Päivämies-lehdessä Merja Saarnio esittää väitteen, että Jumala, jälleen uuden raskauden ja sen seuraamuksena väsymisen ja sairauksien avulla, ”pitää hänet pienen paikalla”. ”Että ei kasvaisi liian vahvaksi.”
Lukija äimän käkenä. Saarnio väittää, että Jumala on asettunut alistamaan ja nujertamaan hänet, naisen, perheenäidin? Jopa niin pitkälle Jumala on jo mennyt, että seurauksena ovat perheenäidin terveyden menetys. Alaikäisten lasten turvallisuus ja hyvinvointi ovat vaarassa? Ihan vakavissaanko aikuinen ihminen siirtelee Jumalan vastuulle oman käyttäytymisensä seuraamukset.
Juuri ehkäisykiellon noudattaminen pitää naisen ”pienenä” ja alistaa hänet jatkuvalla synnyttämisellä perinteiselle paikalleen. Samalla ehkäisykielto on taannut liikkeen jäsenmäärän kasvun tai ainakin pysymisen vakaana.
Voi toki muistuttaa, että viime kädessä ratkaisun tekee jokainen yksityinen ihminen itse, mutta samalla on muistettava, että ehkäisykiellon vastustamisesta ja henkilökohtaisesta ehkäisyn käytöstä voi seurata joutuminen ulossuljetuksi omasta hengellisestä kodistaan.
Mikko Louhivuori on eritellyt tällaista hengellistä tilannetta osuvasti kolumnissaan Lintu häkissä.
* * *
”Kyllä Taivaan Isä huolen pitää. Sen olen huomannut monesti tässä kotiäidin elämässäkin.
Toisinaan, kun on edellisen vauvan saanut tolpilleen ja olo hiukan kohentunut, vähän on päässyt sukimaan höyheniään ja kaulaakin kurkottamaan ehkä jo pesän reunalle asti, huomaakin tipahtaneensa taas sen uumeniin.
Löytää itsensä taas pienen paikalta ihmettelemästä, että vieläkö Taivaan Isä uskoo meille uuden taivaan taimen kasvatettavaksi. Meille, jo ennestään väsyneille, raihnaisille ja niin monessa epäonnistuneille ja riittämättömille vanhemmille.
Uusi orastava raskaus saattaa askarruttaa ja pelottaa: miten jaksan taas sen kaikkine vaivoineen ja sairauksineen. Tuntee itsensä kovin pieneksi ja mitättömäksi.
Toisaalta olo tuntuu turvalliselta. Saa tuudittautua lapsen lailla Jumalan helmaan ja huolenpitoon.
Samanlaisen tunteen vallassa muistan istuneeni lentokoneessa katsellessani sen ikkunasta kauas horisonttiin sitä avartuvaa äärettömyyttä, missä pilven valkoinen ja taivaansini kohtaavat.
Siellä jossakin olet sinä Kaikkivaltias, joka meitä pieniä täällä ohjailet, ettemme pääsisi kasvamaan liian isoiksi ja liian vahvoiksi. Kunpa horisontti saisi siintää kirkkaana ja näkisimme suunnistaa sitä päämäärä kohti, mikä on kaikkein oleellisin.
Pienen paikalla on hyvä olla, kun on puhdas omatunto päänalusena ja Jumalan peitto turvana.”
Merja Saarnio
* * *
Saarnio, Merja: Pienen paikalla. Päivämies 23/2010.
Lisää aiheesta:
SRK:n julkilausuma: ehkäisykiellon perustelu uskontunnustuksella (SRK 27.6.2009)
Herpertin kritiikki edelliseen: Seppo Lohen perustelut kristinopillisesti kiistanalaisia
Aimo Hautamäen perustelut ehkäisykiellolle ja niiden kritiikki. (Päivämies 27.1.2009)
Pena: On väärin vääntää väkisin Raamatusta vahvistusta keksitylle ehkäisykiellolle
Pauli Niemelä: Raskaaksi tulo voidaan estää. (Kaleva 15.3.2009)
Ehkäisykysymys vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen opetuksessa 2000-luvulla
Terttu Holmi: Lisääntymisvelvoite voi viedä naisen kuoleman porteille (Kotimaa
Merja Saari:Ehkäisykiellosta on muodostunut tabu (Helsingin Sanomat 5.4.2009)
Elo-Veera: Raja tuli vastaan
Edith Ahola: 24 kännykkää ja oma linja-auto (Aamulehti 25.10.2009)
Sirpa Kortet: Pentti, 83, on käynyt Suviseuroissa vuodesta 1945 – Jälkeläisiäkin on kertynyt kolmessa polvessa jo 286. Satakunnan Kansa 1.7.2017.
S-n: Tarkoittiko Kärkölä miestäkin? (Viittaus Päivämies-lehteen, 2005)
“Nainen, myös äiti Jumalan armosta”: Avoin kirje herätysliikkeelleni (Rauhan Tervehdys 5.2.2009)
Vanhoillislestadiolaisuus ja Jehovan todistajat: eniten hengellistä väkivaltaa
”j-prevert”: Kaffet tiedossa, jos ehkäisykanta muuttuu!
”Omasta valinnasta”: Lapselta ei kysytä
Ihmisoikeusliitto: Ehkäisykielto loukkaa ihmisoikeuksia (4.3.2009)
Pelkoa ei rakkaudessa ole. Iltahartaus, Virpi Hyvärinen
Terho Pursiainen: Kuolemansynnit 3: onko rauhanyhdistys addiktatuuri?
Tasa-arvoasiain neuvottelukunta: Ehkäisykielto ongelmallinen ihmisoikeuksien toteutumisen näkökulmasta (3.12.2009)
Kirkon ihmisoikeuskysymysten neuvotelukunta: Ehkäisykielto on ihmisoikeusloukkaus.
Mikko Louhivuori: Lintu häkissä
Yksi keskihuoneen tytöistä: Äitini kohtalo lapsen silmin
Omat polut © - etnisten vanhoillislestadiolaisten kertomuksia ja kokemuksia 
Antaako suomalainen hyvinvointiyhteiskunta naisen, perheen äidin, palaa loppuun?
Siinä vaiheessa kun nainen ei itse jaksa auttaa itseään, eikä jaksa huolehtia voimavaroistaan, eikö lastensuojelun olisi syytä tulla apuun.
Myötätuntoni Merja Saariolle. Hänen kirjoituksensa on a i t o. Rohkea veto Päivämiehessä. Muutama vuosi sitten lehti mainosti uskovaisille naisille vain ”vahvuuden mallia”. Kirjoitettiin että vanhoillislestadiolaiset naiset ovat ”vahvoja selviytyjätyyppejä”. Alistettu väsynyt äiti ja vahva suorittaja-nainen ovat kumpikin onttoja ja yksiulotteisia kuvia eivätkä kerro paljoakaan tavallisten uskovaisten naisten moniulotteisesta ja rikkaasta elämäntodellisuudesta. Senkin voisi muistaa että nainen on ensinnäkin äiti vain lastensa kannalta, ja hän on paljon muuta erilaisissa toiminnoissa ja rooleissa elämässään…
”sinä Kaikkivaltias, joka meitä pieniä täällä ohjailet, ettemme pääsisi kasvamaan liian isoiksi ja liian vahvoiksi.”
On teillä kova kaikkivaltias. Siivet leikkaava jumala.
Tekisin Saarniolle kysymyksen. Kun hän toteaa:
”…muistan istuneeni lentokoneessa katsellessani sen ikkunasta kauas horisonttiin sitä avartuvaa äärettömyyttä, missä pilven valkoinen ja taivaansini kohtaavat.Siellä jossakin olet sinä Kaikkivaltias, joka meitä pieniä täällä ohjailet.”
Saarnio arvelee ”ohjailun” tulevan pilvistä. Missä se Kaikkivaltiaan taivas sitten tarkkaan ottaen sijaitsee? Pilvikerrostumissa, vai jossain yli 15 000 kilometrin korkeudessa jossa lentokoneita ei liiku?
Taikka onko taivas jossain ulkoavaruudessa, esim. Aurinkokunnan jollain planeetalla? Onko olleskaan Linnunradalla vai eri galaksissa peräti?
Tarkoitus ei ole vähätellä kenenkään uskonnollista uskoa, mutta täytyyhän uskolla pilvien takaiseen taivaaseen on jokin vankka syy. En ole kuullut tästä sanottavan mitään vaikka joka pyhä kirkossa miljoonat ihmiset rukoilevat: ”isä meidän joka olet taivaissa” ja kertovat uskonnustuksessa uskovansa Jeesuksesta: ”astui ylös taivaisiin”.
Moni äiti väsyy ja isäkin väsyy. kun on niin paljon lapsia. Sehän on vaan luonnollista että tuntee väsymystä!
Tiedän äidin joka on joka lapsen jälkeen joutunu suljetulle osastolle kun on menny psykoosiin. Sitä on vaikea käsittää että näistä asioista ei voi puhua ääneen. Aina esitetään että vaikka on sata lasta vanhemmat jaksaa ja jaksaa. Vaikka monesti on äiti varsinki niin väsyny että menettää mielenterveytensä. Voi isäkin väsyä kovan työtaakan ja vastuun alaisena.
Onhan se varmasti luonnollista että jos on iso perhe, väsyttääkin välillä. Mutta kyllä väsymystä voi hoitaa muutenkin kuin ehkäisemällä. Mitä jos yrittäisi ensin esimerkiksi nukkumalla ja itsestään huolta pitämällä. Niinku mun tuttavapiirissä tavataan tehdä. 🙂
Ja meillä ainakin mies on kans täysillä mukana perheen arjessa…Ja haluaa myös etten ite väsy liikaa. No joo…kukin aattelee tavallaan ja elelee arvojensa mukaisesti.
Kysyin yhdeltä 21-vuotiaalta lestadiolaisnaiselta, jolla on nyt kolme lasta, että eikö se ole naiselle raskasta, kun synnyttää lapsia joka vuosi ja on äkkiä vastuussa ehkä kymmenestä pikku ihmisestä.
Tyttö, jolla on itsellään 15 sisarusta, vastasi, että ”sen kuuluukin olla niin”.
Omalaatuinen on kasvatus, en muuta sano, opetetaan tytölle pienestä asti että naisten kuuluukin kärsiä koko elämänsä, hautaan saakka. Lapsia saa kuulemma tulla niin kauan kuin Jumala suo eli niin kauan kuin mamma vaan hedelmöittyy.
Merja Saarnion kirjoitus herätti minussa ensin syvää ahdistusta ja surua. Surua siksi, että hänen kuvaamansa kokemus on aito ja kertoo uskosta siihen, että Jumala pitää lastaan ”pienen paikalla” antamalla lapsia. Eikö lasten saamisen tulisi olla ilon eikä masennuksen aihe? Mielestäni kysymys ei ole pelkästään väsymyksestä vaan siitä, että naisen itseilmaisu ja identiteetti sidotaan vuosikymmeniksi lasten synnyttämiseen ja hoitoon. Jokainen voi kuvitella, kuinka sitovaa pienen lapsen hoitaminen on. Toisaalta kirjoitus herätti iloa siksi, että siinä kuului kerrankin naisen oma ääni hymistelyjen sijaan. Jotta naiset voisivat saada edes jonkinlaista puhevaltaa lestadiolaisuudessa, ensin on tunnistettava ja kuultava oma ääni, miltä tahansa kuulostaakin.
Toivon Merja Saarniolle kaikkea hyvää ja sitä, että hän vielä joskus pääsee lentämäänkin, muuallakin kuin lentokoneessa.
Eipä ihme että voimat loppuu ja ahdistuu kun joutuu painostetuksi. Se on pelottelua. Ei välttämättä suoraan henkilökohtaisesti vaan puheissa ja asenteissa. On monia painostuskeinoja.
Väitetään, että viimeisellä tuomiolla naiselta kysytään, missä ovat ne lapset, jotka sinulle annoin. Tarkoittaa ehkäistyjä soluja. Tällaista asiaa ei kuitenkaan Raamatussa ole!
Toinen painostuskeino on kun puhuja sanoo saarnassa että Jumala tietää, kuka ehkäisee ja ottaa siunauksensa pois.
Arka ihminen ei uskalla ehkäistä, kun häntä näin pelotellaan.
Säälimisestä ei kait ole hyötyä kenellekään… mutta minua kyllä surettaa se että Suomessa on naisia, jotka eivät voi vaikuttaa elämänsä tärkeimpään asiaan itse – siihen, kuinka monta lasta saa.
Ehkä lapsenkin rakastaminen on hankalaa, jos ei ole voimia enää rakastaa itseään.
Tätä lukiessa tuli mieleen ”hätähuuto”. Aikuisen ihmisen elämä. Minuus, oman itsensä paneminen häkkiin. Kalterien taa. Aikuisen ihmisen itse itsensä taannuttaminen, toimintakyvyttömyyden tilaan, minkä perustelee Jumalan toiveiden täyttämisellä. Täytyy olla kovin suurissa vaikeuksissa kun päätyy sellaiseen. Sydämen täyttää suru ja myötätunto hänen puolestaan.
Olen liikkeestä eronnut viisikymppinen mies. Voin omakohtaisella kokemuksellani kertoa siitä, miten oman eroamiseni tapahtui seuratessani entisen vaimoni kamppailua ja temppuilua raskaaksi tulemisessa.
Sukupuoliyhteyksiä rajoitettiin vaimoni puolelta tapahtuvaksi kuukautisten yhteydessä tai välittömästi niiden jälkeen jotta raskaaksi tulemisen mahdollisuus olisi mahdollisimman epätodennäköinen. Joka raskauden alkuvaiheessa hän harkitsi ja uhkaili itsemurhalla, koskeen hyppäämisellä. Monta kertaa hän lähti pimeään yöhön sanoen ettei enää palaisi.
Tein omat johtopäätökseni. Totesin, etten halua olla saattamassa vaimoani raskaaksi ja pidätyin seksuaalisesta kanssakäymisestä. En silloin ymmärtänyt siinä tilanteessa, kuinka suuresta yhteiskunnallisesta ja arvoeettisestä asiasta oli kyse. Ratkaisuni oli henkilökohtainen ja mielestäni oikea. Silloiselle vaimolleni tämä asia ei auennut ja hän teki ratkaisunsa jäädä liikkeen piiriin.
Mieti, mistä ahdistuksesi oikeasti johtuu… Tarvitset ammattiauttajan tukea ymmärtääksesi ettei kysymys ole sinusta vaan ympäristöstäsi jossa olet kasvanut.
Naisella ei ole oikeutta edes ruumiilliseen koskemattomuuteen. Lahkoissa avioliitossa tapahtuvat raiskaukset ovat tavallisia. Eikä nainen silloin lähde tekemään ilmoituksia. Niistä ei edes puhuta.
Nyt on puhuttu lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä rauhanyhdistysten piirissä.
Naisten raiskaamiset ovat herätysliikkeen suurin tabu.Julkisuuteen ei näistä tule tietoa siksikään, kun hoitohenkilökunnalla ja terapeuteilla on vaitiolovelvollisuus.
Vanhoillislestadiolaisten ehkäisykiellossa on kyse naisiin kohdistetusta kontrollista ja miesten ylivallasta. Kyse ei ole mistään raamatullisesta eikä luterilaisesta opillisesta asiasta. Kyse ei ole mistään hengellisestä asiasta, mutta kukaan ei sano tätä ääneen.
Velvoittamalla naiset ottamaan vastaan raskauden millä hetkellä hyvänsä aina vaan säilyy todellinen valta ja toimintakyky yksin miehillä. Jatkuvasti pikkulapsista huolta kantava, vauvoja hoitava, raskaana oleva tai imettävä nainen ei kyseenalaista oppia, ei ehdi itse tutustumaan Raamattuun eikä kristinoppiin, eikä hän yritä päästä mukaan vaikuttamaan herätysliikkeen päätöksentekoon. Hän ei ymmärrä kysyä, miten ehkäisykieltoa voidaan perustella kun sitä ei Raamatussa ole. Hän ei myöskään ota ja lähde pois ahdistavasta elämäntilanteestaan, vaan miehellä säilyy aina takuuvarma seksin saanti. Naiselle ei tule poislähtö edes mieleen, sillä hänet on valmistettu rauhanyhdistyksen kasvatuksella tähän rooliin jo pikkutytöstä alkaen.
Höpö höpö. Uskovainen mies ei naista pakota olemaan ehkäisemättä, vaan se on naisen oma päätös. Naisen omakohtainen omantunnon päätös.
Ylläoleva on kyllä niin tyypillinen vl-vastaus. Harvoinhan toki miehet pakottaa avioliitossa olemaan ehkäisemättä, mutta luulisin nimimerkin Kerttuli tarkoittavan lähinnä sellaista pakottamista että vl-naiset kasvatetaan pienestä asti ajattelemaan tietyllä tavalla. Kun ehkäisy on ”synti kaikissa muodoissaan” niin hyvähän siinä on sitten sanoa, että valitsin nyt sitten olla ehkäisemättä. Aivan kuin todellista vaihtoehtoa edes olisi, eihän kukaan halua helvettiin. Vähän kuin leijona ajaisi sut kallion kielekkeelle ja ainoana vaihtoehtona pelastua olisi hypätä siitä alas ja sitten tapahtuman jälkeen muille kertoo muille, kuinka hyppääminen oli oma henkilökohtainen ratkaisu. Eli vaihtoehdot todellisuudessa ovat pelastus tai kadotus. Ei ehkäisy tai ehkäisemättömyys.
Ja tarkoitan nimenomaan tässä kirjoituksessa ehkäisyllä nyt sitä ehkäisyä, jota käytetyään uupuessa, sairastaessa ym. En tavallista ”muuten vaan” ehkäisyä, jossa lähtökohtana on että ehkäistään ”aina” ja sitten jos on vauvatoiveita niin ehkäisy jätetään yrityksen ajaksi pois.
Asia on juuri näin. Päätös olla ehkäisemättä ei johdu mistään ehkäisykiellosta, eikä se ole myöskään aviomiehen vaatimus, vaan se on naisen oma kokemus, että tämä juuri on oikein, ja samalla on myös aito oma halu vastaanottaa kaikki lapset jotka ovat tullakseen. Meillä on kuusi lasta, ja toivon jo, että olisin taas raskaana.