Kantelu – piispa Samuel Salmi sai Anne Sulilalta tiedon, että vanhoillislestadiolaisuudessa harjoitetaan väkivaltaa


Suomen Rauhanyhdistysten keskusyhdistyksen puheenjohtajasta, rovasti Olavi Voittosesta on tehty kantelu Oulun tuomiokapituliin. Kantelija, Haaparannan seurakunnan kirkkoherran Kimmo Sulilan puoliso Anne Sulila epäilee Voittosen harjoittaneen hengellistä väkivaltaa. Asiasta kertoi Helsingin Sanomat (19.7.2011). 

Kantelussa pyydetään tuomiokapitulia tutkimaan, harjoittiko Voittonen hengellistä väkivaltaa puhujienkokouksen yhteydessä Kimmo Sulilaa kohtaan. Lakimiesasessori Osmo Rahjan mukaan tuomiokapituli aloittaa kantelun käsittelyn elokuussa

– Sinun on tehtävä paljon parannusta, Voittonen oli vaatinut Sulilalta.

Mistä on kysymys?

Oulun piispa Samuel Salmi on kehottanut ihmisiä ottamaan yhteyttä tuomiokapituliin, mikäli he ovat kokeneet vanhoillislestadiolaisuudessa henkistä tai hengellistä väkivaltaa  ja jos toimijoina ovat luterilaiset papit.

Piispa Salmi esitti toivomuksensa Helsingin Sanomien haastattelussa 17.7.2011.

SamuelSalmi2R

 

Anne Sulila: ”Ihmisillä on valtava pelko”

Kimmo Sulilalle ei ole selvinnyt, mikä hänen toiminnassaan oli Voittosen mielestä ollut väärin.

Parannuksentekovaatimusten esittämisen lisäksi Voittonen oli kysellyt Sulilalta myös hänen lojaalisuudestaan. Rovasti Voittonen oli kysynyt, onko Sulila ”kirkon pappina herätysliikkeessä vai herätysliikkeen pappina kirkossa”.

Vanhoillislestadiolaiselle parannukseen kehottaminen on voimakas, omaan henkilökohtaiseen uskoon kohdistettu kyseenalaistava teko, joka merkitsee paaljon enemmän kuin se kenties ulkopuolisesta kuulostaa. Käytännössä se merkitsee sitä, että jos sitä ei noudata, joutuu erotetuksi. Parannuskehotuksia eivät yleensä tavalliset riviuskovaiset jakele puhujille eivätkä liikkeen johtajille.

Sulila itse tulkitsee tilanteen niin, että Voittonen vaatii häntä tekemään julkisesti parannusta siitä, miten hän on toiminut peruessaan Voittoselta jumalanpalveluksen pidon Haaparannan kirkossa kesäkuun alussa.

Tiettävästi Voittonen oli suviseuroissa kieltäytynyt tervehtimästä Sulilaa vl-uskovaisten tervehdyksellä ”Jumalan terve”.

Sulilalle ei Voittosen puheista kuitenkaan yksiselitteisesti selvinnyt, mistä synneistä parannusta olisi tehtävä.

Sulilan mukaan Voittonen suhtautui kriittisesti ainakin siihen, että Sulila oli keskustellut Voittosen saarnan perumisesta Ruotsissa esimiehensä, Luulajan piispan Hans Stiglundin kanssa –  eikä Voittosen kanssa. (Kotimaa24 19.7.2011.) Kuten eri yhteyksissä on käynyt selville, Sulila oli tehnyt parhaansa keskustellakseen myös Voittosen kanssa, mutta tämä ei tuolloin ollut vastannut Sulilan puhelinsoittoihin.

Helsingin Sanomien haastattelema Sulila kertoo kokeneensa Voittosen menettelyn raskaana. Hän pitää sitä hengellisenä väkivaltana.

Erityisen raskauttavaa Sulilan näkemyksen mukaan on, että Voittonen on luterilaisen kirkon pappi ja esiintyi tilanteessa papin puvussa.

– Koin sen erityisen raskaana ja pidän tätä vääränä toimintana papilta, toteaa Kimmo Sulila.

Sulilan puoliso Anne Sulila toteaa HS:n haastattelussa kokeneensa asian myös varsin raskaana:

-Koin sen hyvin voimakkaasti siksi, että pappina Voittonen toimi näin. Asiakysymykset on käännetty henkilökohtaisuuksiin. Tällaista tapahtuu koko ajan eri puolilla maata. Ihmisillä on valtava pelko.

Anne Sulila tarkoittaa vanhoilliselstadiolaisuudessa vallitsevaa auktoriteetti- ja erottamispelkoa. Puhujien ja johtajien kanssa ei ole luvallista olla eri mieltä, eikä mielipidettään ole luvallista ainakaan ääneen sanoa.

Tämä pelko on johtanut esimerkiksi siihen, että vuosikokoukset ja puhujienkokouksest ovat aina ”äärettömän yksimielisiä”, kuten tänäkin vuonna Lumijoella tiedotettiin, eikä keskustelua synny mistään. Ihmiset eivät kertakaikkiaan uskalla. Liikkeen kipupisteistä ääneen puhuvia painostetaan julkiparannuksen tekoon ja rangaistaan eriasteisella eristämisellä kanssakäymisestä, samoin heidän perheenjäseniään.

– Siksi asiaan on puututtava, perustelee Anne Sulila päätöstään lähettää asiasta valitus tuomiokapituliin. (Helsingin Sanomat 19.7.2011.)

Ratkaisulle voi antaa mitä lämpimimmän kannatuksen. Hyvä, hyvä,  Anne!

Auktoriteettipelko ja pelko läheisten reaktioista sekä hylätyksi tulemisesta estää monia väkivallasta kärsiviä ihmisiä tekemästä samoin.

Toivottavasti tämä kantelu avaa tien luterilaiselle kirkolle, niin että kirkko vihdoin viimein käynnistää toimet hengellisen väkivallan kitkemiseen lestadiolaisuudesta. Kirkko on tähän saakka ollut anteeksiantamattoman välinpitämätön asiassa.

Olavi Voittonen vaati parannuksentekoa menettelystä saarnansa perumisessa: ”Loukkaus koko liikettä kohtaan”

SRK:n puheenjohtaja, rovasti Olavi Voittonen on todennut Kotimaa24:n haastattelussa, että hän kehotti Sulilaa parannukseen erityisesti siitä, millä tavoin tämä hoiti hänen Haaparannan kirkkoon sovitun saarnansa perumisen kesäkuussa.

Voittonen kertoo kokevansa, että vanhoillislestadiolainen herätysliike on kokonaisuudessaan joutunut asiassa Sulilan loukkaamaksi.

– Sellainen tapa, jolla Kimmo on asioitaan hoitanut, on loukkaava ei pelkästään minua, vaan koko liikettä kohtaan, Voittonen on todennut Kotimaa24:n haastattelussa.

Kalevan haastattelussa Voittonen esittää  Sulilaa kohtaan uusia syytöksiä. Hän syyttää Sulilaa väärästä opista sekä fyysisestä ja henkisestä väkivallasta ja  kiistää parannuksentekovaatimuksensa sanamuodon.

– Ihan täsmälleen en ole sillä tavalla sanonut. Joka tapauksessa hänhän syyllistyi päivän mittaan sekä fyysiseen että henkiseen väkivaltaan. Opetuksessa oli sellaista, mikä poikkeaa meidän kristillisestä käytännöstämme, ja luonnollisesti myöskin se, että hänen sielunhoidollinen menetelmänsä omalta osaltaan oli virheellinen siinä tapauksessa, mikä liittyy helatorstaihin, Voittonen kommentoi.

Viittauksellaan ”helatorstaihin” Voittonen tarkoittanee juuri saarnansa perumista Haaparannan kirkossa.

Hän ei halunnut tarkemmin kommentoida, mitä fyysisellä ja henkisellä väkivallalla tarkoitti. (Kaleva 19.7.2011.)

Kirkkoherra Kimmo Sulila perui Voittoselta jumalanpalveluksen pitämisen Haaparannan kirkossa Ruotsin lestadiolaisten kesäseurojen yhteydessä, koska lasten hyväksikäyttörikoksiin liittyvät selvitykset ovat herättäneet paljon huomiota ja hämmennystä.

Sulila on kertonut ottaneensa kirkkoherrana kantaa vain siihen, että asiasta on ollut paljon rauhattomuutta mediassa ja tilanne on epäselvä. Luulajan piispa Hans Stiglund, hänen esimiehensä, oli ollut asiassa samalla kannalla. Tunnetusti kirkkojen piirissä tapahtuneet lasten hyväksikäyttörikokset ovat olleet Ruotsissa ankaran julkisen kritiikin kohteena. Ruotsin tiedotusvälineissä käsiteltiin näkyvästi SRK:n tiedotustilaisuutta ja paljastunutta rikosvyyhteä huhtikuussa.

Kimmo Sulila on osallistunut herätysliikkeen johdon menettelyä koskevaan kriittiseen keskusteluun mm. Kotimaa24:n haastatteluissa. Hän on myös kannattanut sitä, että SRK:n johtokunta julkistaisi julkisen anteeksipyynnön hoitokokouksissa harjoitetusta hengellisestä väkivallasta kärsineille.

Sulila on myös vaatinut naisia SRK:n johtokuntaan. Samoin hän katsoo, että vanhoilislestadiolaisten naisteologien, jotka ovat saaneet kutsumuksen papin tehtävään, tulisi saada herätysliikkeessä seurata kutsumustaan. (Kotimaa24 5.5.2011.)

Piispa Samuel Salmi: Ottakaa hengellisestä väkivallasta yhteyttä tuomiokapituliin, tehkää kantelu

Oulun hiippakunnan piispa Samuel Salmi ilmoitti Helsingin Sanomien haastattelussa:

– Jos jotakuta painostamalla tai muuten puhuttelemalla arvostelee toisen mielipidettä tai hengellistä vakaumusta eriarvoisessa tilanteessa, sellainen ei ole sallittua missään olosuhteissa ja on ehdottomasti tuomittavaa.

Salmi kommentoi asiaa ”yleisellä tasolla”, sillä hänen tietoonsa ei ole tullut suoria yhteydenottoja hengellisestä väkivallasta vanhoillislestadiolaisten piirissä.

Piispa Salmi kehottaakin ihmisiä ottamaan yhteyttä tuomiokapituliin, jos väkivaltaa esiintyy ja jos toimijoina ovat luterilaiset papit.

Oulun hiippakunnan tuomiokapituli
Ojakatu 1
90100 Oulu
puh. (08) 5358 510
fax. (08) 5358 533

Piispa: samuel.salmi@evl.fi

Lakimiesasessori Osmo Rahja:  osmo.rahja@evl.fi
puh. 08-5358 513, 0400-667 566.

Lestadiolaisuudessa ilmenevä väkivalta ei ole ollut tähän saakka piispa Salmen tiedossa – ollut kyvytön toimimaan väkivallan lopettamiseksi

Huhujen pohjalta on vaikea puuttua asioihin, valittaa piispa Samuel Salmi Helsingin Sanomissa.

Tällä piispa selittää sitä, että enempää hän kuin muutkaan piispat eivät ole puuttuneet väkivaltaan. Nettikeskusteluissa ja blogeissa on pitkän aikaa hämmästelty sitä, että luterilainen kirkko on vaiennut vanhoillislestadiolaisuuden hoitokokousväkivallasta yli 30 vuotta.

Onkin tietysti hämmästyttävää saada kuulla piispalta, että koska kukaan ei ole valittanut hoitokokouksista tuomiokapituliin, piispalla ei ole tästä syystä ollut riittäviä tietoja eikä  mahdollisuutta puuttua vanhoillislestadiolaisten sisäiseen väkivaltaan ja ihmisen uskonnolla painostamiseen.

On tunnettua, että väkivalta on johtanut monessa tapauksessa vakaviin tragedioihin perheissä ja suvuissa. ”Tilaisuudet aiheuttivat monille pitkäaikaisia traumoja, ja ne tuhosivat myös perhesuhteita.” (Helsingin Sanomat 19.7., pääkirjoitus.)

Piispa Salmi on istunut odottelemassa, että Ojakadulle, Oulun hiippakunnan tuomiokapituliin, tulisi virallisia kanteluita. Kun niitä ei ole kuulunut, tästä syystä piispa Samuel Salmi on katsonut, ettei hänellä ole ollut mahdollisuuksia puuttua väkivaltaan hiippakunnassaan.

Hoitokokouksissa ovat toimineet ja toimivat aktiivisesti monet kirkon palveluksessa olevat vanhoillislestadiolaiset papit. Vanhoillislestadiolaisuus on Oulun hiippakunnassa suurin herätysliike, ja liikkeen jäseniä toimii kirkon piirissä kaikilla tasoilla, sekä paikallisissa seurakunnissa luottamustehtävissä että keskushallinnon viroissa. Hiippakunnan kaikissa seurakunnissa toimii vanhoillislestadiolaisten rauhanyhdistyksiä, joiden kanssa seurkunnat tekevät läheistä yhteistyötä. Vanhoillislestadiolaisuuden keskusjärjestön SRK:n kotipaikka on Oulu.

Kolme vanhoillislestadiolaista pappia julkaisi kannanottonaan Sana-lehden haastattelussa vuonna 2000, että herätysliikkeen hoitokokousväkivalta tulee lopettaa ja liikkeen tulee pyytää julkisesti anteeksi väkivallan uhreilta.

Tätä ennen hoitokokouksista oli julkaistu useita kirjoja, satoja lehtiartikkeleita, haastatteluja, tv-dokumenttaja ja radio-ohjelmia 1970-luvulta lähtien. Esimerkiksi Miikka Ruokanen julkaisi aiheesta kirjan jo vuonna 1980 (Jumalan valtakunta ja syntien anteeksiantamus, Kirkon tutkimuslaitos). Helmikuussa 2006 Kotimaa-lehti julkaisi laajan reportaasin hoitokokousväkivallasta. Artikkelissa toistettiin jälleen myös monien toivomuksen SRK:lle hoitokokousten selvittämisestä sekä  julkisesta anteeksipyynnöstä.

SRK:n johto, puheenjohtaja Olavi Voittonen ja silloinen pääsihteeri Aimo Hautamäki, torjui toivomukset ja ilmoitti, että hoitokokoukset ovat päinvastoin olleet ”siunauksellisia” herätysiikkeelle itselleen.

Internetissä on keskusteltu hoitokokousväkivallasta ainakin vuodesta 2004 lähtien. Esimerkiksi oululainen sanomalehti Kaleva on julkaissut artikkeleita hoitokokouksissa kärsineistä ja herätysliikkeen pelon ilmapiiristä.

Piispa Salmelle olisi hyödyksi saada käyttöönsä vaikkapa kopioita lehtikirjoituksista ja tietoja muista lähteistä. Näin hän voi perehtyä hoitokokousväkivaltaan, josta hän ei tähän mennessä ole ollut tietoinen.

Vinkkinä piispalle näin alkuun, että hoitokokouksista löytää tietoa ja lähteitä esimerkiksi Wikipediasta ja internetistä googlettamalla.

Mutta kaikesta mediassa käydystä keskustelusta huolimatta Oulun hiippakunnan piispa Samuel Salmi ei ole saanut tietoja hoitokokousväkivallasta. Hän on kohdanut vain joitakin ”huhuja”. Niiden perusteella hän ei ole katsonut voivansa puuttua asiaan mitenkään omassa hiippakunnassaan, jossa toimii kymmeniä vanhoillislestadiolaisia pappeja.

Maallikkopuhujien harjoittamaan väkivaltaan piispa ei ilmeisesti faktisestikaan kykene puuttumaan. Mutta mikäli kirkon palveluksessa toimiva pappi syyllistyy väkivaltaan, silloin piispakin saattaa ymmärtää, että asia koskee ehkä hänen virkatehtäviään.

Mutta nähtävästi vain siinä tapauksessa, että joku seurakuntalainen tekee väkivallasta virallisen kantelun tuomiokapituliin.

On kieltämättä erittäin vaikea ymmärtää piispa Samuel Salmen tietämättömyyttä ja välinpitämättömyyttä väkivallasta, joka on laajuudeltaan vakavin koko Suomen kirkon 1900-luvun historiassa.

Hoitokokousten väkivalta koskee 80 000 jäsenen herätysliikkeessä lestadiolaisten lisäksi myös heidän läheisiään, perheenjäseniään, sukulaisiaan ja ystäviään käytännnössä varovaisestikin arvioiden ainakin yli 100 000 Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jäsentä.

Mutta piispalla ei ole asiasta ollut tähän mennessä tietoa.

Tarvittiin Anne Sulila kertomaan se piispalle.

Esimerkillistä toimintaa, Anne ja Kimmo Sulila.

Ensimmäinen kantelu on nyt tehty – mutta mikä on piispa Samuel Salmen vastuu?

Piispalle on nyt vastattu, eli tuomiokapitulille on lähetetty kantelu. Ehkä piispa joutuu sittenkin  tosiaan töihin hoitokokousten väkivallan takia.

On mahdollista, että piispalle tulee jatkossa lisää kanteluita, sillä hoitokokousten väkivaltaa kokeneita on tuhansia. Tuomiokapitulista saa käytännön ohjeet, millä tavoin kantelun voi tehdä. Kantelun voi hyvin tehdä yksityinen henkilö, tai isompi joukko ihmisiä, eikä se vaadi määrämuotoa, mutta se tulee esittää kirjallisesti.

Kantelu on kansalaisen oikeus viranhaltijaa vastaan, ja tässä tapauksessa Voittonen on pappina viranhaltija. Se että valituksen tekijä on vaimo eikä asianomainen itse, ei aiheuta lisäpohdintaa, sillä joskus kapituli voi saada esimerkiksi median kautta tietoonsa asioita ja ryhtyä tämän tiedon perustella omaehtoisesti tutkimaan tapausta, sanoo lakimiesasessori Osmo Rahja Oulun tuomiokapitulista Kotimaa24:n haastattelussa.

Siis mediankin kautta saatu tieto väkivallasta riittäisi siihen, että piispa ja tuomiokapituli ryhtyisivät toimeen ja alkaisivat selvittää asiaa.

Miksi näin ei ole kuitenkaan tapahtunut? Piispa Salmen oma toiminta herättää monia kysymyksiä.

Hän on toiminut Oulun piispana kymmenen vuotta.

On pidettävä erikoisena, että piispa Samuel Salmi itse on ollut jatkuvasti yli kymmenen vuoden ajan niin absoluuttisessa  tiedotuspimennossa, ettei hän ole tullut saaneeksi tietoonsa, että hänen hiippakunnassaan harjoitetaan hengellistä ja henkistä väkivaltaa. Salmi ei ole saanut työnsä yhteydessä eikä edes tiedotusvälineiden kautta tietoa rauhanyhdistyksissä tapahtuvasta väkivallasta ja painostamisesta.

Nyt on syytä kaikkien hoitokokousväkivaltaa kokeneiden tehdä kantelu tuomiokapituliin, erityisesti mikäli tapaukseen liittyy vanhoillislestadiolaisen tai kenen hyvänsä luterilaisen papin toiminta.

Piispa Salmi totesi Lumijoen suviseurojen avajaisjuhlan puheessaan: ”Ikävien asioiden torjuminen on ymmärrettävää, mutta ei hyväksyttävää. On uskallettava avata vaikeita teemoja.”

Piispalla ja Oulun hiippakunnalla on nyt peiliin katsomisen paikka. Voidaan kysyä, ovatko piispa ja tuomiokapituli vastuussa kirkkomme laajimman hengellisen väkivallan peittelemisestä ja suosimisesta.

Helsingin Sanomien pääkirjoitukseen 19.7. voi täysin sydämin yhtyä:

Vastuu asiasta on liikkeen valtakunnallisella ja paikallisella johdolla, mutta myös jokaisella keskusteluun osallistuvalla. Asian on syytä kiinnostaa myös evankelisluterilaista kirkkoa, jonka piirissä lestadiolaisuus toimii – – . (Helsingin Sanomat, Pääkirjoitus 19.7.2011.)

Epilogi 30.8.2011

Tuomiokapituli: Olavi Voittosesta tehty kantelu ei aiheuta jatkotoimia

Oulun hiippakunnan tuomiokapitulin mukaan Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen SRK:n puheenjohtajasta Olavi Voittosesta tehty kantelu ei anna aihetta jatkotoimenpiteisiin.

Kesällä tehdyssä kantelussa pyydettiin tutkimaan, käyttikö Voittonen henkistä väkivaltaa Haaparannan kirkkoherra Kimmo Sulilaa kohtaan Lumijoen suviseuroissa.

Tänään kokoontunut tuomiokapituli katsoi, että kyseessä oli kahden papin välinen keskustelu, johon tuomiokapitulin ei ole syytä puuttua. Sen saamien tietojen mukaan Voittonen ja Sulila ovat jo sopineet asian.

Piispa Samuel Salmi ei osallistunut asian käsittelyyn.  (Kaleva 30.8.2011; Kotimaa24 30.8.2011.)

*   *   *

Ajattelemisen aihetta antoi Nestori.

Lue lisää:

Pauliina Grönholm: Lestadiolaisten johtajasta tehtiin valitus tuomiokapituliin. Helsingin Sanomat 19.7.2011, A6.

Pauliina Grönholm: Painostusta, uhkailua ja kiristämistä. Helsingin Sanomat 17.7.2011, A6.

Pauliina Grönholm: Piispan mielestä hengellinen väkivalta on tuomittavaa. Helsingin Sanomat 17.7.2011, A6.

Johannes Ijäs & Saara Maria Pulkkinen: Voittosen hyllyttänyt Sulila: Minua pyydettiin tekemään parannusta. Kotimaa24 2.7.2011.

Taneli Kylätasku: Hoitokokousten kipu tuntuu yhä. Kotimaa 6.2.2006.

Lucas: Voittonen hyllylle Ruotsin puolella – Hänninen turvautui katkeruus-korttiin

Anniina Mustalahti: Tuomiokapituliin tehty valitus yllätti Voittosen. Kaleva 19.7.2011.

Piispa Samuel Salmi:”Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon”. Puhe suviseuroissa Lumijoella 1.7.2011.

Olli Seppälä: Kaleva: Voittonen ja Sulila sanasodassa. Kotimaa24 19.2011.

Olli Seppälä: Olavi Voittosesta kantelu tuomiokapituliin. Kotimaa24 19.7.2011.

SRK-kantelu käsitellään syksyllä. YLE Oulu 19.7.2011.

15 kommenttia

Kategoria(t): ahdistus, eristäminen, evankelis-luterilainen kirkko, Helsingin Sanomat, hengellinen väkivalta, hoitokokoukset, johtajat, johtokunta, kiellot, kontrollointi, lähihistoria, luterilaisuus, manipulointi, nettikeskustelu, normit, Olavi Voittonen, painostaminen, pelko, pelot, puhujat, puhujien ja seurakuntavanhinten kokous, Puhujienkokous, retoriikka, sananjulistajat, sananvapaus, sielunhoito, SRK ry., SRK:n johtokunta, tasa-arvo, uhkailu, ulossulkeminen, vallankäyttö, vastuullisuus, väkivalta

15 responses to “Kantelu – piispa Samuel Salmi sai Anne Sulilalta tiedon, että vanhoillislestadiolaisuudessa harjoitetaan väkivaltaa

  1. Nimetön

    Kertakaikkiaan hienoa. En voisi enempää arvostaa Anne Sulilan toimintaa.

  2. Nimimerkitön

    Voimia Suliloille. Kimmon ryhdikäs toiminta ei todellakaan loukkaa ainakaan minua vanhoillislestadiolaisena.

  3. Merkillinen

    Mitkähän lie suliloiden arvot ja motiivit? toimivat omaa itseään ja uskoansakin vastaan. yrittävät syöttää lihaa kasvissyöjille..miksi?

  4. Anonyymi

    Hienoa ja erittäin rohkeaa toimintaa Anne ja Kimmo Sulila. Esimerkillänne autatte todella suurta joukkoa osallistumaan vaiettuun keskusteluun koko vanhoillislestadiolaisessa yhteisössä. Kiitos!

  5. Nimetön

    tämäkin todistaa ettei ole puhtaat jauhot pussissa suliloilla ja palstalaisilla.
    eihän näitä asioita täällä ratkaista eikä tuomiokapitulissa. jos ei passaa niin tehkööt oman lahkonsa. kyllä tämmöinen retostelu loukkaa uskovaisia. kyse on uskosta ja jos ei kelpaa häipykööt.

    • Toinen nimetön

      Ongelma taitaakin olla siinä, että nämä asiat eivät lähde aukenemaan tässä kapseloituneessa yhteisössä jos media ei ole äänitorvena. Sisäinen keskustelu on vaikeaa ainain ruohonjuuritasolla, koska on pelko leimatuksi tulemisesta. Kun on pelkoa, ei synny keskustelua. Pelko hallintavälineenä on yhteisössämme valtava, sitä ei tajua jos oman ajattelun lähtökohtana on ”vain me”.
      Hyvä Sulilat!

  6. Kuunkuiskaaja

    Vanhoilislestadiolaisuudessa on ollut aika monta vuotta aikaa ratkaista ongelmia liikkeen sisällä ja mitä onkaan tapahtunut?
    Jos liikkeen sisäiset ongelmat ratkaistaisiin liikkeen sisällä, mitäpä siitä seuraisi ja on seurannut? AINA ja poikkeuksetta jonkun kärsimyksiä. Pedofiilia tapauksissa kärsijöinä on lapset, joiden elämä on peruuttamattomasti tuhottu hyvin pitkälti ja jos vanhoillislestadiolaiset olisivat hiljaisuudessaan nämä hoitaneet, kaava olisi oletettavasti ollut seuraavanlainen: Tekijä tekee parannuksen ja saa anteeksi ihmisiltä, jotka eivät kokeneet hänen pahoja tekojaan. Uhrin anteeksipyyntöä ei edes tarvita, eikä asiaa puida enempää. Piste. Kenen edun mukaista toimintaa tämä on?
    Olen saanut tavata Kimmo Sulilan henkilökohtaisesti ja pidin hänestä heti. Hänen uskonsa on ainutlaatuista, se tulee esiin jo hänen tavassaan lähestyä ihmistä. Uskallan sanoa, että Kimmo Sulila se vasta Jumalan suuri soturi onkin, oikealla paikalla, eikä hänellä ole hätä päivää. Samoin on Pekka Asikaisen laita. Nämä miehet ovat valinneet uskon tien ja totuuden. Ja kyllä heitä siitä tullaan parjaamaan, koetetaan saada tunnolle yhtä raskas kivi, kun nämä usuttajat kantavat omassa sydämessään. Toivon sydämestäni voimia ja Jumalan suurta siunausta Kimmolle ja hänen vaimolleen.

  7. Nimetön3

    Eiköhän nämä radikaaliuskovaiset vois jo tehä oman lahkonsa, että ei tarvi lehtien ja netin palstoilla kritisoida kokoajan. Jos homma (perinteinen vl-usko) ei kiinnosta sellaisenaan ja suola on mautonta niin ei kai kukaan pidätä? Miksi pitää saada srk:n hyväksynnän omille näkemyksilleen? Miksi pitää yrittää roikkua mukana? Eikö pienille lapsille jo opeteta miten pelataan pelejä, jos ei halua pelata säännöillä niin pelistä pois.

    • Nimetön

      SuAivan , juuri noin. Tämän sivun nimeltä mainitut julkkikset ovat tehneet oman eriseuransa. Aina ennenkin eriseuran henkeen menneet ovat ruenneet syyttämään SRK.ta sekä muutamia sen jäseniä milloin mistäkin, kuten nyt esim. Voittosta. Ollaan olevinaan valveutuneempia ja tietävämpia, kuin me muut yhteensä. Siinä se tyhmyys näkyykin.
      Muuten , mitäs Voittonen tai jokin muu henkilö mahtaa, jos joissakin lestadiolaisperheissä on perheissä väkivaltaa? pitäiskö Voittosen tehdä kotiratsijoita va miten tämä ratkaistaan? Eikö se ole yksityisen ihmisen tehtävä ilmoittaa siitä, jos asiasta on todella tietoinen. Näyttää menevän näillä herroilla puurot ja vellit sekaisin , kun pesäeroa tuskalla vääntävät.

      ilmoittaa siitä, joka asiasta todella on tietoinen? Näyttää menevän näillä herroilla puurot ja vellit sekaisin, kun pesäeroa tehdään

  8. Nimimerkitön

    Nimimerkille Nimetön3: Jos ja kun ”perinteinen vl-usko” pitää sisällään väkivaltaa, niin väkivallasta pitää päästä eroon eikä ampua viestintuojaa.

  9. Oululainen vieras

    Perinteistä vl-uskoa ei ole olemassakaan koska liike on aina muuttunut aikojen saatossa suuntaan jos toiseenkin, alun alkaen liikkeessä oli jopa naisia sananjulistajina mm Magdaleena ja Maria Jokela sekä Angelica Lestadius ja heidän jälkeensä oli muitakin 1890-luvulle asti ja tiedän muutaman vl:n äänestäneen 1950-luvulla jopa kommunisteja kun politiikka oli täysin irti uskonnosta ja ihan henkilökohtainen asia, näitä juttuja riittää loputtomiin niin paljon että on ihan tyhmää lähtä väittämään muuttumattomasta liikkeestä ja jotenkin tuntuu siltä että nämä teidän mielestänne ”uudistajat” olisivatkin palaamassa alkuperäisille juurille.

  10. Anonyymi

    En ymmärrä, miten Sulilaa voidaan paheksua OV:n lepäämään laittamisen takia. Jos kenen tahansa kohdalla on rikosoikeudellinen tutkinta kesken, tapana on ollut laittaa puhuja lepäämään siksi ajaksi. – Miksi tämä ei koskisi yhtä ”herraa”?
    En ymmärrä, miten OV ei ole itse tajunnut astua pois tehtävistään tutkinnan ajaksi. En todellakaan ymmärrä, miten OV voi ottaa nokkiinsa lepäämään laitosta – ja vielä väittää asian loukanneen meitä muita uskovaisia! Minua nimenomaan loukkaa se, ettei ymmärrä itse jääviytyä.
    Kuinka monta puhujaa SRK on hyllyttänyt viime vuoden aikana?🙂

  11. Nimetön

    Hyvä kysymys, kuinka monta puhujaa on hyllytetty ilman perustetta, nyt kun hoitokokousperinne ei voi entisellään jatkua niin on alettu tuohon vaientamiseen ja suoranaiseen kiusaamiseen. Puhumattomuus vaikeista asioista jatkuu ja niistä saisi virallisesti puhua vain ”vakaan puhujan läsnäollessa” eli mitä siitä seuraa, no ”hoitoa” tietysti.

  12. Anonyymi

    väki valta pitää hoitaa ja hyväksi käyttö tapaukset maalisen lain kautta mutta uskovaisille on annettu nöyrää mieltä hoitaa asiat minne rikkomusta on tullut raamatussa hyvin neuvotaan jeesuksen nimessä ja veressä ei syntejä täällä netissä korjata OLEN PALJON MIETTINYT ONKO TÄMÄ NÄITÄ VIIMEISEN AJAN KOVIA TUULIA jumala omansa hoitaa loppuun asti

  13. y

    mikä pakko medialla on aina tukkia nokkansa vain vanhollislestadiolaisten piireissä koituneisiin ongelmiin? Kuinka paljon samoja asioita toistuu useammin muissa lahkoissa? Esim. väkivaltaa, hyväksikäyttöä yms. Millä tavalla ihmisillä on oikeus tuomita vaan vanhollislestadiolaisia? Jos normaali elämässä joku tekee jotain vastaavaa, siitä ei kirjoiteta kissan kokosin kirjaimin lehdessä ja netissä. Jos ihminen esim. hyväksikäyttää lapsia ei voi toimia täyden järjen voimalla. Taustana saattaa ehkä olla vanhollislestadiolaisuus mutta teko jonka on tehnyt viittaa ihmisen mielensairauteen, ei uskoon. Jos ihmiset vähän käyttäiis järkeään ennenkun alkaa muita syrjimään yms. Entä jos helluntaiseurakuntaan kuuluva tekee vastaavaa, voiko lahkon johtaha sitä myöntää tai julkaistaanko siitä suuria otsikoita? Miettikääpä sitä. Ihmisiä kaikki on. Teot ei aina viittaa uskoon !!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s