Autuaita ovat Vapaamatkustajat

Rationaalinen ratkaisu. Aika ajoin pohtii jättäisikö liikkeen. Syitä on useita. Näkemyserot mitä elävä usko on. Mitä siellä Raamatussa oikeastaan sanottiinkaan? Tai ei vaan enää sisimmässään usko samalla lailla kuin ”virallinen oppi”. Hyväksikäyttöasian huono hoito. Joittenkin älyvapaat lohkaisut mediassa. Sitoutuminen ehkäisemättömyyteen kuormittaa liikaa. Naisten ”näkymättömyys”. Onhan näitä.

Ahdistusta voi yrittää helpottaa rationaalisella, kaupallisen osaston kustannus-hyöty -ajattelulla. Laskelmoiden. Hinta, Edut, Riskit.

– Toistaiseksi myönteiset asiat ovat voittaneet kielteiset. 

Toinen perustelu, myös omin korvin kuultuna uskovaisen naisen suusta:

– Ei kenenkään ole pakko olla vanhoillislestadiolainen. Eikä tehdä lapsia enempää kuin jaksaa. Kaikkea vaan ei voi saada.

Kaikkea ei voi saada maksamatta siitä hintaa.

Laskelmointi ja kalkylointi on kyllä meillä verissä. Ensimmäinen, toinen ja kolmas kerta!

Eli, niinkö me ajatellaan että yhteisöön kuulumisella on hintansa, joka tarkoitaa kuuliaisuutta normeille, jotka eivät perustu Raamattuun.  Omatunto vilahti yhteisön taskuun.

Mutta kun on valmis maksamaan sen hinnan, sen tarjoamat edut ovat suuremmat kuin normikärsimys. (Ja hei, kenellä edes varmimmin on tieto mitä Raamattu oikeasti sanoo? Luotetaan mitä veljet pöydän takaa sanoo.)

Seuroissa kuultua:

– Olemalla kuuliainen seurakunnalle, Saara-äidille ja sen armoneuvoille, pysyt uskomassa, ja pääset varmasti perille.

Loppujen lopuksi ainoa perustelu ry:lle jäämiseen onkin usko, että vain tässä joukossa pääsee lukeutumaan siihen ihmisjoukkoon, joka jatkaa elämäänsä kuoleman jälkeen taivaassa. Uskoo että muut kristityt joutuvat kadotukseen, tai sitten että heidän pärjäämisestään Viimeisellä Tuomiolla ei ole ainakaan mitään takeita. (Miten olisi, kelpaako vakuudeksi Jumalan Poika?)

Vaikka ei mielessään pitäisikään Vain Me -oppia perusteltuna, se  ei moniakaan häiritse. Sehän on kuitenkin vain jotain teologiaa,  ylätason teoriaa ja kaukana tavallisesta elämästä.

Käytännön elämään liittyvillä välittömillä eduilla on eniten painoa. Kaverit, ystävät, sukulaiset, ihmissuhdeverkostot. Harrastukset, hauska ajankulu, lasten ystävät, kummit, isovanhemmat.

Edut kuitenkin saa vain, jos sitoutuu, ei teologiaan, vaan noudattamaan sääntöjä.

Kun meitä on paljon, jotka vl-hengellisistä syistä sitoudutaan televisiottomuuteen, ehkäisemättömyyteen, korvakoruttomuuteen ja vastaavaan ”Armoneuvojen Systeemiin”, meitä yhdistää yhteinen kohtalo, ja porukassa on helpompi sitoutua. Vertaistuki auttaa hyväksymään höperötkin jutut.

Sitoutuminen erottaa näkyvästi ”maailmasta” ja luo sisäisen, lämpimän yhteenkuuluvuuden ja tunnelman. Tuttuja ja ystäviäkin on joka puolella pitkin maata ja ulkomailla asti. Saa talostella hyväksyttynä Valtakunnassa.

Mutta jotta näitä yhteisöllisiä etuja olisi, tarvitaan erottavat rajat ulkopuolisiin, epäkelpoihin.

Sisäpiiriläinen saa nauttia Evankeliumista, tavalla johon on lapsuudessa kasvanut. Tavalla joka on tuonut aina vapautuksen, sielunrauhan ja poistanut ahdistuksen.

Ahdistuksen, joka yhä uudelleen syntyy mieleen juuri siitä, että ei aina noudata niitä normeja eli armoneuvoja! Tai sortuu epäilemään niitä.

Elikkä 1) laaditaan Raamattuun perustumattomat  normit, Uudet Käskyt,  ja kun 2) niistä seuraa ahdistusta, sitoutetaan kristitty niihin 3) antamalla aina aika ajoin vapauttava anteeksianto niiden rikkomisesta. Kierre! Ikiliikkuja.

Salaisuus josta ei puhuta: systeemistä on tullut tyhjä evankeliumimylly. (Toiselta nimeltään vallankäyttö). 

Tämmöinen ei palvele Jumalaa eikä ihmisen kuolematonta sielua, vaan yhteisöä.

Kristuksen Vapaamatkustajat

Laskelmoiden ajatellen juuri sitouttaminen, eriyttämismekanismi tarvitaan siksi, että vältetään vapaamatkustajat. Sellaiset, jotka yrittäisivät vain poimia rusinat pullasta. Saattaisivat päästä helpommalla.

Hehän ottaisivat sen armon vastaan noin vain! Maksamatta siitä cost benefit -strategiamme edellyttämää hintaa.

Ainoan oikean ja erehtymättämän yhteisön kiinteys ja pysyvyys vaatii tarkkoja erottelumekanismeja. Normit, elämäntapasäännöt ovat niitä. Ihminen on valmis hyväksymään ne saadakseen edut.

Harvoille vl uskovisille  ”tavallinen kirkko” on kilpailukykyinen vaihtoehto millään tasolla. Ankea, harmaa ja epäkiinnostava.

Kirkkohan ei kertakaikkiaan alkuunkaan sovi tähän laskelmointikuvioon. Ihmiset menevät kirkkoon, vaikka siellä ei monta muuta istu, porukkahenki on vaipunut lattian rakoon eikä ihana laulu soi täyteläisenä kuin ry:llä. Ei ole eksklusiivista sisäpiirin ”ainoa oikea” yhteisöä. No, siellä ei kehoteta, ei vaadittuna vaan hyvällä mielellä,  kirkonrakennustalkoisiin eikä velvoiteta leipomaan myyjäisiin. 

Kristuksen Kirkossa on vain niitä Vapaamatkustajia.

Kirkossa ei aleta kaivella sinun sieluntilaa, mutta evankeliumi on tarjolla kaikille. Eikä seurakunnan lastenkerhossa, leipäjonossa tai avioliittoneuvonnassa kysytä, oletko kirkon jäsen. Suomen luterilainen kirkko ei tarjoa osallisuutta Kristuksessa markkinatalouden laskelmoivien lainalaisuuksien mukaan.

Autuaita ovat vapaamatkustajat, Päivän Lapset. Rahatta ja Hinnatta.

*     *     *

Ajattelemisen aihetta antoi Pekko.

Lue lisää :

Johannes Alaranta: ArmoEtuus

Johannes Alaranta: Tajusin että muissakin on meitä ja meissä muita

Gepardi: Sieluton vanhoillislestadiolainen?

Joku toinen: Toimitalon pyöritystä vai elävää uskoa?

Lähteä vai jäädä. Minä lähdin pois -blogi.

Pelkoa ei rakkaudessa ole: iltahartaus (Virpi Hyvärinen)

Peltonen: Armonlapset kaikki täällä: ristin kaksi suuntaa

Pekko: Nämä käskyt sinä pystyt täyttämään!

Pekko: Wanted: Paavali rauhanyhdistykselle!

Puhuja. Minä lähdin pois -blogi.

Advertisement