Tulevan jalkapallojoukkueen isälle ja äidille


Ajattelin kirjoittaa jotain sanoja sinulle uskomassa oleva isä ja äiti, jolla on puolisosi kanssa elämän ”ruuhkavuodet” menossa.

Olen itse nuo vuodet läpikäynyt puolisoni kanssa niin tiedän että se on raskasta ja monessa suhteessa ehkä raskainta aikaa, mitä koskaan elämässäsi tulet viettämään. Varsinkin jos lapset ovat syntyneet vuoden välein eli joitakin vuosia kaikki on näitä hoidettavia alle kouluikäisiä, joukossa saattaa olla samaan aikaan parikin uhmaikäistä ja lisäksi vauva, tai odotetaan uutta vauvaa. Siinä on jalkapallojoukkue äkkiä koolla. Ja joku voi olla erityislapsi, joka vaatii ekstrahuomiota saman verran kuin kahdet kaksoset ainakin.  Huollettavaa ja ajallisen elämän murhetta riittää. Eikä ne lapset yksinään kylillä liiku, kouluikäisillä alkaa jo olla kavereita ja kaveritkin  tahtoo just meille tulla! Siinä on ihan mukavaa tohinaa…

Mutta se vaihe on kuormittava. Monikin aviopari on todennut havainneensa,  että perhe elää jonkinlaista murros ja kriisiaikaa usein juuri silloin kun perheeseen syntyy sanotaan viides tai kuuden lapsi. Riippuu lasten ikäerosta ja vanhempien voimista milloin tämä ”väsähtämis aika” tulee.

Silloin moni alkaa miettimään, että mitä elämä on, mitä se tuo ja mitä itse siltä haluaa. Ja jopa sellaista voi tulla mieleen että mitä siinä itse menettää kun hoitaa vain lapsia kotona. Tulevaisuus tavallaan tuntuu epävarmalta ja ehkä jopa ahdistavalta. Koetaan huolta, ehkä pelkoakin.  Mielestäni näitä asioita saa vapaasti ja kuuluukin miettiä.

Näistä asioista on keskusteltu ja kirjoiteltu netissäkin, esimerkiksi Kotimaan blogien palstoilla. Eikä sinänsä yhtään turhaan.

On ihan oikein kysellä, kritisoida ja pohtia, mutta näitäkin miettiessä pitää muistaa aina se, mikä on meille uskovaisille se kaikkein tärkein asia. Usko Jumalaan ja Jumalan johdatukseen ja varjelukseen. Luottaa Jumalan kaikkivoipaisuuteen ja luottaa siihen että Jumalalla on kyllä vara pitää meistä jokaisesta huolta.

Taivaallinen Isämme tuntee meidän kaikkien vaikeudet ja heikkoudet. Usein elämässä saa huomata, kuinka ne omat suunnitelmat usein jää toteutumatta ja elämä sen sijaan tulee johdatetuksi ihan ihmeellisellä tavalla hyvään suuntaan, tavalla jota ei itse olisi osannut niin hyvin  suunnitella. Tämä  on sitä Jumalan työtä. Monella meistä vanhemmista varsinkin on näitä kokemuksia.

Tässä elämänne vaiheessa pitäisi mielestäni laittaa äidin oma hyvinvointi ykköseksi. Äiti tarvitsee ehdottomasti aikaa myös itselleen. Ja te puolisot tarvitsette yhteistä, kahdenkeskistä aikaa aviosuhteenne tueksi. Perheen ja lasten onni  on aina sen varassa, että avioliittonne pysyy ”hyvässä kunnossa”.

Sanoisin kaikille äideille, että ottakaa silloin tällöin  ”lomaa” , jättäkää lapset hoitoon aika ajoin ja nauttikaa hiukan kahdenkeskisestä vapaa-ajasta. Tai tehkää yhdessä jotain itsekästä, joka ei vaadi paljoa kotoa irrottautumista mutta on vain teille kahdelle. Sekin antaa hengähdystilan. Yritä itse irtaantua siitä arjesta edes hiukkaseksi aikaa ja vain hengähdä.

Tiedätkö, jos sinä saat säännöllisesesti levätä ja hengähtää, niin silloin tuntuu arki aina hiukan helpommalta. Ja oma mielenterveys ja vireys saa hiukan myös ravintoa. Tästä on monilla äideillä hyviä kokemuksia. Keinoja kyllä löytyy kun asiat vaan suunnitellaan hyvin.

Ilman lepoaikoja moni äiti väsyy. Siitä voi seurata kierre, joudutaan oman itsensä kanssa jopa jonkinlaiseen kriisiin. Haluan rohkaista, puhumaan huolista. Jaettu kuorma tuntuu puolta kevyemmältä.

Mielestäni näistä asioista olisi jokaisen hyvä puhua ääneen ystävien tai jonkun uskotun uskovaisen kanssa. Pelottavista ja ristiriitaisista asioista ääneen puhuminen jäsentää omiakin ajatuksia. Toisilta uskovaisilta saa kuulla heidän kokemuksistaan ja selviytymisestään. Se aina rohkaisee.

Tiedämme sen, että  uskovaisetkin joissakin tilanteissa esim. sairastuessaan vakavasti, saattavat käyttää hetkellisesti ehkäisyä. Mutta tuohon ehkäisemiseen ei pitäisi lähteä liian ”kevyin perustein” . Mielestäni ensin pitää silloin puntaroida huolellisesti oma elämäntilanne. On varottava että uskon näköala ei kapeudu vain tähän hetkeen. Uskovaisen elämässä on aina läsnä ikuisuus näkymä.

On myös pohdittava, mikä tuntuu raskaalta tässä ja nyt, ja voiko asioita tehdä  käytännössä jotenkin toisin, jotta elämä ei tuntuisi enää niin vaikealta.  Ihminen kun on heikko ja sielunvihollinen usein lähellä. Sielunvihollinen yrittää meitä monin keinoin eksyttää tuomalla mieleen epäilyksiä toistensa perään.

Mielästäni uskovaisten kuuluu ajatella, että kaikki mitä me täällä maan päällä elämässämme teemme,  teemme sen Jumalalle. Emme me tavoittele sillä tekojen uskoa emmekä omavanhurskautta. Mutta uskovaisella  on yksinkertaisesti halu noudattaa Jumalan käskyjä ja ohjeita.

Jumala on asettanut meille tänne maan päälle seurakunnan, josta kuuluu Jumalan sana. Yhä uudelleen se sana kuuluu ja neuvoen, lohduttaen ja rohkaisten meitä uskomaan. Ja  me emme voi vaan itseksemme Jumalan kanssa asioita käydä neuvottelemassa, vaan Jumalan ääni ja sana kuuluu meille aina seurakunnasta.

Jokainen uskovainen saa luottaa siihen, että näissä asioissa on siionissa ymmärrystä.  Seurakunta on totuuden patsas ja perustus. Tiedämme hyvin, että jokainen väsyy joskus.  Se on luonnollista ja tervettäkin. Mutta jos jää väsyneenä yksin, on sielunviholliselle helppoa saalista. Ja juuri silloin on hyvä käydä keskustelemaan toisten uskovaisten kanssa, pyytää apua ja neuvoa niissä omissa henkilökohtaisissa elämän tilanteissa. Taakkaa ei tarvitse jäädä kantamana yksinään. Ahdistusta ja masennusta on lupa lievittää esim. lääkkeillä ja käyttää asiantuntija-apua. Meillä on lupa pyytää myös esirukouksia ja rukoilla, saa kertoa Jumalalle niistä raskaista ja vaikeista kysymyksistä ja ajatuksista. Jumala on luvannut kuulla rukouksemme.

*      *      *

Ajattelemisen aihetta antoi V.L.

Lue lisää:

Anne Hentilä: Jokainen vauva otetaan vastaan lahjana. Kaleva 21.3.2009.

Tuuli Hintsala: Asioita ajassamme: Lasten vastaanottamiseen liittyy iloa ja kipua. Päivämies 5.10.2011.

Terttu Holmi: Lisääntymisvelvoite voi viedä naisen kuoleman porteille (Kotimaa  28.1.2009.)

Lestadiolaisisät eivät ole vaimojensa ja lastensa alistajia. Kotimaa24-blogikirjoitus.

M4 Sherman: Luomiskertomuksen sanoma

Paine suureen perheeseen on säälimätön. Kotimaa24 6.9.2011.

3 kommenttia

Kategoria(t): ahdistus, avioliitto, äitiys, ban of birth control, ehkäisykielto, hartauskirjoitukset, keskustelu, kiellot, kontrollointi, kuuliaisuus, lapset, lisääntyminen, mielenterveys, naisen asema, nettikeskustelu, normit, opilliset kysymykset, painostaminen, pelko, pelot, perhe, retoriikka, suurperhe, syyllistäminen, totteleminen

3 responses to “Tulevan jalkapallojoukkueen isälle ja äidille

  1. Nimetön13

    Muuten ihan hyvä juttu, mutta tuo ”seurakunta on totuuden patsas ja perustus” on väärin sanottu.

    Eräs vl-pappi on sitä selvittänyt, että tuo kohta, jossa Bibliassa sanotaan ”totuuden patsas ja perustus”, on käännetty alkutekstien vastaisesti. Nykyisessä Raamatussa tosiaan kirjoitetaan: ”15 Jos tuloni kuitenkin viivästyy, saat tästä tietää, miten on käyttäydyttävä Jumalan temppelissä, elävän Jumalan seurakunnassa, joka on totuuden pylväs ja perustus.” (1. kirje Timoteukselle)

    Sillä on suuri merkitys, vaikka sanamuoto on pieni. Jos seurakunta on totuuden patsas niin missä silloin on Kristus? Seurakunnan tehtävänähän on kirkastaa Kristusta, joten Kristus on tuo totuuden patsas, jonka kannattaja eli perustus ja pylväs taas on seurakunta.

    Tää meni vähän O.T:ksi…

  2. Sano mitä sanot

    Juu juu, sitähän sanotaan, että saa väsyä. Äiti saa väsyä…

    Käytännössä kuitenkin aika nopeasti katsotaan kieroon, jos usk. äiti oikeasti sippaa. Ja puhutaan selän takana sitten, kun äiti yrittää luovia väsymyksestä eteenpäin. Yhteydenpito harvenee kummasti.

    Kokemuksesta hieman katkerana kirjoittelen.

  3. DeJure

    ”Mielästäni uskovaisten kuuluu ajatella, että kaikki mitä me täällä maan päällä elämässämme teemme, teemme sen Jumalalle.”
    – Jeesus opetti, että se minkä me teemme täällä näille pienimmille – lapsille – sen me teemme Jeesukselle. Ken siis uskaltaa lapsiaan laiminlyödä; tahallaan saattaa itsensä rikokselle – tahi laajemmin synnille – alttiiksi?

    ”Toisilta uskovaisilta saa kuulla heidän kokemuksistaan ja selviytymisestään. Se aina rohkaisee.”
    – Entä jos kuulee etupäässä epäonnistumisista, pahoista teoista, laiminlyönneistä jne.?

    Si in ius vocat ito, ni it, antestamino, iguitur capito. Si caluitur pedemue struit, manum endo iacito.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s