SRK:n vastattava mustamaalattujen yksityishenkilöiden maineen-palautuksesta


”Kriisi, missä vl-herätysliike tällä hetkellä on, ei johdu henkilöistä, jotka ovat ottaneet liikkeen sisällä tapahtuneen pedofilian esille, vaan se johtuu liikkeen johdon toiminnasta.”  – Heikki Rainio. (Rainion kommenttikirjoitus alempana, Turun Sanomien pääkirjoituksen jälkeen.)

”Minusta lestadiolaisten kannattaisi olla ylpeitä ihmisistä, jotka ovat nostaneet asioita esiin, eikä uskoa heistä levitettäviä pahoja puheita.” – Antti Pentikäinen.

Mitä SRK:n tunnustuksesta  (7.4.2011) seuraa? Tiettävästi ainakin rikospoliisin selvitys, joka on jo käynnistynyt. Nyt paljastuneiden tietojen valossa jokainen jää kysymään, voidaanko johdon menettelyä pitää uskottavana.

Mitä vaaditaan, että  herätysliikkeellä olisi jatkossa luottamusta herättävä paikka suomalaisessa yhteiskunnassa ja arvomaailmassa?

Onko tosiaan uskottavaa, että vanhoillislestadiolaisuudessa kyetään jatkossa puuttumaan rikoksiin, kun
liikkeessä on tapana, että ongelman esiin nostava ihminen otetaan ankaran painostamisen kohteeksi – eikä liikkeen johto puutu menettelyyn?

Tästä ei johtokunnan lehdistötiedotteessa puhuta sanaakaan. Siinä ei myöskään kiitetä sanallakaan niitä, jotka ovat vuosia yrittäneet saada pedofiliarikokset johdon tietoisuuteen jotta niitä voitaisiin torjua.

Kaleva, Helsingin Sanomat ja Turun Sanomat ovat nostaneet vanhoillislestadiolaisuuden pedofiliakriisin ja johtamisen uskottavuuden pääkirjoitustensa aiheeksi.

Turun Sanomien analyysissa painotetaan seksuaalisen hyväksikäytön vakavia seuraamuksia lapsille. Lehti pitää irvokkaana tilannetta, joka herätysliikkeeseen on muodostunut, kun hyväksikäyttörikoksiin on syyllistynyt toistakymmentä herätysliikkeen sananjulistajaa. (TS:n kirjoitus alla.)

Kanttori, diplomilaulaja Heikki Rainio vastasi TS:n pääkirjoitukseen selkeäsanaisesti lukijakommentillaan  12.4.2011. Rainio totesi: ”Erittäin kipeäksi asian tekee se, että nämä rikokset ovat kohdistuneet Vapahtajamme silmäteriin, puolustuskyvyttömiin lapsiin. – – On paradoksaalista, että tällaisessa tilanteessa SRK:n johtokunta myöntää johdolle luottamusta, kun kaikki luottamus liikkeen johtoa kohtaan on jo mennyt.

Kriisi, missä vl-herätysliike tällä hetkellä on, ei johdu henkilöistä, jotka ovat ottaneet liikkeen sisällä tapahtuneen pedofilian esille, vaan se johtuu liikkeen johdon toiminnasta.”

Johtokunnan palautettava asiat esille nostaneiden maine ja tuomittava painostaminen  

Lastensuojelun asiantuntijoihin ja muihin aiheesta julkisesti puhuneisiin on lyöty kannanotoissa ja saarnoissa voimakkaan kielteinen leima.Vakava kysymys onkin, että tätä on tapahtunut julkisesti, jopa rauhanyhdistysten vastuuhenkilöiden toimesta, ilman että SRK:n johtokunta olisi siihen puuttunut.

SRK:n johto on sallinut mustamaalaamisen ja painostamisen. Lisäksi on avoin kysymys, missä määrin johtokunnan jäsenet ovat itse osallisia loanheittoon.

Johtokunnan vastuu on suuri, kun herätysliikkeen uskottavuutta yritetään palauttaa.

Kirkon Ulkomaanavun toiminnanjohtajan tehtävästä parhaillaan kansainvälisessä Religions for Peace -järjestön tehtävissä New Yorkissa toimiva Antti Pentikäinen, joka on itse vanhoillislestadiolainen, on ollut huolestunut ongelmia esiin ottaneisiin kohdistetusta painostamisesta ja maineen lokaamisesta.

– Minusta lestadiolaisten kannattaisi olla ylpeitä ihmisistä, jotka ovat nostaneet asioita esiin, eikä uskoa heistä levitettäviä pahoja puheita, Pentikäinen totesi Kalevan haastattelussa 29.5.2011.

– En ymmärrä miksi liikkeen johto haluaa kontrolloida lasten hyväksikäyttöä koskevan SRK:n selvityksen jälkeistä keskustelua. On luonnollista, että ihmiset haluavat puhua, ja keskustelua on voitava tarvittaessa käydä myös julkisesti, painotti Pentikäinen Kalevassa.

– Minulle oli pettynys, että liikkeen johdossa ajateltiin niin pitkään omaa asemaa tai organisaation näennäistä etua, vaikka kyse oli puolustuskyvyttömiin lapsiin kohdistuneista raskaista rikoksista.

Keskusrikospoliisin tutkimus tarttunee myös kysymykseen herätysliikkeen sisällä tapahtuvasta painostamisesta. Se saattaa muodostaa jatkossakin vakavan riskin, joka heikentää yhteisön todellista kykyä puuttua rikoksiin.

Kuka vanhoillislestadiolainen uskovainen uskaltaa jatkossakaan tehdä mahdollisista pedofiliaepäilyistään ilmoituksen viranomaisille, jos hän joutuu pelkäämään sitä, että joutuu painostuksen, mustamaalaamisen ja vaaräoppiseksi leimaamisen kohteeksi?

Nyt tarvitaan määrätietoista ja yksiselitteistä  johtamista. Paikallisissa rauhanyhdistyksissä tarvitaan johdon tukea painostuksesta ja mustamaalaamisesta luopumiseksi myös ruohonjuuritasolla.

SRK:n johtokunta ei pääse painostamisongelmasta vaikenemalla siitä.

On vaadittava konkreettista maineen palauttamista niille yksityisille henkilöille, jotka ovat rauhanyhdistysten ja jopa SRK-johdon taholta tulleen kovan painostuksen alaisinakin jaksaneet pitää esillä pedofiliaongelmaa ja vaatineet siihen puuttumista.

Heitä on kuvattu mm. vääriksi opettajiksi, siionia roskittaviksi, Jumalan valtakunnan vastaista työtä tekeviksi, siionia raatele-viksi susiksi tai hyvällä asialla naamioitu-neiksi saatanan enkeleiksi.  Monet on leimattu harhaoppisiksi. (Kaleva 7.4. ja 8.4.2011.)

Teologi, tutkija Johannes Alaranta totesi blogissaan:

– On perin merkillistä, että lasten puolustajat on leimattu mustiksi enkeleiksi ja susiksi lampaiden vaatteissa. On puhuttu lopunaikojen eksyttäjistä. Minua ja muita on suoraan syytetty valehtelusta ja mustamaalaamisesta. Onko maallisen järjestön maine tärkeämpi kuin oikeudenmukaisuus? Meneekö maallisen järjestön maine lapsen edun edelle?

Tutkija Johanna Hurtig kertoo Helsingin Sanomien haastattelussa siitä, kuinka SRK:n johtokunta ohitti ja torjui hänen keräämänsä tiedot pedofilian laajuudesta:

– Rivijäsenen vastuunkanto on nähty jostain syystä uhkaavana asiana. Torjuntaan on käytetty teologista tulkinta-apparaattia, jolla työni on leimattu ’Jumalan valtakunnan vastaiseksi’ ja minut ja muut kantaa ottaneet ’Siionia raateleviksi susiksi’. (HS 17.4.2011.)

Loanheitto ja painostaminen on kohdistettu juuri niihin yksityishenkilöihin,jotka ovat nostaneet rikolliset teot ja niiden tausta julksiuuteen sekä tehneet rakentavia ehdotuksia asioiden korjaamiseksi.

Painostaminen murtaa vakavalla tavalla liikkeen johdon uskottavuutta.

Kykeneekö vl-liike uskottavasti puuttumaan rikoksiin jatkossa?

Johtokunnan lehdistötiedotteessa on oma lukunsa Toimenpiteitä tulevaisuutta ajatellen. Siinä johtokunta ei kuitenkaan puutu lainkaan siihen, millä tavoin johtokunta ylipäänsä lopulta tarttui vakaviin, lapsiin kohdistuneisiin rikoksiin liikkeen piirissä.

Johtokunta ei esitä kiitoksen eikä anteeksipyynnön sanoja niille, jotka ovat vuosia asioista puhuneet ja joutuneet sen tähden henkilökohtaisen ajojahdin kohteeksi ja syyttä kärsimään.

Johtokunnassa ei ilmeisesti ole ymmärretty, että sen uskottavuutta mitataan myös sillä,  kuinka herätysliikkeessä kohdellaan niitä, jotka ovat nostaneet ja jatkossakin nostavat esiin epäkohtia. Vain sitoutumalla sananvapauteen voidaan varmistaa, ettei väärinkäytöksiä tapahdu.

Juuri muutamien rohkeiden ja sinnikkäiden yksilöiden ansiota on, että SRK:n johtokunta lopulta tuli ulos pedofiliakysymyksessä. Heidän ansiostaan lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä pyritään nyt pääsemään eroon ja auttamaan sen uhreja. Tämä ei tosiaankaan tapahtunut helposti.

Nykytilanne on siis yksityisten uskovaisten henkilökohtaisen vastuullisuuden ja omantunnon sekä määrätietoisen ja rohkean toiminnan tulos. Seuraus on ollut, että  he ovat joutuneet ajojahdin kohteiksi.

SRK:n johtokunnan on tuomittava tämä yksityishenkilöihin kohdistettu, asianomaisten mainetta, ammattitaitoa ja uskonvakaumusta sekä moraalia ja sieluntilaa koskeva halventaminen ja mustamaalaus.

Painostamista ja häirintää on ulotettu myös heidän perheenjäseniinsä.

Menettelyyn ovat syyllistyneet sekä eräät rauhanyhdistysten luottamushenkilöt että monet muut uskovaiset jopa puhujia ja herätysliikkeen ylintä johtoa myöten.

SRK:n uskottavuus edellyttää asian korjaamista julkisesti. Kenellekään ei saisi jäädä enää epäilystä, että herätysliikkeessä rajoitetaan epäkohtiin ja rikoksiin puuttumista hengellisellä panostamisella ja loanheitolla.

Vastuu on SRK:n johtokunnalla. Sen tulee  julkisesti sanoutua irti painostamisesta ja tuomita menettely uskovaisille sopimattomana. Sen tulee palauttaa loanheitosta kärsineiden yksityishenkilöiden maine.

Mikäli herätysliikkeestä puuttuu aito sananvapaus ja reilusti myös kritiikkiä kuunteleva sekä ihmisiä kunnioittava kulttuuri, epäkohtien korjaaminen lastensuojelukysymyksessä jää toteutumatta. Eikä siihen kukaan edes usko.

Avoimuus ja sananvapaus ovat uskottavuuskysymyksiä. Ne ovat uskottavuuden kriteereitä.

TS: Suljettujen yhteisöjen sairaus – tilaisuus ihmisarvoa loukkaaviin tekoihin

”Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys (SRK) julkisti päättyvällä viikolla selvityksensä lasten hyväksikäytöstä vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä [7.4.2011]. Se osoittaa kaikessa järkyttävyydessään, millaisiin ihmisarvoa loukkaaviin tekoihin ulkopuolisilta sulkeutunut ja sisäisesti autoritaarinen yhteisö antaa mahdollisuuden.

Selvityksen mukaan uskonnollisen yhteisön vaikutusvaltaiset jäsenet ovat vuosikausia käyttäneet häikäilemätöntä henkistä ja ruumiillista väkivaltaa alaikäisiä, usein omia lapsiaan kohtaan. Yhteisö on vaiennut asiasta.

Uhreja on ohjattu pikemmin pysymään hiljaa kuin antamaan teot ilmi ja rikostutkintaan. Yhteisön piittaamattomuuden seuraukset kantavat lapset ja nuoret, joiden elämään hyväksikäyttö on jättänyt pysyvän trauman.

1980-luvulta lähtien on tullut tietoon 70–100 tapausta, jossa lapsia on käytetty seksuaalisesti hyväksi. Uhreja on todennäköisesti vieläkin enemmän, sillä lukuun sisältyy tapauksia, joissa hyväksikäytettyjä on ollut useita. Kuitenkin vanhoillislestadiolainen liike myöntää leväperäisyytensä asioihin puuttumisessa vasta nyt, kun useat rikoksista ovat ehtineet jo vanhentua.

Vaikutelmaksi jää, että SRK:n johtoa on ajanut likapyykin pesuun pikemmin kiusallisen julkisuuden paine kuin myöhään heränneet tunnontuskat. [Korostus lehden toimituksen.]

 Media on raportoinut viime vuosina useista oikeudenkäynneistä, joissa vanhoillislestadiolaisia on tuomittu pedofiliasta ja insestistä.

Valtaosa seksuaalirikoksista on tapahtunut perheiden sisällä. Tekoon on syyllistynyt yleensä joko uhrin isä tai isoisä. Tapausten irvokkuutta lisää se, että pedofiilien joukossa on 10–15 vanhoillislestadiolaisten maallikkosaarnaajaa.

Poikkeuksellisen laaja pedofilia herättää kysymyksen aikuisten vastuusta ja suljetun yhteisön sairaudesta. Miten on mahdollista, että julmaa henkistä ja ruumiillista väkivaltaa puolustuskyvytöntä lasta kohtaan on vähätelty ja siitä on vaiettu.

Ripittäytymistä ja rippisalaisuutta on käytetty ilmiselvän väärin, ja siksi osa tekijöistä on voinut jatkaa toimintaansa vuosia. Tämä antaa puistattavia aineksia luterilaisen kirkon piirissä käytävään keskusteluun rippisalaisuudesta.

Se että vanhoillislestadiolainen liike myöntää väärinkäytökset ja virheellisen toiminnan ei vielä riitä. On tärkeää huomata, että rikolliseen toimintaan päästiin käsiksi vasta, kun suljettu yhteisö pakotettiin avautumaan.

Jotakin SRK:n vastuuasenteesta kertoo se, ettei liikkeen johdossa ole selvityksen vuoksi tarkoitus tehdä henkilövaihdoksia.” (TS 10.4.2011.)

Heikki Rainio: ”Luottamus liikkeen johtoa kohtaan on menetetty”

”Vanhoillislestadiolainen herätysliike on ollut hengellinen kotini lapsuudesta saakka. Rakkaimpiin muistoihini liittyy Siionin laulujen voimakas ja raikas veisuu. Niihin liittyvät myös ne hetket, kun sai kuulla saarnoissa lohduttavan sanoman: Ylösnoussut Kristus on voittanut kuoleman, kaikki synnit on sovitettu.

Oman lapsuuden kotini paras opetus elämän matkalle oli: niitä, jotka uskovat toisin, ei saa pilkata. Sain kasvaa avoimessa ja turvallisessa kodissa.

Tätä turvallisuutta ei kuitenkaan ole kaikilla ollut.

Viimeaikaiset julkisuuteen tulleet tapahtumat ovat järkyttäneet monen tavallisen, liikkeeseen kuuluvan kristityn ihmisen mieltä. Luottamus liikkeen johtoa kohtaan on menetetty. Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen pitämässä tiedotustilaisuudessa tuotiin julki se, mikä oli jo tullut aikaisemmin julkisuuteen. Rikoksia ihmisyyttä kohtaan oli peitelty ja salattu. Erittäin kipeäksi asian tekee se, että nämä rikokset ovat kohdistuneet Vapahtajamme silmäteriin, puolustuskyvyttömiin lapsiin.

Surulliseksi asian tekee vielä se, että ne ihmiset, jotka yrittivät käynnistää keskustelua yhteisön sisällä, ovat joutuneet painostuksen kohteiksi liikkeen johdon taholta. Heitä on kuvattu mm. vääriksi opettajiksi, Jumalan valtakunnan vastaista työtä tekeviksi, siionia raateleviksi susiksi tai hyvällä asialla naamioituneiksi saatanan enkeleiksi (Kaleva 7.4.2011).

Onko tämä SRK:n julkitulo aito ja saako se aikaan totista parannusta, jää nähtäväksi. Liikkeen johdon tulisi tehdä omat johtopäätöksensä ja ainakin pyytää anteeksi kaikilta leimaamiltaan henkilöiltä! Hufvudstadsbladetissa 8.4. olleen puheenjohtaja O. Voittosen haastattelussa välittyy lukijalle kuitenkin se tunne, että keskustelun kärki halutaan jälleen suunnata muualle, pois liikkeestä itsestä.

On paradoksaalista, että tällaisessa tilanteessa SRK:n johtokunta myöntää johdolle luottamusta, kun kaikki luottamus liikkeen johtoa kohtaan on jo mennyt.

Kriisi, missä vl-herätysliike tällä hetkellä on, ei johdu henkilöistä, jotka ovat ottaneet liikkeen sisällä tapahtuneen pedofilian esille, vaan se johtuu liikkeen johdon toiminnasta.

Toivon, että tämä kuluva paastonaika, jolloin kirkkomme Herra, valmistautuu kärsimään ja kuolemaan meidän kaikkien syntisten edestä, pysäyttäisi meitä jokaista ajattelemaan sitä, mitä olemme tehneet tai jättäneet tekemättä.”

”Heikki Rainio, diplomilaulaja,Maarian seurakunnan johtava kanttori”

Vakavat laiminlyönnit vaativat muutoksia johtamiseen ja sisäisiin käytäntöihin

SRK:n johtokunnan tunnustuksesta tulee seurata uskottava muutos herätysliikkeessä. Pitkälle samalla kannalla kuin Heikki Rainio ovat  myös Kalevan ja Helsingin Sanomien  pääkirjoitustoimittajat, jotka ovat arvioineet pedofiliakriisin seuraamuksia.

Kalevan pääkirjoituksessa todetaan: ”Laiminlyönnit ovat niin vakavia, että liikkeeseen kuuluvilla on oikeus odottaa, että liikkeen johdossa tehdään  henkilökohtaisiakin johtopäätöksiä. Liikkeen eräät jäsenet peräsivät jo (Kaleva 8.4.) toimintaan läpinäkyvyyttä ja muutoksia tapaan valita johtajat. Salailua on ollut riittävästi, ja siitä on kärsinyt suuri joukko vanhoillis-lestadiolaisia.Vähintä mitä liikkeen johto voi tehdä on se, että salaiseksi julistettu selvitys julkistetaan mahdollisimman laajasti eikä tietoja siitä jätetä vain johdon antamien lausuntojen varaan. Se toisi lisää uskottavuutta.”  (Kaleva 9.4.2011.)

Helsingin Sanomat  korostaa kriisin avointa ja perinpohjaista käsittelyä, jossa myös ev.-lut. kirkolla on tehtävää: ”Monet hyväksikäytön uhrit ovat  asiantuntijoiden mukaan saaneet toistaiseksi vain vähän tukea liikkeen sisällä. Heidän etujaan ajaneet taas ovat usein joutuneet arvostelun kohteeksi.

Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö on raskasta rikollisuutta. Siksi sen selvittäminen ei voi olla pelkästään uskonnollisen liikkeen sisäinen asia. On syytä odottaa, että viranomaiset – niin poliisi kuin sosiaalialan ammattilaiset – tutkivat ja selvittävät tapahtuneen asianmukaisella tavalla.

SRK toimii luterilaisen kirkon sisällä, vaikka rahoittaakin itse toimintansa. Sen takia myös kirkon johdon on jatkettava vuoropuhelua liikkeen kanssa.” 

HS edellyttää lestadiolaisuudelta itsekriittistä sisäistä keskustelua: ”Mikä vaikutus liikkeen opetuksella, kulttuurilla ja rakenteella on ollut asiaan? – – Todennäköisesti SRK olisi reagoinut asiaan eri tavalla ja eri nopeudella, jos sen ydinjohdossa olisi muitakin kuin miehiä eikä seksuaalietiikkaa linjaisi vain enemmän tai vähemmän ikääntyneiden miesten joukko.” (HS 10.4.2011.)

(Kirj. Lucas)

*      *      *

Lähteet:

Johannes Alaranta: Hajatelmia. 9.4.2011.

Asianajaja: SRK:n selvityksessä ei kyse maineen puhdistamisesta. Kotimaa24 17.10.2013.

Hyväksikäyttö ei ole sisäinen asia. Helsingin Sanomat 10.4.2011, pääkirjoitus.

Johannes Ijäs: Johanna Hurtig: Rippiin liittyvää käsitteistöä pitäisi selventää. Kotimaa24  9.12.2010.

Johannes Ijäs: Uskovaisten pääsihteeri. Kotimaa 7.1.2011, s- 15-17.

Kapu: Alaranta ja Linjama: SRK-kriittinen nettikirjoittelu johti painostustoimiin

Topi Linjama: Anne, kysyit mitä kirkko voisi tehdä . Kommenttipuheenvuoro blogikeskustelussa 20.2.2011.

Topi Linjama: Avoimen keskustelun esteitä. Blogikirjoitus 8.12.2010.

Lucas: Alinta kastia ovat naiset ja lapset

Lucas: Krp alkaa tutkia vanhoillis-lestadiolaisten hyväksikäyttötapauksia

Lucas: SRK:n johtokunta torjui tiedon levittämisen lasten hyväksikäyttörikoksista – vaati tuhoamaan aineistoa?

Heikki Rainio: Suljettujen yhteisöjen sairaus. Turun Sanomat 12.4.2011. (Useita lukijakommentteja)

Markku Rättilä: Liikettä hoputetaan uudistumaan. Kaleva 8.4.2011.*)

Markku Rättilä: SRK:n suhtautuminen loukannut uhreja. Kaleva 7.4.2011.

Sisäinen selvitys lasten hyväksikäyttöön liittyvien asioiden hoidosta: SRK:n lehdistötiedote.

Suljettujen yhteisöjen sairaus. Turun Sanomat 10.4.2011, pääkirjoitus.

Irina Vähäsarja: Krp haluaa lisää tietoa vanhoillislestadiolaisten hyväksikäyttötapauksista. Helsingin Sanomat 9.4.2011.

Irina Vähäsaarja: Lasten suojelija. Helsingin Sanomat 17.4.2011.

Irina Vähäsarja: Tutkija: Lestadiolaisliikkeen johto ohitti hyväksikäyttötapaukset vuosia. Helsingin Sanomat 17.4.2011.

Ääni muuttui SRK:n kellossa. Kaleva 9.4.2011.

Lisää aiheesta:

Ajattelen usein, että nämä asiat tulee vielä päivän valoon. Anonyymi blogikirjoitus 4.5.2010.

Johannes Alaranta: Maallikkosalaripin harhaoppi. Blogikirjoitus 31.3.2011.

Johannes Alaranta: Ripin nk. ”olemus”. Blogikirjoitus 12.5.2010.

Simo Alastalo: Pentikäinen: En ymmärrä miksi keskustelua halutaan kontrolloida. Kotimaa24 30.5.2011.

Simo Alastalo: SRK: Hyväksikäyttötapauksissa ei ole osattu toimia oikein. Kotimaa24 7.4.2011.

Simo Alastalo: Tutkija: Hyväksikäytön myöntäminen uhrien kannalta erittäin arvokasta. Kotimaa24 7.4.2011.

Pekka Asikainen: Nyt olisi aika toimia. Blogikirjoitus 24.4.2010.

Gammallaestadianerna bekräftar stor pedofilhärva. Hufvudstadsbladet 7.4.2011.

Joonas Hentilä: SRK myöntää laajan pedofilian vanhoillislestadiolaisessa herätysliikkeessä. Kaleva 7.4.2011.

Hyväksikäyttö pitää kitkeä pois. Helsingin Sanomat 16.5.2010. Pääkirjoitus.

Marko-Oskari Lehtonen: Pelon piirit. Iltalehti 8.4.2011.

Lestadiolaiset myöntävät seksuaaliset hyväksikäytöt. Ilta-Sanomat 7.4.2011.

Lestadiolaisliike myöntää kymmenet pedofiliatapaukset. YLE 7.4.2011.

Lucas: Kun pyhästä paljastuu pahuus. (Tutkija Johanna Hurtigin haastattelu Kirkonseutu-lehdessä.)

Kari Mäkinen: Lasten hyväksikäyttö on ankara peili. Helsingin Sanomat 17.4.2011.

Stiven Naatus: Antti Pentikäinen rakentaa rauhaa – Ahtisaaren kanssa ovet avautuivat. Kaleva 29.5.2011 Sunnuntai-liite.

Nainen joka paljasti vanhalestadiolaisuuden pedofiilisaarnamiehet. Hymyilevä eläkeläinen -blogi 17.4.2011.

Markku Rättilä: Kymmeniä tekijöitä uhreja moninkertainen määrä. Kaleva 7.4.2011.

Päivi Seeskorpi & Marjo Sormunen: Annetaanko lasten hyväksikäyttäjille anteeksi: ”Jos ihminen tekee parannuksen…”   Aamulehti 7.4.2011.

Vanhoillislestadiolaiset: Liikkeen piirissä jopa sata lasten hyväksikäyttäjää. Helsingin Sanomat 7.4.2011. (STT)

Vanhoillislestadiolaiset: Pedofilian uhrit unohdettiin. Keskisuomalainen 7.4.2011. (STT)

Vanhoillislestadiolaisten piirissä jopa sata pedofiliatapausta. MTV3 7.4.2011.

Kooste SRK:n tiedotustilaisuuden uutisoinnista ulkomailla (artikkelin lopussa).

Mainokset

2 kommenttia

Kategoria(t): 2010-luku, eettisyys, ihmisarvo, ihmisoikeudet, insesti, itsesensuuri, johtajat, johtokunta, kaksinaismoralismi, kaksoisviestintä, kannanotot, keskustelu, keskusteluilmapiiri, lapset, lapsuus, leimaaminen, maallikkosaarnaajat, manipulointi, nettikeskustelu, nuoret, painostaminen, pedofilia, pelko, pelot, perhe, puhujat, rauhanyhdistys, retoriikka, sananjulistajat, sananvapaus, sensuuri, SRK ry., SRK:n johtokunta, syyllistäminen, syyllisyys, tuomitseminen, uhkailu, ulossulkeminen, vallankäyttö, vapaus, vastuullisuus, väkivalta, yhteisö, yhteisöllisyys, yhtenäisyys

2 responses to “SRK:n vastattava mustamaalattujen yksityishenkilöiden maineen-palautuksesta

  1. Vakava paikka itse kullekin

    Heikki Rainion ulostulo asiassa on erittäin arvokas ja liikkeen uudistumisen kannalta lähtölaukaus.

    Luimme Heikin kirjoituksen kyynelsilmin. Se kuvaa niin syvästi niitä tuntoja, joita meidänkin perheessä on koettu. Kautta aikojen on nähty se, että vain puhtaalta pöydältä tapahtuva yhteisön toiminta voi ilman karvautta jatkua. Niin syvästi liikkeen johdon vähättelevä menettely ja Heikin kirjoituksessa kuvatut asiat nyt koskevat. Toivon, että rauhanyhdistysten johtokunnissa asiasta nyt keskusteltaisiin ja menettelytapa viime kädessä on se, että kutsutaan SRK:n ylimääräinen yhdistyksen kokous pöydän puhdistamiseksi.

    Kristillisyyden toimintaan on viime vuosikymmenet liittynyt rakkauden ja yksimielisyyden henki. Toivon, että tässä asiassa päätökset ja uudistaminen etenee juuri tuossa hengessä ja että emme antaisi valtaa katkeruudelle. Nyt tunnen lähinnä syvää surua SRK:n vastuunkantajien puolesta. Hyvässä uskossa ja parhaassa ymmärryksessä veljet ovat tehtäviään hoitaneet. Nyt on kuitenkin tarve uudistaa menneisyyden takia ja ennen kaikkea vielä korjata evankeliumilla se mikä on rikki mennyt.

  2. (Nimetön)

    Uskoisitte tekin itseenne , ettekä eteen annettuihin almuihin , eli arvostakaa omaanne , taitoihinne ja kykyihinne perustuvaa ammattitaitoa .
    ei tähän suht koht mukavaan elämään , mitään uskontoja tarvita .
    t . pete

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s