Mediassa pyörii vanhoillislestadiolaisuudesta paljon huhujen perusteella kirjoitettuja perättömiä juttuja, on vanhoillislestadiolainen yhdeksän 
lapsen isä Jorma Hentilä todennut MTV3:n haastattelussa. Lestadiolaisnuoret ovat joutuneet tämän takia usein kiusatuksi. Hentilä on halunnut kertoa julkisuuteen siitä, millaista uskovaisen perheen elämä todellisuudessa on ja mikä on uskon päämäärä.
Hän puhuu siitä, mitä vanhoillislestadiolaisuus hänelle itselleen henkilökohtaisesti merkitsee.Hentilä on Vantaan rauhanyhdistyksen puheenjohtaja.
Hentilä kumoaa huhut ”syntilistasta” eli kiellettyjen asioiden luettelosta. Hän ei ole koskaan sellaiseen törmännyt. Lasten toivotaan pysyvän vanhoillislestadiolaisina myös aikuisina. Muu perhe ei kuitenkaan hylkää heitä silloinkaan, vaikka he avioituisivat ei-lestadiolaisen kanssa ja jättäisivät vl-uskon.
Haastattelu julkaistiin MTV3:n Studio55:n haastattelusarjassa ”Lähipiiri voimavarana – Onko sinulla tarina kerrottavana”. Tätä ennen lestadiolaisisät ovat julkaisseet käsityksiään netissä anonyymeina mm. Kotimaa 24-blogissa.
Televisio sotii Raamatun opetuksia vastaan
Jorma Hentilän yhdeksänlapsinen perheen usko näkyy arjessa muun muassa siten, että alkoholi, rock-musiikki ja televisio eivät kuulu Hentilöiden elämään. Perhe käy myös säännöllisesti seuroissa.
– Ei ole kyse siitä, että tekniikka ja sen mukanaan tuomat mahdollisuudet olisivat syntiä. Televisiossa on paljon hyvää. Mutta sieltä tulee myös seksuaalisviritteistä viihteellisyyttä ja turmiollisuutta, jotka sotivat Raamatun opetuksia vastaan.
Vaikka televisiota Hentilöiltä ei löydy, on perheessä Internet-yhteys ja älypuhelimia.
Kuten tunnettua, televisio-ohjelmien seuraaminen Internetin kautta on vanhoillislestadiolaisille sallittua.
Perheessä on tapana keskustella Internetin vaaroista. Hentilän mukaan heillä pidetään kiinni samanlaisista rajoituksista kuin muissakin lapsiperheissä.
– Jos kello lähestyy puoltayötä, niin silloin sanomme, että nyt kone kiinni. Ei Facebookin status-päivitystä tarvitse puolen tunnin välein päivittää, Hentilä naurahtaa.
”En halua viettää iltojani ravintoloissa”
– Joskus sanotaan, että vanhoillislestadiolaisuus olisi kieltojen ja käskyjen alla elämistä. Enemmän tässä on kyse siitä, että en halua viettää iltojani ravintoloissa tai kuunnella rock-musiikkia. Tahdon viettää aikaani niissä kuvioissa, jotka tukevat uskoani. Haluamme kasvattaa lapsiamme siveellisyyteen ja hyvään kielenkäyttöön, kuten moni muukin perhe.
Tärkeintä: ”Tämän uskon omistajana pääsee taivaaseen”
Hentilä itse kokee vanhoillislestadiolaisuuden olevan itselleen oikea uskonto.
– Tässä uskossa saa nauttia Jumalan rauhasta. Raamatun mukaan on taivas ja kadotus, ja tämän uskon omistajana aikanaan pääsee taivaaseen. Siinä on uskon päämäärä.
Hän toivoo, että myös perheen lapset pysyvät jatkossakin vanhoillislestadiolaisina.
– Jokainen murrosikäinen nuori joutuu miettimään, onko tämä usko heille oikea. Ei ole selvää, että kaikki haluavat jatkaa uskossa.
Vl-uskosta luopunutta ei hylätä, vaan hän saa osakseen erityistä rakkautta
Vanhoillislestadiolaisille avioliitto on pyhä, ja avioero on Jumalan sanan vastaista. Vanhemmat rukoilevat sitä, että lapset löytäisivät samalla tavoin uskovan puolison.
– Tähän pyrimme.
Jos lapsi kuitenkin rakastuisi ei-uskovaiseen ja päättäisi silloin jättää vl-uskon, ei Hentilä usko muuttavansa omaa suhtautumistaan lapseensa.
– Vanhempien rakkaus lastaan kohtaan pysyy, olipa lapsi vanhoillislestadiolainen tai ei. Ne vanhemmat, joiden lapsi on ajautunut ulos vanhoillislestadiolaisuudesta, tuntevat lastaan kohtaan erityistä rakkautta. Lasta ei silloin hylätä, vaan rakkaudella kutsutaan takaisin.
Perheen onnellisuuden takana vaimo
Hentilöiden perheessä hektisimmät vaiheet ovat jo ohi. Nuorin lapsista on jo kuusivuotias ja vanhin 23.
– Silloin kun meillä oli useampi alle kouluikäinen, oli sukulaisista paljon apua. Myös vanhimmat lapset auttoivat. Meillä lapset on aina opetettu tekemään kotitöitä, mutta myös leikille on jäänyt tilaa.
Perheen pyörittämisessä vaimolla on aina ollut suuri rooli. Hentilä sanoo arvostavansa vaimoaan suuresti.
– Meidän onnellisen perheemme takana on rakas aviovaimoni, jonka rooli tässä perheessä on valtavan iso.
Oikeus uskontoon ilman häirintää ja kiusaamista
Julkisuudessa esiintyy useita vanhoillislestadiolaisuuteen liittyviä harhaluuloja. Esimerkiksi syntilistoihin Hentilä ei ole koskaan törmännyt. Vanha pesukonehuhukaan ei pidä paikkansa. Perheen pyykinpesukoneessa ja kuivausrummussa on molemmissa ikkunat.
– Mediassa pyörii paljon huhujen perusteella kirjoitettuja juttuja, jotka eivät pidä paikkaansa. Jotkut nuoret kokevat kohtuutonta kiusaamista uskonsa vuoksi. Kenelläkään ei ole oikeutta kiusata toista uskon vuoksi, oli uskonto mikä hyvänsä, Hentilä muistuttaa.
Lähde:
Tuuli Lindgren: Vanhoillislestadiolainen paljastaa: Tällaista elämämme oikeasti on. MTV3 Studio55.
Lue lisää:
Ent. Lukkari: Ajatuksia ajassa
Ex vl-isä: Paine suureen perheeseen on säälimätön. Kotimaa24 6.9.2011.
Gepardi: Herätyssaarna (1.Tess.4:21)
Jorma Hentilä: Jalanjäljissä. Päivämies, Matkaevääksi.
Jorma Hentilä: Jumala antaa sadon ajallaan. Päivämies, Matkaevääksi.
Jorma Hentilä: Raamattu ei anna lupaa kiusaamiseen. Päivämies, Matkaevääksi.
Topi Linjama: Olemmeko luterilaisia? Vihreällä valolla -blogi 16.9.2010.
Topi Linjama: Synti vai synnit? Epäkuluttajan blogi.
Nimetön kirjoittaja: Lestadiolaisisät eivät ole vaimojensa ja lastensa alistajia. Kotimaa24 3.8.2011.
Pekko: Nämä käskyt sinä pystyt täyttämään!
Peltonen: Armonlapset kaikki täällä: ristin kaksi suuntaa
Pikku Dorrit: Olen vanhemmilleni viiva nimilistassa
Antero Ruokokoski: ”Ei musta oo isänä siihe mihi naiset on”. Nuorten monilapsisten vanhoillislestadiolaisten isien ajatuksia isyydestä ja äitiydestä. Pro gradu -tutkielma, Jyväskylän yliopisto 2007.
Olli Seppälä: Lestadiolaisisät keskustelevat nimimerkkien suojissa. Kotiimaa 24 6.9.2011.
SRK:n johtokunta: Television hankinta ja konsertissa käyminen on synti
Syntinen ja sairas: Äiti tyttärelle: “Kun lapsi kieltää uskon, se on pahempi kuin lapsen kuolema.”
Televisiopäätös (Wikipedia)
Uskotaa vaan. Minä lähdin pois -blogi.
Uskovainen isä: ”Oikea” uskovainen. Keskustelu Mopin palstalla 3.5.2010.
Omat polut © - etnisten vanhoillislestadiolaisten kertomuksia ja kokemuksia 
Kyllä uskovaisista on liikkeellä vääriä huhuja ja paljon. Tuo ns. syntilista on tyypillisimpiä väärinkäsityksiä. Uskohan on niin omakohtainen asia ettei sellaista”listaa” voi todellakaan edes olla olemassa. Asioita ei voi jakaa mustavalkoisesti syntiin ja ei-syntiin! Juuri tällä viikolla juttelin erään päiväkahviseurana olleen äidin kanssa uskomisesta ja elämästä. Eikä nämä asiat todellakaan tuntuneet ahtaan mustavalkoisilta, siltä, että joku asia joko on syntiä, tai sitten ei… Ei se mene niin.
Juteltiin hiljakkoin esim. siitä, kun joissakin perheissä katsellaan dvd-elokuvia, ja joissakin vain itsekuvattuja videoita lomamatkoilta, synttäreiltä, juhlista tms. Eikä kukaan tule sanomaan, että ne jotka katselevat dvd-elokuvia, ovat uskovaisia, ja ne jotka katselevat vain itsekuvattuja, ovat. Jokainen tekee itse omaa uskoaan suojelevia päätöksia. Esim, ei hanki videoita ollenkaan, ettei tule hankaluutta miettiä, onko tämä video sopiva vai ei. Jossakin perheessä taas videoita katsellaan, ja ovat silti uskovaisia.
Joku taas voi pitää jotain cd:tä epäsopivana, ja toinen sitä kuuntelee hyvällä omallatunnolla. Sama juttu tietokonepelien kanssa. Samoin meikkaaminenkin… joku vl laittaa puuteria kasvoihin, toisen mielestä se ei ole ollenkaan sopivaa. Eikä näissä asioissa tosiaan ole niin, että toinen on uskovainen, toinen ei. Asiat eivät olekkaan niin mustavalkoisia.
Niin, ja toisten mielestä ehkäisy ja saunakalja ja elokuvissakäynti on ok – ei täällä kaikki ole sellasia tiukkapipoja jotka ei nauti elämästä.
nuo ovat syntiä.. kaljat ja muut, siinä ei mitkää omat mielet auta,. ja jos oma tunto ei niistä muistuta sillon ,, se on paatunut.. ja alkaa sallia muutkin synnit, synti in sydämen luopumista jumalasta
Synti on sydämen luopumista vl-säännöistä. Näin on aina ymmärretty siijonissa.
Tästäkin haastattelusta havaitsee, miten metsään on nyt liikkeessä menty. Uskon kohde ei ole Kristus, vaan oma yhteisö: seurakunta, rauhanyhdistyksen yhteisö.