Kirkko ei puutu vanhoillislestadiolaisuuden homojen syrjintään


Vanhoillislestadiolaisten julkaisemassa vuosikokouskannanotossa ”Oikea ja väärä” todetaan homoseksuaaleista, että kyseessä on siveettömyys ja synti, sekä ”perverssi ilmiö”.
 
 
Suomalaiset eivät hyväksy homojen syrjintää. Kaikki eivät hyväksy sitä enää kirkossakaan.
 
Emeritusarkkipiispa John Viktröm sanoi radiokolumnissaan nuorille homoseksuaaleille:

 
Sinäkin olet Jumalan luoma sellaisena kuin olet. 1970-luvulle asti seksuaalista suuntaustasi pidettiin rikollisuuteen johtavana taipumuksena, 80-luvulle asti sitä pidettiin sairautena.
 
Nyt ymmärrämme paremmin mistä on kyse, myös kirkossa. Minäkin. Sinä et ole rikollinen, et sairas, et synnillinen. Sinä kuulut siunauksen piiriin, et kirouksen.
 
Jumala siunatkoon sinua. Jumala siunatkoon kaipuutasi rakkauteen, toisen ihmisen läheisyyteen ja lämpöön.
 
Sinuakin koskevat Raamatussa olevat siunauksen monet toivotukset – kuten tietysti myös sekä heteroille että homoille osoitetut varoitukset seksuaalisesta irstailusta. 
 
Jos ja kun löydät elämänkumppanin, toivon, että liitollenne on siihen mennessä luotu sellaiset juridiset puitteet, jotka kaikilta osin ovat tasavertaisia miehen ja naisen avioliiton kanssa. Kaksi eri liittoa, rakkauden kaksi eri suuntausta, mutta sama uskollisuus ja sama siunaus, kaikista kaavoista riippumatta. Erilaisuus ei tässäkään tarkoita eriarvoisuutta.
 
Toivon myös, ettei vain lainsäädäntömme vaan myös mielemme ja kielemme puhdistuisivat tähänastisesta eriarvoistamisesta ja syrjimisestä – ettei homo olisi enää pilkkasana.

Silloin toteutuu se, mikä Jeesuksen omien sanojen mukaan on ”laissa tärkeintä” , nimittäin oikeudenmukaisuus, laupeus ja uskollisuus (Mt 23:23) Silloin kuljemme eteenpäin palaamalla siihen, mikä kristinuskossa on alkuperäistä ja aitoa – Jeesuksen toteuttamaan rakkauteen ja inhimillisyyteen.

*     *     *
Kirkossa  toimivien fundamentalistiryhmien alkuvuodesta 2011 lanseeraaman Älä alistu! -kampanjan aikaan noin 5000 ihmistä erosi kirkosta. Viime syksynä TV:n homoillassa eräiden kristittyjen homoja syrjivät mielipiteet johtivat yli 30 000 ihmisen eroon kirkosta.
 
Kirkon johto torjui välittömästi kampanjan homovastaisen sanoman. Kirkossakaan ei enää hyväksytä homojen syrjintää. Eihän?
 
 
Arkkipiispa Kari Mäkinen ja eräät muut piispat tuomitsivat Älä alistu -kampanjan julkisesti ja näyttävästi mediassa ja korostivat, että homoseksuaaleilla on oikeus täyteen ja kokonaiseen elämään juuri omana itsenään.
 

”Perverssi ilmiö, siveettömyyttä ja syntiä” – 92% vanhoillislestadiolaisista ei pidä homoseksuaalisuutta koskaan hyväksyttävänä

Vanhoillislestadiolainen yhteisö ei kuulunut kampanjan järjestäjätahoihin.
 
Herätysliikkeen jäsenten asennoituminen homoseksuaaleihin on tuoreen tutkimuksen mukaan kuitenkin vielä kyseisen kampanjan taustajärjestöjä syrjivämpi. Hanna Salomäen tutkimuksen mukaan 92% vanhoillis-lestadiolaisista “ei pidä homoseksuaalisuutta koskaan hyväksyttävänä”.
 
Älä lannistu!-kampanjan järjestöjen jäsenistöstä ”vain” noin 80% torjuu homoseksuaalit.
 
Vastaava luku suomalaisilla keskimäärin on 20 %, eli suomalaisten suuri enemmistö (80%) hyväksyy homoseksuaalien ihmisoikeudet.  
 
Kuvio: Niiden osuus, jotka eivät pidä homoseksuaalisuutta koskaan hyväksyttävänä. (%)
 
Kyseessä ei ole pelkästään yksittäisten lestadiolaisten ”mielipide”, vaan vanhoillislestadiolaisuuden opillinen tulkinta, jolla on käytännön seuraamuksia eli homojen syrjintä ja eriarvoistaminen.
 
Kirkolla onkin kaikkein haastavin työmaa homofobian torjunnassa vanhoillislestadiolaisten parissa, mikäli kirkko haluaa olla lainkaan uskottava yhdenvertaisuuden ja ihmisoikeuksien puolustaja.
 
Tästä ei ole toistaiseksi näkynyt minkäänlaisia merkkejä. Piispat eivät ole ottaneet syrjintään kantaa, vaikka tietoa vanhoillislestadiolaisten opista ja asennoitumisesta homoseksuaaleihin ei ole puutetta.  
 
SRK ei tosin käynnistä julkisia homofoobisia kampanjoita, koska sen ei tarvitse. Vanhoillislestadiolaisuudessa homojen torjunta opitaan luonnostaan liikkeen sisäisessä arvokasvatuksessa. Lestadiolaisuudessa ei hyväksytä samasukupuolisten kiintymystä eikä parisuhteita. Ne on julisettu synnillisiksi ja siveettömiksi.
 
Yksittäisen  homoseksuaalin sallitaan elävän lestadiolaisyhteisössä uskovaiseksi hyväksyttynä sillä edellytyksellä, että hän ei seurustele eikä solmi parisuhdetta samasukupuolisen ihmisen kanssa. Vanhoillislestadiolaisella homolla ei ole oikeutta elämänkumppaniin eikä rakkauteen. Lestadiolaiset homot ovat eriarvoisia.
 
Vanhoillislestadiolaiset ovat julkistaneet asiasta virallisen, SRK:n vuosi-kokouksessa hyväksytyn kannanoton, jossa homoseksuaalisuus leimataan perverssiydeksi. (Oikea ja väärä, 2005). Homoseksuaalisuus leimataan lisäksi siveettömyydeksi ja synniksi.
 
Kirkko ei ole ottanut julkilausumaan lainkaan kantaa. Miksi piispat ovat vaieten ohittaneet suurimman  kirkon sisällä toimivan liikkeen avoimesti homoja syrjivän kannaoton? 
 
Piispojen ratkaisusta voi päätellä, että ev.-lut. kirkon johto hiljaisesti hyväksyy seksuaalivähemmistöjen syrjinnän suurimassa herätysliikkeessään, vaikka se samaan aikaan julkisuudessa torjuu joidenkin pienten ryhmien homovastaisuuden.
 
Piispat kuurnitsevat hyttystä samaan aikaan kun mukisematta nielevät todellisen ongelman, jonka mittasuhteet ovat kokonaan toista suuruusluokkaa ja koskettavat erityisesti nuoria.

Eriarvoistaminen koskettaa tuhansia lestadiolaisia nuoria – johtaa yksinäisyyteen, masennukseen ja jopa itsemurhaan

Kuka kirkossa vastaa niistä seurauksista, joita seksuaalisessa identiteetin etsintävaiheessa oleville lestadiolaisnuorille koituu homoseksuaalien leimaamisesta ja alistamisesta?
 
Vanhoillislestadiolaisuuden  piirissä on kasvamassa arviolta yli 50 000 alle 18-vuotiasta lasta ja nuorta.
 
Heidän joukossaan, kuten keskimäärin väestössä,  on tilastollisesti arvioiden 5% homoseksuaaleja. Vanhoillislestadiolaisuudessa elää siis ainakin 2500 nuorta, jotka ovat homoja tai lesboja, ja joille liikkeessä ei sallita yhdenvertaista, täyttä elämää omana itsenään.  Luku on varovainen arvio, sillä todennäköisesti heitä on enemmänkin. (Arvioidaan, että noin 5–15 prosenttia väestöstä kuuluu seksuaalivähemmistöön.  Arviot homojen osuudesta väestössä vaihtelevat eri lähteissä.)
 
Vuosittain SRK:n rippikoulun käy 1850 nuorta. Heistä tilastollisesti ainakin 95 nuorta vuosittain on seksuaali-identiteetiltään homoja. SRK:n rippikoulussa heille opetetaan, että heillä ei ole lupaa yhdenvertaiseen ihmisyyteen heterouskovaisten kanssa. He joutuvat pitämään identiteettinsä salassa.
 
Kyse on vakavasta asiasta. Asiantuntijoiden mukaan pahimmassa tapauksessa nuori näyttelee ja leikkii omaa elämäänsä, eikä oikeasti elä sitä. Eli hän ei löydä sitä, kuka hän on, eikä näin ollen voi elää sen mukaisesti. Oman itsensä piilottelu vaikuttaa usein myös siten, että ihminen ei löydä kunnollisia ihmissuhteita, joiden varaan rakentaa. Omassa viiteryhmässä koettu syrjintä ja leimaaminen sekä oman minuuden salaaminen vaikeuttavat homoseksuaalisten ihmisten itsensä hyväksymistä. Jotkut valitsevat kulissi-avioliiton, josta on tunnetusti traagisia seuraamuksia.
 
Eriarvoistaminen omassa viiteryhmässä ja oman itsensä torjunta aiheuttaa nuorelle usein masennusta, vaikeuttaa sosiaalisia suhteita ja voi johtaa jopa itsemurhiin.
 
Homojen torjunta opetetaan lestadiolaislapsille ja -nuorille kasvatuksessa. SRK:n lapsi- ja nuorisotyö omine pyhäkouluineen, raamattuluokkineen ja rippikouluineen on laajaa ja kattaa ihmisen sosialisaation herkimmät ikäkaudet ja kaikki vaiheet täysi-ikäisyyteen saakka. Lestadiolaislapset aloittavat rauhanyhdistyksen lapsikerhoissa jo ennen kouluikää. 
 
Suhtautumisessa seksuaalisiin vähemmistöihin SRK:n rippikouluopetus ei vastaa ev.-lut. kirkon opetusta. Se loukkaa myös Suomen perustuslakia kaikkien yhdenvertaisista ihmisoikeuksista.
 
Herääkin kysymys, olisiko kirkon syytä evätä SRK:lta rippikoululupa.
 
Kirkon johdon on aika viipymättä puuttua vanhoillislestadiolaisten homojen alistamiseen samalla arvovallalla ja painokkuudella, millä kirkko on tuominnut huomattavasti pienempien kirkon piirissä toimivien järjestöjen homovastaisen kannanoton.
 
Mikä on sulkenut piispojen suut kun on lestadiolaisuudesta kyse? 

”Pelkään nuorten seksuaaliseen identiteettiin kajoamista”

Professori, Raamatun tutkija Raija Sollamo on tarkastellut kristinuskon suhdestta homoseksuaaleihin,  kolumnissaan Vantaan Lauri -lehdessä.
 
”Olen 1980-luvulta alkaen koettanut opettaa yliopistolla, mitä Raamatussa sanotaan homoseksuaalisuudesta ja miten monia ongelmia liittyy sen tulkitsemiseen ja soveltamiseen nykytilanteessa. […] 

Pelkään nuorten seksuaaliseen iden-titeettiin kajoamista. Raamattu ei riitä työvälineeksi.

Kuka vastaa seurauksista?

Olen myös pahoillani Raamatun puolesta. Sitä ei ole tarkoitettu lyömäaseeksi.

Raamattu puhuu homoseksuaali-suudesta oman aikansa kieltä ja edustaa oman aikansa käsityksiä. Vanha testamentti tunsi homoseksuaalisuuden lähinnä voitettuihin kansoihin tai muukalaisiin kohdistuvana seksuaalisena häpäisemisenä, väkivaltana ja raiskaamisena. Tällaisena ilmiönä se tietysti tuomittiin jyrkästi ja siitä langetettiin kuolemanrangaistus.

Uudessa testamentissa ilmiötä käsittelee laajimmin apostoli Paavali. Hän piti sitä seksuaalisen hurjastelun ja nautinnon hakemisen muotona. Hänen mukaansa ihminen voi itse valita seksuaalisen suuntautumisensa ja on siitä vastuussa. Yhden miehen ja naisen elinikäisessä liitossa harjoitettu seksuaalisuus on se muoto, jonka hän hyväksyy ja jota hän suosittelee.

Paavalilla ei ole samaa tietoa ihmisen seksuaalisesta identiteetistä kuin meillä.

Seksuaalinen identiteetti näyttää olevan synnynnäinen tai varhaisessa lapsuudessa syntyvä ominaisuus, jota ei yleensä voi vaihtaa toiseksi. Sen synnystä ihminen ei itse ole vastuussa.

Uskonnon kielellä sanottuna Jumala on luonut niin homot kuin heterotkin. Onko meistä mestaroimaan Jumalan luomistyön tuloksia? Pikemmin olisi tuettava heitä toteuttamaan vastuullisesti seksuaalisuuttaan.” (Vantaan Lauri 31.3.2011.)

(Kirj. R. K.)
 
Kansainvälistä homofobian vastaista päivää vietetään vuosittain 17.5.
 
Lue lisää:
 
 
Simo Alastalo: Brax haluaa tuet pois eheytyskampanjan järjestöiltä. Kotimaa24 29.3.2011.
 
Arkkipiispa: Kirkon tuettava homoja ja homopareja. Kirkolliskokouksen avajaispuhe 8.11.2010. Kotimaa24 uutiset.
 
 
 
Karoliina Haapakoski: Rippipappi väitti nuorten joutuvan helvettiin. Pohjolan Sanomat 20.5.2011.
 
 
Joonas Josefsson: Rohkeutta homoseksuaalisuuden kohtaamiseen. Piispa Kari Mäkisen haastattelu. Kirkko ja Me 17.9.2009.
 
 
Juhani E. Lehto ja Camilla Kovero: Homoseksuaalisuus tieteen näkökulmasta ja miesten kertomana. Lilith 2010. (Yksi haastateltavista on kasvanut vanhoillislestadiolaisuuden piirissä.)
 
 
 
 
Oikea ja väärä. Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys ry. Vuosikokouksen 2.7.2005 kannanilmaisu.
 
 
 
Mikael Pentikäinen: homojen parisuhteille tasavertainen asema (Artikkelissa myös kahden vanhoillislestadiolaisen homon haastattelu)
 
 
 
Hanna Salomäki: Herätysliikkeisiin sitoutuminen ja osallistuminen. Jyväskylän yliopisto, Kirkon tutkimuskeskus 2010.
 
 
 
Seppo Simola: Ja taas. Kirkko ja Kaupunki 28.3.2011.
 
 
 

6 kommenttia

Kategoria(t): arkkipiispa, arvot, avioliitto, eettisyys, hengellinen väkivalta, homoseksuaalisuus, identiteetti, identity, ihmisarvo, ihmisoikeudet, johtokunta, kannanotot, kasvatus, kiellot, kirkko, kontrollointi, leimaaminen, luterilaisuus, mielenterveys, normit, norms, nuoret, opilliset kysymykset, painostaminen, Raamatun tulkinta, rippikoulu, seksuaalivähemmistöt, SRK ry., SRK:n johtokunta, suvaitsevaisuus, syyllistäminen, tasa-arvo, tuomitseminen, vallankäyttö

6 responses to “Kirkko ei puutu vanhoillislestadiolaisuuden homojen syrjintään

  1. Kalervo Salomaa

    Laestadiolaisilla on ryhtiä.

  2. vl-homo

    Hmm. Ite kamppailen juuri tämän asian kanssa: minua homoseksuaalina ei ole eikä saa olla olemassa. osa lähipiiristäni tietää homoudestani mutta varoitteluja sen toteuttamisesta käytännössä tulee korviini joka suunnalta.

    Mitä homous on? Mistä se johtuu? Voiko sitä muuttaa? Tarvitseeko sitä muuttaa? Miten minä jaksan? Esitänkö edelleen muille heteroa, vai kerronko ystävilleni ja kavereilleni totuuden? Kuinka kauan jaksan tätä kierrettä?

    Näitä kysymyksiä käyn läpi päivittäin!
    Lähes kaikki joille olen kertonut tästä taipumuksesta, ovat olleet järkyttyneitä, ahdistuneita, yllättyneitä, pahoillaan. Moni on todennut, että näistä pitäisi avoimemmin puhua, rohkaista homoseksuaaleja, mutta samaan hengenvetoon toki muistutetaan että toteuttaminen ei ole hyväksyttävää ja Jumalan mielen mukaista. Eli eläpäs siinä sitten ilman puolisoa tai minkäänlaista elämänkumppania koko elämäsi, alistu siihen, kanna ristisi.

    Entä jos heille sanottaisiin näin?!

  3. Eikö Suomessa ole uskonnonvapaus?

  4. Eikö sitä pitäis kunnioittaa vanhoillislestadiolaisen uskonvapautta?

  5. Se on puute, että jos näillä keskustelupalstoilla saa esiintyä pelkällä nimimerkillä, niin koskaan ei tiedä ketkä todella puhuu rehellisesti koska ketkä vaan provosoi…

  6. Ihmeellinen kommentti raamatun tutkijalta etttä raamattu ei riitä työvälineeksi. Kyllä se silloin pitäis riittää jos on uskosta kysymys sillä lailla että synnille ei anneta lupaa. Siihen henkiseen asiaan löytyy varmaan muita työkaluja, mutta ensin usko sitten vastak kaikki muu.
    Jos ollaan Jumalan sanalla kuuliaisia niin siitä seuraa Jumalan siunaus ja ehkä sitä ei sitten enää tarvikaan muita työkaluja.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s