Vastuun väistelyä vai ammattitaidottomuutta: SRK:n johto ohitti uhrit ja rippiongelman


SRK:n johtokaksikko, johtokunnan puheenjohtaja rovasti Olavi Voittonen ja pääsihteeri, teol.maist. Aimo Hautamäki julkaisivat 4.5.2010  SRK:n johdon näkemyksen kirkkohallituksen selvitykseen vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä tapahtuneesta lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja raiskauksista.

Lastensuojelun asiantuntijoiden mukaan liikkeen rippisalaisuus-käytäntö on mahdollistanut rikosten peittelyn ja  jatkamisen jopa vuosien ajan.

Kirjoittajat eivät tunnista tätä, vaan pitävät kiinni nykyisestä rippikäytännöstä. Se poikkeaa evankelis-luterilaisen kirkon rippikäsityksestä siinä, että ehdottoman rippisalaisuuden katsotaan koskevan myös tavallisia maallikkoja.

Pedofiili voi pyytää tekoaan anteeksi jotain uskonveljeltä tai  sisarelta. Tällä ei ole SRK:n opetuksen mukaan lupaa tehdä ilmoitusta viranomaiselle. Hänen tulee vain ”tukea” rikollista  tekemään itse tunnustuksen poliisille. Miksi pedofiili niin tekisi? Kykeneekö tämäntapainen sairas ihminen ymmmärtämään tekojensa rikollisuutta?

Käsitys on myös Suomen rikoslain vastainen, sillä vakavissa rikostapauksissa jokaisella on velvollisuus ilmoittaa siitä viranomaisille.

Kirjoittajat eivät myöskään puutu keskustelussa esiin nostettuihin ajatuksiin siitä, että herätysliikkeen opetuksessa ja yhteisön toimintatavoissa on mekanismeja ja ajatusmalleja, jotka alistavat heikompia.  

He eivät myöskään anna tietoa siitä, onko vanhoillislestadiolaisessa herätysliikkeessä tarkoitus jatkossa tehdä jotakin lasten suojelemiseksi. 

Heidän johtamansa järjestö, SRK  ry., tekee leikki-ikäisistä aikuisuuteen ulottuvaa lapsi- ja nuorisotyötä, joka on volyymiltaan maan laajimpia. Vanhoillis-lestadiolaisuudessa on kasvamassa yli 50 000 lasta ja nuorta. Liikkeen vastuu lasten turvallisuudesta on siis kiistattoman suuri.

Muistettakoon, että lapsi on täysin aikuisten varassa. Lapsen turvallisuus ja hyvinvointi on riippuvainen aikuisista. Lapselta itseltään on mahdotonta vaatia kykyä puolustautua aikuista ja mahdollisesti läheistä hyväksikäyttäjää vastaan, joka on ehkä lisäksi kunnioitettu seurakunnan auktoriteetti. 

Tässä tilanteessa vanhoillislestadiolaisuudessa tulisi tähdentää kaikille liikkeen jäsenille sitä, että ilmoituksen viranomaisille voi tehdä myös nimettömänä, netissä tai puhelimitse.


Helsingin Sanomat kirjoitti lasten hyväksikäytöstä (”Syntisten piiri”, HS Sunnuntai 1.5.). Kirjoituksessa kerrottiin, että vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen piiristä on tullut tietoon kymmeniä lasten seksuaalisen hyväksikäytön tapauksia. Tiedot ovat murheellisia.

Vanhoillislestadiolaisessa kristillisyydessä on kautta aikojen ymmärretty ja opetettu, että lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö on yksiselitteisesti synti ja rikos. Yhtä tuomittavaa on seksuaalirikollisen suojelu. Jokaisen rikoksesta tietoisen aikuisen tulee toimia niin, että lasten suojaksi säädetty laki saavuttaa tavoitteensa.

Lestadiolaisten suhtautumisesta todettiin: ”Vanhoillislestadiolaisilla on erilainen käsitys rikosoikeudellisesta vastuustaan kuin muilla suomalaisilla. – – Yhteisön jäsenet voivat suhtautua hyvinkin kylmästi väkivallan uhrin traumojen aiheuttamaan kärsimykseen.”

Vanhoillislestadiolaisille laki ja sen noudattaminen on sama kuin muillekin. Jumalan armahtama ihminen ei voi rikokseen langettuaan väistää vastuutaan lain edessä.

Kärsivän kylmäkiskoinen kohtelu ei ole oikein. Vähättelevä ohittaminen tai hyvää tarkoittava mutta ammattitaidoton apu saattavat lisätä ahdistusta. Meillä on täysi syy luottaa sosiaali- ja terveydenhuollon sekä oikeusjärjestelmän kykyyn auttaa törkeän ja traumatisoivan rikoksen kohteeksi joutuneita.

Kirjoituksessa esitetään myös väite, että ”rippi ja vaitiolon oppi on keskeinen lestadiolaisuuden pimeiden puolien selittämisessä”. Eräs haastateltava totesi: ”Kun tekijä pyytää tekoaan, vaikkapa lapsen hyväksikäyttöä anteeksi, niin sielunhoitaja julistaa absoluution eli synninpäästön. Tämän jälkeen asiasta ei saa enää puhua.”

Jumalan sana tuomitsee synnin, mutta tarjoaa katuvalle armoa. Raamatun mukaan synnit annetaan anteeksi, kun ihminen nöyrtyy parannukseen, vaikka kysymyksessä olisivat niinkin rumat asiat kuin insesti ja pedofilia.

Syntiin ajautunut tarvitsee sielunhoitoa. Itse ripin olemus kertoo, että kysymyksessä on ripittäytyjän vilpitön aikomus luopua synnistä ja tarve tulla autetuksi. Rippiä ei saa käyttää synnin peitteeksi.

Rikokseen syyllistynyt ripittäytyjä ei voi jättää asiaa hoitamatta maallisen lain edessä. Rippi-isän tulee siis ohjata ja tukea rikoksen tehnyttä menemään poliisiviranomaisen luokse.

Vanhoillislestadiolaisuuden näkemys käy selväksi seurakuntavanhinten kokouksessa vuonna 1979 pidetystä alustuksesta, jossa sanotaan: ”Salaripissä voi tulla esiin asioita, jotka tulee korjata laajemminkin. Rippi-isän saarnaama evankeliumi antaa voiman asian korjaamiseen. Näin on silloin, jos on rikottu toista ihmistä tai esivaltaa vastaan. Jos toista ihmistä vastaan on rikottu, tulee halu korjata asia hänen kanssaan, mikäli se on mahdollista. Tarvittaessa asia selvitellään myös maallisen esivallan kanssa.”

Näin opetetaan myös tänään.

Olavi Voittonen
Johtokunnan puheenjohtaja

Aimo Hautamäki
pääsihteeri
Suomen rauhanyhdistysten keskusyhdistys

Helsingin Sanomat 4.5.2010.

Kommentteja:

Kotimaan pääkirjoituksesta 6.5.2010

”Tekijöiden vähäinenkin suojelu ja uhrien kokemusten pienikin vähättely ovat nyt poissuljettuja vaihtoehtoja.  Pääosassa ovat hyväksikäytön uhrien tunteet, oikeudet ja lopulta koko elämä. Kirkon maine ja herätysliikkeiden julkisuuskuva ovat täysin toissijaisia asioita.

 Raskaimpana epäily lankeaa juuri nyt vanhoillislestadiolaiseen liikkeeseen. Ikävä kyllä on ymmärrettävää, että tästä liikkeestä hyväksikäyttötapauksia tulee esiin enemän kuin muista liikkeistä.

Vanhoillislestadiolaisuus on herätysliikkeistä suurin, sen piirissä on paljon lapsia ja nuoria, ja sen lisäksi siihen kuuluu tietty sulkeutuneisuus. Tämä voi johtaa väärinkäytöksiin, joita ei ole aina osattu selvittää yleisillä pelisäännöillä.”

Kalevan pääkirjoitus 6.5.2010: Pedofilia pitää kitkeä juurineen.

VTT Sari Roman-Lagerspetz: Pahuutta on joskus vaikea kohdata.  Kaleva 6.5.2010 (Mielipide).

Mikael Kosk: Tigandets tid är förbi inom kyrkan. Hufvudstadsbladet 5.5.2010.

Hyväksikäytetty Minna – valtakunnansyyttäjä ottanut asian selvitettäväksi

VERTAA: 

Rauhan sana -lestadiolaisuuden Pietarsaaren Laestadianernas Fridsföreningars Förbund r.f:n puheenjohtajan Alf Snellmanin ja toiminananjohtaja Torsten Lassfolkin  lausunto Pietarsaaressa paljastuneen insestitapauksen johdosta. Herätysliikkeessä on perustettu perheneuvontatyön tukiryhmä ja palkattu määräaikainen perhetyöntekijä.

(Kiitämme ja kumarramme Mr. Pölyttyneen suuntaan Mopin palstalle dokumenttien tehokkaasta jakelusta.)

 *    *    *

Vastuunkantajista kapelo

Vastine on lähinnä puolustelu- ja torjuntaele. Kirjoittajat pitävät tärkeimpänä asioiden kiistämistä kuin niiden korjaamista. Miten lapsia aiotaan suojella, aiotaanko?

On vaikea ymmärtää, että kun ollaan kriisissä, johtajat tyytyvät vain kiistämään keskustelussa esiin tulleita yksityiskohtia  ja kuvittelevat pelkällä vakuuttelulla pelastavansa luottamuksen yhteisössä ja suomalaisessa yhteiskunnassa.

Kaiken päälle he kehottavat ymmällään olevia liikkeen jäseniä ja tyrmistyneitä ulkopuolisia vain katsomaan taaksepäin, johonkin liikkeen kannanottoon vuoteen 1979.  Mitä tekemistä sillä on seksuaalisen hyväksikäytön ja väkivallan poiskitkemisessä?

Kriisissä johdon tehtävä on tietenkin näyttää suuntaa tulevaisuuteen.

Lukija jää kysymään: mitä TE ITSE aiotte tehdä?  

Kriisissä on tärkeintä, että johto osoittaa uskottavasti kantavansa vastuuta.  Voittosen ja Hautamäen vastineesta ei löydä sanaakaan vastuun kantamisesta.  He tyytyvät vain neuvomaan muita tekemään sitä ja tätä.  ”…rikoksesta tietoisen aikuisen tulee toimia niin, että lasten suojaksi säädetty laki saavuttaa tavoitteensa. – – Meillä on täysi syy luottaa sosiaali- ja terveydenhuollon sekä oikeusjärjestelmän kykyyn auttaa…”

Heidän mielestään SRK:lle ei nähtävästi jää tilanteessa vastuuta eikä tehtävää. Tilanteessa jossa on paljastunut kymmeniä hyväksikäyttö- ja raiskaustapauksia. Tilanteessa  jossa SRK raportoi suviseuroissa laajasta lapsi- ja nuorisotyöstään. Tilanteessa jossa liikkeen piirissä on kasvamassa ennätykselliset yli 50 000 lasta ja nuorta.

Jokainen ymmärtää, että johdon tehtävä kriisissä on selkeästi ja yksiselitteisesti osoittaa, että kysymys on otettu vakavasti ja johdolla on uskottava tahtotila tehdä kaikki voitava tapausten estämiseksi jatkossa. Niin konkreettisesti kuin mahdollista.

Johdon tulee myös varmistaa jäsenilleen ja yhteiskunnalle, että se luotsaa yhteisön ulos kriisistä. Sen tulee osoittaa että on olemassa parempi tulevaisuus, joka hyväksi ollaan jo tekemässä työtä.  Johdon tulee kertoa, että se ottaa asian vakavasti ja osoittaa etenemistie,  miten tästä kauhistavasta tilanteesta päästään ulos.

Mitä tämä tarkoittaa? Tätä ei ole SRK:ssa ymmärretty ollenkaan. Tietenkin johdon tulee osoittaa luotettavasti julkisuudessa, miten vl-yhteisö turvaa kärsimään joutuneiden oikeudet ja selostaa, mihin toimenpiteisiin SRK muutoin ryhtyy, että rikoksille altistava menettely ei pääse enää jatkumaan.    

Johdon tulee osoittaa, että epäkohtiin tartutaan tarmokkaasti ja uskottavasti. On kerrottava ymmärrettävästi ja konkreettisesti, mikä on SRK:n vastuu ja mikä paikallisten ihmisten rauhanyhdistyksissä.

Voittosen ja Hautamäen kirjoituksessa ei sanota sanaakaan siitä, mitä herätysliikkeen johto todella aikoo tehdä tässä kriisissä. Toistella fraaseja?

Kirjoituksessa ei myöskään anneta konkreettisia neuvoja, mitä sellaisen yksityisen ihmisen tulisi tehdä, joka on joutunut herätysliikkeessä hyväksikäytön uhriksi, pelkää mahdollista ahdistelua tai tietää omassa rauhanyhdistyksessään näitä rikoksia. Konkreettista viestiä ei ole enempää uhreille kuin lasten vanhemmille tai liikkeen nuorisotyöntekijöillekään.

Petollinen rippisalaisuus ja puuttuvat toimintamallit

Ennen kaikkea kirjoittajat eivät ole ymmmärtäneet, miten fataali on nykyinen rippisalaisuus-käytäntö, jota rikolliset ovat voineet käyttää hyväkseen. He eivät myöskään alkuunkaan ole kyenneet asettumaan uhrin tilanteeseen.

Voittonen ja Hautamäki vahvistavat kirjoituksessaan, että ripissä esiin tulleesta rikoksesta tulee ripin vastaanottajan kehottaa syyllistä tekemään tunnustuksen myös poliisille.  

Tiedossa on, että tämä ohje sisältää seksuaalirikollisen mentävän porsaanreiän.  

Rikolliset kun eivät välttämättä noudata hyväuskoisen rippi-isän kehoitusta. Päinvastoin, he usein syyllistävät jo alistamansa uhrin.  Tiettävästi seksuaalirikolliset ovat painostaneet  uhrejaan uskottelemalla näille, että jos uhri vie rikoksen viranomaisten tietoon, myös hänestä tulee syntiin osallinen, siis syyllinen. Vaikeneminen jatkuu, ja raiskaaminen jatkuu.

Uhri ei useinkaan pääse tilanteesta irti omin voimin. Lestadiolaisyhteisön vaikenemisen kulttuuri sulkee hänen ja läheisten suut. Alistaminen ja painostaminen on mahdollista liikkeessä, jossa opetetaan totaalista rippisalaisuutta ja jossa johtajatkin osoittavat, että heikoimmat mieluiten sivuutetaan.  

Voittonen ja Hautamäki ovat koulutukseltaan pappeja. Heidän tiedossaan pitäisi olla, että lain mukaan ehdoton rippisalaisuus koskee vain pappia ja virassa olevaa lehtoria. Ei esimerkiksi maallikkosaarnaajaa – puhumattakaan rivi-vl:stä, ripin vastaanottaneesta uskonveljestä tai -sisaresta. 

Maallikolla ei ole oikeutta salata rikoksia ”rippisalaisuuden” perusteella. Näin tehdessään hän itse syyllistyy rikoksen peittelyyn.

Olisi tehtävä kaikille lestadiolaisille ja muillekin selväksi, että maallikkopuhujan ja jokaisen ripin vastaanottajan tulee tiedottaa viranomaisille  ripissä tietoonsa tulleista rikoksista.

SRK:n olisi tietenkin pitänyt ottaa rippisalaisuus-käsityksiin uusi, selkeä ja konkreettinen kanta ja opastaa ihmisiä toimimaan käytännössä oikein. Se voisi pelastaa uusia uhreja kärsimyksiltä. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että johdon mielestä rippikäytäntöä ei ole tarvetta muuttaa tulevaisuudessakaan.

Ehkä muutos ei ”erehtymättömän ja muuttumattoman” opillisen rakennelman yhteydessä olekaan aivan yksinkertaista.

SRK:n johdossa ovat toimintamallit hukassa, koska niitä ei nähtävästi ole edes ajateltu.

Onko tämä ymmärrettävä piittaamattomuudeksi?  Vai onko kyse vain  ammattitaidottomuudesta? Ainakaan kirjoitus ei lisää luottamusta SRK:n haluun tehdä jotakin konkreettista vakavassa tilanteessa.

Vanhoillislestadiolaisella herätysliikkeellä on velvoittava vastuu kymmenistä tuhansista lapsista. Miten SRK:n johto kantaa tämän vastuun – miten  se käytännössä turvaa lapsia seksuaaliselta hyväksikäytöltä? Miten estetään uudet uhrit?

Johtajan tärkein tehtävä on ottaa vastuu, ajatella, suunnitella ja saada yhteisö panemaan toimeksi.

*   *    *

Ajattelemisen aihetta antoi Lucas.

Lue lisää:

Keskustelu Ioannis Kostajan blogissa

Lucas: SRK:n johtokunta torjui tiedon levittämisen lasten hyväksikäyttörikoksista

Tommi Nieminen:  Hyväksikäytetty Minna: tutut miehet raiskasivat, lestadiolaisyhteisö vaikeni. Helsingin Sanomat 1.5.2010, D2. (Kopio Mopin palstalla.)

Lucas: Alinta kastia naiset ja lapset

Lucas: Alaranta nojaa Suomen lakiin – Hautamäki Katekismukseen

Lucas: SRK:n kirje puhujille pedofilian torjumisesta 2010

Pääkirjoitus: Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö on synti ja rikos. Päivämies (tammikuu) 2010.

SRK ry:n lapsi- ja nuorisotyö (nettisivusto)

Katja Kuokkanen: Joka kahdeksas pappi kuullut hyväksikäytöstä ripissä. Helsingin Sanomat 16.6.2010.

12 kommenttia

Kategoria(t): 2000-luku, armonvälineet, arvot, eettisyys, häpeä, ihmisarvo, ihmisoikeudet, insesti, johtajat, johtokunta, kirkko, kristinoppi, lapset, nuoret, omatunto, pedofilia, perhe, puhujien ja seurakuntavanhinten kokous, rauhanyhdistys, Rippi, sielunhoito, syntien anteeksiantamus, vallankäyttö, vastuullisuus, väkivalta, yhteisö

12 responses to “Vastuun väistelyä vai ammattitaidottomuutta: SRK:n johto ohitti uhrit ja rippiongelman

  1. Lapsenkaltainen

    Firman johdolla on rippisalaisuudesta erilainen ymmärrys kuin Alarannalla. Surullista, että V ja H eivät ole kyenneet asettumaan uskovaisen lapsen asemaan.

    Lainaus Johannes Alarannan blogista:
    ”Kun kohtaat hyväksikäytön, PUUTU siihen. Puutu siihen heti. Usko uhria. Yleinen moraalinen velvoite vaatii suojaamaan niitä, joita hyväksikäytetään. Suomen lakikin velvoittaa tekemään ilmoituksen rangaistuksen uhalla, jos rikos on estettävissä. Hyväksikäyttötapauksissa yleensä teko jatkuu. Ainoa, jolla on ehdoton vaitiolovelvollisuus, on luterilaisen kirkon pappi ja virassa oleva lehtori. Vastaava säädös on myös ortodoksikirkolla.”

    ”KAIKKIEN muiden PITÄÄ tehdä ilmoitus. Mikään hengellinen yleinen pappeus ei riitä perusteluksi varsinkaan silloin, kun kyse on lapsen hyvinvoinnista ja oikeuksista. Jos hyväksikäyttö tapahtuu uskonnollisen yhteisön sisällä, on teko tietysti ”tavallista” tapausta pahempi, koska lapsi luottaa hengelliseen auktoriteettiinsa täydellisesti.”

  2. make vaan

    KUINKAHAN MONTA VÄÄRÄÄ TUOMIOO ON TULLUT HYVÄKSIKÄYTÖSTÄ.JUURI TON USKOTAVUUS LOKIIKAN MUKANA. ESINM: TUOMITTIIN TAMPEREEN HOVISSA MIES JOKA OLI HYVÄKSI KÄYTTÄNYT VIITTÄ TYTTÖÄ NOIN KOLMEN KYMMENEN AIKUISEN JA 60TYTÖN LÄSNÄOLLESSA, TAPAUKSESTA JONKA VAIN UHRI NÄKI OMALTA KOHDALTAAN. KUKAAN MUU EI NÄHNYT YHDENKÄÄN UHRIN HYVÄKSIKÄYTTÖ TAPAUSTA EIVÄTKÄ SIVULLISET. ASIAKIRJAT ON JULKISET.VAIKKA TAMPEREEN HOVIOIKEUDEN ISTUNTO SALATTIIN YLEISÖLTÄ EI OLLUT JUTTU LISTOJA EI ISTUNTO PAIKKAA NÄKYVILLÄ KUIN MINUUTIN ENNEN ISTUNNON ALKUA LISTA TUOTIIN OVENPIELEEN.vARSINAISEEN ISTUNTOON EKSY MORO-LEHDEN TOIMITTAJA. MUTTA HOVIOIKEUDEN ISTUNTOON HÄN EI OSANNUT KUN OLI MUISSA KERROKSISSA. kAIKKI ASIAKIRJAT ON JULKISIA. SEKÄ NÄMÄ UHRIT JOTKA VÄITTIVÄT KÄYVÄNSÄ TERAPIASSA, KUN EIVÄT USKALLA KOHDATA VANHEMIA MIEHIÄ. KUMMINKIN KOKOAJAN ESIINTYYVÄT fACEBOOK SIVUILLAAN RINNAT PALJAINA KUVAINOLLISESTI. KYSE OLI VAIN HEIDÄN SAADA HELPPOA RAHAA,JA KUN JUTTU PAISU HE EIVÄT VOINEET ENÄÄN PERÄYTYÄ, MONESTA VALHEESTAKIN ESITUTKINNASSA JOTA EI SUORITEEEU. NÄITÄ TUOMITUN YHTÄKÄÄN TODISTAJAA EI KUULTU. SE NÄIN SUOMESSA NOITAVAINOJEN AIKAAN.

  3. Vedenpitävä

    Lestadiolais-uskovainen ei voi mennä tekemään ilmoitusta poliisille, kun pedofiili on synninpäästön jo saanut. Lestadiolaisen opin mukaan nimittäin se, joka kertoo jollekin toisen uskovaisen jo anteeksi annettuja syntejä, saa nämä synnit samantien omalle tunnolleen. Ne ovat hänellä edessä viimeisenä tuomiopäivänä. ”Rippisalaisuus on ehdoton.” Kukaan uskovainen ei uskalla riskeerata omaa taivaspaikkaansa. Järjestelmä on pedofiilin kannalta vedenpitävä.

    • Kapu

      Hoitokokouksissa ei kaverin ilmiantaminen ollut yhtä vaikean takana. Eikä rippisalaisuuskaan ollut siihen aikaan muodissa.

  4. Verkosto / Sari

    Monien yhteydenottojen takia ilmoitamme, että emme valitettavasti voi julkaista yksityisiä tapauskuvauksia tässä blogissa, emme anonyymeina emmekä nimellä. Lämmin kiitos joka tapauksessa kaikille yhteyttä ottaneille!

    Nämä asiat ovat ymmmärrettäväsi arkaluontoisia ja niihin liittyy lakien rikkomisen lisäksi monenlaista yksityisten ihmisten kärsimystä ja julmuutta. Yksityiskohtien julkistamiseen liittyy yksityisyyttä koskevia riskejä.

    Emme myöskään voi asettua käynnissä olevien oikeusprosessien osalta minkään tahon äänitorveksi. Yksityiskohtien julkistaminen nimettömänäkin voi saada aikaan arvaamattomia oikeudellisia ja muita seuraamuksia, vahingoittaa uhreien tilannetta ja lisätä heidän kärsimyksiäään sekä kuormittaa heidän läheisiään.

    Mediassa on tarjolla tutkimustietoa, tapauskuvauksia ja muuta aineistoa, joiden kautta voi tarvittaessa tutustua kyseisten rikosten tyypillisiin yksityiskohtiin.

    Sen sijaan julkaisemme mielihyvin edelleen kaikenlaisia mielipiteitä, henkilökohtaisia näkemyksiä ja kokemuksia, jotka liittyvät vanhoillislestadiolaisuuteen ja esimerkiksi ihmisoikeuskysymyksiin, koskivatpa asiat liikkeen jäseniä tai ulkopuolisia, lapsia tai aikuisia. Myös uskontoon, hengellisyyteen ja katsomuksiin yleisemmin liittyvät tarkastelut ovat edelleen lämpimästi tervetulleita!

    Toivomme, että tällä foorumilla erilaiset kokemukset ja mielipiteet sekä ihmisoikeuksia koskevan tiedon levittäminen blogissa voivat osaltaan rohkaista itse kutakin puolustamaan omia ja heikommassa tilanteessa olevien lähimmäisten sekä erityisesti lasten ja nuorten ihmisoikeuksia.

    Käytännön neuvo: jos olet joutunut kokemaan seksuaalista väkivaltaa, uhkailua, painostusta tai muuta kiusaamista, tai törmäät vaikkapa lapsipornoon, voit ottaa aina yhteyttä suoraan lastensuojeluviranomaisiin tai poliisiin, nimettömänäkin.

    Netissä sen voi tehdä esim. tässä:
    https://www.poliisi.fi/poliisi/home.nsf/pages/136AF016D73115E3C2256DF000346219?opendocument

    Vihjepuhelimet:
    https://www.poliisi.fi/poliisi/home.nsf/pages/B00BE943631F982AC2256B99002F82D7?opendocument

    Apua nopeasti: luettelo neuvontapalveluista ja auttavista puhelimista palveluaikoineen:
    http://apua.info/fi-FI/apuanopeasti/

    Lasten ja nuorten auttava puhelin, Mannerheimin lastensuojeluliitto:
    Puhelinnumeroon 116 111 voit soittaa maksutta koko maassa.

    Lasten ja nuorten netti (Mannerheimin lastensuojeluliitto): voit kirjoittaa ja kysyä luottamuksellisesti:
    http://www.lastenjanuortennetti.net/

    Käytännön oikeusopas väkivaltarikoksen uhrille:
    http://www.poliisi.fi/poliisi/home.nsf/ExternalFiles/Oikeusopas2008/$file/Oikeusopas2008.pdf

    Nettivinkki poliisille Internetissä olevasta epäilyttävästä aineistosta:
    https://www.poliisi.fi/poliisi/home.nsf/feedbacktip?openform&l=1

    Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön epäilyn tutkiminen (käypähoitosuositus ammattihenkilöstölle)
    http://www.terveysportti.fi/xmedia/hoi/hoi34040.pdf

    Kiitos kaikille viesteistänne!
    Terveisin Verkosto / Sari

  5. Ukko

    Voittosen ja Hautamäen kirjoituksesta (HS ja Päivämies) tulee mieleen kolmekin juttua.

    Ensiksi se, että sekö riittää uskovaisille, lasten hyväksikäyton pois kitkemisessä ja uhrien auttamisessa, että herätysliikkeessä noudatetaan maan lakia? Lakien noudattaminen on kait jokaiselle itsestäänselvyys.

    Tyytyminen pelkästään lain noudattamiseen on alin taso heikommista välittämisessä.

    Kristillisen liikkeen täytyy tietenkin tehdä enemmän kuin vain laki vaatii, ainakin omassa keskuudessaan tapahtuneiden rikosten kohdalla. Sellaista aktiivista puuttumista pedofilian kitkemiseen ei kirjoituksesta ilmene.

    Toiseksi, paljastuu että lestadiolaisuuden rippiopetus ei olekaan ev.lut. kirkon kirkkolain mukaista.

    Lisäksi esim. Minnan tapaus osoittaa, että rippitapa on johtanut usein myös lastensuojelu- ja rikoslain rikkomiseen. Toisin sanoen liikkeen sisällä tapahtuvista hyväksikäyttörikoksista ei kukaan teekään ilmoitusta. Harrastetaan jopa kovaa uhkailua uhreja kohtaan!

    Uskottavuus koetuksella.

  6. Asdf

    Lakiin viitattiin vastineessa siksi, että alkuperäisessä Hesarin kirjoituksessa väitettiin että ”Vanhoillislestadiolaisilla on erilainen käsitys rikosoikeudellisesta vastuustaan kuin muilla suomalaisilla”. Tämä ilmenee myös, jos lukee vastineen.

    Toiseksi pystynet kertomaan, mikä rippiopetuksessa poikkeaa. Pelkkä ”paljastuu” ei vakuuta.

    Minnan tapaus kertoo väärästä rippitavasta, joka vastineessakin tuomitaan.

    • Verkosto / Sari

      Hei ”asdf”,

      Lähetit kommenttisi jo 6.5.
      Nähtävästi valitsemasi qwerty-tyylinen nimimerkki oli kuitenkin johtanut siihen että ohjelma oli pitänyt viestiä spämminä ja siirtänyt sen automaattisesti ehdolle ö-mappiin. Havaitsin tämän harmillisesti vasta tänään käydessäni ajan kanssa kaikkea teknistä puolta läpi.
      Pahoittelemme tätä viivästystä!

      /Sari

    • Lucas

      Vastauksena sinulle ”asdf”.

      SRK:n vastineessa todettiin:
      ”Rippi-isän tulee siis ohjata ja tukea rikoksen tehnyttä menemään poliisiviranomaisen luokse.”

      Piti konsultoida tuttuja koska asia on monimutkainen ja samalla kuitenkin vesiselvä.

      Teidän opetuksenne on lainvastainen kolmella tavalla.

      Ensiksi siinä, että opetatte, että rippisalaisuus velvoittaisi myös maallikkoja vaikenemaan rikoksista eikä sallisi ilmiantamista. Lain mukaan rippisalaisuus kuitenkin koskee vain pappeja ja seurakuntien viroissa toimivia lehtoreita.

      Toiseksi lastensuojelulain mukaan mm. seurakunnan tai hengellisen yhteisön palveluksessa olevia sitoo ilmoitusvelvollisuus, jos lapsen voidaan epäillä olevan vaarassa.

      Kolmanneksi rikoslain mukaan on lainvastaista jättää tekemättä ilmoitus aina kun on saanut tietoonsa törkeänä pidettävän rikoksen. Eli olipa maallikko ottanut vastaan ripin tai ei, hänen on aina tehtävä ilmoitus viranomaisille ko. tapauksissa. Velvoitteen laiminlyömisestä voidaan tuomita maksimissaan 6 kuukautta vankeutta.

      Sanoit myös: ”Minnan tapaus kertoo väärästä rippitavasta, joka vastineessakin tuomitaan.” Kerrotko missä se tuomitaan! Itse kun en havainnut vastineessa viittausta Minnan kohteluun rauhanyhdistyksellä tai siihen, että hän ei saanut edes vastausta, neuvojen muodossa eikä muutenkaan, otettuaan yhteyden SRK:n edustajaan.

      Lucas

  7. Aapiskukko

    Ihmettelen sitä, että miksi SRK ei ole reagoinut juuri mitenkään pedofiilitapauksiin. Juuri nyt on kasvamassa valtavasti lapsia ja nuoria. SRK on yksi Suomen suurimpia lasten ja nuorten leirien ja vapaa-ajan tapahtumien tarjoajia.

    Kuulin uutisista, että mm. urheilujärjestöt ja jotkin muut nuorten kanssa toimivat järjestöt olivat antaneet tarkat ohjeet pedofiilitapauksiin. Ne ovat laatineet ohjeistukset työntekijöilleen ja lasten vanhemmille, miten pitää toimia ja miten julki tuoda kaikki epäilykset ja tapahtumat.

    SRK julkaisi vain yhden kannanoton, josta normaali uskovaisen on hyvinkin vaikea tulkita, miten voi tunnistaa että lapsi tai nuori saattaa olla vaarassa.

    Miten me vanhemmat voimme ymmärtää tehdä mitään, kun emme tunne miten nämä rikolliset tyypillisesti toimivat?

    Ihmettelen, miksi SRK ei voi tehdä tarkkoja ohjeistuksia ja käynnistä avoimen keskustelun kaikissa rauhanyhdistyksissä, raamattuluokissa, pyhäkouluissa kuin myös seurakuntapäivillä. Sitäkin ihmettelen että SRK:n miehet, en muista kumpi, sanoi ettei lasten kanssa toimivien vapaaehtoisten taustoja ole tarpeen selvittää. Vimeistään nyt olisi kaiken järjen mukaan oltava tarkkana ettei rikollinen pääse tästä kohtaa pesiytymään.

    Ja ihmettelen että taas on ruvettu puhumaan näistäkin vähätellen tyyliin, että sielunvihollinen on nostanut asiat esille ja haluaa uskoamme heikentää ja saattaa meidät pois kaidalta polulta. Siis yritetään syyllistää epäuskoisia lehtikirjoituksista ja kaikesta muusta?!

    En usko että me voimme suojella lapsiamme vaikenemalla negatiivisista asioista.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s