Rauhanyhdistysten kurinpitoratkaisuissa kietoutuvat toisiinsa vanhoillislestadiolaisen, täysin miesjohtoisen herätysliikkeen naisia alistava ja mitätöivä kulttuuri, yhteisön piirissä tapahtuneet lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvät rikokset ja liikkeessä voimistunut sisäinen kritiikki, jota SRK ja paikallinen johto yrittävät rangaistuksilla ja pelottelulla vaientaa. Kaikki nämä piirteet ovat näkösällä tällä kertaa Turun rauhanyhdistyksellä. Aloitteentekijänä on yhdistyksen johtokunta puheenjohtajansa johdolla.
Arkkipiispa Kari Mäkisen teologinen kansliasihteeri, teologian tohtori Risto Leppänen aiotaan asettaa puhujakieltoon Turun rauhanyhdistyksellä.
Yhdistyksen puheenjohtaja, diplomi-insinööri Kimmo Puolitaival on lähettänyt asiasta kokouskutsun johtokunnan muille jäsenille sekä Turun rauhanyhdistyksen muille maallikkopuhujille Mauri Tuikkalalle, Martti Telkille, Jouni Ritalalle ja Kimmo Lahdenperälle.
Herätysliikkeen maallikkojohtoisuus havainnollistuu tässäkin tilanteessa. Enempää Puolitaival kuin muutkaan johtokunnan jäsenet eivät ole teologeja.
Puolitaival itse on myös maallikkopuhuja ja lisäksi SRK:n johtokunnan jäsen. Hän on myös osallistunut saarnaajana ja SRK:n johtokunnan jäsenenä aktiivisesti vanhoillislestadiolaisuuden lähetystyöhön Länsi-Afrikassa.
Puolitaival on ehdolla kirkolliskokouksen maallikkojäseneksi helmikuussa käytävissä vaaleissa. Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että Puolitaival on ehdolla vaaleissa ryhmässä Yhteisellä tiellä, jonka vaaliohjelmassaan julkisesti ilmoittaa torjuvansa kaikenlaisen syrjinnän:
Kaikkien ihmisten yhdenvertaisuus ja syrjinnän kielto ovat Suomen perustuslakiin kirjattuja, jokaiselle kansalaisille kuuluvia perusoikeuksia. Kirkon pitää niitä edistää myös omassa piirissään, etenkin kun nämä oikeudet ovat sopusoinnussa Jeesuksen julistuksen ja kirkon yhteisen uskon kanssa.
Rukouksen mielellä kutsun teidät yhdelle koolle keskustelemaan Turun rauhanyhdistyksen puhujatilanteesta. Keskustelun aiheena on kysymys Riston ja Heikin vapauttamisesta toistaiseksi kotisiionimme puhujantehtävästä. – Mitkä seuraavista ajankohdista ovat mahdollisia? to 12.1. klo 18:30 pe 13.1. klo 18:30 ma 16.1. klo 18:30 la 21.1. klo 10 ma 23.1. klo 18:30.
Risto viittaa teologian tohtori Risto Leppäseen ja Heikki Turun Maarian seurakunnan kanttoriin Heikki Rainioon.
Puhujakielto voi merkitä pelkästään sitä, että asianomainen ei saa saarnata seuroissa eikä rauhanyhdistyksen ”omassa” kirkkojumalanpalveluksessa. Hänen statustaan yhteisössä heikennetään merkittävästi. Mutta puhujakielto voi merkitä myös sitä, että hänet ”sidotaan”, eli häntä ei pidetä enää lainkaan uskovaisena, ei armahdettuna kristittynä, eikä tervehditä ”jumalanlasten tervehdyksellä”.
Näin erityisesti silloin, jos asianomainen ei painostuksen alaisenakaan luovu mielipiteistään, joita pidetään syntisinä.
Tällöin on kyse ankarasta ja raskaasta rangaistuksesta. Tavallisesti sidottu vl-yhteisön jäsen eristetään uskonystävien sosiaalisesta kanssakäymisestä. Hänet suljetaan yhteisön ulkopuolelle, aivan samoin kuin kiusaajat kohtelevat koulukiusattua, eikä kukaan uskonystävä saa olla tekemisissä hänen kanssaan. Hänet leimataan sosiaalisesti ja hengellisesti hylkiöksi.
Menettely on samantyyppinen kuin katolisessa kirkossa paavin käytössä oleva ekskluusio, vääräoppiseksi katsotun henkilön julistamisesta ekskommunikaatioon.
Menettely koetaan yleensä varsin väkivaltaisena ja ankarana, sillä se repii ihmisen erilleen hänen hengellisestä kodistaan, johon hän on lapsesta saakka kasvanut ja juurtunut. Hengellistä väkivaltaa julmimmillaan.
Voidaan syystä kysyä, voiko henkilö, joka on itse valmis kohdistamaan hengellistä väkivaltaa ja painostusta toisia kristittyjä kohtaan, toimia uskottavasti kirkkomme päättäjänä kirkolliskokouksessa.
Voidaan myös kysyä, kuinka kestävää on käytäntö, että kirkon sisällä toimiva hengellinen yhteisö kohdistaa painostustoimia kirkon työntekijöitä kohtaan.
Kimmo Puolitaival: Puhujakiellosta ei ole vielä päätetty
Kotimaa24:n toimittaja on haastatellut Turun rauhanyhdistyksen puheenjohtaja Kimmo Puolitaivalta.
Puolitaival kiistää, että tuleva kokous merkitsisi ilman muuta sitä, että kyseiset puhujat asetettaisiin puhujakieltoon. Hän ei itse myöskään koe, että tilaisuus jossa keskustellaan kahden puhujan ”laittamisesta istumaan”, olisi varsinainen hoitokokous. Toimittaja ei huomannut kysyä, mikä sitten on varsinainen hoitokokous.
– Tämä kokous on keskustelunavaus, mitään ei vielä ole päätetty, Puolitaival vakuuttaa. – En kuitenkaan halua sanoa mitään yksityiskohtaista henkilöitten osalta julkisuuteen. Puhumme asiasta keskenämme.
Puolitaival kuvailee tilannetta, jossa keskustellaan puhujien vapauttamisesta tehtävästään.
– Kyse on harvinaisesta tapahtumasta, enkä ole itse koskaan ollut vastaavassa tilanteessa. Tausta on se, että silloin kun henkilö kutsutaan puhujaksi, siitä vallitsee yksimielisyys. Puhuja on uskovaisten jakamattomassa rakkaudessa. Mutta jos syntyy tilanne, että hän on alkanut herättää erimielisyyttä ja jakaa seurakuntaa, niin asiasta pitää keskustella ja mahdollisesti vapauttaa hänet tilapäisesti tehtävästä.
Puolitaival ei ota suoraan kantaa siihen, onko nyt päätetyn kokouksen taustalla Risto Leppäsen puolison Mari Leppäsen maaliskuussa tapahtuva pappisvihkimys.
On suorastaan hupaisaa, miten silmiinpistävällä tavalla Kimmo Puolitaival pyrkii tietoisesti mitätöimään tämän huomattavan historiallisen tapauksen merkityksen. Hän ohittaa asian vain yleisellä huomautuksella.
– Se on selvää, että naispappeus on noussut uudella tavalla myös vanhoillislestadiolaisen liikkeen sisällä keskustelunaiheeksi, vaikka liikkeen kanta naisen pappeuteen ei ole muuttunut, toteaa Kimmo Puolitaival.
Turun Rauhanyhdistyksen tulevan puhuttelukokouksen ajankohtaa ei ole vielä päätetty.
Toisin kuin Kimmo Puolitaival väittää, puhujakielto kurinpitokeinona ei ole harvinaista vanhoillislestadiolaisuudessa. Puhujien hyllyttämiset ovat alkaneet viime aikoina lisääntyä, kun sisäinen keskustelu ja kritiikki on voimistunut, erityisesti sen jälkeen kun laaja lasten sukupuolisen hyväksikäytön rikosvyyhti paljastui.
Keväällä 2011 SRK:n johtokunta myönsi julkisesti, että liikkeen piirissä on laajasti peitelty rikoksia ja jätetty hyväksikäyttäjien uhreiksi joutuneet lapset oman onnensa nojaan.
Erottamisen syy sitoutuminen ev.-lut. kirkon virkakäsitykseen?
eläkkeellä olevan teologian tohtorin Keijo Nissilän kirjoituksen. Nissilä tuomitsee naispappeuden harhaoppina. Onkin mielenkiintoista, että arvokkaalla kirkon ansiomerkillä palkittu, korkeissa tehtävissä toiminut teologi pitää kirkkomme virkakäsitystä harhaoppina. Erikoista on myös se, että ne kirkon palveluksessa työskentelevät lestadiolaispapit, jotka ovat sitoutuneet kirkkomme virkakäsitykseen, ovat joutuneet painostamisen kohteeksi kirkon sisällä toimivassa liikkeessä.Puhujakiellon syy SRK:n kosto?
Kriisi, missä vl-herätysliike tällä hetkellä on, ei johdu henkilöistä, jotka ovat ottaneet liikkeen sisällä tapahtuneen pedofilian esille, vaan se johtuu liikkeen johdon toiminnasta. – – ne ihmiset, jotka yrittivät käynnistää keskustelua yhteisön sisällä, ovat joutuneet painostuksen kohteiksi liikkeen johdon taholta. Heitä on kuvattu mm. vääriksi opettajiksi, Jumalan valtakunnan vastaista työtä tekeviksi, siionia raateleviksi susiksi tai hyvällä asialla naamioituneiksi saatanan enkeleiksi (Kaleva 7.4.2011). Onko tämä SRK:n julkitulo aito ja saako se aikaan totista parannusta, jää nähtäväksi. Liikkeen johdon tulisi tehdä omat johtopäätöksensä ja ainakin pyytää anteeksi kaikilta leimaamiltaan henkilöiltä.
Kurinpitoratkaisut on selvästi tehty Turun ry:n puheenjohtajan toimesta yhteisymmärryksessä Oulussa toimivan keskusyhdistyksen, SRK:n, kanssa.
SRK:n kurinpito ja kosto tulee Rainion hyllytyksessä hakematta mieleen. [Tähän viittaa myös myöhemmin julkaistu Rainion haastattelu.]
Turun seudulla on ”vapautettu puhujan tehtävästä ” toinenkin lestadiolaispappi, tutkija Johannes Alaranta. Hän on samoin puolustanut hyväksikäytön uhrien puolesta puhujia ja arvostellut herätysliikkeen johtoa lainvastaisen maallikko-salaripin opetuksesta sekä hengellisestä painostuksesta. Alaranta on esittänyt myös, että koko SRK:n johto olisi parasta vaihtaa.
Myös muita vanhoillislestadiolaisia puhujia ja rauhanyhdistyksissä muissa tehtävissä toimineita kriittisiä mielipiteitä esittäneitä on siirretty syrjään. Näin on tehty erityisesti sen jälkeen, kun SRK julkisti tiedon, että liikkeen sisällä on viime vuosikymmenien kuluessa ilmennyt kymmeniä lasten hyväksikäyttörikoksia, joista vain pieni osa oli saatettu viranomaisten tietoon ja oikeusprosessiin.
Osa nuoremman polven puhujiin, lähinnä pappeihin, kohdistetusta painostamisesta johtunee siitä, että he ovat vaatineet julkisesti liikettä luopumaan hengellisestä väkivallasta eli ns. hoitokokouksista sekä julkistaneet yksityisiin henkilöihin kohdistettuja painostustapauksia.
Monet heistä ovat myös ilmaisseet sitoutuvansa kirkkomme virkakäsitykseen, johon sisältyy naispappeuden hyväksyminen.
On erikoista, että kirkon pappina toimiva vanhoillislestadiolainen joutuu omassa yhteisössään painostetuksi siitä syystä, että tukee yhteisen kirkon virkakäsitystä!
Kirkko puolestaan on piispojen lausuntojen mukaan sitoutunut ehdottomasti sekä naiset että miehet yhdenvertaisesti hyväksyvään virkakäsitykseen. Nähtäväksi jää, puuttuuko kirkon johto ihmisten painostamiseen rauhanyhdistyksellä.
Asikainen vetäytyi itse puhujan tehtävästä
Oulun tuomiokapitulin hiippakuntasihteeri, teologian tohtori Pekka Asikainen puolestaan on itse vetäytynyt pois oman rauhanyhdistyksensä sananjulistajan tehtävästä, vastalauseena.
Asikainen ilmoitti Kiimingin rauhanyhdistyksessä pitämässään puheenvuorossa huhtikuussa 2011, että hän ei ole enää käytettävissä puhujana vanhoillislestadiolaisuuden piirissä.
– En ole käytettävissä puhujan tehtäviin. Hoitamani kirkollisen viran keskiössä ovat lapset, nuoret ja perheet ja heidän kokonaisvaltainen hyvinvointinsa. En voi toimia seurapuhujana liikkeessä, jonka piirissä tapahtunutta toimintaa tutkii keskusrikospoliisi, Pekka Asikainen on todennnut Kotimaa24:n haastattelussa. Haastattelu julkaistiin myös Oulun seurakuntayhtymän Rauhan Tervehdyksessä.
Lisäksi Asikaisen vetäytymisen syynä on herätysliikkeen johdon uskottavuuden murentuminen. Asikainen kertoi todenneensa, että hän ei ole voinut tulla vakuuttuneeksi siitä, miten vanhoillislestadiolaisen liikkeen johto on puuttunut hyväksikäyttötapauksiin.
Hän katsoo, että lastensuojelun asiantuntijoita on pyritty vaientamaan ja heistä on puhuttu yhteisössä pahaa. Asikaisen mukaan vanhoillislestadiolaisuudessa ei käydä avointa keskustelua. Hän totesi haastattelussa:
Kysymykseni on, vallitseeko tässä liikkeessä pelko. Keskustelukulttuuri puuttuu täysin. Kun halutaan jostakin asiasta keskustella, leimataan ihmiset, jotka ottavat asioita esille. Liikkuu huhuja ja aivan perättömiä juoruja. Tätä kulttuuria minä vähän ihmettelen.
Kirkon ulkomaanavun toiminnanjohtaja Antti Pentikäinen on yhtynyt Asikaisen ihmettelyyn. Hän totesi taannoin Kalevan haastattelussa:
– En ymmärrä miksi liikkeen johto haluaa kontrolloida [hyväksikäyttöä koskeneen] selvityksen jälkeistä keskustelua. Minusta lestadiolaisten kannattaisi olla ylpeitä ihmisistä, jotka ovat nostaneet asioita esiin, eikä uskoa heistä levitettäviä pahoja puheita, Pentikäinen totesi Kalevassa 29.5.2011.
Myös monet muut julkista keskustelua herätelleet uskovaiset, kuten lastensuojelun tutkija Johanna Hurtig Helsingin yliopistosta, toimittaja Topi Linjama Joensuusta ja teologi, tutkija Heikki Nenonen Helsingin yliopistosta ovat joutuneet eriasteisen painostamisen ja mustamaalaamisen kohteeksi.
(Kirj. Lucas)
* * *
Lue lisää:
Johannes Alaranta: Ajankohtaisia aiheita
Johannes Alaranta: Hajatelmia. 9.4.2011.
Pauliina Grönholm: Naispappeus koettelee lestadiolaisliikettä – Keskustelu naisen asemasta on jo varsin avointa Internetissä. Helsingin Sanomat 16.6.2011, s. A6.
Pauliina Grönholm: SRK-vaikuttaja: Naispappeus on Raamatun vastaista. Helsingin Sanomat 16.6.2011.
Pauliina Grönholm: Tutkija: Naispappeus koettelee lestadiolaisliikettä. Helsingin Sanomat 16.6.2011.
Pekka Helin: Väitöskirjaa tekevä Mari Leppänen arvioi: “Useat lestadiolaispapit kannattavat naispappeutta”. Rauhan Tervehdys 36/2010, s. 7.
Hyväksikäyttö ei ole sisäinen asia. Helsingin Sanomat 10.4.2011, pääkirjoitus.
Johannes Ijäs: Johanna Hurtig: Rippiin liittyvää käsitteistöä pitäisi selventää. Kotimaa24 9.12.2010.
Johannes Ijäs: Kanttori pelkää hyväksikäyttöasian hautautuvan naispappeuskeskustelun alle. Kotimaa24 19.1.2012.
Johannes Ijäs: Pappi menetti puheoikeutensa vanhoillislestadiolaisten seuroissa. Kotimaa24 2.6.2011.
Kapu: Alaranta ja Linjama: SRK-kriittinen nettikirjoittelu johti painostustoimiin
Mari Leppänen: Monet lestadiolaispapit kannattavat naispappeutta – SRK tyrmännyt toistuvasti ehdotuksen
Mari Leppänen: Naispappeuspuhe vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä vuosina 1975-2010. Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto. 2011.
Mari Leppänen vihitään papiksi Turun tuomiokirkossa 4.3.2012.
Topi Linjama: Pappeudesta
Lucas: SRK:n vastattava mustamaalattujen yksityishenkilöiden maineenpalautuksesta
Maria Sofia & ESA: Leppäsen haastattelemat naiset: suorat sanat kutsumuksesta, syrjinnästä ja SRK:sta
Myös Turun lestadiolaisten keskuudessa seksuaalista hyväksikäyttöä. Turun Sanomat 13.4.2011; 14.4.2011.
Stiven Naatus: Vl-naispappeus on käytännön järjestely, ei hengellinen kysymys
Keijo Nissilä: Pappeudesta – yhteisestä pappeudesta erityisesti. Päivämies 2/2012.
Piispa Häkkinen: Kirkko ei kykene puuttumaan SRK:n rippioppeihin 2
Heikki Rainio: Suljettujen yhteisöjen sairaus. Turun Sanomat 12.4.2011.
Olli Seppälä: Lestadiolaisjohtaja: Ketään ei ole vielä hyllytetty. Kotimaa24 13.1.2012.
Sisäinen selvitys lasten hyväksikäyttöön liittyvien asioiden hoidosta: SRK:n lehdistötiedote.
Skribentti: Naiset tulossa sananjulistajiksi
Kaisa Tanttu: Juha Pentikäinen: Lestadiolaisen liikkeen historia tukee naisten pappeutta. Kotimaa 24 uutiset 19.2.2011.
Vanhoillislestadiolaisliikkeessä käynnissä murros. Seurakuntalainen.fi 16.6.2011.
V-lestadiolaisessa yhteisössä tehty satoja seksuaalirikoksia (uutiskooste Lapset ja vanhemmat ry:n sivustolla).
Omat polut © - etnisten vanhoillislestadiolaisten kertomuksia ja kokemuksia 
Ikäviä uutisiahan nämä ovat, että annetaan tilanteen kärjistyä. Yksimielisyys on ry:llä kyllä toisinaan hieman kuin kulissia. Kyllä mä tiedän tästäkin kaupungista useampia uskovaisia jotka ovat sitä mieltä ettei Raamatusta oikeasti löydy esteitä sille että nainenkin voisi toimia pappina. Pienemmissä piireissä on keskusteltu asiasta. Seurakuntapäivillä tms. isossa joukossa ei kannata tuoda esiin näitä asioita.
Pelottavaa, että tämmöistä tapahtuu. Eikö SRK:n johdon toiminnasta todellakaan saa löytää mitään arvosteltavaa tai sanoutua irti julkisesti heidän tekemistään järkyttävistä virheistä ilman, että heti aletaan näyttää kritisoijalle kaapin paikkaa oikein olan takaa? Rainion lehtikirjoitus oli aito ja lämmin sydämen kristityn puheenvuoro. Herätkää nyt Voittoset ja muut huomaamaan miten kovasti koettelette meidän ”riviuskovaisten” uskoa omalla toiminnallanne! Eräs hyvä ystäväni – puhujan tytär ja perheenäiti – sanoi muutama vuosi sitten, että häntä pelottaa ja kuvottaa, kun joku noin tekopyhä ihminen valitaan SRK:n johtoon. Ihmettelin tuolloin hänen sanojaan, mutta en enää. Vaihtakaa Voittosen tilalle vaikka joku teologinainen. 😛
Uskon että oli tarkoitus, että tämä asia tuli julkiseksi. Nähdäkseni ei mene enään mahdottoman kauan, kun asioista uskalletaan puhua avoimesti myös esim. seurakuntapäivillä. Ihmettelen todella jos tuo puhujakielto todella tulee voimaan vielä tämän vuodonkin jälkeen: se on ainakin todenäköistä, että asiasta ei tule yksimielistä ratkaisua ryn johtokunnassa.
Kirkkomme kirkkojärjestyksen mukaan maallikoilla ei ole valtuuksia määräillä pastoreita siinä, miten he pastoreina toimivat. Valtuuksia ei ole edes vl-maallikoilla.
Tämän kaplakan seurauksena voisi olla paikallaan tutkia kirkon puolella, että missä asemassa pastorit ovat vl-liikkeessä. Ovatko he tosiaan maallikoiden määräiltävissä kristinopillisissa kysymyksissä.
Kertokaapa viisaammat, mikä ihmeen hinku Ristolla ja Heikillä on pysyä puhujana kun heidän mielipittensä sekottaa koko seurakunnan? Oma ylpeyskö? Ja ihan turhaa tämän blogin pitäjä sekottaa näidenkään herrojen sivuun siirtämisen erittäin valitettaviin pedofiliatapauksiin. Lapsellista ja säälittävää! Perustakaa oma seurakunta ja tehkää mitä lystäätte, älkää Jumalan lapsia omiin sotkuihinne sekoittako. Kiitos ja näkemiin!
”heidän statuksensa laskee”. On aika ihmeellinen huolenaihe sielun tilaa koskevassa asiassa. Kuningas daavid vastasi vaimolleen, joka oli huolestunut miehensä asemasta: minä haluan vielä halvempi olla. . . Siinä meille esikuvaa eikä tässä, jossa iso huoli on tosiaan statuksen laskemisesta.
Ilman Isän siunausta, jonka tehtävän Jeesus antoi vain omilleen ei päästä perille!!
Viisaudenkirjan 5. Luku on lohdullinen oikein uskoville. Löytyy googlettamalla!
1. Silloin vanhurskas suurella rohkeudella astuu niiden eteen, jotka häntä sortivat eivätkä välittäneet hänen vaivoistansa.
2. Kun he sen näkevät, vapisevat he hirmuisesta pelosta ja hämmästyvät hänen odottamattomasta pelastuksestaan.
3. Katuen he sanovat mielessänsä ja huokaavat sielunsa ahdistuksessa: Tätä me kerran pidimme pilkkanamme ja ivalauselmanamme, me hullut.
4. Me pidimme hänen elämäänsä mielettömyytenä ja hänen loppuansa häpeällisenä.
5. Kuinka hänet on luettu Jumalan lasten joukkoon, ja kuinka hän on saanut osansa pyhien parissa?
6. Me olemme siis eksyneet totuuden tieltä, eikä vanhurskauden valo ole loistanut meille eikä aurinko ole meille noussut.
7. Me olimme täynnä laittomuutta ja turmion poluilla, me vaelsimme tiettömiä erämaita, mutta Herran tietä me emme tunteneet.
8. Mitä hyödytti meitä ylpeytemme, mitä auttoi meitä rikkaus ja korskeus?
9. Ne kaikki ovat haihtuneet niinkuin varjo ja niinkuin sanoma, joka kiitää edelleen,
10. niinkuin laiva, joka kulkee halki aaltoilevan meren: ei jälkeäkään sen vanasta voida löytää, eikä tietä, jonka sen pohja teki aaltoihin;
11. tai niinkuin ei havaita merkkiäkään ilman halki lentävän linnun tiestä vain siipisulkien iskut pieksivät kevyttä ilmaa, joka jakaantui liikkuvien siipien viuhinan voimasta, kun lintu kiiti sen halki; sen jälkeen ei siinä havaittu merkkiäkään lennosta;
12. taikka niinkuin ilma, jonka maaliin ammuttu nuoli halkaisi, heti taas virtaa yhteen, niin ettei nuolen tietä enää tunneta –
Rainio sanoo hyllytysasian johtuvan hänen kirjoituksestaan lastensuojelun puolesta.
Miksi YLE esittää väitteen siitä, että hän suhtautuu myönteisesti naispappeuteen? Rainion mukaan näin ei ole, ainakin se voidaan tulkita näin olevan, koska ei itse sitä esitä syyksi.
Yritäppä Rainio olla rehellinen näissä asioissa. Tule uudestaan julkisuuteen tuon naispappeusasian kanssa ja vaadi yleä oikeaisemaan tieto, jos se ei pidä paikkaansa.
Epäilen kyllä, että Yle on tässä oikeassa… Se yksin jo on omiaan avaamaan keskustelun Rainion sananpalvelijan tehtävän osalta. Yksinkertaisesti se jakaa siionia, jos puhuja on tuota Ylen esittämää mielipidettä kannattamassa.
Jos/kun näin on, voidaan oikeutetusti kysyä, miksi Rainio ei asiaa tuo esille niin kuin se on. Tekisi mieleni sanoa, että puhuu vastoin totuutta.
Kyse on siitä, että näilläkin sivuilla yritetään muuttaa ennenkirjoitettua Jumalan sanaa joksikin ihan muuksi, periteistä vl-kristillisyydenkin opetusta ja oppia yritetään muuttaa.
pf-asiat jne ovat vain sen peite, kuten esim. Rainion osalta on jo aivan selvästi osoitettu.
Mielestäni Turussa on unohtunut armollisuus kokonaan tässä jutussa. Tiedän että monen mielestä Rainio ja Leppänen eivät ole niitä puhujia, jotka jakavat seurakuntaa. Sen sijaan muutamat hyvin lakihenkisiä puheita pitäneet puhujat aiheuttavat huomattavasti enemmän ahdistusta seurakunnassa.. ongelmana on vain se että Rainion ja Leppäsen vastustajat ovat kaikkein äänekkäimpiä ja agressiivisimpia: osittain asia saattaa olla mennyt suorastaan henkilövihaksi. Sellaisen vaikutelman olen itse ainakin saanut.