SRK:n linja: hierarkkisesta miesten ”vanhinten neuvostosta” myös naisten lahjoja hyödyntäväksi palveluyksiköksi?


Haaparannan kirkkoherra Kimmo Sulila on Kotimaa24:n haastattelussa tiedustellut SRK:n puheenjohtaja, rovasti Olavi Voittoselta, miksei SRK:n johtokunnassa ole naisjäseniä.

– Hän saisi vastata minulle ja kymmenilletuhansille, miksi SRK:n johtokunnassa on vain miehiä.

SRK:n piirissä esiintyy ainakin kaksi perustavasti erilaista käsitystä siitä, mikä on Keskusyhdistyksen tehtävä ja rooli. Nykyisessä johtokunnassa eroavuudet ovat tulleet julki puheenjohtaja Olavi Voittosen ja pääsihteeri Tuomas Hännisen erilaisina painotuksina. Selkeimmin erot ovat kuitenkin näkyneet siinä, millä tavoin herätysliikkeen vakavimpaan kriisiin sitten 60-luvun,  lasten hyväksikäyttövyyhteen, on asennoiduttu, niin hengelliseltä, eettiseltä kuin käytännöllisten toimenpiteidenkin kannalta.

Sulilan lisäksi monet muutkin ovat tässä yhteysessä ilmoittaneet toivovansa reipsta uudistumista SRK:n johtamiseen ja uusia kasvoja  johtokuntaan, kuten Pekka Asikainen, Johannes Alaranta, Topi Linjama,  Stiven Naatus ja Heikki Rainio. Esim. Rainio on todennut: ”Kriisi, missä vl-herätysliike tällä hetkellä on, ei johdu henkilöistä, jotka ovat ottaneet liikkeen sisällä tapahtuneen pedofilian esille, vaan se johtuu liikkeen johdon toiminnasta.”

Kirkkoherra Sulila esitti Kotimaa24:n haastettelussa myös monien hartaan toivomuksen siitä, että SRK:n johto vihdoin pyytäisi anteeksi 1970-luvun hoitokokousväkivallasta kärsineiltä. Hän toivoo myös,  että SRK kykenee uudistumaan herätysliikkeen tukiorganisaationa (Kotimaa 24 25.5.2011.)

– Jumalan valtakunta on aina olemassa, se on ollut kautta historian. Jumalan valtakunta ei häviä maan päältä, vaikka organisaatiot häviävät ja muuttuvat, toteaa Sulila.

SRK:n linjasta päättää Lumijoella suviseurojen yhteydessä kokontuva SRK:n vuosikokous.

– Vuosikokous on se joka valitsee, vuosikokous ei ole valinnut, kuului Voittosen vastaus Kimmo Sullilan kysymyseen naisten jäsenyydestä johtokunnassa. Siitä, olisiko naisten valitsemiselle mitään periaatteellista estettä, Voittonen vaikeni haastattelussa, mutta hän on ottanut asiaan kantaa useasti aikaisemmin. Periaatteellisia esteitä on.

Voittosen linja: SRK:n johtokunta on ”vanhinten” neuvosto, uskovaisten hengellinen johtaja

Sulilan kysymys naisten valitsemisesta SRK:n johtokuntaan sisältää tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden teeman lisäksi perustavanlaatuisen kysymyksen siitä, mikä oikeastaan on SRK:n johtokunnan ja itse keskusyhdistyksen tehtävä ja rooli vanhoillislestadiolaisuudessa.

Tästä vallitsee tällä hetkellä erilaisia käsityksiä sekä johtokunnan sisällä että paikallisissa rauhan-yhdistyksissä.

Onko SRK:n johtokunta yksinomaan miesjäsenistä koostuva ”vanhinten neuvosto” ja uskovaisten hengellinen johtaja, vai ovatko kristityt asettaneet sen hoitamaan käytännön asioita, jotta evankeliumin julistus ihmisten keskellä menestyisi ja käytännön toimet sekä yhteistyö eri yhteistyötahojen kanssa sujuvat tehokkasti ja lakien mukaan?

Aikaisemmin Voittonen itse on puolustanut omaa käsitystään, ettei naisia voida valita johtokuntaan,  koska johtokunta on  ”vanhinten” asemassa uskovaisten  hengellisinä johtajina, viitaten tässä Raamattuun.

Ei ole laajemmin tiedossa, milloin ajatus ”vanhimmista”  olisi SRK:ssa muodostettu ja omaksuttu perusteluna johtokuntaan valittaville. Voittonen on toiminut johtokunnan jäsenenä vuodesta 1982 lähtien. Puheenjohtajaksi johtokunta valitsi hänet 2007  Matti Lääkön jälkeen.

Ilmeisesti jo Lääköllä oli käsitys kunkin johtokunnan jäsenen toimimisesta hengellisenä ”vanhimpana”. Voittonen puolestaan on tuonut sen esiin  haastattelulausunnoissaan.

Tämä merkitsee hengellisessä mielessä hierarkkista asetelmaa uskovaisten joukkoon. Juuri tähän sisäiseen, hengelliseen hierarkiaan on moni SRK:n tilasta huolestunut kiinnittänyt huomiota viime vuosien aikana.

Voidaankin kysyä, mihin hierarkian ylimmäksi asettuvaa ”vanhinten neuvostoa” varsinaisesti tarvitaan.

Nettikeskustelijana lestadiolaispalstoilla tunnettu nimimerkki Jairus on muistellut vuonna 2009, että naisten jäsenyys nousi esiin jo vuosia sitten suviseurojen tiedotustilaisuudessa. Joku terävä toimittaja oli kysynyt siitä. Silloinen puheenjohtaja Matti Lääkkö oli vastannut kysymykseen.  Jairus kertoo:

”…muutama vuosi sitten suviseurojen tiedotustilaisuudessa eräs toimittaja kysyi, miksi SRK:n johtokunnassa ei ole naisia ja tuleeko heitä kenties tulevaisuudessa olemaan. Matti Lääkkö vastasi tähän jotenkin niin, että SRK:n johtokunnan jäsenyyteen liittyy samalla jonkinlainen seurakunnanvanhimman asema, joka taas kuuluu vain miehille. Lääkkö ei siksi uskonut, että johtokuntaan vastaisuudessakaan valittaisiin naisia.” (Maalaispojan ajatuksiin, 31.3.2009.)

Voittonen on aikaisemmin vastatessaan pitäytynyt samassa perustelussa. Kalevan toimittaja kysyi Voittoselta 22.3.2009:  Nähdäänkö vielä päivä, jolloin SRK:n johtokunnassa on naisia?

Voittonen vastasi silloin:

– Minä en siihen ota kantaa, mutta lähtökohtana on ollut se, että johtokunnan koostumus nousee Uuden testamentin vanhin-ajatuksen pohjalta. Uuden testamentin mukaan seurakuntien päättäjät olivat miehiä kuten nyt meidän piirissämme. Paikallisissa rauhanyhdistyksissä naisia on myös johtokunnissa. [Tosiasiassa hyvin harvalla paikkakunnalla toistaiseksi. Toim.huom.]

Lähes samoilla sanoilla kirjoitti tuntemattomaksi jäänyt, nimetön kirjoittaja  Päivämies-lehdessä julkaistussa kirjoituksessa ”Konttorin kuulumisia” :

Oleellinen valintaan [SRK:n johtokuntaan] vaikuttava asia on kuitenkin hengellinen. SRK:n samoin kuin rauhanyhdistyksen johtokunnan toimintaan sisältyvää hengellistä vastuuta voi verrata siihen vastuuseen, jota oli myös Efeson seurakunnan vanhimmilla.” (Päivämies 15.4.2010)

Mitä tarkemmin ottane näillä viittauksilla raamattuun tarkoitetaan? On ilmeistä, että niillä viitataan seuraaviin raamatun kohtiin.

Ilm. 4:4
Tämän valtaistuimen ympärillä oli kaksikymmentäneljä valtaistuinta, ja niillä istui kaksikymmentäneljä vanhinta, joilla oli yllään valkeat vaatteet ja päässään kultaseppele.

Ilm. 4:10-11.
nuo kaksikymmentäneljä vanhinta heittäytyvät maahan hänen valtaistuimensa eteen ja osoittavat hänelle kunnioitustaan — hänelle, joka elää aina ja ikuisesti. He asettavat seppeleensä valtaistuimen eteen ja lausuvat: — Herra, meidän Jumalamme! Sinä olet arvollinen saamaan ylistyksen, kunnian ja vallan, sillä sinä olet luonut kaiken. Kaikki, mikä on olemassa, on sinun tahdostasi luotu.

Ilm. 5:8
Kun Karitsa otti kirjan, ne neljä olentoa ja kaksikymmentäneljä vanhinta heittäytyivät hänen eteensä. Vanhimmilla oli kaikilla harppu ja kultamalja täynnä uhrisavua, pyhien rukouksia.

Ilm. 11:16
Silloin ne kaksikymmentäneljä vanhinta, jotka istuivat Jumalan edessä valtaistuimillaan, lankesivat kasvoilleen ja osoittivat Jumalalle kunnioitustaan.

Ilm. 19:4
Kaksikymmentäneljä vanhinta ja ne neljä olentoa heittäytyivät kasvoilleen Jumalan eteen ja osoittivat kunnioitustaan hänelle, joka istuu valtaistuimella. He sanoivat: — Aamen. Halleluja!

Tällä perusteella SRK:n johtokuntaan valitaan aina ne 24 miestä. Taikauskoa? Anakronismia?

Opillista kritiikkiä Voittosen linjasta

SRK:n johtokunnan roolista ei ole kuitenkaan vallinnut täyttä yksimielisyyttä. Mallin ottaminen Efeson seurakunnan organisoinnista kuulostaa lähinnä äärimmilleen viedyltä fundamentalismilta.

Fundamentalistinen tapa lukea Raamattua on ollut perinteellisesti vierasta vanhoillislestadiolaisuudessa. Vanhoillislestadiolaisuudessa käytännön asioita on aina lähestytty käytännönläheisesti. Ylenmääräistä käytännön asioiden hengellistämistä on vieroksuttu.

On ymmärretty, että nykyajan elämän vaatimien asioiden järjestäminen pitkälleviedysti Raamatun ajan mallien mukaan ei uskovaisille edusta todellista,kristillistä asioiden järjestämistä.  Raamattua on luettava uskon kautta, ensisijaisesti ja yksinomaan armoon ja pelastukseen liittyvien asioiden eli evankeliumin välittäjänä. Siksi Raamattu on meille annettu. Raamattu ei ole tarkoitettu ajallisten kysymysten ratkaisumalliksi. Raamatusta ei siis pidä hakea mallia esimerkiksi siihen, miten yhdistyksen johtokunnan tehtävät tulee määritellä.

Lääkön ja Voittosen hierarkkisen ”vanhinten neuvoston” malleja on tunnistettu myös esikoislestadiolaisuudessa.

Tunnettu nettikeskustelija, nimimerkki Maalaispoika, joka tiettävästi on teologi,  pohdiskeli kriittisesti  2009 puheenjohtaja Voittosen Kalevassa esittämää perustelua seuraavasti:

”Tämä linjaus on mielenkiintoinen ja tärkeä. Voisi kysyä näin: Miten ajatus eroaa faktisesti esikoisuuden opetuksesta seurakunnan vanhimmista tai vanhinten seurakunnasta? Ei mitenkään.

Tämä kannanotto selittäisi osaltaan sen vaikeuden, joka on liittynyt ja liittyy edelleen keskusteluun huoneenhallitusopista. Siinä postuloidaan kristillisyyteen ”laiteiden” keskellä elävä ydin ja taso, taso, jolle kuuluu lupa, oikeus ja asema esittää opillisia linjauksia, vartioida oppia ja elämää ja vaatia tälle kaikelle kuuliaisuutta. Ja kun kyseessä on Jumalan ääni, olisi jotenkin kummallista, jos jonkun seurakuntalaisen omatunto olisi tätä ääntä vastaan. Saatika turmeltunut järki.

Mutta perinteinen luterilainen malli menee samalla menojaan. Kyllä siinä jokaisella uskovaisella on Jumalan sanan lujassa rakenteessa sellainen perusta, jolla sekä opetukset että opettaja arvioidaan ja arvostellaan. Ja ytimessä on puhtaan evankeliumin käsite. Siinä uskovainen, Raamatun teksti ja Jumala muodostavat sellaisen kolmiyhteisyyden, joka kieltäytyy kuuliaisuudesta lain saarnan edessä. Olipa sen esittäjä tai vaatija kuka tahansa.” (Liityn, 31.3.2009.)

Nimimerkki Herpert, joka lienee niinikään teologi,  kommentoi Maalaispojan pohdintaa ja oli samoilla linjoilla:

”…teologisesti ei ole mitenkään perusteltavissa, että maallisen ja ymmärtääkseni alunperin lähinnä teknis-toiminnallisen kattoyhdistyksen johtokunta alkaa nähdä itsensä hengellisenä vallankäyttäjänä ja oikean opin määrittäjänä. Onkin tärkeä huomata, että argumentaatio on tässä tapahtunut takaperoisesti: ensin keskusjohto on muutamien vuosikymmenten kuluessa alkanut muotoutua hengelliseksi ”hallitusvallaksi”, ja vasta sitten tälle vallalle on haettu raamatullisia perusteita.”

Esikoislestadiolaisuuteen Voittosen tulkinnan esikuvana viittasi myös nimimerkki Iustus:

”Eikös tuo ole kopio esikoislestadiolaisilta? Eli jos tulee uskovaisille kysymyksiä mihin tahansa liittyen, niin soittakaa suoraan SRK:n johtokunnan jäsenille tai Jällivaaraan. ;-)” (Vastaus SRK:n…, 31.3.2009.)

Voittosella ja Hännisellä linjaero

Aloittaessaan kauttaan SRK:n pääsihteerinä tammikuussa 2011 Tuomas Hänninen kuvasi Kotimaan haastattelussa SRK:n tehtävää negaation kautta: ”SRK ei ole operatiivinen johto eikä meillä ole eri asioihin linjaratkaisuja, joita julistettaisiin totuuksina.”  Hän puhuu SRK:sta mieluummin palvelu- kuin keskusjärjestönä ja näkee oman tehtävänsä mieluummin juoksupoikana kuin johtajana, todetaan haastattelussa. (Kotimaa 7.1.2011.)

Hännisen linjapuheet SRK:n roolista eivät ole olleet erityisen selkeitä eivätkä täsmällisiä, mutta niistä on syntynyt vaikutelma, että hänen ja puheenjohtaja Voittosen käsitykset toiminnan linjasta poikkeavat silminnähden toisistaan.

Voittonen ajaa selvästi SRK:n johtokunnan hengellistä johtajuutta ja keskitettyä valtaa, jossa johtokunta ymmärretään hengellisenä vanhinten neuvostona. Perusteluksi hän esittää, että nykypäivän hallinnolliset rakenteet tulee luoda yksi yhteen Raamatun ajan toimintamallin mukaan. Ideaa on pidettävä pitkälle vietynä fundamentalismina.

Hännisen pragmaattisessa näkemyksessä taas siioni elää elävänä paikallisen ruohonjuuritason uskovaisten  toiminnassa ja elämässä, jota SRK:n tehtävä on puhtaasti käytännöllisenä yksikkönä tukea ja palvella. Hännisen mallissa SRK:lla ei ole hengellisen johtajan eikä linjanvetäjän roolia.

Johtokunnan ja työvaliokunnan jäsen Viljo Juntunen on myös korostanut johtokunnan roolia SRK:n palvelutehtävän hoitamisessa hiljattain haastattelussaan (Päivämies nro 20/2011). Juntusen mukaan johtokunta on valmisteleva ja toimeenpaneva elin, sillä jäsenistö tekee linjapäätökset vuosikokouksessa. Johtokunnan kokouksissa käsitellään eri työalojen toimintakertomukset ja toimintasuunnitelmat sekä talousarvio ja tilinpäätös. Niistä valmistellaan esitykset vuosikokoukselle, joka tekee päätökset siitä, miten asioissa edetään.  Johtokunnan tehtävänä on myös huolehtia vuosikokouksen päätösten toteuttamisesta.

Juntunen näyttää siis edustavan enemmän Hännisen pragmaattista kuin Voittosen hengellisen auktoriteetin, ”vanhinten neuvoston” linjaa.

Linjaero SRK:n roolin määrittelyssä ei välttämättä rasita arjen käytännöllistä toimintaa,  mutta kriisissä, jossa herätysliike ja SRK ry. parhaillaan elävät, ristiriita ei ole voinut olla vaikuttamatta sekä päätöksentekoon että varsinkin viestintään.

Julkisuudessa SRK:n toimista on muodostunut omituisen sekava, hajanainen ja epäammattimainen vaikutelma..

Linjaerolla on tietysti merkittävin vaikutus siihen, millaisena auktoriteettina SRK.n johtokuntaa pidetään. Tällä on lähihistoriassa ollut vakavia käytännön seuraamuksia. 1970-luvulla keskusyhdistyksen hoitomiehet tuomitsivat uskovaisia synteihinsä sidotuiksi ja menivät jopa niin pitkälle, että kielsivät heiltä synninpäästön, anteeksiannon. He itse olivat kaiken kritiikin yläpuolella ja heidän toimiaan arvostellut heitettiin ulso siiionista. Paikalle kokoontuneet uskovaiset sisaret ja veljet eivät uskaltaneet siunata syytettyä, koska kunnioittivat ja pelkäsivät ”Jumalan valtakunnan huoneenhallitusta”. Harva kaipaa näitä sairaita aikoja takaisin.

Kentällä on siis päätettävä, halutaanko SRK:sta valtakunnan hengellinen huoneenhallitus vain käytännöllinen evankeliumin työtä tukeva, avoimeen vuorovaikutukseen kykenevä palveluyksikkö.

Kimmo Sulila: hoitokokousväkivaltaa on pyydettävä anteeksi

Kirkkoherra Kimmo Sulila toteaa Kotimaa24:n haatattelussa, että jokin organisaatio vanhoillislestadiolaisilla pitää olla. Sitä tulee kuitenkin katsoa myös kriittisesti kuten kaikkia organisaatioita. Sulila kyselee muun muassa, palveleeko organisaatio evankeliumin eteenpäinviemistä vai tukahduttaako se sitä.

Sulila painottaa toivovansa ”sydämestään ja on rukouksen mielellä”, että vanhoillislestadiolaisessa organisaatiossa ja liikettä puhuttavat asiat selkeytyisivät.

– Jumalan valtakunta on aina olemassa, se on ollut kautta historian. Jumalan valtakunta ei häviä maan päältä, vaikka organisaatiot häviävät ja muuttuvat.

Sulila ottaa kantaa myös herätysliikkeen lähihistorian kipupisteeseen, hoitokokouksiin. Hänen mielestään SRK:n johdon pitäisi pyytää anteeksi 1970-luvun hoitokokousten väkivaltaa.

– On selkeä juttu, että johto voisi pyytää anteeksi kaikilta niiltä, jotka ovat joutuneet 70-luvulla hengellisen väkivallan uhreiksi. Itse olen silminnäkijänä 16-vuotiaana nähnyt, miten jotkut tapaukset on hoidettu.

Vaikka vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä on kuohunut, Sulila ei usko, että tämä näkyisi liikkeessä esimerkiksi johtokunnan jäsenten laajana vaihtuvuutena kesän SRK:n vuosikokouksessa.

Sulila itse toivoo johtokuntaan naisia. Hän uskoo, että näin käykin tulevaisuudessa, sillä paikallisten rauhanyhdistysten johtokunnissa on jo naisia.

Sulilalle myönteistä palautetta nuoren polven lestadiolaisilta: ”Elävä usko antaa vapauden”

Kirkkoherra Kimmo Sulila on kertonut Kotimaa24:n haastattelussa, että hän on saanut paljon myönteistä palautetta päätettyään, ettei SRK:n puheenjohtaja Olavi Voittonen saa saarnata vanhoillislestadiolaisten Haaparannan kesäseurojen jumalanpalveluksessa Haaparannan kirkossa.

Sulilalle kantautunut palaute on ollut myönteistä ja sitä ovat lähettäneet lähinnä vanhoillislestadiolaiset nuoret aikuiset.

Sulila toteaa, että nuoret uskovaiset ovat ylipäänsä avoimempia keskustelemaan kuin hänen oma sukupolvensa.

– He eivät ole eläneet vanhoillislestadiolaisuuden painostavaa hoitokokousaikaa. Moni meidän sukupolvesta on kokenut hengellistä väkivaltaa hoitokokousaikana. Nuoret ovat vapaita ja rohkeita, näen että elävä usko antaa vapauden. Me jotka olemme taakkojen alla, olemme hyvin varovaisia. Haluamme varmistaa, mitä muut sanovat, ennen kuin sanomme oman henkilökohtaisen mielipiteen.

SRK:n johto ei ole ollut Sulilaan yhteydessä ratkaisun jälkeen. Pääsihteeri Tuomas Hänninen arvosteli Kalevassa (21.5.) päätöstä ja tapaa, jolla asia tuli julkisuuteen. Asiaa olisi pitänyt hänen mukaansa hoitaa kahden kesken Voittosen kanssa. Sulila onkin kertonut yrittäneensä tavoittaa Voittosta ennen asian tuloa julki, mutta Voittonen ei ollut vastannut soittoihin.

Sulila perusteli Voittosen ”lepäämään” jättämistä l. ”istumaan laittamista” vanhoillislestadiolaisuuden piirissä ilmenneen lasten seksuaalisten hyväksikäyttörikosten aiheuttamalla julkisella hämmennyksellä.

Tornion rauhanyhdistyksen puheenjohtaja Eero Kinnunen eri mieltä – seurapaikka vaihdettiin

Haaparannan kirkkotilaisuuden jälkeen pidettävät vanhoillislestadiolaiset seurat, jossa Voittonen puhuu, oli alun perin määrä järjestää jumalanpalveluksen jälkeen Haaparannan kirkossa ja sittemmin Sulilan päätöksellä Haaparannan seurakuntatalolla. Seuroista vastaa SFC eli SRK:n ruotsalainen sisarjärjestö. Tornion rauhanyhdistys on tavan mukaan nytkin mukana käytännön järjestelyissä.

Mutta seurapaikkaan onkin tullut muutos. Seurat pidetäänkin Tornion rauhanyhdistyksellä.

Sulila sanoo Tornio rauhanyhdistyksen puheenjohtajan Eero Kinnusen halunneen siirtää seurat Tornioon, joten paikanvaihdoksesta sovittiin. Kinnusen mukaan syy siirtoon on käytännöllinen. Torniosta ei tarvitse esimerkiksi viedä ruokailutarvikkeita Haaparannan seurakuntatalolle.

Kimmo Sulila kertoi saaneensa myös Tornion rauhanyhdistyksestä ymmärtämystä laittaa Voittonen ”lepäämään”.

Kinnunen itse sanoo ymmärtävänsä Sulilan päätöstä siltä kannalta, että Sulila viittasi omaan vastuuseensa kirkkoherrana, piispan tukeen sekä asian pastoraaliseen hoitamiseen.

Henkilökohtaisesti Kinnunen ei kuitenkaan päätöstä ymmärrä. Hän itse olisi halunnut nähdä Voittosen mieluiten myös Haaparannan kirkossa jumalanpalveluksessa.

– Olimme kutsuneet Voittosen puhumaan jumalanpalvelukseen ja seuroihin. Nyt Sulila teki jumalanpalveluksen osalta päätöksen, josta hän olisi voinut puhua Voittosen kanssa ennen asian tuloa julki.

Kinnunen on Kotimaa24:n mukaan keskustellut SRK:n johdon kanssa, mutta hän ei halunnut kertoa keskusteluistaan julkisuudessa.

Vuosikokous tulossa – rauhanyhdistysten jäsenet päättävät SRK:n linjasta Lumijoella

SRK:n linjasta päättävät rauhanyhdistyksistä valitut edustajat suviseurojen yhteydessä kokoontuvassa vuosikokouksessa. Kokouksessa valitaan myös uudet johtokunnan jäsenet erovuoroisten tilalle.

Erimielisyydet herätysliikkeen sisällä fokusoituvat selvästi asiakeskeisesti siihen, jatketaanko samalla johtokunnan nykylinjalla kuin tähän saakka vai korjataanko rakenteita niin, että myös nuorilla  ja naisilla on aidosti mahdollisuus tuoda näkemyksensa herätysliikeen toimintaan ja päätöksentekoon. Niin että keskusteluilmapiiri liikkeen sisällä avautuis ja vapautuisi.

Nykyisen johtokunnan työn tulokset  ovat KRP:n tutkittavana. Sisäisesti keskustelu on tulehtunut niin pitkälle, että yksityisiä jäseniä kohtaan on kohdistettu painostustoimia ja harjoitettu mustamaalaamista.

Kriisi herättelee monia miettimään kristillisyydelle rakentavampaa ja avoimempaa suuntaa.

*      *       *

Ajattelemisen aihetta antoi Korpijaakko.

*     *      *

Lue lisää:

Pekka Asikainen: Nyt olisi aika toimia

Ehdoton miesvalta hallitsee naisenemmistöistä uskonliikettä

Herpert: Mielestäni Maalaispojun…Suomi24, 31.3.2009.

Johannes Ijäs: Lestadiolaisjohtajan saarnaamisen estänyt kirkkoherra valottaa ajatteluaan. Kotimaa24 25.5.2011.

Johannes Ijäs: Pääsihteeri: Vanhoillislestadiolainen liike avautunut sisään- ja ulospäin. Kotimaa24 26.5.2011.

Johannes Ijäs: Voittonen vastaa: Vuosikokous ei ole valinnut naisia. Kotimaa24 25.5.2011.

Iustus: Vastaus SRK:n… Suomi24,  31.3.2009.

Jairus-moppilainen: Maalaispojan ajatuksiin. Suomi24, 31.3.2009.

Konttorin kuulumisia. Päivämies 15.4.2010.

Olli Lohi: SRK:n johtokunnan palvelutehtävässä. Päivämies 20/2011.

Lucas: Kun pyhästä paljastuu pahuus. Johanna Hurtigin haastattelu Kirkonseutu-lehdessä.

Lucas: SRK:n johtokunta torjui tiedon levittämisen lasten hyväksikäyttörikoksista

Lucas: Voittonen hyllylle Ruotsin puolella – Hänninen turvautui katkeruus-korttiin

Johanna Lumijärvi: Alistaminen ei ole uskon hedelmä. Päivämies (päivämäärätieto puuttuu), 2010.

Maalaispoika-moppilainen: Liityn. Suomi24, 31.3.2009.

Protestiliikkeestä äärikonservatiiviseksi

Skribentti: Mari Leppänen: Monet lestadiolaispapit kannattavat naispappeutta – SRK tyrmännyt toistuvasti ehdotuksen

SRK:n vuosikokous 27.6.2009: johdossa edelleen vain miehiä

SRK:n vuosikokous 2010: päätöksentekijät yksinomaan miehiä

Stiven Naatus: Uuden alku. Kaleva 28.4.2011.

Suviseuratiedotus: Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen johtokunnan puheenjohtaja vaihtui. 30.6.2007.

Advertisements

6 kommenttia

Kategoria(t): 2010-luku, erehtymättömyys, hengellinen väkivalta, historia, hoitokokoukset, johtajat, johtokunta, Kaleva, keskustelu, lakihengellisyys, lapset, lähihistoria, leimaaminen, luterilaisuus, Maalaispoika, naisen asema, nettikeskustelu, normit, norms, nuoret, Olavi Voittonen, omatunto, opilliset kysymykset, painostaminen, Päivämies, pelko, pelot, puhujat, rauhanyhdistys, retoriikka, sananjulistajat, sananvapaus, sensuuri, SRK ry., SRK:n johtokunta, sukupuolijärjestelmä, tasa-arvo, tulevaisuus, uskon perusteet, vallankäyttö, vastuullisuus, väkivalta, yhtenäisyys

6 responses to “SRK:n linja: hierarkkisesta miesten ”vanhinten neuvostosta” myös naisten lahjoja hyödyntäväksi palveluyksiköksi?

  1. Asko

    SRK:n sääntöihin on tehtävä seuraavat kaksi uudistusta.

    1). SRK:n johtokunnan johtokunnan jäseneksi valittavan on erottava kahden kauden jälkeen taikka viimeistään silloin kun hän täyttää 68 -vuotta, joka on Suomessa virallinen eläkkeelle siirtymisen yläikäraja.

    2). SRK:n johtokunnan jäsenten sukupuolikoostumusta on muutettava vastaamaan Suomessa 1995 voimaan tullutta tasa-arvolakia, jonka mukaan esimerkiksi kunnallisissa elimissä miehiä on oltava vähintään 40 % kuten myös naisia vähintään 40 % tomielimen (lautakunnan yms.) koostumuksesta.

    Noiden kahden johtokunnan koostumusta koskevan uudistuksen lisäksi SRK:n johtokunnan koko SRK.n puolesta ja niiden Heikki Saaren alullepanemaa henkioppia vl-liikkeeseen 1960-1980-luvuilla levittäneitten, (jotka vielä elossa on), on julkistettava anteeksipyyntö erityisesti 1970-luvulla vaikuttaneen henkiopin uhreilta siitä kärsimyksestä, jota Saaren keksimällä henkiopilla uhreilleen aiheuttivat. Siis niiltä ihmisiltä (jotka vielä elossa on) on pyydettävä anteeksi, joita rauhanyhdistyksissä erityisesti 1970-luvulla kukkineen henkiopin uhreina niin sanoituissa hoitokokouksissa kidutettiin ja seurapenkeissä rääkättiin. Kiduttamista se oli mitä suurimmassa määrin, kun yli 80-vuotiaista vanhuksia näissä ”hoitokokouksissa” paikalliset rauhanyhdistykset SRK:n johtokunnan valitseman työvaliokunnan ”puhdistajien” avustuksella henkisesti terrorisoi erilaisilla keskelle yötä jatkuneilla kuulusteluilla ja yhdistyksestä erottamisella uhkaamalla ja toisinaan rauhanyhdistyksiltä myös ulos sulkienkin. Rääkkäämsitä se oli, kun lapset 1970-luvulla rauhanyhdistysten seurapenkissä tuskissaan kyselivät on heissä ”kososlainen henki”, josta seurapuhuja puhui. Oli se hirvittävää henkisen terrorin aikaa.

    Terrori oli esimerkiksi tälläaista:
    ”Mieleen tulee yksi tapaus -70 luvulta kun naapurissa oli ikkunasta nähty sunnuntai-imurointia toisessa uskovaisessa naapurissa. Naapurin mies meni sunnuntaisiivousta tehneen ulko-oven taakse kuuntelemaan että kuuluuko sieltä tosiaan imurin ääni ja oli sieltä imurin ääni kuulunut, jonka seurauksena asia otettiin rauhanyhdistyksellä neuvotteluillassa esiin ja haettiin sopivaa rajaa yhdenlaiselle ja sopinvanlaiselle sunnuntaisiivoukselle.”

    Tässä toinen esimerkki 1970-luvun ”hoitokokouksen” terrorista.
    ”olin hoitokokouksessa jossa Erkki Reinikainen oli hengellisenä ”pomona”. …esiin astuu Sohvi. Hänkin pyytää anteeksi jotakin. Hiljaisuus. Paikallinen puhujaveli: ”Kuule Sohvi, sinä olet ollut maatalousyhdistyksessä rahastonhoitajana. Siitä on tehtävä parannus.” Sohvi: ” Minut vuosikokus siihen valitsi. En ole voinut jättää sitä kesken kautta. Olen lisäksi katsonut televisiota. Saanko uskoa tämän anteeksi ?”

    Erkki Reinikainen astuu nyt apuun ja puhuu hempeyden hengestä. Sohville satelee syytöksiä. Paikallinen puhujaveli: ”Kuule Sohvi. Nyt minä sanon suoraan. Voin tuoda tähän terveiset velivainajaltasi, joka sanoi eläessään: ´Kyllä tuo Sohvi on pimeä. Se pappiseriseura on sen pimittänyt.´” Sohvia kehotetaan parannukseen. Hän yrittää pyytää anteeksi mitä käsketään mutta mitään hän ei saa anteeksi. Vaan kehotetaan tekemään kokonainen parannus ja luvataan että hänen kanssaan vielä veljet puhuvat. Sohvi ohjataan paikalleen. Nuori, odottava äiti pyytää anteeksi diakoniatoimintaan liittyviä syntejään itkien. Erkki Reinikainen auttaa häntä valitsemaan oikeat sanat, seurakunta julistaa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. ”

    On erityisen outoa, jos jotkut kaipaavat samanlaista terroriaikaa takaisin.
    ”Puhujienkokouksessa 27.12.2007 Oulussa Aarno Haho lausui huolensa siitä, ettei “sielunhoitoa ole kirkkolain mukaisesti juurikaan käytetty 70-luvun jälkeen”. (Tiettävästi hoitokokouksia järjestetään edelleen, mutta pienimuotoisemmin kuin 1970-luvulla.)”
    Tarkoittaako Aarno Haho tuossa, että 70-luvun ”hoitokokouksissa” oli kyse sielunhoidosta ja kaipaako Haho takaisin sitä henkisen terrorin aikaa, joka vl-lestadiolaisuudessa 70-luvulla rehotti? Ei kait Haho kuvittele, että tuo 1970-luvun henkisen terrorin aika vl-lestadiolaisuudessa oli kirkkolain mukaista sielunhoitoa?

    Esimerkiksi Haaparannan kirkkoherra Kimmo Sulilan haastattelusta käy ilmi, mitä hän tuosta ajasta ajattelee:
    ”On selkeä juttu, että johto voisi pyytää anteeksi kaikilta niiltä, jotka ovat joutuneet 70-luvulla hengellisen väkivallan uhreiksi.”

    Vielä minua ihmetyttää Päivämies-lehdessä vuoden 2009 ensimmäisessä numerossa julkaistun puhujienkokouksen kannanoton sisältö:
    ”Saamme tarkastella 1970-lukuakin kiitollisina Isän rakkauden, pitkämielisyyden ja kärsivällisyyden vuosikymmenenä. Tuolloin koettu Jumalan suuri siunaus näkyy yhä Siionin elämässä.”

    Ovatko nuo vuoden 2008 lopussa järjestettyyn puhujainkokoukseen osallistuneet olleet ihan vakavissaan sitä mieltä, että he voivat tarkastella 1970-luvun henkisen terrorin aikaa vl-lestadiolaisuudessa ”kiitollisina Isän rakkauden, pitkämielisyyden ja kärsivällisyyden vuosikymmenenä”?

    Tämä henkioppi, joka saavutti huippunsa 1970-luvulla ja jonka avulla ihmisiä henkisesti terrorisoitiin, levisi SRK-lestadiolaisuuteen Heikki Saaren alullepanemana henkioppina.
    Tästä henkiopin keksijästä, Heikki Saaresta kuvaus alla olevassa linkissä.
    http://keskustelu.suomi24.fi/node/3948169

    SRK:n johtokunnan julkista anteeksipyyntöä henkisen terrorin uhreilta tulee seurata henkiopin aikaan 1960- 1970-luvuilla vl-liikkeessä säädettyjen kieltojen, kuten ehkäisy- ja televisiokieltojen uudelleentarkastelu, koska nuo kiellot farisealaisina elämäntapanormeina eivät perustu Raamattuun, vaan siihen henkioppiin joka vl-liikkeessä 1960-1970-luvuilla rehotti.

  2. Rivikristitty

    Rauhanyhdistykset ovat aikanaan perustettu hallinoimaan kiintistöomistusta ja yhteisä rahavaroja. Tämä alkoi 1800-luvun loppupuolella kun Suomeen saatiin yhdistyslainsäädäntö. On rohkaa, ja Jumalan sanan vastaista korottaa yhdistys/johtokunta ja sen jäsenet auktoriteeteiksi.
    Tämän lijan ajaminen on erittäin huolestuttavaa kehitystä, ja on jakamassa vanhoillislestadiolaista liikettä. Tätä kehitystä ei ole väärin vastustaa.

    Sama koskee naisten valitsemista johtokuntaan. Todennäköisesti johto pelkää että naiset toisivat toimintaan maalaisjärkeä, ja samalla olisi purkamassa vinoutunutta ”valtajärjestelmää”.

    Murheellista on myös se että johto peloittelee että tällaiset pohdinnot ovat eriseuran lietsomista.

    Jumala siunatkoon lestadiolaisia ja Suomen kansaa!

  3. Äänetön yhtiömies

    SRK:n pääsihteerillä on jo nyt sisäpiirin tietoa tulevasta vuosikokouksesta.

    ”Pääsihteerinä Hänninen ei ota kantaa, kuinka paljon johtokunnassa tapahtuu henkilövaihdoksia. Hänninen kuitenkin arvioi, että epäluottamusta osoittava ryhmä on marginaalinen.”

  4. Rebecca

    Miksi SRK:n johtokunnan roolina tulisi olla ”hengellinen johtajuus”, kuten Voittonen sen näyttää näkevän. Miksei johtokunta voisi olla kuten muidenkin yhdistysten johtokunnat, tyytyä rooliin joka sille kuuluu yhdistyslain mukaan.Viljo Juntusen Päikkärin haastattelussa antama kuva johtokunnan työskentelystä tukee tasan tarkkaan tätä tehtävää.

    • Eudokimos

      Lähetystoimen Päätoimisto perustettiin (SRK:n edeltäjä) puhtaasti palveluelimeksi huolehtimaan lestadiolaisen herätysliikkeen vanhoillisen suunnan sisälähetystoiminnan koordinoijaksi. Jo sitä perustettaessa kuultiin puheenvuoroja, joissa oltiin huolissaan siitä, ettei se muodostuisi ”paavinistuimeksi”.

      Vanhoillisuus torjui 1900-luvun suuressa hajaannuksessa esikoislestadiolaisten ajatuksen ”esikoisten” seurakunnasta ja sen ”hallituksesta” Ruotsin Lapin Jällivaarassa, jolle kaikkien [lestadiolais]kristittyjen tulisi olla kuuliaisia. Juuri tuo esikoisten markkinoima ”hallitus” oli myös Amerikan lestadiolaisuudessa voimakas jakava tekijä myöhemmin. Esikoisuuteen syntyi siellä oppositioryhmä, joka ei halunnut kaikessa totella Jällivaaran ”komentoa”. Heitä alettiin nimittää ”pikkuesikoisiksi”.

      Ajatus vanhimpien ryhmästä ”hallituksena” lestadiolaiskristillisyydessä ei siis ole uusi. Mutta aina on ollut niitä, jotka ovat kritisoineet ”herroina hallitsemista” tällä tavalla. Onko nyt paljonkaan eroa esikoisten ”Lapin vanhimmilla” tai SRK:n ”vanhimmilla”? Nykyisessä lestadiolaisuudessa näyttäisi olevan kolmenlaisia `esikoisia`: (iso)esikoiset, pikkuesikoiset ja SRK-laiset ”suuresikoiset”. Kaikissa näissä osaryhmissä on myös tätä järjestelyä vastustava ja kritisoiva oppositio.

      Laestadiuksen Amerikassa vaikuttanut tytär, Charlotta, tuumasi aikanaan: ”Me emme [kristillisyydessä] tarvitse organisaatiota”. Hänellä oli sama ajatus kuin minulla: Kristittyjen ja ”Jumalan huoneen” hallitus on Pyhä Henki. Maalliset organisaatiot keskittykööt puhtaasti maallisten asioiden järjestämiseen. Näin pitäisi olla kaikkialla kristikunnassa!

  5. Nimetön, varmuuden vuoksi

    Onko Lestaadiolaisuus ainoa oikea usko raamatun mukaan?
    Markuksen evankeliumi luku 9: 38 Johannes sanoi hänelle: ”Opettaja me näimme erään, joka ei seuraa meitä, sinun nimessäsi ajavan ulos riivaajia; ja me kielsimme häntä, koska hän ei seurannut meitä”.
    jae 39: Mutta Jeesus sanoi:”Älkää häntä kieltäkö; sillä ei kukaan, joka tekee voimallisen teon minun nimeeni, voi kohta sen jälkeen minusta puhua pahaa.
    jae 40: Sillä joka ei ole meitä vastaan, se on meidän puolellamme.
    jae 41: Sillä joka antaa teille juodaksenne maljallisen vettä siinä nimessä, että te olette Kristuksen omia, totisesti minä sanon teille: se ei jää palkkaansa vaille.
    Onko kenelläkään tietoa, mitähän edellä mainittu mahtanee sitten tarkoittaa?
    Kirjoitti ”epäilevä” mutta kuitenkin vielä Lestaadiolainen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s