Kun luin Päikkäriä: ”Aina on nähty kaikenlainen ehkäisy synniksi”


Kun Päikkärissä on julkais-tu ehkäisyteemaan liittyviä kirjoituksia,  ja  kun lehdessä on toisinaan julkaistu uusintoina vuosikymmentenkin takaisia kirjoituksia, olen  ottanut tavaksi tarkistaa Raamatusta jokaisen Raamatun kohdan, johon teksteissä on viitattu.

Vielä ensimmäisiä kirjoituksia lukiessani olin itse siinä lapsuuden käsityksessä, että ehkäisy on syntiä ja että se uskovaisten käsitys perustuu Raamattuun.

Olinkin sitten ällikällä lyöty, kun luin ko. Raamatun kohtia. Päikkärissä ehkäisyasian yhteydessä siteeratut Raamatun kohdat eivät mielestäni millään tavalla puolustaneetkaan ehkäisyn kieltoa (tai paremmin sanoen, sen syntinä pitämistä).

Olin myös hämmentynyt ja oikeastaan pöyristynyt siitä, että Päikkärissä häikäilemättä uskalletaan valottaa vahvasti elämäämme ja identiteettiämme leimaavan ehkäisypolitiikan hataraa pohjaa laittamalla ihan avoimesti esille asiaan mitenkään liittymättömät Raamatun kohdat. 

Ei olisi halunnut, mutta ei voinut olla näkemättä, että juttu haisee. Havaintoon riitti Raamatun luku. Ja seurapuheissa lapsiasiasta puhutaan usein, mutta puheissa Raamattu jää valitettavasti vieläkin useammin epäselväksi.

Ehkäisykielto oli ainakin alkuaan täysin ehdoton. Ajateltiin, että naisen täytyy olla valmis vaikka kuolemaan ennemmin kuin olisi mahdollista uskovaisena ehkäisemällä rajoittaa raskaaksi tuloa.

”Siihen ei voi lääkärikään muutosta tehdä”

Yksi esimerkki historiassamme esitetyistä lausunnoista on SRK:n johtokunnan ja terveydenhuollon ammateissa toimivien uskovaisten yhteisestä  kokouksesta 1970-luvulta.

”Usein vedotaan äidin sairauteen ja lääkärien antamaan lausuntoon: seuraava synnytys saattaa olla äidin loppu. Eikö Jumala voi antaa terveyttä, eikö Jumalalla ole voimaa auttaa lapset terveinä maailmaan. Olemmeko me ihmisen iän määrääjiä. Eikö Jumala sanonut: minä tunsin sinun päiviesi luvun ja kuoleman muodon ennen kuin syntynyt olit. Ihmisen ikää ei jatka lääkäri eikä mikään konstailu. Loppu tulee Jumalan määräämänä aikana.

Siksi emme näissäkään jää epäilemään, vaan uskomme ensimmäisen uskonkappaleen Jumalan sanan mukaisesti ja jätämme näissäkin asioissa kaikki Jumalan haltuun –. — kaikki perhesuunnittelu on synti sen kaikissa muodoissaan. — Lapsi on kivulla synnytettävä, ja jokainen synnytys on itse asiassa vaarallinen. Synnissä elävät äidit pelkäävät kuolemaa. – -Lopputuloksena keskustelussa tuli se ehdoton toteamus: perhesuunnittelu ja lapsisäännöstely sen kaikissa muodoissa on synti Jumalan sanan jälkeen. Siihen ei voi lääkärikään muutosta tehdä, vaan on kaikessa pyrittävä rohkaisemaan ja auttamaan synnyttäviä äitejä. Syvää huolta tunnettiin maamme ja kansamme tulevaisuudesta monessa mielessä, mutta ennen kaikkea synnin tähden Jumalan rangaistuksen pelossa; kauanko Jumala vielä kärsii tätä kaikkea laillistettua riettautta ja syntielämää. – – Yksimielisesti todettiin, että tässä on jälleen kysymys opillisista asioista. On kokonaan unohtunut ensimmäinen uskonkappale.” (Pm 28.7.1971.)

Kirjoituksesa ei ole yhtään viittaustakaan Raamattuun. Että missä kohtaa Jumala kieltää ehkäisyn.

Suoraviivaisemmin tämä ukaasi ilmaistiin vuonna 1979 Päikkärissä.  ”Ei milloinkaan eikä missään muodossa ihmiselämän ehkäisy tule Jumalan lapsilla kysymykseenkään. Jumalan lapsina me tiedämme, että se on Pyhä asia Jumalan elämä, ja elämän mahdollisuudet on kätketyt juuri siemeneen. Siksi ei missään muodossa ehkäisyä ole hyväksytty. Vaikka niinkin kävisi että uskovainen äiti taikka lapsi kuolisi synnytyksessä, taikka odotusaikana, niin he pääsisivät taivaaseen.” (Pm 14.2.1979.)

Käsitys sukupuolielämän merkityksestä muuttunut

Sittemmin luin Sosiologia -lehdessä vuonna 1992 julkaistun Päivi Alasuutarin artikkelin ehkäisykiellon synnystä ja umpikujasta vanhoillislestadiolaisessa herätysliikkeessä. Kyseinen artikkeli perustuu 1954 – 1984 Päikkärissä julkaistuun 286:een ehkäisyä käsittelevään tai sivuavaan kirjoitukseen. E-asia oli ilmeisesti umpikujassa jo 20 vuotta sitten, 1990-luvun alussa.

Päikkärin ehkäisykieltoa puolustavat sitaatit eivät ole Raamatullisia.

”Ehkäisy on saastaisuuden ja murhan synti. Saastaisuutta on sukupuoliyhteys avioliitossa, mutta yritys ehkäistä raskaus. Lisäksi ehkäisy on murha, koska se estää elämän syntymisen.” (Pm 14.6.1962.) ”…lääketieteen avulla tuhotaan elämän alku, ettei huoruuden tulos tulisi esille…” (Pm 30.11.1966.) ”…Pitäisin lapsiluvun luonnotonta rajoittamista avioliiton huoruuden syntinä. Säännöstelyn pohjimmainen tarkoitushan on sama kuin yleensä huoruuden: lihan himon tyydyttäminen…” (Pm 12.5. 1960)

Artikkelin mukaan ehkäisyä saatettiin pitää yleisestikin Suomessa  ainakin vielä 1950-luvulla  moraalisesti arveluttavana, koska yhteiskunnassa oli vallalla askeettinen sukupuolimoraali, jonka mukaan sukupuoliyhteyttä pidettiin hyväksyttävänä vain lasten siittämisen tarkoituksessa. Ei ollut vielä ymmärretty seksuaalisuuden merkitystä avioliitossa, parisuhteen ja rakkauden osana.

Kun sukupuolisuus on nähty vain välttämättömänä pahana, on helppo ymmärtää, että ehkäisy nähtiin moraalisesti sopimattomana.

Kun yleisessä ajattelussa sitten poistui tarve pitää lapsitoivetta hyväksyttävänä tekosyynä aviolliselle sukupuolielämälle, jouduttiin kohtaamaan se, että seksin harrastaminen silkasta seksin ilosta onkin arvo sinänsä, ja se on luonnollista. Tämä lienee ollut silloisille (maallikko?)puhujille liikaa. Heidän asenteissaan näkyi pietismin elämänkielteisyys. Ja sen kaikujahan Liperin suviksissakin taas kuunneltiin. (Itse odotin että perjantai-illan Rakkaus-puheenvuorossa Jussi Rentolalla olisi ollut hyvä tilaisuus tuoda  esiin kahden ihmisen avioliiton arvo sinänsä, Jumalan lahjana, ilman ”suorituksia”. Hänkin sivuutti asian.)

Nykyisin kovinkaan moni meikä-lestadiolainen ei kuitenkaan oikeasti ajattele seksin olevan vain lisääntymistä varten, vaan pikemminkin se nähdään avioliittoon kuuluvana rikkautta antavana lahjana. Yksi esimerkki tästä on Kaisu ja Aimo  Koskelon tervetullut haastattelu Iltalehdessä.

Silti kuitenkin aiemman, nyt vanhentuneen moraalikäsityksen aiheuttama toimintatapa (ehkäisyn kielto) on muodostunut osaksi vl-perinnekulttuuriamme.

Mikäli pidämme kiinni ”Jumalanvaltakunta on erehtymätön” -ajatuksesta, silloin nuo vanhatkin 70-luvun kokousten ja Päikkärin lausunnot on nähtävä ”voimassa olevina”.

Avioliiton, lapsen ja perheen arvoa ei määrällisesti mitata

Ottaen huomioon, kuinka heikko on ehkäisykiellon raamatullinen tausta, minustakin ja varsinkin vaimoni mielestä on tuntunut aina kirpaisevalta lukea esimerkiksi Päikkärin äitienpäiväjuttuja. Niissähän usein käsitellään äitiyttä pelkistetysti lisääntymisen kärsimyksen ja vaivan näkökulmasta. Sitten myös ylistetään suurperheiden äitejä. Mutta äitinä oleminen  ja vanhemmuuden ilo kapeutetaan lasten määrälliseen mittaamiseen.

Jokainen lapsi on lahja vaikka lapsia olisi vain yksi, kaksi tai kolme! Samalla lailla silloin äiti ja (huom!) myös isä kokee vanhemmuuden riemua, eikä lasten määrä ole se pointti. Ei myöskään se että naisen loputtomat kärsimykset olisivat perheonnen hinta.

Itse näen isyyden, äitiyden ja vanhemmuuden lahjana, joka on ainutlaatuista ja pelkästään kiitollista mieltä tuovaa, ilman mitään tarvetta tsempata tunteiden ja ajatustensa kanssa. Ja on täysin älytöntä mitata vanhemmuutta  määrällisesti. Yhtään ei pitäisi tätä puolta korostaa enää. Sehän satuttaa lisäksi monia sellaisia jotka eivät syystä tai toisesta elä suurperheessä. Eikö pitäisi ajatella perheiden moninaisuuksia, joita äitien ja yhtä lailla  isien työ ja heille omistetut merkkipäivät koskettaa.

Yhä lausuntoja vailla Raamattua

Päikkäriä lukiessa oloa ei ole helpottanut sekään, että kirjoituksissa  vakuuttavin argumetti ehkäisykiellon puolesta kuuluu kutakuinkin näin: ”Kristillisyydessä on aina nähty kaikenlainen ehkäisy synniksi”. Mikä perustelu tuo on? Liperin suviksien puheet ja Päikkärin kirjoitukset erehtymättömyydestä eivät ole yhtään selventäneet asiaa.

Vetoaminen perinteeseen on jo uskonpuhdistuksessa osoitettu vääräksi Lutherin elämäntyössä ja se sotii Raamattu-auktoriteettiajattelua vastaan. Ja kun ei sieltä perinteen syntyhetkiltäkään näyttäisi löytyvän tukevaa maata jalkojen alle. Paavin nosto kaveriksi tässä asiassa hakee vertaistaan älyttömyydessä ja epätoivossa. Kun ei löydy Raamattua, otetaan kirkollista auktoriteettia, olkoonkin että luterilaisten kannalta ”pahimmalta perkeleeltä”.

Myöskin viime vuosina SRK:n taholta julkaistut jyrkät lausunnot ovat omiaan lisäämään yksityistä ahdistusta. ”Mitkä tahansa keinot syntyvyyden säännöstelemiseksi on nähty aina synniksi Jumalan valtakunnassa.” (Pääkirjoitus, Päivämies, 12.5.2005.) ”Jumalalla on valta antaa elämä ja ottaa se. Siksi ehkäisy ei ole asia, johon ihmisellä olisi oikeutta missään olosuhteissa.” (SRK:n pääsihteeri Aimo Hautamäki, Kotimaa 2.7.2009.)

”Lapsirajoitus on Jumalan sanaa ja hyvää omaatuntoa vastaan, ja lapsen syntymän ehkäiseminen on kaikissa tilanteissa syntiä. – – Yhdenkin lapsen ehkäisyssä otetaan jopa sukupolviin ulottuva ratkaisu omiin käsiin. – – vanhoillislestadiolaisten ehkäisykielteisyys voidaan pelkistää seuraavaan: 1) Avioliitto on Jumalan luomisjärjestyksen mukaan miehen ja naisen välinen liitto, jonka varsinaisena tehtävänä on suvun jatkaminen. Tähän luomistapahtumaan Jumala kutsuu yhteistyökumppanikseen äidin ja isän. 2) Koska lapsi on Jumalan luomisteko, Herran lahja, ja lapsen arvo Jeesuksen mukaan ehdoton, uuden elämän syntyminen on alusta lähtien pyhä tapahtuma, johon ihminen ei saa puuttua. — Vanhoillislestadiolaisille ehkäisykielteisyys ei ole vain avioliiton etiikkaan kuuluva asia, vaan myös luovuttamaton opillinen kysymys, joka kytkeytyy ensimmäiseen uskonkappaleeseen. Uskonko todella, että ”Jumala on minut ja kaikki olennot luonut…Ehkäisyn lopputulos on sama kuin abortin: estää uuden elämän syntyminen. Tämä tapahtuu vain varhaisemmassa vaiheessa.” (SRK:n kannanotto 2009.)

Yksin Raamattu

Ei siis ihme, että kipuilua asian ympärillä riittää. Se on purkautunut lähinnä anonyymina keskusteluna nettipalstoilla. Ainoa omalla nimellään aihesta julkisuudessa puhunut on pohjoissuomalainen uskovainen terveydenhoitaja joka vetosi Kotimaa-lehden haastattelussa SRK:n johtoon ja Päivämieheen, tuloksetta.

Itse näen että ainoaksi oikeaksi vaihtoehdoksi jää nöyrästi turvautua yksin Raamatun opetukseen.

Raamatun syntikäsitys tulee siunatuksi Pyhältä Hengeltä ja se kestää ajan myrskyt. Raamatusta ei ehkäisyn synnillisyyttä löydy.

*    *    *

Ajattelemisen aihetta antoi Perheellinen vl.

Lisää aiheesta:

SRK:n julkilausuma: ehkäisykiellon perustelu uskontunnustuksella (SRK 27.6.2009, Seppo Lohi)

Ex-vl-isä: Paine suureen perheeseen on säälimätön. Kotimaa24

Herpert: Seppo Lohen perustelut kristinopillisesti kiistanalaisia

Ehkäisykysymys vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen opetuksessa 2000-luvulla

Aimo Hautamäen perustelut ehkäisykiellolle ja niiden kritiikki. (Päivämies 27.1.2009)

M4 Sherman: Luomiskertomuksen sanoma

Kaffet tiedossa, jos ehkäisykanta muuttuu!

Jumalako se naisen nujertaa? (Merja Saarnio), Päivämies 23, 2010.

Pena: On väärin vääntää väkisin Raamatusta vahvistusta keksitylle ehkäisykiellolle 

Pauli Niemelä:  Raskaaksi tulo voidaan estää. (Kaleva 15.3.2009)

Jes-mies: Ennustus: ajaudumme umpikujaan

Terttu Holmi: Lisääntymisvelvoite voi viedä naisen kuoleman porteille (Kotimaa  28.1.2009.)

Avoin kirje herätysliikkeelleni (Rauhan Tervehdys 5.2.2009)

Päivi Alasuutari: Ehkäisyn kiellon synty ja umpikuja vanhoillislestadiolaisessa herätysliikkeessä. Sosiologia 2 81992), s. 106-115.

Merja Saari:Ehkäisykiellosta on muodostunut tabu (Helsingin Sanomat 5.4.2009)

K-ma: Vuorisaarnasta

Elo-Veera:  Raja tuli vastaan

Verstaalla pohtija: Emme elä paratiisillisessa tilassa

Wilhelmiina: Keskinäinen asia

Abortti on aina murha – Syntyvyyden säännöstely sen kaikissa muodoissa on synti. Lääkintähenkilökunnan, SRK:n johtokunnan ja puhujien neuvonpito, Päivämies 28.7.1971. (Talletettu Mopin palstalle. Suurkiitokset Hyrsyläiselle talletuksesta!)

Miia Honkanen: Toinen maailma. Kaisu ja Aimo Koskelon haastattelu. Iltalehti 3.-4.7.2010, 28-31.

Kirkon ihmisoikeuskysymysten neuvotelukunta: Ehkäisykielto on ihmisoikeusloukkaus.

Syntyvyys ja hedelmällisyys. Johdatus väestötieteeseen. Helsingin yliopisto, sosiologian laitos ja Avoin yliopisto, 2003.

36 kommenttia

Kategoria(t): 1900-luku, 1970-luku, 2000-luku, avioliitto, äitiys, ehkäisykielto, elämäntapa, epäily, ihmisoikeudet, isyys, kasvatus, kiellot, kontrollointi, lapset, lapsuus, manipulointi, miehen asema, naisen asema, normit, omatunto, opilliset kysymykset, paavi, painostaminen, Päivämies, perhe, pietismi, puhujien ja seurakuntavanhinten kokous, Raamattu, Raamatun tulkinta, retoriikka, SRK ry., SRK:n johtokunta, sukupuolijärjestelmä, suurperhe, synnit, syyllistäminen, uskon perusteet, vallankäyttö, vapaus, vastuullisuus

36 responses to “Kun luin Päikkäriä: ”Aina on nähty kaikenlainen ehkäisy synniksi”

  1. Eräsmarja

    Etkö sinä tiedä että nuo 70-luvun ehkäisymääräykset on kumottu. Silloin oli väärähenkinen lakihengellisyys vallassa.

    Mielestäni on väärin nostaa täällä esille SRK:n kumottuja lakihenkisiä julkilausumia.

    Uskovaiset eivät ehkäise koska pitävät sitä syntinä. MUTTA jos äidin terveys on uhattuna hänellä on oikeus silloin ehkäistä.

    Siis, tänä päivänä me uskomme niin, että sairautta pitää hoitaa eikä kenenkään tarvitse terveyttänsä tai jopa henkeänsä menettää synnyttämällä lisää lapsia.

    • Tyhmä ihmettelee

      Kuinka ehkäisy on teidän mielestä syntiä terveelle ihmiselle, mutta ei sairaalle? Raamatun mukaan teko on joko syntiä tai sitten ei ole. Se ei ole riippuvainen terveydentilasta.

  2. Ei nimimerkkiä

    Ihmettelen kahta asiaa. Ensinnäkin sitä, eivätkö edes SRK:n julkilausumien kirjoittamiseen osallistuvat dosentit ja rovastit ymmärrä uskontunnustuksen ja lain välistä eroa? Kristinoppi esille ja äkkiä!! Laki kertoo, mitä meidän tulee tehdä ja mitä ei, miten tulee olla. Uskontunnustus kertoo, mitä Jumala meille lahjoittaa. Jos perustellaan e-kieltoa, täytyy vedota lakiin, ei uskontunnustukseen. Näköjään vielä 60-luvun alussa osattiin puhua huoruuden synnistä. Myöhemmin tulee tuo hengellinen puoskarointi, puheet I uskonkappaleesta.

    Toinen asia on tuo Herran lahja -argumentti. Lapsi on Herran lahja, se on selvä. Mutta niin on nuorikin, aikuinen, vanhus, eläimet, kasvit, ilma, maapallo – kaikki. Mitä on ajateltava siitä, että vain lapsista puhutaan Herran lahjoina? Onko tämä kristillisen yhteisön sijasta jokin lisääntymiskultti?

  3. Snen

    Ehkäisy ei suojele vastoinkäymisiltä ketään. Koettelemukset kohtaavat myös pieniä perheitä. Toisaalta, tunnen useita hyvin isoja perheitä, joissa on selvitty ihan hyvin olipa sitten elämän varrella koettu isoja tai vähemmän isoja koettelemuksia. Lapsimäärä ei millään tavoin korreloi elämän todellisten haasteiden kanssa.

    Uskokaa pois, vl:ien keskuudessa on paljon hyvinkin suuria perheitä, joissa ei koskaan ole tullut edes tarvetta miettiä ehkäisyä. Joukossa on paljon niitäkin perheitä, joita elämän koettelemukset ovat erityisen raskaasti kuluttaneet, mutta he ovat vaan eläneet ottaen vastaan sen, minkä taivaan isä heille lahjoittaa ja niillä eväillä, joita heille annetaan.

  4. Ei nimimerkkiä

    Snen, voi olla sellaisiakin, joille ”elämän todellinen haaste” voi olla juuri se, että lapsia syntyy ja syntyy. Onko sinulla heille muuta evästä kuin Päivämiehestä tuttu jargon?

  5. Nimetön

    Saisko jostain niitä raamatunkohtia, mihin viitattiin, tai sitten edes tietoon sen, missä Päikkäreissä näitä juttuja oli?

    • Perheellinen vl

      Olen tarkistanut ne Raamatusta sitä mukaa kun on Päikkärissä vastaan tullut. Mutta en ole pitänyt niistä kirjaa. Netistä löytyy sivusto johon joitakin niitä on koottu. Siellä on sitaatteja puhujien kirjoituksista ja heidän viittaukset Raamattuun. Ja todetaan sama mihin itsekkin päädyin:
      ”yksikään edellä mainittu ehkäisykieltoa julistanut vl-sananjulistaja ei osoittanut Raamatusta perusteita väitteelleen, että ehkäisy olisi Jumalan sanan vastaista”.

      http://scratchpad.wikia.com/wiki/Ehk%C3%A4isy

      • Cantor

        Tokihan uskovaisten näkökannalla on Raamatullinen perustelu. Uskovainen luottaa Jumalaan, hänen hyvyyteensä, eli siihen, ettei kenellekään anneta kohtuutonta taakkaa. Ja siitä luottamuksesta saamme voimaa arkeen ja vaikeisiinkin hetkiin.

  6. Kati

    Läheinen tuttavani on elänyt jo pidemmän aikaa erittäin vaikeassa elämäntilanteessa (kyseessä psyyken sairaus mutta se ei ole vaimolla; perheessä seurannut väkivaltaa ja koko perheessä on traumoja näiden asioiden takia). Hän on pyytänyt apua useammalta puhujalta ja papilta ja lisäksi ollut yhteydessä myös keskusyhdistykseen. Siellä on yksimielisesti todettu että siinä heidän tilanteessa voidaan estää raskaus koska perheen kokonaistilanne huomioiden tätä voidaan hoitaa asiaan kuuluvalla tavalla.

  7. Mää

    Huh. Metsään menee. Ikään kuin joku taho voisi määritellä perheille ”nyt tilanteenne vaatii ehkäisyä, tehkää se nyt”. Vielä kerran huh! Alkaa näyttämään paavinkirkon touhuilta, että johonkin asiaan annetaan ”lupa”, vaikka jokaisella uskovaisella on erehtymätön Pyhä Henki ohjaamassa elämää, jos sen ääntä ei ole tukahdutettu ja raskautettu lain saarnalla.

    Mielestäni jokaisella uskovaisella ihmisellä Jumalankuvana pitäisi olla oikeus kuunnella Pyhän Hengen neuvoja ja Jumalan antamaa ymmärrystä tilanteissaan. Varmasti Pyhä Henki ohjaa tekemään oikeita valintoja, mikäli taustalla vaikuttaa halu noudattaa Kristuksen antamaa rakkauden kaksoiskäskyä ”Rakasta Herraa Sinun Jumalaasi.. ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.”

    Näin raskaan lain alle meidät on vedetty, että yllämainitut Katin mainitsemat traagiset asiat ovat mahdollisia. Sitä en arvostele, että perhe on ”hakenut lupaa” ehkäisyyn, koska e-asiasta on tehty laki. Kuka uskaltaisikaan ottaa tämän vastuun kantaakseen ilman ”lupaa”? Kun sitävastoin pitäisi keskustella siitä, miten tähän tilanteeseen on päädytty kristillisyydessämme.

    Kuitenkin olen myös sitä mieltä, että lapset ovat suurta Jumalan lahjaa. Joka kaitsee yhden näistä vähimmistä kaitsee Hänet, mutta joka jättää kaitsematta yhden näistä vähimmistä, jättää myös kaitsematta Hänet. Antakoon Jumala ymmärrystä meille vähän ymmärtäväisille.

    • Herkkäkorva

      Raskaan lain alle, niin se on. Viime kesän kannanotossakin sanotaan että ehkäisyä vaativa ongelmatilanne täytyy erikseen käsitellä jonkun sielunhoitajan kanssa.

      ”Lapsirajoitus on Jumalan sanaa ja hyvää omaatuntoa vastaan, ja lapsen syntymän ehkäiseminen on kaikissa tilanteissa syntiä. – – Ongelmatilanteissa kysytään sielunhoitajalta kärsivällisyyttä ja herkkää korvaa, varsinkin kun kysymyksessä on äidin henki. Tällaiset asiat on harkiten käsiteltävä tapaus tapaukselta.” (SRK:n kannanotto, Oripään suviseuroissa.)

      Miten joku ulkopuolinen vl voi ”harkiten käsitellä” avioparin asioita? Kuinka kukaan voi edes kuvitella voivansa ottaa tällaisista asioista vastuuta?

  8. M.S.

    En tiiä ollaanko pohjoisessa paljon vanhoillisempia kuin täällä etelässä. Ehkäisyjutuista ollaan puhuttu myös täällä ja kyllä monet on sitä mieltä että terveys on ykkönen. Terveys ymmärretään laajemmin. Tärkeää on äidin ja isän terveys mutta siihen kuuluu myös lasten hyvinvointi. Tulee ajatella jo olemassa olevia lapsia. Eikä siitä tarvi kenellekkään puhua. Mun lähipiirissä on yksi ihminen joka on kertonut hyvin selvästi mitä mieltä kuuluisi olla ehkäisyn käytöstä joten hänelle en ole puhunut omasta tilanteestani mitään.

    • Eräsmarja

      En ole kuullut keneltäkään, että lapsiasiassa olisi ketään kovisteltu sitten muinaisen 70-luvun, eli se uhka ei ole kait kovin todennäköinen. Täälläpäin on aika paljon pieniä perheitä ja jopa sellaisia ihmisiä, jotka ovat avoimesti ystävä- ja sukulaispiirissä sanoneet, että nyt riitti.

      • Pahaksi on päässyt

        Meinaatko, että kukin uskovainen voi siionissa räätälöidä itselleen sopivan uskon, päättää mikä on syntiä ja mikä ei?

  9. Niin...

    Totuus on, että yhteisö on mennyt 1970 luvulla lakihenkisyyteen ja sieltä on pyristelty pois. Tästähän on nyt puhuttu, seuroissa, puhujainkokouksessa, Päivämiehessä… Osa uskovaisista saattaa edelleen elää lakihenkisyyden alla. Niiden kohdalla tiukka kielteisyys ehkäisyn osalta juontaa juurensa juuri lakihenkisyyteen. Toivon jokaisen uskovaisen ymmärtävän, että lakihenkisyyden alla ei ole helppoa elää.
    Jumalalla on aikansa, niin seurakunnalle, kuin yksittäiselle ihmisellekin. Ihmisopit eivät ole Jumalasta vaan ihmisistä ja ihmisoppien alle tämä seurakunta meinaa joskus melkein tukehtua. Jumala on antanut sanansa kirkastaa ja tekee sitä työtä edelleen seurakuntansa keskellä. Omatuntohan on se, joka neuvoo, tottakait seurakunnallakin on merkityksensä, mutta ei kaikissa henkilökohtaisissa ja yksityisissä kysymyksissä. Edes uskovaisetkaan eivät voi tietää toisen ihmisen tilannetta. Myös heitä voi vallita se lakihenki. Keskustelu on hankalaa, jos ei pysty katsomaan asioita eri kantilta.

  10. Mää

    Lisäys edelliseen viestiini: Itse en rohkenisi lähteä antamaan kenellekään lupaa tai kieltoa ehkäisyasiassa. Ainoastaan voisin kehoittaa ihmistä rukoilemaan Taivaan Isältä ymmärrystä elämäntilanteeseen ja tyytymään avautuvaan vastaukseen, olipa se sitten suuntaan tai toiseen. Uskovainen on vapaa lain alta Kristuksen ansion tähden. Hän täytti lain kuolemallaan.

    Raamatussa on myös luvattu, että ”mitä ikinä te anotte Hänen nimessään, se teille annetaan”. Miksi emme siis uskoisi, että Jumalalla on varaa avata oikea ymmärrys perhekohtaisesti, jos sitä anotaan. Varsinkin jos pyydetään viisautta, johon rukoukseen Jumala Salomonillekin mielistyi, kun tämä ei pyytänyt rikkauksia ja valtaa, vaan viisautta hallita kansaansa oikein.

    Tilanne, jossa ulkopuolinen arvioi ehkäisytarpeen on absurdi. Kohta SRK:n konttori täyttyisi ihmisten anomuksista ehkäistä eri syihin vedoten, mikäli yllä mainittu käytäntö yleistyisi laajemminkin.

    • Vintiltä

      Vuonna 1982 Suomen Kuvalehden haastattelussa eräs nainen esitti vetoomuksen,
      että syntyvyyden säännöstely sallittaisiin lestadiolaisuudessa, jos terveys on vaarassa. Kyseiselle naiselle seuraava, kolmas, synnytys aiheuttaisi suurella todennäköisyydellä halvauksen lapsuuden aikaisen sairauden takia. Nainen olisi halunnut elää vanhoillislestadiolaisessa uskossa.

      Mutta SRK:n näkemys oli tuolloin, että sairauden vuoksi ainoa vaihtoehto on pidättäytyä sukupuolisuhteesta.

      – Vuonna 1982 ei siis vielä sallittu ehkäisyä sairaudenkaan yhteydessä. Opetusta on siis nähtävästi tässä kohtaa muutettu inhimillisemmäksi.

      Olisiko jollain tietoa milloin ja minkä tahon toimesta muutos opetuksessa tapahtui?

      Lähde:
      Suomen Kuvalehti 23.4.1982, nro 17, s. 76–77: ”Lestadiolaisnainen vetoaa perheitten puolesta: Sallikaa syntyvyyden säännöstely.”

  11. Tullimies

    Sille joka uskoo, kuuluu täysi armo ilman ehtoja. Yksin uskosta. Kristuksen rakkaus oli ja on ehdotonta ja täydellistä. Näin meidän myös tulee nähdä lähimmäisissämme täydellisyys, Jumalan kuva, joka on osallinen samasta armosta. Ilman ehtoja.

    Juuri tässä piilee elävän kristillisyyden huikea ja uskomattoman rohkea vallankumouksellisuus. Se kestää aikaa ja on yhtä moderni ja vaikea asia meille tänään kuin juutalaisille fariseuksille kaksituhatta vuotta sitten.

  12. Masa

    Tullimies on oikeassa, mutta on yksi pieni ”valittu” joukko joka ei näin usko😉 , vaan olkoon heillä oikeus siihen.

  13. Kuuntelen

    Ihmetyttää mikä on nykyään ehkäisyn synnin opillinen tausta, jota saarnoissa toistellaan.

    a. Jumala on ennalta päättänyt jokaisen perheen lapsimäärän. Eli ”vauvavarasto-oppi”, ajatus ihmisen olemassa olosta ennen syntymää. Eikä siitä tarvi piitata mitään että tätä pidettiin jo alkukirkossa harhaoppina, joka torjuttiin kristinuskossa joskus vuonna sata ja tuhat.

    b. Kuuliaisuus jumalanvaltakunnalle. Kerran keksittyä kieltoa on noudatettava vaikka sille ei olekaan Raamatun perusteluja. Kuuliaisuus ennenkaikkea.

  14. Galatalaiskirjeen selitys

    Lutteria.

    ”Ihmisjärki pitää kohteenaan lakia: tämän olen tehnyt, tuon jättänyt tekemättä. Uskolla taas varsinaisessa tehtävässään ei ole kerrassaan mitään muuta kohdetta kuin Jeesus Kristus, Jumalan Poika, joka on annettu alttiiksi maailman syntien edestä.
    Se ei kiinnä katsettaan rakkauteen, se ei sano: ” Mitä olen tehnyt? Mitä olen rikkonut? Mitä olen ansainnut?”, vaan se sanoo: ”Mitä Kristus on tehnyt? Mitä Hän on ansainnut?”. Tähän evankeliumin totuus sanoo:” Hän lunasti sinut synnistä, perkeleestä ja iankaikkisesta kuolemasta”.
    Usko suostuu siis siihen, että sillä on tuossa persoonassa, Jeesuksessa Kristuksessa, syntien anteeksiantamus ja iankaikkinen elämä. Sillä, jolta tämä kohde katoaa, ei ole oikeaa uskoa, vaan tyhjää kuorta ja luulotelmaa, ja hän siirtää silmänsä lupauksesta lakiin, joka nostattaa kauhua ja ajaa hänet epätoivoon.”

    Luther: Galatalaiskirjeen selitys.

  15. P.Pohjalainen

    En ole koskaan tavannut yhtäkään vanhoillislestadiolaista, jonka mielestä ehkäisy ei olisi syntiä, tai jonka mielestä ehkäisyn hyväksyvä ihminen voisi yhä olla uskovainen. Sama yksiselitteinen kanta koskee elokuvia ja konserttipaikkoja, joista täällä on myös keskusteltu.
    Uskomme, että kun ihminen on saanut armosta uskoa kaikki omat synnit anteeksi, Jumala on antanut taivaan lahjana Pyhän Hengen, joka johdattaa meitä aina totuuteen. Uskovaisina mille on tulut halu vapaasta tahdostamme siveästi ja hurskaasti elää ja kaikki jumalaton meno hyljätä. Kun on sama henki, on myös sama mieli, ja Jumalan sanan kautta olemme nähneet, millaisissa paikoissa on sellaisia viettelyksiä, jotka voivat johtaa uskovaisen erilaisiin kiusauksiin ja lopulta syntiin. Olemme sen nähneet, koska Jumala on sen meille Hengen kautta näyttänyt.

    Evankeliumi antaa uskovaiselle niin herkän tunnon ja ymmärryksen, että hän näkee syntiä sielläkin, missä kymmentä käskyä tuijottava kirkkouskovainen ei sitä näe. Tässä evankeliumi paljastaa Jumalan tarkkuuden. Vain uskovainen voi ymmärtää, miten paha tämä maailma on, ja miten se on viettelyksiä ja kiusauksia täynnä.

    Uskovainen ei ajattele niin, että syntiä välttämällä päästään taivaaseen, mutta hän tahtoo olla tahallaan loukkaamatta Herraa. Jos ihminen laittaa itsensä tahallisesti kiusaukselle alttiiksi, hän kiusaa Jumalaa. Nämä ovat niin vakavia asioita.

  16. nimimerkitön

    Pohjalainen, olet tainnut elää tynnyrissä: itse tunnen lukuisia uskovaisia, joiden mielestä ehkäisy ei ole ongelma. Vielä paljon enemmän tiedän uskovaisia, jotka käyvät konserteissa. Helsingissä eräässä lestadiolaisuutta käsittelevän elokuvan ensi-illassa oli uskovaisia sankoin joukoin, puhujiakin. Jos Sinä et halua mennä näihin, ole vapaasti menemättä.

    Minusta ainoa kymmenen käskyn ylittävä totuus on Jeesuksen käsky rakastaa lähimmäistä niin kuin itseä. Sitä vasten voi peilata näitä kysymyksiä – ensimmäiseksi voisi perustella, miksi ehkäisystä kieltäytyminen on lähimmäisenrakkautta.

  17. Gal 2:15-21

    Tämä on älytöntä. Jos nainen ei halua raskaaksi, ei vl mies todellakaan laita häntä raskaaksi. Nainen on oikeastaan lestadiolaisen perheen organisaattori, joka päättää asioista. Jos joku luulee, että naisilla ei ole omaa tahtoa lestadiolaisuudessa, niin erehtyy. Semmonen luulo on turha. Jos joku luulee ettei näistä asioista puhuta, sekin on virheellinen luulo. Esim. raiskaus on rikos, eli tuomittava teko. Olavi Voittonen puhui tästä suviseura puheessa, 70 000 ihmisen ollessa koolla. Kyllä näistä asioista on puhuttu ja puhutaan.

  18. Annliina

    Minä rupesin jaksamaan kotona ja lasten kanssa paljon paremmin ja aloin voida muutenkin eri tavalla, kun otin ehkäisyn käyttöön. Kun tiedän, että lapsia ei nyt enää tule, olen saanut elämääni uutta sisältöä. Kaikki ei enää pyöri koko ajan lasten ja perhe-elämän ympärillä ja tulevaisuuteen on laajempi näköala, mitä elämääni vielä toivon ja mitä aion yrittää. Elämä tuntuu monipuoliselta Jumalan lahjalta juuri minulle…Tää on ollut tosi kiva muutos.

  19. Perheellinen vl

    Juho Kalliokoski on sanonut blogissaan, että ajatus lapsesta ”lahjana vanhemmille” halventaa lasta. Ihmisyksilö ei ole lahja kenellekään vaan omistaa aina itse itsensä, oli sitten lapsi, aikuinen tai vanhus,jän kirjoitti. Siinä on teologisestikin syvä näkemys. Juho vertaa lasta uskon lahjaan, jonka Jumala lahjoittaa kristitylle. ”Kristus on täydellinen lahja ja ainoa ihminen joka annetaan ihmiselle lahjaksi.”

    http://www.kotimaa24.fi/blogit/article/?bid=224&id=12470

  20. Somerkylä

    Kun netissä ruvettiin kyselemään, että missä kohtaa Raamatussa Jumala kieltää ehkäisyn, on tullut uusi ääni kelloon.

    Vielä pari vuotta sitten puhuttiin yleisesti ”ehkäisysynnistä”, mutta kun nyt jo kaikki tietää, ettei ehkäisemättömyysnormille ole olemassa ensimmäistäkään raamatullista perustelua, onkin siirrytty puhumaan ”siionin yhteisestä kannasta”!

  21. Beata

    Nykyisin e-asiasta puhutaan kierrellen syyllistämällä ihmisiä sanalla ”itsekkyys”. Mutta milloin ihminen on itsekäs suhteessa lapsiinsa?

    Jokainen lapsi on oma yksilönsä jolla tulee olla oikeus vanhempiensa aikaan, huommioon ja hoivaan. Itse kasvoin lestadiolaisen suurperheen toiseksi vanhimpana. Sitten kun aloin jotain ymmärtää, seurasin ikään kuin kauhulla sivusta kun äiti tuli yhä uudelleen ja uudelleen raskaaksi. Vaikka meitä oli jo monta… Minä tiesin että aina se äiti meni minusta kauemmaksi ja kauemmaksi koska hänellä oli aina seuraava pieni hoidettavana.
    Uusi tieto pian jälleen syntyvästä pikkusiskosta tai -veljestä oli minulle alitajuisesti joka kerta syvä pettymys. Olin jo 10-vuotiaana tyttönä paljon kiinni huushollin töissä.
    Hoitelin sitten niitä muita sisaruksia ja koetin kotitöitä ahkerasti suorittamalla saada osakseni äidin huomiota, edes vähän. Ikinä en kokenut että äidillä olisi ollut aikaa vain minulle. Seuraus oli se, että välit äitiin eivät koskaan muodostuneet läheisiksi. Äiti jäi etäiseksi enkä ole tavoittanut yhteyttä häneen sitten aikuisenakaan. Olen joutunut työstämään äidin menetystä terapiassa. Nyt yritän opetella katsomaan itseäni pienenä lapsena jonka kaipaus äidin syliin oli oikeutettu ja sen menetys suru jota on lupa surra.

    Ihmisen pitäisi ajatella valintojaan sen puolustuskyvyttömän eli lapsen kannalta eikä aina vaan pelkstään sen oman taivaspaikan kannalta.

  22. Nähty on

    Jotkut meikäläiset eivät hyväksy ehkäisyä missään tilanteessa.
    Jotkut hyvätksyvät terveydellisistä syistä väliaikaisena hoitomuotona.
    Mun mielestä parempi olla puhumatta kenellekkään.

    • Nimetön

      Onko Raamatulla mitään sanottavaa ehkäisystä? Monet kristityt oikeuttavat ehkäisyn sanomalla, ettei Raamattu missään suoranaisesti kiellä sitä. Historiallisen juutalaisen ja kristillisen opetuksen valossa tiedämme, että ehkäisy oli Raamatun kirjoittajille ja heidän yhteisöilleen itsestään selvä vääryys, joten he eivät ehkä nähneet tarpeelliseksi erikseen luetella ja kieltää sen kaikkia eri muotoja. Tästä huolimatta Raamattu ei täysin vaikene asiasta – sekä Vanha että Uusi testamentti antavat syytä uskoa, että Raamattu kieltää ehkäisyn.

      Vanha testamentti kertoo, kuinka Onan syyllistyi keskeytettyyn yhdyntään ja kuinka Jumala rankaisi häntä siitä kuolemalla: ”Silloin Juuda sanoi Onanille: ’Makaa veljesi lesken kanssa, täytä velvollisuutesi hänen lankonaan ja herätä eloon veljesi suku.’ Mutta Onan tiesi, ettei lasta pidettäisi hänen omanaan, ja aina kun hän makasi kälynsä kanssa, hän antoi siemenensä mennä maahan, ettei antaisi jälkeläisiä veljelleen. Herran silmissä hänen tekonsa oli paha, ja siksi Herra antoi hänenkin kuolla.” (1. Moos. 38:8–10)

      Jotkut ovat yrittäneet selittää, että Onan syyllistyi pikemminkin siihen, että hän ei herättänyt eloon veljensä sukua. Rangaistus tästä teosta oli kuitenkin vain julkinen häpäisy, ei kuolema (5. Moos. 25:7–10). Sen sijaan kuolemalla rangaistiin Vanhan testamentin laissa poikkeuksetta niitä, jotka syyllistyivät sukupuoliyhdyntään, josta uuden elämän syntymisen mahdollisuus oli poissa. Näihin kuuluivat esimerkiksi homoseksuaaliset aktit (3. Moos. 20:13), miehen sekaantuminen eläimiin (3. Moos. 20:15), naisen ja eläimen parittelu (3. Moos. 20:16).

      Psalmit antavat ymmärtää, kuinka vastakkaisia Jumalan ja yhteiskuntamme mielipiteet lastensaamisesta ovat: ”Jos Herra ei taloa rakenna, turhaan näkevät rakentajat vaivaa… Lapset ovat Herran lahja, kohdun hedelmä on hänen antinsa. Kuin nuolet soturin kädessä ovat nuorena saadut lapset. Onnellinen se mies, jonka viini on nuolia täynnä!” (Ps. 127:1,3–5)

      ”Talon rakentaminen” on perheen perustamisen symboli. Jos perhe ei perustu siihen, että lapset ovat aina tervetullut lahja ja siunaus Jumalalta, on vanhempien vaiva turhaa. Jumala ei ylistä onnelliseksi sitä, joka on taidokkaasti ehkäissyt liiat lapset pois, vaan sitä, jolla niitä on runsaaasti. Raamattu sanoo lasten olevan kuin nuolia soturin kädessä – kuka haluaisi lähteä sotaan mahdollisimman vähillä nuolilla? Yhteiskuntamme on elämän ja kuoleman kulttuurien välisessä sodassa, ja kristilliset lapset ovat lisäystä elämän ja rakkauden armeijaan – mitä enemmän, sen parempi.

      Myös Uusi testamentti antaa mitä todennäköisimmin asiaan selvän kantansa. Paavalin kuolemansyntilistassa tuomionsa saa kreikankielinen sana pharmakeia (Gal. 5:20), joka merkitsi erilaisten juomien sekoitusta hämäriin tarkoitusperiin (”noituus”), joista eräs merkittävä tapaus oli nimenomaan raskauden ehkäiseminen. Kolmesta tapauksesta, joissa pharmakeia tuomitaan Uudessa testamentissa (Gal. 5:20, Ilm. 9:21, 21:8), asiayhteys on jokaisessa seksuaalinen moraalittomuus, ja kahdessa tapauksessa mainitaan lisäksi murhaaminen (Ilm. 9:21, 21:8).

      Raamatun opetus avioliitosta on myös olennainen aiheemme kannalta. Avioliiton keksi itse Jumala, ja hän antoi sille kaksi päämäärää: lisääntymisen ja aviopuolisoiden yhtymisen. ”Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: “Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa…” (1. Moos. 1:27–28) ”Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että he tulevat yhdeksi lihaksi.” (1. Moos. 2:24)

      Nykyihminen unelmoi seksistä, katsoo ja harrastaa sitä, puhuu siitä ja palvoo sitä, mutta harvoin jos koskaan pohtii sen merkitystä. Jokainen voi kuitenkin ymmärtää, että seksissä toteutuu kaksi luonnollista päämäärää: jälkikasvun tuottaminen ja aviopuolisoiden yhdistyminen (johon kuuluu rakkauden kasvu, nautinto ja tyydytys). Seksissä avioliiton päämäärät yhdistyvät konkreettisesti yhdeksi lihaksi, mutta ehkäisy pyrkii erottamaan nämä päämäärät toisistaan tuhoamalla elämää antavan voiman ja keskittymällä pelkkään nautinnon saamiseen. ”Ja minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.” (Mark. 10:9)

      Raamattu osoittaa, että avioliiton ja seksin on tarkoitus kuvastaa Jumalan omaa rakkautta. Jumala loi ihmisen ”omaksi kuvakseen”, ja Jumala itse on rakkaus (1. Joh. 4:8). Kuten Pyhässä Kolminaisuudessa Isän ja Pojan välinen Rakkaus on niin tiivis, että se on itsessään elämää antava Persoona, Pyhä Henki, niin myös naisen ja miehen rakkaus kykenee tuottamaan uuden henkilön, antamaan uutta elämää. Avioliiton on myös tarkoitus kuvastaa Kristuksen ja kirkon välistä rakkautta ja liittoa (Ef. 5:25–33). Kun kerran avioliitto on luotu sekä Kolminaisuuden elämää antavan rakkauden että Kristuksen ja kirkon välisen suhteen kuvaksi, ei ehkäisyllä ole aviollisessa rakkaudessa mitään sijaa. Vai mitä ehkäisevää onkaan Jumalan ja Kristuksen rakkaudessa?

      Ajatukset hermoille käyvistä meluavista lapsista, vanhempien suhdetta vaarantavista liikaa aikaa vievistä ylimääräisistä perheenjäsenistä, liian monen lapsen tuomista taloudellisista ongelmista tai muista helpoista ehkäisyn oikeuttavista tekosyistä eivät olleet Jumalan kansan huolena, vaikkei heillä ollut murto-osaakaan palkastamme, aikaa säästävistä kodinkoneistamme, lapsille suunnitelluista moninaisista ajanvietteistämme, jne.

      Sen sijaan he ymmärsivät, mitä on rakkaus. ”Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä… ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa… Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.” (1. Kor. 13:4,5,7) Ehkäisymentaliteetti on kärsimätön ja omaa etua etsivä, ja juuri sen takia rakkautta tuhoava, sillä rakkaus ei pelkää turhautumia eikä kärsimystä, vaan uskoo ja toivoo kaikessa.

      Luonnonlaki, ehkäisy ja luonnollinen perhesuunnittelu

      Jumalan laki ei ole mielivaltainen, vaan se vahvistaa luonnonlain, joka on jokaisen ihmisen sydämeen kirjoitettu hyvän pahasta erottava moraalinen intuitio. Ihminen voi kuitenkin vapaan tahtonsa takia valita väärin ja sumentaa ymmärryksensä oikeasta ja väärästä, ja harhaanjohdettu yhteiskunta johtaa helposti omat lapsensa samoihin virheisiin. Vaikka harva yhteiskunnassamme tänään suostuisi heti tunnustamaan sydämensä protestoivan ehkäisyä vastaan, ei ole liian uskaliasta väittää, että luonnonlaki todella todistaa ehkäisyn olevan moraalisesti väärin.

      Kun lapset ensimmäistä kertaa saavat tietää, miten lapsia tehdään, he monesti päättelevät, että vanhemmat ovat olleet yhdynnässä yhtä monta kertaa kuin perheessä on lapsia ja hämmästyvät kuullessaan, että asian laita ei olekaan niin. Ihminen ymmärtää luonnostaan, että yhdyntä ja lasten saaminen kuuluvat yhteen, aivan kuten ruoka ja ravitseminen kuuluvat yhteen. Harvan on vaikea yhtyä toteamukseen, että seksillä on kaksi tarkoitusta: lisääntyminen ja yhdistäminen. Voimme maalaisjärkeämme käyttämällä tulla siihen tulokseen, että näitä luonnollisesti yhteen kuuluvia tekijöitä ei ole oikein erottaa tosistaan.

      Yhdyntä eläimen kanssa, samaa sukupuolta olevan ihmisen kanssa, itsetyydytys, anaali- tai oraaliseksi, ja toisaalta kloonaus tai keinohedelmöitys koeputkessa tuntuvat kaikki ensi kuulemalta oudoilta ja luonnottomilta – ne vääristelevät tai niistä puuttuu jotain olennaista (ensimmäisestä ryhmästä hedelmällisyys, toisesta miehen ja naisen yhtyminen).

      Jos samaa esimerkkiä sovelletaan ruokaan, voidaan vaivatta ymmärtää, että syömisestäkin saa seksin tavoin jonkinlaista nautintoa (hyvä maku, nälän tyydytys), mutta että syömisen pääasiallinen luonnollinen päämäärä on ihmisen ravitseminen (terveenä pitäminen ja kasvaminen). Koska meissä oleva luonnonlaki kertoo meille tämän, reagoimme intuitiivisesti kielteisesti ja oudoksuen, kun kuulemme, että muinaiset roomalaiset pitivät mässäilyjuhlia, joissa he ensin söivät itsensä täyteen, oksensivat sitten vatsansa tyhjäksi ja söivät lisää saadakseen ruuasta mahdollisimman paljon nautintoa. Samoin tunnistamme bulimian häiriöksi – se erottaa, minkä luonto on yhdistänyt.

      Tarkoittaako tämä sitä, että joka ikisen yhdynnän tuloksena pitäisi saada lapsi? Saako siis yhdynnässä olla vain silloin, kun tiedetään, että sikiäminen voi todennäköisesti tapahtua? Ei suinkaan – luonto (tai Jumala) on säätänyt niin, että nainen voi tulla raskaaksi vain muutamana päivänä kuukaudessa. Emme useimmiten ruokaa syödessämme ajattele ravitsemista, vaan meidät vetää ruokapöydän ääreen halumme tyydyttää nälkämme (emme silti torju ravitsemista oksentamalla). Samoin yhdyntä on luvallista nautinnon saamiseksi, eikä mikään luonnonlaissa tai jumalallisessa laissa estä olemasta yhdynnässä naisen hedelmättöminä aikoina.

      Entä jos on olemassa todella vakavia fyysisiä, psyykkisiä tai sosiaalisia syitä olla saamatta lasta tiettynä aikana? Katolinen kirkko ymmärtää tämän intuitiivisesta huolesta nousevan oikeutetun kysymyksen. Kirkko ei vaadi saamaan lapsia vain lastensaannin takia niin useita kuin suinkin mahdollista ottamatta huomioon mahdollisia perheen tilanteeseen raskaasti vaikuttavia tekijöitä. Paavi Paavali VI kirjoitti: ”kirkko opettaa, että aviopuolisoiden on luvallista ottaa huomioon elämää jatkavassa toiminnassa vaikuttavat luonnolliset vaiheet siten, että ainoastaan hedelmättömiä ajanjaksoja käytetään aviolliseen kanssakäymiseen, ja näin säädellä jälkeläisten syntymistä loukkaamatta mitenkään sitä moraaliopetusta, jonka olemme esittäneet.” (HV 16)

      Hedelmättömien ajanjaksojen hyödyntäminen tuo useimmille mieleen kalenterirytmin, jota aiemmin käytettiin luonnolliseen syntyvyyden säätelyyn. Monesti tätä metodia ei edes mainita ehkäisykeinona, sillä sitä pidetään niin tehottomana ja epäluotettavana. Nykytekniikka on kuitenkin kehittänyt uusia metodeja, joiden varmuusprosentti ylittää lähes kaikki keinotekoiset ehkäisyvälineet. Luonnollinen perhesuunnittelu (Natural Family Planning eli NFP) on moraalisen hyväksyttävyytensä ja paremman toimivuutensa lisäksi terveellisempi ja halvempi keino säädellä syntyvyyttä kuin keinotekoinen ehkäisy. Lisätietoa NFP:stä tarjoaa mm. Couple to Couple League.

      Apostoli Paavali kirjoitti: ”Älkää keskeyttäkö yhdyselämäänne, paitsi ehkä yhteisestä sopimuksesta joksikin aikaa, jotta voitte keskittyä rukoukseen; palatkaa sitten taas yhteen.” (1. Kor. 7:5) NFP:n ansiosta pari, joka ei voi tiettynä aikana vakavista syistä saada lasta, voi yleisesti ottaen jatkaa yhdyselämäänsä (mikään laki ei vaadi heiltä täyttä pidättäytymistä), mutta samalla pidättäytyä yhdynnästä välillä perhe-elämän ja hengellisen elämän hyödyksi. NFP:tä käyttävät parit ovat tilastojen mukaan selvästi ehkäisyä käyttäviä pareja onnellisempia, ja heidän eroprosenttinsa on ällistyttävän alhaiset kaksi prosenttia, kun taas ehkäisyä käyttävistä pareista noin joka toinen päätyy eroon.

      Ehkäisyn ja NFP:n hedelmät kertovat siitä, että myös puissa on eroa, että NFP on moraalisesti hyväksyttävä keino säädellä syntyvyyttä, kun taas ehkäisy ei ole. Mutta miten NFP loppujen lopuksi eroaa ehkäisystä, eikö molempien tarkoitus ole säädellä syntyvyyttä? Miksi katolinen kirkko sallii toisen ja kieltää toisen? Vastauksen saamiseksi on ymmärrettävä, ettei tekojen moraalinen arvo perustu vain tekojen tarkoitukseen, vaan myös keinoihin. Rahaa voi saada ansaitsemalla palkkaa tai ryöstämällä pankin – tarkoitus ei pyhitä keinoja. Paavi Paavali VI selitti: ”Näiden kahden tapauksen välillä on todellisuudessa huomattava ero: edellisessä aviopuolisot käyttävät oikeutetusti hyväkseen luonnon järjestystä, jälkimmäisessä he vastustavat sitä pyrkien välttämään elämän syntymisen järjestyksen luonnollista toteutumista.” (HV 16)

      Ehkä ruokaesimerkkiin palaaminen helpottaa asian ymmärtämistä. Terveydellisistä syistä laihduttaminen voi olla hyvä asia. Tämän hyvän päämäärän voi saavuttaa joko kunnioittamalla syömiseen liittyvää luonnonlakia ja ryhtymällä dieetille (jolloin syödään, nautitaan ruuasta ja tullaan ravituiksi, vaikkakin vähemmän kuin muuten) tai hyökkäämällä luonnollista järjestystä vastaan ja oksentamalla syödyt lihottavat herkut ulos. Jokainen ymmärtää menetelmien moraalisen eron, vaikka päämäärä on sama. Ehkäisy hyökkää hedelmällistä yhdyntää vastaan muuttamalla sen hedelmättömäksi, kun taas NFP jättää jokaisen yhdynnän sellaiseksi kuin se jo luonnostaan on.

      Sukupuolitaudit ja tilastot

      Yleinen argumentti katolisen kirkon ehkäisykieltoa vastaan on Aids-epidemian leviäminen Afrikassa. Väitetään, että paavi on suurin yksittäinen syy miljoonien afrikkalaisten kuolemaan, koska hän on kieltänyt kondomit, jotka voisivat estää Aidsin leviämisen. ”Koska tyhmät afrikkalaiset tottelevat paavia ja harrastavat seksiä ilman kondomia, he saavat Aidsin ja levittävät sitä eteenpäin tappaen näin itsensä ja kumppaninsa.” Harva argumentti on yhtä laho ja absurdi kuin tämä, ja vielä harvempi yhtä laho ja absurdi argumentti on saavuttanut yhteiskunnassa yhtä yleisen hyväksynnän.

      Ensimmäinen virhe edellä esitetyssä väitteessä on oletus siitä, että Aidsin saavat ja sitä levittävät afrikkalaiset tottelevat paavia. Itse asiassa asia on päinvastoin – ne afrikkalaiset, jotka tottelevat paavia, eivät harrasta seksiä ennen avioliittoa eivätkä kenenkään muun kuin aviopuolisonsa kanssa, joten juuri paavia tottelevat afrikkalaiset eivät leviä Aidsia.

      Toinen virhe on olettamus, jonka mukaan kondomien jakaminen estäisi Aidsin leviämisen. Jälleen kerran totuus on päinvastainen – kun afrikkalaisille kerrotaan, että kondomit suojaavat Aidsilta, he luulevat voivansa harrastaa seksiä turvallisesti kenen kanssa tahansa. Kun sitten kondomeja ei käytetä oikein tai kun ne vuotavat tai repeävät (yhteensä n. 10 % käyttökerroista), seuraukset ovat kohtalokkaat.

      Tilastotiedot ovat vahvistaneet, että katolisen kirkon opetus ei suinkaan ole Afrikan tuho, vaan ainoa toivo. Maissa, joissa on suurempi prosentti katolilaisia, Aids-lukemat ovat selvästi alemmat kuin vähemmän katolisissa maissa. Maat, jotka alkoivat jakaa kondomeja Aidsin estämiseksi, eivät ole saaneet tautia kuriin, vaan on käynyt päinvastoin: Aids-lukemat ovat näissä maissa kasvaneet entisestään. Vastaesimerkkinä on suurelta osalta katolinen Uganda, jossa alettiin vahvasti painottaa pidättäytymistä ja aviollista uskollisuutta. Vuonna 1990 Ugandan Aids-prosentti oli 30 %, josta se on sittemmin laskenut noin viidessätoista vuodessa kuuden prosentin tienoille.

      Tilastotiedot kondomeista ja sukupuolitaudeista eivät koske vain afrikkalaisia, vaan myös meitä. Kondomeihin liittyvät valheet ja väärät tiedot ovat yhtä petollisia Euroopassa ja Amerikassa kuin Afrikassakin. Kouluissamme opetetaan yleisesti, että kondomit ja vain kondomit suojaavat sukupuolitaudeilta. Tämä on katastrofaalinen harha, joka on todistettavissa ja todistettu täysin vääräksi ja perättömäksi. Vaikka kondomia käytettäisiin joka ikisessä yhdynnässä oikein, voi silti saada papilloomaviruksen (suurin kohdunkaulan syövän aiheuttaja), kupan, tippurin, klamydian (kaikkien näiden tartunnan todennäköisyyttä kondomi vähentää vain korkeintaan puolella, eikä siis suinkaan luotettavan varmasti suojele tartunnalta) ja jopa HIV:n (riskin vähennys 85 %).

      Näihin tilastoihin on lisättävä tutkimustulokset siitä, että hyvin harvat ihmiset onnistuvat käyttämään kondomia oikein jokaisessa yhdynnässä. Tilastojen mukaan vain 45 % pareista, joissa toisen tiedettiin olevan HIV-positiivinen, käyttivät kondomia johdonmukaisesti joka yhdynnässä. Nuoret tytöt, jotka ovat kaikista herkimpiä saamaan sukupuolitauteja, onnistuivat johdonmukaisessa kondominkäytössä vain 13-prosenttisesti. Jos kondominkäyttö ei ole täydellisen johdonmukaista (siis 100-prosenttista), siitä on hyvin vähän tai ei lainkaan hyötyä.

      Kun otetaan huomioon, että kondomit epäonnistuvat raskauden ehkäisemisessä ensimmäisen käyttövuoden aikana noin 15-prosenttisesti, saadaan jonkinlainen kuva siitä, kuinka epäluotettavia kondomit ovat sukupuolitautien ehkäisemisessä (nainen voi tulla raskaaksi vain muutamana päivänä kuussa, kun taas tartunnan voi saada milloin tahansa). Kondomit eivät täytä niistä esitettyjä lupauksia, eikä kenenkään täysjärkisen pitäisi turvata niihin terveyttään ja elämäänsä.

      Mitä taas ehkäisypillereihin ja muihin ehkäisyvälineisiin tulee, suurin osa niistä ei itse asiassa ehkäise raskautta vaan tappaa jo hedelmöittyneen uuden elämän alun. Hedelmöityksen hetkestä asti uuden henkilön DNA on määritelty – silmien väriä myöten uusi elämä on jo biologisesti valmis. Useat ehkäisyvälineet estävät jo hedelmöittyneen munasolun luonnollisen kehityskulun ja tappavat näin jo alkunsa saaneen ihmiselämän. Useat tutkimukset ovat myös todenneet ehkäisypillerien lisäävän rinta-, maksa- ja kohdunkaulan syövän riskiä.

      Lienee tarpeetonta sanoa, että kaikilta edellä mainituilta ongelmilta vältyttäisiin esiaviollisella puhtaudella, aviollisella uskollisuudella ja ehkäisyvälineiden hylkäämisellä. Ihmiskokemus on jälleen osoittanut todeksi jumalallisen viisauden. Nyt tehtävämme on välittää tämä hyvä uutinen pimeydessä harhailevalle yhteiskunnalle. Kuten Mooses sanoi kansalleen, on meidän sanottava yhteiskunnallemme: ”Minä olen pannut teidän valittavaksenne elämän ja kuoleman, siunauksen ja kirouksen. Valitkaa siis elämä, että te ja teidän jälkeläisenne saisitte elää. Rakastakaa Herraa, Jumalaanne, totelkaa häntä ja pysykää hänelle uskollisina. Silloin te saatte elää…” (5. Moos. 30:19–

      • Silva Densa

        Pitkässä kirjoituksessa on paljon sanoja mutta hämmästyttävän pintapuolinen ja kevytmielinen ote siinä kohtaa missä ollaan varsinaisessa asian pihvissä kiinni. ”sekä Vanha että Uusi testamentti antavat syytä uskoa, että Raamattu kieltää ehkäisyn.”

        Ei vakuuta. Mistä hyvänsä asiasta on mahdollista rakennella samanlaisia pseudo-raamatullisia päättelyketjuja jolla muka osoitetaan että tikapuut tai kahvin nauttiminen on syntiä.

        Ei pitäisi lähteä leikkimään ”loogisilla” päättelyrakennelmilla kun on kyse vakavista asioista.

        ”Paljolla puheella vaikenet mitä vaikenet”, totean runoilijan rivejä muunnellen.

  23. Nimimerkitön

    Nimetön: ”Sen sijaan kuolemalla rangaistiin Vanhan testamentin laissa poikkeuksetta niitä, jotka syyllistyivät sukupuoliyhdyntään, josta uuden elämän syntymisen mahdollisuus oli poissa.”

    Ottakaa tämä nyt huomioon, rakkaat veljet! Jos on ”emanta” siunatussa tilassa, niin ei mitään sänkyjuttuja sitten!

  24. Nimetön

    Minusta kirjoitus oli loistava, perusteltu uskon ja elämän puolesta (saataisiinko myös Päivämieheen?) Lämpöinen kiitos siitä!

  25. Salvia

    ”Yhdyntä eläimen kanssa, samaa sukupuolta olevan ihmisen kanssa, itsetyydytys, anaali- tai oraaliseksi, ja toisaalta kloonaus tai keinohedelmöitys koeputkessa tuntuvat kaikki ensi kuulemalta oudoilta ja luonnottomilta – ne vääristelevät tai niistä puuttuu jotain olennaista (ensimmäisestä ryhmästä hedelmällisyys, toisesta miehen ja naisen yhtyminen).”

    Ohhoh taas kerran. Siinä rinnastettiin kätevästi eläimiin sekaantuminen masturbointiin ja suuseksiin – ihan kuin ne olisivat jotenkin samaa sarjaa! Lapsiin sekaantumisesta kirjoittaja ei mainitse sanaakaan, se ei siis liene luonnotonta? Kuitenkin juuri erilaisten seksuaalisuuden muotojen hyväksyminen normaaleina asioina – siis mm. itsetyydytys – olisi mitä parhainta lastensuojelua. Lasten hyväksikäyttäjät ovat seksuaalisesti turhautuneita ja niitähän vl-liikkeessä riittää.

  26. Vl-äiti

    Ihmettelen vaan tätä. Sanotaan että aika muuttuu mutta Raamatun sana ei muutu. On se ainakin ehkäisy-asiassa muuttunut. Olen kuullut, että vielä 60-70-luvulla on ajateltu että jopa kohdunpoisto on väärin eli syntiä ja että siihen ei ihmisen ole luvallista puuttua. Mutta nykyään suurin osa meistä ajattelee niin, että kohdunpoisto ääritilanteessa on ok. Selittääkö joku miksi kanta tähän on sitten muuttunut? Kun kanta ehkäisyyn on kuitenkin monilla edelleen ehdottoman kielteinen vaikka kysymys ei silloin ole lopullisesta vaan tilapäisestä ratkaisusta. Toisin kuin kohdunpoisto, jolloin naisen tulee käydä kuoleman rajamailla ennen kuin toimenpide tehdään, ja se on lopullinen. Eli ei voi sitten enää saada vauvaa, vaikka joskus taas haluaisikin. Jään odottamaan vastauksia. t. vl äiti.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s