Alaranta ja Linjama: SRK-kriittinen nettikirjoittelu johti painostustoimiin


Verkkokirjoittelu on johtanut blogistien painostamiseen vanhoillislestadio-laisessa liikkeessä, kerrottiin Kotimaa24:n haastattelussa 22.2.2011.

Perniöläinen pastori Johannes Alaranta kertoi, ettei häntä päästetty pitämään saarnaa ehtoollisjumalanpalveluksessa Tampereelle, vaikka tilaisuudesta oli ennalta sovittu. Vapaa toimittaja Topi Linjama puolestaan syrjäytettiin Joensuun rauhanyhdistyksen soittovuorolistan laatijan ja seurasäestäjän tehtävästä. Molempien mukaan syyksi on ilmoitettu kriittinen kirjoittelu blogissa.

Sekä Alarannan että Linjaman blogit ovat parissa-kolmessa vuodessa kehittyneet laajasti tunnetuiksi vanhoillislestadiolaisuuden sisäisen keskustelun foorumeiksi. Niissä käydään vilkasta ja moniäänistä debattia  ja tuhannet uskovaiset seuraavat niitä päivittäin.

Joensuun ja Tampereen rauhanyhdistysten näihin tunnettuihin blogisteihin kohdistamat painostustoimet ovat sopimattomia ja tuomittavia. Menettely ei edistä uskovaisten keskinäistä, vapaata ja avointa keskustelua uskon kysymyksistä. Alarantaan ja Linjamaan kohdistettu painostus lisää entisestään pelkoa.

Em. rauhanyhdistysten johtokuntien tekemät päätökset ovat valitettavia ja ne vahvistavat todeksi em. blogistien kirjoituksissaan esittämät käsitykset, että monet kristityt yksinkertaisesti pelkäävät ilmaista mielipiteitään avoimesti rauhanyhdistyksellä. MOT.

Tapahtumien julkistamisen jälkeen kysymys kuuluukin, miten  evankelis-luterilaisen kirkon johtajat suhtautuvat kirkon suurimman herätysliikkeen hengelliseen väkivaltaan. 

*     *      *

Topi Linjama julkaisi 16.2.2011 blogissaan tiedon, että Joensuun rauhan-yhdistyksen johtokunta (tai sen työvaliokunta) on vapauttanut hänet rauhan-yhdistyksen soittovuorolistan laatijan ja seurasäestäjän tehtävästä.

Perusteluna hänelle oli esitetty, että hän on julkaissut omalla nimellään kriittisiä mielipiteitä SRK:n opetuksesta.

Topi Linjaman blogit Vihreällä valolla  (Kotimaa24) ja Epäkuluttajan sivut ovat muodostuneet suosituiksi keskustelufoorumeiksi vanhoillislestadiolaisten keskuudessa.

Johannes Alaranta puolestaan kertoi Kotimaa24:n haastattelussa, että häneltä evättiin saarnan pito rauhanyhdistyksen ehtoolliskirkossa samasta syystä: liian kriittiseksi koetun blogikirjoittamisen vuoksi.

Myös Alarannan blogi  on tavattoman suosittu. Sillä on peräti 8000 lukijaa kuukaudessa.

Saarna Kalevan kirkossa peruttu

Alarantaa oli syksyllä pyydetty puhumaan 12.3. Tampereen Kalevan kirkossa pidettävään paikallisen rauhanyhdistyksen nuorten ehtoolliskirkkoon. Niin kutsuttu puhujain pyytäjä oli kutsunut Alarannan paikalle.

Alaranta kertoi saaneensa myöhemmin rauhanyhdistyksen johtokunnasta sähköpostia, jossa puhepyyntö oli peruttu.

– Sähköpostissa luki, että paikallinen rauhanyhdistyksen johtokunta on keskustellut asiasta.

Tällöin Alaranta oli tiedustellut ratkaisun syitä johtokunnasta puhelimitse.

– Johtokunnan puheenjohtaja ilmoitti syyksi blogini, joka on liian ”kriittinen”. Yksilöityä vastausta en saanut, mutta yhtenä esimerkkinä kriittisyydestä hän mainitsi rippisalaisuuskirjoitukseni, Alaranta sanoo.

Alaranta valmistelee parhaillaan väitöskirjaa juuri rippisalaisuudesta. Hän on lisäksi toiminut sihteerinä kirkkohallituksen työryhmässä, jossa selvitettiin vaitiolovelvollisuuteen liittyviä kysymyksiä. Häntä onkin pyydetty usein asiantuntijaksi, kun rippisalaisuuteen liittyviä ongelmia on tarkasteltu julkisuudessa (mm. Helsingin Sanomat, Kaleva, YLE).

On pitkälle Alarannan ansiota, että julkiseen kansalaiskeskusteluun on noussut se erikoinen asiaintila, että SRK:n opetus rippisalaisuudesta poikkeaa kirkkolaista ja on ristiriidassa myös Suomen lastensuojelu- ja  rikoslakien kanssa.

Alaranta on täsmentänyt SRK:n nykyiseen rippiopetukseen liittyviä vakavia ongelmia ja suoranaista harhaoppia blogikirjoituksessaan  Maallikkosalaripin harhaoppi 31.3.2011.

SRK:n johto kehoitti keskustelemaan omalla nimellä, mutta se johtikin painostukseen

– Tietysti rauhanyhdistyksellä on oikeus pyytää puhumaan kenet haluaa. Mutta koska olen kirkon pappi, on mielenkiintoista, että pyyntö saarnata kirkossa peruttiin. Syy ei voi olla se, että kirjoittaa nettiin nimellään, Alaranta sanoo.

Hän kertoo kuulleensa, että SRK:n johdon edustajat ovat nimenomaan kehottaneet uskovaisia esiintymään verkossa reilusti omalla nimellään.

Alaranta on oikeassa. SRK:n johtohenkilöt ovat useassa yhteydessä vedonneet uskovaisiin, että he esiintyisivät nettikeskusteluissa avoimesti omalla nimellään.

Alaranta itse kommentoi tapahtunutta blogissaan 23.2.2011: ”Viestintuojat ammutaan. Omalla nimellä kirjoittaja/keskustelija hyllytetään. Koko ajan väitetään, että avoin rehellinen keskustelu on mahdollista. Minä rohkenen olla eri mieltä.”

Muutoinkin liikkeen johto on korostanut avointa keskustelua herätysliikkeessä. ”Nimetön keskustelu on arvotonta,”, totesi ex-pääsihteeri Aimo Hautamäki Kotimaan haastattelussa.

Samoin SRK:n uusi pääsihteeri Tuomas Hänninen totesi Kotimaa24:n haastattelussa, siirtyessään Päivämiehen päätoimittajan tehtävistä pääsihteeriksi:

– Päivämiehen päätoimittajana olen entistä enemmän oppinut arvostamaan avointa, suoraa ja rehellistä keskustelua, jota käydään toisia ja tois-ten erilaisiakin mielipiteitä arvostaen tarvitse-matta silti luopua omasta uskonkäsityksestä. Avoimuutta on aina hyvä lisätä siellä missä on aitoja ja rehellisiä kyselijöitä.

Samassa yhteydessä Hänninen kiisti kohdanneensa sellaisia uskovaisia ihmisiä, jotka pelkäisivät keskustella.

Hänninen ei siis ole tunnistanut, että ihmiset olisivat huolissaan ja peloissaan eiitä että rauhanyhdistyksissä käytetään painostamista ja sanktioita niitä kohtaan, jotka rohkenevat esittää SRK:n opetusta kritisoivia ajatuksiaan julkisesti ja omalla nimellään.

Onkin tietysti hämmästyttävää, että vilkasta ja muita syvälisemmin juuri opillisesti kiinnostavaa keskustelua herätelleet blogistit ovat joutuneet nyt rauhanyhdistysten sanktioiden kohteeksi – kun he ovat menetelleet juuri kuten uskovaisia on kehotettu.

Herää kysymys, eikö paikallisissa rauhanyhdistyksissä kunnioitetakaan samoja avoimen keskustelun periaatteita, joita SRK:n johtajat ovat toistuvasti korostaneet julkisuudessa.  Onko rauhanyhdistyksissä ja SRK:n johtokunnalla sanavapauden suhteen ristiriitainen linja?

Hänninen: Meillä ei ole välineitä vastata kritiikkiin 

Alarannan ja Linjaman ”toimitsijakieltoa” Hänninen ei ole halunnut julkisuudessa kommentoida.

– Paikalliset Rauhanyhdistykset ovat itsenäisiä ja luottaisin niiden harkintaan näissä tapauksissa. En edes tiedä tapausten taustoja yksityiskohtaisesti, Hänninen tähdensi Kotimaa24:n haastattelussa 23.2.2011.

Moni on eri mieltä paikallisten rauhanyhdistysten itsenäisestä roolista. Esimerkiksi Joensuun ry:n säännöissä todetaan, että ”seuroja järjestetään samassa hengessä SRK:n kanssa”. Tällä ry:n johtokunta oli argumentoinut Linjaman hyllytystä. Mutta ainakin sääntöjen perusteella rauhanyhdistyksen itsenäisyys suhteessa SRK:hon on  varsin kyseenalainen.

Hännisen mukaan yksilö saa sosiaalisessa mediassa äänensä tehokkaasti ja tunteikkaasti kuuluviin. Hän esitti myös toivomuksen, että sosiaalinen media ”voisi toimia myös rakentavasti yhteiskunnasamme”.

Mikäli tämä lausuma sisältää rivien välissä ajatuksen, että puheena olevat blogistit eivät olisi toimineet rakentavasti, sellainen syytös on ehdottomasti torjuttava.

Molemmat blogistit ovat kirjoitelleet lämpimän viisaasti ja rakentavasti, esittäneet ehdotuksiaan ja kritiikkiään rehellisesti ja hyvin perustellen, silloin kun ovat katsoneet sen aiheelliseksi. He ovat esiintyneet maltillisesti ja painottaneet kristinuskon kaikkein tärkeimpiä asioita. Moni on saanut blogiteksteistä suorastaan sielunhoidollista tukea ja rohkaisua uskolleen, esim. Topi Linjaman avatessa Lutherin tekstejä. Blogistit ovat saaneet lukijoilta pääosin myönteistä palautetta.

Hänninen perusteli vaikenemistaan osittain myös resurssipulalla.

– En kiellä yksilön totuutta, mutta se ei ole koko totuus. Hankalaa tässä on se, että jos emme yhteisönä ryhdy vastaamaan blogeissa ja verkossa esitettyyn kritiikkiin, niin silloin yksilön ääni jää helposti vallitsevaksi totuudeksi.

Hännisen mukaan vanhoillislestadiolaisella liikkeellä kuitenkaan ”ei ole välineitä vastata kritiikkiin, eikä aina tarvettakaan”.

Tarkoittaako Hännisen (sisäisesti hämmentävän ristiriitainen) lausunto sitä, että nämä ”toimitsijakiellot” ovat tosiaan vl-yhteisön keskustelukommentti blogistien Alaranta ja Linjama julkaisemaan kritiikkiin?

Jos näin on, täytyy sanoa, että rauhanyhdistyksissä on erikoinen käsitys kommunikaatiosta, ja myös sosiaalisesta mediasta.

Blogisti kirjoitti mielipiteen julkisuuteen keskusteltavaksi, mutta rauhanyhdistyksen johtokunta ei vastannut blogistin herättämässä kansalaiskeskustelussa lähettämällä kommentteja blogistille, kuten odottaisi normaalisti tehtävän. Vaan menee ja erottaa tämän yksipuolisella ilmoituksella luottamustehtävistä, tai kieltää blogisti-papilta saarnan pitämisen!

Siis käytännössä pyrkii vain tukkimaan blogistin suun.

Silloinko ”ei yksi ääni jää vallitsevaksi totuudeksi”?

Ei avointa keskustelua tuolla tavoin vallankäyttökeinoin keinoin käydä. Se ei silloin enää olekaan keskustelua asioista, vaan silkkaa mielivaltaa, ulossulkemista, suun tukkimista, sensuuria – menettelylle löytyy esikuvia lähinnä diktatuurimaista.

Keskustelua käydään tietysti siten, että blogikirjoittajalle lähetetään kommentti hänen blogiinsa. Niin yksinkertaista se olisi. Sekä Linjaman että Alarannan blogit mahdollistavat kommetoinnin.

Toki lisäksi löytyy muitakin tapoja, joista näin ensiksi tulee mieleeen keskustelupalstan perustaminen SRK:n nettisivuille ja mielipidepalsta Päivämies-lehteen. Miten olisi? Nettitoimittajan palkkaus saaattaisi olla tehokas investointi parantaa keskustelua.

Erottaminen luottamustehtävistä ja vastaava mielivalta ei ole ainoa tapa käydä keskustelua.

Kuulustelujen ja pelon yhteisö

Joensuulainen Topi Linjama julkisti syrjäyttämisensä blogissaan. Kotimaa24:n haastattelussa hän kertoo olleensa myös jo pari vuotta sitten bloginsa tähden rauhanyhdistyksen puhuttelussa. Tuolloin hän oli ottanut kantaa ehkäisykieltoon, minkä jälkeen häntä oli syytetty ”majesteettirikoksesta”, hän kertoo Kotimaa24:n haastattelussa.

Linjama on sitä mieltä, että tällaisilla puhutteluilla ei ole mitään tekemistä kristinuskon kanssa. Niissä on kyse yksinkertaisesti lojaalisuusvaatimuksesta yhteisön auktoriteetille.

Hän itse on useasti kirjoituksissaan avoimesti kyseenalaistenut rauhanyhdistysten puhuttelu- ja hoitokokousmenettelyt. Hän herätteli myös laajempaa julkista  keskustelua liikkeen sisäisestä pelon ja vaikenemisen ilmapiiristä toukokuussa 2010 Kalevassa  julkaistussa katsauksessaan “Vanhoillislestadiolaisuuden hiljaisuus ja pelko (Kaleva 29.5.2010) sekä sitä ennen blogikirjoituksessaan “Eroon hengellisestä väkivallasta” (Kotimaan blogi  Vihreällä valolla, 11.5.2010).

Kalevassa Linjama käsitteli lestadiolaisen liikkeen pelon kulttuuria ja vaati:

“Uskovaisille on annettava oikeus tuntea, kokea, ajatella ja puhua myös julkisesti ilman jatkuvaa sieluntilan kyseenalaistamista tai pelkoa yhteisön ulkopuolelle sulkemisesta.

Vanhoillislestadiolaiselle usko ja uskonyhteisö ovat hyvin tärkeitä. Niinpä yhteisö voi pahimmassa tapauksessa viedä jäseneltään miltei kaiken, minkä varaan hän on elämänsä rakentanut. Ei ihme, että moni vaikenee tai kirjoittaa netissä nimimerkin takana.

Tiedän yhteisön piiristä pappeja ja puhujia, jotka asemansa säilyttääkseen vaikenevat epäkohdista.”

Uusin käänne, syrjäyttäminen luottamustehtävästä rauhanyhdistyksellä, johti Linjaman seuraavaan päätelmään blogissaan 16.2.2011:

”Itselleni on käynyt niin, että usko uskonnollisiin johtajiin ja uskonnollisiin yhteisöihin on mennyt täysin. En usko, että minusta enää saadaan kunnon työntekijää minkään totalitaariseen koneiston osaksi. Ja hyvä niin: vain usko Kristukseen pelastaa. Ei usko minkään puhujankokouksen päätösten tai vakiintuneiden käytänteiden noudattamiseen.”

Useita muitakin painostustapauksia

Alaranta ja Linjama kertoivat Kotimaa24:n haastattelussa, että heidän tiedossaan on viimeisen parin vuoden ajalta 5-10 tapausta, joissa  liikkeen valtavirran näkemyksistä poikkeavien näkemysten esittämisestä on seurannut mielipiteiden esittäjälle rajoituksia rauhanyhdistyksellä.

Osa näistä tapauksista on liittynyt juuri netissä tai mediassa esiintymiseen.

Heidän mukaansa on vaikea sanoa, ovatko painostustoimet lisääntyneet parin viime vuoden aikana. Tavallista on, että sanktiona ”vääristä mielipiteistä” ja niiden avoimesta esittämisestä käytetään juuri syrjäyttämistä herätysliikkeen tehtävistä. Tätä on käytetty rangaistuksena ennenkin.

Viime syksynä eräs vanhoillislestadiolainen pappi joutui hoitokokouksen kohteeksi Helsingin rauhanyhdistyksellä, myönteisen naispappeuskantansa takia.Pitkän aikaa kestäneen ”hoitamisen” eli painostamisen jälkeen hän ilmoitti itse luopuvansa puhujana toimimisesta rauhanyhdistyksen seuroissa ja muissa tilaisuuksissa.

Vuonna 2007 oululainen pappi, Tuiran seurakunnan kappalainen Stiven Naatus esitti Kalevassa julkaistussa uskonasioita koskeneessa haastattelussa toivomuksen, että vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen sisällä voitaisiin sallia julkinen keskustelu lähihistorian tapahtumista. 

Silloinkin sanktio oli syrjäyt-täminen. SRK:n leirityön sihteerin tehtävässä silloin toiminut Tuomas Hänninen ja SRK:n johto hyllyttivät Naatuksen jo sovitusta SRK:n rippikoulupapin tehtävästä.

Myös blogisti Juho Kalliokoski on selostanut julkisuudessa, millaisen painostamisen kohteeksi hän ja hänen lähipiirinsä joutuivat sen jälkeen, kun hän oli julkaissut vuosina 2009-2010 Kalevassa, Kotimaassa ja Kotimaa24-blogissaan SRK:n opetusta opilliselta kannalta pohdiskelevaia ja kriittisiä kirjoituksia.

Kalliokoski on kuvannut häneen kohdistettua leimaamista ja panettelua seuraavasti:

”Saamani palautteen mukaan olen muun muassa selvästi kokoilemassa eriseuraa ympärilleni ja sotimassa Jumalan valtakuntaa vastaan. Minua on nimitetty omavanhurskaaksi, lakihenkiseksi ja omalakiseksi. Minua on käytetty esimerkkinä sudesta, joka lopun aikoina nousee Jumalan valtakunnasta sitä raatelemaan (Ap.t.20:29). Kuulemma olen teoillani kieltänyt uskoni. Minut on rinnastettu Korahiin, Dataniin ja Abiramiin (4.Moos.16:1->) ja Lutherin hurmahengiksi kutsumiin talonpoikiin (Luther: Talonpoikien murha- ja ryöstöjoukkoja vastaan). Minulle on kerrottu, että olen kasvanut niin suureksi, etten ole enää armon tarpeessa. […] lähisukulaiseni, jonka numero oli omaani helpommin löydettävissä, joutui epämääräisten joskin kaanaankielisyydessään tuttujen hengellissävytteisten uhkausten ja yöllisten häirintäsoittojen kohteeksi.” (Kalliokoski: Myrskyn laannuttua.)

Lestadiolaisuuden perinteinen pelottelukäytäntö törmäsi sosiaaliseen mediaan

Yhteisön harjoittama pelottelu ja painostaminen onnistuu hyvin niin kauan kuin se pysyy piilossa julkisuudelta.  Aikaisempina vuosikymmeninä rauhan-yhdistyksissä kyettiin salaamaan liikkeen harjoittama väkivaltainen menettely.

Topi Linjama näkee inter-netin isona haasteena van-hoillislestadiolaisuudelle. Nettikirjoittelun kontrol-lointi ei SRK:lta enää on-nistu, hän arvioi Kotimaan haastattelussa.  Hän on oikeassa. Maailmalta löytyy esimerkkejä siitä, että Wikileaksin, Facebookin ja Twitterin maailmassa pelolla johtaminen ja ihmisten vaientaminen on tuomittu lopulta epäonnistumaan.

Alaranta puolestaan uskoo, että opillinen kontrolli onkin vanhoillislestadio-laisuudessa hiipunut verrattuna siihen, millaista painostaminen oli 1970-luvulla.

Monien mielestä nykypäivänä painostuksesta on kuitenkin tehty näkymättömämpää ja hienostuneempaa.

– Nyt on ennemminkin niin, että niitä pappeja, joiden koetaan hämmentävän mieliä, syrjitään hiljaisesti ja heitä ei vain pyydetä puhumaan, Alarantakin sanoo. Hän on itse kritisoinut hoitokokouksia ja hengellistä painostamiskäytäntöä blogissaan.

Alaranta itse on edelleen liikkeen puhuja. Muita puhujapyyntöjä kuin Tampere häneltä ei ole peruttu. [Pian tämän jälkeen Salon seudun rauhanyhdistys ilmoitti Alarannalle, että tätä ei kutsuta enää seurapuhujaksi, ts. hänet hyllytettiin mielipiteidensä tähden.]

Tampereen rauhanyhdistyksen puheenjohtaja Arvo Räisälä kieltytyi kommentoimasta

Kotimaan toimittaja oli pyytänyt Tampereen rauhanyhdistyksen puheenjohtaja Arvo Räisälältä lausuntoa tapahtuneesta, mutta Räisälä kieltäytyi kommentoimasta.

– En voi kommentoida asianosaisten välistä henkilökohtaista asiaa, Räisälä tyytyy toteamaan Alarannan tapauksesta.

Kotimaa24 yrittää mahdollisesti saada lausuntoa myös Joensuun rauhanyhdistyksen johtokunnasta kommentoimaan Topi Linjaman tapausta.

On tunnettua, että painostus saatetaan ulottaa myös perheenjäseniin. Tätä monisyistä ja monesti ulospäin näkymättömiä, hienostuneita menetelmiä käyttävää joukkopainostamista monet uskovaiset pelkäävätkin niin, että rakkaitaan suojellakseen mieluummin vaikenevat kriittisistä mielipiteistään kokonaan.

Rauhanyhdistyksen johtokunnan jäsenet ja muut uskovaiset, joiden mielestä mielipiteitä ei ole luvallista esittää julkisesti, voivat pyrkiä murtamaan perheen sisäisen yhteenkuuluvuuden ja lojaalisuuden uhkailemalla ja painostamalla muita perheenjäseniä. Menettely on ollut hoitokokousten yhteydessä tavallista kautta aikojen.

Tällöin sananvapauttaan omalla nimellään julkisesti käyttänyt uskovainen on tilanteessa, jossa hän joutuu tavallisesti lopulta sulkemaan suunsa. Harva haluaisi saattaa rakkaimpansa kärsimään mielipiteidensä takia.

Alaranta ja Linjama: Puutu väkivaltaan, julkista painostaminen aina

Oman seurakuntansa johdon painostuksen kohteeksi joutuva ihminen jää usein yksin eikä tiedä miten toimia ahdistavassa tilanteessa. Johannes Alaranta on antanut blogissaan uskovaisille ohjeen, miten hengelliseen painostukseen ja väkivaltaan on parasta reagoida:

”Hengellinen väkivalta on vaarallista ja tappavaa. Vuosien saatossa moni on laskenut matkasauvansa ennenaikaisesti hengellisen väkivallan uhrina. Joku oman käden kautta, joku toinen mielenterveyden petettyä, kolmas siksi, ettei sydän kestänyt.

Jos kohtaat hengellistä väkivaltaa, puutu siihen aina. Älä sulje silmiäsi vaan estä väkivalta. Jos joudut hengellisen väkivallan uhriksi, ilmoita asiasta eteenpäin ja tee tapauksesta julkinen. Kiusaaminen on AINA väärin.” (Alaranta: VäkiVallaton.)

”[…] en voi hyväksyä sitä, että ihmisiä hyllytellään kyseenalaisin perustein. En voi hyväksyä sitä, että joku laitetaan syyttä kärsimään. Sinäkään et saa hyväksyä sitä! Puutu epäkohtaan kun kohtaat sen. Ala tukilakkoon. Puolusta hyllytettyä! Nosta meteli. Pidä mielenosoitus. Tee asiasta julkinen. ” (Alaranta: Vihan ja Pelon valta.)

Myös Topi Linjama on päätynyt täsmälleen samaan ratkaisuun, että määrätietoinen väärinkäytösten julkistaminen on keino, jolla väkivalta voidaan saada loppumaan.

Hän kirjoitti blogissaan:

”Muutosta voisi ehkä viedä eteenpäin se, että kaikista tämän liikkeen sisällä tapahtuvista väärinkäytöksistä tehdään näkyvää. Meillähän ei pitäisi olla mitään salattavaa. Julkisuus pakottaa muuttamaan vääristyneitä käytäntöjä.” (20.2.2011.)

Erinomainen ohje. Julkistamalla kaikki vallankäytön seuraamukset ja mielivaltaiset rangaistukset vanhoillislestadiolaista yhteisöä ehkä voidaan tervehdyttää ja ehkä liikkeessä sitten ajan mittaan opittaisiin kokonaan luopumaan väkivallasta ja painostamisesta. Ehkä?

Jälleen kerran moni odottaa, että evankelis-luterilaisen kirkon johtajat ottavat kantaa suurimman herätysliikkeen hengelliseen ja henkiseen väkivaltaan.

(Kirj. Kapu)

*      *      *

Lue myös:

Timo Aho: Vapautus tehtävistä vl-piireissä

Johanna Alarannan blogi Huutavan ääni korvassa

Johannes Alaranta: Maallikkosalaripin harhaoppi. Blogikirjoitus 31.3.2011.

Johannes Alaranta: Olipa kerran. Blogikirjoitus 7.2.2011.

Johannes Alaranta: Ripin nk. ”olemus”. Blogikirjoitus 12.5.2010.

Johannes Alaranta: Saako Asioista oikeasti puhua? Blogikirjoitus 23.2.2011.

Johannes Alaranta: VäkiVallaton? Blogikirjoitus 8.11.2010.

Arkkipiispa Mikko Juva 1979 – Kirkko ei voi vaieta (Helsingin Sanomat 2.12.1979.)

Pekka Asikainen: Nyt olisi aika toimia. Blogikirjoitus 24.4.2010.

Aimo Hautamäki: “Keskustelutilaisuuksissa jokaisella on vapaus ilmaista mielipiteensä” (Kaleva 15.9.2007.)

Aimo Hautamäki: Nimetön keskustelu on arvotonta. Kotimaa24 31.10.2010.

Johannes Ijäs: Kriittinen nettikirjoittelu johti tehtävien epäämiseen lestadiolaisessa liikkeessä. Kotimaa24 22.2.2011.

Johannes Ijäs: Laestadianleaks julkaisee dokumentteja lestadiolaisuuden kipupisteistä. Kotimaa24 29.10.2010.

Johannes Ijäs: Tuomas Hänninen vanhoillislestadiolaisen liikkeen pääsihteeriksi. Kotimaa24 26.10.2010.

Johannes Ijäs: Uskovaisten pääsihteeri. Kotimaa 7.1.2011, s- 15-17.

Outi Ikonen: “Verkkokeskustelu on lestadiolaisuuden toinen todellisuus”. Kirkkohallituksen verkkokeskustelun koordinaattori, teologi Meri-Anna Hintsalan haastattelu.Kotimaa24, 26.9.2010.

Vuokko Ilola: Analysoijia ja komentelijoita riittää. Blogikirjoitus, Kotimaa24 21.4.2015.

Juho Kalliokosken blogi Kestäviä vastauksia etsimässä. Kotimaa24.

Juho Kalliokoski: Myrskyn laannuttua. Blogikirjoitus 16.2.2010.

Katja Kuokkanen: Kirkko ei valvo maallikkoihin ulottuvaa rippisalaisuutta: Vähän kykyä kaitsea herätysliikkeitä. Helsingin Sanomat 30.9.2010, A8.

Topi Linjama: Anne, kysyit mitä kirkko voisi tehdä . Kommenttipuheenvuoro blogikeskustelussa 20.2.2011.

Topi Linjama: Avoimen keskustelun esteitä. Blogikirjoitus 8.12.2010.

Topi Linjama: Epäkuluttajan sivut -blogi

Topi Linjama: Luottamustoimi katkolla. Blogikirjoitus 16.2.2010.

Topi Linjaman blogi Kotima24:ssä: Vihreällä valolla

Lucas: Alaranta nojaa Suomen lakiin – Hautamäki Katekismukseen

Lucas: Piispa Häkkinen: Kirkko ei kykene puuttumaan SRK:n rippioppeihin 2

Lucas: Tutkija Salomäki: Kirkko ei kykene puuttumaan SRK:n rippioppeihin 1

Nestori: SRK:n uusi pääsihteeri Tuomas Hänninen: Menkää hoitoon

Perttu:Nettikeskustelulla lakihenkeä vastaan

Puhuja rauhanyhdistyksellä: “Olet noussut Jumalanvaltakuntaa vastaan”

Olli Seppälä: ”Yksilön totuus jää sosiaalisessa mediassa helposti ainoaksi”. Kotimaa24 24.2.2011.

SRK:n tie 1960-luvulta hoitokokouksiin

Toivon kirjani estävän edes yhden hengellisen pahoinpitelyn. Johannes Alarannan haastattelu. Kotimaa24 17.10.2013.

http://www.kotimaa24.fi/artikkeli/toivon-kirjani-estavan-edes-yhden-hengellisen-pahoinpitelyn/comment-page-1/

29 kommenttia

Kategoria(t): 1970-luku, 2000-luku, 2010-luku, Aimo Hautamäki, elämäntapa, epäily, erehtymättömyys, erottaminen yhteisöstä, hengellinen väkivalta, hoitokokoukset, johtajat, johtokunta, kaksinaismoralismi, kaksoisviestintä, keskustelu, keskusteluilmapiiri, kiellot, kontrollointi, Kotimaa, lähihistoria, leimaaminen, manipulointi, nettikeskustelu, normit, omatunto, opilliset kysymykset, painostaminen, pelko, pelot, puhujat, rauhanyhdistys, retoriikka, Rippi, sananjulistajat, sananvapaus, sensuuri, seurat, SRK ry., SRK:n johtokunta, suvaitsevaisuus, syrjintä, syyllistäminen, Tampere, totteleminen, tuomitseminen, uhkailu, ulossulkeminen, vallankäyttö, vastuullisuus, väkivalta, yhteisö, yhtenäisyys, yksilöllisyys

29 responses to “Alaranta ja Linjama: SRK-kriittinen nettikirjoittelu johti painostustoimiin

  1. Nestori

    Kuten olen aikaisemminkin ehdottanut, parasta olisi lähettää jokaisesta hoitamis/painostamistapauksesta tieto hiippakunnan piispalle ja tuomiokapitulille. Tämä herätysliike toimii kirkon sisällä, ja kirkko on sanoutunut julkisesti irti hengellisen väkivallan käytöstä. Joku roti tähän on nyt saatava. Selvityspyynnön voi tehdä kuka hyvänsä oman hiippakuntansa piispalle.

  2. Tikkunen

    Monet seurapuheissa korostavat tänä päivänä yhä enemmän sitä, että pitää luottaa vain seurakuntaan eikä henkilökohtaiseen omantunnon ääneen. Omaatuntoaan seuraava leimataan seurakunnan yhteydestä harhautuneeksi ja ”omalakiseksi”. Minun mielestä jokaisella uskovaisella on omatunto joka on Pyhän Hengen ääni ihmisessä. Jumalan äänelle uskovaisen täytyy olla kuuliainen. Seurakunnalla toki on vahva merkitys uskovaisen elämässä, mutta ei se seurakunta ole totuuden patsas ja perusta. Vaan Jeesus sanoi että hän on totuuden patsas ja perustus. Ja kehotti seuraamaan Häntä. Seurakunnan tehtävä on pitää esillä evankeliumia, tarjota sitä, opettaa Jumalan sanaa Raamatusta… Seurakunnan opetus ei saa mennä yli Raamatun. Mutta nyt se niin tekee ja on mennyt aivan mahdottomaksi toisinaan. Olen ollut järkyttynyt suorastaan kun seuroissa on puhuja toistellut, että Jumala muka ilmoittaa Pyhän Hengen kautta asioita puhujille ja ry:n johtokunnille, jotka sitten kertovat ne asiat seurakunnalle. Tämmöinen on roskapuhetta. Jumala on ilmoittanut tahtonsa Raamatussa eikä ilmoita enää yhdellekään ihmiselle mitään uutta. Tarvimmeko me omaatuntoa kuullaksemme puhujien ja johtokuntien ääntä, vai noudattaaksemme Jumalan tahtoa jonka hän on ilmoittanut Raamatussa… ja ennen kaikkea Pojassaan Kristuksessa? Kaipaan seuroihin oikeaa Raamattu-keskeistä saarnaa, jossa kirkastettaisiin Kristusta.

  3. Hetkonen

    Mites tässä on nyt ymmärretty Naatuksen asian koskeneen ainoastaan haastattelua? Kun täällä Kalevan lukija-alueella siihen kyllä sisällytettiin myös tämä hänen teatterissakäyntinsä, josta myös haastattelu tehtiin. Eipäs kärjistetä liikaa😛

  4. Snen

    Vl:t ovat julkisesta kritiikistä huolimatta pysyneet aina samassa opissa ja samoissa elämäntapa valinnoissa, vaikka toistuvasti huomautetaan siitä että maailma muuttuu. On kyllä totta että maailma muuttuu, mutta Jumalan sana on muuttumaton.

    Kuten nettikeskusteluista näkee niin perustelujen kyselemisellä ei ole olemassa mitään rajaa eikä loppua. Eikö silloin tule mieleen kysyä mistä jatkuva kyseleminen ja arvostelu kertoo?

    Kun sydämellä on rauha ja hyvä omatunto niin silloin ei tarvitse kaivamalla kaivella uskovaisten uskoa eikä sen perusteluja. Oikeaa sielunrauhaa ja uskovaista sydäntä kuvastaa se ettemme koe tarvetta penkoa vähän väliä esim. jotain perusteluja erilaisiin yksityiskohtiin. Uskomme kuten uskovaiset ovat ennen jo uskoneet ja asetamme toivomme ikiaikojen Jumalaan. Muu on loppujen lopuksi toisarvoista. Ja meidän puolesta muut saavat vapaasti uskoa tavallaan.

    Uskovaiset eivät eristäydy muista ihmisistä, toisin kuin luullaan. Itselläni on myös ei-vl tuttuja ja ystäviä. On kuitenkin selvää että on paljon luontevampaa viettää aikaa samalla tavalla uskovien kanssa kun ei tarvitse varoa puheitaan. Ja helpostihan niitä samanlaiset elämän arvot ja saman elämän tilanteen omaavia löytyy omasta seurakunnasta.

    Suurimpia eroavaisuuksia vl:ien ja muiden uskovien välillä onkin se, että me yritämme ELÄÄ TÄYSIN Raamatun mukaan. Emme korosta sieltä erityisesti mitään yksittäistä kohtaa, sillä Jumalan sana on uskovaiselle kokonaisuudessaan pyhä. Jeesus sanoi ettei Raamatusta saa jättää yhtään kohtaa pois, eikä siihen saa lisätä mitään. Ne kaivatut ”perustelutkin” löytyvät Jumalan sanasta jos vaan tahdomme itse sitä sanaa kuulla.

  5. juhak

    Blogistit yms. antavat ymmärtää, että heidät on yritetty vaientaa, kun he ovat pohtineen julkisesti ja omalla nimellään uskon perusteita. Noin minä olen ainakin ymmärtänyt. No, mietitäänpä. Monet Blogistien kirjoituksista koskevat ns. elämäntapasääntöjä, kieltoja ja kuuliaisuutta maalliselle seurakunnalle. Näitä on siis kyseenalaistettu. Nyt väite siitä, että he ovatkin pohtineet uskon perusteita, vaikuttaa hassulta. Kun pohdiskellaan kieltoja, käskyjä, hoitokokouksia ja käytäntöjä, kyse onkin uskon perusteiden pohtimisesta. Ei mahdu minulla jakeluun. Kun mikään asia, minkään noudattaminen tai noudattamatta jättäminen, ei saa olla autuuden perusta (aivan niin kuin Blogistit itsekin korostavat), kysyn mitä tekemistä elämäntapaohjeiden kritisoimisella on uskon perusteiden kanssa?

  6. Nimimerkitön

    juhak, tuotahan pitää kysyä niiltä, jotka ovat hyllytyksistä päättäneet. Suotta niistä täällä kyselee.

    • juhak

      Esim. Blogistien kirjoituksissa on ollut jopa suoranaista pilkkaa ja törkeätä vihjailua, ja nämä julkaistaan tuhansille tai jopa kymmenille tuhansille ihmisille. Asioita tuodaan julki jopa ev.lut. kirkon papin ominaisuudessa. Kyllä silloin pitää olla valmis vastaamaan puheistaan.

      Nyt sitten kun kritiikin kohde reagoi jotenkin, onkin sädekehä pään päällä ja sanotaan ”uskon perusteita minä tässä kyselen” jne.

      Tiedän toki, että suotta minä täältä mitään kyselen. Täällä uskovaisten yhteisöstä nähdään vain ajallinen puoli, se vioilla ja virheillä peitetty kuori.

  7. Nimetön

    On surullista, että vl-lestadiolaisilla rauhanyhdistykillä on syrjintä otettu vapaan mielipiteen ilmaisun rajoituksen välineeksi erilaisten boikottitoiminpiteitten (puhujakutsun peruutuksen ja toimitsijakiellon) kautta.

    1970-luvulla vapaa mielipiteenilmaisu estettiin SRK-lestadiolausuudessa leimaamalla oman mielipiteensä (jos se mielipide oli vähääkään eriävä liikkeen fundamentalistien mielipiteen kanssa) esittäjät ”väärähenkisiksi”, jonka leiman sai helposti ja jonka avulla monet ihmiset ajettiin SRK-lestadiolaissudesta pois.
    Vapaata mielipiteenilmaisua, sananvapautta ei SRK-lestadiolausuudessa sallittu 1970-luvulla eikä näköjään sallita nytkään, kun vapaaata mielipiteenilmaisua, sananvapautta pyritään surjinnällä estämään.
    Nyt on siis käsikassaraksi, jolla vapaata mielipiteenilmaisua, sananvapautta rajoitetaan, otettu syrjintä, joka kumpuaa aivan samasta lähteestä, kuin 1970-luvun ”väärähenkisyyden” leima.
    On surullista tuo syrjinnän käyttö SRK-lestadiolaisuudssa vapaan mielipiteenilmaisun, sananvapauden estämiseen.

    Kun SRK-lestadiolaiset rakentaa Jumalan valtakunnan rajoja rauhanyhdistyksilleen, olisi heidän syytä muistaa Vanhassa testamentissa kirjoitettu sana: ”sinäkö minulle seetripuusta majaa rakennat, minulle jolle taivas on istuin ja maa sen jalkojen alusta, sanoo Herra Sebaot”.

  8. Juhak, olen yrittänyt tuoda tärkeänä pitämiäni asioita erilaisin keinoin, mutta ”suoranaista pilkkaa” ja ”törkeitä vihjailuja” olen koettanut välttää. Ehkä kerrot, missä olen ampunut yli. Rohkaisisin myös sinua, veli rakas, osallistumaan keskusteluun omalla nimelläsi, sillä ”nimetön keskustelu on arvotonta” (http://www.kotimaa24.fi/uutiset/kotimaa/679-hautamaki-nimeton-keskustelu-on-arvotonta).

  9. Verkosto

    Juhak:lle tiedoksi!
    TopiL lähetti sinulle kommentin ja tiedustelun 6.3. mutta viesti oli harmillisesti juuttunut automaattiseen roskaohjelmaan ja huomattiin vasta nyt. Viesti tuossa alempana, olepa hyvä!

  10. juhak

    TopiL. Sinua en tarkoita näillä: “suoranaista pilkkaa” ja “törkeitä vihjailuja”. Kannanottojesi sävy on ollut asiallinen, myönnän tottakai sen, vaikka en ole monesta asiasta samaa mieltä.

    Viittaan J.A:n kirjoitukseen, jossa alussa mainitaan SRK:n pääsihteerin nimi ja lopussa pohdiskellaan että onkohan SRK:n johtohenkilöillä salattavaa rikoksiin liittyen. En voi tietää mitä J.A. on ajatellut kirjoittaessaan, mutta sen olen nähnyt, että häneen viitataan ja hänen lausunnoillaan argumentoidaan nettikeskusteluissa, joiden sävy on lievästi sanottuna törkeä. Miksi ruokkia vihaa tarpeettomasti, kun sitä riittää muutenkin koko yhteisöä kohtaan?

    Silloin, kun puhutaan asioista, jotka kaikki voivat lukea itse, vain sisällöllä, ei sen esittäjällä, on merkitystä.

    Totuus toivottavasti selviää huhtikuussa.

  11. Lucas

    Kirjoituksia lukeneena ja kommentoineena en voi yhtyä kritiikkiisi. J. A:n esittämät kysymykset ovat nyt osoittautuneet vielä enemmän todeksi kuin olisi osannut kuvitella. Omintakeinen anteeksipyytämisen ja rippisalaisuuden opetus on palvellut pedofiilin tarkoitusperiä ja lisännyt lasten kärsimyksiä. ”Mies oli pyytänyt tekoja tytöltä anteeksi, mutta jatkanut niitä siitä huolimatta.” (HS 11.3.2011.) Nettikeskusteluissa on useampi lapsena uhriksi joutunut kertonut, että vaikka puhujilla ja jopa paikallisen ry:n vastuuhenkilöillä on ollut hyväksikäyttötapaus tiedossaan, he eivät olleet tehneet ilmoitusta viranomaisille.

    Tutkijan tiedot vahvistavat J.A:n epäilyjä. ”Hurtigin mukaan yhdistävä kokemus henkilöillä on ollut se, että seksuaalinen hyväksikäyttö on pitänyt antaa anteeksi ja siitä on pitänyt vaieta. Vaikka henkilöt eivät puhu rippisalaisuudesta, siitä on käytännössä kyse.” (Kotimaa24:ssä 10.3.2011.)

    On jäänyt avoimeksi, mikä on ollut keskusyhdistyksen käytäntö ja ohjeistus, kun ”rippisalaisuus on ehdoton”, kuten opetetaan. Juuri tämän vakavan asian J. A. on nostanut esille, osoittaen kunnioitettavaa siviilirohkeutta.

  12. Totinen Togosta

    Hyllytys on selvästi leviämässä. Ainaski Ruotsalan ry:llä pantiin useita istumaan hyllylle!
    http://ohosiioni.blogspot.com/2011/03/ruotsalan-rylla-pidettiin-vuosikokous.html

  13. Josef

    Juhak ja muut.
    miksi SRK.n johdon luottamuksen arvioimiseen tarvitaan ”ulkopuolinen” selvitysmies. Eihän muidenkan Siionin asukkaiden kohdalla laiteta selvitysmiestä asialle. On todella surullista jos johdolla ei itsellään ole tuntoa/ ymmärystä väärästä toiminnasta. Mikäli selvitys osoittaa että mitään taitamatonta ei ole tapahtunut, selvityksellä ei ole mitään arvoa, koska se on ennakkoon jo arveltu tilaustyöksi. Jos taas selvitysmies on saanut tietoja jotka tukevat kentällä olevia spekulaatioita, se osoittaa ettei johto ole luottamuksen arvoinen.
    Siispä huhtikuun selvityksen totuus on joko ”totuus” tai totuus.
    Tai jotakin siltä väliltä.

    • Juhak

      Eli kenttä on spekuloinut, että SRK ei ole luottamuksen arvoinen ja piste. Väärin on toimittu ilman muuta, ja mikä tahansa muu tulos selvityksestä on väärä. Näin on siis kenttä päättänyt. Eihän se ihan noinkaan voi mennä?

      Kai selvityksen tarkoituksena on antaa signaali monelle taholle. Ei pelkästään kentälle vaan myös esim. viranomaisille. En tiedä. Tiedän todennäköisesti vähemmän kuin kysyjä. Huono homma, jos ei luoteta selvityksen oikeellisuuteen eli siihen että mahdollisia kyseenalaisia toimia ei edelleenkään myönnetä.

      Katsotaan mitä tulee. Ainakaan taitamattomuudesta ei kukaan taida olla täysin vapaa.

  14. Veli Paavolainen

    En ole teologiaa opiskellut, mutta omakohtaisesti olen kokenut syntien anteeksisaamisen Pyhän Hengen kautta toiselta samalla tavalla uskovalta, eikä tätä anteeksiantoa minun uskoni mukaan muualla ole. Näin on liikkeessä aina opetettu ja tullaan opettamaan. Jos tätä perusasiaa lähdetään laventamaan, on kyse yksiselitteisesti eriseurasta. Ovatko aiemmin näin uskoneet uskoneet väärin? Vai muuttaako aika tätäkin kysymystä?

    Ehkäisykysymyskin tuntuu omantunnon kautta yksiselitteiseltä. Totta kai kuilu ”meidän” ja ”muiden” välillä kasvaa, mutta ristiä pitää yrittää jaksaa kantaa. Kyseiset kriitikot varmasti vilpittömästi uskovat olevansa oikealla asialla, ja olen itsekin sitä mieltä, että liikkeen sisällä on johtavissa asemissa henkilöitä, jotka syyllistyvät hengelliseen väkivaltaan, toivottavasti edes tahattomasti. Tähän pitää mielestäni puuttua, mutta ko. ”kriitikoiden” on vaikeaa saada asiaansa eteenpäin, jos mukana on myös opillista erimielisyyttä esim. ehkäisyasiassa ja seurakuntaopissa.

    Ihmettelen itsekin SRK:n toimintaa pedofilia-asiassa. Käsitykseni mukaan asiaan ei reagoitu tarvittavalla vakavuudella, ja nyt on löysät housussa. En tosin tiedä miten asiaa on oikeasti käsitelty, olen kuulopuheiden varassa, mutta joka tapauksessa asia näyttäytyy ikävänä kaikille, joten virheitä on tehty. Toivottavasti nyt meneillään oleva ”sisäinen tarkastus” löytää virheet ja ne tunnustetaan.

    Näissä blokikirjoituksissa on tarkoituksena saada ääni kuuluviin ja siinä on myös onnistuttu. Itselläni on tapana erota yhteisöistä, joiden toiminnan näen sellaisena, etten voi allekirjoittaa yhteisiä pelisääntöjä. Toiset taas pyrkivät muuttamaan yhteisöä oman mielensä mukaiseksi varmasti hyvää tarkoittaen. On aivan selvää, että tällainen aiheuttaa hämmennystä. Jos ehkäisy ei tunnu synniltä tai seurakuntaoppia pitäisi muuttaa, ei koko liikkeellä ole enää merkitystä. Rehellistä olisi mielestäni suoraselkäisesti vaihtaa leiriä, eikä paimentaa lampaita toiseen suuntaan.

    Monia asioita haluaisin itsekin muuttaa, mutta nämä asiat eivät ole näin perustavaa laatua. Itse asiassa koko tilanne näyttäytyy minulle samanlaisena nykyaikaisena keskusteluna kuin mikä tahansa muukin, vaikkapa poliittinen keskustelu. On olemassa niin sanottu muita älykkäämmin ajattelevien joukko, joka ajattelee vanhanaikaisesti ajattelevien olevan tyhmiä tai ainakin uudistuskyvyttömiä. Samanlainen vastakkainasettelu on meneillään esimerkisi eläinsuojelu-, enrgiapoliitiikka- ja maahanmuuttokysymyksessä. ”Vanhanaikaisesti” ajattelevia pidetään vähän tyhminä, kun eivät tajua, että ajat ovat muuttuneet. Ja metkaa on, miten usein nämä älyköt ovat myös ulkoiselta olemukseltaan erittäin uudenaikaisia. Se kertoo paljon ajatusmaailmasta. Myönnän olevani tässäkin asiassa jäljessä. usko on iloinen asia, mutta uskovaisena oleminen on nykymaailmassa usein ahdistavaa. Ahdistusta on tiedostaen tai tiedostomatta helppo purkaa antamalla ulkopuolisille itsestään kuva ”vähän erilaisesta vanhoillislestadiolaisesta”. Itse koen jonkinasteisena hengellisenä väkivaltana sen, että liikkeen sisältä halutaan muuttaa asioita, joita olen aina pitänyt oikeina, tuntenut tekeväni oikein ja olevani oikealla tavalla uskomassa.

    • Toimitus

      Muistattehan, että pysytään kommenteissa asiallisella linjalla. Veli Paavolaisen kommentin alusta on poistettu yksityishenkilöitä koskenut lausunto tarpeettomasti henkilökohtaisuuksiin menevänä. Keskitytään asioihin, ei yksityisten ihmisten persoonallisuuksiin.

    • Jaakko

      Olen vl-uskovana sitä mieltä, että liikkeemme on kumottava 1960-luvulta periytyvä ehkäisykielto Raamattuun perustumattomana farisealaisena elämäntapanormina.

      Ehkäisykielto on SRK-laseen liikkeeseemme alunperin säädetty 1960-luvulla oppisivistystä vaille jääneitten maallikko-fundalistien toimesta. Näillä kansakoulun kuusi luokkaa käyneillä maallikko-fundalisteilla, jotka liikettämme 1960-luvulla veivät ja ehkäisykiellon säätivät, ei ole ollut mitään todellista käsitystä ihmisen hedelmöittymisestä. Nuo liikkeessämme 1960-luvulla johtopaikoilla vaikuttaneet maallikko-fundalistit ovat nimittäin olleet oppisivistyksen puuttumisen vuoksi siinä käsityksessä, että siittämisessä siirtyy valmis ihminen pienoiskoossa kohtuun, jossa se kehittyy syntymäkokoonsa!
      Ei ehkäisykielto-päätöstä tehneillä Heikki Saaren kaltaisilla oppisivistystä vaille jääneillä fundamentalistisilla hepuilla ole ollut mitään käsitystä ihmisen perimästä saatikka kromosomeista. Lue alla olevasta likistä lisää.

      https://freepathways.wordpress.com/2011/02/13/lisaantymiskultti/

      Ehkäisykielto on siis täysin Raamattuun perustumattomaton uskonliikkeeseemme 1960-luvulla pesiytynyt farisealainen elämäntapanormi, jota en ainakaan minä noudata.

      Ehkäisy sitä vastoin on täysin Raamatun mukaista toimintaa ja siten uskovaisille suositeltava ja monta kertaa suorastaan toivottava asia, joka edistää naisten ja syntyvien lasten asemaa, perheiden hyvinvointia.

      Kaikille vl-uskovaisille haluan sanoa Juhani Raattaman sanoja lainaten, että ”ole siis vapaa sinä vapaaksi ostettu lauma” ja lopeta kaikessa hiljaisuudessa Raamattuun perustumattomien farisealaisten elämantapanormien, kuten ehkäisykiellon noudattaminen. Ei uskosi perustana kannata pitää mitään 1960-luvulla säädettyjä Raamattuun perustumattomia elämantapanormeja, vaan pyhää Raamattua, Jumalan sanaa.

  15. juhak

    ”Keskitytään asioihin, ei yksityisten ihmisten persoonallisuuksiin.”

    Oikein.

    Vähän mietityttää miksi tämä julkaistiin:

    ”Ei ehkäisykielto-päätöstä tehneillä Heikki Saaren kaltaisilla oppisivistystä vaille jääneillä fundamentalistisilla hepuilla ole ollut mitään käsitystä ihmisen perimästä saatikka kromosomeista.”

    • Toimitus

      Kiitos palautteesta, Juha K. Sananjulistajat toimivat herätysliikkeessä keskeisessä julkisessa asemassa, jonka status on määritelty yhteisöllisesti. Heidän julkista toimintaansa sananjulistajan roolissa voi tietenkin vapaasti arvioida, kun pysytään asiallisessa tyylissä. Sitäkin perustellumpaa arviointi on, kun kyseinen henkilö oli tunnettu sananjulistaja ja SRK:n johtokunnan jäsen, joka vaikutti syvällisesti koko herätysliikkeen hengelliseen opetuksen muotoutumiseen vuosikymmenien ajan.

      Kun on kyse Raamatun selityksestä, jota sananjulistaja harjoittaa, silloin käsitteellä fundamentalisti on kiistatta yleistä relevanssia arvioitaessa hänen toimintaansa. Fundamentalismi on sinänsä neutraali käsite, jota käytetään yleisesti esim. Raamatun tutkimuksessa. Ks. http://fi.wikipedia.org/wiki/Fundamentalismi
      Esimerkiksi Risto Leppänen on tarkastellut väitöskirjassaan pappien raamattukäsityksiä yhtenä terminään fundamentalistinen käsitys.
      Toki sitäkin nimitystä voidaan käyttää myös väheksyvässä sävyssä.

      Arvioittaessa sananjulistajan koulutusta voidaan tietysti kysyä, olisiko Jaakko voinut valita arkikieliselle ilmaukselle ”oppisivistystä vaille jäänyt heppu” vaihtoehtoisia ilmauksia. Asiana on kuitenkin kyse yleisesti tunnetusta tosiasiasta.

      Toimitus

      • juhak

        Kaikesta päätellen Veli Paavolaisen poistetussa kommentissa kuvailtu henkilö on niin ikään nykyisin laajalti tunnettu ja ainakin ollut julkisessa virassa ja esittänyt opillisia ja ei-opillisia ajatuksiaan oma-aloitteisesti ja toimittajien haastattelemana. No, toimitus päättää mitä standardeja keneenkin sovelletaan ja tyydyn siihen. Eipä tämä niin tärkeä asia minulle ole.

  16. Veli Paavolainen

    Kommentini alussa pohdin pukeutumistyylin ja modernin ajattelutavan suhdetta ottamalla esille modernin ajattelijan, jolla on moderni pukeutumistyyli. Mielestäni on pohdinnan arvoinen ilmiö, että moderni ajattelutapa ja moderni pukeutumistyyli kulkevat usein käsi kädessä. Ei niin, että sillä olisi uskon asioiden kannalta sen kummemmin merkitystä, mutta ilmiönä se on kuitenkin mielenkiintoinen. Samoin kuin luoononsuojelijoilla yleiset rastat. Minusta tuntuu, että ilmiössä on kyse alitajuisesta kapinasta. Voin toki olla väärässäkin, mutta minulle ilmiö näyttäytyy tällaisena. Tämä on vanhankantaisen juntin mielipide, tiedostan sen oikein hyvin. Tiedostan senkin, että jäisin tässä asiassa väiteltäessä ”älyköille” kakkoseksi, mutta jokaisella on oikeus mielipiteeseensä.

    http://www.turuntienoo.fi/uutiset/1319/

  17. Toimitus

    Hei Juha K, saa sitä kysyä jos on jäänyt epäselväksi.🙂 Täsmennän sinulle että mitään Veli Paavolaisen kommenttia ei suinkaan ole kokonaisuudessaan poistettu. Hänen kommenttinsa alusta poistettiin kolme lausetta, joihin sisältyi alatyylisen ilmauksen sisältänyt ajatuskokonaisuus. Se oli muotoilultaan useampia tunnistettavia yksityishenkilöitä loukkaava.

    Veli Paavolaiselle: kiitos sinulle ystävällisestä ajatuksesi uudelleen muotoilusta. Kannatti nähdä vaivaa, sait toivoakseni ajatuksesi sanottua, ja hyvinhän tämä nyt meni.🙂

    Toimitus

  18. Veli Paavolainen

    Mielenkiintoista tämä median valta, sanoisi Pasilan Routalempi, hyvin jännää. Toimituksen kommentista helposti ymmärtää, että olisin alatyylisesti kommentoinut jotain henkilöä tai henkilöitä. Tämä ei pidä ollenkaan paikkaansa. Tämä ”alatyylinen” ilmaus poistettiin toisesta kohtaa tekstiäni, eikä liittynyt mitenkään keneneenkään henkilöön. Puhuin modernisti ajattelevista sekä vanhanaikaisesti ajattelevista, joista käytin termiä, joka poistettiin ja jota en näin ollen käytä tässä enää uudestaan.

    Eli se, että kommentti olisi ollut muotoilultaan useampia tunnistettavia yksityishenkilöitä loukkaava, ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Toimitus mielestäni pyrkii tahallisesti tiedottamaan väärin. Mainitsin kommenttini alussa täysin asiallisesti asian, joka todetaan myös linkittämässäni Turun tienoon artikkelissa. Siitä sitä ei ole sensuroitu. Aika kova väite on epäsuorasti viitata minun syyllistyneen kunnianloukkaukseen. Olen saanut asiani sanottua ja toimituksen mukaan olen sanonut myös sellaista mitä en ole sanonut. Täältä tähän.

    • Toimitus

      Hyvä Veli Paavolainen. Ottamatta kantaa mielipiteisiisi, joihin jokaisella on oikeus, kiistatta tulit käyttäneeksi yksiselitteisen alatyylistä, ihmisen anatomiaan viittaavaa sanaa. Sanan sisältämä lause oli todellakin kirjoituksesi loppupuolella, mutta käsitteli samaa aihetta, eli alussa nimeltä mainitsemiesi yksityisten ihmisten ulkonäköä. Oli mahdollista, että se olisi tulkittu halventavaksi. Dokumenttilinkkisi julkaistuun artikkeliin on tietenkin eri asia. Jätetään siis ensi kerralla yksityishenkilöiden ulkonäön arviointi pois.

  19. Veli Paavolainen

    Pyytäisin teitä julkaisemaan käyttämäni ilmaisun asiayhteydessään niin loppuisi tämä jaarittelu. Luomani kenties hiukan groteski käsite ei todellakaan viitannut kyseisiin henkilöihin, eikä sitä mielestäni niin voi ymmärtää. Kuulun itsekin ryhmään, jota käsitteellä kuvasin. Ilmeisesti on siis tapahtunut väärinkäsitys, toivottavasti ei tahallinen sellainen.

    Käytin meistä vanhanaikaisella tavalla ajattelevista sivistyneesti suomennettuna ilmaisua; ”lestadiolainen, jolla on karvoja takareisien ja alaselän välisellä alueella”. Samaa ilmaisua käytetään filtterittömästä tupakasta. Metkaa, jos toimituksessa ei ymmärretty, mitä ryhmää tällä tarkoitin. Ilmeisesti kielikuva on liian vaikeasti avautuva. Mielestäni käsite on melko kuvaava, sitä kannattaa pohtia, jolloin siitä voi löytää erilaisia ulottuvuuksia. Kaikki eivät tosin kielikuvia pysty hahmottamaan, joten jälkikäteen ajateltuna olen toimituksen kanssa samaa mieltä, että se oli syytä poistaa. Joudun selittelemään asiaa uudestaan ja uudestaa siksi, koska käsitteen on nimen omaan annettu ymmärtää viitanneen yksityishenkilöihin.

    Toimitus on aivan oikeassa siinä, että ilmaisua ei ollut välttämättä tarpeellista julkaista, mutta se että ilmaisulla olisi loukattu tai edes viitattu ko. henkilöihin, ei edelleenkään pidä paikkaansa.

    Eli vielä kerran rautalangasta: Käsittelin modernin pukeutumistyylin ja modernien ajatusten välistä suhdetta käyttämällä esimerkkinä Turun Tienoon artikkelista löytämääni kuvausta. Käyttämäni alatyylinen ja sinänsä joidenkin mielestä varmastikin asiaton käsite ei liittynyt tähän mitenkään.

    Huomaatko muten mitään ristiriitaa alla olevissa toimituksen kommenteissa? No, pientä epätarkkuutta nyt sattuu kaikille.

    ”Täsmennän sinulle että mitään Veli Paavolaisen kommenttia ei suinkaan ole kokonaisuudessaan poistettu. Hänen kommenttinsa alusta poistettiin kolme lausetta, joihin sisältyi alatyylisen ilmauksen sisältänyt ajatuskokonaisuus.”

    Tai:

    ”Sanan sisältämä lause oli todellakin kirjoituksesi loppupuolella, mutta käsitteli samaa aihetta, eli alussa nimeltä mainitsemiesi yksityisten ihmisten ulkonäköä.”

    Ilmeisesti tämä kanava on tarkoitettu kriittisesti asioihin suhtautuville, muttei kriittisesti kriittisyyteen suhtautuville. Juhak sanoi jo kaiken tarvittavan sensuurin linjakkuudesta. Tämä ei todellakaan ole oikea kanava näiden asioiden jauhamiseen, mutta tämäkin piti näköjään kantapään kautta oppia. Olisikohan se nyt jo täältä tähän.

  20. Toimitus

    Kiitos täsmennyksestä, se on informatiivinen lisäys keskusteluun. Väärinkäsityksiä on toisinaan vaikea täysin välttää verkkokeskusteluissa.

    Nyt on varmaankin kaikille tullut selväksi, että tarkoituksesi ei ole ollut halventaa ketään.

    Toimitus

  21. Kapu

    Alaranta on itse todennut 31.3.2011 postauksessaan ”Maallikkosalaripin harhaoppi”, että hän joutui ajojahdin kohteeksi nostettuaan esiin ongelmat vl-liikkeen rippiopetuksessa. Minkäänlainen ajojahti ei voi olla kestävä tapa ratkaista ongelmia, ei missään porukassa. Sellainen on tuomittavaa ja väärin.

    Alarannan hyvin argumentoitu ja informatiivisesti kirjoitus paljastaa myös rippiin liittyvät ristiriidat herätysliikkeen opetuksessa.
    http://gostaja.blogspot.com/2011/03/maallikkosalaripin-harhaoppi.html

  22. Vihannes Gostaja

    Sinänsä Alarannan ”hyllytys” ei ihmetytä. Onhan hän kirjoituksillaan sanoutunut irti perinteisestä vl-opista.

    Alaranta esim. on sitä mieltä, että ei ole merkitystä onko synninpäästön julistaja vanhoillislestadiolainen vai ei – http://gostaja.blogspot.com/2011/08/armoetuus.html

    Alaranta näyttää myös suhtautuvan hyväksyvästi lesborakkauteen mikä on vastoin vl-opetusta – http://gostaja.blogspot.com/2011/08/hetki-jaahyvaisten.html

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s