Duggarin 19-lapsisessa perheessä odotetaan nyt 20. lasta. Duggarit kuuluvat konservatiiviseen evankelikaaliseen baptisti-uskonyhteisöön, jossa ehkäisyä ja televisiota pidetään syntinä. Perheellä on oma reality-tv-show.
* * *
Vanhoillislestadiolaisuuden lehdessä Päivämiehessä korostetaan, että ehkäisykielto, josta liikkeen puhujat päättivät virallisesti vuonna 1967, on edelleen voimassa ja velvoittaa uskovaisia. Kansanopiston opettaja Tuuli Hintsala on kirjoituksessaan Päivämiehessä painottanut sitä, miten 
ehdoton normi ehkäisemättömyys on vanhoillislestadiolaiselle avioparille (Päivämies 5.10.2011).
Kirjoitus on selvästi vastaveto Kotimaa24:ssä hiljattain laajan keskustelun herättäneelle anonyymille liikkeestä irrottautuneen miehen kirjoitukselle Paine suureen perheeseen on säälimätön .
Naisen kirjoittamalla ehkäisykiellon puolutustuksella liike yrittää pitää kiinni ”muuttumattomasta opista” ja uskottavuudestaan tilanteessa, jossa ilmeisesti ainakin kolmannes vl-pariskunnista tosiasiassa käytännössä rajoittaa lisääntymistään.
Onkin erikoista, että Hintsala ei perustele ehkäisykieltoa lainkaan Raamatulla. Tämä on hänen kirjoituksensa vakavin puute. Väitteet jäävät kirjoittajan omiksi mielipiteiksi, vailla kristinuskon hengellistä sisältöä.
Uskomisen tulee perustua aina Raamattuun.
Kolme vuotta sitten niinikään vl-nainen, terveydenhoitaja Terttu Holmi vaati Kotimaa-lehden haastattelussa selkeitä ohjeita siitä, että naisen hyvinvoinnin ja terveyden niin vaatiessa ehkäisy on sallittava ja tähän on julkaistava selkeät ohjeet Päivämiehessä, missä tilanteissa ehkäisy on hyväksyttyä.
Naisen raskaudenpelon, synnytyksen jälkeisen masennuksen ja muut terveyshuolet Hintsala kuittaa suosittamalla keskusteluja ymmärtäväisten ihmisten kanssa, mutta ei missään tapauksessa ehkäisyä. Hänen mukaansa erityisesti Rauhanyhdistysten diakoniatyö tukee lapsiperheitä ja vanhemmuutta.
Perusteena ei lapsirakkaus, vaan uskomus että vain Jumala tietää naiselle kuuluvien synnytysten määrän ja ajoituksen
Monet ulkopuoliset ovat kuvitelleet, että vanhoillislestadiolaiset parit hankkivat suuren perheen siitä syystä, että he ovat harvinaisen lapsirakkaita ihmisiä ja tykkäävät suuresta perheestä.
Kysymys ei kuitenkaan Hintsalan mukaan ole siitä, että vanhoillislestadiolaiset erityisesti rakastaisivat lapsia ja siksi haluaisivat itselleen suuren perheen. Toki sellaisiakin yksilöitä liikkeessä varmasti on.
Mutta suuri perhe on ymmärretty olevan ensi sijassa uskon hedelmä ja tulee lestadiolaisen ihmisen vastuulle seurauksena hänen uskostaan siihen, että vain Jumala tietää kullekin naiselle syntyvien lasten määrän. Sattuipa ihminen itse pitämään lapsista tai ei.
Juuri tämä uskomus on perusteena sille, että aviopari haluaa elää ilman ehkäisyä, harkitsematta ja suunnittelematta lasten määrää ja raskauksien ajankohtaa ennakkoon.
– Ilman uskoa Jumalaan emme ottaisi lapsia vastaan elämäntilanteeseen katsomatta. Emme ottaisi vastaan enää kymmenettä tai viidettätoista lasta, painottaa Tuuli Hintsala.
Hintsala osoittaa lausunnollaan, että lapsia hankitaan silloinkin, vaikka vanhemmat eivät itse enää tosiasiassa toivoisi eivätkä haluaisi yhtään uutta lasta perheeseen.
Toisessa kohtaa Hintsala paljastaa oman luvalla sanoen sydämettömältä tuntuvan asenteensa lapsettomuudesta kärsiviin kun hän selittää:
– Olen halunnut uskoa yksinkertaisesti, että Jumala on yhä elämän luoja. Joihinkin perheisiin hän antaa paljon lapsia, joihinkin vähän tai ei ollenkaan.
Hintsala ei asetu sen parin asemaan joka ei voi saada ainuttakaan lasta. Jumalako se tosiaan ”ei halunnut” antaa heille yhtään lasta, mutta Hän ”halusi” antaa 11 lasta Hintsalalle? Näinkö se menee? Ja Jumalan ratkaisut ovat Jumalan ratkaisuja, niihin ihmisen on tyydyttävä? Miltä mahtaa tuntua lapsettomuudesta kärsivän lukea tällaista tekstiä.
Samoin argumentein omaa ehkäisykieltoaan perustelevat myös Yhdysvalloissa vaikuttaviin konservatiivisiin, evankelikaalisiin fundamentalistilahkoihin kuuluvat kristityt. Näitä ryhmittymiä on useita kymmeniä ja niiden vaikutus on voimistumassa. Uskonliikkeiden historialliset juuret ovat alkuaan 1700-luvun Englannissa ja eurooppalaisessa pietismissä, sittemmin protestanttisessa fundamentalismissa.
Vanhoillislestadiolaisuudella ja näillä amerikkalaisperäisillä liikkeillä on yhteistä konservatiivinen, patriarkaalinen sukupuolijärjestelmä, johon liittyy erityisesti naisiin ja tyttöihin kohdistuva kontrollointi ja vallankäyttö.
Toisaalta nainen myös saa arvostusta ja kunniaa yhteisössä suuresta perheestä, ja jotkut uskovaisista naisista tuntuvat ikäänkuin addiktoituneen saamaan aina uuden ja uuden vauvan.
Gil ja Kelly Batesin nykyisin 18-lapsiseen perheeseen odotetaan lisää jälkeläisiä, mikäli Herra niin suo.
Tuuli Hintsala katsoo, kuten asia aivan oikein onkin, että suuri perhe ei ole vanhoillislestadiolaisen naisen ja miehen oma valinta. Päinvastoin, Hintsala varoittaa kirjoituksessaan ottamasta elämää ”omiin käsiin”. Perheen koko ei voi eikä saa olla uskovaisen ihmisen oma valinta. Ei silloin kun perheestä tulee jättisuuri, eikä silloinkaan jos perhe jää pieneksi.
Ristiriitaista onkin, että vain silloin lääketiede voidaan ottaa avuksi ja ”ottaa tilanne omiin käsiin”, jos vl-aviopari ei saa lainkaan lapsia.
Lisääntymislääketieteen tarjoamiin hormoneihin ja lapsettomuushoitojen menetelmiin on nykyään lestadiolaisenkin luvallista turvautua hyvällä omallatunnolla, vaikka Jumala on päättänyt, että Hän ei anna pariskunnalle yhtään lasta. Näin siis on luvallista tehdä, vaikka uskotaankin, että ”Jumala on elämän luoja. Joihinkin perheisiin hän antaa paljon lapsia, joihinkin vähän tai ei ollenkaan”.
Pääasia onkin nähtävästi mahdollisimman suuri lisääntyminen, joka on vain naamioitu puheeksi ”Jumalan tahdosta”.
* * *
Jollain kummallisella logiikalla Hintsala ohittaa sen vääjäämättömän tosiseikan, että kaikki mitä aikuinen ihminen tekee ja jättää tekemättä, ovat ihmisen omia valintoja, joista ihminen kantaa itse vastuun. Myös ehkäisemättömyys on ihmisen oma tietoinen päätös. Tästäkään Päivämiehen kirjotuksessa ei kerrota, miten ehkäisemättömyysvaatimus on Raamatulla ja kristinopilla perusteltavissa. Mutta Raamatussa on asetettu velvoite uskovaiseksi itseään kutsuvalle tarjota vastauksia Jumalan sanan perustalta:
”…olkaa aina valmiit vastaamaan jokaiselle, joka teiltä kysyy sen toivon perustusta, joka teissä on, kuitenkin sävyisyydellä ja pelolla” (1. Piet. 3:15).
[Väliotsikot toimituksen.]
* * *
Hintsala: Hetkeäkään en haikaillut helpon kaksistaan elämisen perään
”Olin nuori, noin viikko sitten vihitty vaimo. Muistan sen ajatuksen keskellä kirkasta päivää: Jospa en alkaisikaan lähiaikoina odottaa vauvaa! Olisi 
niin helppoa ja mukavaa elää rauhassa kahden. Saisin paneutua kiinnostavaan työhöni, jota juuri olin aloittamassa. Mieheni saisi edistetyksi opintojaan, jotka veisivät vielä useita vuosia. Ajatus oli paitsi houkutteleva myös yllättävä: nytkö jo alkavat pohdinnat siitä, mikä olisi sopiva aika saada lapsia.
Sain tietää vauvan odotuksesta pian. Tulin tiedosta huikean onnelliseksi; hetkeäkään en haikaillut helpon kaksistaan elämisen perään. Ehkä olin alitajuisesti jo kuvitellut, miten vaikeaa minulle olisi jäädä kokonaan ilman lapsia.
Kun esikoiseni oli viiden kuukauden ikäinen, aloin odottaa kaksosia. Sitten sain lapsia puolentoista tai kahden vuoden välein, kaikkiaan yksitoista.
Ilman uskoa emme hankkisi suurta perhettä harkitsematta olosuhteita
Avioliitto ilman ehkäisyä tuntuu meistä uskovaisista luonnolliselta elämäntavalta. Emme oikein edes käsitä, miksi ulkopuoliset ihmettelevät ja kauhistelevatkin sitä.
Hetkittäin olen kuitenkin tajunnut sen hurjan luottamuksen ja melkeinpä mielettömän riskinoton, joka kasvavan perheen elämään sisältyy. Ilman uskoa Jumalaan emme ottaisi lapsia vastaan elämäntilanteeseen katsomatta. Emme ottaisi vastaan enää kymmenettä tai viidettätoista lasta.
Suomalainen nainen synnyttää keskimäärin vajaat kaksi lasta. Suurempi syntyvyys olisi maassamme toivottavaa, mutta vanhemmat pitävät kahta, kolmea lasta perheelleen järkevänä määränä. Useampi lapsi ajatellaan uhkaksi perheen taloudelle tai vanhempien jaksamiselle. Varmaan myös ajatellaan, että on lapsen etu kasvaa pienessä perheessä.
Ei-vl-parilla voi olla suurperhe, koska he iloitsevat lapsista – mutta uskovaisilla siksi, koska vain Jumala tietää lasten määrän
Olen joskus pohtinut, miksihän eräät tuntemani vanhemmat ovat ilman uskonnollista vakaumusta halunneet seitsemän lasta. Olin perheen äidin kanssa yhtä aikaa synnyttämässä ja näin, kuinka onnellinen hän oli seitsemännestä vauvastaan. Varmaan hän ja hänen puolisonsa olivat tunteneet paljon iloa myös isommista lapsistaan. He olivat kokeneet lapsiperheen elämän kaiken vaivannäön arvoiseksi. Myös uskovaisissa perheissä iloitaan lapsista. Erään 12-lapsisen perheen jääkaapin ovessa luki isoin kirjaimin: ”Lapset ovat rikkaus.”
Uskovaiset perheet eivät kuitenkaan ole suuria tämäntapaisista syistä. Minulle lasten vastaanottaminen on ollut ennen kaikkea uskon kysymys. Olen halunnut uskoa yksinkertaisesti, että Jumala on yhä elämän luoja. Joihinkin perheisiin hän antaa paljon lapsia, joihinkin vähän tai ei ollenkaan. Jumala tietää, milloin lastemme on määrä syntyä.
Myös varmojen päivien laskeminen on ehkäisemistä!
Jos lapsia syntyy tiheästi, heräävät kuitenkin epäilykset. Työtä on paljon, perheen kanssa selviytyminen huolestuttaa. Onko toisten lasten kannalta edes oikein saada uusi vauva kovin pian?
– Voivatko uskovaiset parit säädellä perheen kasvua niin sanottujen varmojen päivien avulla? kysyivät opistonuoret meiltä aikuisilta.
Varmojen päivien mukaan eläminen ei tuntuisi samalla tavalla raskauden ehkäisyltä kuin esimerkiksi ehkäisypillereiden käyttö.
Mitä muuta se kuitenkaan on kuin elämän alkamisen säätelyä omin ehdoin? Omatuntoni oli tässä asiassa herkkä, ja ajattelin myös, että olisi henkisesti raskasta elää avioliitossa tuolla tavalla laskelmoiden. Vaikka uusi odotus oli joskus vaikea hyväksyä, tuntui silti helpommalta ja oikeammalta luottaa, että Jumala tietää, milloin lastemme on määrä syntyä.
Apua raskaudenpelkoon ja huoleen suistumisesta synnytyksen jälkeiseen masennukseen keskustelusta, ei ehkäisystä
Jotkut äidit ovat kertoneet minulle raskaaksi tulemisen pelostaan.
Pelon syynä ovat olleet edellisen raskausajan ongelmat tai vaikea synnytys.
Eräs nuori äiti kertoi, miten synnytyksen jälkeinen masennus oli jättänyt trauman.
Tällaisia kokemuksia on tarpeen jakaa ymmärtävien ihmisten kanssa. Neuvolasta ja sen kautta saa ammattiapua sekä pelkojen voittamiseen että siihen, miten ongelmia voidaan ehkäistä.
Asian esille ottamista helpottaa, kun muistaa, että terveysongelmia ja pelkoja voi kokea kuka tahansa raskauksien määrästä riippumatta.
Minä sain jatkaa elämääni, mutta Jumala päätti, että en enää voi saada lapsia
Itselleni viimeinen odotus oli henkisesti vaikea. Aavistin, että synnytykseen sisältyi suuri riski. Luoja antoi terveen lapsen, ja itse sain kriittisten tilanteiden jälkeen jatkaa elämääni. Jumalan tarkoitus oli kuitenkin, etten tämän jälkeen saisi lapsia. Sen kuullessani olin toisaalta helpottunut, kun synnytykseen liittynyt uhka oli ohi, mutta pitkään tunsin myös haikeutta vauva-ajan päättymisen vuoksi.
Kokemusteni jälkeen olen miettinyt paljon avautumisen merkitystä. Emme aina jaksa luottaa Jumalan varjelukseen, ja siksi meidän olisi tärkeä puhua huolistamme. Yksin kannetut pelot heijastuvat kodissakin kärsimättömyytenä ja poissaolevuutena.
Väsymystä tulee hoitaa anteeksiantamuksella
Toisenlaisista perhehuolista olen puolisoni kanssa usein keskustellut. Ison perheen työssäkäyvinä vanhempina olemme kipuilleet, huomioimmeko riittävästi jokaista lastamme. Olemme myös miettineet, miten hoitaisimme väsymystämme, ettei se hallitsisi kodin elämää.
On selvää, ettei perheen koko ratkaise, millainen perusturvallisuus lapsella on ja millaiset eväät hän elämälleen saa. Monet asiat kodissa vaikuttavat siihen.Erään psykologin luennosta on mieleeni jäänyt lause, että kodin ilmapiiri muodostuu lapsen sisäiseksi ilmapiiriksi. Lapsen kasvoista, puheista ja käytöksestä näemme, onko hänen hyvä olla. Vaikka kotona olisi välillä itkua ja riitaa, huoliakin, se voi silti olla turvallinen koti, jos sen ilmapiiri on hyväksyvä ja armollinen.
Varmasti useimmat uskovaisten kotien lapset voivat kodissaan hyvin. Työssäni ja tuttavapiirissäni olen ihastellut, miten tasapainoisia nuoria suurissa perheissä voi varttua. Usein olen onnellisena katsellut omia, yhdessä leikkiviä lapsiani. Vielä enemmän olisin kuitenkin voinut käyttää anteeksiantamusta voiman ja lohdutuksen lähteenä lapsilleni.
Anteeksiantamuksen evankeliumi on olennaisen tärkeä myös puolisoiden kesken. Sen avulla hoidamme kahta jaksamiseen ja kodin ilmapiiriin eniten vaikuttavaa asiaa: aviosuhdettamme ja uskonelämäämme.
Kuuliaisuus ehkäisemättömyyden normille antaa ihmiselle Jumalan siunauksen
Tavoittaakohan kirjoitukseni jonkun erityisen väsyneen isän tai äidin? Jumalan valtakunnan ulkopuolelta saat kehotuksen, että ottaisit perheen kasvun omiin käsiisi. Uskovaisten joukossa vanhemmuuttasi tahdotaan tukea.
Itse olen saanut kristillisyyden julkaisuista, aviopuolisoiden keskusteluilloista ja leireiltä hyviä neuvoja ja rohkaisevia vertaiskokemuksia. Rauhanyhdistyksen diakoniatyö tukee lapsiperheitä. Sukulaisilla ja ystävillä on mahdollisuuksia auttaa. Avun pyytäminen voi tuntua nöyryyttävältä, mutta vaikeissa elämänvaiheissa se on vastuullisuutta.
Oma kokemukseni on, että luottamukseen ja kuuliaisuuteen on sisältynyt siunaus. Jumalan lahjana olen saanut rakkaan perheeni. Hänen johdatukseensa turvautuessani olen varmasti myös välttynyt monilta pettymyksiltä, syyllisyydentunteilta ja uskon vaaroilta. Kaikkea saamaani siunausta en vielä edes näe enkä osaa ymmärtää.”
Ajattelemisen aihetta antoi Tuuli Hintsala. (Esittely: Kapu.)
* * *
Lue lisää:
Tuuli Hintsala: Lasten vastaanottamiseen liittyy iloa ja kipua. Päivämies 5.10.2011.
Ajatuksia suurperheestä. Hitaita raapaisuja -blogi.
Avoin kirje herätysliikkeelleni: Raskauden pelko
Daisy Dumas: Couple with 18 children reveal they’re now praying for more… despite having no health insurance. 24.8.2011.
Ehkäisykysymys vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen opetuksessa 2000-luvulla
Elo-Veera: Raja tuli vastaan
Ex vl-isä: Paine suureen perheeseen on säälimätön. Kotimaa24 6.9.2011.
Anne Hentilä: Jokainen vauva otetaan vastaan lahjana. Kaleva 21.3.2009.
Terttu Holmi: Lisääntymisvelvoite voi viedä naisen kuoleman porteille (Kotimaa 28.1.2009.)
Juhani Huttunen: Raamatulla päähän. Kirkko ja Kaupunki 20.9.2010.
Ihmisoikeusliitto: Ehkäisykielto loukkaa ihmisoikeuksia
Vuokko Ilola: Tuuli Hintsala kysyy Päivämiehessä. Blogikirjoitus 4.10.2011. Kotimaa24.
Vuokko Ilola: Päässä muhisee edellisen aiheen tiimoilta…. Blogikirjoitus 8.10.2011. Kotimaa24.
Is having 19 kids ’abusive’? The Week 26.8.2011.
Cathryn Joyce: Extreme Motherhood. Newsweek/The Daily Beast 16.3.2009.
Korpijaakko: Puhe murhasta kääntyi puheeksi seksin pyhyydestä ja sukusolujen oikeuksista
Sirpa Kortet: Pentti, 83, on käynyt Suviseuroissa vuodesta 1945 – Jälkeläisiäkin on kertynyt kolmessa polvessa jo 286. Satakunnan Kansa 1.7.2017.
Kultsi, meille tulee taas vauva – jo 20:nnen kerran. Ilta-sanomat 9.11.2011.
Kyllin hyvä vl-äiti: Tämä lapsi on kuopuksemme
Libby Anne: Love, Joy, Feminism
Libby Anne: My Life as a Daughter of Christian Patriarchy
Topi Linjama: Induktiivisesta päättelystä. Vihreällä valolla -blogi 6.10.2011.
Topi Linjama: ”Lasten vastaanottaminen ennen kaikkea uskon kysymys”. Vihreällä valolla -blogi 8.10.2011.
Maria: En alkaisi tätä rumpaa uudestaan
Claire Pedersen et al.: Meet the Bates Family – All 20 of Them. ABC News Nightline 19.1.2011.
Rosie: Ai mutta ei lapsia?
Markku Ruotsila: Yhdysvaltain kristillinen oikeisto. Helsinki: Gaudeamus 2008.
Omat polut © - etnisten vanhoillislestadiolaisten kertomuksia ja kokemuksia 
suuri pehe on rikkaus. aina on sanottu että lapsi tuo leivän tullessaan.
Olisin kiinnostunut kuulemaan, miten vanhoillislestadiolaisuudessa suhtaudutaan imetykseen. Lapsentahtisesti imetettävän, täysimetyksessä olevan vauvan äidin on lähes mahdotonta tulla raskaaksi kovin pian uudelleen.
Hei Raakel, kyllä minä olen valitettavasti kuullut niistäkin lukuisista äideistä, jotka lopettavat imettämisen, ETTEI VAAN KUKAAN LUULISI, että meillä ehkäistään. Siis yhteisön pelko menee lapsen edun edelle!
Hauska lukea tätä sivustoa. Täällä suurinosa ei tiedä mitä on normaali vanhoillislestadiolaisuus tai sitten teillä on ollut vahvat vaikutteet esikoislestadiolaisuudesta. Tunnen henk. koht. toista sataa uskovaita perhettä ja olen varma, että jos joku imettää vaikka kolmatta vuotta, niin kukaan ei tule kyselemään hänen motiiviaan. Ainakaan ehkäisyn kannalta. Tuo on ihan täyttä puppua. Nykyään kaikissa oppaissa kehotetaan imettämään pidempään kuin aikoinaan neuvolassa on opetettu ja se on jokaisen oma asia miten kauan imettää. Se ei ole uskon asia.
”Ehkäisemättömyyden normi” on toimituksen keksimä sosiologinen hienous kuvaamaan sitä, mitä lestadiolaiset pitävät Jumalan tehtävänä, se on elämästä päättäminen. Ensimmäisen uskonkappaleen mukaanhan Jumala on kaikkivaltias. Raamatun mukaan Jumala on elämän ja kuoleman Herra. Psalmiessa sanotaan, että lapset ovat Herran lahja. Jumala kehoitti jo paratiisissa lisääntymään, ei ehkäisemään. Jeremia kehoitti israelilaisia Babyloniassa perustamaan perheitä ja saamaan lapsia.
Kysymyksessä ei ole mikään normi, josta voi ajattelevana ihmisenä niin haluteessaan poiketa. Ehkäisyssä ihminen asettuu Jumalan paikalle eikä enää usko Hänen kaikkivoipaisuuteensa. Siksi voidaan sanoa, että perhesuunnittelu on elämän ja kuoleman kysymys paitsi syntymättömälle lapselle, myös ratkaisuun päätyneiden vanhempien kannalta.
Joo, kyllä mä vähän ajattelen että miksi uskovat turvautuu yhtään missään asiassa lääketieteeseen? Eikö olisi parempi kuolla silloin kun Jumala asettaa sen määräajan? Mikä hinku meillä on roikkua täällä elämässä kun paljon parempi on paratiisin iloissa taivaassa odottamassa?
Minä en allekirjoita ajatusta ehkäisemättömyyden välttämättömyydestä. Olen sitä mieltä että ihmisenkin lisääntyminen on ihmiselle kuten muillekin lajeille annettu kyky ja ominaisuus, jotta ihmiskunta säilyisi. Lisääntymistä ei pidä hengellistää. Jumala ei vaadi yksityiseltä ihmiseltä maksimaalista lisääntymistä, jotta ”maa tulisi täyteen” konkreettisesti. Saati, että Jumala vaatisi lisääntymistä autuuden ja taivaaseenpääsyn tai ”oikeanlaisem uskovaisuuden” ehtona. Siitä ei Raamattu puhu mitään. Myös eläinkunnassa on säätelymekanismeja joilla populaation kasvua rajoitetaan. Maa muuten on jo nyt ”tullut täyteen”, kulutamme yli luonnon kestokyvyn.
Olenkohan minä ainoa jolle tuli tunne että Tuulin kirjoituksesta huokuu onnistuneen uskovaisen ylimielisyys.
Jos on metsässä niin on vaara ettei näe muita kuin kieroja puita. Itselle tuli kyllä lähinnä turvallinen olo. Joo, te varmaan näette tämän minunkin tekstin ”ylimielisenä”. No sitten näette. ;DD
Et tainnu olla ainoa,mulle tuli ainaski paha olo …
Minä en saanut kuvaa ylimielisestä ihmisestä, mutta jutun lukemisen aikana ahdisti tosissaan, kurkkua kuristi ja mahassa heitti. En vaan tajua tuollaista ajatusmaailmaa, että ehkäistä ei saa kuin vasta silloin, kun kuolema meinaa korjata. Minua ei haittaisi tällaiset puheenvuorot Päivämiehessä ollenkaan, jos ne esiteltäisiin monien muiden (erilaisten) puheenvuorojen joukossa, mutta kun tällaista tekstiä kirjoitetaan ainoana totuutena niin kyllä se pahalta tuntuu. Meidän joukossamme liikkuu kuitenkin niin monella eri tavalla tästä e-asiasta ajattelevia, että toivoisi kaikkien äänien kuuluvan tasapuolisesti sieltä Päikkärinkin sivuilta.
”että ehkäistä ei saa kuin vasta silloin, kun kuolema meinaa korjata.”
Eihän ne martyyritkaan säästäneet elämäänsä suojellakseen Jumalan antamaa elämän lahjaa, vaan olivat valmiita kadottamaan elämänsä Kristuksen tähden. Ei synti muuksi muutu vaikka kuinka taidollisesti peittäisi ”viikunanlehdillä”.
Onko ehkäisy sitten aina syntiä?
Minun mielestä ei, vaikka vl olenkin.
Raakel kysyi imetyksestä. On hyvin yleistä, että vl-äiti imettää jopa 1,5vuotiaaksi pienokaistaan. Tiedämme miksi.
Tuuli Hintsalan kirjoituksella oli tietty tarkoitus. Kaunista, niin kaunista tekstiä. Pienehköt napinatkin oli muoltoiltu kauniiseen muotoon. Sedät konttorilla ovat tyytyväisiä. ; )
Päivämiehessä kuuluu vahvojen ääni. Täysin korruptoitunut lehti. Ällöttävää tekstiä. Ihanteita, ihanteita….
ei tullut mitään onnistumisen tunnetta, vaan siitä kuvasui luottaminen jumalan huolen pitoon,, ja siihen että jumala antaa elämän,, ja ihmisen ei ole syytä siihen puuttua, itselläni on 14 lasta, ja olen onnellinen kaikista,
Sinulle ”Äiti minäkin”…Jos lääkäri määrää potilaalle e-pillereitä sairaan mielen tai ruumiin vuoksi, eikö se ole silloin lääke? Epileptikot tarvitsevat raskaudettomia aikoja, jottei kohtaukset pahene. Diabeetikot tarvitsevat raskaudettomia aikoja, jotta terveys olisi riittävän hyvä seuraavaa odotusta ajatellen. Sektion jälkeen tarvitaan 6-12kk ennen uutta raskautta, jotta kohtu olisi tarpeeksi hyvässä kunnossa, jottei sekä äiti että lapsi kuole kohdunrepeämään.
Jos ihminen on syvästi masentunut, eikö hän saa parantua ennen uutta raskautta? Jos ihminen pelkää raskautta, eikö hän saa hankkia itselleen hoitoa vain koska osa hoitoa on estää raskaudet kunnes ihminen on kunnossa?
Uskon vakaasti, että Jumala on armollisempi kuin ihminen.
On käsittämätöntä, ettei Päivämiehessä ole minkäänlaista lukijapalstaa tai yleisönosastoa, ei mitään aitoa keskustelua eikä tilaa ajattelulle. On vain yksisuuntaista päällepuhuvaa manipulointia ja propagandaa.
jos päivämies alkaisi tämän maailman lehtien tavoin pitämään keskustelu palstaa hyvin äkkiä tilaajat loppuisi,, emme mu usko oman järjen kautta vaan uskomme omantunnon,, ja jumalan armon varassa päivän lapsia.. jos jokia asia mietityttää sitä voi suoraa kysyä ja jutella toisen uskovaisen kanssa, eikä missään palstoilla
Raamatun totuushan on se, että omilla töillämme ei ole mitään tekemistä uskon ja pelastuksen kannalta. Ainoastaan Jeesuksen tekemisillä on taivaaseen pääsyn kannalta merkitystä. Muuta perustusta ei voida laittaa kuin pantu on, ja se on Jeesus Kristus, sanoo Raamattu.
Minusta tuo, että otetaan Raamatusta yksi ainoa lause, esim. luomiskertomuksesta tai psalmeista, ottamatta huomioon siihen liittyvää kokonaisuutta ja rakennetaan sen varaan pelastuksen ratkaiseva oppi, on kyllä jotain aivan käsittämätöntä.
Kun lukee luomiskertomuksen kokonaan, tajuaa, ettei siinä kohtaa Jumala jakanut mitään lakeja ja käskyjä vaan LOI KAIKEN SANALLAAN. Sanallaan hän loi myös eläviin olentoihin, kasveihin, ihmisiin ja eläimiin kyvyn lisääntyä. Samalla tavalla kun Jumala käski sanallaan päivän erottumaan yöstä, veden erottumaan maankamarasta jne. Kymmenen käskyn lait Jumala antoi ihmisille vasta myöhemmin. Ja kuten kaikki tiedämme, emme sitäkään kykene täyttämään.
Kaiken lisäksi ihmisen luotuaan Jumala sanoi jotenkin näin: ”ottakaa maa haltuunne ja vallitkaa sitä” (muistinvarainen sitaatti). Näin Jumala erotti ihmisen muusta lajikunnasta vastuulliseksi ja järjen omaavaksi persoonaksi, jolle antoi maan haltuun. Kun saa jotain omaisuutta, siitä on myös vastuu. Tottakai saamme luottaa Jumalan johdatukseen kaikessa, mutta emme voi laittaa syytä Hänen niskoilleen omista harkitsemattomista ja epäviisaista valinnoistamme.
Korostan sitä, että minusta ehkäisemättömyydessä sinänsä ei ole myöskään mitään vikaa eikä Raamatun vastaista. Mutta siinä on, että se asetetaan uskon esteeksi ja pakoksi. Suurimmalle osalle vl:istä se ei varmastikaan ole pakkoa, mutta osalle on. Tämä on tosiasia. Uskon kyllä, että suurin osa uskovaisista äideistä on onnellisia. Ihailen ja kunnioitan suurperheiden äitien elämäntyötä. Pelastukseen se ei kuitenkaan vaikuta.
En ymmärrä alkuunkaan tätä, että otetaan oikein sydämen asiakseen toitottaa ehkäisemättömyyden ”ongelmia ” ja suositella ehkäisyä ratkaisuna kaikkiin perheiden ja äitien ongelmiin. Jos itse onkin valinnut sen tien, miksi haluaa johtaa muutkin synnin tielle? Sillä synnin tieksi ainakin minun omatunto edelleen ehkäisyn kirkastaa, vaikka Raamattua olen lukenut paljonkin.
Ja voi käydä niinkin, jos ihminen saa itse alkaa ”päättämään perhekokonsa”, niin mies ja vaimo eivät olekaan samaa mieltä kuinka monta lasta otetaan vastaan. Jompikumpi haluaa useamman lapsen kuin toinen. Kumpi silloin ”päättää perhekoon” jos tätä kerran ei jätetä Jumalan päätettäväksi?
Ongelmat on yleensä syytä nostaa esille. Ehkäisyä ei ole esitetty ratkaisuksi kaikkiin perheiden tai äitien ongelmiin. Synti on uskonnon käsite, jonka merkitystä ei tarvitse tunnustaa. Olisi hyvä että myös lestadiolaisille olisi muita vaihtoehtoja kuin täydellinen ehkäisemätömyys.
Ja tuossa perätään sitä että uskovaisen ”pitää ottaa itse vastuu”. Jos ihminen ottaa itse täydellisesti vastuun omasta elämästään, kuten vastuun siitä kuka tänne maapallolle saa syntyä ja kuka ei, niin mihin sitten enää tarvitaan Jumalaa?
Sinulle ”Miettikääpä” kun kysyit, mihin Jumalaa tarvitaan jos emme jätä elämän päätöksiä hänen tehtäväkseen…
Jumalaa tarvitaan ennen kaikkea pelastamaan syntinen ihminen, tietenkin. Sinut ja minut, yksin Armosta! Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että Hän antoi ainoan Poikansa… Lue Pienoisevenkeliumi jos epäilet!
Jumala on meille myös neuvonantaja, lohduttaja ja turva.
Elämän käytännöllisistä ratkaisusta ihmisen tulee kuitenkin kantaa itse vastuunsa. Jumalaa ei käy syyttäminen vaikkapa epäonnistuneesta ammatinvalinnasta tai toimimattomasta parisuhteesta. Eikä siitä jos piittaamattomasti hankkii niin suuren perheen että itse ja lapset joutuvat kärsimään ja turvallisuus sekä hyvinvointi on kyseenalaista. Ihminen on vastuussa myös suuremmista asioista kuten ympäristön suojelusta, nälänhädän lievittämisestä ym. Tietenkin Jumala voi ja haluaa antaa meille viisautta valintoihimme, mutta ei hän niitä asioita meidän puolestamme tee.
Itse en ainakaan tarvitse Jumalaa elämääni. Otan vastuun tekemisistäni ja sanomisistani. Osalle ihmisistä on tärkeää uskoa Jumalaan ja/tai kuulua uskonyhteisöön. On väärin ylläpitää normeja jotka määrittävät uskovaisten toimintaa ehkäisyasiassa. Ehkäisyn takia syntymättömiä ihmisiä ei ole olemassakaan.
Mietitäänpä nyt sitten, että ”ihminen ottaa vastuun siitä, kuka tänne maapallolle saa syntyä”, ja ehkäisee edellisen vauvan syntymisen jälkeen kahden vuoden ajan ja tulee sen jälkeen välittömästi raskaaksi. Kaikki perheeseen aiemmin syntyneet lapset ovat syntyneet 1v 2kk- 1v 7kk välein, mutta nyt välistä tulee pidempi ehkäisyn käytön vuoksi.
Jos edellämainittu tilanne olisi tosi, ilman ehkäisyä em. äidillä olisi todennäköisesti syntynyt tuon kahden vuoden aikana yksi lapsi lisää. Jäikö äidillä siis synnyttämättä yksi lapsi ehkäisyn käytön aikana ja tämän lapsen, jota hän alkoi odottaa ehkäisyn käytön jälkeen, ei olisi pitänyt saada alkuaan ollenkaan?
Tällainen arvausleikki tuntuu ihan järjettömältä, mutta mielestäni tällaisiin kysymyksiin törmätään siinä vaiheessa, kun aletaan hengellistämään tätä ehkäisyasiaa.
Yrittäessäni keskustella joidenkin lähipiirin uskovaisten kanssa tästä e-asiasta, tuloksena on ollut mutinaa siitä, että ”niin.. kyllä sitä pitää tiettyyn pisteeseen asti luottaa nuissakin asioissa..”. Eli siis, luottaa pitää siihen asti, kunnes luotto ei enää riitäkään ja sitten voi poistaa kohdun tai laittaa piuhat poikki?
Ei riitä ymmärrys.
Näitä ehkäistyjä lapsiahan on hyvin monella suomalaisella. Kyllä se mietteliääksi vetää, että mitkähän olisi naapurin kaksilapsisen perheen puuttuvien lasten sukupuolet, nimet, luonteet, sosiaaliturvatunnukset ja sen semmoiset.
Ok. Ja mielestäsi myös ihminen voi myös synnyttää lapsia, joiden ei ollut tarkoitus syntyä? Eli lapsia, joita ei luultavasti olisi mitenkään voinut syntyä, jos oltaisiin eletty ehkäisemättä.
Ehkäisyn käyttö ei luo syntymättömiä lapsia. Ei se, ettei pyri saamaan lapsia, johda ”puuttuviin lapsiin”. Usein lestadiolaisuudessa pelotellaan rinnastamalla ehkäisy tappamiseen. Kuitenkin vain olemassa olevan ihmisen voi tappaa. Rinnastaisin mieluummin seuraavasti:
Et voi polttaa taloa jota ei koskaan rakennettu.
Et voi katkaista ystävyyssuhdetta jota ei koskaan syntynytkään.
Et voi tappaa lemmikkiä jota et koskaan hankkinutkaan.
Mietitään kirjoitti:
”Et voi polttaa taloa jota ei koskaan rakennettu.
Et voi katkaista ystävyyssuhdetta jota ei koskaan syntynytkään.
Et voi tappaa lemmikkiä jota et koskaan hankkinutkaan.”
Olen täysin samaa mieltä. Lisäisin kuitenkin vielä yhden näkökulman:
Et voi iloita lahjasta, jota et ole saanut.
Jokainen lapsi joka syntyy, ehkäisyn tai ehkäisemättömyyden jälkeen, on lahja. Ja sitä lahjaa ei kaikille suoda, sitten mitenkään.
Tuuli Hintsala kirjoittaa varmoista päivistä: ”…ja ajattelin myös, että olisi henkisesti raskasta elää avioliitossa tuolla tavalla laskelmoiden.”
Raskasta? Eikö raskasta ole jatkuva väsymys ja raskauden pelko, viha alkaneesta raskaudesta kun sen tilalla pitäisi olla ilo? Eikö ole raskasta antaa liian monille lapsilleen liian huono alku, joka usein vaikuttaa koko loppuelämään?
Niinhän sitä ajatellaan, ja ainakin sanotaan, etta ”lapsia annetaan voimiemme mukaan”. Että tämä ”säätely” tapahtuu taivaassa. Itse olen alkanut miettimaan, etta kuinka sitten niissa tapauksissa on annettu yli voimien kun aiti joutuu uupuneena sairaalaan. Tiedän useita tapauksia. Miksi Taivaan Isä sitten antoikin liikaa kuormaa? Itsekin kamppailen ehkäisyasian kanssa kuten moni muukin tuntemani ihminen. Välillä tuntuu, että on ahdistavassa oravanpyörässä josta ei tiedä mitään poispääsyä. Uusi raskaus mahdoton ajatus, mutta ehkäisy mietityttää. Nämä on niitä asioita joista vaikea puhua ”julkisesti” muille uskovaisille. Ystävien kanssa juteltu, mutta kanta on ollut ettei ehkäistä. Elämme umpikujassa ja usko alkaa tuntumaan kamalalta kahleelta. Moni vastaa tähän nyt, että puhu luotettavien usk.kanssa, mutta se ei mitään auta. Kanta on ollut se eikä se siitä taida muuksi muuttua. Kyllä tuntuu välillä, että tämä usko on julma ja armoa antamaton.
Meillä on saatu vahvasti kokea että Jumala kuulee rukouksen. Itse olin kahdeksan vuotta sitten kolmikymppinen esikoisen äiti. Mietin, että jos lapsia tulee 1,5-2 vuoden välein, kuinka ihmeessä jaksan. Ja sitäkin kuinka paljon heitä kerkiääkään tulla, kun oma äitini sai nuorimmaisensa 44-vuotiaana. Kun kolmas syntyi, oli esikoinen vasta 3v5kk. Se talvi oli raskas, mutta rukoukseni kuultiin. Nyt esikoiseni on reipas 8-vuotias, ja kuopus, perheemme neljäs lapsi, on vähän alle 2v.
Edellisestä kirjoituksesta tuli oma kokemus mieleen. Olin 16-vuotias, välillä alakuloon taipuvainen nuori kun ensimmäisen kerran tajusin että mitä jos niitä lapsia tuleekin yhtä soittoa sitten jos joskus sen elämänkumppanin löytää ja tulee tällaisia jaksoja, joiden aikana ei meinaa jaksaa edes itsestään huolehtia. Minulle silloin vakuuteltiin, kuinka ”ne lapset tulevat yksi kerrallaan”, ”eihän sitä voi tietää saatko yhtään lasta” jne. Unohdin koko jutun. Seurustellessa ja avioitumisen jälkeen en juurikaan miettinyt lapsiasioita, kovasti aloin toivoa meille vauvaa heti häiden jälkeen 🙂 Kun ensimmäisen synnytyksen jälkeen mieliala kuitenkin laski pohjalukemiin ja jatkoi vuoristorataansa seuraavienkin lasten odotus-ja vauva-ajan, niin ei elämä kyllä mitään juhlaa ole ollut, kaukana siitä. Elämäntilanteen raskautta lisäsi ja lisää edelleen lapsiasian miettiminen, kun yritti selvittää missä vaiheessa ehkäisyä pidetään hoitokeinona ja milloin se on ainoastaan syntiä.
Ja rukoiltu kyllä ollaan täälläkin kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että lapsia ei niin kovin tiuhaan tulisi kun ei edellisiäkään jaksa hoitaa. Kaipa se Jumala on minuakin kuullut, vaikkei ole ihan samalla lailla mennytkään elämä kuin ylläolevalla 🙂
Ei minua enää hätkäytä TH:n tyyppiset mielipiteet mitä näkee. Olen itse ja puolison kanssa päässyt tasapainoon tämän ehkäisyasian kanssa. Me aloimme ehkäisemään n.5 vuotta sitten kun tajusin että en tule jaksamaan. Tuli ensin monta lasta tiuhaan. Se oli älyttömän rankkaa. Sen jälkeen on saatu lapsi, Jumalan lahja, ”harkittuna”. Ja suoraan uskallan sanoa että se raskaus oli ihanaa aikaa. Oikeasti toivottu lapsi. Ja meillä menee tällä hetkellä hyvin, elämä on balanssissa. Säälin vain välillä muita äitejä jotka voivottelevat että eivät jaksaisi enää yhtään lasta mutta eivät uskalla tehdä mitään rakentavaa asian eteen. Yks tuttu äiti ilmoitti mulle että ovat ihan tarkoituksella olleet selibaatissa jottei tulisi vauvaa. Itse vaan ajattelin mielessäni että eiköhän se ole ihan sama asia kun minä käytän ehkäisyä ja hän tarkoituksella selibaatissa. Mä en ainakaan kestäis selibaattia. Se kyllä rikkoo parisuhdetta ja vahingoittaa koko perheen ilmapiiriä, sanokaa mitä sanotte.
ei se ole ihmisen oma asia millon saa lapsi syntyä ja millon,, ei, jumaa antaa kullekkin sen määrän, mitä on katsonut hyväksi,.. eräässä laulussa on on sanat jotka ovat hyvät maailmassa itsekkyys epäuskon väkevyys torjuu uuden elämän pienen lapsen syntymän
Usko kristukseen ja hänen sovitustyöhönsä pelastaa. En usko, etta omilla töillämme voimme yhtään kurkottaa lähemmäs autuutta. onko tästä lapsiasiasta todella tullut autuuden ehto meille vl-uskovaisille? Synniksi se on aina saarnattu, mutta ihmetyttää kyllä jos ollessasi terve, asia on synti, mutta jos olet todella sairas, kohtu poistetaan tms, uuden raskauden estäminen ei olekaan enää synti? Mitkä muut asiat ovat syntiä terveenä ollessa, mutta kun olet sairas, eivät enää olekaan syntiä? En äkkiseltään keksi muita asioita. Raamatussa kyllä sanotaan, että lapsi on Jumalan lahja, mutta onko tässä lapsiasiassa tai muussakaan huomioitu sitä, että Raamatussa puhutaan myös todella paljon lähimmäisenrakkaudesta. Eli jos lapsi on todella ei-toivottu ja vanhemmat esimerkiksi sairaita ja uupuneita, ja silti lapsi täytyy ottaa vastaan, oli miten oli, miten on tämän lähimmäisenrakkauden sanoman laita?
Itse olen paljon näitä asioita pohtinut. Naimisiin mennessä oli selvää, että haluamme ottaa kaikki lapset vastaan, jotka Jumala meille lahjoittaa. Vuosien kuluessa, sairauksien, lasten syntymisen ja vaikeiden elämäntilanteiden myötä olen huomannut että asia ei ole niin yksioikoinen. On toki T.H.:n kaltaisia äitejä, jotka ovat ja pystyneet ottamaan kaikki lapset vastaan, mutta muistakaamme, että meitä on monenlaisia äitejä ja perheitä. Meidän kaikkien elämä ei ole niin helppoa, ei vaikka olisi sen halunnut helppo olevan, ja vaikka olisi kuinka uskovainen. Itselläni sairauteni on aiheuttanut paljon huolta tässä lasten vastaanottamisasiassa, se ei näy välttämättä aina päälle päin, mutta lääkärini mukaan esimerkiksi, minun olisi hyvä etukäteen keskustella aikomuksestani tulla raskaaksi. Tätä neuvoa en tietenkään kunnon uskovaisena noudattanut tultuani toisen kerran raskaaksi, ja seuraukset olivat sen mukaiset. Sen jälkeen olen toki saanut pitää kaksi seuraavaa lasta, jotka syntyivätkin lyhyellä ikäerolla, silloinkin oli hyvää tuuria että olin niin hyvässä hoitotasapainossa, että raskaudet menivät hyvin. vaikka en taaskaan ”kunnon ” vl-äitinä keskustellut lääkärin kanssa etukäteen. Nyt nuorimman lapsen ollessa vielä alle yksivuotias, olemme minun terveydentilani sekä mieheni terveydentilan vuoksi päätyneet siihen ratkasuun, että mietimme vähän etukäteen tilannetta, enkä siis aio ainakaan tulla raskaaksi yhtä suunnittelemattomasti kuin aikaisemmin. Jos nyt enää lapsia meille tulee. Tämä kuullostaa itsekkäältä asialta uskovaisen äidin sanomana, mutta näin se vain on. En halua uhrata jo olemassa olevien lastemme tulevaisuutta ja lapsuutta siihen, että tulen raskaaksi milloin vain, ja seuraukset ovat sen mukaiset (en esim. voi hoitaa lapsiani, jos joudun sairaalahoitoon tms).Mainittakoon vielä, että perheessämme on ollut myös vakavaa masennusta, työttömyyttä ja muita ongelmia. Lisäksi että elämme jatkuvasti kädestä suuhun, köyhyysrajan alapuolella, eikä meillä ole omaa kotia, vaan muutamme vuokra-asunnosta toiseen, kun mahdollisuutta oman kodin hankkimiseen ei ole vielä tullut. Näistä asioista vain ei missään rehellisesti ja ääneen puhuta. Rauhanyhdistyksen diakoniatoiminnasta ennen T.H.:n kirjoituksen lukemista en ollut aiemmin kuullutkaan. Aviopuolisoleirit ym. ovat liian kalliita meidän perheelle, eikä meillä ole sosiaalista verkostoa, eli lapsille hoitajia siksi aikaa tai edes lyhyemmiksi ajoiksi, että saisimme joskus olla mieheni kanssa kahden kesken.
Voiko tämän debatin pituudesta päätellä jotakin siitä, mistä vl-uskonnossa on kysymys?
Tässä on kysymys siis siitä, että lasten saaminen on autuuden ehto, niin totta. Miksi aina sanotaan että ” ei aleta järkeilemään näissä asioissa”? Eihän järki ole uskon vastakohta. Epäusko on uskon vastakohta. Lähdetään ihmiset ottamaan selvää herätyksemme alkuvaiheista, muut poissulkevasta seurakuntaopista sekä näistä autuudenehdoista. Onhan tämä yksimielinen oppi, kun kukaan ei USKALLA olla eri mieltä taivaspaikan menettämisen pelossa.
Heikkojen, usein naisten ehdoilla pidetään yllä ”valtakuntaa” ja kaikki on muka niin ihanaa, niin ihanaa. Sinä joka tuomitset sen syntiseksi, joka poikkeaa vl-normeista, et ole kokenut samaa kuin hän. Et ole voinut, koska olet sinä, et . Siksi et voi epäillä hänen uskojaan.
Säälittää monet, monet tämän asian kanssa kamppailevat naiset.
Onko ehkäisy se ihmisen työ, jonka varassa jaksaa elää tasapainoista elämää, luottaa ja uskoa Jumalaan?
Usko ilman töitä on kuollut?
Voisiko kuitenkin yksin luottamaus ja usko Jumalan johdatukseen olla se työ, joka kelpaa Jumalan edessä?
”Kelpaa Jumalan edessä”? Milloin ja miten ihminen kelpaa?
Eikös kristinoppi opeta niin, että yksikään meistä ei kelpaa Jumalalle. ”Ei ole yhden yhtäkään joka hyvää tekee.”
Se kelpaaminen tulee Kristuksen sovintouhrista ristillä. Se kelpaaminen tulee yksin armosta, meille täysin kepaamattomille.
Mutta meille opetetaan kovin mielellään koko ajan niin että uskovaisen pitäisi rakentaa ”Jumalalle kelpaaminen” elämäntapasäännösten noudattamisen eli ihmisen omien tekojen ja tekemättäjättämisten varaan. 😦 Vastoin Raamattua ja Lutheria.
Tyrmäävää kun TH sanoi sen suoraan että suuri perhe ei ole sen seuraus, että rakastamme lapsia. Mutta niinhän se on. Vaan koska se on uskon merkki. Vanhemmat hankkiva lapsia oman pelastumisensa – taivaspaikan – vuoksi. Kuten TH sanoi: uskon mmittana ja merkkinä on suuri perhe. Lapsien suuri määrä on osoitus oikeasta uskosta. Heidän lukumääränsä ei siis riipu siitä että jokainen heistä olisi palavasti haluttu vaan siksi että joku toinen – Jumala, seurakunta – katsoo että se on uskoon kuuluva seuraamus, ja sitten vanhemmat valitsevat alistumisen tähän tahtoon. Minusta tämä on aivan väärin lapsia kohtaan. Lapsi ei ole tässä näkökannassa keskipisteenä eikä se jonka etua ajatellaan.
Juu, yksi niistä syistä miksi minunkin mielestäni tämä ”sääntö” on järjetön, on se että lapsella on oikeus syntyä toivottuna tähän maailmaan. Hänellä on oikeus hyvään hoitoon ja siihen että hänestä pidetään huolta, ei niin että liian aikaisin vastuunkantoon joutuneet isommat sisarukset toimivat äidin ja isän sijaisina. Ja niin tämä vähän huomiota saanut lapsi menee naimisiin ensimmäisen hänelle huomiota ja rakkautta osoittaneen ihmisen kanssa ja sama kierre jatkuu…
On oikeus…on oikeus… oikeus… oikeus
Tämän debatin pituudessa on kyse siitä, että nykyään maailman rakkaus, itsekkyys ja oman edun tavoittelu menee useammilla kuin ennen Jumalan ja hänen sanansa rakastamisen edelle.
Imetyksestä: Meillä ei ole koskaan mietitty imetyksen pituutta. Emme usko että sillä on vaikutusta raskaaksi tuloon. Niin monet tuttavamme ovat tulleet raskaaksi vaikka ovat imettäneet. Näin kävi meilläkin: lapsemme oli täyttänyt 9 kuukautta, kun vaimoni ilmoitti, että uusi jälkeläinen on tulossa.
TH sanoi että lapsista näkee onko hänen hyvä olla.Entäs kun äiti näkee omista lapsistaan,että näillä on paha olla koska äidillä on paha olla,äiti ei jaksa olla läsnä vaan itkee,huutaa,romahtelee,parhaimpinakin päivinä on poissaoleva.Äiti on ”vähän” väsynyt.Ammattilainen diagnosoi vaikean masennuksen,kehoitti vakavasti harkitsemaan ehkäisyä jotta mieli pääsisi toipumaan sekä pitkäkestoista terapiaa (masennuksen syy ei toki ole pelkkä ehkäisemättömyys,mutta kaikki epätoivo kiteytyi viime kädessä siihen).
(mieskin muuten hyväksyi ehkäisyn kun toinen vaihtoehto oli selibaatti,kas kun mies on pahalla tuulella jo viikon ”selibaatista”…….)
Elämään alkaa pikkuhiljaa näkyä jo valonpilkahduksiakin.
Voimia sinulle nimetön28 !
Room 14:22 Säilytä sinä oma uskosi Jumalan edessä. Onnellinen se, joka ei tuomitse itseään siitä minkä uskoo oikeaksi.
2 Kor. 3:12 Koska meillä on tällainen toivo, esiinnymme aivan avoimesti,
Kun olen uskoni tunnustanut avoimesti, minut on lyöty lyttyyn, tuomittu väärähenkiseksi ja yritetty vielä keksiä syntejä joita mukamas olen tehnyt. Jumala on kuitenkin kaikkina vaikeina hetkinä ollut tukemassa ja henkeni on saanut riemuita Jumalan lapsen vapaudesta.
Minun mielestä on kuitenkin aivan eri asia jos vapaaehtoisesti joku haluaa synnyttää 10 lasta ja väsyy kun se että joku joutuu ”pakon” edessä synnyttämään 10 lasta uskonnon varjolla koska ehkäisy kielletään, on turha kieltää, että näin ei ole. Tällaisia tapauksia on paljon, että äiti ei haluaisi/jaksaisi suurperhettä mutta joutuu vaan synnyttämään koska ei saa ehkäistä. Toki on myös niitä jotka ihan oikeasti sydämestään haluavat itselleen ison perheen. Mutta löytyy varmaan myös paljon niitä jotka eivät halua eivätkä edes jaksaisi suurta perhettä. Sitten kun väsytään 10 lapsen hoitamiseen niin ei silloinkaan uskalleta ehkäistä koska ”Jumala kieltää”. Ja hankitaan lisää lapsia, vaikka heitä ei haluttaisi. Sellaiseen ei mulla riitä emaptiaa yhtään kun järkeä ei saa käyttää.
TH:n suurin harhainen käsitys on se, että lapset ovat uskon hedelmä. Uskon hedelmiä ovat mm. rakkaus, …, itsensä hilliseminen. Mitä eroa on: pakkoseksuaalinen toiminta vs. vapaaehtoinen, yhteinen, rakkauden osoitus; väsymys, masennnus vs. ilo ja uskon kirkkaus; yhteisöllinen omatunto vs. yksilöllinen, Jumalan Pyhän Hengen luotsaama omatunto. Tämän päättelyketjun tulos lienee:pakkonainti (ml. raikaus avioliitossa) on rikos. Ennen kaikkea: seksuaaliset asiat ovat jokaisen avioliiton oma asia. Tästä kysymyksestä on tullut hyvin leimallinen (ja on ollut) uskovaisten keskuudessa. Lapset ovat Kumalan lahjoja, Hänen armonsa kautta maailmaan luotu. Avioliiton ensimmäinen tarkoitus on kumppanuus ja lapset, jos niitä avioparit saavat ovat lahjoja perheisiin. Heistä huolehtiminen on avioparin tärkein ja rakkain tehtävä.
Lapsista näkee miten perhe jaksaa.