Miten tämä on tällaiseksi mennyt? Kun uskomisesta oli tullut salailua 1979


”Talviaurinko lämmittää selkääni, mutta minua palelee. Mistä lähtien uskomisesta on tullut salailua vaativaa hommaa?”

Paavalin Galatalaiskirjeestä:

Minä en tee tyhjäksi Jumalan armoa; jos näet vanhurskaus saadaan lakia noudattamalla, silloin Kristus on kuollut turhaan. (Gal 2:21.)

Vapauteen Kristus meidät vapautti. Pysykää siis lujina älkääkä alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen. Te, jotka pyritte vanhurskauteen lakia noudattamalla, olette joutuneet eroon Kristuksesta, armon ulkopuolelle.(Gal. 5: 1, 4.)

Lain kaikki käskyt on pidetty, kun tätä yhtä noudatetaan: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Mutta jos te revitte ja raastatte toinen toistanne, pitäkää varanne, ettette lopullisesti tuhoa toisianne.” (Gal 5:14-15.)

15.2.1979

Mistä lähtien uskomisesta on tullut salailua vaativaa hommaa?

Luin uuden Päivämiehen (12.2.).

Aivan tärisen kauhusta ja minua palelee. Lehti oli nyt erikoisen täynnä kovaa kielteistä tekstiä. On kaksi asiaa, jotka nyt toistuvat lehdessä jatkuvasti:

a) seurakunnan ”hoidon” ja ”neuvonnan” (kokousten) puolustelu ja niiden ”oikeiden toimenpiteiden” puolustelu, ja b) lapsirajoituksen kieltäminen.

Esimerkkejä:

a) ”… ei ole tällöin halua epäuskoisille kertoa Jumalan valtakunnan sisäisiä asioita ja arvostella sen hoitotoimenpiteitä….”

Samaa korosti R:kin  [tunnettu puhuja] viime sunnuntaina useaan otteeseen, ettei vain kukaan kenellekään ääneen uskaltaisi ihmetellä nykyistä suuntausta.

Mistä lähtien uskomisesta on tullut salailua vaativaa hommaa?

b) Lapsiasiasta: ”Jumalan seurakunnassa, Siionissa, on tästä asiasta selvä kanta, jonka Jumala on Pyhän henkensä kautta avannut ymmärtämään. Se on myös yhtäpitävä Raamatun neuvojen kanssa. Kaikki elämä ja kuolemakin on Jumalan kädessä. Milloinkaan eikä missään muodossa ihmiselämän ehkäisy tule Jumalan lapsella kysymykseenkään. Jumalan lapsina me tiedämme, että se on Pyhä asia Jumalan elämä, ja elämän mahdollisuudet ovat kätketyt juuri siemeneen. Siksi ei missään muodossa ehkäisyä ole hyväksytty. – – Vaikka niinkin kävisi, että uskovainen äiti taikka lapsi kuolisi synnytyksessä, taikka odotusaikana, niin he pääsevät taivaaseen”.

Noinko armottomasti ja keveästi voidaan kuitata ihmisen kärsimys ja tuska! ”Taivaaseen pääsette.”

Voi hyvä Jumala, miten tämä on tällaiseksi mennyt? Jotain varmaan on pakko tapahtua. Väärän suuntauksen on ennemmin tai myöhemmin paljastuttava. Kuinka kauan meitä pidetään hiljaisina?

Talviaurinko lämmittää selkääni, mutta minua palelee.

Parin viikon päästä täällä on tulossa ”seurakuntapäivä”, jota jo viikkokausia on mainostettu ja kansaa siihen valmisteltu.

19.3.1979:

Pääseekö Alaranta eduskuntaan?

Eduskuntavaalien tulokset alkavat selvitä. Kyllä tämä kansa taas äänesti pieleen. Kokoomus ja pienet protestiryhmät ovat lisänneet roimasti kannatustaan. Luulevatko ihmiset niiden voivan selvittää tämän maan ongelmat? Uskovaiset ei näytä saavan nyt uskovaista läpi. Juhani Alaranta sai yli kyllä 6 900, Lepistö 6 100. Harmi. Miksi sitten panivat kolme uskovaista (Savela kokoomuksessa) ehdolle? Alaranta olisi ollut kyllä paras, nuoren polven mies.

23.3.1979

Vaalijännitystä

Ei sitä vielä tiedetäkään, vaikka Alaranta sittenkin pääsisi eduskuntaan! Taisi mennä nyt arpomiseksi! Vielä on Jumalalla mahdollisuus…

*      *       *

Vuonna 2011: Väärän suuntauksen on ennemmin tai myöhemmin paljastuttava

Kun Johannes Alaranta julkaisi blogissaan Pekka Tervon kirjoituksen Seurakuntapäivät Yli-Iissä Päivämiehestä vuodelta 1978, ajattelin että kannan korteni kekoon siitä mitä muistan, ne ajat itse nuoruuden vuosina kokeneena. Siitä miltä se aika silloin tuntui.

Asuimme 1970-luvulla Oulun tuntumassa, edellä mainitun Yli-Iin naapurikunnassa. Siihen aikaan minulla oli  tapana tehdä pieniä merkintöjä ruutuvihkoon jokapäiväisista asioista. Talletin muistiin sattumuksia lasten kanssa ja heidän sanomisiaan. Ja siinä sivussa joskus sitä mistä Siionissa taikka päivän uutisissa puhuttiin.

Lukiessani nyt Heikki Saaren ja Voitto Savelan puheita Yli-Iin ry:llä vuonna 1978 havahduin kysymään, että onko nykytilanteessa yhteys lähihistoriaan, senaikaiseen opetukseen ja ”hoitoon”. Nyt, yli 30 vuotta myöhemmin, on tullut lastensuojelu-asian yhteydessä julki opillisiakin asioita. Jos en väärin muista, kumpikin edellä mainituista puhujista kuului pitkään SRK:n johtokuntaan.

Moni uskovainen oli silloin hämmentyneellä ja kyselevällä mielellä. Kuitenkaan rohkenematta esittää kysymyksiä rauhanyhdistyksellä. Koska niistähän olisi joutunut kuulusteltavaksi seurakunnan eteen.

Oudoksi muuttuneesta ilmapiiristä ja pelon leviämisestä seurasi ahdistunut huokaus: ”Väärän suuntauksen on ennemmin tai myöhemmin paljastuttava. Kuinka kauan meitä pidetään hiljaisina?”

Nykyinen tilanne kaikessa järkyttävyydessään osoittaa, miten syvälle pelottelun  ja  hengellisen väkivallan tie on johtanut. Raamatussa on tämä Paavalin suulla sanottu hyvin suoraan: Lihan aikaansaannokset ovat selvästi nähtävissä. Niitä ovat siveettömyys, saastaisuus, irstaus… (Gal 5:19).

Ajattelen, että siionin nykytila juontaa  juurensa vuosikymmenien taa. Mutta ei suinkaan niin että tavallinen uskovainen olisi esimerkiksi syyllinen lasten hyväksikäyttöön. Sellaisen syytöksen levittäminen on väärin!

Mutta pelko joka hoitokokouksissa levisi, johti vaikenemiseen ja loi ilmapiirin, joka sitten antoi tilaisuuden joittenkin pahojen ihmisten rikosten peittelyyn ja niitten jatkamiseen. Siitä tuli sitten normi, että mistään ei ry:llä uskallettu puhua asioiden oikeilla nimillä.

Mutta nyt on Jumalan aika, että hyväksikäytön uhrit ovat nostaneet kärsimyksensä julkisuuteen. Uhreille kuuluu meidän kaikkien myötätunto ja heitä täytyy tukea saamaan kaikkea mahdollista apua, jota asiantuntijat ja uskovaiset läheiset voi osoittaa. Ja se tässä on lohdullista, että siionin nuoret ovat rohjenneet puhua avoimesti ääneen. He ovat rohjenneet puolustaa väkivallan uhreja.

On nöyrästi tunnustaminen, että tätä rohkeutta ei meidän sukupolvella löytynyt.

Nuoret joilla ei ole hoitokokouskokemuksia, on käsittäneet vapauden uskoa ja kuunnella omaatuntoa. Kirkkoherra Kimmo Sulila sanoi haastattelussa:

– He eivät ole eläneet vanhoillislestadiolaisuuden painostavaa hoitokokousaikaa. Moni meidän sukupolvesta on kokenut hengellistä väkivaltaa hoitokokousaikana. Nuoret ovat vapaita ja rohkeita, näen että elävä usko antaa vapauden. Me jotka olemme taakkojen alla, olemme hyvin varovaisia. Haluamme varmistaa, mitä muut sanovat, ennen kuin sanomme oman henkilökohtaisen mielipiteen.

*     *      *

(Kirjoituksen lähetti: Inka)

*) Eduskunnan kansanedustajamatrikkelin mukaan Juhani Alaranta menestyi seuraavissa vaaleissa ja valittiin keskustapuolueen kansanedustajaksi 1983. Hän toimi kansanedustajana  26.3.1983- 23.3.1999. [Toim.huom.]

*     *      *

Lisää aiheesta:

Johannes Alaranta: Kososlaisen Hengen Paluu: Päivämies no 35, 29.8.1978: Seurakuntapäivät Yli-Iissä. Blogikirjoitus 4.6.2011.

Johannes Alaranta: Maallikkosalaripin harhaoppi. Blogikirjoitus 31.3.2011.

Johannes Alaranta: Ripin nk. “olemus”. Blogikirjoitus 12.5.2010.

Johannes Alaranta: Seuraa Minua. Blogikirjoitus 17.6.2012.

Joonas Hentilä: SRK myöntää laajan pedofilian vanhoillislestadiolaisessa herätysliikkeessä. Kaleva 7.4.2011.

Johannes Ijäs: Lestadiolaisjohtajan saarnaamisen estänyt kirkkoherra valottaa ajatteluaan. Kotimaa24 25.5.2011.

 Junker Jörg:  Mara, teesit ja me

Kahdeksan hoitokokousvuotta Haapajärven ry:llä

Keksityn henkiopin leviäminen (Heinon, erään puhujan kokemuksia)

Mikko Ketola: No Apologising for Past Violence of SRK-Laestadians’ “Healing Meetings”

Korpijaakko: Silloin ei oikeastaan valehtele jos tekee niinkuin kaikki tekevät – rauhanyhdistys tottelevaisuuskokeena

Puhujan kirje puhujille vuonna 1974: “Jumalanpelko muuttui ihmispeloksi”

Puhujan kirjeen käsittely 1974 SRK:n puhujienkokouksessa

Puhujat 2008: “1970-luku oli rakkauden ja anteeksiantamisen aikaa”

Rovasti Sillanpään kirje: SRK-lestadiolaisuuden tila 1977

Syntyvyyden säännöstely sen kaikissa muodoissa on synti: lääkintähenkilökunnan, SRK:n johtokunnan ja puhujien neuvonpito. Päivämies 28.7.1971. (Julkaistu Mopin palstalla.)

Vanhoillislestadiolaiset: Liikkeen piirissä jopa sata lasten hyväksikäyttäjää. Helsingin Sanomat 7.4.2011. (STT)

Irina Vähäsarja: Tutkija: Lestadiolaisliikkeen johto ohitti hyväksikäyttötapaukset vuosia. Helsingin Sanomat 17.4.2011.

1 kommentti

Kategoria(t): 1970-luku, 1980-luku, 2010-luku, ahdistus, ban of birth control, ehkäisykielto, erehtymättömyys, erottaminen yhteisöstä, evankeliumi, hajaannukset, harhaoppi, hengellinen väkivalta, historia, hoitokokoukset, johtajat, johtokunta, kaksinaismoralismi, kannanotot, keskusteluilmapiiri, kiellot, kontrollointi, kristinoppi, kuuliaisuus, lakihengellisyys, lapset, lähihistoria, lisääntyminen, maallikkosaarnaajat, manipulointi, naisen asema, normit, norms, omatunto, opilliset kysymykset, Paavali, painostaminen, Päivämies, pelko, pelot, perhe, politiikka, puhujat, Raamatun tulkinta, rauhanyhdistys, retoriikka, Rippi, sananjulistajat, sananvapaus, sensuuri, seurakuntaoppi, SRK ry., sukupuolijärjestelmä, synnit, syyllistäminen, vallankäyttö, väkivalta

One response to “Miten tämä on tällaiseksi mennyt? Kun uskomisesta oli tullut salailua 1979

  1. (Nimetön)

    Jokainen uskoo mihin haluaa, ja pidetään hyvä OMA HENKILÖKOHTAINEN usko! Teillä on uusi oma etninen yhteisö, hienoa, mutta miksi vertaatte itseänne kuitenkin vanhoillislestadiolaisiin ja kommentoitte siihen liittyviä aiheita (katkeruuttako????) Olkaa hyvillä mielin omassanne ja niin ; …… ”joka vanhoja muistelee sitä tikulla silmään..” Ihan hilpeää luettavaa kun ei ole muuta tekemistä !

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s