Hengellinen terrori rauhanyhdistyksissä jatkuu yhä, toteaa Johannes Alaranta blogissaan.
Herätysliikkeen keskusjohto on sanoutunut virallisesti irti väkivallasta. SRK:n johtokunta julkaisi asiasta kaksikin julkista kannanottoa tänä syksynä. Päivämiehen pääkirjoituksessa todettiin 10.8.2011, että vanhoillislestadiolaiset kristittyinä ja kristittyjen yhteisönä irtisanoutuvat kaikesta ruumiillisesta, henkisestä ja hengellisestä väkivallasta.
Todellista tervehtymistä ei kuitenkaan ole tapahtunut. 1970-luvun henki ja toimintatavat ovat yhä voimissaan.
Yksityisiä uskovaisia painostetaan ja vaaditaan noudattamaan mielivaltaisia vaatimuksia. Uskovaisia vaaditaan olemaan kuuliaisia ja sitoutumaan noudattamaan mielivaltaisia ja alistavia elämäntapamääräyksiä (käytännössä syntilista). Esimerkiksi naispappeuden kannattaminen ja ehkäisyn hyväksyminen johtavat kuulusteluihin ja mustamaalaamiseen.
Painostaminen ja kiusaaminen elävät ja voivat edelleen hyvin rauhanyhdistyksissä.
Julkiset kannanotot ja lausunnot mediassa ovatkin olleet pelkkää kilven kiillotusta vailla todellista halua panna ehdoton stoppi painostamiselle ja hengelliselle väkivallalle. SRK:n johto on kadottanut uskottavuutensa tässä asiassa.
Ylin johto noudattaa kaksoisviestinnän strategiaa. Johtokunnan kannanotoissa medialle vakuutellaan, että enää ei väkivaltaa käytetä. SRK ei kuitenkaan velvoita paikallisyhdistyksiä oikeasti luopumaan vääristyneistä käytännöistä. Miten kauan kaksinaamaisuus onnistuu?
Johannes Alaranta kirjoittaa blogissaan, että hän on saanut tietoonsa jälleen useita painostamistapauksia.
– Jos jollakin on oikeasti hätä toisen sieluntilasta, ei kai hän laita kasaan hoidaria? Eikö ”hoitaminen” ole hieman väärä toimintamalli? Siksi sen takana on pakko olla jotain muuta kuin oikea hätä, kirjoittaa Alaranta.
Takana on huoli suurimman herätysliikkeen kyvystä kontrolloida jäseniään. Huoli liikkeen ulkonaisesta vakaudesta ja asemasta. Takana on tietysti myös joidenkin yksityisten ihmisten vääristynyt halu käyttää valtaa ja halu kontrolloida ja alistaa lähimmäinen.
Ja kolmanneksi, monilla ”hoitajilla” pienikin erimielisyys satunnaisissa elämäntapa-asioissa uhkaa heidän omaa henkilökohtaista identiteettiään, uskoaan, joka on sitoutunut juuri ulkonaisiin kysymyksiin, ei Kristukseen. He kokevat turvattomuutta ja tuntevat uskonsa olevan uhattuna. Seuraa psyykkinen puolustusreaktio.
Silloin he käyvät lähimmäisen kimppuun, koska oma, seurakunnan kuviteltuun erehtymättömyyteen perustettu minuus uhkaa murentua, mitä enemmän erehdyksiä, väärinkäytöksiä ja ristiriitoja herätysliikkeen sisäiltä on paljastunut.
Viimeisenä keinona pitää pystyssä murenevaa erehtymättömyyden rakennelmaa, yritetään turvautua paniikkimaisesti väkivaltaiseen kurinpitoon.
Eurot ja talkootyö
Alaranta kehottaa jokaista uskovaista miettimään vakavasti, mille liikkeen toiminnalle todella haluaa antaa tukensa ja mistä haluaa sanoutua irti.
Toiminta ei käänny terveelle uralle, jos jäsenet edelleen hiljaisesti tukevat kiusaamista ja painostamista, reagoimatta siihen mitenkään. Tarvitaan rivijäsenten asettumista vastustamaan vääristyneitä toimintatapoja.
Vasta kun talkootyöhalut alkavat vähentyä, vasta kun SRK:n tuotteiden kauppa ei käy enää yhtä liukkasti, vasta silloin nähtävästi johdon tasolla todella tartutaan väkivallan karsimiseen pois kristityn arkipäivästä.
– Jos et uskalla sanoa suoraan, ryhdy hiljaiseen kapinaan, kehottaa Alaranta.
Jos katsot sivusta kiusaamista, olet itse kiusaaja
Alarannan teksti blogissa:
”Olen saanut tietooni taas kerran useita hengellisen terrorismin pahimpia tekoja. 70-luvun henki elää ja voi hyvin.
Ehka olisi aika lopettaa väkivallanteot?
Jos katsot sivusta kiusaamista, olet itse kiusaaja. Puolusta kiusattua. Jos et uskalla sanoa suoraan, ryhdy hiljaiseen kapinaan.
– peru lehdet
– älä laita joulutervehdystä
– älä osta ”uusia tuotteita”
– älä laita kolehtiin rahaa
Sillä euro on hyvä kotiopettaja.
– jää pois emäntävuorosta
– älä leivo myyjäisiin
– irtisanoudu pyhäkoulunopettajan tehtävästä
– keksi itse lisää
Toimi näin siihen asti, että kiusaaminen kokonaan loppuu.
– sano mielipiteesi
– puhu
– huuda
– kirjoita nettiin
– ota yhteyttä kirkon johtoon
– ota yhteyttä poliittisiin johtajiin
– tee asiasta julkinen
Sillä se on velvollisuutesi kristittynä. Nimittäin jos jollakin on oikeasti hätä toisen sieluntilasta ei kai hän laita kasaan hoidaria? Eikö ”hoitaminen” ole hienan väärä toimintamalli? Siksi sen takana on pakko olla jotain muuta kuin oikea hätä.”
(Kommentit: T.K., Lähde: Monessa Kiusattu)
* * *
Lisää aiheesta:
Jan Ahonen: SRK pahoittelee 1970-luvun hoitokokousten väärinkäytöksiä ja oppiharhoja. Kotimaa24 10.8.2011.
Antti Pentikäinen: Terroria uskon nimissä
Eroon hengellisestä väkivallasta (Pekka Asikainen, Topi Linjama)
Johannes Ijäs: Vanhoillislestadiolaiset pyytävät anteeksi hoitokokousten väärinkäytöksiä. Kotimaa24 10.10.2011.
Kapu: SRK irtisanoutuu väkivallasta eikä järjestä enää hoitokokouksia, mutta ohitti uhrit
Lestadiolaiset: 70-luvun hoitokokouksissa tehtiin hengellistä väkivaltaa. STT-Helsingin Sanomat 10.10.2011.
Nestori: Naatus, Pentikäinen ja Alaranta: Hengellinen terrori rauhanyhdistyksissä jatkuu edelleen
Pitkä-Hermanni: Virallisen valheen vangit ovat sisältä rikki
Omat polut © - etnisten vanhoillislestadiolaisten kertomuksia ja kokemuksia 
raamatussa kehotetaan hoitamaan,, harhaan mennyttä. kehotetaan neuvomaan, pois pahoilta teiltä. me emme usko tätä maailmaa varten vaan taivasta varten.
Tutkitaan ennen kuin hutkitaan. Sivusta seuranneena on vaikea arvioida tapahtunutta. Jos alan jotain boikotoimaan, haluan tarkalleen tietää miksi. Nimiä kertomatta yksityiskohdat julki. Se on pidemmän päälle ainut keino lopettaa ”väärät” käytännöt. Myös hoidareiden ”hyvät” puolet, vaihtoehdot ja vaihtoehtojen vaikutukset haluaisin tietää. Vaikenemista on myös se, että jos tietää, mutta ei kerro yksityiskohtia.