Tämä lapsi on kuopuksemme


Raskaus ja perheen lasten määrä on uskovaisen parin henkilökohtainen asia, toteaa Kyllin hyvä vl-äiti kirjoituksessaan. ”Itse haluan hoivata ja olla enemmän jokaisen lapsemme elämässä mukana  kuin mihin vanhemmillani oli mahdollisuus. Tämä lapsi jää viimeiseksi, näin olen tämän raskauden aikana päättänyt.”

*      *       *

Olen 31-vuotias vanhoillislestadiolainen äiti ja odotan neljättä lastamme. Tämä lapsi jää viimeiseksi, näin olen tämän raskauden aikana päättänyt. En enää tule tästä mieltäni muuttamaan.

Me olemme tulleet tiemme päähän lapsiasian kanssa. Ei jaksa, ei pysty jatkamaan enää. Kirjoitan tämän kertoakseni, että mitalilla on tällainenkin puoli. Kaikki eivät jaksa ”yltää” samaan… Ja en usko että minä olen ainut tässä tilanteessa! Jos tämä minun ”purkaus” auttaa muitakin avoimuuteen niin hyvä.

En halua enää lisää lapsia. Jo sekin riittäisi syyksi, sillä mielestäni naisen, äidin, tulee itse toivoa ja kaivata sitä lasta. Mutta on myös muita ehdottomia syitä.

Elämäntilanteemme on kestämätön että voisi ajatella uusia lapsia ja niiden vaatimia voimavaroja. Omat ja miehen ajoittaiset masennukset, yksi tarvitseva erityislapsi, oma terveyteni joka on heikennyt tähänastisista raskauksista ja keskenmenoista, taloudellinen epävarmuus, suuret velat.

Mieluummin yritän huolehtia voimistani niin, että jaksan jaksaa näiden rakkaiden lastemme ja vielä syntymättömän tulokkaan kanssa. Niin juuri, jaksan jaksaa! Se edellyttää oman rajallisuuteni tunnustamista ja hyväksymistä. Ja voimien jakamista niin, että lapsillamme on äiti tulevinakin vuosina. He tarvitsevat minua vielä pitkään. Ja minä haluan elää heidän äitinään ja tukea heidän kehittymistään, itse täyspäisenä aikuisena.

Näen että tässä juuri se on minun kilvoittelun paikka.

Taistelen ja kerään voimia säilyttääkseni mielenterveyteni ja fyysisen vointini, sillä lastemme tulevaisuus on paitsi Jumalan kädessä, ihan käytännössä myös meidän kahden varassa. Sen varassa, että olemme harkitsevia aikuisia ja koti on lapsillemme turvallinen ja vakaa paikka. Jossa vanhemmat ovat läsnä. Emmekä vain ”juokse sammuttamassa tulipaloja”.

Ehkä tiedostamattakin ajattelen tässä myös omaa lapsuuttani ja vanhempiani, jotka lisääntyivät äitimme sairaudesta huolimatta. Äidin ja lasten hyvinvoinnin kustannuksella. Me lapset muistamme lapsuuden kukin tavallamme, mutta yhteistä on turvattomuuden tunne ja ahdistus siitä, että äiti oli usein väsyneenä ja sairaana ja siksi etäinen.

Minä en tahdo jatkaa taakkojen sälyttämistä lasten niskoille. Katkaisen väärän perinteen… Toivon ettei meidän lapsemme tarvitse kantaa jo pienenä aikuisten huolia kuten sisarukseni ja minä jouduimme  tekemään. Lapsilla on oikeus elää lapsuutensa lapsina. Suomi on nyt toista kuin joskus 1970-80-luvulla.

Olen myös päättänyt vastata jatkossa rehellisesti kyselijöille ja utelijoille: me emme enää halua ja jaksa lisää lapsia. Jos rehellisyyden vuoksi joku lakkaa pitämästä minua oikein uskovana, se olkoon hänen ongelmansa. Minulle tämä päätös ei ole uskomisen este. Se on minun henkilökohtainen ratkaisuni. En rupea tästä kaikille huutelemaan, esim. ei tule ekana mieleen kuitenkaan avautua jossain sisarillassa tai seurakuntapäivillä. Mutta kysyjälle vastaan kiertelemättä.

Puhujatkin ovat viime aikoina julkisesti sanoneet, että lapsiasia on jokaisen uskovaisen avioparin henkilökohtainen asia.

Uskomassa haluan siis edelleen olla ja uskon syntini anteeksi Jeesuksen sovintoveren ansiosta. Omilla suorittamisilla ei siinä asiassa ole mitään merkitystä!

Ei enää raskaudenpelkoa

Nautin jo valmiiksi ajatuksesta, ettei minun enää koskaan tarvitse tämän jälkeen pelätä raskaaksituloa. Ei tarvitse tehdä testiä siinä toivossa, ettei se näyttäisi plussaa. Ei koskaan pelätä synnytystä ja väsyttävää pikkuvauva-aikaa. Saan olla ja viihtyä omassa kropassani. Olla minä itse, ihminen ja yksilö, ilman pakkoa raskautua. Mieleni piristyy jo pelkästä ajatuksesta!

Lapset ovat parasta, mitä olen elämässä saanut. He ovat Jumalan lahja. Kuten kaikki muutkin hyvät asiat elämässäni. Olen kiitollinen. Puolisoni ja lapseni ovat minulle rakkainta mitä on.

Siksi haluan antaa lapsillemme jaksavan ja mukanaolevan, terveen äidin, nyt vielä, kun olen sitä. Tämä raskaus on ollut jo tähän mennessä niin vaikea hyväksyä ja niin vaikea kestää, että en uskalla kuvitellakaan, mitä se olisi esimerkiksi kymmenennen raskauden kohdalla. Siksi vihelsin pelin poikki nyt.

Nuorempana en osannut edes ajatella, ettenkö jaksaisi, vaikka lapsia tulisi paljon ja vielä vähän päällekin. En  ihmeemmin suunnitellut elämääni, olin melko huoleton nuori äiti. Toisaalta en kyllä koskaan voinut kuvitellakaan, millainen elämä meillä olisi edessämme. Pitkään ajattelin jaksavani ja luotin, että niin on voimat kuin on päivät. Ja että jaksamattomuutta ja masennustakin voi olla kaikilla ja että kyllä se ohi menee.

Ei vain mennyt, ongelmat lisääntyivät, taakka kasvoi, asiat kertautuivat – minä sinnittelin. ”Kyllä sinä jaksat. Kaikki muutkin jaksavat. Uskovainen jaksaa mitä vain. Olet vain päivän lapsi, jaksa tämä päivä vielä.” Mutta kun päivistä tuli viikkoja, kuukausia, vuosia, eivätkä voimat palautuneet tai lisääntyneet, ymmärsin, ettei näin voi jatkua. Siinä oli itsepetoksen maku. Ei ihminen voi elää – ELÄÄ! – näin. Nuori ihminen kuolee pystyyn, kelottuu sisältä – kuoret on, muttei henkeä eikä elämäniloa.

Olen uskomassa ja haluan olla

Ei, en ole ajatellut ottaa elämää omiin käsiini, kuten moni nyt ajattelee.

Kuinka minä ihmisenä siihen kykenisinkään? Uskon edelleen, että Jumala ohjaa elämäämme, eikä Jumalan lupaus siunauksesta mihinkään häviä. Onhan elämässä paljon muutakin kuin lasten syntymä ja synnyttäminen. Jumalan sanassaan lupaama siunaus ei sisällä rajatonta lisääntymisehtoa.

Uskon Jumalan rakkauteen heikkoa lastaan kohtaan,  ja uskon syntiemme sovitukseen Hänen Poikansa ristinkuoleman kautta. Se on armoa, ei lakia.

En usko, että Jumala hylkää minua ja perhettäni siksi, että suojelen omaa jaksamistani, omaa elämääni ja perheemme elämää. Elämän suojeleminen on uskovaisen tehtävä aina! Jotta lapsillamme olisi hyvä kasvaa ja kehittyä niin että he kykenevät elämään psyykkisesti ja fysisesti terveinä, ja vapaina jumalan lapsina, kuten toivon. Mielestäni Jumala odottaa minulta juuri sitä.

Tällä hetkellä minun on hyvä olla tässä yhteisössä, kaikesta siitä huolimatta, minkä osaan ”rivien välistä” lukea. Siitäkin huolimatta, että monen mielestä olen mätä kala verkossa sätkimässä ja musta lammas lammashaan reunamilla, särpimässä heinää jo aidan toiselta puolelta. Luotan kuitenkin enemmän Hyvään Paimeneen kuin lammastovereihin. Ja Paimen ei minua aja pois, siksi en ole lähdössä minnekään. On lohdullista että yksin Kaikkivaltias Jumala näkee sydämeemme ja Hän on Hyvä ja Armollinen.

Lisääntyminenkö uskomisen ydin?

Vl:n keskuudessa elämän hallinta tai hallitsemattomuus vain tuntuu kulminoituvan tuohon yhteen ja samaan asiaan. Ottaako kaikki lapset (hedelmöittyvät munasolut) vastaan vai sääteleekö niiden tuloa itse?  Niin, jos minun olisi ollut täysin hyvä elellä edelleen, kuten vuosikausia elin, tottakai olisin saattanut jatkaa samaa rataa. Mutta tilanne alkoi olla kestämätön. Tunsin tukehtuvani. Tunsin kuolevani siihen taakkaan. Sekoavani päästäni.

Omantunnon kysymys

Meillä on jo omat ristimme kannettavana, ja jos minulla on vielä sen verran älynlahjaa jäljellä, että kun tiedän, että lisätaakka olisi liikaa, toki käytän sitä.

En sano, että tällaisen ratkaisun tekeminen vanh.lestadiolaisuuteen lapsesta asti kasvaneelle olisi mitenkään helppoa. Ei siltikään, vaikka tiedän, että ei tästä kaikki uskovaiset ehdottominta linjaa edes kannata. Mutta ”virallinen” ääni on kuitenkin halitseva. Siksipä olenkin onnellinen, että sain voimia ja rohkeutta kuunnella omaatuntoani, ajatella lastemme osaa ja tehdä ratkaisun.

Haluan sanoa, että hyväksyntää en tällä kirjoituksellani hae yhtikäs keneltäkään. Olen asian omalta kohdaltani miettinyt loppuun, enkä tarvitse päätökseeni kenenkään tai minkään kumileimasimen heilahdusta. Mielestäni uskovainen ei voi oman elämänsä suurissa kysymyksissä loputtomiin nojata toisten näkemyksiin, vaan kaikesta on loppujen lopuksi ihan itse vastuussa. Miehen kanssa ollaan tämä tietysti puhuttu läpi ja minulla on hänen täysi tukensa ja rakkautensa.

Ja teille, kalliit sisaret ja veljet, jotka minut tuomitsette, sanon. Pitäkää vahva uskonne. Toivon, ettette koskaan joudukaan pohtimaan asioita näin vaikeimman kautta. Mutta pyytäkää olla armollisia niitä kohtaan, jotka vaikeisiin ratkaisuihin syystä tai toisesta päätyvät ja kokevat silti kantavansa henkilökohtaista uskoa sydämellään. Ei väsyneen äidin usko ole teiltä mitään poissa, eihän?

Arvostan jokaista uskovaista naista ja äitiä, ja jokaisen ratkaisua, koska tämä on tosiaan henkilökohtainen asia. Jokaisella uskovaisella perheellä on omanlaisensa tilanteet. Itse haluan hoivata ja olla enemmän jokaisen lapsemme elämässä mukana  kuin mihin vanhemmillani oli mahdollisuus.

*       *        *

Ajattelemisen aihetta antoi ”Kyllin hyvä vl-äiti”.

*       *        *

Lue lisää aiheesta:

Avoin kirje herätysliikkeelleni: Raskauden pelko

Burka Sisters: Inhimillinen tekijä 13.9.2013: Nyt kuuluu naisten oma ääni

Burka Sisters: Pauliina Rauhalan romaani Taivaslaulu: ”kohdunpoisto on suomen kielen kaunein sana”

Elo-Veera: Raja tuli vastaan

Terttu Holmi: Lisääntymisvelvoite voi viedä naisen kuoleman porteille (Kotimaa  28.1.2009.)

Vuokko Ilola:  Lapsen usko. Blogikirjoitus 16.8.2016, Kotimaa24.

Jumalako se naisen nujertaa?

Korpijaakko: Puhe murhasta kääntyi puheeksi seksin pyhyydestä ja sukusolujen oikeuksista

Lestadiolaiset pitävät Pohjois-Pohjanmaan väkiluvun kasvussa. Seppo Lohen haastattelu, MTV3, 24.07.2002.

Topi Linjama: Suurperheiden vanhempien masennuksesta

Anne Mikkola: Ehkäisykiellon dilemma: Uskonnonvapaus vaiko ihmisoikeudet? Arkea pilvilinnoissa -blogi 17.7.2011.

M4 Sherman: Luomiskertomuksen sanoma

Pauli Niemelä:  Raskaaksi tulo voidaan estää. (Kaleva 15.3.2009)

Perheellinen vl: Kun luin Päikkäriä: ”Aina on nähty kaikenlainen ehkäisy synniksi”

PuoliQ: Vapaailta

SRK:n julkilausuma: ehkäisykiellon perustelu uskontunnustuksella (SRK 27.6.2009, Seppo Lohi)

Suomi express ja ehkäisykielto

24 kännykkää ja oma linja-auto

Verstaalla pohtija: Emme elä paratiisillisessa tilassa

Wilhelmiina: Keskinäinen asia

Advertisements

61 kommenttia

Kategoria(t): ahdistus, arvot, äitiys, eettisyys, ehkäisykielto, isyys, kasvatus, lapset, lapsuus, leimaaminen, lisääntyminen, mielenterveys, naisen asema, normit, norms, omatunto, opilliset kysymykset, painostaminen, perhe, raskaudenpelko, suurperhe, syntien anteeksiantamus, vastuullisuus

61 responses to “Tämä lapsi on kuopuksemme

  1. Anonyymi

    Siunausta ja voimia ratkaisuusi. Jumala on aina elämän puolella, nyt päätöksesi nimenomaan tukee kaikkien perheenjäsentesi elämää ja selviämistä – siksi pidä kiinni päätöksestäsi ja Jumalan johdatuksesta. Paavalin mukaan Jumala on antanut meille järjen sen vuoksi, että me käyttäisimme sitä elämän puolesta. Saat iloita kaikesta hyvästä, mitä sinulla ja perheelläsi on Jumalan lahjana ja hoida itseäsi ja perhettäsi eteenpäin. Herra kanssasi!

  2. Snen

    Ehkäisy on luopumista Jumalasta, koska siinä emme enää luota Jumalan mahdollisuuteen ohjata elämäämme vaan otamme itsellemme päätäntävallan asioista, jotka eivät meille kuulu.

    Asia on hyvin yksinkertainen, sillä kyse on uskomisesta Jumalaan. Tässä asiassa uskomisesta lapsenkaltaisesti Jumalan täydelliseen hyvyyteen Luojana. Silloin kaikki Hänen lahjansa ovat hyviä.

    • Nainen

      Mikä sinä olet tuomitsemaan muita? Millä perustelet, että tämä asia ei kuulu meille? Miksi emme saisi tehdä päätöstä, joka on parhaaksi sekä lapsillemme, että itsellemme? Miksi Jumala on meille järjen antanut, jos sitä ei saa käyttää? Jumala on antanut meille järjenlahjan, jotta käyttäisimme sitä.

    • Sisar

      Käytkö Sinä Snen lääkärissä ja käytät lääkärin määräämiä lääkkeitä ja lääkehoitoja? Miksi emme muiden sairauksien hoidoissa luota Jumalan ohjaukseen elämässämme, vaan puutumme niihin lääke- ja leikkaushoidoilla?

      Uhraamalla emme pääse taivaaseen, vaan sinne pääsemme vain ja ainoastaan uskomalla Jeesuksen pelastustyöhön. Elämä on jokaisella erilainen kokonaisuus. Jollekin lapsien vatsaanottaminen lähes joka vuosi on Jumalan siunausta ja jollekin toiselle se voi olla uhraamista uskonnollisen opinkappaleen vuoksi.

      Ehkäisystä ei voida mielestäni ajatella sen olevan aina väärin. Kysymys on mielestäni lähinnä siitä miksi käytät sitä (esim. oma jaksaminen, jo olemassa olevien lapsien hyvinvoinnin turvaaminen – itsekkyys, ahneus, pettäminen). Jokainen perhe tietää parhaiten oman tilanteensa ja milloin ehkäisyn käyttäminen on hyväksyttävää.

    • Nimetön61

      hui, oletpa melko hirviä ihiminen!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

  3. Paljon nähnyt

    Hienoa, että ajatuksia ja erilaisia ratkaisuja tuodaan esiin. Jumala on suonut tällekin äidille viisautta ajatella perheensä ja itsensä hyvinvointia. Hyvä ratkaisu ehkäistä on sekin Jumalan johdatusta. Tarvitsemmeko marttyyreita? Olen iloinen siitä, että äiti näkee tarpeelliseksi antaa aikaansa lapsilleen ja ajatella lastensa parasta tässä asiassa. Myös oman ja puolison hyvinvoinnin edistäminen on suurta viisautta.

  4. Päätän

    Jokainen ottaa päätäntävallan monissa asioissa elämässään. Ja mikäpä ei kuuluisi omaan päätäntävaltaan enemmän kuin perhesuunnittelu tai perheen koon toivominen. Tai oman ja perheen hyvinvoinnin eteen ponnisteleminen. Miksi perhesuunnitteluun liittyvät päätökset nähdään Jumalaa vastaan sotimisena, mutta lapsettomuushoidot ja muut lääketieteen auttamiskeinot otetaan vastaan kyseenalaistamatta?

  5. vl-kasvatti

    Hyvä kirjoitus! Itse olen vl-liikkeestä eronnut sinkku ja lapsuuteni suurperheen keskimmäisenä lapsena ei ollut turvallinen. Minulla ei ole yhtään muistikuvaa, jossa äiti olisi iloinnut minusta. Isältä sain onneksi vähän huomiota, mutta hän oli yleensä töissä. Terapian avulla yritän selvitä pitkäkestoisesta masennuksesta ja ahdistuneisuushäiriöstä, mitkä juontuvat lapsuudestani.

    Vl -liikkeen ehkäisykielto johtuu mielestäni siitä, että johto haluaa taata jäsenmäärän säilymisen liikkeessä. Äidit ja isät joutuvat siis fyysisesti ja henkisesti ja taloudellisesti äärirajoille rauhoitellakseen johdon pelkoa liikkeen kuihtumisesta. Edelliset sukupolvet taas saattavat olla nuoremmille kateellisia ja siksi painostaa olemaan käyttämättä ehkäisyä. Toden totta ei ole mitään järkeä sanoa, että lasten lukumäärään ei saa vaikuttaa jos kerta hedelmöityshoidot on sallittuja. Hedelmöityshoidot nähdään varmaan johdon tasolta hyvänä keinona ”tuottaa uusia jumalanlapsia”. (tarkennus: en tuomitse hedelmöityshoitoja)

    Suurin osa sukulaisistani kuuluu liikkeeseen ja uskovat kirjaimellisesti johdon näkemyksiin. Sukulaisteni ja erään vl-ystäväni vuoksi toivon, että vl-liikkeen tiukat opit muuttuisivat vähitellen. Tällainen rehellinen, avoin kirjoittaminen voi olla sitä edistämässä.

  6. Joonatar

    Kaikilla ei riitä voimia eikä tukiverkostoakaan. Me erosimme vl-uskosta muutama vuosi sitten ja jälkeenpäin olen kokenut, että en olisi ”omana itsenäni” eli lahkon ulkopuolella koskaan tehnyt yhtä monta lasta. Olisin ymmärtänyt ajoissa omat rajani. Yksinkertaisesti ei tahdo tähän nytkään voimat riittää. Jokainen lapsi on ainutlaatuinen yksilö.
    Toivon vain voimia jokaiselle lestadiolaisäidille ja muillekin suurperheisille. Jokaisen ihmislapsen kasvatus on aina iso urakka, josta ei saa lomaa, ja millainen vastuu silloin isälle ja äidille lankeaakaan kun lapsia on todella paljon. Läheisten ihmisten, ystävien ja suvun tuki on tässä aivan korvaamaton.

    • minääääää

      rumasti sanottu että tehnyt lapsia. lapsia ei tehdä ne saadaan jumalan lahjana ,, jos saadaan,kaikille ei annetta sitäainuttakaan

  7. AT

    Arvoisa Snen. Mikä tahansa asia on luopumista Jumalasta, kun vain niin halutaan itselle uskotella. Aivan samalla tavalla ehkäisemättömyys on luopumista Jumalasta, koska järjettömässä lisääntymisessä lakkaamme rakastamasta itseämme ja lähimmäistämme.

  8. Päivän lapsi

    Sen kummemmin tuohon kirjoitukseen viittaamatta sanoisin, että uskovaiselle usko on niin tärkeä, että sen menettäminen on pahempaa kuin kuolema. Minulla on kaksikin ehkäisevää vl-ystävää. En tuomitse heitä, ja omasta mielestään heilläkin on ratkaisuun syynsä, ja vain Jumala näkee sydämeen ja voi jakaa tuomioita. Kuitenkin toisen kanssa keskustellessa on väistämättä tullut mieleen, että onko hänen uskonsa alkanut muutenkin hiipua ja uskovaisten joukko on alkanut näyttää halvalta. Hänen puheistaan on alkanut välittyä sama kyseenalaistamisen halu ja ymmärtämättömyys, joka on tyypillistä epäuskoisille. Elävä usko on ”koko paketti” ja jos antaa sielunviholliselle jossain asiassa vähän tilaa, saattaa tulla lopulta suuri vahinko. Yhden opillisen asian kyseenalaistaminen johtaa seuraavaan.

    • M35

      Raamatussa sanotaan että lisääntykää. Sen ymmärrän, mutta jos on kolme lasta synnyttänyt, niin silloin on lisäännytty. Ei ole sanottu että pitää vuoden välein lisääntyä eikä että pitää lisääntyä niin kauan kuin suinkin siihen pystyy. Sitä ihmettelen, että jos tämä ehkäisy on niin tärkeä asia, niin miksi siitä ei Raamatussa puhuta.

    • Anonyymi

      njoo, noinhan tota on tyypillisesti perusteltu. Voi olla, että jos ei ole yhdestä perustavalaatuisesta asiasta samaa mieltä, voi alkaa kyseenalaistamaan joitain toisiakin asioita. Kyse on ihan ihmisen psygologiasta.

  9. So far

    Olen pienen perheen usk.äiti. Kärsin synnytyksenjälkeisestä masennuksesta ja käytössäni on masennuslääkkeet sekä ehkäisy. Terapiani jatkuu mutta olen toipumassa. Ehkäisyä en voi kuitenkaan lopettaa, koska silloin sairastun uudelleen. Psykiatrini määritti hoidon kulmakiveksi ehkäisyn, ja uskon häntä. Yleensä en ole edes halunnut lukea näitä juttuja, koska mielenterveyteni ei kestä niitä kannanottoja, joissa minunkaltaiseni jyrätään. Mieluummin ehkäisen kuin ajaudun tilanteeseen että joko tapan itseni masennukseni kourissa, tai sitten kiellän uskoni sellaisen asian takia, jota Raamatussa ei edes synniksi ilmoiteta.

    • T-riina

      Mietin että onko seksuaalinen pidättyvyys ”sallittua” ehkäisyä?
      Kun itse mietin, että jos olisin ihan väsynyt, enkä haluaisi lapsia niin varmaan sitten haluaisin toimia niin.
      Tämä on vain yksi ajatus.

      Siunausta ja voimia ihan jokaiselle äidille ja perheelle!

  10. Anonyymi

    ehkäisyllä te ette muuta kuin itseänne. usko teiltä on siinä jo mennyt,, kun sen hyväksytte,, miten kauan jaksaa uskoa hyvällä omalla tunnolla kun sallii synnin itselleen alkaa huomaatta hyväksyä muutkin,, synnit jal luisua pois kalleimmasta ,

  11. Rusinoita

    Kun Päivämiehessäkin ja ry:n tilaisuuksissa puhutaan, että seksuaalisuus on avioliittoa koossapitävä voima ja Jumalan lahja miten se on tarkoitettu nautinnoksi ja ihanaksi asiaksi, niin tuntuu että goodbye ei koske minua. Puhuja puhuu vain miehen kannalta?

    Ja kun ”ehkäisykieltoa” perustellaan sillä, että ei saa ottaa vain rusinoita pullasta eli vain nauttia siitä seksistä ilman lapsi-seuraamuksia, niin olisipa kiva edes joskus maistaa niitä rusinoita, kun loppu pullakin on kuitenkin pakko niellä. Mutta miten ja milloin sitä voi oppia tuntemaan oman itsensä ja puolisonsa seksuaalisesti, kokea läheisintä läheisyyttä? Kun itsellä tilanne, että kohta kolme vuotta olemme olleet naimisissa, josta vain kolme ensimmäistä kuukautta olin ”normaalitilassa” naisena. Sitten tulinkin raskaaksi, ja sen jälkeen olen koko ajan ollut raskaana, imettänyt tai sekä että. Seksuaalisia haluja ei minun puoleltani ole juuri sen ensimmäisen kolmen kuukauden jälkeen ollut. Rakkaani mieliksi olen seksiin kyllä ryhtynyt ja onhan se sitten ollut ihan kivaakin, mutta mitään naisellisen intohimon lämpöä tai halukkuutta en ole itse enää alun jälkeen tuntenut. Täytyykö tähän raskaus-synnytys-imetys-putkeen vain alistua ja alistua siihen että se rakkauden intohimo kohdallani oli ja meni?

    • Immeinen

      Sinulle ”Rusinoita” kommentti! Oma kokemukseni raskausajasta ja sitä seuraavasta vauvavuodesta todella on juuri se, että seksi olisi viimeinen asia, mikä mielessä on. Väkisinkin sitä rupeaa miettimään tuleaisuutta, että miten voi elää normaalia avioelämää ja aidosti naisena nauttia tästä puolesta avioliittoa, jos/kun lapsia on seitsemän, kymmenen tai jopa neljätoista? Kuuluuhan se seksuaalisuus naisellekkin… Raskaus ei nyt todella ole mitään elämän mukavinta aikaa kaikkine vaivoineen ja huolineen. Ja vauva-aika on todella aina kuluttavaa, synnytykset hyvin sujuneinakin rankkoja kokemuksia. Ja aina se väsymys että haluaisi vain nukkua. Terveys ei ole meille mitenkään itsestäänselvyys. Itselläni on myös jo nyt kaksi keskenmenoa. ja sekin olivat musertavia kokemuksia ja fyysisesti rankkoja. En haluaisi sellaistakaan kokea kovin usein, mitä varmasti tapahtuisi, jos ei koskaan ehkäisisi.

    • Nimetön

      Minä olen synnyttänyt kahdeksan, odotan yhdeksättä, enkä jaksa enää. Jos vaikka kymmenen riittäisi pelastusvarmuuteen? Mutta kun on saanut 10, joku leuhkii 13 lapsella, seuraava 16:lla, ja harva yltää siihen 21.een, eli aivan toivotonta. Pitää vaan synnyttää aina uusi, ja lopuksi kuolla pois. Mahtavaa. lapset olen hoitanut mallikelpoisesti, samoin huushollin, korkeakouluttautunut jne. Mutta Pepin sanoin: ”Mitä minä saan?”

  12. Anonyymi

    So Far, sama tilanne minullakin. Toivoisinkin rehellistä ja ennenkaikkea selkeää kannanottoa myös tähän asiaan. Meitä on varmasti paljon, jotka elävät tällaisen ristiriidan kanssa. Itse olen tehnyt myös sen päätöksen, että jo olemassa olevia lapsia suojellakseni ja omaa psyykkeen hyvinvointia ajatellakseni käytämme ehkäisyä. Jos emme käytä seuraukset olisivat todella vahingolliset. Jos ehkäisy tällaisessa tapauksessa on edelleen syntiä, niin ei voi mitään. Sitten elämme synnissä. Muuta vaihtoehtoa en minä näe, eikä kukaan ammattilainen myöskään. Ei voi mitään jos tällaisille elämän raatelemille ja kyvyttömille ottamaan kaikkia lapsia vastaan, ei kuulu osallisuus yhteisöön.

    • siilikehrääjä

      Voi rakkaat, rakkaat ihmiset. Ei kannattane jäädä odottamaan kannanottoa. Kannattaa katsoa, millainen oman elämän tilanne on ja tehdä päätös sen mukaan. Jos minulla on neljä euroa rahaa, en voi ostaa kaupasta kahtakymmentä maitopurkkia. Jos minulla on jo kahdeksan lasta ja olen lopenuupunut, perheen kestokyky ei kenties enää yhdeksättä kanna. Niillä kahdeksalla olisi oikeus edes jotenkin jaksaviin vanhempiin.

  13. Olen itse...

    Olen itse ollut samassa ratkaisun tilanteessa kun sinä. Tein ratkaisun kahden lapsen jälkeen, jotka tulivat vuoden välein. Ahdistus kasvoi niin suureksi, että jouduin tukeutumaan lääkehoitoon. Samalla sairaanhoitaja otti puheeksi ehkäisyn. Vastustin ajatusta aluksi, mutta kun en nähnyt muuta vaihtoehtoa enää, ja tiesin etten sillä menolla voisi olla äiti edes kahdelle pienelle lapselle. Halusin, että kaksi lastani saisivat onnellisen lapsuuden ja ennenkaikkea terveen äidin. Mieheni tuki alusta asti minua päätöksessäni, näkihän hänkin ja sai olla sivusta seuraamassa miten vaikeaa minulla oli. Samoihin aikoihin kun otin ehkäisyn, ahdistus/paniikkihäiriöön saamani lääke alkoi helpottaa oloani. Nyt ymmärrän miten iso helpotuksen koin siitä hetkestä lähtien kun tiesin ettei minun tarvitsis pelätä uutta raskautta vaan saisin keskittyä olemassa oleviin lapsiin täysipainoisesti. Toivoisin, että jokainen, joka elää uuden raskauden pelossa, tietäisi millainen helpotus on kun rohkenee tehdä ratkaisun. Haluan lisää lapsia tulevaisuudessa, ja ajattelen että jokainen ihmiselämä on Jumalan lahja. Omaa terveyttäni haluan kuitenkin hoitaa ja vaalia, ja nämä kaksi lasta ovat tällä hetkellä tärkeintä elämässäni. Toivon sulle voimia ja rohkeutta pitää kiinni yhteisestä päätöksestänne.

    • sirpaleina

      LÄHEISTENI TÄHDEN

      Mullakin on kaksi lasta 4 ja 2 eli ei ole iha peräkkäin tullut – tuli kun annettii tulla. Jälkeenpäin tiedän että olen kokenut raskauden jälkeisen masennuksen ja taistellut niistä jotenki mieheni voimin – tosin vielä tulee aika jolloin menen purkamaan kaikki nuo vauva ajat ammattilaiselle. otimme käyttöön ehkäisyn tai mun psyyke olis niin rikki että en jaksaisi. vaikka on kaksi lasta ja nekää ei enään niin vauvoja koen silti päivittäin tosi raskaita hetkiä lasten kanssa. olenhan vielä nuori alle 25 ei minun ikäisen pitäisi olla vaa kotona lasten kans – no onneksi on työ. on rankkaa ku on saanut ensimmäisen 19v eikä vielä itsekää silloin aikuinen..on rankkaa kasvaa yhtä aikaa aikuiseksi ja äidiksi….en usko enään oikee tähä koko hommaan – jumalaan uskon omalla tavalla….mutt olen luovuttanut elämästäni niin paljon vl yhteisön takia että lapsi määrän päätän itse (tietenkää en voi päättää saadaanko me enään koskaa vaikka lisää haluttaisiin joskus), esitän vl. läheisteni takia sanon jt ja jr jotta läheisteni ei tarvi hautajaisissani itkeä että jouduin helvettii heidän mielestä….on todella rankkaa esittää jotain muuta mitä on. mieheni tietää uskoni tilan, mutta hänenki takia uhraudun ja luovun elämästä jonkalaisen oikeasti haluaisin. tunnen olevani uskonnon uhri. sanokaa vain että voihan tästä erota – olisiki niin helposti tehty – silloin siinä menettää kaikki koko suvun – paitsi oma synnyinkoti hyväksyisi….

  14. Salvia

    Iso hali sinulle ”Kyllin hyvä vl-äiti” ja muillekin vastaavan ratkaisun tehneelle. Useimmiten vain tuollainen ratkaisu tehdään vasta sitten, kun asiat ovat jo kärjistyneet pahasti – toisaalta hyvä jos edes silloin. Onneksi on teitä vl-äitejä, jotka osaavat ja uskaltavat ajatella itseään, lapsiaan ja sitä, miten kauaskantoinen merkitys tällä asialla on.

    Omille vanhemmille ehkäisy oli omantunnon kysymys, mutta lasten hyvinvointi ei sitten ollutkaan. Traagiset seuraukset näkyvät nyt jo toisessa polvessa, omalla kohdallani erittäin vakavalla tavalla.

    Jos Jumala olisi halunnut meidän lisääntyvän mahdollisimman paljon, Hän ei olisi antanut meille näin hyvää lisääntymiskykyä. Tai vaihtoehtoisesti Hän tuomitsisi myös kaiken sen kehityksen, minkä vuoksi tämä on mahdollista, siis lääketieteen ja muun hyvinvoinnin!

  15. Anonyymi

    ehkäisyllä on niin suuri kauas kantoinen ,, merkitys.. että siinä äidit pettävät vain itseään,, ja menettevät taivas osuuteensa,

  16. Salvia

    ”ehkäisyllä on niin suuri kauas kantoinen ,, merkitys.. että siinä äidit pettävät vain itseään,, ja menettevät taivas osuuteensa,”

    Voi ei… taas yksi pelottelut uskonut… ehkäisemättömyydellä sitten menettää terveytensä, varsinkin mielenterveytensä. Puhumattakaan lapsista – LAPSISTA JA HEIDÄN HYVINVOINNISTAAN tässä ennen kaikkea on kysymys! Äidit pettävät lapsensa, eivät itseään, jos kieltäytyvät ajattelemasta.
    Voi Anonyymi, ehkäisemättömyydellä on todella kauaskantoiset merkitykset. Voisin antaa monta, monta tosielämän esimerkkiä siitä, kuinka iäisyyttä ei todellakaan tarvitse odottaa joutuakseen helvettiin – se on jo täällä, äitien, isien ja srk:n ratkaisujen takia.

  17. Nimetön

    Rakkaat kanssasisaret!
    Täälläkin yksi 2 lapsen äiti ja ehkäisee. Rankkojen raskauksien ja mielen romahtamisen takia olin niin syvällä, että en nänhyt elämässä enää mitään iloa. Lapset olivat vain ”pakko”. Sain ehkäisyn, terapiaa sekä sosiaalityöntekijän apua. Sen jälkeen elämänilon on palannut ja parisuhteestakin voi nauttia. Lapsetkin ovat alkaneet tuntua ihanilta ja jaksan taas huolehtia heistä.
    Kävin läpi koko elämäni ja tulin siihen tulokseen, että koskaan enää en anna muiden määritellä elämääni. Lapsuuteni ei ollut mitään ”ihanneperheessä” elämistä.
    Olen löytänyt uskomisen todellisen ilon – herännyt lain ja käskyjen unesta. Ennen uskoni oli pelkkää synnin etsimistä, omasta itsestä ja toisista. Tänään olo on vapaa ja luottavainen. Kehotan kaikkia lukemaan oppi-isämme tekstejä sekä raamattua ja onni on jos on ymmärtävät läheiset. Voimia!

  18. Anonyymi

    miten voin uskoa hyvällä omalla tunnolla ja silti elää synnissä.. siis sotia jumalaa vastaa joka antaa elämän ja voi myös sen pois ottaa,, et luota enää että jumala antaa myös voimaa hoitaa ne lapset jotka antaa lahjoinaan,

  19. Elina

    Anonyymi on näköjään ottanut sydämen asiakseen muiden uskonelämän arvostelun. Mites se menikään se kohta, jossa puhuttiin niistä kivien viskomisista…

    Sanotaan, että heikollakin uskolla voittaa. Riittää, että uskoo.

    • Kahden äiti

      Seurasin ketjua ja tässä on tämän päivän ilonpisara. Kiitos sinulle Elina sanoistasi, ja lämmin halaus!

  20. Anonyymi

    niin juuri ,, heikolla uskolla voittaa. ja samalla elää niin kuin uskoo.. ottaa ne lapset vastaan jumalan lahjoina eikä taakkana,, jumalalla on vara antaa voimiaakin hoitaa ne lahjoittamansa lapset

    • Omakohtainen usko

      Juu juu, siis kyllähän sitä uskovainen elää siten kuten uskoo… Mutta koska jokaisen usko on omakohtainen, niin jokainen uskoo omalla tavalla, vaikka kuinka olisi vl. Ja esim. jotkut eivät koe kortsua tai pillereitä syntinä. Ja jotkut kokevat jo seksistä kieltäytymisen synniksi. Eli eroja on paljon.

    • Sirpa

      Miksiköhän Jumala ei antanut minun äidilleni voimaa hoitaa lahjoittamansa lapset

  21. Anonyymi

    mutta kun vaiin yhdellä tavalla tulee aautuaaksi. ei ole mitään er tapoja on vain yksi jumalanvaltakunta jonka kautta saarnataan synnit anteeksi,,
    teille jotka ehkäisette kysymys,,, miten te kerrotte omille lapsillenne joskus sitten että miksi noilla muilla on paljon lapsia ja toislla vähän, riittäkö selitykseksi teidän mielestänne se ..että jumala siunaa joillekkin ison perheen joillekkin pienen… voitteko siis hyvällä omalla tunnolla sanoa tuon. jos otatte omaan käsiinne sen millon lapsi on tervetullut kotiinne? kun tosi asia on se että kaikille ei suoda sitä ainoatakaan lasta .. syntyminen ja kuoleminen on yksin jumalan käsissä.

  22. Nimetön

    Toivoisin käytettävänä sitä kultaista järkeä näissäkin asioissa, eihän se uskon vastakohta ole. Helppo sellaisen on ottaa vastaan kaikki lapset tai vaikka enemmänkin, joka rakastaa lapsia. Mutta kun on mahdollisuus, että ei rakasta. Niin vain on. Onko pakko saada lapsia jos ei halua? Ja mikä on syy, ettei halua? Toisen tilanteeseen on niin vaikea nähdä.
    Itse en ole erityisen lapsirakas, eivätkä kaikki sisarenikaan olleet toivottuja ja siitä on helppo päätellä mitä tuollaisesta yhtälöstä seuraa. Haluan itse katkaista kohdallani tämän ”ei toivottu lapsi”-kierteen, koska en halua samanlaista elämää lapsilleni, jota itse vietin. Pahimmillaan tuo kierre voi johtaa väkivaltaiseen ja rakkaudettomaan kasvatukseen. Edelleenkin, ulkopuolisen on helppo tulla arvostelemaan.

    Kyllä hedelmöityshoitoja saa tehdä, jos siinä on tuloksena uusi ihminen vl-valtakuntaan. Vaikka melkoisen luonnotonta homma se on ”uskon silmälaseilla”, mutta ehkäistä ei saa, ei vaikka mikä ois. Kyllähän nykyajan nainen pystyy saamaan helposti parikymmentäkin lasta ilman ehkäisyä verraten 500 vuotta sitten eläneisiin naisiin. Kullakin on kuitenkin oma ristinsä.

    Lukekaa Raamattua ja Lutheria enemmänkin kuin niitä ”valittuja paloja”, niin näette enemmän kokonaisuutta.

  23. Nimetön

    Onhan se nähty, että niitä voimia ei ole annettukkaan. Voiko silloin puhua voimien saamisesta, kun äiti sairastuu sekä psyykkisesti että¨fyysisesti, ettei kykene huolehtimaan perheestään? Minulle kävi näin. Kuka KEHTAA tulla sanomaan, että niin ovat voimasi kuin ovat päiväsi. Voimia ei ole. En jaksa enää. Miehenikään ei jaksa.

    Suututtaa, kun Päivämiehessä hurskastellaan, että jaksamisen tai jaksamattomuuden takana on perheiden liian kova vaatimustaso. Mikä vaatimustaso? Rimaa pitäisi kuulemma laskea. Mitä rimaa? On itsekkyytä

    vaatia itselleen vapaa-aikaa. Kysynpä vaan, että onko minulla rima liian
    korkealla, kun haluaisin jaksaa laittaa lapsilleni ruokaa, haluaisin jaksaa
    auttaa kotitehtävissä, haluaisin huolehtia puhtaudesta, vaatteiden pesusta, ulkoilusta

  24. Anonyymi

    se ei ole uskon elämän arvostelua. jos neuvoo synnistä parannukseen.

  25. masa

    No selitätkö millä perusteella käsität ehkäisyn synniksi?

  26. Nimetön

    sitä ei tarvitse selittää. jumala antaa kullekkin sen määrän lapsia mitä on hyväksi nähnyt,, ja ehkäisy on puuttumista jumalan työhön. se vaan on nykyaikana ihminen tullut niin itsekkääksi että ei halua ottaa vastaan.. jumalna lahjoja,, vaan, sallikaa lasten tulla tyköni älkääkö estäkö heitä..

    • AT

      Miten se on tuon lääketieteen kans, kun ehkäisy on puuttumista Jumalan työhön, mutta entäs muu lääkehoito? Hedelmöityshoidot?

    • Nimetön46

      nimenomaan siinä sallitaan nykyisin lasten entistä järjestetymmin tulla Jeesuksen luo, kun vanhemmat kuskaavat lapsiaan pyhäkouluihin (silloinkin kun tekis mieli sunnuntai-aamuna rötvätä sängyssä pidempään 🙂 ), päiväkerhoihin, raamattuluokkiin, nuorteniltoihin, leireille, suvi- yms. seuroihin ja erilaisiin ry:n tapahtumiin. niin, ja myös kirkon kerhoihin ja kuoroihin 🙂
      Lapsille pitäisi mielestäni puhua Jumalasta ennenkaikkea hyvää, ei niin kuin meille lapsena puhuttiin… painopiste oli tulimeren puolella…

  27. Nimetön

    Vl:ssa tuntuu olevan paljon helpompi selittää joitakin asioita synniksi. Sen sijaan että puhuttaisiin esim. ehkäisyn kohdalla niin päin, että kun Jumala antaa voimia, niin sitten otetaan lapsi kiitollisena vastaan. Ilmeisesti pelätään että kohta ei kellään ole paria lasta enempää… Entäpä sitten? Jos Jumala ei antanut voimia ja halua tällaisena maailman aikana, niin siihen sitten on vl:nkin tyytyminen.

  28. Elina

    Mutta jos lapseton vl-pariskunta haluaa käydä hedelmättömyyshoidoissa, niin se on sallittua, kun sitten saadaan lisää niitä pieniä taivaan taimia… niinpä niin.

  29. Nimetön

    Voimia jokaiselle äidille ja isälle, joka näiden asioiden kanssa kipuilee!! Näitä asioita pyörittelin mielessä joku vuosi sitten. Minut valmisteltiin viimeiseen synnytykseen. Voin vain huokaista. Oikeasti sain nämä kuusi ihanaa lasta. Mutta en tämän kaiken muun lisäksi olisi jaksanut enempää. Tiedän miltä tuntuu synnytyspelko, mitä on masennus, mitä on elää vauva- ajan kaaosta.. Mutta uskon, että jokainen tekee Korkeimman johdatuksella sen päätöksen mikä on oikea. Kaikkien ei tarvitse ymmärtää, miksi käyttää ehkäisyä. Olkaa rohkeita ja tehkää oikeita päätöksiä; itsenne ja perheenne tähden!

  30. Samettiruusu

    Tässä kerran oli ry:llä alustuksen aiheena ”lapset, Herran lahja”.Sielä tästä tuli paljon puhetta,ja alustaja antoi sellaisen ohjeen, että jos äidin terveys,myös mielenterveys horjuu, ehkäisylupaa ei voi kukaan antaa, koska raamattukaan ei siihen lupaa anna.Mutta miehen kanssa yhteisellä sopimuksella voidaan seksistä pidättäytyä, vaikka niin että sopimalla aika, puoli vuotta tai vuosi.Silloin se ei ole ehkäisyä. Ja äidin terveys pystytään hoitamaan.Tämä on tietenkin miehelle kovempi paikka, mutta jos avioliitto on muuten kunnossa, ei se tuo kiusauksia lähteä hakemaan sitä muualta.Itse olen ajatellut oman kokemuksen kautta niin, että koska me itse, eikä lääkärit pystytä vaikuttamaan kuolemaan, kun sen aika koittaa,annetaan elämäkin korkeimman käsiin Ei oteta sitä omiin käsiin, elämä on aina Jumalan lahja.

    • Tuike

      Olen kuullut samantyylisen alustuksen ja keskustelun, mistä kirjoitit, niitä on pidetty useilla paikkakunnalla ja alustajiakin on ollut monia. Jossakin srk:n kirjassakin tietääkseni kirjoitetaan just tuosta yhteisestä sopimuksesta, mistä kirjoitit.
      Sitä olen kuitenkin joskus miettinyt, että mitä jos naiselle määrätään esim sellainen lääkitys, vaikkapa syövän takia, jonka aikana raskaaksi ei saa tulla, ja tämän lääkityksen kestoksivaikkapa 5 vuotta. Se on kohtuuttoman pitkä aika olla erossa yhteisestä sopimuksesta. Silloin voisin hyväksyä, että lääkärin määräämä ehkäisy on sairauden hoitoa. En kylläkään tiedä, onko tuo ollenkaan oikea ajatus, mutta tuntuu siltä.

      • Samettiruusu

        Jotenkin ajattelen niin, että kun Jumala on antanut lääkäreille viisauden hoitaa vaikeitakin sairauksia, niin eikö siinä tilanteessa ole parempi kuunnella lääkäriä? En tiedä, se olis varmaan vaikeimpia asioita, mitä voi joutua miettimään. Vaikka toisaalta ry:llä alustaja luki raamatusta kohdan, jossa ”Jumala kiroaa siemenet,jotka on hukkaan heitetty” En muista sanatarkasti, mutta jotenkin niin, että joku oli yhdynnässä ”siementänyt” maahan ja Jumala oli sitten siitä vihainen. Eli raamatun mukaan ehkäisyä on jo se, että ei anna siementen mennä kohtuun asti…En tiedä.

  31. ...

    Minä en kyllä kertakaikkiaan ymmärrä, miten selibaatti tai piuhojen poikkilaitto ei ole ”elämän ottamista omiin käsiin”, jos kerta ehkäisyvälineet sitä ovat. Selibaatissa sitä vasta ehkäistäänkin niitä potentiaalisia lapsia, kun hedelmöittymisprosentti on pyöreä nolla 🙂

    T. Vl-mamma minäkin

  32. Nimetön

    Lukekaapa tarkemmin tämä kohta, jossa kerrotaan hukkaan heitetyistä siemenistä ja ymmärtäkää sen asiayhteys. Kaikenlaisilla kohdilla sitä ehkäisykieltoa perustellaankin!

  33. Nimetön10

    Mistä tässä uskossa oikeasti onkaan kysymys; ehkäisystäkö? lapsistako?
    Vai siitä, että Jeesus on kuollut ristillä meidän puolestamme!
    Pitäkää katseenne ristissä!!
    Suosittelen katsomaan TV7 kanavaa: http://www.tv7.fi/

    Sen tiedän, että myös esim. vapaissa suunnissa on uskovia pariskuntia, jotka eivät halua ehkäistä. Mutta se pitää muistaa, että meillä ei ole oikeutta tuomita toisia.
    Ja tänä aikana ensisijaisesti olisi tärkeää meidän uskovien pitää yhtä, ilman seurakuntarajoja! Toivoisin, että VL-uskovatkin voisivat nähdä asiat näin. Että me kaikki Jeesukseen uskovat voisimme olla yhtä, kuten Jeesus itse kehoitti.

    ”Ja minä en enää ole maailmassa, mutta he ovat maailmassa, ja minä tulen sinun tykösi. Pyhä Isä, varjele heidät nimessäsi, jonka sinä olet minulle antanut, että he olisivat yhtä niinkuin mekin. ” Joh.17:11

  34. LiisaS.

    Jokainen tekee omat ratkaisunsa omantuntonsa mukaan. Itse en todellakaan uskalla ehkäistä. Ja se on minun ratkaisuni, ja mieheni tietysti myös. Tottakai sitä mietin välillä paljonkin. Mutta mistäs tiedän milloin oma elämäni otetaan pois, se on lahja. Ei ole oikein päättää myöskään toisten elämästä.

    Mutta vain sinä olet vastuussa omista ratkaisuistasi sitten kun sen aika koittaa. Oletko varma, voit olla silloin puhtaana? Itsekkyys riivaa monia.

    Ei elämä ole aina helppoa, mutta tarviiko se ollakaan.

  35. Nimetön27

    Mistä ihmisyys alkaa? Hedelmöityksestä? Ei ole vauvavarasto-oppia, eikä elämää ennen hedelmöitystä. Jos ehkäisyssä olisikin kyse itsekkyydestä, se olisi silloin voitettavissa oleva ongelma. Mutta kyse on paljon laajemmasta asiasta, mitä joku sellainen ei voi ymmärtää mitä ei ole itse kokenut. Älkää mitätöikö toisen kokemusta sillä että oletatte olevanne aina itse oikeassa.

  36. Eve

    Äitini on synnyttänyt 12 lasta. En tiedä miten monta keskenmenoa lienee ollut. Nuorin sisaruksista syntyi kun äiti oli 42-vuotias. Ihmettelin nuorena kovasti silloin, että hän kovin kärsi siitä, ettei saanut sitten enempää lapsia. Hänellä oli selvästi vaikea hyväksyä että lasten tulo loppui, sillä juuri siitä hän oli saanut sitä arvostusta suvussa ja ry:llä. Muistan hyvin, kun äitini puhui että toivoisi vielä lapsia lisää, vaikka hän alkoi jo lähetä viittäkymmentä. Hän oli omaksunut sen osaksi minuuttaan että oli koko ajan raskaana tai imetti. Lastensaamisestakin saattaa tulla riippuvaiseksi silloin kun elämässä ei muuta ole.

  37. Nimetön46

    Mitenkähän tämä asia nähdään uskovaisten kesken vain äitien asiana?
    Meidän perheessä on jouduttu ISÄN elämän suojelemiseksi (vaikeat psyykkiset sairaudet, joihin diagnoosien mukaiset lääkitykset ja säännölliset terapiat) tekemään se ratkaisu, että lapsia ei enää synny. (meillä nyt 8 lasta, ollaan kolmikymppisiä) Täällä taistellaan isän selviämisen puolesta, varmaan vielä kauan – ehkä koko elämä. Voin vakuuttaa, että joka ei ole joutunut puntaroimaan lisääntymisasiaa oman tai puolison psyykkisen jaksamattomuuden takia, on päässyt yhdessä suuressa asiassa elämässään helpolla. Vaikka itse järkytyin, kun puolisoni kertoi aikeestaan sterilaatioon, ei minulla ollut halua ja rohkeutta kävellä ammattiauttajien yli, vaikka pitkään kipuilin, että siinäkö nyt sitten menee oma taivasosuus. Tähän armottomuuteen ja pelkoon minut kasvatettiin kotona, mutta vähitellen vapautuu sen lakihenkisyyden alta oikeaan rauhaan, vapauteen ja iloon. Minä olisin ollut itsekäs ja julma, jos olisin ollut vastaan mieheni hoitotoimenpiteitä.
    Tuosta perinteisestä Raamatun sitaatista, jolla perustellaan ehkäisykieltoa; …sallikaa lasten tulla älkääkä estäkö heitä… Jeesus puhuu OPETUSLAPSILLE, kyse ei ole SYNNYTTÄMISESTÄ eikä LISÄÄNTYMISEN EHKÄISYSTÄ, vaan JEESUKSEN OPETUSTEN KUUNTELEMISESTA JA SIUNAUSTEN SAAMISESTA. Siksi en sitä kohtaa pysty ymmärtämään ehkäisykieltonormin perusteeksi.
    Uskon esikuvaksi Jeesus asettaa lapsen. Siinäpä sitä aikuisella onkin ”työsarkaa” oman itsensä sisällä, että ei lastaisi itseä ja muita asioilla, jotka eivät vie perille. Vaikeinta kai se on tajuta se armon suuruus omalle kohdalle. Hetkittäin on huikaiseva tunne, kun sen kokee.

  38. Janne & Tina

    Voimia Oikeesti teille, olette vaikean paikan edessä. Kymmenen vuotta takapäin painimme itse saman asian kanssa, neljäs tulossa eikä ensimmäinen ole vielä neljää vanha, silloin löimme stopin asialle ja ”jouduimme” eroamaan uskosta kun tunnustimme ettemme jaksa, meitä ei ymmärretty silloin lainkaan. toki olimme olleet jo aiemminkin ns”mustia lampaita” kun kyseenalaistimme joitakin asioita (korvakorut vs ranne/kaulakorut) yms, mitä emme ymmärtäneet. mutta nyt meilla on neljän ”ison” ihanan lapsen lisäksi ihana 2v iltatähti, lapsi jonka todella halusimme ja jota jaksamme rakastaa ehdoitta, ja elämme elämää jossa ei ”kytätä” toisia mitä kukin tekee, emme ole alkaneet ryypätä yms muuta mutta voimme itse määrittää omat rajamme.
    VL seurakunta on muutoksen edessä, ja pitäkää te nuoret rakkaat ihmiset yhdessä puolenne, niiden vanhojen herrojen kanssa ei yksin pysty keskusteleen, aina tulee se sama JUMALA kortti, mikä kumoaa kaiken järjen ja omantunnon käytön. tämä on nyt hyvä mahdollisuus uskonnon kehittymiselle, kaikki on nyt nuorista vanhemmista kiinni. KÄYTTÄKÄÄ TILAISUUTENNE.

  39. Äiti ja kummi

    Ei näissä Internetin keskusteluissa kannata mennä virran mukana. Usein on ollut puhetta siitä ettei kannata hakea mielipiteitä netistä. Vaikeissa asioissa on syytä kuulla toisten uskovaisten mielipiteitä.

    Tässä on ajatuksena luottamus Jumalan johdatukseen. Kun uskoo Jumalaan, niin usko on juuri sitä, että luotetaan Jumalan pitävän meistä huolta. Ei ihmisen päästä tipu hiuskarvakaan Hänen tietämättään… jne.

    Silti on toki oma asianne, minkä ratkaisun te teette. Mutta ainakin itse koen, että uskoni on niin heikko, että noudatan mielummin yleisesti oikeana pidettyjä asioita kuin lähden niistä poikkemaan. Pelkään menettäväni niin uskoni. Ja se on kaikista tärkein asia että säilymme uskomassa.

    Kannattaa rukouksella lähestyä näitä asioita, sillä Jumala on luvannut kuulla vanhurskaan rukouksen. Toivon teille voimia asioiden selvittelyyn.

  40. Nimetön 199

    Tämä oli tosi hyvä kirjoitus! Fiksuja ajatuksia. Tsemppiä tulevaisuuteen!

  41. Armosta

    Alkuperäiselle kirjoittajalle ja muillekin nuoremmille uskovaisille neuvoksi: olkaa rohkeita ja aitoja omassa avioliitossanne ja perheessänne ratkaisemaan niin kuin teille on oikeasti hyvä, vaikka muut mitä neuvoisi. Tämän asian merkitys oivalletaan usein vasta sitten kun ollaan vanhoja. Mieti sitä, että jos ette itse halua suurperhettä, kenelle oikein suoritatte uskoa? Jumala näkee sinut täydellisesti syypääksi ja syntikasaksi, olittepa ehkäisseet tai ette. Hän tuntee sisimpäsi, hän tietää sen mitä vilpittömästi tunnet. Sinulle ei loppujen lopuksi jää mitään muuta kuin Jeesuksen sovintotyö. Kaikki siihen lisätyt ulkonaiset tekemisen asiat, ne on lisätty itselle tuomioksi. Raamatun mukaan ihmisen pyrkimys teoilla taivaaseen on Jumalalle kauhistus. Olkaa iloisia rakkaudessa ja liitossanne sillä myös seksuaalisen läheisyyden vapaa ilo son Luojan luomaa lahjaa teille. Iloitkaa lapsistanne, nauttikaa elämän lahjoista. Kun teette niin uskossa Jeesukseen, teette Jumalalle kunniaksi. Jumalan rauhaa!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s