuttisia totuuksia hallussa, pelkästään mielipiteitä ne minullakin on.

Toki SRK:laiset uskovat, että juuri se heidän mielipiteensä on parempi kuin muiden. Samoin toisaalta moni muukin uskoo oman mielipiteensä paremmuuteen. Loppupeleissähän mielipiteen paremmuuskin on kuitenkin vain mielipide.

SRK:lla on samat oikeudet kuin muslimeilla

Tärkein pointti on kuitenkin se, että on minusta ihmisten oma asia, menevätkö he vaikkapa suvareihin tai esim. muslimien kokoukseen ja erityisesti uskovatko he mitä suvareissa tai muslimien kokouksessa puhuva puhuja sanoo.

SRK:lla on oikeus järjestää tapahtumia siinä missä muslimeillakin ja kyllä minä voin vaikka tukea eri järjestöjä, jotta he saavat kertoa oman mielipiteensä, koska minusta on ihan jees, että ihmiset ilmaisevat mielipiteensä. Tarvittaessa myös puolustan mielipiteen vapautta. Kuulijat sitten voivat itse analysoida kuulemansa MIELIPITEET ja päättää uskovatko niihin.

Raamatussa kauheampaakin kuin korvakorusynti

Itse ainakin kuuntelen ihan mielelläni hyvin erilaistenkin uskontojen ja aatesuuntien edustajien ajatuksia mm. oikeasta ja väärästä tai hyvän elämän periaatteista.

Jos on oikeus vaikkapa väittää, että Raamattu on totista Jumalan sanaa, pitää olla oikeus myös väittää vaikkapa, että ehkäisy tai tietty koru on syntiä. Onhan Raamatussakin nimittäin kohtia, joissa kehotetaan tappamaan muita ihmisiä tietyissä tilanteissa.

Tähän verrattuna ehkäisyn tai varsinkaan korujen synnillisyys ei ole edes paha väite.

En ole ”oikea uskova” maailman kaikkien uskontojen kannalta

Jos joku kysyy minulta olenko lestadiolainen, kysyn yleensä ensin, että määritelläänkö lestadiolaisuus SRK:n jäsenyydeksi vai miten se määritellään. Jos kysyjä ei osaa antaa selkeää määritelmää, en silloin tietenkään voi myöskään vastata oikein mitään. Jos taas lestadiolaisuus on SRK:n jäsenyyttä, en ole lestadiolainen, koska en ole jäsen. Jos joku kysyy, että olenko uskomassa, vastaan yleensä esimerkiksi, että joo. Jos joku ei pidä minua uskovaisena, niin sitten ei.

Maailmassa on tuhansia, ellei jopa kymmeniä tuhansia uskontoja, joten on varmaankin itsestään selvää, että ei voi samanaikaisesti olla kaikkien uskontojen kaikkien edustajien mielestä oikealla tavalla uskova.

*    *    *

Ajattelemisen aihetta antoi Aleksanteri.

Lue myös:

Gepardi: Sieluton vanhoillislestadiolainen?

Santa 76:  Kultti vai kristinuskoa?

x-vl: Kirjeeni SRK:lle -07.

Kuolemansynnit: onko rauhanyhdistys addiktatuuri

Crisy: …mite ihanaa suvareis on!

Lirlies: Hitsi mä en jaksa uskooo

Etniset vanhoillislestadiolaiset

Vanhoillislestadiolainen ateisti, Jumalan terve!

Lestadiolainen voi kokea toiseutta myös omiensa joukossa

Kadotettu hengellisyys

Kuka ja mikä minä oikeasti olen?

Nuoret jättävät vanhoillislestadiolaisuuden – suuri syntyvyys ei kasvata jäsenmäärää

Simo Alastalo: Liki puolet juutalaisista maallistuneita Israelissa. Kotimaa 13.9.2010.

Advertisements

10 kommenttia

Kategoria(t): ahdistus, alakulttuuri, arvot, eettisyys, elämäntapa, etniset vanhoillislestadiolaiset, hengellinen väkivalta, hengellisyys, hoitokokoukset, identiteetti, ihmisoikeudet, itsesensuuri, kaksinaismoralismi, kaksoisviestintä, kiellot, kilvoittelu, kontrollointi, kristinoppi, kuuliaisuus, leimaaminen, luterilaisuus, omatunto, opilliset kysymykset, Raamatun tulkinta, rauhanyhdistys, retoriikka, seurakuntaoppi, spiritualiteetti, suvaitsevaisuus, synnit, tuomitseminen, uskon perusteet, vallankäyttö, vapaus, vastuullisuus, yhteisö, yhteisöllisyys, yhtenäisyys, yksilöllisyys

10 responses to “Ihan mukava kesäjuhlafiilis

  1. Yks naisista

    Se on muuten hirveen helppo teidän miesten (Aleksanteri-nimimerkin sellaiseksi tulkitsen) pitää yllä tuota naisiin kohdistuvan kontrollin oikeutusta mm. ehkäisykiellon (= naisten ruumiillisuuden, ruumiin, seksuaalisuuden kontrolli ja määrittely julkisesti vain ja ainoastaan miesten oikeus) ja vl-burkhan (korvakoru-synti, meikkisynti) suhteen.
    Mikä ois miesten julkisynti (= yhteisöön kohdistuva vastaava julkea loukkaus)?
    Ärrrsyttävää

  2. Aleksanteri

    Heh, mopin palstalle postaamani kirjoitus on näemmä ymmärretty osittain väärin.Yritin sanoa, että ihmisillä on uskonnonvapauden nimissä oikeus olla sitä mieltä, että joku asia on syntiä. Siis kyseessä on mielipide jostakin asiasta. Ei kukaan voi pakottaa sinua tai ketään muutakaan naista olemaan asiasta samaa mieltä, joten sinun ei ole mikään pakko noudattaa esimerkiksi ehkäisykieltoa tai korvakorukieltoa, tai yhtään mitään muutakaan kieltoa, jonka joku uskonnollinen yhteisö määrittelee. Ei mielipiteen ilmaisu ole mitään kontrollia, koska kenenkään ei ole pakko jakaa kuulemiaan mielipiteitä.

    Kuitenkin on minusta niin, että niin kauan kun maailmassa vallitsee uskonnonvapaus, ei ole mahdollista kieltää ihmisiä sanomasta, että esimerkiksi joku koru on syntiä. Voihan vaikkapa jollain intiaaniheimollakin olla sellainen uskonto, että joka kevät pitää uhrata lehmä ja juoda sen veret. Ei minun tulisi mieleenkään noudattaa tätä heidän uskonnollista mielipidettään, mutta en toisaalta mielestäni oikein voi sanoa, että heillä ei olisi oikeutta harjoittaa uskontoaan ja olla sitä mieltä, että lehmä tulee tappaa ja veret juoda.

    Ihan samalla tavalla en todellakaan noudata kaikkia SRK:nkaan mielipiteitä, kuitenkin heilläkin on minusta mielipiteisiinsä oikeus, samoin kuin mainituilla intiaaneilla. Kyse on minusta siitä, että yksilön tulee ottaa itse vastuu omasta elämästään ja omista päätöksistään. Jos ei onnistu sovittamaan omia päätöksiään jonkun uskonnon, vaikkapa mainitun intiaaniuskonnon tai SRK:laisuuden mukaisiksi, niin sitten sille ei voi mitään. Kuten jo sanoinkin, on selvää, että kaikkien uskontojen oppien mukaisesti on mahdotonta elää, koska eri uskonnoilla on omat kantansa asioihin ja joskus kannat ovat vastakkaiset.

    Ongelmia tulee tietysti sitten, jos ihmisiä pakotetaan toimimaan jonkun uskonnon normien mukaisesti, esimerkiksi väkivallan avulla. En kuitenkaan itse ole kokenut sellaista, enkä ole kuullut muidenkaan kokeneen vl-yhteisön taholta. Suomessa homma toimii sikäli mukavasti, että jos uhkailuja tulee, niin viranomaiset varmasti auttavat, mikäli ei halua hoitaa asiaa omin nokkinensa. Vaikeaa kuitenkaan uskoa, että minulle tulisi joku vl-henkilö sanomaan, että jos juot saunaoluen, tulen polttamaan yöllä talosi tai muuta vastaavaa.

  3. Kapu

    Ihan hyviä ajatuksia. Yks asia tuli mieleen. On kuule muutakin pakottamiskeinoja ja väkivaltaa kuin fyysinen väkivalta ja tappamisella uhkaaminen.

  4. Aleksanteri

    Voisitko Kapu heittää jonkun esimerkin muunlaisesta pakottamisesta?

  5. Yhteisökammoinen

    Olen seurannut paljon yhteisöväkivallan/hengellisen väkivallan uhreiksi joutuneiden vl-ihmisten kohtaloita suljetussa yhteisössä. Joku yhteisönormin rikkominen voi johtaa nopeasti laajaan vainoon. Ollaan tilanteessa, jossa on vain kaksi vaihtoehtoa usko/epäusko taivas/helvetti. Mitä teet, kun oma yhteisösi, perheesi, sukusi on joukolla sinua, yhteisön normien rikkoojaa, vastassa?

    Henk. koht. kokemuksestakin voin kertoa, että tilanne on psykologisesti äärimmäinen haaste. Seisoako omilla jaloillaan vai ei. Vapaamatkustaja tällaisessa yhteisössä ei tiedä, miltä tuntuu niistä, jotka kantavat harteillaan yhteisörakenteiden ahdistavimpia puolia.

    Kysymys kuuluu: meneekö uskonnonavapaus uskontoväkivallan edelle ja kuka jaksaa asiasta lopulta välittää?Lait ainakaan eivät turvaa kovinkaan kummoisesti jälkimmäiseltä suojaa.

    Ei muuten ole Ihmisoikeusliiton kannanotto naisten alistamisesta tyhjästä keksitty.

    Nettikeskusteluista tulee mieleen, et ne jotka eivät ole henk.koht. kokenu yhteisön väkivaltaa ja vallankäyttöä, eivät nahoissaan pysty kuvittelemaan sen merkitystä ja sisältöjä. Toisin sanoen, en edes tiedä, onko uskonnonvapautta olemassa niin suljetuissa yhteisöissä kuin vl on (paitsi ehkä sitten jos poimii vain yhteisöllisyyden parhaat hedelmät, eikä millään tavalla sitoudu yhteisörakenteiden ylläpitämiseen).

  6. Aleksanteri

    ”Ollaan tilanteessa, jossa on vain kaksi vaihtoehtoa usko/epäusko taivas/helvetti. Mitä teet, kun oma yhteisösi, perheesi, sukusi on joukolla sinua, yhteisön normien rikkoojaa, vastassa?”
    Onko asia todella niin, että vl-usko=taivas ja kaikki muu=helvetti, onko tämä varmaa faktaa?

    Olen minäkin kokenut miltä tuntuu kun oma perhe ja yhteisö on minua vastaan, esimerkiksi ”epäuskoisen” tyttöystävän takia. Eikä se ole kovin kivaa, en halua vähätellä kenenkään ikäviä kokemuksia. Eihän se mukavalta tunnu, kun läheiset joutuvat olemaan surullisia ”väärien” ratkaisujeni takia.

    Mutta, itse olen toiminut usein mm. niin, että olen pyytänyt näitä puhuttelijoita ja muita vastaavia lähettämään minulle sähköpostitse perustelut heidän väitteensä oikeellisuudesta. Olen pyytänyt mahdollisuuksien mukaan viittaamaan perusteluissa yleisesti tunnettuihin tieteellisiin julkaisuihin. Mikäli perusteluita ei ole kuulunut, olen tietysti selvinnyt tilanteesta voittajana.

    Todistustaakka on minun mielestäni väitteen esittäjällä, eli tässä tapauksessa niillä, jotka väittävät minun tekevän väärin. Jos taas saan aukottomat perustelut, silloinhan asiat ovat hienosti, voin näet hyvin myöntää olleeni väärässä ja korjata tilanteen. Näissä jutuissa pitää vain olla jämäkkä eikä hyväksyä mitään emmehän me halua -höttöä.

    ”Kysymys kuuluu: meneekö uskonnonvapaus uskontoväkivallan edelle”
    Minusta tämä on ihan hyvä kysymys. Tällä hetkellä meillä kuitenkin vallitsee uskonnonvapaus sekä vapaus kertoa lapsille omat käsityksensä mm. oikeasta ja väärästä ja hyvästä ja pahasta. Tästä oikeudesta on minusta oikeutettua pitää kiinni. Toki lakeja aina voi yrittää muuttaa, enkä sinänsä väitä, että uskonnonvapauden tarvitsisi olla näin rajoittamaton. Tällä hetkellä laki kuitenkin on mitä on.

    • Snen

      Aleksanteri, sä kirjoitit: ”…Itse olen toiminut usein mm. niin, että olen pyytänyt näitä puhuttelijoita ja muita vastaavia lähettämään minulle sähköpostitse perustelut heidän väitteensä oikeellisuudesta. Olen pyytänyt mahdollisuuksien mukaan viittaamaan perusteluissa yleisesti tunnettuihin tieteellisiin julkaisuihin. Mikäli perusteluita ei ole kuulunut, olen tietysti selvinnyt tilanteesta voittajana.”
      Olet hakoteilä! Uskomisen asioita ei tietenkään voi perustella millään ”yleisesti tunnetuilla tieteellisillä julkaisuilla”! Uskovaista neuvoo omatunto ja seurakunta, jossa vaikuttaa Pyhä Henki.

      • ev.lut tapakristitty

        Lainaus:
        ”Olet hakoteilä! Uskomisen asioita ei tietenkään voi perustella millään ”yleisesti tunnetuilla tieteellisillä julkaisuilla”! Uskovaista neuvoo omatunto ja seurakunta, jossa vaikuttaa Pyhä Henki.”

        Vastaus:
        Tuosta olen samaa mieltä. Sen takia minua ei kiinnosta liian tarkat tulkinnat ja opit. Ehkä se on myös laiskuuttani ja epä-älyllisyyttä, tapa päästä helposti kaiken kivan keskelle. En tiedä. Toisaalta uskonnolliset tekstit eivät mielestäni kestä tieteellistä tarkastelua. Sellainen tapa veisi minua kauemmas uskosta. Tapani uskoa muodostuu toivosta ja siihen perustuvasta uskosta. Tuntuu, että toivoni vahvistuu mitä kauemmin elän ja mitä lähemmäs kuolema tulee.

        Joskus ajattelen, että uskon vain siksi, että pelkään kuolemaa. Ihminen on siitä erikoinen eläin, että se tiedostaa fyysisen rajallisuutensa. Sen vuoksi henkiseksi tueksi moni tarvitsee uskontoa. Se antaa turvaa. Myös minä tarvitsen kauniin iltasadun ennen kuolemaani. Tarvitsen saman tutun tunteen kuin lapsena jolloin äiti rukoili meille illalla. Se lohduttaa ja antaa tunteen siitä, että ei katoa ikuisuuteen yksin. Tiedän, että maailman mittakaavassa hajoan fyysisesti hyvin pian alkuaineiksi jotka jatkavat luonnon kiertokulussa ties mihin. Yhtenä ihmisenä miljardien joukossa.

        On ehkä kieroa ajatella näin kahtiajakoisesti, mutta ajattelen, että vaikka uskoni on välillä heikko, niin sen vahvempana osana on toivo. Toivon, että en kuollessa katoa vaan jatkan elämää Jumalan valtakunnassa. Toivon, että saan tavata kaikki ne kuolleet läheiset jotka olen elämässäni tuntenut. Toivon että olisimme taas yhdessä. Toivon, että emme kuolisi vaan vaihtaisimme ehkä paikkaa ja olomuotoa.

        En ole varma onko uskoni oikeaa, mutta näin sen koen.

  7. Hiiri

    Puitteet kasvavat yhä mahtipontisemmiksi, Pyhä Henki on paennut kauan aikaa sitten. Sama kuin kävi katoliselle kirkolle. Vatikaanissa on komeat kirkot ja kulissit, kuten ovat SRK:lla toimitalot ja mediatapahtumana suviseurat.
    Tätä ei kärsi sanoa, ei muun kuin pienen lapsen joka kirkkaalla äänellään sanoo viattomasti: Mutta keisarillahan ei ole vaatteita.

  8. Arapaima

    Suviseuroihin pätee se mitä fyysikko Kari Enqvist on todennut. Uskonnossa ei ole kyse opista. Se paljastuu hyvin tuostakin Aleksanterin tekstistä. Uskonto on yksinomaan tunnetta, hyvin vahvoja tunne-elämyksiä. Niiden ihmismieltä sykähdyttävien tunteiden takia sinen seuroihin mennään. Uskonnollisissa riiteissä, kuten suviseuroissa, on jotain samaa kuin rockkonsertissa. Ollaan yhdessä, tavataan tuttuja, tunnetaan syvästi ja jaetaan elämyksiä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s