Linjakumpu: Ristiriidat eivät katoa hoitokokouksilla


Hoitokokoukset palasivat vanhoillislestadiolaisuuteen.

Samalla kun vanhat hoitokokousmuistot ovat purkautuneet julkisuuteen, uudet hoitokokoukset ovat tulleet mukaan liikkeen todellisuuteen.

On oletettavaa, että hoitokokouksia tulee olemaan lähivuosina yhä enemmän, koska liikkeen johto pyrkii pitämään epävakaisen tilanteen hallussa. Nykyaikana ihmisten mieliä on kuitenkin yhä vaikeampi kaitsea, koska kommunikaatio ei pysy enää liikkeen johdon hallussa.

Ellei vanhoillislestadiolaisuus onnistu sisäisessä keskustelussa paremmin kuin tähän mennessä, liikkeen uusi hajoaminen on lähempänä kuin vuosikymmeniin, toteaa hoitokokousten tutkija, YTT Aini Linjakumpu Lapin yliopistosta
Kalevassa (Kaleva Alakerta 24.7.2011) .  Hoitokokoukset olivat aiheena myös YLE:n radion valtakunnallisissa uutisissa 1.8. (klo 17.00) ja TV1:n uutisissa (klo 20.30, ks. uutisklippi). 

Uutisissa todettiin, että vanhoillislestadiolainen herätysliike on ottanut käyttöön jälleen erityiset hoitokokoukset. Niiden avulla pyritään pitämään liike yksimielisenä. Erityisesti nuorten ajama naisten aseman vahvistaminen huolettaa liikkeen johtoa.

Vanhoillislestadiolaisuuden sisällä hoitotoimenpiteiden kohteeksi joutuneet ovat toivoneet, että uskovaiset tekevät kaikesta hoitokokouspainostuksesta aina julkisia, esim. tiedottamalla tapauksista lehtien mielipidekirjoituksissa ja julkistamalla tapaukset ja kokemuksensa  Internetissä. Julkisuus saattaa auttaa sisäisen väkivallan lopettamisessa.

*     *     *

Vanhoillislestadiolaisuus elää tällä hetkellä suurinta kriisiään sitten 1970-luvun. Pedofiliakohu, keskustelut liittyen opillisiin kysymyksiin, naisten asemaan ja perhesuunnitteluun ovat aiheuttaneet vakavia ristiriitoja.

Kuten muissakin vanhoillislestadiolaisuuden suurissa käännekohdissa, ristiriidat eivät näy vain suhteessa ympäröivään yhteiskuntaan, vaan mitä suuremmassa määrin ne ilmenevät liikkeen sisällä.

Vanhoillislestadiolaisuuden piirissä on yhä enemmän ihmisiä, jotka eivät kannata varauksetta liikkeen johdon tulkintoja uskonnollisesta opista ja uskovien yhteisöstä. Yhä enemmän on myös niitä, jotka ovat julkisesti asettuneet vallitsevia näkemyksiä vastaan.

– Keskeisiä ristiriidan aiheita on yhteisön yksimielisyyden vaatimus sekä perhesuunnittelu ja naisen asema liikkeessä. Seksuaalinen hyväksikäyttö on varmaan suurimpia yksittäisiä keskustelunaiheita, joita on käsitelty myös joissain hoitokokouksissa, Linjakumpu sanoo.

Tilanne on liikkeen johdon kannalta kestämätön, koska vanhoillislestadiolaisuuden opillinen selkäranka on uskovaisten yhteisön yksimielisyys ja yksittäisten jäsenten ehdoton kuuliaisuus yhteisön käsityksille.

Liikkeen johto ei ole kuitenkaan pystynyt tilanteessa toimettomana. Se on yhä enenevässä määrin ottanut käyttöönsä mekanismin, jonka oletettiin jääneen 1970-luvulle eli hoitokokoukset.

Hoitamisessa todellisena huolena yhteisön tila

Hoitokokoukset ovat julkisia ja pakotettuja sielunhoidoksi nimettyjä tilanteita. Kyse ei ole luottamuksellisesta ja omaehtoisesta kahden ihmisen välisestä sielunhoidosta, mitä yleensä pidetään sielunhoidon tai ripin muotona esimerkiksi valtionkirkkomme piirissä. Hoitokokouksissa huolen kohteena ei ole niinkään yksityisen ihmisen sieluntila, vaan pikemmin uskovien yhteisön tila.

Toki vanhoillislestadiolaisuudessa on määritelmän mukaista ”normaaliakin” sielunhoitoa, mutta julkisia ja ihmisen tahdon vastaisia hoitokokouksia on vaikea pitää sellaisina. Ne ovat pohjimmiltaan yhteisön yhtenäisyyden ylläpitämiseen tarkoitettu toimintatapa, jossa liike käyttää valtaa omia jäseniään kohtaan.

1970-luvun hoitokokoukset pysyivät pinnan alla aina 2000-luvun alkuun asti. Tuolloin internetin myötä keskustelu avautui ennennäkemättömällä tavalla ja se on jatkunut näihin päiviin asti. Samalla kun vanhat hoitokokousmuistot ovat purkautuneet julkisuuteen, uudet hoitokokoukset ovat tulleet mukaan liikkeen todellisuuteen – toki hoitamisia on aika ajoin ollut myös näiden ajanjaksojen välissä.

Jos 1970-luvun hoitokokousaalto kosketti käytännössä koko yhteisöä, nykyiset hoitokokoukset ovat kohdennettu valikoidulle ryhmälle. Hoitamisessa ei puututa niinkään henkilökohtaisen elämän tekemisiin niin kuin 1970-luvulla. Valtavirtaa edustava rivilestadiolainen saa olla kutakuinkin rauhassa, vaikka ihan kaikkia liikkeen tapanormistoon kuuluvia näkemyksiä ei täsmällisesti noudatettaisikaan.

Hoitaminen kohdistuu etupäässä liikkeen nuorempaan, keski-ikäiseen ja koulutettuun osaan. He näyttäytyvät liikkeen johdon kannalta mielipidevaikuttajina, joiden julkista esiintymistä halutaan kaitsea ja mielouiten kokonaan tukahduttaa. Poikkeavat mielipiteet leimataan eriseuraisuudeksi, jolloin ne voidaan jättää omaan arvoonsa.

1970-luvulla hoitokokoukset toimivat hyvin liikkeen kannalta. Modernisaation aiheuttamat paineet yhteisöä kohtaan saatiin hallittua hoitokokousten avulla. Ne, jotka eivät mahtuneet yhteisön määräämiin raameihin, joutuivat jättämään liikkeen joko vapaaehtoisesti tai pakotettuna.

Nykyiset hoidettavat eivät halua lähteä liikkeestä, vaan pyrkivät muuttamaan liikettä sisältäpäin. Se on kuitenkin haastava tavoite, koska muutoshalukkuus liikkeessä on vähäistä. 2000-luvun hoitokouksilla onkin vaiennettu useita henkilöitä, jotka ovat rohjenneet esittää liikkeen johdon näkökulmien vastaisia mielipiteitä.

On oletettavaa, että hoitokokouksia tulee olemaan lähivuosina yhä enemmän, koska liikkeen johto pyrkii pitämään epävakaisen tilanteen hallussa. Yhtä oletettavaa on myös se, että ihmisten vaientaminen ja yksimielisyyden ylläpitäminen ei onnistu loputtomiin.

Vanhoillislestadiolaisuuden kipukohdat ja niihin liittyvät ristiriidat ovat niin merkittäviä, että ne eivät katoa hoitokokouksilla. Nykyisessä maailmassa ihmisten mieliä on yhä vaikeampi kaitsea, koska kommunikaatio ei pysy enää liikkeen johdon hallussa. Ellei vanhoillislestadiolaisuus onnistu sisäisessä keskustelussa paremmin kuin tähän mennessä, liikkeen uusi hajoaminen on lähempänä kuin vuosikymmeniin.”

*      *      *

”Kirjoittaja on politiikantutkija ja dosentti Lapin yliopistossa. Linjakummun tutkimus hoitokokouksista valmistuu vuonna 2012.”

(O.)

Lisätietoa:

Johannes Alaranta: VäkiVallaton?

Eroon hengellisestä väkivallasta  (Pekka Asikainen, Topi Linjama)

Pauliina Grönholm/Helsingin Sanomat & Nestori: Vanhoillislestadiolaiset kertovat hoitokokousten painostuksesta

Hoitokokouksessa. Kuvaus hoitokokouksen kohteeksi joutumisesta, Minä lähdin pois -blogissa.

Mikkko Ketola: No Apologising for Past Violence of SRK-Laestadians’ “Healing Meetings”

Lucas: Ahola, Alaranta, Asikainen, Sulila, Pentikäisen Antti – Luottamus SRK:n johtoon murentunut

Nestori: 1970-luvun hoitokokous

Nestori:  Hoitokokous on väkivaltaa, ei sielunhoitoa

SRK ei ole järjestämässä ”uusia hoitokokouksia”. Päivämies 32, 10.8.2011.

Tutkija: Hoitokokoukset tulivat takaisin. YLE Lappi 1.8.2011.

Saara-Maria Pulkkinen: Tutkija: Vanhoillislestadiolaisuus kriisissä, hoitokokoukset lisääntyvät. Kotimaa24 25.7.2011.

YLE TV1 Uutiset 1.8.2011 klo 20.30. Uutisklippi (31.8.2011 saakka.)

Lestadiolaisuuden poliittinen valta tutkimuksen kohteeksi

YLE: Vanhoillislestadiolaisten piiristä erotetut kertovat – Matkalippu helvettiin (sisältää Leo Hartvaaran romaanista Suden uhrit dramatisoidun kohtauksen hoitokokouksesta)

Advertisements

1 kommentti

Kategoria(t): 2010-luku, ennuste, eriseura, erottaminen yhteisöstä, hajaannukset, hengellinen väkivalta, hoitokokoukset, johtajat, Kaleva, keskustelu, keskusteluilmapiiri, kiellot, kontrollointi, manipulointi, naisen asema, nettikeskustelu, normit, norms, opilliset kysymykset, painostaminen, pedofilia, retoriikka, sananvapaus, sensuuri, sielunhoito, SRK ry., SRK:n johtokunta, tulevaisuus, tuomitseminen, tutkimus, uhkailu, ulossulkeminen, uskon perusteet, vallankäyttö, väkivalta, yhteisö, yhtenäisyys

One response to “Linjakumpu: Ristiriidat eivät katoa hoitokokouksilla

  1. Puhuteltu

    Ulkopuolisella tutkijalla on pinnallinen kuva siitä mistä kaikista syistä uskovainen (vl) saattaa nykypäivänä joutua puhutteluun. (Ei ole tapana puhua ”hoitokokouksista”.) Viime aikoina on kuria kiristetty. Puhuttelujen syyt ovat ulkopuolisen mielestä luultavasti niin ”hassuja” että ne tuntuvat epäuskottavilta. Mutta ne ovat totta. Jopa Raamatun lukemisesta saattaa joutua nuhdeltavaksi. Näin kävi esim. omalle veljelleni ja tämän kaverille. Heitä puhuteltiin ry:llä, mukana ry:n johtokuntaa ja paikallinen puhuja. Vuokko Ilola on kirjoittanut mitkä syyt voivat nykypäivänä johtaa puhutteluun. Esimerkiksi: ”Netissä kirjoittelu, johtokunnan määritteleminen maallisten asioiden hoitamista varten olevaksi, Kristus-keskeinen saarnaaminen, ripsivärin käyttö, hiusten värjääminen, korvakorut, meikkaaminen, videoitten katselu, television omistaminen ja katsominen, konsertissa ja oopperassa käyminen, konsertoiminen ja oopperoiminen, paljastava pukeutuminen, miesten pitkät hiukset, ympäristöasioista/hiilijalanjäljestä puhuminen, Jumalan valtakunnan arvosteleminen, naispappeuden hyväksyminen, ehkäisymyönteisyys, saunakaljailu.”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s