Mitä tapahtuu Iloisen talon kellareissa? Uutuuskirja ihmisoikeuskeskustelun sokeasta pisteestä

Ihmisoikeusliiton pääsihteeri Kristiina Kouros on nostanut esiin uskonnollisten liikkeiden ja etnisten ryhmien ihmisoikeusloukkaukset Suomessa. Tämä on uusi näkökulma suomalaisessa ihmisoikeuskeskustelussa.

Hän on toimittanut yhdessä Susan Villan kanssa artikkelikokoelman Iloisen talon kellarissa, jossa tarkastellaan mm. vanhoillislestadiolaisuudessa tapahtuvia ihmisoikeusloukkauksia. Teoksen kirjoittajina ovat mm. Johanna Hurtig, Topi Linjama ja Rebekka Naatus.

Kouros on huolissaan siitä, että viranomaiset ovat jättäneet puuttumatta tuttujen ja suomalaisessa yhteiskunnassa vakiintuneen aseman saavuttaneiden yhteisöjen piirissä tapahtuviin ihmisoikeusloukkauksiin.

Huomio on kiinnitetty lähinnä vain uusien maahanmuuttajaryhmien piirissä ilmeneviin ongelmiin.

Oikeusvaltiossa tulee puolustaa kaikkien ihmisten ihmisoikeuksia.

Niin lestadiolaisten ehkäisykielto kuin romanien väistämisvelvollisuuskin johtuvat vallan väärinkäytöstä. Yhteisön jäsenet eivät voi kohdella toinen toisiaan ytheisön sisällä ihmisoikeuksien vastaisesti.

Kouros: Olemme sokeita kotimaisten uskonliikkeiden ihmisoikeusloukkauksille

Kristiina Kouros, 44, joka on koulutukseltaan juristi, on toiminut Ihmisoikeusliiton pääsihteerinä 11 vuoden ajan. Vuonna 2004 hän oli toimittamassa kirjaa Ihmisoikeudet ja islam. Tänä syksynä ilmestyy hänen ja Susan Villan toimittama kirja Iloisen talon kellareissa. Suomalaisten vähemmistöjen edustajat kertovat kirjan artikkeleissa kokemuksiaan yhteisöjen ihmisoikeusloukkauksista.

Niistä puhuminen suututtaa monia, mutta vihaisten sähköpostien lisäksi Kouros on saanut myös kiitollisia ja hätääntyneitä yhteydenottoja uhreilta.

Ihmisoikeusliiton pääsihteeri tahtoo puolustaa kaikkien ihmisoikeuksia.

Hän avaa suunsa lapsilauman alle nääntyvien vanhoillislestadiolaisäitien puolesta. Hän puolustaa väistämisvelvollisuuden vuoksi muuttamaan joutuvia romaneita. Hän ei hyväksy sitä, että uskonsa hylkäävät Jehovan todistajat joutuvat puolestaan perheensä hylkäämiksi. Eikä sitä, että muslimitytöt eivät saa itse päättää, kenen kanssa seurustelevat.

Samaan aikaan hän tietää, että vääryyksistä puhuessaan hän lisää tahtomattaan näihin vähemmistöihin kohdistuvia ennakkoluuloja ja syrjintää. Ristiriita on ilmeinen ja raastava.

Silti hän ei voi olla hiljaa. Se olisi väärin uhreja kohtaan. Sorretulle ihmiselle pitää antaa ääni riippumatta siitä, sortaako häntä valtio, seurakunta tai oma isä.

Muslimitytöistä ollaan huolissaan, lestadiolaispojat on unohdettu

Näinhän sitä ajatellaan: Kun Suomeen muuttaa muslimeita, mukana tulee ihmisoikeusloukkauksia. Kunniamurhia, tyttöjen ympärileikkauksia, huivien alle alistettuja naisia.

Vai olisiko niin, että olemmekin herkkiä vain uusien tulokkaiden haitallisille perinteille – niin kuin näitä asioita ihmisoikeuskielessä kutsutaan? Oman maamme uskovaisten kyseenalaisiinkin tapoihin ja uskomuksiin olemme tottuneet. Olemme niiden suhteen sokeita.

Ihmisoikeusliiton tiedossa ei ole yhtään Suomessa tehtyä tytön ympärileikkausta. Niiden ennalta ehkäisemiseksi tehdään jatkuvasti työtä.

Sen sijaan vanhoillislestadiolaisten ehkäisykielto saa naiset pelkäämään henkensä puolesta. Tutkija Meri-Anna Hintsalan selvityksen mukaan vanhoillislestadiolaiset naiset kokevat voimakasta ahdistusta ja jopa kuolemanpelkoa ajatellessaan tulevaisuuttaan ja omien voimiensa riittävyyttä.

Ehkäisykielto on naisen itsemääräämisoikeutta rajoittava burkha.

Kouros tekee kriittisiä kysymyksiä:

– Miksi tietyt kulttuurisidonnaiset ihmisoikeusloukkaukset, kuten tyttöjen ympärileikkaukset, ovat itsestään selvästi meille ihmisoikeuskysymyksiä? Ovatko ne tosiaan niin erilaisia kuin vaikkapa suomalaisissa uskonnollisissa ryhmissä tapahtuvat asiat? Mikä on se erottava tekijä?

Kristiina Kouros on rauhallinen ja maltillinen ihminen. Hän ei kaipaa jankkausta siitä, mikä ryhmä on kaikista pahin alistaja. Päinvastoin, etnisellä taustalla tai uskonnolla ei ole eroa: on kyse vallasta ja sen väärinkäytöstä.

Usein hierarkian alimmilla portailla ovat naiset, lapset ja nuoret, mutta uhreja voivat olla myös miehet.

– Jos olet 20-vuotias mies menossa naimisiin ja tulevaisuutesi on 8–10 lapsen elättäjänä, pitää olla aika isot tulot ja pitää rakentaa perheelle talo. Sekin on rankkaa.

Jos Jehovan todistaja äänestää vaaleissa, hän voi menettää perheensä

Yksi esimerkki vaietuista ihmisoikeusloukkauksista on Jehovan todistajien äänestyskielto. Äänestäminen oli Jehovan todistajilta pitkään kielletty, koska heidän oppiinsa kuuluu olla mahdollisimman vähän tekemisissä maallisen maailman kanssa.

-Kun kuulin siitä ensimmäisen kerran, olin ihmisoikeusjuristina ihan, että anteeksi mitä? Keskeinen poliittinen oikeus on kielletty, ja kukaan ei tässä maassa puhu siitä mitään! Jos Suomen muslimit eivät antaisi jäsentensä äänestää, siitä nousisi meteli.

Kaikissa yhteisöissä kieltojen varmistuksena on sosiaalinen paine. Jos rikot sääntöjä, menetät yhteisön hyvät puolet ja joudut ehkä jättämään kaiken sinulle tutun ja läheisen.

Pahimmillaan perhe ja ystävät kävelevät kadulla ohitsesi.

Ihmisoikeuksiin kuuluu, että ihminen saa olla vapaasti äänestämättä. Tai omasta halustaan hankkia 15 lasta. Hän saa itse halutesaan luopua vapaudestaan ja lain suomista oikeuksistaan.  Hän saa elää juuri niin rajoittuneesti kuin itse haluaa.

Mutta jos on syytä epäillä, että valinta ei ole vapaa, Kristiina Kouros kiinnostuu asiasta.

– Lapset kasvavat ryhmässä. Onko heillä mitään aitoa valintaa? Jos naiset ovat heikossa valta-asemassa, onko heillä vaihtoehtoja?

Kouros tuntee entisen Jehovan todistajan, jonka perhe noudatti oppia tarkasti. Perheen poika ei jakanut uskoa ja jätti lopulta yhteisön. Sen jälkeen välit katkesivat kokonaan.

Poikaa ei voitu kieltää tulemasta äitinsä hautajaisiin, mutta edes siellä isä ei tervehtinyt häntä eikä hän saanut istua syömään.

Harva on tarpeeksi vahva kestämään saman.

Vaikeinta on niissä perheissä, jotka todella uskovat yhteisönsä oppiin. Omasta mielestään he ajattelevat vain lastensa ja perheidensä parasta. Suojelevat näitä pahalta maailmalta.

Kaikki eivät kuitenkaan halua elää ihan niin ehdottomasti kuin vaaditaan. Elämä on helpompaa, jos on vähän kaksinaismoralisti. Heitäkin on.

-Lestadiolaisten lapsiluku laskee, vaikka oppi ei muutu, toteaa Kouros.

Viranomaiset auttavat romaneja sortamaan toisia romaneja

Viime heinäkuussa Tuusulan käräjäoikeus tuomitsi Järvenpään kaupungin syrjinnästä. Kaupungin romaniyhdyshenkilö, itsekin siis romani, oli estänyt toisen romanin ja hänen puolisonsa muuttamisen tiettyyn taloon. Syynä oli, että paikkakunnan muut romanit vastustivat sitä.

Kouros iloitsi tuomiosta. Hän pitää yhdyshenkilöjärjestelmää käsittämättömänä. Siinä sattumanvaraisesti valittu romani pääsee estämään muiden oikeutta valita itse asuinpaikkansa.

– Se on ihan hullua! Mutta ei kukaan pitänyt tätä hulluna kymmenen vuotta sitten. Ajateltiin vain, että ratkaistaan ongelmia ja otetaan vähemmistöt huomioon.

Hyvät suhteet viranomaisiin tuovat yhteisöissä valtaa – mutta ketkä edustavatkaan ketä?

Pahimmillaan se johtaa siihen, että viranomaiset eivät usko tai näe yhteisön ongelmia sen takia, että yhteisön viralliset edustajat kieltävät ne.

Kouroksen mielestä viranomaisten pitäisi aina huolestua, jos yhteisöllä on vain yksi tai muutamia harvoja puhemiehiä.

Nyt Kouros pitäisi silmällä esimerkiksi Suomen islamilaista neuvostoa, joka on perustettu viranomaisten tuella.

– Lähtökohtaisesti siinä voi olla edellytykset ihan hyvään, mutta saattaa olla edellytykset tosi pahaankin.

Kun tällaisille elimille tarjotaan rahaa, ne muuttuvat heti kiinnostaviksi, Kouros muistuttaa. Syntyy ”valtasuhinaa”, ja paikoista kilpaillaan. Siksi pitää tarkkailla, keitä järjestöt ja puhemiehet oikeasti edustavat.

Vääristyneitä käytäntöjä voidaan muuttaa jo yhden sukupolven aikana  

Tiedämme siis, että uskonnollisissa ja etnisissä yhteisöissä tapahtuu pahoja asioita. Niille tekee mieli heristää sormea ja sanoa, että eihän noin voi käyttäytyä.

Ei voikaan, mutta ei se ole ihan niin yksinkertaista.

– Moniin ilmiöihin helppo ratkaisu olisi, että kielletään se lailla. Hah! Kyllä meillä pitää olla hyvä lainsäädäntö, mutta on täyttä utopiaa, että ikävät asiat maailmasta häviäisivät yksin sillä.

On helppo ajatella, että ongelmat johtuvat vain vähemmistöistä itsestään. Mutta tavallisten kansalaisten hiljaisella enemmistöllä on niissä iso rooli. Usein näemme vähemmistöistä vain negatiiviset puolet ja kohtelemme niitä sen mukaan. Tämä johtaa yhteisön tiivistymiseen entisestään.

– Somalia ei ollut erityisen uskonnollinen yhteiskunta, mutta Suomessa somalialaiset vetivät huivin päähän. Uskonnollisuus oli reaktio siihen, että heidät suljettiin pois yhteiskunnasta.

Oikeaa ja väärää ei voi sanella ulkoapäin. Niin tylsältä kuin se kuulostaakin, muutokset syntyvät, kun vähemmistön kanssa keskustellaan.

Aito keskustelu on vuorovaikutusta ja avoimuutta. Kouroksen mielestä Suomessa varotaan liikaa loukkaamasta vähemmistöjä. Kouros tuntuu olevan samalla kannalla kuin toimittaja Johanna Korhonen, jonka mielestä toimittajat suhtautuvat uskonnollisiin fundamentalistiyhteisöihin ja niiden uskomuksiin epäammattimaisesti, väistellen ja silkkihansikkain.

– Aina korostetaan, että pitää tuntea toinen kulttuuri ennen kuin voi sanoa mitään. Ei pidä! Riittää, että on utelias ja kysyy suoraan, miten teillä ajatellaan tästä asiasta, kannustaa Kouros.

Suomessa on hyviä kokemuksia siitä, että ihmisoikeusjärjestöt ruokkivat keskustelua vähemmistöjen sisällä. Silloin ihmiset itse tulevat järkeviin johtopäätöksiin ja huomaavat, että ehkä tätä perinnettä ei enää tarvita.

Kouros penää valtaväestöltä malttia. Hän uskoo, että esimerkiksi naisten ympärileikkaukset häviävät koko maailmasta muutamassa kymmenessä vuodessa. Jäävät historiaan vähän kuin kiinalaistyttöjen jalkojen sitominen.

Kulttuurisia perinteitä ei muuteta muutamassa vuodessa. Mutta jo yhden sukupolven aikana voi tapahtua isoja muutoksia.

– Unohdamme, miten jumalattoman lähellä meillä Suomessa on aika, kun naiset olivat häpeäpaalussa tai heitettiin kotoa pois, jos heillä oli esiaviollisia suhteita. He olivat meidän isoäitejä ja heidän äitejään.

Tavallisten ihmisten hiljaisen enemmistön tulee asettua puolustamaan ihmisoikeuksia

Presidentti Martti Ahtisaari vetosi Norjan massamurhan jälkeen tavallisiin ihmisiin. Hyvien ja suvaitsevaisten ihmisten pitää nyt rohkaista mielensä ja asettua puolustamaan ihmisoikeuksia ja oikeudenmukaisuutta. Poliittisia, isänmaallisia ja uskonnollisia ääriliikkeitä tulee vastustaa nykyistä äänekkäämmin ja selvin sanoin.

Ahtisaaren mielestä suvaitsevaisen enemmistön vaikeneminen ja välinpitämättömyys ihmisarvosta ja oikeuksista on vakava ongelma. Jyrkkien liikkeiden käytäntöjä on mieluummin vain hiljaa siedetty kuin ryhdytty julkisesti niitä vastustamaan.

Maltillisten ihmisten hiljaisella enemmistöllä on kuitenkin suuri merkitys sille, millaiset ovat todelliset yhteiskuntamme arvot, ja millaisiin ihmisoikeusloukkauksiin viranomaiset todella lopulta puuttuvat.

Mitä kansan suuri enemmistö sietää ja hyväksyy, mitä ei? Mistä ihmisoikeusrikkomuksista se välittää edes tietää?

Lähde: Anna-Sofia Berner:  Vaikeneminen kielletty. Helsingin Sanomat 2.10.2011.

(Referoija: Anonyymi.)

*       *       *

Lue lisää:

Simo Alitalo: ”Ihmisoikeusloukkaukset eivät ole johtaneet oppikeskusteluihin”. Kotimaa24 7.11.2011.

Anna-Sofia Berner: Kouros: Suomessa viranomaiset tukevat ihmisoikeusloukkauksia. Helsingin Sanomat 2.10.2011.

Ehkäisykysymys vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen opetuksessa 2000-luvulla.

Meri-Annan Hintsala: Vanhoillislestadiolaiset äidit kommunikoivat verkossa. Teologia.fi.

Lisääntymisvelvoite voi viedä naisen kuoleman porteille. (Terveydenhoitaja Terttu Holmin haastattelu Kotimaa-lehdessä 28.1.2009)

Ihmisoikeusliitto: Ehkäisykielto loukkaa ihmisoikeuksia

Jes-mies: Ennustus: ajaudumme umpikujaan

Kapu: KION: Ehkäisykielto on ihmisoikeusloukkaus

Anne Mikkola: Ehkäisykiellon dilemma: Uskonnonvapaus vaiko ihmisoikeudet? Arkea pilvilinnoissa -blogi 17.7.2011.

Rebekka Naatus: ”Naisen asema aikapommi vanhoillislestadiolaisuudessa”. Kotimaa24 30.9.2011. (Haastattelu: Johannes Ijäs.)

Paine suureen perheeseen on säälimätön. Anonyymin kirjoitus, Kotimaa24

Poliitikot Tasa-arvoasiain neuvottelukunnassa: ehkäisykielto ongelmallinen ihmisoikeuksien todellisen toteutumisen näkökulmasta

SRK: Minä uskon Jumalaan, Isään. (Perustelut ehkäisykiellolle, uusin SRK:n kannanotto 2009. Poistettu SRK:n sivustolta helmikuussa 2011. Luettavana mm. tässä.)

Suurperheen äiti: SRK:n johtajat ottaneet “Elämän ja kuoleman Herran” roolin?

Ville Talola: Karttamisrangaistus ajaa entisiä Jehovan todistajia itsemurhiin. Kotimaa24 28.10.2014.

Advertisement