SRK:n johtokunnan pj. Olavi Voittonen on itse kohdannut nyt hyllyttä-misen puhujan tehtävästä. Häntä ei haluta pitämään saarnaa jumalanpalveluk-sessa Ruotsin vanhoillis-lestadiolaisten keskusyhdis-tyksen SFC:n kevät-seuroissa 2.6. Haaparannan kirkossa.
Voittoselle aiemmin esitetyn saarnakutsun perui Haaparannan kirkkoherra Kimmo Sulila, joka on myös itse vanhoillislestadiolainen.
Sulilan arvion mukaan seurakuntalaisten kannalta on parempi, ettei Voittonen saarnaa nyt kirkossa.
Sulila päätti asettaa Voittosen ”lepäämään” eli kieltää saarnaamisen SRK:n ruotsalaisen sisarjärjestön SFC:n seurojen jumalanpalveluksessa, koska SRK:n puheenjohtajana Voittosen rasitteena ovat parhaillaan käynnissä olevat vanhoillislestadiolaisten lasten hyväksikäyttörikoksiin liittyvä keskusrikospoliisin käynnistämä selvitys ja Voittosesta sekä SRK:n entisestä pääsihteeristä Aimo Hautamäestä poliisille tehty tutkintapyyntö.
Tutkintapyynnössä poliisia pyydetään selvittämään, ovatko Voittonen ja Hautamäki syyllistyneet rikokseen yllyttämiseen tai lainvastaiseen toimintaan.
– Mietin asiaa siitä näkökulmasta, että tämä on ollut hyvin paljon esillä Suomen mediassa. Lehdistö on kirjoittanut SRK:n myöntäneen, että kaikki mistä heitä syytetään, on totta ja SRK on myös antanut keskusrikospoliisille aineistoa. Lehdet ovat uutisoineet myös Olavi Voittosesta ja Aimo Hautamäestä tehdystä tutkintapyynnöstä, totesi kirkkoherra Sulila Kotimaa 24:n haastattelussa.
– Ajattelin, että olisi pastoraalista huolenpitoa Haaparannan seurakuntalaisista ja myös Olavia ajatellen, että hän saisi nyt levätä tästä palvelusvuorosta. Minä en Voittosta enkä SRK:ta mistään syytä, toteaa Sulila.
Kotimaa 24:n uutisen mukaan Sulila oli keskustellut hyllyttämispäätöksestä etukäteen esimiehensä Luulajan piispan Hans Stiglundin kanssa ja saanut tältä tuen ratkaisulleen. ”Piispakin oli sitä mieltä, että näin voisi olla hyvä”, hän toteaa.
Kirkkoherra Kimmo Sulilan ratkaisun ymmärtää, koska keskusrikos-poliisin tutkinta SRK:n johtokunnan toimista lasten seksuaalisen hyväksikäytön asiassa on parhaillaan kesken ja Voittosen toimiin liittyvä tutkintapyyntö myös olemassa.
Tällaisessa tilanteessa kenen hyvänsä, ja varsinkin hengellisen liikkeen johtajan, on vaikea esiintyä luottamusta herättävänä ja uskottavana julkisuudessa, täysin riippumatta tutkinnan syistä ja tuloksista.
Sulilan ratkaisu paljastaa sen, että kun SRK:n johtokunnassa ei ole alkuunkaan ymmärretty nykyisen tilanteen vaatimuksia, yhteistyökumppanit joutuvat tahollaan tekemään ratkaisuja johtokunnan puolesta.
Tilanne ei kerro hyvää SRK:n johtokunnan harkintakyvystä.
”Erehtymätön seurakunta” vakavassa opillisessa ja moraalisessa kriisissä
Vanhoillislestadiolaisuus on nyt joutunut syvimpään kriisiin sitten 1960-luvun.
Sitä ravistelee vuosikymmeniä jatkunut ja liikkeessä salattu lasten seksuaalinen hyväksikäyttö, johon on ovat sekaantuneet myös monet herätysliikkeen sananjulistajat. Uhreja on yli sata, mutta kukaan ei tiedä uhrien todellista määrää, koska rikoksia on salattu. Seksuaalinen hyväksikäyttö piilotettiin liikkeen omintakeisella anteeksipyyntö- ja rippisalaisuus-opilla. Seurauksena oli, että varovastikin arvioiden yli sataa lasta vahingoittanut, vuosia kestänyt seksuaalinen hyväksikäyttö pystyttiin salaamaan ja tapaukset päästettiin rikosoikeudellisesti vanhenemaan.
Vain osa syyllisistä on voitu saada oikeuden eteen. Rikokset ovat laadultaan erittäin vakavia, myönsi SRK:n johtokunta tiedotustilaisuudessa Oulussa 7.4.2011.
Uutiset on otettu järkyttyneinä vastaan Suomessa ja ne ovat levinneet laajasti myös ulkomailla.
Tästä huolimatta herätysliikkeen johto ei ole vieläkään luopunut maallikko-salaripin opetuksestaan, joka on asiantuntijoiden mukaan Suomen kirkkolain, lastensuojelulain sekä rikoslain vastainen.
Voittosen olisi pitänyt vetäytyä johdosta määräajaksi
On selvää, että kun johtokunnan puheenjohtaja, missä tehtävässä henkilö edustaa koko organisaatiota julkisuudessa, on tutkinnan alaisena, hänen mahdollisuutensa hoitaa tehtäviään uskottavasti ovat vakavasti heikentyneet.
Herätysliikkeen toimintakyvyn turvaamiseksi johtokunnan olisi tietysti pitänyt edellyttää Voittosen vetäytyvän tehtävistään tutkintaprosessin ajaksi ja nimetä hänelle sijainen.
Ruotsissa johtotason henkilöiden julkiseen luotettavuuteen ja moraaliseen uskottavuuteen liittyvät velvoitteet ovat itsestäänselvyyksiä yhteiskunnassa, sekä julkisorganisaatioissa että yrityksissä, ja eritoten kirkon piirissä. Haaparannan kirkkoherra on toiminut normaalin eettisen käytännön mukaisella tavalla.
Toki Sulilan ratkaisusta voidaan lukea myös se viesti, millä tavoin luterilaisen kirkon vastuullisissa tehtävissä toimiva yksityinen lestadiolainen uskovainen voi ilmaista irtisanoutuvansa nykyjohdon tavasta hoitaa lasten seksuaalisen hyväksikäytön vuosikymmeniä salattuna levinnyttä rikosvyyhteä. Eritoten silloin kun liikkeen johtokunta ei näytä olevan tilanteen tasalla eikä asian-omainen itse ymmärrä vetäytyä julkisista tehtävistä tutkinnan ajaksi.
Kyseessä on laaja rikosvyyhti, johon on sekaantunut myös toistakymmentä herätysliikkeen sananjulistajaa.
Viimeaikaisten julkisuuteen nousseiden tietojen perusteella saattaa lisäksi olla, että herätysliikkeen johtohenkilöillä on ollut tietoa hyväksikäyttötapauksista jo pari-kolmekymmentä vuotta sitten, mutta liikkeen johto päätti vaieta asioista. Tapaus josta näin voidaan päätellä, on tapahtunut vuonna 1985.
Silloin SRK:n johto turvautui painostamiseen ja uhkailuun insestiin liittyvän tutkimustyön yhteydessä. Lasten seksuaalista hyväksikäyttöä 1980-luvulla tutkinut Teuvo Peltoniemi kertoi tästä blogissaan 20.5.2011.
Painostaminen ja uhkailu ovat olleet ikävällä tavalla ominaisia SRK:n menettelylle myös nykypäivänä (ks. esim. lastensuojelun tutkija Johanna Hurtigiin, teologi Johannes Alarantaan ja toimittaja Topi Linjamaan kohdistettu painostaminen).
Rovasti Olavi Voittonen on toiminut SRK:n johtokunnan jäsenenä vuodesta 1982 lähtien. Puheenjohtajana hän on toiminut vuodesta 2007 lähtien. SRK:n johtokunta on valinnut Voittosen pitämään avajaispuheen tulevissa SRK:n suviseuroissa Lumijoella.
Hänninen leimasi Kalevassa sisäiset ristiriidat ”katkeruudeksi”
Sanomalehti Kaleva haastatteli Voittosta ja SRK:n pääsihteeriä Tuomas Hännistä puheenjohtaja Voittosen hyllytyksestä 21.5.2011. 
– Ihmettelen suuresti kirkkoherran ratkaisua, Olavi Voittonen totesi Kimmo Sulilan päätöksestä.
Myös SRK:n pääsihteeri Tuomas Hänninen arvostelee Kalevassa Sulilan päätöstä ja eritoten tapaa, jolla se on tehty.
– Itse en olisi tuonut asiaa julkisuuteen, vaan asia olisi pitänyt hoitaa kahden kesken Voittosen ja Sulilan kesken, Hänninen sanoo Kalevassa.
Hännisen idea siitä, että Sulila olisi sopinut asiasta kahden kesken Voittosen kanssa, ei ole sinänsä yhtään huono. Juuri sillä tavalla Sulila ilmeisesti oli yrittänytkin toimia.
Mutta jos Hänninen tarkoitti sitä, että ohjelmanmuutos olisi pitänyt salata suurelta yleisöltä, ajatus on epäviisas ja osoittaa heikkoa tilanteen ymmärrystä.
Juuri se SRK:n johtokunnan olisi pitänyt julkistaa, että julkisista esiintymisestä luovutaan tässä tilanteessa, ja nimenomaan SRK:n johtokunnan aloitteesta , oman tilanteen arvioinnin perusteella, ei ulkopuolisen kehotuksesta.
Johtokunta olisi osoittanut johtajuutta, jos se olisi ilmoittanut, että liikkeen nykyjohto pidättyy julkisista esiintymisistä SRK:n nimissä ja asiassa, kunnes asiat, joihin mahdollinen rikostutkinta kohdistuu, on selvitetty. Tässä ei nyt ole kyse yksityishenkilöiden tekemisten epäilemisestä, vaan yksinkertaisesti siitä, mistä ko. henkilöt ovat vastuussa suuren organisaation johtokunnan jäseninä ja puheenjohtajana.
Tätä ei SRK:n johtokunta valitettavasti ole oivaltanut.
Kimmo Sulila on perustellut päätöstään pastoraalisella huolenpidolla. Hänen mukaansa seurakuntalaisten kannalta on parempi, ettei Voittonen saarnaa Haaparannan kirkossa.
– Pedofiliakohu on herättänyt niin paljon kohua ja rauhattomuutta, joten katsoin, että tämä päätös on kaikille osapuolille paras, Sulila sanoo. Haluan kuitenkin korostaa, etten syytä Voittosta enkä SRK:ta mistään asiasta.
Sulilan perustelut ovat täysin asiaa.
Olavi Voittonen pahoittelee Kalevassa, että Sulila ei ole ollut yhteydessä häneen.
– Sulila ei ole ollut asiasta minuun missään yhteydessä ennen eikä jälkeen päätöksen, Voittonen sanoo.
Sulila puolestaan kertoo yrittäneensä tavoittaa Voittosta useampaan kertaan ennen kuin asia tuli julkisuuteen.
– Olen yrittänyt soittaa hänelle, mutta hän ei ole vastannut soittoihini, toteasi Sulila Kalevalle.
Myös SRK:n pääsihteeri Hänninen moittii kirkkoherra Kimmo Sulilaa menettelystä.
Hännisen mukaan Sulilan olisi pitänyt odottaa sitä, millä tavalla poliisi reagoi yksityishenkilön tekemään tutkintapyyntöön, jossa selvitetään onko Voittonen syyllistynyt rikokseen yllyttämiseen tai lainvastaiseen toimintaan.
– Julkisuus keskeneräisissä asioissa on raakaa, eikä tällainen ole sivistysvaltion tapa hoitaa asioita. On kiusallista, että ihminen joutuu tässä vaiheessa leimatuksi, Hänninen sanoo.
Hänninen ei ymmärrä, että juuri tämän takia SRK:n olisi tietysti pitänyt itse ymmärtää vetää nykyjohto pois julkisista tehtävistä! Mutta kun ei ymmärretä miten asioita kuuluu hoitaa, niin silloin ulkopuolisten on tehtävä johtopäätökset ja ratkaistava kiusalliset tilanteet parhaansa mukaan, kuten tässä.
Lestadiolaisliikkeessä saarnaajat voidaan siirtää ”lepäämään” erilaisten syiden vuoksi. Hännisen mukaan toimenpide on harvinainen.
– Tämä ei ole kovin yleistä, mutta näin menetellään, jos puhujan elämäntilanne tai muut asiat ovat sellaisia, joiden vuoksi on parempi vetäytyä puhujan roolista, Hänninen sanoo. Hänninen ei näytä itse alkuunkaan näkevän, miten vakavassa ja kriittisessä asemassa SRK:n puheenjohtaja parhaillaan on. Tämä on hämmentävää, kun tiedetään, miten paljon vähäisemmin perustein puhujia, myös lestadiolaisia pappeja, on saatettu asettaa ”lepäämään”. Tunnetuimpiin tapauksiin kuuluvat Stiven Naatuksen ja Johannes Alarannan ”rajatut” hyllytystapaukset, jotka herättivät myös julkista keskustelua mm. Kotimaa-lehden ja Kalevan palstoilla.
Tuomas Hännisen lausunnon tekee mielenkiintoiseksi se tosiasia, että juuri hän oli henkilö, joka käytännössä hoiti Stiven Naatuksen hyllyttämisen SRK:n rippipapin tehtävästä vuonna 2007.
Voittonen itse ei tahtonut eritellä Kalevassa, mistä Haaparannasta hänelle osoitettu lepopäätös kertoo. Hänninen sen sijaan myöntää, että vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä on ”sisäisiä ristiriitoja”.
– Pedofiliakohu on madaltanut kynnystä tuoda esille myös muita asioita, jotka ovat herättäneet katkeruutta. Siinä mielessä se on positiivista, jos me voimme käydä avointa ja rehellistä keskustelua näistä asioista, Hänninen sanoo.
Hän ei kuitenkaan usko, että lestadiolaisliikkeessä olisi tulossa muutoksia.
– Ei tässä sen suurempia muutosliikkeitä aiota, mutta työntekijöillä ja hallinnolla on halu kohdata nämä asiat ja kuunnella ihmisiä, toteaa Hänninen Kalevassa .
Miksi Hänninen viittaa ”katkeruuteen” kun herätysliikkeen sisällä ollaan tyytymättömiä SRK:n johdon tapaan käsitellä liikkeen piirissä nyt paljastunutta laajaa lasten hyväksikäyttöä?
Ulkopuolinen ei osaa lukea sanan ”katkeruus” todellista merkitystä ja sisältöä, joka sillä on vanhoillislestadiolaisuuden ”kaanaan kielessä”.
Kyse ei ole todellakaan mistään ”katkeruudesta”, vaan aidosta, monien uskovaisten julkisuudessa ilmaisemasta muutostarpeesta. Eikö Hänninen lue lehtiä?
Oululainen teologi ja vanhoillislestadiolainen seurakuntapappi Stiven Naatus nosti jokin aika sitten Kalevan blogikirjoituksessaan esiin kysymyksen siitä, että SRK:n nykyiset johtamisen ja päätöksenteon rakenteet eivät ole nykyajan vaatimusten tasalla.
24-jäseniseen johtokuntaan ei ole koskaan valittu yhtään naista. Naatus esitti että johtokuntaan tulisi valita nuoria ja naispuolisia jäseniä nykyisten vanhempaa väkeä edustavien miesten sijaan. Lisäksi hän esitti, että jäsenten erovuoroisuudesta pidettäisiin aidosti kiinni, ts. nykyisin käytännössä liki elinikäisestä johtokunnan jäsenyydestä luovuttaisiin ja se muutettaisiin määräaikaiseksi, maksimissana kaksi kautta, kuten muissakin järjestöissä.
Hänninen torjui arvostelun katkeruus-kortilla
Pääsihteeri Hänninen ilmoitti toimittajalle, että herätysliikkeessä ei ole odotettavissa mitään muutoksia huolimatta siitä että hyväksikäyttökohu ”on madaltanut kynnystä tuoda esille myös muita asioita, jotka ovat herättäneet katkeruutta”.
Hännisen käyttämä termi ”katkeruus” merkitsee vanhoillislestadiolaisuudessa leimaavalla tavalla pahantahtoista, epäilyttävin ja kyseenalaisin, ehkä henkilökohtaisin motiivein liikkeellä olevaa henkilöä, jonka arviointikykyä ja varsinkin henkilökohtaista sieluntilaa on syytä epäillä.
Sanaa ”katkera” käytetään halventavana ja mitätöivänä haukkumasanana.
Termi ”katkera” ei siis tarkoita sitä, että henkilö olisi kokenut esim. epäoikeudenmukaisuutta ja pettynyt siihen millä tavoin on tullut kohdelluksi, mikä merkitys sanalla yleiskielessä on. Sanaa käytetään vanhoillislestadiolaisuuden sisällä yksinomaan mitätöivässä ja halventavassa merkityksessä. Siis haukkumasanana.
”Katkeraksi” leimattua henkilöä tulee muiden uskovaisten vältellä eikä hänen ajatuksiaan pidä asettua kannattamaan. Muuten voi joutua itsekin leimatuksi ”katkeran” leimalla, ja siitä seuraa aina vaikeuksia.
Vanhoillislestadiolaisuudessa leimataan ”katkeraksi” varsinkin sellainen henkilö, joka on kritisoinut liikkeen opetusta tai käytäntöjä, tai sellainen, joka toivoisi liikkeen menettelytapoihin parannuksia. Erityisesti katkeriksi leimataan liikkeen jättäneet henkilöt, jos he rohkenevat esittää kritiikkiä.
Liikkeen käytännön mukaan katkeraksi leimaamalla ei sen jälkeen tarvitse kyseisen henkilön ajatuksia ottaa mitenkään vakavasti eikä niiden totuusarvoa tarvitse vakavissaan puntaroida. ne voidaan ohittaa arvottomana roskapuheena.
Katkeruus-leimalla SRK:n johto on ohittanut myös esimerkiksi mielipiteet ja ehdotukset, joissa toivottu hoitokokouskysymyksen selvittämistä ja väkivallan hyvittämistä esim. SRK:n johtokunnan anteeksipyynnöllä.
Katkeran leima riittää ignoroimaan henkilön esittämät ajatukset heti kättelyssä. ”Katkera”-leima on siis oiva ase sille, joka haluaa manipuloida sisäistä keskustelua.
Tästä syystä sana on liikkeen sisällä ahkerassa käytössä, avoimesti myös liikkeen johtotasolla.
Koska lestadiolaisen liikkeen oppeihin sisältyy oman opetuksen erehtymättömyyden uskomus, jokainen joka rohkenee kyseenalaistaa tämän uskomuksen, koetaan uhaksi ”yhtenäisyydelle” ja julistetaan välittömästi ”katkeraksi”.
Hänninen turvautui Kalevan haastattelussa tähän strategiaan, haukkumasanaan.
Katkeruus-kortti toimii yleensä aina tehokkaana lyömäaseena liikkeen sisällä. Toisinaan asiantuntemattomat ulkopuoliset saattavat erehtyä ottamaan sen todesta – sanan yleiskielisessä merkityksessä. 
Pääsihteeri Hänninen käytti Kalevassa termiä juuri lestadiolaisuuden manipuloivassa ja halventavassa merkityksessä, ja viesti oli osoitettu liikkeen jäsenille, ei ulkopuolisille.
Tällä kertaa Hänninen yrittää haudata esiin nousseen kritiikin tällä uhkaavalla sanallisella leimalla. Hännisen puheista muodostuu erityisen absurdi ja kaksimielinen kuva, kun hän samassa lauseessa esitti suopean toivomuksen ”avoimesta keskustelusta”, mutta ilmoitti samalla jo ennakkoon, ettei mitään muutoksia ole tulossa.
– Ei tässä sen suurempia muutosliikkeitä aiota.
Lumijoen vuosikokouksessa paljastuu, kyetäänkö monien toivomia rakenteellisia muutoksia tekemään, vai pureeko Hännisen katkeruus-kortti myös vuosikokousedustajiin.
(Kirj. Lucas)
* * *
Lue lisää:
Minna Akimo: Olavi Voittosen porttikielto Haaparannan kesäseuroihin SRK:n uusin sisäinen kärhämä: Hänninen: ”Lepopäätös” hoidettiin oudosti. Kaleva 21.5.2011. (Artikkelin julkaissut nimim. Mikki Hakomajassa.)
Johannes Alaranta: Maallikkosalaripin harhaoppi. Blogikirjoitus 31.3.2011.
Johannes Alaranta: Ripin nk. “olemus”. Blogikirjoitus 12.5.2010.
Simo Alastalo: Haaparannan kirkkoherra laittoi lestadiolaisjohtajan ”lepäämään”. Kotimaa24 19.5.2011.
Hyväksikäyttö ei ole sisäinen asia. Helsingin Sanomat 10.4.2011, pääkirjoitus.
Johannes Ijäs: Lestadiolaisjohtajan saarnaamisen estänyt kirkkoherra valottaa ajatteluaan. Kotimaa24, 25.5.2011.
Kapu: Alaranta ja Linjama: SRK-kriittinen nettikirjoittelu johti painostustoimiin
Lehti: Olavi Voittonen ei kelpaa puhujaksi Haaparannan seuroihin. Kaleva 21.5.2011.
Marko-Oskari Lehtonen: Pelon piirit. Iltalehti 8.4.2011.
Lucas: Krp alkaa tutkia vanhoillis-lestadiolaisten hyväksikäyttötapauksia
Lucas: Kun pyhästä paljastuu pahuus. (Tutkija Johanna Hurtigin haastattelu Kirkonseutu-lehdessä.)
Lucas: SRK:n vastattava mustamaalattujen yksityishenkilöiden maineen-palautuksesta
Lucas: Tutkintapyyntö vanhoillislestadiolaisten johdon menettelystä
MTV3 uutiset: Vanhoillislestadiolaisten piirissä jopa sata pedofiliatapausta. MTV3 7.4.2011.
Stiven Naatus: Uuden alku. Kaleva 28.4.2011.
Teuvo Peltoniemi: Insesti jo vuosikymmeniä sitten lestadiolaisten yhteinen salaisuus. 19.5.2011.
Heikki Rainio: Suljettujen yhteisöjen sairaus. Turun Sanomat 12.4.2011.
Sisäinen selvitys lasten hyväksikäyttöön liittyvien asioiden hoidosta: SRK:n lehdistötiedote.
Suljettujen yhteisöjen sairaus. Turun Sanomat 10.4.2011, pääkirjoitus.
Ville Talola & Johannes Ijäs: IL:n blogisti väittää uskonliikkeen painostaneen lehteä. Kotimaa24 uutiset, 20.5.2011.
Irina Vähäsarja: Krp haluaa lisää tietoa vanhoillislestadiolaisten hyväksikäyttötapauksista. Helsingin Sanomat 9.4.2011.
Kooste SRK:n tiedotustilaisuuden uutisoinnista ulkomailla (artikkelin lopussa).
Omat polut © - etnisten vanhoillislestadiolaisten kertomuksia ja kokemuksia 
Perheväkivallan ja lasten seksuaalisen hyväksikäytön tutkija Teuvo Peltoniemi sanoi blogissaan ääneen saman epäilyn, mikä monien mieltä nyt kuormittaa.
”…tällaisissa uskonliikkeissä on organisaatiopiirteitä, joiden vuoksi yhteiskuntatieteilijän on erittäin vaikea pitää uskottavina puolusteluja, että johtohenkilöt olisivat johtajina ja sielunhoitajina voineet olla tietämättömiä lasten seksuaalisen hyväksikäytön tapauksista.
Todennäköisempää on nykyisen lisätiedonkin valossa, että he ovat useimmiten laiminlyöneet uhrien auttamisen ja pyrkineet pitämään asian tiukasti salassa motiiveista, jotka eivät kestä eettistä tarkastelua.”
http://blogit.iltalehti.fi/teuvo-peltoniemi/2011/05/19/insesti-jo-vuosikymmenia-sitten-lestadiolaisten-yhteinen-salaisuus-2/
Mistä Hänninen on saanut tietää jo ennakkoon niin varmasti, että tiedottaa mediallekin, ettei vuosikokouksessa päätetä mistään uusista muutoksista?
Eikö SRK:n johtokunnan puheenjohtaja Olavi Voittosen pitäisi itse ymmärtää jäävätä itsensä seurapuhujan tehtävistä meneillään olevan pedofiliaskandaalin ajaksi? Jos Olavi Voittonen ei itse ymmärrä tilannettaan, eikä osaa siitä tehdä tarvittavia johtopäätöksiä, eikö silloin SRK:n johtokunnan pidä hyllyttää eli asetaa Voittonen ”lepäämään” seurapuhujan tehtävistä kunnes SRK:n johdon vastuu vl-liikettä koskevaan vastenmieliseen pedofilia-/insestiskandaaliin on selvinnyt niin, ettei yksittäiset rauhanyhdistykset erikseen joutuisi tekemään Haaparannan ryhdikkään kirkkoherra Kimmo Sulilan tavoin SRK:n johtokunnalle kuuluvia päätöksiä, kun johtokunta ei sitä itse joko tee, taikka ei kykene tekemään.
Vai onko niin, ettei edes SRK:n johtokunnassa vieläkään ymmärretä asian vakavuutta? Taikka halutaanko asiaa vieläkin salata? Se salaaminenhan ei olisi mitään uutta SRK:n johdolle, kuten Teuvo Peltoniemen blogi-kirjoituskin Iltalehdessä sen selkeästi osoittaa: ”Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö ei ole tullut lestadiolaisen liikkeen johtajien tietoon vasta nyt. Jo vuosikymmeniä sitten Rauhanyhdistys yritti pitää insestiasian salassa jopa uhkaamalla K-kauppaa boikotilla, kun asiaan edes viitattiin Pirkassa.”
Ja pitääkö tämä SRK:n johtokunnan pj. Olavi Voittonen kaikesta huolimatta tulevana kesänä Lumijoen suviseuroissa alkuperäisen suunnitelman mukaisesti avajaispuheenvuoron? Olavi Voittostako ei estä pitämästä avajaispuheenvuoroa suviseuroissa sekään, että SRK:n Ruotsissa toimivan sisarjärjestön SFC:n Haaparannan ry on omissa kevätseuroissaan peruuttanut Olavi Voittosen puhujakutsun Haaparannan kirkkoherran perustellessa Voittosen hyllytystä pastoraalisella huolenpidollaan omista seurakuntalaisistaan.
Perjantai 1.7.
10.00 Suviseurojen avajaiset 571:1-4
Olavi Voittonen, SRK:n johtokunnan pj.
Vielä minua ihmetyttää vl-liikkeessä omaksuttu käytäntö painostaa ja uhkailla liikkeen pimeyttä parantamaan pyrkiviä henkilöitä, kuten siitä edellä kirjoitetaan: ”Painostaminen ja uhkailu ovat olleet ikävällä tavalla ominaisia SRK:n menettelylle myös nykypäivänä (ks. esim. lastensuojelun tutkija Johanna Hurtigiin, teologi Johannes Alarantaan ja toimittaja Topi Linjamaan kohdistettu painostaminen).”
Siis vl-lestadiolaisuudessa painostetaan nykyäänkin liikkeen pimeyttä esiintuvia, kuten painostettiin ja uhkailtiin erilaisin boikottitoimin kokonaista K-kauppaketjua muutama vuosikymmen sitten Pirkka-lehden kerrottua vl-liikeessä tapahtuneista lasten seksuaalisista hyväksikäytöistä.
Ja muutoksiako ei vl-liikkeeseen ole tulossa? ”Pääsihteeri Hänninen ilmoitti toimittajalle, että herätysliikkeessä ei ole odotettavissa mitään muutoksia huolimatta siitä että…”
Hänninen:
”Pedofiliakohu on madaltanut kynnystä tuoda esille myös muita asioita, jotka ovat herättäneet katkeruutta. Siinä mielessä se on positiivista, jos me voimme käydä avointa ja rehellistä keskustelua näistä asioista, Hänninen sanoo.”
Lucas:
”Miksi Hänninen viittaa “katkeruuteen” kun herätysliikkeen sisällä ollaan tyytymättömiä SRK:n johdon tapaan käsitellä liikkeen piirissä nyt paljastunutta laajaa lasten hyväksikäyttöä?”
Nopeastipa unohtui mitä Hänninen sanoi: ”…myös muita asioita…”
Loppuun vielä pitkä selostus tai voisiko sanoa ”suomennos” siitä mitä Hänninen tarkoitti katkeruudella. Aika monta sanaa survottiin Hännisen suuhun. Vihje: 8. käsky.
Sen tiedän että julkitulo ei ole hyllyttäjältä Sulilan tapauksessa. Kotimaa oli saanut tiedon muualta ja otti Sulilaan yhteyttä, ja Sulila perusteli asian kun kysyttiin.
Kalevassa O.V väitää ettei Sulila ole yrittänyt ottaa yhteyttä häneen. Se ei pidä paikkansa, OV ei vaan ole vastanut Sulilan puheluihin!
Näyttää sille että johdon ”luottamus” menee niihin jotka aiheellisesti arvioivat johdon toimia taitamattomiksi.
Jos taas kentältä esitetään laajaakin epäluottamusta johtoa kohti, sitä ei lasketa. Kyse ei silloin ole ”luottamuksesta”, vaan jostakin muusta.
Peruste: Johtohan luottaa itseensä!
Valitettavasti liikenteeseen laitetaan paljon tietoa joka ei ole totta, niistä jotka haluaisivat keskustella ja joskus myös arvostella toimmintaa, ( esimerkiksi se että Sulila on tuonut asiat julkisuuteen. Ei ole!)
Ja hyllytyksiä tehdään perustelematta asioita, ilmoitusluontoisin asioina. Keskustelematta.
Sulila kuitenkin perusteli ratkaisunsa asiallisesti, ei jäänyt epäselväksi miksi hän toimi niin kuin toimi.