Suurperheen äiti: SRK:n johtajat ottaneet ”Elämän ja kuoleman Herran” roolin?


Sydämen kristillisyys ja usko ovat parhaimmillaan iloa, rauhaa ja rakkautta. Ne tuovat elämään tulevaisuutta, toivoa ja luottamusta. Viime aikoina on myös uskovaisten elämään mahtunut paljon hämmennystä ja ahdistuksen tummia pilviä, kun on paljastunut, miten SRK on toiminut muun muassa lasten hyväksikäyttötapauksissa.” (Lestadiolainen suurperheen äiti: Avoimuuteen on vielä pitkä matka.)

*     *      *

SRK:n pääsihteeri Tuomas Hänninen on opastanut herätysliikkeen sisäistä keskustelua ohjeellaan: ”Kysyä saa, mutta ei saa kyseenalaistaa.”  

Nimimerkki ”Lestadiolainen suurperheen äiti” nosti 2.8. Kalevan yleisönosastossa esiin huolensa keskustelun todellisesta avoimuudesta vl-liikkeessä. Hän epäilee, että herätysliikkeen johto (SRK:n johtokunta) on nostanut itse itsensä valta-asemaan, joka sille ei kristillisyyden opin ja uskon perusteella tosiasiassa kuulu.

Nykyisen puheenjohtajan Olavi Voittosen ja hänen kannalleen asettuvien johtokunnan pitkäaikaisten jäsenten linjaus
on, että SRK:n johtokunnan asema vertautuu Raamatussa kuvattuun, parintuhannen vuoden takaiseen seurakunnan johtajistoon, ns. Efeson vanhimpiin. Sillä on tästä syystä oikeus vaatia liikkeen jäseniltä kuuliaisuutta itselleen.  SRK:n ratkaisut eivät ole vakuuttaneet kaikkia, eivät myöskään ”Suurperheen äitiä”, esimerkiksi siinä, miten johtokunta on toiminut lasten hyväksikäyttöasiassa.

Lestadiolaisuuteen kuuluva oululainen pappi Stiven Naatus on osoittanut konkreettisia korjattavia asioita, joihin lestadiolaisuudessa tulee nyt puuttua, kun liikkeen sisäinen lasten seksuaalinen hyväksikäyttövyyhti on paljastunut, SRK:n johtokunta on sen julkisuudessa myöntänyt todeksi ja rikoksiin kohdistuva tutkinta on käynnissä.

Naatuksen mukaan yksi välttämättömistä tehtävistä on uudistaa keskusyhdistyksen rakenteita. Vaihtuvuuden takaamiseksi tulee johtokunnan jäsenten kausien määrä rajata kahteen. Johtokuntaan on uskallettava valita myös naisia ja nuoria. On lisäksi muistettava, etteivät keskusyhdistyksen johtokunnan jäsenet tai palkatuilla työntekijätkykene antamaan oikeita vastauksia kaikkiin kysymyksiin. Hekin ovat vain erehtyviä ihmisiä.

Toinen tehtävä on uudistaa herätysliikkeen sisäistä kulttuuria niin, että erityisesti heikoimpien ääni tulee kuulluksi. Auktoriteettiasemaa saatetaan aina käyttää myös väärin, muistuttaa Naatus. Sokea usko ihmisen erehtymättömyyteen, oli hän kuka tahansa, on erityisen vaarallista kaikkein pienimpien hyvinvoinnin kannalta.

Siksi salailusta on luovuttava. Avoimuus on ainoa kestävä tie. Jokaisella liikkeeseen kuuluvalla tulee olla yhtäläinen oikeus sanoa mielipiteensä joutumatta painostetuksi, korosti Naatus blogikirjoituksessa Kalevassa (Uuden alku, 28.4.2011).

Naatuksen esitykset jäivät SRK:n vuosikokouksessa täyttymättä. Entiset rakenteet ja johtamisen ajattelutavat siunattiin täydellisen yksimielisyyden vallitessa, kuten SRK itse julkisuuteen ilmoitti. Johtokunnassa kausi toisensa jälkeen istuneet jatkoivat erovuoroista huolimatta: vain yksi ikäänsä vedonnut erovuoroinen vaihtui.

Kuten Juho Kalliokoski on huomauttanut, entisten luottamushenkilöiden uudistamisen tarpeessa ei ole kyse vain teknisluontoisesta hallinnollisesta järjestyksestä eli sääntöjen noudattamisesta, vaan ennen kaikkea ratkaisu päättäjien henkilövalinnoista on moraalinen ja eettinen. ”Keskusyhdistyksen johtokunta valitsi omasta kunniastaan kiinni pitelyn SRK:n julkisen luotettavuuden kustannuksella eikä antanut tilaa vähemmän ryvettyneille.”

Vanhoillislestadiolaisuuden sisäistä keskustelua hallitsee pelko. Painostaminen jatkuu, nykyisin entistä piiloisempana mutta seurauksiltaan yhtä vakavana, ulottuen myös perheenjäseniin. Tätä osoittaa sekin, että useimmat kantansa ilmasseet  julkaisevat ajatuksensa edelleen anonyymisti.

Näin myös ”Lestadiolainen suurperheen äiti”, jonka kirjoitus alla.

Avoimuuteen on vielä pitkä matka

”Sydämen kristillisyys ja usko ovat parhaimmillaan iloa, rauhaa ja rakkautta. Ne tuovat elämään tulevaisuutta, toivoa ja luottamusta.

Usko antaa myös valoisan ja turvallisen asenteen kuolemaa kohtaan. Se tuo lohtua myös lähes lohduttomaan suruun, kun on menettänyt rakkaan läheisen.

Viime aikoina on myös uskovaisten (vanhoillislestadiolaisten) elämään mahtunut paljon hämmennystä ja ahdistuksen tummia pilviä, kun on paljastunut, miten SRK on toiminut muun muassa lasten hyväksikäyttötapauksissa.

Näitä paljastuksia seuranneissa keskusteluissa on seurannut huoli siitä, mikä on todellisuudessa SRK:n ja sen johtajien rooli?

Kristillisyydessä on aina uskottu, ettei ole ”sisäpiiriä” ja uskovaisten ydinporukkaa, laitauskovaisia, parempia ja huonompia, suurempia ja pienempiä uskovaisia, ei naista eikä miestä, ei orjaa eikä vapaata, vaan kaikki ovat samanarvoisia kristittyjä, olivat sitten puhujia tai kaikista yksinkertaisimpia.

Kuitenkin nyt eteemme on piirtynyt pelottava kuva vallanhimoisista johtajista, jotka eivät nöyrry edes pahimpien tekojen ja vääryyksien (kuten lasten seksuaalinen hyväksikäyttö) edessä ja myöntävät osallistumisensa tekojen peittelyyn sillä seurauksella, että pedofiliaa ja insestiä on vuoitu harjoittaa vuodesta toiseen koko lapsuuden ja nuoruuden ajan.

Tekoihin ei ole puututtu, eivätkä asianosaiset lapset ole saaneet apua, tukea saatika terapiaa.

Kuitenkin johtajat puolustelevat toimiaan, eivätkä kaikkien edun nimissä astu syrjään SRK:n johdosta.

Tämän lisäksi julkisuuteen annetaan jatkuvasti ristiriitaista tietoa, jopa valehdellaan, mikä on hirvittävän paheksuttavaa.

Pelottavaa on, mikäli SRK:ssa todella ajatellaan heidän olevan muiden yläpuolella, ja mikäli kuvitellaan, että heillä on hengellinen valta ja kykyjä antaa hengellisiä neuvoja ylitse muiden.

Herää huoli, miten on toimittu mahdollisten perheväkivaltatapausten kohdalla.

Onko SRK:n suunnalta hoidettu myös perheväkivaltatapauksia anteeksi antamalla, tekemättä lastensuojeluilmoituksia ja rikosilmoituksia, että pienet lapset ja äidit ovat jääneet vuosiksi ilman tukea, hiljaisuuteen?

Kysynkin, ovatko SRK:n johtajat myös syyllistyneet ottamaan ”Elämän ja kuoleman herran” roolin, jos ovat ottaneet kantaa uskovaisten äitien repaleisten kohtujen tilaan ja antaneet ohjeita ilman minkäänlaista lääketieteellistä käsitystä, milloin äidin henki on vaarassa aiheuttaen näin hirvittävästi pelkoa, ahdistusta ja jopa masennusta pienten lasten äideissä, saaden koko perheen voimaan huonosti.

Avoimen keskustelun aikaa todella tarvitaan. Tässä oli vain pieni siivu kipeistä asioista, joista on vaiettu. Tarvitaan todella ihmisiä, jotka alkavat puhua oikeilla nimillä ja luottamusta siihen, että saa myös kyseenalaistaa maallisen organisaatiion (SRK:n) tapaa toimia ja johtaa.

Uusi sukupolvi uskovaisia vanhempia haluaa kasvattaa lapsensa avoimeen ilmapiiriin, iloon, rauhaan ja rakkauteen.

Uskosta, elämänvalinnoista, iloisista ja vaikeista asioista pitää saada puhua pelkäämättä. Ilmapiirin pitäisi olla sellainen, kun se parhaillaan on rippikoulun ”kyselylaatikko-tunnilla”: Kaikesta saa puhua ja kysyä, rakkauden ilmapiirin vallitessa.

Jumala on siunannut kirjoittajalle perheen, uskovaisen suvun ja ystävät, joiden kanssa voi keskustella avoimesti niin sydämen uskosta kuin myös vanhoillislestadiolaisten maallisesta organisaatiosta ja sen johdosta.

Avoimuuden aika ei kuitenkaan ole vielä, vaan vaarana on leimautua eriseuralaiseksi tai radikaaliksi.”

Ajattelemisen aihetta antoi Lestadiolainen suurperheen äiti.

( Kalevan toimitus julkaisi kirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä )

Lisää aiheesta:

Johannes Ijäs: Lestadiolaisjohtajan saarnaamisen estänyt kirkkoherra valottaa ajatteluaan. Kotimaa24 25.5.2011. 

Juho Kalliokoski: Jälkipeliä. 5.7.2011.

Korpijaakko: SRK:n linja: hierarkkisesta miesten “vanhinten neuvostosta” myös naisten lahjoja hyödyntäväksi palveluyksiköksi?

Lestadiolainen suurperheen äiti: Avoimuuteen on vielä pitkä matka. Kaleva 2.8.2011.

Lucas:  Ahola, Alaranta, Asikainen, Sulila, Pentikäisen Antti – Luottamus SRK:n johtoon murentunut

Lucas: Opista on puhuttava, ei prosenteista!

Lucas: SRK:n johtokunta torjui tiedon levittämisen lasten hyväksikäyttörikoksista

Maalaispoika-moppilainen: Liityn. Suomi24, 31.3.2009.

Magdalena: Onko uskominen harkittua näyttelemistä?

Pekka Mikkola: SRK:n toiminta hyväksikäyttöjupakassa saa haukut kansalaisilta. Kaleva 30.6.2011.

Stiven Naatus: Uuden alku. Kaleva 28.4.2011.

3 kommenttia

Kategoria(t): 2010-luku, eettisyys, elämäntapa, epäily, erehtymättömyys, hengellinen väkivalta, itsesensuuri, johtajat, johtokunta, kaksinaismoralismi, kaksoisviestintä, Kaleva, keskustelu, keskusteluilmapiiri, kontrollointi, manipulointi, normit, opilliset kysymykset, painostaminen, pedofilia, pelko, pelot, retoriikka, sananvapaus, sensuuri, seurakuntaoppi, SRK ry., SRK:n johtokunta, tulevaisuus, vallankäyttö, vastuullisuus, yhtenäisyys

3 responses to “Suurperheen äiti: SRK:n johtajat ottaneet ”Elämän ja kuoleman Herran” roolin?

  1. Anonyymi

    Srk:n johtokunta on jo itse perustanut oman eriseuran tällä opilla. Eikö juuri 1900 alkupuolella ollut kysymys esikoisseurakunnasta ja sen vallasta joka silloiset saarnajat vastustivat. Srk on tänäpäivänä luultavasti menettänyt oman merkityksen näillä kannanotoilla, ja kun on myös luottamus mennyt johtoon. Ainoastaan puhujista jonkuverran tukevat johtoa tänäpäivänä koska he ovat julistaneet tätä väärä rippioopia vuosikymmenet. Niin he istuvat samassa venneessä. Ja nykyjään Jumalan valtakunnan ja johdon erehtymättömyyttä mikä on täysin raamantunvastaista. Me ihmiset voimme erehtyä niinkuin Jumalan valtakunnassa erehdytään kuin jontajat tekevät vääriä johtopäätöksiä niinkuin hoitokokoukset 70-80 luvulla. ne olivat suoraan srk:n toimesta ei mistään mualta. Nämä pedofiili tapaukset on tiedetty vuosikymmeniä, mutta ei ole otettu julkisesti kantaa eikä tuomittu tekoja niinkuin srk:lla on tapana aina tuomita väärydet jotka tapahtuvat yhteiskunnassa. Mutta tästä ei ole puhuttu vuosikymmeniin. Jos olisi toimittu oikein niin uhrijen määrä olisi huomattvasti pienempi. Koska uesempia sukupolvia on tullut hyväksikäytetyksi. Mutta tätä ei srk: johtokunta ei nähnyt mitenkään suurenena virheenä. Vaan pahoteltiin että näin oli päässyt käymään. Ja nyt puhutaan että se on jokaisen henkilön vastuulla että tämmöistä joku tekkee, mutta ei muisteta sitä että rippiopin avulla nämä rikolliset ovat pysyneet jatkamaan näitä rikoksia kymmeniä vuosia. Ja sitten vielä sanotaan että meidän opissa ei ole mitään väärää niinkuin Olavi Voittonen puhujan kokouksessa sanoi. Pelottava esitys. Nyt ei haluta ottaa opin seurauksesta vastuuta. Eikö meikäläisyydessa ole opetettu että kun rikotaan toisia kohtaan niin pydetään anteeksi. Ei olisi maksanut liika jos nämä johtajat olisivat tehneet sen näiltä uhreilta. Mutta jos on vallan himoinen niin ei voi sanoa tekevänsä väärin. Samoin hoitokokousajan virheet kun alettiin elämän ja kuoleman tuomariksi. Passitettiin ihmiset kadotuksen. Monet tästä johtuen menettivät mielenterveyden ja jotku jopa lopettivat oman elämänsä koska taivastie oli otettu pois. Kuka meille on antanut vallan olla ihmisen tuomareita. Se valta ainoastaan on Jumalalla.
    Tästä johtuen. Srk.n johdon pitäisi vapaaehtoisesti luopua omasta tehtävästä. Ja uuden johdon pitäisi uudistaa organisaatio jos sitä tarvitaan, että se vastaisi tämän päivän tarkotuksia. Ennenkaikkea siihen kuuluu avoimuus ja läpinäkyväisyys. Jumalan valtakunnan toimet eivät tarvitse salaisa agendoja.

  2. Nimetön

    johto ei vastaa yksittäisten ihmisten synneistä. kaikki ovat aian omista synneistään vastuussa ei mikk’än ryhmä

  3. Anonyymi

    Niin…johto ei vastaa jonkun tekemistä synnista, mutta vastaa kyllä väärästä opetuksesta ja kaikesta pahasta, mitä se on saanut aikaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s