Jatkuvasti lähipiiri kyselee, jotta millä teillä sä oikein oot…
Ne luulee, että olen joku kamala sarvipääpeto. Tuntuu tympeeltä elää jatkuvassa epäluottamuksessa.
En tajuu, mistä ne ovat tulleet siihen johtopäätökseen, että olisin jotenkin väärästä hengestä.
Mua on jopa epäilty mieltymisestä maailmalliseen menoon, maailmalliseen musiikkiin jne, vaikken itessäni sellaisia piirteitä tunnista. En kuuntele maailmallista musiikkia, en nauti alkoholia, enkä käy ravintoloissa.
Mistä ihmeestä lähelläni olevat ihmiset ovat tulleet siihen johtopäätökseen, että minä harrastaisin tuollaista syntielämää?
Jotenkin rupeaa tuntuu raskaalta tämä, koska ihan sama, mitä tein, olen kuitenkin heidän mielessään synnissä eläjä. Kertooko joku minusta muunneltua totuutta, vai mistä tää valtava epäluottamus johtuu?
Onko ehkä jotku selän takana puhuneet, että minun näköinen ihminen käy baareissa tms. Voi ku tietäis.
Ite en oo kertaakaan baareissa sisällä käynyt, kuuntelen vain klassista ja SRK:n äänitteitä. En ole ikinä maistanut alkoholijuomia jne.
Tympeetä, ku mä en ilmeisesti osaa perustella noille, etten todellakaan tee kyseisiä syntejä. Ne jotenkin kokee minun valehtelevan, vaikka puhun ehdotonta totuutta :(.
Väkisin tässä rupee sitten itekkin epäilemään itteään, vaikka sen tiedän tasan tarkkaan, etten ole kertaakaan juonu tai tehny muita epäiltyjä asioita!!
Lähinnä epäilen sitä, onko mun uskos jotai vikaa sit, ku tällasii käsityksii päässy syntymään….
* * *
Ajattelemisen aihetta antoi nimimerkki ”Lirlies” (Julkaistu Suomi 24 -palstalla).
Kyösti Haukipuro: ”Ei sääntöjä”
— Lestadiolaisuus painottaa nykyisin enemmän kasvatuskristillisyyttä kuin julistuskristillisyyttä. Kasvatuksella ja ohjauksella — ei säännöillä — on keskeinen merkitys esimerkiksi perheiden elämässä. (Vantaan Lauri 20.5.2003.)
Aiheen vierestä:
Vanhoillislestadiolaisuuden syntilista
Vanhoillislestadiolaisuus ja Jehovan todistajat: eniten hengellistä väkivaltaa
Crisy: …mite ihanaa suvareis on!
Guitar Hero: Rehellisyys itselleen
Musiikkikiellot: turvallisinta kuunnella turvallista musiikkia
Nuoret jättävät vanhoillislestadiolaisuuden
Syntinen ja sairas: Äiti tyttärelle: Kun lapsi kieltää uskon, se on pahempi kuin lapsen kuolema “
Herpert: Minkä nuori kieltää? Syntien sovituksen… vai elämäntapanormin?
Säde: Onko omakohtainen usko itse asiassa tabu?
Ehkäpä kirjoittaja koetaan joksikin uhaksi. Liian lahjakas, sanavalmis tai jotakin. Tällaiset on heikennettävä, mukakristillisistä syistä (vertaa väite Irja Askolasta). Ehkäpä syy on hyvinkin maallinen, ehkäpä valta tai mammona!
Kyösti Haukipuro turvautui kiertoilmaukseen: ”Lestadiolaisuus painottaa nykyisin enemmän kasvatuskristillisyyttä kuin julistuskristillisyyttä.”
Aikoinaan elävä h e r ä t y s liike on jähmettynyt kasvatusperinteeksi, elämäntavaksi, johon synnytään ja johon ihminen kasvatetaan. Enää ei pidetä tarpeellisena herätellä ulkopuolisia KÄÄNTYMYKSEEN, sanan j u l i s t u s on lopetettu. Riittää että puhuja toistelee perinnefraaseja ja ihastelee oman yhteisön erinomaisuutta. Ts. vahvistaa jo uskossa olevien uskoa omaan yhteisöön. Seurakuntajumalaan.
Historiallinen kehitys on vienyt tähän. Jairus tokaisi Mopin palstalla: ”Nykyisellään lestadiolaisuus on enemmänkin etninen ryhmä kuin herätysliike”.
Harva liike pystyy pysymään raikkaan uudistavassa hengessä jossa se on alkunsa saanut. Onko yksikään liike pystynyt siihen, kun se organisoidaan ja ”prosessit” vakiinnutetaan…?
Ei alkuseurakuntakaan. Siitähän muodostui aikoinaan katolinen kirkko. Sic!