Mikä on syntiä? Mikä on oikein ja mikä väärin? 
Jumala on ilmoittanut tahtonsa kymmenessä käskyssä. Sen, että mikä on syntiä.
Mutta: kukaan ihminen ei pysty täyttämään käskyjä läheskään. Niin, ei se rehellisesti sanoen hirmuhyvin onnistu, mitä on Luteeruksen
Katekismuksessa kehotettu. Yrittää elää niin, että ei vahingoita lähimmäisiään eikä ihmissuhteet menisi solmuun, ja että ei murtaisi kenenkään heikomman mieltä.
Älä tapa, älä varasta, älä tee huorin, älä lausu väärää todistusta… ja niin edelleen. Se on tuokin kademieli niin tuhoisa, varsinkin jos se kääntyy ihmisessä katkeruudeksi. Ei pidä eikä kannata kadehtia toiselta hänen omia juttujaan. Viisaita asioita siellä käskyissä on sanottuna!
Jeesus sanoi , että rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi, ja siinä on laki ja profeetat.
Kaikki minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille. Hän tarkoitti että heikomman auttaminen ja hyvät välit muihin ihmisveljiin ja -sisariin on kristitylle kaikista tärkein käsky.
Sen ylitse ei mene mikään!
Älä tapa
Sitä voi yrittää elellä käskyjä noudattaen. Mutta täydellisesti emme siihen pysty. Varsinkin jos lukee käskyistä sen pienellä painetun tekstin, eli Lutherin selitykset! (Siinä vakuutusbisnes menetti hyvän miehen! )
Oi voi, lukekaapa, silloin meni viimesetkin luulot omista mahiksista onnistua kuten kristityn pitäisi. Lukekaa vaikkapa mitä Luther sanoo Viidennen käskyn selityksessä. Älä tapa. Mitä se on? Seuraava on vain katkelma:
Tätä käskyä ei riko ainoastaan se, joka tekee pahaa, vaan myös se, joka ei tee lähimmäiselleen hyvää, ei estä eikä torju häntä kohtaavaa pahaa, ei suojele eikä pelasta häntä kärsimyksistä ja vammoista, vaikka voisi niin tehdä. Jos päästät jonkun menemään alastomana, vaikka voisit hänet vaatettaa, olet päästänyt hänet paleltumaan kuoliaaksi. Jos näet jonkun kärsivän nälkää etkä ruoki häntä, jätät hänet kuolemaan nälkään. Samoin jos huomaat, että joku on tuomittu kuolemaan tai on siihen verrattavassa ahdingossa, etkä pelasta häntä, vaikka tietäisit, millä keinoin se kävisi päinsä, olet tappanut hänet. Sinua eivät auta verukkeesi, ettet muka ole avustanut, neuvonut tai teollasi siihen osallistunut, sillä olet kieltänyt häneltä rakkautesi ja evännyt sen hyvän teon, mikä olisi pitänyt hänet hengissä. [Jne. jne.]
Armo
Mutta: silloin tuleekin Jumala köyhän ja epäonnistuneen ihmisen luo ja Jumalan armo, ja Jumala antaa meille erehdykset ja puuttuvaisuudet 
anteeksi. Vaatimatta meiltä hyvitystekoja, ilman loitsuja ja rukouksia, aivan pelkästä armosta. Uhraamalla Poikansa hengen ristillä.
MUTTA: tämä armo ei yksinkertai-suudessaan kelpaakaan lestadiolaisille.
Ihmisen onkin vaikea ottaa vastaan armoa, lahjaa ilman vastalahjaa. MIKSI?
Lestadiolaisella täytyy olla itselläänkin jotakin mitä viedä Jumalalle. Mehän ollaan oltu aina kauppamiehiä. Ihmisellä on sellainen tuo järkiaparaatti että se mielellään ryhtyy rakentelemaan järkeenkäypää vaihtokauppaa Jumalan kanssa. (Elä kysy, että eikö Jeesus silloin kärsinyt ja kuollut ihan turhaan.)
Uudet käskyt
Kun kymmentä käskyä on ihmisen mahdoton täyttää, lestadiolaiset loivat uudet käskyt. Sellaiset jotka ihminen PYSTYY täyttämään, kun oikein kovasti yrittää.
Ei tässä ihan luusereita olla! Kun kovasti yrittää, pystyy synnyttämään lapsia niin kauan että perhe on TODELLA ISO. Kun kovasti yrittää, pystyy uskomaan että korvakorut ja tukan värjääminen on suuri synti.
Ja nyt 80 000 lestadiolaista noudattaa heidän itse keksimiä käskyjä – kelvatakseen Jumalalle.
Älä käy konsertissa. Älä ehkäise. Älä käy musiikkijumpassa. Älä koristaudu korvakoruilla. Älä katso elokuvia äläkä teatteria. Älä ota harrastuksia seura-aikaan. Älä kohota onnittelumaljaa. Älä osta telkkaria kotiin. Älä kuuntele rokkia. Älä meikkaa. Älä mene katsomaan matsia. Älä urheile ittekkään kilpaa. Älä tanssi. Älä suutele rakastasi ennen vihkimistä. Älä nauti viiniä, äläkä tosiaankaan ota sitä saunaolutta. Älä mene avioon eriuskoisen kanssa…
Turha sanoakaan, että kielloilla ei ole perustelua enempää Lutherin Katekismuksessa kuin varsinkaan Raamatussa.
Ja Jumala ei vl-perinteiden noudattamisesta perusta yhtään mitään. Hän antoi Poikansa syntien sovitukseksi ja se on siinä!
Ei siihen muuta tarvita.
Lestadiolaisten omat ”käskyt” näyttävät Kristuksen ristinkuoleman rinnalla lähinnä irvokkailta.
Mutta vl:t porskuttaa omissa rakennelmissaan. He ovat ”ainoa oikea usko”. He keräävät porukan puhuttelemaan ja kiusaamaan sellaista lestadiolaista, jolla ei ole tarpeeksi onnistunut vaellus taikka on ollut eri mieltä. Se on ehkä sortunut istumaan konsertissa tai on ollut ripisväriä naamassa. Ehkä laittanut helmikorvanapitkin? Silloin tulee ”hoitamista”!
Uskonveljet ja sisaret pelkäävät sydän pamppaillen näitä puhutteluja. Puhuttelijat puolestaan saavat itselleen arvatenkin jotain kieroontunutta nautintoa lähimmäisen kiusaamisesta. Miksi he muutoin sitä tekis?
Siitä saa sisältöä tylsään elämäänsä. Kristinuskon kanssa tällä kiusaamisella ei ole mitään yhteistä.
Jumala ei ole vihainen yhdellekään ihmiselle helmikorvakorujen tai ehkäisyn tähden.
Ai turhamaisuuttako se on tukan värjäys, ja ne helmikorvanapit? Turhamaisuuden kavala syntikö?
Ettäkö joku kotiäiti tai sairaanhoitaja on suuri syntinen, kun on ottanut piristykseksi uuden värin tukkaan?
Mutta tuo öky-katumaasturilla ajeleva lestadiolainen liikemies, joka asuu hulppeassa luksustalossa ja lomailee aurinkorannoilla, ei sitten ole tietenkään langennut turhamaisuuden syntiin! Voi pojat, emmehän me häneltä maasturinostoa kiellä.
Tukan värjäys erottaa naisen Jumalasta, mutta uusi kärry vie miehen aina vain lähemmäksi Jumalaa.
(Ajattelemisen aihetta antoi Pekko.)
* * *
Lisää aiheesta:
Johannes Alaranta: Huolestuttaminen
Paula Huhtala: Saako vanhoillislestadiolainen tanssia? Espoon seurakuntasanomat ESSE 12.2.2015.
Julkilausuma: Oikea ja väärä. SRK 2.7.2005.
Junker Jörg: Mara, teesit ja me
Topi Linjama: Olemmeko luterilaisia? (Galatalaiskirjeen selityksestä)
Peltonen: Armonlapset kaikki täällä: ristin kaksi suuntaa
Sivusta seurannut: Meistä on tullut kaksinaamaisia
Usko ei aukea järjelle. OHO! Siioni.
Uskovainen isä: ”Oikea” uskovainen. Keskustelu Mopin palstalla 3.5.2010.
Verstaalla pohtija: Armoneuvot päälaellaan
Omat polut © - etnisten vanhoillislestadiolaisten kertomuksia ja kokemuksia 
Kirjoittaja ei joko ole ymmärtänyt tai ei halua ymmärtää vanhoillislestadiolaisten opetusta. Vanhoillislestadiolaisuudessa ei ole koskaan opetettu, että noiden neuvojen (älä katso telkkaria, älä meikkaa) täyttämisellä tullaan vanhurskaaksi. Yksin Herramme Jeesus Kristus on vanhurskautemme! Aina on opetettu, että nämä neuvot on annettu, koska ”Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä” (Room. 12:12). Ei lihallinen järki, tunteet tai mikään muukaan ominaisuus opeta elämään Jumalan tahdon mukaisesti, vaan ”Jumalan armo kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään hillitysti, oikeamielisesti ja Jumalaa kunnioittaen tässä maailmassa” (Tit. 2:11-12). Vaikka se kirjoittajankin inhimilliselle järjelle ja lihalliselle luonnolle on mitä vastenmielisintä, Jumalan sanan saarnaan kuuluvat myös nuhteen ja neuvon sanat – lukekaa vaikka vain Heprealaiskirje tai Paavalin kirjeitä: miten paljon neuvoja ja nuhteita Paavali antaa Jumalan armon tarjoamisen ohella! (esim. 2. Kor. 8:10).
Vanhoillislestadiolaisuudessa on opetettu ja opetetaan edelleen, että mikäli teet noita edellä mainittuja asioita, et ole vanhoillislestadiolainen. Ja kun edelleen opetetaan, että vain vanhoillislestadiolaiset pääsevät taivaaseen, niin kyllähän se silloin yksiselitteisesti tarkoittaa, että meikkaaminen, elokuvat, ehkäisy jne jne, ovat syntejä ja siten viemässä pois vanhurskautta.
näinhän se on!
Vaihtelee. Joittenkin mielestä on toiset asiat syntiä ja toisten mielestä taas ei. On tiukempia ja väljempiä käsityksiä asioista, tosi paljon vaihtelua. Esim. just ehkäisyasia on sellainen, josta on tosi erilaista ymmärrystä, riippuen ehkä paikkakunnasta ja elämänkokemuksista.
Siirakki kirjoitti, että ”ehkäisyasia on sellainen, josta on tosi erilaista ymmärrystä, riippuen ehkä paikkakunnasta ja elämänkokemuksista”. Ei siitä ole ilmennyt minkäänlaista erilaista ymmärrystä ainakaan puhujien kesken, ainakaan avoimesti kokouksissa. Sitä on vain yksi yhteinen ymmärrys. Milloin on ilmennyt yrityksiä saada erimielisyyttä aikaan puhujienkokouksessa, Jumala on antanut keskinäistä ymmärrystä käydä Jumalan sanan totuudella tutkimaan ja torjumaan vahingolliset tulkinnat. Ne on nähty sielunvihollisen yrityksenä saada aikaan vahinkoa ja hajaannusta siionissa. puhujalle ei käynyt hyvin.
Tämä on se tuttu lausahdus jonka teiltä kuulee kun yrittää saada selkoa ”kieltolistasta”. ”Ei meillä ole kielletty mitään.” Minusta tässä on yksi lestadiolaisten opetuksen ristiriita. Minulla on yksi hyvä lestadiolainen ystävä, jonka kanssa oon käynyt paljon keskusteluja. Mikään ei ole ”kiellettyä”… kukaan tuntemani lestadiolainen ei ole ikinä myöntänyt minkään asian olevan ”kiellettyä” uskonnossa. Korostetaan sitä, että jokainen toimii oman omatuntonsa mukaan ja se on se mittari jonka mukaan pitää toimia. Tässä on kuitenkin se, että kun puhuin lestadiolaiselle kaverilleni (jonka kanssa uskon todellakin ihan samalla tavalla, olen kristitty mutta en kuulu lestadiolaisiin koska hyväksyn meikkaamisen jne muut tuolla ”kieltolistalla” olevat asiat) että mulla omatunto sallii kyllä minun käyttävän meikkiä, sain kuulla omatuntoni olevan väärässä ja paatunut ja en sen takia voi olla oikeasti uskossa.
Toisin sanoen vaikka nuo kielletyt asiat ei ole samalla lailla ”virallisesti” kiellettyjä, kuten on esim. tappaminen tai pettäminen, on ne kuitenkin siinä mielessä kiellettyjä, että jos vl ihminen tekee niitä asioita niin muut ei pidä häntä oikeana uskovaisena.
”Kuuliaisuus seurakunnalle” on tärkeintä. Tärkeämpää kuin usko ja luottamus Jumalan armoon.
Kotona, seuroissa ja raamattuluokassa opetettiin, että saa ja pitää ”aivan lapsenkaltaisesti” uskoa nuo kaikki mitä opetetaan ”pöydän takaa”. Sieltä kuuli samat sanonnat Jumalan valtakunnan ihanuudesta (joka olemme me itse) ja varoittelut ”maailmallisuudesta”. Että seurakunnan neuvot on sitä mitä pitää noudattaa kuin lapsi äidin neuvoja. Mitä on lapsenkaltaisuus? Minulle se oli todellakin sokeaa luottamista vanhempiini, puhujien puheisiin ja vl yhteisöön. Jälkeenpäin olen tajunnut sen, että ainoat asiat, jotka seuroista jäivät mieleen, olivat jatkuvasti fraaseina toistetut yhdet ja samat Raamatun lauseet ja muistutus ”seurakunnan neuvoista”. Aikuisena olen alkanut ajattelmaan että elävä usko on jotakin sellaista, jossa on oikeaa sisältöä.
Koko tämä juttu on yksi Taleban -kristillisyyden muoto. Täällä Itä-Helsingissä ulkona kävelee paljon naisia, joilla ei näy kuin silmät, ovat kuin aaveita. Tuo, että asiat perustellaan noin, että kaikki kulttuuri, urheilu, kaunistautuminen, viinin juonti, ja jopa ystävystystyminen muiden kanssa vihjataan olevan ”erhe” josta pitää ”nuhdella” ja jos ”erhettä” ei korjaa, seuraa erottaminen koko seurakunnasta on puhdasta vallankäyttöä. No, ei sinänsä – jokainenhan saa omassa kuppikunnassa mitä vaan, tosin touhu on ulkopuolisen silmin hyvin noloa ja naurettavaa. Vertauskuva Raamatusta on fariseukset.
Raamattu antaa jonkun verran tulkinnanvaraa (Room. 10:9) ”Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista olet pelastuva.” ei sanaakaan lestadiolaisuudesta tuossa yhteydessä, puhumattakaan syntilistasta.
Kannattaa myös lukea (Room.11:5 ja 6) pelastus perustuu armoon, sekä uskoon ennemmin kuin ihmisten tekoihin. Kuka ihminen on oikea määrittelemään, mitkä nykymaailman asiat ovat maailman menoa, esim. internet vs tv, (Room 12:3 ).
Siinä onkin suuri salaisuus, että yksikään ihminen ei ole ”oikea määrittelemään, mitkä nykymaailman asiat ovat maailman menoa”, vaan sen tekee yksin Jumala Pyhän Henkensä kautta seurakunnassaan. Pyhä Henki vaikuttaa Jumalan seurakunnassa ja ohjaa Jeesuksen sanoin ”kaikkeen totuuteen”. Tähän me vl:t uskomme ja tähän luotamme. Otamme Paavalin sanoin oman järkemme ”vangiksi” ja pidämme, kuten Mooseskin, arvokkaampana olla osallisia Jumalan kansan kärsimyksistä Jumalan seurakunnassa kuin hankkia synnistä ohimenevää nautintoa (Hepr. 11:25).
Meneekö tämä lopulta siihen, että pelkällä uskolla pelastuu?
http://ohosiioni.blogspot.com/2011/09/pelkalla-uskolla-pelastuu.html
Niinpä niin, joku ihminen noi vl: synnit on määritellyt 😉
Sellainen pointti tuli mieleen Pekon kirjoitusta lukiessa, että voihan periaatteessa ”uudet käskyt” toimia samalla tavalla kuin oikeat kymmenen käskyä. Ihmiset voi ulkoisesti noudattaa noita ”uusia käskyjä”, mutta ajatusten ja halujen tasolla aina langeta meikkaamiseen, korvakoruihin, telkkariin, pop-musiikkiin, elokuviin, ehkäisyyn, jne. ja siksi tarvitsee jatkuvasti uudelleen Jeesuksen sovitustyötä omalle kohdalleen ( synninpäästön sanoja seuroissa). Siis onko väärin, että ”uudet käskyt” ajavat ihmisiä Jeesuksen luo? Vai voiko ne ylipäätään saada ihmisen aidosti kaipaamaan Jumalan armoa?
”Uusia käskyjä” voisi olla vaikkapa hissin käyttö. Luoja on antanut ihmisille raajat etenemistä ja kiipeämistä varten, miksi sis käytämme hissiä? Emmekö mukavuudenhalusta, laiskuudesta, kiireestä ym. johtuen.
Tarkemmin ajateltuna esimerkiksi ripsiväri tai korvakorut eivät edes heikennä kuntoa, kuten hissin käyttö tekee, joten se tuntuu ”tekosynniltä” Näin naurettavalta tuntuu monet, ei kaikki, armoneuvot, Lapsekkaasti uskon myös, että syntiin taipuvaisen ihmisen ei ole hyvä olla etunenässä kaikissa asioissa.
Mutta niin kauan, kun ”uusista käskyistä” tulee autuuden ehtoja, mennään metsään. ”Uusia käskyjä” ei pidä laitettaman, koska Raamatun viimeisillä sivuilla vakavasti varoitetaan lisäämästä tai pois ottamasta mitään Jumalan Sanasta.
Olisi mainiota, jos RY:n penkissä istuessaan kuulisi varoituksia ylettömästä rikkauksien ja kunnian tavoittelusta, itsekkyydestä, pahan puhumisesta, väärästä todistuksesta, ahneudesta ja toisten sieluntilojen arvioinnin vaaroista. Todellisista kuolemansynneistä siis. Ehkäpä näillä nettikeskusteluilla on niissä oma tarkoituksensa?
Kol. 2:20 Jos kerran olette yhdessä Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkuvoimien ulottuvilta, miksi yhä käyttäydytte tämän maailman mukaisesti ja alistutte sellaisiin sääntöihin kuin 21 ”älä tartu”, ”älä maista”, ”älä kosketa”? 22 Tämä kaikkihan koskee sellaista, mikä käytön jälkeen häviää. Kysymys on vain ihmisten käskyistä ja opeista. 23 Nämä omatekoista hurskautta, nöyryyden harjoitusta ja ruumiin kurittamista vaativat käskyt tosin näyttävät viisailta, mutta todellisuudessa ne ovat arvottomia ja tyydyttävät vain ihmisen ylpeyttä.
Anonyymianonyymi: ”Olisi mainiota, jos RY:n penkissä istuessaan kuulisi varoituksia ylettömästä rikkauksien ja kunnian tavoittelusta, itsekkyydestä, pahan puhumisesta, väärästä todistuksesta, ahneudesta ja toisten sieluntilojen arvioinnin vaaroista. Todellisista kuolemansynneistä siis.”
Tuota olen itsekin odottanut! Klassisista kuolemansynneistä etenkin ylpeys, kateus, viha ja ahneus seillaisia ajatottomia syntejä, että niistä saa aina tarvittaessa jykevää lain saarnaa. Ne kun pukeituvat usein mitä erilaisimpiin muotoihin, usein jopa hyveisiin. Se voisi oikeasti herätellä ihmisiä ja ne on johdettavissa kymmenestä käskystä eli Jumalan laista. Noissa uusissa käskyissäkin on se vika, että ne tuppaa lopulta hämärtämään oikeaa Jumalan tahtoa
Jorma, valitettavasti kommenttiasi ei voida julkaista. Rikollisen nimen mainitseminen vahingoittaa uhreja. Ehdotan että kirjoitat asiasta, mielipiteesi perustellen, mutta jätä yksityishenkilöiden nimet pois.
Virallinen opetus SRK-vl porukassa on sellainen että ”armosta, Kristuksen tähden”. Mutta siinä on (piilo)ehtoja: 1) tunnustat, että tämä on ainoa oikea usko! (muuten sinua ei pidetä `kristittynä`. 2) elämässäsi täytyy olla ”uskonvanhurskauden” hedelmiä: t e k e m ä t t ä jättämisiä. (ks.Älä tee-syntilista edellä. Jos tällaisia harjoitat, olet (hengen)viassa, etkä ”oikein uskomassa”.
Kun joskus kuulisi seuralähetysissä puhuttavan oikeista, Raamatussa mainitusta ”hengen hedelmistä”. Ne pohjaavat kristillisiin k ä y t t ä y t y m i s n o r m e h i n. Aito kristitty ”rakastaa Jumalaa yli kaiken ja l ä h i m m ä i s-
t ä niinkuin itseään”!
Kristityn elämä ei ole kilvoittelua jonkun kirjoittamattoman sääntöviidakon kanssa. Ei minkään seurakunnan eikä yhdistyksen laatiman. Se on tottelevaisuutta, ei pelon vaan rakkauden vuoksi, kolmiyhteistä Jumalaa kohtaan. Se on rakkautta lähimmäiseen, ei toisen alaspainamista, arvostelua, vaan vaalimista ja tukemista. Hyvän Paimenen antama esimerkki on kristityn esikuva.
Rakkauden kaksoiskäsky on kaiken kristillisyyden alku. Siihen ei kuulu tosiaankaan hengellinen eikä henkinen väkivalta. Nyt on ilmoitettu Pävämiehessäkin, että vl-väki sanoutuu irti kaikesta väkivallasta. Se on hyvä päämäärä. Se alkaa parannuksesta, jossa väkivaltaa harjoittaneet pyytävät anteeksi uhreiltaan, joita on paljon liikkeessä ja siitä lähteneiden joukossa. Siitä lähtee tosi kristillisyyteen perustuva toimintakulttuuri, Jeesuksen askelien seuraaminen.
Noista käskyistähän , siiis syyllisyydestä, pääsisi kun haistattaa p….t.
Noh, vanhoillislestadiolaisethan tietenkin julkaisevat moisen heti kun sopii hommaan. voin kyllä alkaa kärvistellä teidän heimon kanssa ajankulukseni :)ja muuten sopii mulle.