En alkaisi tätä rumpaa uudestaan


Olemme miehen kanssa pian nelikymppisiä ja ikämme olleet uskomassa. Olen  lestadiolainen isonperheen äiti.

Lapsuuden usko tuntuu nyt olevan koettelemuksissa. Olen elämästäni laittanut yli 20 vuotta lasten odottamiseen ja imettämiseen. Nuorena sitä vielä jaksoi mutta nyt on toisin.

Olen täysin turhautunut, sairastunut ja masentunut tällä hetkellä. Terveys on mennyt. Pieniä on vielä monta kotona, ja lapsista kaksi on sairaita. Joiden arki on yhtä taistelua ja sairaalassa hyppäämistä. Ja sen olemme päättäneet että yhtään lasta emme enää anna tänne syntyä. Emme kerta kaikkiaan enää jaksa.

En sitä sano että ei olisi hyviäkin hetkiä ollut joskus lasten ja perheen kanssa. Mutta olemme molemmat loppuun väsyneitä ja se tulevaisuus mitä meidän pitää vielä vuosia jaksaa tuntuu toivottomalta.

Uskovaisten nykypäivän puheet juuri ehkäisy asiassa on saaneet minut nousemaan takajaloille. Aina on tolkutettu että kaiken lainen Jumalan luomistyöhön puuttuminen on syntiä. Et saa ehkäistä ja piste. Mutta viime aikoina se ei olekkaan ollut enää niin. SRK:n ja puhujien kiertely ja kaartelu on hämmentävää. Sanoisivat miten asia on eikä keksitä juupas eipäs leikkiä. Että nytkö se on eri ymmärrys kuin mikä on meille opetettu. En ymmärrä.

Itse koen asian todella ahdistavana. Tunne on voimakkaasti se että teen itse väärin kun nyt ehkäisen. En enää kuulu joukkoon. Ihan samoin kuin jos värjään hiuksiani niinkuin moni tekee, teen väärin. Omassatunnossa sen niin tunnen. Vaikka kumpikaan asia ei ole minun uskostani kiinni eikä uskoani muuksi muuta.

En toivo tätä lapsillemme

Viime aikoina olen huomannut monia epäkohtia juuri sitä että uskovainen heti kimpaantuu jos toinen jotain asiaa itse miettii, ei saisi siis epäillä mitään. Et varsinkaan saa tuoda ääneen julki mitään epäileviä mietteitä joita on mieleen noussut. Ei ne aina ole just epäilyksiä vaan muutakin voi olla. Mutta ei. Naisen kuuluu tehdä vain siionista annetut työtehtävät. Ja olla kaikessa hiljaa. Siivota koti hoitaa lapset. Ja lähteä illalla hymyilemään sisarten iltaan että voi kun tämä olo on ihanaa. Voi kun minulla on hyvä olla. Vaikka just nyt tunnen että lähden lätkimaan ja kauas koko liikkeestä. Ennenkuin lapsemme oppivat ja juurtuvat näihin sääntöihin, vaikka ei niitä sääntöinä saisikaan pitää.

Tätä mallia en kyllä haluakkaan siirtää lapsillemme. Haluan ja toivon, että he voivat tehdä elämässään muutakin kuin olla sairaalassa ja synnyttää lapsia.

Itse en varmasti ikänä alkaisi tätä rumpaa uudestaan.Vaikka rakastankin jokaista lastani enemmän kuin mitään muuta, suren että en voi olla heidän elämässään niin kiinni kuin haluaisin. Tätä aikaa ei voi koskaan myöhemmmin enää elää.  Haluaisin juuri näinä vuosina olla tekemisissä mukana, heidän jokaisen kanssa. Nyt en voi, en yksinkertaisesti voi, sillä meidän pienimmät, sairaat lapset vaatii kaiken ajan ja huomion. Sekä myös kaikki varat mitä meillä on.

Ystävä perheemme matkustelevat ulkomailla koko ajan. Itse en ole vuosikausiin käynyt edes kaupungilla kaupoissa. Ei ole ollut rahaa eikä aikaa, sillä on oltava kotona että homma pyörisi. Ei ihmisen ole tarkoitettu viettää nyky-yhteiskunnassa tällaista elämää. Itse olen pakotettu viemään sen loppuun, mutta lapsilleni en tätä toivo.

Ajattelemisen aihetta antoi Maria. (Tunnistamisen välttämiseksi kirjoittaja on muunnellut  joitakin henkilökohtaisiin asioihin liittyviä yksityiskohtia.)

*      *      *

Lue lisää:

Korpijaakko: Puhe murhasta kääntyi puheeksi seksin pyhyydestä ja sukusolujen oikeuksista

Pauli Niemelä:  Raskaaksi tulo voidaan estää. (Kaleva 15.3.2009)

Perheellinen vl: Kun luin Päikkäriä: “Aina on nähty kaikenlainen ehkäisy synniksi”

PuoliQ: Vapaailta

SRK:n julkilausuma: ehkäisykiellon perustelu uskontunnustuksella (SRK 27.6.2009, Seppo Lohi)

Suomi express ja ehkäisykielto

24 kännykkää ja oma linja-auto

Wilhelmiina: Keskinäinen asia

Yksi keskihuoneen tytöistä: Äitini kohtalo lapsen silmin

22 kommenttia

Kategoria(t): ahdistus, äitiys, ehkäisykielto, epäilykset, kaksinaismoralismi, kaksoisviestintä, kiellot, lapset, lapsuus, lisääntyminen, miehen asema, naisen asema, normit, perhe, SRK ry., SRK:n johtokunta, suurperhe, syyllisyys, vastuullisuus

22 responses to “En alkaisi tätä rumpaa uudestaan

  1. Anonyymi

    Tunnen suurta myötätuntoa sinua kohtaan. Tahdon rukoilla sinulle voimia ja jaksamista. En voi, enkä halua tuomita sinua päätöksestäsi, vaikka tuntuu pahalta puolestasi. Rehellisesti minun täytyy sanoa, etten tiedä teetkö sinä oikein. Raamatussa sanotaan, että Jumala kuulee lastensa rukouksen. Ja kun aina uudelleen pyytää, Jumala vastaa rukoukseen. Jumalasta on lupa uskoa hyvää. Jos vain jaksat, liitä illalla kätesi ristiin ja anna huolesi Jumalan käsiin. Tilanteesi on rankka, mutta sen takia ei uskoa pidä heittää. Kylmät väreet kulkivat lävitseni kun luin kirjoituksesi. Minä olen kysymysteni kanssa lukenut usein Raamattua ja kyllä siellä on paljon kohtia, jotka ymmärrän tukemaan ajatusta siitä, että ehkäisy on väärin. Mutta eihän koskaan voi tietää, kuinka paljon se suhteessa muihin asioihin painaa viimeisellä tuomiolla. Rukoilen perheesi puolesta ja toivon että me Taivaassa tapaisimme. Eihän meistä kukaan voi olla varma sinne pääsystään. t. vl-äiti myös

  2. Anonyymi

    jumala antaa voimaa,, ei kannata lähteä oman tahdon tielle, minulla itsellä on myös iso perhe,, vaikka väsymystä on ollut,,välillä niin silti kun muistaa luottaa jumalan huolen pitoon,, on hyvä asia. päivä kerrallaa,, ja ei jumala anna kenellekkään suurempaa taakkaa kuin jaksaa kantaa,, kaikille ei annata edes niitä rakkaita lapsia yhtään.. ja sekin on raskasta,

    • Nimetön.

      ”kaikille ei annata edes niitä rakkaita lapsia yhtään.. ja sekin on raskasta,”
      Lapsettomuuden keskellä mieheni kanssa kamppailevana voin vahvistaa, että oman lapsen ja lapsiperheen arjen kaipuu on tukahduttavan raskasta.

      Tämä on minulle jo hyvin tuttua, että lapsettomuuden ja monilapsisuuden henkinen tuska rinnastetaan toisiinsa. Minua on lohdutettu lapsettomuuden kivuissani, että ”tuskaa on niilläkin, joilla lapsia syntyy vuosi toisensa perään”. Ensin ajattelin vain mielessäni ja myöhemmin aloin puhumaan myös ääneen, että näissä kahdessa asiassa on oleellinen ero: monilapsinen nainen voi tehdä välittömiä, itsenäisiä ja konkreettisia tekoja tehdäkseen raskautumisensa epätodennäköiseksi. Minua, lapsettomuus-diagnoosilla varustettua, ei lohduta tilanteeni vertaaminen jatkuvien raskauksien kanssa kamppailevien kipuiluun. En myöskään oleta, että raskautta pelkäävä nainen saa lohtua minun, lapsettoman, kohtalosta.

      Lapsettomuuden kokeminen on tuonut uuden kriittisen ulottuvuuden ajatuksiini ehkäisemättömyyslinjauksista vl:n piirissä. Lapsettomuuteen liittyy usein, onneksi, anatominen tai hormonaalinen häiriö tai diagnosoitava sairaus, jota voidaan hoitaa. Itsellänikin on todettu gynekologinen tauti, jota sairastaa noin joka kymmenes hedelmällisessä iässä olevista naisista. Tauti todettiin, kun lähdin selvittämään, miksei toivottua raskautta ole alkanut kuulua. Olisin voinut myös jatkaa elämääni ilman vierailua lääkärin luona ja rukoilla jokailtaisessa rukouksessani vuosikausien kokemuksella lasta ja äidiksi tuloa. Tällöin muutoin oireeton tauti olisi jäänyt piileväksi seuralaiseksi vaihdevuosiin saakka. Lääketieteellisen tiedon valossa ilman tautini asianmukaista hoitoa raskauden mahdollisuus myös jatkossa olisi häviävän pieni, koska tauti häiritsee monin tavoin hedelmällisyyttä ja hedelmöittymistä monitahoisena prosessina. Lapsettomuuttani, kun siihen on löydettävissä syitä lääketieteellisesti, pystytään hoitamaan, toivottavasti myös siinä määrin, että äitiys kohdalleni myös mahdollistuu. Toivolla ja luottamuksella Jumalan johdatukseen ja hyvään tahtoon jatkan kamppailuani oman lapsen ja perheen puolesta.

      Minä, lapsettomuudesta kärsivä, voin turvautua raskauksia ehkäisevän
      tautini kanssa lääketieteen apuun ja tulla hoidetuksi sekä primaarin sairauteni sekä taudin aiheuttaman lapsettomuuden osalta. Nainen, joka syystä tai toisesta ei satu olemaan niiden noin kymmennenen osan hedelmällisessä iässä olevan naisen joukossa, jonka kohdalle osuu hedelmällisyyttä laskeva tai ehkäisevä sairaus tai fysiologinen tai anatominen ominaisuus, sen sijaan synnyttää vl-opin ohjaamana ja terveytensä ja elämänhalunsa sekä perheen kestokyvyn rajamailla vuosi toisensa jälkeen lapsen tultuaan toivomattaan raskaaksi. Tutkimustietojen valossa aiempi raskaus edesauttaa seuraavan ajallisesti läheisen uuden raskauden alkua.

      Tässä kahden elämänkohtalon rinnatuksessa jään pohtimaan, missä määrin ja millä perustein uuden ihmiselämän synty on vl-liikkeessä hengellistetty ja liitetty opetukseen synnistä, pelastuksesta ja autuudesta ja toisaalta uuden ihmisyksilön synnyn biologinen perusta on ohitettu.

  3. Nimimerkitön

    Voimia, perheenäiti.

    I anonyymi: ”Mutta eihän koskaan voi tietää, kuinka paljon se (siis ehkäisy) suhteessa muihin asioihin painaa viimeisellä tuomiolla.”

    Voi hurja, mitä pimeyttä! Tähän on tultu, kun kristinopin peruskysymykset ovat täysin hukassa. Luterilaisen opin mukaan, johon SRK:kin yhtyy (opetus perustuu Raamattuun ja Tunnustuskirjoihin, sanotaan yhdistyksen säännöissä), viimeisellä tuomiolla mikään muu asia kuin usko Kristukseen ei paina yhtään grammaa. Ihminen pelastuu pelkästään armosta ja Kristuksen ansion tähden, ja piste.

    Jos taas katsotaan Jeesuksen puheita viimeisestä tuomiosta, niin hän puhuu kyllä väkevästi siitä, mitä olemme jättäneet tekemättä kärsiville lähimmäisillemme. Jos siis ehkäisy vahingoittaa lähimmäistä, niin älä ehkäise. Jos ehkäisemättömyys vahingoittaa, niin ehkäise rohkealla mielellä ja turvaudu uskolla Kristukseen (ja lähimmäisellä siis tarkoitetaan ihmisiä, ei sukusoluja).

  4. Salvia

    ” ja ei jumala anna kenellekkään suurempaa taakkaa kuin jaksaa kantaa..”
    Tämä on yksi uskovaisten tyypillisesti käyttämä argumentti, ja täyttä puppua. Jos ei itse ota vastuutta valinnoistaan, voi tosiaan saada liian suuren taakan.
    Toinen, mitä usein väitetään, jopa perusteluna ehkäisykiellolle, on se raamatunkohta – valitettavasti en muista missä enkä sanatarkkaa muotoa – jossa sanotaan jotain kaitsemisesta. Että se joka kaitsee heikoimpia, kaitsee itse Herraa, ja se joka jättää kaitsematta jne. Siinähän puhutaan ihan selkeästi KAITSEMISESTA, HOITAMISESTA, HUOLEHTIMISESTA – EI EHKÄISYSTÄ!!! Ja koskapa juuri ehkäisemättömyyden takia monessa perheessä on lapsia aivan liikaa, jäävät he usein erittäin huonolle hoidolle. Näin olleen voisi sanoa kärjistetysti, että ehkäisemättömyys se vasta synti onkin!
    Niin tai näin, ehkäisyn korostaminen kaiken muun kustannuksella, jopa lasten hyvinvoinnin, turvallisuuden ja psyykkisen kehityksen kustannuksella on mielestäni järkyttävää julmuutta.

  5. Salvia

    I anonyymi: “Mutta eihän koskaan voi tietää, kuinka paljon se (siis ehkäisy) suhteessa muihin asioihin painaa viimeisellä tuomiolla.”

    Hirveää. Kyllä sen tietää. Ehkäisy ei paina yhtään mitään siinä pisteessä. Mutta lasten laiminlyönti, jolla voi olla elämänmittaiset vaikutukset, ja kaikki se muu, mitä ehkäisyn välttäminen aiheuttaa, se painaa. Se painaa kuulkaa niin paljon että hyvin moni vl taitaa mennä ihan eri ovesta kuin uskoikaan!

  6. Anonyymi

    kaikki synnit ovat saman asrvoisia,, ja kaikki synnit saa slti uskoa anteeksi.
    jumala voi ottaa siunauksen pois jos lähtee oman järjen mukaan,, toimimaan, eikä otakkaan niitä lapsia vastaan jotka jumala on kullekkin tarkoittanut,, ”jo idussani sykki elämä ihmeineen.. loit täyden tarkoitukseen sen hetkeen jokaiseen”

  7. Nimetön

    Ole vapaa ja tee niinkuin sydämes sanoo….Uskovainen voi silti olla, kukaan ei voi toisen uskovaisuutta kieltää… ole vapaa ja tee niinkuin sinusta tuntuu!!!

  8. ...

    Minä olen myös yksi niistä, ketä ei lohduta tippaakaan se, että jollakin muulla voi mahdollisesti olla vaikempaa kuin minulla. Sekään ei lohduta, että ”kaikilla muillakin” on arki yhtä hirveää tässä pikkulapsirumbassa. Minua ei lohduta se, että joku on lapseton eikä myöskään se, että jollakin on vielä tiuhempaan lapsia kuin minulla. Joka puolelta toitotetaan monotonisesti, kuinka kenellekään ei anneta yli voimavarojen. Tällaisia kommentteja kuullessa haluttaisi lysähtää palasiksi lattialle ja itkeä itsensä tikahduksiin. Monesti mietin, että tietäispä tuokin ihminen millaista meidän arki on.. Seurapenkissä näytetään varmasti ihan normaalilta perheeltä, jotkut lähimmäiset saattavat korkeintaan tietää, että oon niitä ihmisiä kuka meinaa luisua järkeilyyn tässä lapsi-asiassa. Oikeasti meidän arkemme on lähes joka päivä taistelua, erityisesti pikkuvauva-aikoina. Taistelua siitä, että jaksaisi nousta sängystä ylös aamulla, taistelua siitä, ettei kiskoisi lapsia liian kovakouraisesti joka paikkaan kun hermot ovat niin kireällä jatkuvasti. Taistelua, että jaksaisi laittaa lapsille ruokaa pöytään tai käyttää heitä edes joskus pihalla.

    Kuopuksemme syntymän jälkeen on ollut helpompaa, sillä päätimme yhdessä mieheni kanssa, että meidän lapsilukumme ei ainakaan muutamaan vuoteen kasva. Ainut taisteluni on siinä, että en miettisi jatkuvasti mitä muut ihmiset ajattelevat minusta, ja kuinka kaikki pitäisivät minua epäuskoisena jos tietäisivät tilanteestamme. Ahdistaa jo valmiiksi mahakyttäykset, kun vyötärönseutu ei alakaan paisumaan samaan tahtiin kuin ennen. Ahdistaa kun tuntee olevansa huijari ja luuseri muiden meikäläisten joukossa.

    T. Vl-mamma minäkin

  9. Yksi huomio

    Puuttuisin tuohon fraasiin jota täällä tunnutaan viljelevän, että Jumala ei anna kenellekkään enempää kuin jaksaa kantaa. Ensiksikkin sellaista ei lue MISSÄÄN kohti Raamattua ja toisekseen ottakaapa se Raamattu käteen ja lukekaa, että siellä puhutaan ihan päinvastaista.
    Jumala antaa usein ihmisille enemmän kuin he jaksavat kantaa. ja miksikö??? ihan siksi, että me emme elä omassa voimassamme ja omista teoistamme, vaan siitä, että itse Jumala meitä kantaa. Hän on se Se joka haluaa näyttää meille voimansa silloin kun inhimilliset voimamme uupuvat.

    Ja joskus Jumala antaa meille yli kantokyvyn ihan siksikin, että oppisimme asettamaan asiat tärkeysjärjestykseen…

  10. Anonyymi

    ”Jumala ei anna kenellekään enempää kuin jaksaa kantaa.” Ylikuormasta ovat vastuussa ihmiset!

  11. Nimetön

    Vl-mammalle. Tämän saman asian kanssa painiskeltiin jokin aika sitten täälläkin. Et ole yksin.
    Halusin antaa näille jo syntyneille lapsilleni paremman alun elämään kuin mitä itse aikoinaan sain. Ihmisen on tunnistettava ja tunnustettava voimavaransa ja elää niiden mukaan! Olin kuilun reunalla kolmen lapsen jälkeen,kun tajusin, etten jaksa hoitaa. Ei kiinnosta. En ole kiintynyt lapsiin, joita en koskaan edes halunnut. En kykene hoitamaan enempää, ei voi itseä pakottaa rakastamaan ei-toivottuja lapsia.
    Nyt jaksan iloita lapsistani ja huomaan itsekin taas eläväni. Kävin läpi rankan prosessin. Terapian. Uskoni heräsi. Ei tämä ole järkeilyä, vaan vastuun kantamista elämästä. Kukaan ei voi sanoa toisen puolesta miten hänen tulisi jaksaa. Olemme yksilöitä, sanoi kuka tahansa siihen mitä tahansa. Erilaisia. Meillä on omat kuormamme jokaisella. Äidit, lukekaa muutakin kuin Päivämiestä.

  12. Vl-mamma minäkin

    Kiitos sinulle, edellinen kirjoittaja, kun jaksoit kirjoittaa kokemuksistasi. Jumalan siunausta elämääsi!

  13. NIMETÖN5

    Kiitos teille. Haluaisin sanoa sinulle vl-mamma et hyvän päätöksen olette tehneet kun ajattelette myös olemassa olevia lapsia.
    Tunnistin kirjoituksessasi oman elämäni.
    Minulle aikasemmin oli myös ihan tuskaa jokapäiväinen elämä. Vauva-ajat oli kaikista rankimpia kun en jaksanut hoitaa vauvaa ja saatikka isompien lasten tarpeet. Olin jatkuvasti väsynyt ja hermoraunio. Tajusin että tässä suossa en voi rämpiä loppuelämääni. Teimme päätöksen käyttää ehkäisyä.
    Ei ollut muuta vaihtoehtoa. Nyt olen onnellinen ja jaksan lasten kanssa paremmin. Haluan jo olemassa oleville lapsille mahdollisiman hyvän alun elämään.
    Rehellisesti sanottuna, en ole edes koskaan haaveillut isosta perheestä.
    Tuntuu että on ihan älytöntä että ei sais rakastua ja mennä naimisiin jos ei ole valmis vastaanottamaan vaikkapa 15 lasta.
    On varmasti hyvinvoivia isojakin perheitä, mutta pitäisi ymmärtää myös että kaikki ei jaksa.
    Toivon kaikkea hyvää elämäänne. Ois kiva vaihtaa ajatuksia kanssasi.
    vl-äiti etelä-suomesta

    • vapaaaaako

      ei sitä omin voimin jaksakkaa, mutta pitää luotttaa taivaan isään että hän antaa voimia.. niin nyt kun ennenkin on antanut.

  14. Nimetön8

    Nuo ensimmäiset syyllistävät kommentit kuulostavat kauheilta. Entä lasten oikeudet vanhempiinsa? Eikö jo syntyneillä lapsilla ole suurempi oikeus äitiin ja isään kuin vanhemmilla ehkäisemättömyyteen? Ei kai lasten tarvitse maksaa vanhempien hurskastelusta noin kovaa hintaa! Sitä paitsi kristinusko ei sisällä predestinaatio-oppia, eli ei ole olemassa mitään syntymättömien lasten varastoa, josta lapset sitten jäisivät syntymättä jos aloittaa ehkäisemään niiden tuloa.

    Koko ehkäisykielto on vain SRK:n miesten keksintöä, jotta liikkeesee kuuluvien määrä ei vähenisi, vaan kasvaisi. Totuus kuitenkin on, että monet nuoret jättävät liikkeen vain ehkäisykiellon vuoksi!

  15. mielipiteeni

    Nyt kommentoin hieman kärjistäen, tarkoitukseni ei ole loukata ketään, vain nostaa esiin se tärkein, eli LAPSI syntynyt tai syntymätön.

    Lapsella on oikeus mm. hoivaan, huolenpitoon, rakkauteen, hyväksyntään ja kantavaan vuorovaikutukseen. Mikäli lapsi ei näitä saa, on lapsi laiminlyöty. Lapsen laiminlyönti on rikos.

    Kukaan meistä, uskon, ei halua pahaa lapselle. Miksi sitten ehdoin tahdoin riistämme lapsiltamme oikeuden heidän perustarpeisiin? Miksi joudumme taistelemaan syyllisyyden takia, kun haluamme lapsellemme van hyvää. Miten voi olla syntiä, että haluamme lapsiluvun olevan sellainen, että kykenemme IHMISINÄ tarjoamaan edellämainitut onnellisen elämän peruspilarit lapsillemme.

    Miten voimme sokaistua niin, että joku saa meidät uskomaan sen, että lapsen oikeuksien turvaaminen on SYNTIÄ? Miten voimme tuntea riittämättämyyttä ja huonoa omaatuntoa inhimillisyydestä ja lähimmäisenrakkaudesta? Kuinka kukaan on voinut koskaan asettaa nämä kaksi asiaa vastakkain?

    Vanhempien tulee kyetä tarjoamaan edellämainitut asiat lapsille. Jos vanhempi ei siihen kykene, tarvitaan apua. Sitä on nyky-yhteiskunnassa saatavilla. Apu ei tule vain Jumalasta. Valitettavasti asia ei mene niin, että uskomalla lapset saavat ruoan pöytään, rakkautta ja puhtaat vaatteet. Vastuutonta vanhemmuutta on heittäytyä vain Jumalan armon vietäväksi. Vanhemmalla on lupa ja hänen tulee kantaa vastuu lapsistaan ihmisenä. Hengellisyys ja usko ei katoa sillä, että ottaa vastuun omasta ja omien lastensa elämästä. Tässä on vastakkain asettelu, jota en ymmärrä. Meidän tulisi uskoa Jumalaan ja antautua hänen armolleen. Missä on se raja, jossa otamme vastuun itsestämme ja lähimmäisistämme? Emmehän me ruokaakaan odota saapuvan pöytään rukouksen voimalla? Miksi sitten odotamme rukouksen voimalla saavamme enemmän kuin on inhimilistä. En näe inhimillisesti mahdollista suurimmalle osalle ihmisistä jatkuvaa lapsen saantia.

    Jokaisella meillä on oma kantokyky ja sen mukaan vastuumme täällä maallisessa maailmassa kannamme. Kenenkään ei tulisi minkään painostuksen (uskon, seurakunnan) vuoksi joutua kantamaan enempää kuin oma kyky on. Lapsi ei voi olla se, joka kärsii. Viattoman lapsen ei tule joutua kärsimään vanhempien masennuksen aiheuttamista traumoista omassa vanhemmuudessaan.

  16. Oloneuvos

    Lestadiolaisuudessa usko opettaa yksinkertaisesti ottamaan lapset vastaan Jumalan lahjana. On varmaa, että lapset ja niiden vastaanottaminen Jumalan lahjana eivät itsessään tuota uupumusta eikä ahdistusta. Lasten saaminen on ihmiselle palkitsevaa aina. Se on jo miehen ja naisen biologiaan kirjoitettu asia, ja kun se ymmärretään Jumalan lahjana, ihminen saa kokea syvää iloa ja tyydyttystä.

    Usein tällaisissa väsymistä kokevissa perheissä kysymys on aivan muista asioista kuin uskosta, kuten työnjaollisista tai taloudelliseen tilanteeseen tai yleensä jaksamiseen liittyvistä asioista, terveyden heikkenemisestä jne.

    Nämä jaksamisasiat puolestaan ovat tuttuja aivan samalla tavalla sekä eri tavoin uskoville että vähemmän uskoville ihmisille, ja ateisteillekin.Niitä tulee ihmisen elämässä vastaan, olipa uskovainen tai ei.

    Pitää siis erottaa, että nämä perheen käytännön elämään liittyvät asiat ovat aivan toinen asia kuin ehkäisyn käyttämättömyys. Eli niiden välille ei voida johtaa syy-seuraus -suhdetta ja näin syyllistää vanhoillislestadiolaista uskonkäsitystä.

    Uskon ymmärryksen valossa ehkäisystä pidättyminen ei tuota äidin eikä perheen elämään surua eikä ahdistusta, päinvastoin.

    On syytä muistaa myös, että uskominen on täysin vapaaehtoinen asia.

    • Still

      Käsitteenä uskominen ei ole vastakohta ehkäisylle. On hyvä muistaa että voi uskoa Raamatun mukaisesti vaikka ehkäisee, eihän siellä sanota mitään ehkäisystä eikä ehkäisemättömyydestä. Kannattaa olla kuuliainen Raamatulle eikä lisätä tai ottaa mitään pois. Jeesuksen opetukset ovat voimassa tänäänkin, en usko että häneltä jäi jokin asia sanomatta joka meidän ihmisten sitten pitää täydentää, voimme luottaa siihen.

    • Kokemuksessa löytyy

      Jaksamisen kanssa kipuilevalle äidille sanotaan usein, että hakekaahan apua että jaksaisitte. Päivämiehessäkin on taas hiljattain tätä muistuteltu. Saatetaan seuroissa sanoa jopa syyllistäväänkin sävyyn että sitä pitää hakea apua ennen kuin joudutaan siihen että perheessä kriisiydytään… Vähän niin, että ootteko niin pöljiä että ette älyä hakea apua ja tulee kiusauksia että vaan alatte sitten ehkäseen ja usko menee…

      Haet apua mistä?!! Sen kun sanotte!
      Apua ei kuulkaa ole. Kunta ei järjestä enää lainkaan sellaista kotiapua,mistä olisi hyötyä lapsiperheen arjessa.
      Perhetyöntekijätkään eivät useimmiten anna muuta kuin keskusteluapua.

      Auttaako se suurperhettä, kun tarvittaisiin työhön tarttuvia, tekeviä käsiä kotitöiden tekemiseen ja apua päivän rullaamiseeen! Niin että kaikki sujuisi vaippailusta, puhtaanapidosta ja vaatettamisesta ruokailuun ja sairaiden hoitamiseen asti. Eipä auta.

      Puheiden sijaan tarvitaan tekoja! Mutta käytännön konkreettista apua ei ole missään. Pitääkö äidin siis tosiaan väsyttää itsensä sairaalakuntoon? Eipä houkuttele sekään vaihtoehto.

      Jääkö tässä tilanteessa muuta vaihtoehtoa kuin syntyvyyden säännöstely?

      Niin että kertokaapas, rakkaat tuomitsevat sisaret ja veljet, ja puhujat, sitten tästä lähtien aina myös se, mistä sitä apua haetaan. Kiitos.

  17. Mia

    Mihin te ajattelevat ihmiset tarvitsette tuollaista yhteisöä, joissa alkaa ”mahakyttäys” ja joissa erityisesti naiset raatavat oman kestokykynsä rajamailla suuren osan elämästään? Eikö tosiaan tunnu pahemmalta synniltä tehdä enemmän lapsia kuin pystyy huoltamaan ja rakastamaan tasavertaisesti? Eikö katkerat ajatukset ole syntiä? Teillä on vain tämä yksi elämä. Millainen Jumala haluaan teidän viettävän sen kärsien ja omantunnontuskissa siitä, ettei voimat riitä? Lähtekää tuollaisesta miesten hallitsemasta sairaasta porukasta tai yrittäkää muuttaa asenteita, teidän itsenne ja tulevien perheiden vuoksi!

  18. siilikehrääjä

    Vaikka on jo useampi vuosi siitä kun Maria on kirjoittanut tarinansa, kommentoin vielä. Minulla on vanhoillislestadiolaisessa mittakaavassa pieni perhe, mutta maallisessa mittakaavassa suurehko. Raskausajat ovat olleet minulle henkisesti raskaita. Ylikuormittuneena, ehkä hieman masentuneena ja väsyneenä tunsin lapsiani kohtaan suuria vihantunteita. Tämä toistui raskausaikana ja erityisesti aina ensimmäisen vauvavuoden ajan. Pelkäsin käyväni käsiksi lapsiini, vaikka rakastin heitä ja rakastan edelleen.

    Päätimme puolisoni kanssa yhdessä, että toimimme niin, että raskaaksi tuleminen olisi mahdollisimman epätodennäköistä. Emme käytä mitään lääketieteellisesti ehkäisyksi hyväksyttävää menetelmää, mutta rytmimenetelmän kurinalainen noudattaminen on suonut meille aivan ihanan hengähdyksen mahdollisuuden. Meillä on nyt voimia elää näiden jo syntyneiden lasten kanssa kohtuullisen rauhallista elämää. Äiti ei ole nyt joka päivä väsynyt ja vihainen, jopa raivoava. Äiti jaksaa jutella, hoitaa kodin, tehdä ruoan, viedä harrastuksiin, elää normaalia lapsiperheeen elämää.

    Sinä joka tätä luet, ja kenties mietit minkä ratkaisun tekisit ehkäisyn suhteen… ajattele, mikä on kohtuullista elämää jo syntyneille lapsillesi. Ajattele, millaisessa perheessä itse haluaisit tärkeät kehitysvuotesi kasvaa. Ole armollinen itsellesi ja lapsillesi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s