Siionin laulujen teologia muuttunut
Vanhoillislestadiolaisten laulukokoelma Siionin laulut uudistettiin perusteellisesti vuonna 1976. Kokoelmasta jätettiin pois yli 150 laulua, jotka olivat olleet mukana vuoden 1961 kirjassa. Uusia lauluja otettiin mukaan toistasataa, ja myös vanhoja lauluja uudistettiin.
Siionin laulujen teologia on muuttunut. Vuoden 1961 kirjassa laulettiin paljon yksilöstä. Jos puhuttiin joukosta, sillä viitattiin usein joukkoon taivaassa. Uudistuksen jälkeen ”lauman” tapaiset yhteisösanat ovat yleistyneet, ja usein niillä viitataan joukkoon tämänpuoleisessa.
Myös seurakunnan merkitys on korostunut: vuoden 1961 kirjassa seurakunta mainitaan alle viidessä prosentissa lauluista, vuonna 1976 mukaan otetuista lähes joka viidennessä.
1976-luvulla kirjoitetussa laulussa 139 sanotaan: ”Seurakunta päällä maitten lepopaikka suloinen, siellä kanssa autuaitten nautin rauhaa Jeesuksen.” Aiemmin samanlaisin sanankääntein kuvattiin taivasta.
Laulussa 22 lapset ravittiin ennen ”vanhimman rakkaudella”, nykyisin ”Siion, äitimme, ravitsee pienet lapsemme ja hoitaa uskoamme”. Sanat hoito, hoitaminen ja armohoito löivät läpi 1970-luvun uudistuksessa.
Sana ”valtakunta” esiintyy vuoden 1961 kirjassa viidessä prosentissa lauluista, vuonna 1976 mukaan otetuista sana löytyy 34 prosentista. Uusissa lauluissa ”valtakunta” tuntuu viittaavan yhä useammin ihmisjoukkoon.
Painotuksen siirtyminen yksilöstä yhteisöön saattaa selittyä osittain sillä, että rauhanyhdistysten toiminta laajeni ja lämpeni sisäänpäin 1970-luvulla. Kyseessä saattaa olla myös vastareaktio yhteisön kokemille uhkille tai ajan yleiselle yksilöllistymiskehitykselle.
Myös uskontodellisuutta kuvaavat käsitteet ovat selvästi muuttuneet. Samalla laulujen uskonkäsitys on siirtynyt yksittäisen kilvoittelijan sydämen uskosta kohti joukon uskoa.
Vuonna 2006 ilmestynyt Siionin laulujen lisävihko sisältää kymmeniä uusia virsiä, joita ei tässä yhteydessä ole käsitelty.
Topi Linjama
Kirjoittaja on joensuulainen musiikkitieteilijä ja freelance-toimittaja.
Kotimaa 11.03.2010, s. 27.
”Ylistä laulukirjauudistusta, tai olet ”Pimeydessä Nakertaja”
Laulukirjauudistus vietiin läpi siten, että toimikunnan laatima ehdotus hyväksytettiin kaikissa rauhanyhdistyksissä. Ihmisparat luulivat aluksi, että kyseessä olisi aito keskustelu ja että tosiaan muutoksiakin ehdotukseen voitaisiin vielä yhteisessä keskustelussa tehdä. Tämä osoittautui nopeasti virheelliseksi luuloksi.
Päivämiehen kirjoitus, jossa tehdään selväksi että siionin sisällä oli kaksi vastakkaista ryhmittymää, paljastaa asian todellisen laidan.
“…Ajattelemme vain joitakin Siionissa päätettyjä asioita, miten yksimielisesti Sievin suviseurojen yhteydessä pidetyssä vuosikokouksessa hyväksyttiin uusi laulukirja ja miten valkeudessa vaeltavat ovat tästä sanomattoman iloisia.
Mutta sittenkin löytyy niitä pimeydessä nakertajia, jotka hempeydessä ovat ihastuneet näihin hempeämielisiin, lihaa ruokkiviin sävelmiin ja vieläpä mitäänsanomattomiin sanoihin. On ollut aika, jolloin näistä pyydettiin arvosteluja, mutta kun Siionin kokous yksimielisesti tämän esityksen hyväksyi, on sen tähden vaarallista lähteä taistelemaan tätäkään työtä vastaan.
Toiseksi näyttää siltä, että kaikkialla löytyy joitakin, jotka tässä väärässä hengessä eivät ymmärrä Siionin hoitotoimenpiteitä ja kuitenkin kaikkialla ne on nähty suureksi siunaukseksi.” (Päivämies 9.3.1977 .)
Lue lisää:
Jan Ahonen: Vanhoillislestadiolaisten laulukirjaan etsitään uusia tekstejä. Kotimaa24 3.9.2011.
Eroon hengellisestä väkivallasta (Pekka Asikainen, Topi Linjama)
Hakomaja: Vanhoja lauluja sensuroitiin – Laulukirjatoimikunnan poistettujen laulujen lista ja poiston perustelut 1976.
Matias Haukkala: Vanhoillislestadiolaisuuden modernisaatioprosessi: näkökulmia yhteiskunnan muutokseen ja yksilöllisyyden käsittelyyn Alajärven vanhoillislestadiolaisuuden kautta. Historian pro gradu –tutkielma. Helsingin yliopisto 2010.
Kirkinen, Seppo (1991): Siionin Laulut, nuottipainos 1077. Lopputyö, kirkkomusiikin osasto. Helsinki : Sibelius-Akatemia. Tiivistelmä luettavana netissä.
Kahdeksan hoitokokousvuotta Haapajärven ry:llä
Mobiilivirsikirjasta tuli hittisovellus. YLE Oulu 1.7.2011.
SRK:n tie 1960-luvulta hoitokokouksiin
Holma, Timo (2000): Lestadiolaisen lauluperinteen historiaa. Teoksessa: Arpa lankesi ihanasta maasta. Piispa Olavi Rimpiläisen juhlakirja. Oulun hiippakunnan tuomiokapitulin julkaisu. Helsinki: Kirjapaja. Ss. 79 – 84. (Otteita artikkelista Lestadiolaisuus.info-sivulla.)
Holma, Timo (2000): Lestadiolaisen lauluperinteen historiaa (esitelmä L.L.Laestadiuksen juhlavuoden seminaarissa 16.-18. 1. 2000, Rovaniemen kirkko (16. 1. 2000). (Dokumentti löytyy kohdasta ”Juhlavuoden seminaarit ja luentosarjat”.)
Topi Linjama: Vanhoillislestadiolainen hiljaisuus ja pelko
Topi Linjama: Vanhoillislestadiolaisen saarnakielen piirteitä. Sana 19.6.2008.
Musiikkikiellot: turvallisinta kuunnella turvallista musiikkia
Pajamo, Reijo & Tuppurainen, Erkki: Lestadiolaiset ja Siionin laulu. Teoksessa Suomen musiikin historia 7: Kirkkomusiikki. Helsinki: WSOY.
Puhujat 2008: “1970-luku oli rakkauden ja anteeksiantamisen aikaa”
“Huumausaineesta” hyväksytyksi 30 vuodessa
M.K. & P.T.: Haluammehan pysyä kuuliaisina kollektiiville
“Jumalanpelko muuttui ihmispeloksi” – Puhujan kirje puhujille vuonna 1974.
Omat polut © - etnisten vanhoillislestadiolaisten kertomuksia ja kokemuksia 
Yllättävää että joku vielä muistaa tapauksen. Analyysi on mielenkiintoinen. ”Uskonkäsitys on siirtynyt yksittäisen kilvoittelijan sydämen uskosta kohti joukon uskoa.” Tätä ei silloin osattu hahmottaa. Oltiin vain ihmeissään uudentyylisistä kokouksista.
Tiettävästi ko. toimikunta ei ollut yksimielinen. Siellä oli ”valtataistelu”, sillä jotkut näkivät kirkassilmäisesti ”maailmallisuutta” monissa vanhoissa Siionin laulujen sävelmissä. He jyräsivät tiukkahenkisen uudistuksen läpi. Aika oli sellainen että harvasta oli vastaanpanijaksi. Sanoituksia ja sävelkulkuja luettiin suurennuslasilla ”oikean hengen” näkökulmasta. Tavallisesta seuroissa kävijästä se tuntui silloin lähinnä kummalliselta.
Tietenkin siinä kävi niin että osa jäi torsoksi ja joitakin helmiäkin kadotettiin. Aika hoitaa. Nykypolvet eivät noita kiusallisesti 70-luvun oppia rautalangasta vääntäviä sanoituksia edes tunnista eivätkä ymmärrä outona pitää.