Miksi laadukas anonyymi kirjoitus on usein paras kirjoitus?


Arkkipiispa Kari Mäkinen  on todennut julkisuudessa, että vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä eletään  ”ratkaisevaa vaihetta”. Jos liikkeessä ei uskaltauduta rehelliseen keskusteluun, on vaarana, että se sulkeutuu.

– Tällä hetkellä käytävä keskustelu tuo näkyväksi yhden osan liikkeessä olevasta sisäisestä paineesta.  Liikkeessä on monta todellisuutta. Mikäli tätä ei tunnusteta ja uskaltauduta rehelliseen ja suoraan keskusteluun liikkeen sisällä, on vaarana, että liike sulkeutuu.

– Näyttää, että tässä suhteessa alkaa olla ratkaiseva vaihe, sanoo arkkipiispa.

Liikkeen johto on tehnyt kaikkensa estääkseen tämän avoimen keskustelun.

Se ei ole kuitenkaan onnistunut tavoitteessaan, sillä vl-liikkeessä on yhä enemmän turvauduttu anonyymiin keskusteluun. Anonyymi mielipiteiden vaihto ja vuorovaikutus  on myös osoittautumassa tehokkaaksi välineeksi nykytilanteen ymmärtämiseksi ja johtopäätösten tekemiseksi, mitä tulee asioiden korjaamiseen  ja vastuuhenkilöiden vaihtamiseen.

*       *       *

Anonyymi mielipiteiden julkituominen tuntuu kiusaavan eniten niitä, jotka ovat vallassa. Vapaa nimetön keskustelu tuntuu häiritsevän myös niitä tavallisia vl-uskovaisia, jotka ovat vallassa olevan konsensuksen kannalla.

SRK.n johto on todennut että nimetön kirjoittelu on arvotonta. Herätysliikkeen johto on kaikin keinoin pyrkinyt mitätöimään nimettömänä esitettyä kritiikkiä, joka kohdistuu ennen kaikkea liikkeen nykyiseen johtoon, eli SRK:n johtokuntaan, puheenjohtajaan ja pääsihteeriin.

Onko herätysliikkeen valtaa käyttävien ihmisten tavoitteena saada liikkeen epäkohdista huolissaan olevia uskovaisia esiin nimellään, jotta heidät voitaisiin symbolisesti ”tappaa”, eli hiljentää.

Sillä näinhän on jokaiselle omalla nimellään kritiikkiä esittäneelle tehty. Seurauksena on ollut  ja on uhkailua, painostamista, sosiaalista eristämistä ja lopulta sulkeminen ulos uskonyhteisöstä ja kadotustuomio. Lisäksi heidän perheenjäsenensä ja muut läheisensä ovat joutuneet kärsimään ja myös vakavan painostamisen kohteeksi.

Uskoin voivani vaikuttaa avoimella toiminnalla niiden epäkohtien korjaamiseen, joita näin. – – Olen surullinen ja pettynyt siihen, miten vaarallista heikompien puolustaminen on yhteisössämme. Olen nähnyt liian monen kohdalla, mitä vaikeuksia seuraa, kun yrittää toimia rehellisesti ja rohkeasti. – Lastensuojelun tutkija Johanna Hurtig, Tampereen Kirkkosanomat 6.6.2012.

Osa vl-uskovaisista ja osa niistä jotka ovat päättäneet lopulta jättää liikkeen, on sielustaan niin haavoilla,  etteivät voi ajatellakaan keskustelevansa julkisesti omalla nimellään, vaikka heillä olisi usein varsin arvokasta kerrottavaa kokemastaan.

Tuorein julkisuuteen tullut painostustapaus on turkulaisen ev.lut. seurakunnan kanttoriin ja tunnettuun laulutaiteilijaan kohdistettu pitkään kestänyt painostaminen, mustamaalaus, kiusaaminen  ja suoranainen herjaaminen. SRK:n johtokunta on joutunut tässä asiassa varsin ikävään valoon.

Painostamisen välittämänä syynä on pidetty  kanttorin taannoin lehteen kirjoittamaa mielipidekirjoitusta, jossa hän moitti herätysliikkeen johtoa sen virheistä seksuaalisiin hyväksikäyttörikoksiin liittyvän rikosvyyhdin hoitamisessa. On tunnettua, että hän ei ole mielipiteineen yksin.

Esimerkiksi Kalevan mielipidetutkimuksen mukaan noin neljäsosa vl-uskovaisista katsoo liikkeen johdon toimineen asiassa ”erittäin huonosti tai melko huonosti”.

Liikkeeseen kuulumattomista peräti 70% asettui samalle kannalle. Kalevan kyselyn tulokset julkaistiin 30.6.2011.

Johtaja, joka ei salli omaan toimintaansa kohdistuvaa kritiikkiä, ja alkaa jopa painostaa kritiikin esittäjiä, on todellisuudessa diktaattori. Täsmälleen samanlaiset menettelytavat tunnetaan kaikista diktatuureista.

Kun mielipiteenvapaus on näin estetty, seurauksena on että SRK:n johto lopulta  uppoaa omiin virheisiinsä.

Sillä vapaata mielipiteenilmaisua ei enää voi kukaan estää, kun eletään Internetin maailmassa. Nykyisin myös nimetön ja silti merkityksellinen keskustelu on mahdollista. Sitä SRK:n johto ei pysty estämään. Uhkailu ja pelottelu eivät pure anonyymeihin.

Omalla nimelläkö?

No mutta. Eikös jokainen, jolla on mitään asiallista sanottavaa, tosiaan voi sanoa sitä omalla nimellään? Silloinhan se on reilu, avoin ja rehellinen mielipide avoimessa ja reilussa keskustelussa, jossa vain sitten rauhassa katsotaan, että parhain perustelu voittaa? Eikö niin?

Ei. Mielipidekirjoitusten kohdalla on itsestäänselvää, että paras kirjoitus on anonyymi kirjoitus. Mutta ei mikä hyvänsä anonyymi kirjoitus, vaan sen tulee olla laadukas mielipidekirjoitus. Perustelen tämän kannan alempana.

Selvennän ensin, että sivuutan tässä kokonaan nettikeskustelujen asiattomat, perustelemattomat heitot ja tyhjänpäiväiset kirjoittelut. Sivuutan myös yhden asian propagandaan tai yksityishenkilöiden vainoamiseen keskittyneet häiriköt. Nämä ilmiöt tulee tietenkin poistaa palstoilta tehokkaallaja johdonmukaisella moderoinnilla ja turvautuen tarvittaessa poliisin toimiin. Tämä kirjoitus ei koske niitä.

Tämän kirjoituksen aiheena on asiallinen julkinen nettikeskustelu, josta käytän nimitystä mielipidekirjoitukset.

Mistä asiallinen mielipidekirjoitus on tehty?

Mielipidekirjoituksessa itsessään oleellisinta on se ajattelun ja päättelyn johdonmukaisuus, jolla yleisesti tunnetuista tai asianmukaisesti lähteillä osoitetuista tosiasioista päädytään johtopäätöksiin.

Erityinen ansio on, että kirjoittaja lisäksi ilmaisee asiansa täsmällisesti ja taloudellisesti selvällä suomen kielellä.

Vakavamielisten mielipidekirjoituksen tarkoitus on käydä julkista kansalaiskeskustelua nostamalla esiin kysymyksiä ja epäkohtia sekä esittämällä niistä relevantteja faktatietoja sekä ilmoitettuihin lähteisiin nojaavia perusteluja ja johtopäätöksiä.

Keskustelussa tärkeintä on käsiteltävä asia, eivät keskustelijat/kirjoittajat. Tällöin nimellä ei lähtökohtaisesti pitäisi olla lainkaan merkitystä.

On hämmästyttävää, että fiksutkaan suomalaiset kulttuuri-ihmiset eivät ole tätä ymmärtäneet.

Helsingin Sanomien älykköjen raadissa otettiin hiljattain kantaa kysymykseen, tuleeko keskusteluissa kirjoittaa nimellä vai anonyymisti. Esim. Claes Andersson väitti: Jos et pysty nimelläsi vastaamaan mielipiteistäsi, et voi myöskään olettaa, että kukaan muu ottaisi mielipidettäsi vakavasti.

Häh, mitä? Minä ainakin otan vakavasti hyvin kirjoitetut mielipiteet, joissa on asiaa. Joissa on uskottavat perustelut. Joissa nostetaan esiin jotakin kiinnostavaa uutta käsiteltävästä aiheesta.

Hölmösti perusteltuja tai kokonaan perustelemattomia mielipiteitä harva ottaa vakavasti, olivatpa ne esitetty nimellä tai nimettömästi.

Jukka Relander puolestaan argumentoi nimen vaatimista keskustelupalstoilla, ennakoiden: ”Aluksi keskustelu saattaisi vaimentua, mutta laadun parantuessa se luultavasti vilkastuisi entisestään ajan myötä.”

Relanderin idea jää toiveajatteluksi. Nimellä käyty keskustelu on lähtökohtaisesti erilainen keskustelun muoto, jota säätelevät samantyyppiset normit kuin kasvokkain keskustelussa. Nimellä käydyn keskustelun laatu ei parane koskaan, sillä keskustelusta suodattuu aina pois poliittisesti epäkorrekti ja vallankäyttäjien menetelmät sekä kytkökset suoraan paljastava tieto. Tällaiset tiedot koetaan usein provosoiviksi.

Keskustelusta suodattuvat pois myös kaikkein heikoimpien kokemukset, esimerkkinä vaikkapa vanhoillislestadiolaisuuden yhteydessä avioliitossa raiskatuksi tulleiden naisten ja lapsena seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi joutuneiden kokemukset. Uhrien ei pidä eivätkä he tietenkään voikaan tuoda esiin näkemyksiään omalla nimellä.

Miksi juuri anonyymi keskustelu on erityisen arvokasta?

Hiljattain julkistettu tutkimus osoitti, että nimimerkkiä käyttävät kommentoijat jättävät laadukkaampia kommentteja blogeihin ja verkkofoorumeille kuin anonyymit ja omalla nimellään esiintyvät käyttäjät. Tähän tulokseen tultiin nettiohjelmistoja tuottavan yhtiön Disqusin julkaisemassa selvityksessä.

Seuraavassa esitän omat perusteluni anonyymien mielipiteiden julkaisemisen puolesta.

Kuusi syytä anonyymien puolesta

1 Nimettömyydellä torjutaan altistumista ad hominem -hyökkäyksille

Ad hominem –argumentaatio eli henkilökohtainen hyökkäys asian esille tuonutta kohtaan on vaikuttamisstrategia, jossa keskustelu ASIASTA yritetään siirtää epäkohdan esille nostaneeseen henkilöön. Henkilökohtainen suora hyökkäys on asiaton ja varsin epäterve manipulointitaktiikka, jossa manipuloija ryhtyy asian sijasta puhumaan mielipiteen esittäjästä. Tällä pyritään torpedoimaan keskustelu kokonaan.

Vanhoillislestadiolaisuudessa  ad hominem -manipulointitaktiikka on ja on ollut aina tyypillinen liikkeen sisäisen keskustelun kolkko käytäntö. Asiapohjaista keskustelua ei kertakaikkiaan osata, mikä näkyy käytännössä myös ns. keskusteluilloissa rauhanyhdistyksellä.

Se ilmenee myös liikkeen sisäisessä kulttuurissa yksityistiin henkilöihin kohdistettuna kaikki järjelliset mitat ylittävänä mustamaalaamisena ja syrjimisenä.

Laajana vellova anonyymi nettikeskustelu johtuu juuri tästä, että ei osata käydä avointa, reilua ja suoraa keskustelua ilman uhkauksia ja ikäviä henkilökohtaisia seuraamuksia. Myös Kirkkohallituksen nettikeskustelujen koordinaattori Meri-Anna Hintsala on kiinnittänyt tähän kyvyttömyyteen huomiota.

Yksi nimetön kirjoittaja sanoi:

En ole yksikään näiden epäkohtien esille tuojista.En omalla nimelläni.
Vaan nimettömänä niinkuin muutkin uskovat tekevät.
Näin minua ei tuomita.
Sellaista pelon taakkaa me kaikki uskovaiset kannamme.
Pelkoa siitä että sinua ei ”tervehditä” tai oteta mukaan joukkoon. (Suomi24, nimim. P. 22.1.2012.)

2 Nimettömyys vähentää auktoriteetti-efektin voimaa

Anonyymissä ympäristössä lukija joutuu arvioimaan VAIN esitettyjä perusteluja, aliarvioimatta niitä kirjoittajia, joilla ei ole tunnustettua asemaa ja yliarvioimatta niitä, joiden status tai karisma sokaisisi lukijan pitämään myös heidän tyhjänpäiväisintä analyysiaan jonakin vakavasti otettavana.

Lukija joutuu toimimaanyksin  oman kriittisen arviointikykynsä ja tietämyksensä varassa. Se on gutaa.

On tunnettua, että mielipiteen esittäjän asema, ammatti, ikä, koulutus, sukupuoli, luokka-asema jne. vaikuttavat erittäin paljon siihen, miten lukijat arvioivat hänen esittämiään perusteluja. Psykologisissa kokeissa ja mm. äänestyskäyttäytymistä koskevissa tutkimuksissa on osoitettu, että auktoriteettien kunnioitus vaikuttaa vahvasti mielipiteenmuodostuksessa. Auktoriteetin kanta ei vaikuta kaikkiin ihmisiin samalla tavoin, mutta se muokkaa enemmistön kantoja.

Kun auktoriteetti vakuuttaa kansalle, että tässä on hieno, kaunis kangas, jota vain typerät (tai epäuskoiset, tai väärässä hengessä olevat) eivät kykene näkemään, ihmiset mielellään asettuvat auktoriteettina pitämänsä ihmisen mielipiteen kannalle, unohtaen tutkia auktoriteetin perusteluja. Näin tapahtuu silloinkin kun henkilön esittämät perustelut eivät ilmiselvästi kestä syvempää tarkastelua tosiasioiden valossa. (Kertaa Andersenin satu Keisarin uudet vaatteet.)

Auktoriteetti-efektin takia onkiin välttämätöntä, että laadukasta keskustelua käydään myös täysin nimettömästi.

Esimerkki. Tunnen sosiaalisesta mediasta useampia pari-kolmekymppisiä tekniikasta, taloudesta, politiikasta tai ympäristökysymyksistä aktiivisesti kirjoittavia ”harrastaja-journalisteja”, jotka älyllisesti ja tietopohjaltaan pärjäävät mainiosti monille elinkeinoelämän johtotehtävissä toimiville asiantuntijoille ja vakiintuneen aseman mediassa savuttaneille ammattijournalisteille.

Kansainvälisissä mediataloissa onkin jo  huomattu, että monet niin anonyymit kuin nimellään tekstejä julkaisevat blogistit ovat perehtyneet omaan erityisalaansa syvällisemmin kuin yksikään ammattitoimittaja. Tämä näkyy asiantuntemuksessa ja luotettavuudessa.

3 Nimettömyys auttaa, kun ihminen on asemansa vanki

Nimettömyys mahdollistaa myös sen, että jossain merkittävässä asemassa oleva henkilö, joka joutuu työnsä tai asemansa edellyttämän sidosryhmäyhteistyön takia olemaan julkisesti lojaali SRK:n nykyjohdon käsityksille, voi tuoda esiin oman henkilökohtaisen kantansa, joka saattaa poiketa rajusti sen yhteisön kannasta, jossa hän toimii.

Velvoitteidensa ja sitoumustensa takia hän ei voisi tuoda tietojaan ja käsityksiään avoimesti nimellään esiin.

Tai, se kanta saattaa poiketa niistä odotuksista, joitä häneen kohdistuu siksi, että hänet on vaan yhteisössä (koululuokassa, työyhteisössä, tuttava- ja sukulaispiirissä, rauhanyhdistyksellä  tai muussa lähiyhteisössä) setettu johonkin tiettyyn lokeroon ja leima päälle.

Verkossa uskalletaan usein olla hyvin avoimia, koska tilanteita ja ihmisiä ei tarvitse kohdata kasvokkain. Ei olla sen muiteen itselle antaman leiman vankeja. Kyky löytää jotakin, mitä joku muu on tehnyt tai kirjoittanut ilman keskinäistä kommunikaatiota ja velvoitteita on lisäksi itse kullkein vapauttava kokemus.

Miten kukaan asemassaan julkisesti SRK:n kannanottoihin lojaalisti suhtautumaan joutuva ihminen voisi koskaan esittää omalla nimellään kantaansa esimerkiksi siitä, kuinka tavattoman ristiriitaista on, että herätysliikkeesä estetään vl-teologinaisia toimimasta pappeina  kirkossamme, tai että ehkäisykielto pitäisi heti kumota?

Muutama vl-pappi on tosin tuonut julki mielipiteensä, että heärtysliikkeen tulee luopua kannastaan kieltää uskovaisten naisten pappisvihkimyksen ottaminen. Mutta toistaiseksi vain yksi pappi, joka on jo asetettu puhekieltoon ry:llä, on tuonut esiin sen, että ehkäisykielto on epäraamatullinen normi. Samoin ainakin yksi puhuja on joutunut ns. ehkäisymyönteisyyden takia leimatuksi takanapäin.

Tiettävästi useampi vl-pappi ja joitakin muita puhujiakin on samalla kannalla, mutta he eivät tuo esiin kantaansa omalla nimellään. Kanssapuheissa jotkut puhujat ovat tuoneet esiin, että he eivät pidä meikkaamista tai korvakoruja syntinä, mutta tästäkään kukaan ei ole omalla nimellään julkisesti lausunut kriittistä kantaansa.

Sehän olisi vähintään sama asia kuin jos joku ministeriössä korkeassa asemassa oleva virkamies julkaisisi istuvan hallituksen vastaisia kommentteja omalla nimellään. Hänen uransa loppuisi  siihen, jos hänen nimensä paljastuisi tällaisissa yhteyksissä.

Tämän toteaminen ei sulje pois sitä, että myös joitakin tällaisia henkilöitä on rohkeasti noussut julkisuuteen esittämään vallankäyttäjistä poikkeavia, hyvin perusteltuja näkemyksiä. Heitäkin on, mutta se ei riitä siihen, että keskustelua käydään mahdollisimman laajalta tietopohjalta.

Mahdollisuus mielipiteiden ja tietojen esittämiseen tulee olla tarjolla myös niille, joilla ei tähän ole mahdollisuuksia tai rohkeutta esiintyä omalla nimellä.

Laadukkaiden anonyymien keskustelujen paras puoli on totuudellisuus.

Anonyymeillä ei ole tarvetta eikä  motiivia pitää yllä kulissia, koska totuuden sanomisesta ei seuraa merkittäviä sanktioita.

4 Nimettömyys suojelee rikosten ja mielivallan uhreja ja vahvistaa lähdesuojaa

Kun siirrytään mielipidekirjoituksista puhtaasti tosiasioista tiedottamiseen, omalla nimellä esiintyminen on tietyissä tilanteissa ongelmallista. Omalla nimellään kirjoittaminen voi aiheuttaa vähintään mieliharmia, stressiä ja syvää ahdistusta tai jopa suoranaista vaaraa itselle ja sivullisille henkilöille.

On olemassa tosiasioita, joita on vaikea saada julkiseen keskusteluun, koska niistä tietävillä ihmisillä on syytä pelätä asioiden julkituomisesta koituvia ikäviä seurauksia henkilökohtaisessa yksityiselämässään. Eikä vähiten läheistensä ja perheenjäsentensä puolesta. Tällaisia asioita ovat vanhoillislestadiolaisen liikkeen sisällä tapahtuva painostaminen ja mielivaltainen leimaaminen sekä syrjintä ja mustamaalaaminen.

Nämä tapaukset tulisi aina julkistaa, jotta liikkeen menettelytavat saadaan näkyville. Tällöin piispat ja muut kirkon vastuuhenkilöt voisivat puuttua niihin.

Usein asianomaisen itsensä on mahdotonta julkistaa väärinkäytöksiä ja asiatonta kohtelua omalla nimellään, saattamatta itseään ja laäheisimpiä perheenjäseniään entistä vaikeampaan tilanteeseen.

Lisäksi esimerkkinä myös edellä mainitut seksuaalisen väkivallan uhrien kokemukset vanhoillislestadiolaisuuden piirissä.

Nimettömyys suojelee väkivallan ja rikosten uhreja sekä vähentää riskiä joutua muutoin aiheettomasti kärsimään, ja kuitenkin tarjoaa mahdollisuuden kuitenkin käsitellä julkisessa keskustelussa painostamisen ja väkivallan riskejä ja seuraamuksia sekä varoittaa muite ihmisiä niistä.

Tämän takia suomalaisessa yhteiskunnassa on tavattu pitää tärkeänä lähdesuojaa.

Todellista mielipidevapautta ei ole olemassakaan, jos oman mielipiteen ja kokemusten perustellusta julkaisemisesta seuraa sanktioita. Tästä syystä yhteiskunnassa tarvitaan väyliä ja määriteltyjä oikeuksia julkaista mielipiteitä nimettömästi.

5 Nimettömyys vähentää asiattomia spekulaatioita

Jo pelkästään se, että joku on aiemmin ollut jostakin jotakin mieltä ja sittemmin muuttanut kantaansa, johtaa usein loputtomiin motiivipohdintoihin. Näyttää olevan mahdotonta keskittyä ihmisen esittämään kantaan vilpittömästi sellaisenaan.  Mielellään sivuutetaan se argumentaatio, jota henkilö nyt puolustaa ja aletaan kaivella menneitä.

Otetaan esimerkki. Jos henkilö on joskus kannattanut tai vastustanut ydinvoimaa, kaikki henkilön myöhempi kirjoittelu tästä aiheesta tullaan tulkitsemaan aiemmin esitettyjen kantojen läpi. Ikään kuin ihminen ei saisi muuttaa perustellusta syystä kantaansa, kun on saanut uutta ja merkittävää tietoa asiasta.

Sama koskee näitä vl-keskusteluja. Mielipide jota on aikaisemmin edustanut, ei saisi estää sitä, että kun ottaa asiasta selvää ja muuttaa kantaansa, joutuisikin leimatuksi epäluotettavaksi. Jälleen pitäisi kiinnittää huomio perusteluihin, joilla mielipiteen esittäjä puolustaa kantaansa.

6 Nimettömyys tarjoaa mahdollisuuden oppia uutta ja ylittää omia ennakkoluuloja

Lisäksi anonyymikirjoittamisesta ja anonyymien kirjoitusten seuraamisesta oppii. Saa uutta tietoa ja tulee suvaitsevaisemmaksi. Se jolta oppii uutta, jää tuntemattomaksi, eikä oppijaa rasita toisen hengellinen tai yhteiskunnallinen asema. Eli se, että hänen ”opettajansa” voi olla vuosikymmeniä häntä itseään vanhempi, tai yhtä hyvin nuorempi ja kokemattomampi kuin hän itse.

Tärkeintä on uusien ratkaisujen oivaltaminen ja toisilta oppiminen. Asioita alkaa nähdä syvällisemmin kuin ennen.  Itse asia on tärkein, ei se mitä kanavia uutta tietoa saa.  Uuden oivaltaminen virkistää ja tuulettaa omaa ajattelua.

Anonyymina on hyvä myös vapaammin kokeilla ja testailla itsellekin uusia, luovia ajatuksia, löytöjä ja oivalluksia, ja tutkia, minkälaisen vastaanoton ne saavat muilta. Eikä kaiken tarvitse olla aina niin ryppyotsaisen vakavaakaan.

Ongelmana mustamaalaus

Kirjoittavatko ihmiset sitten faktat teksteihinsä todellakin oikein, jos he kirjoittavat anonyymisti ja siis eivät joudu sanomisistaan välittömästi vastuuseen? Sortuvatko he räikeästi vain mustamaalaamaan toisenlaista katsantokantaa edustavia tahoja?

Mustamaalaukseen tähtäävä ja kaunainen, halventava kirjoittelu ja varsinkin yksityisten ihmisten herjaaminen ovat rikoksia ja niihin pitäisi pureutua nykyistä ankarammin. Näissä yhteyksissä on Suomessakin jo tuomittu joitakin henkilöitä rikoksista. Nämä ovat poliisiasioita ja sellaisina käsiteltäviä.

Asiapohjainen anonyymi keskustelu ei kohdistu yksityishenkilöihin eikä tähtää mustamaalaamiseen. Se pyrkii tunnistamaan epäkohtia sekä keräämään niitä koskevaa tietoa ja kokemusta, jotta ne voidaan korjata.

Miten Juteinille kävi?

Vuosi 1827 oli Juteinille raskas: häntä vastaan nostettiin syyte kirjasta Anteckningar af Tankar uti Varianta Ämnen. Syytteen mukaan Juteini esitti kirjassa vääräoppisia ajatuksia. Oikeus totesi hänet syylliseksi uskontunnustuksen ja evankelisen opin vastaisiin väitteisiin, ja teoksen koko painos määrättiin takavarikoitavaksi. Takavarikoidut kirjat poltettiin roviolla vuonna 1829, ja Juteini joutui maksamaan sakkoja. Ylemmissä oikeusasteissa tuomio myöhemmin kumottiin, mutta Juteini ei enää julkaissut kirjoja. Nimimerkeillä tai nimettömänä hän tosin lähetti kirjoituksiaan ja runojaan lehtiin.

Ei ole maailma eikä vallankäyttö tässäsuhteessa muuttunut Juteinin päivistä. Ne joilla on valta, pyrkivät  määrittelemään kulloisenkin oikean totuuden, koskipa se uskon/herätysliikkeen ”oikeaa oppia” tai historiaa.

Tämän taipumuksen tähden anonyymi keskustelu on arvokasta.

Tarvitaan keskustelua myös omalla nimellä

On tietenkin hyvä, että olemassa myös blogipalveluja, jossa oman nimen käyttämistä vaaditaan. Jokainen voi sitten valita mieleisensä tavan tuoda esiin kantansa yhtiseen keskusteluun.

Ja todettakoon vielä, että  ilman muuta myös omalla nimellä kirjoittaminen on omalla tavallaan kunniakasta. Lisäksi se on järkevää ja suositeltavaa varsinkin silloin, jos haluaa todella ryhtyä vaikuttajaksi ja yhteisten asioiden hoitajaksi,  esim. seurakunnassa, laajemmin kirkossa tai siirtyä tekemään julkista uraa menemällä mukaan politiikkaan. Silloin omalla nimellä kirjoittamisen edut voittavat sen mahdolliset haitat pidemmällä aikavälillä. Nimi tulee tunnetuksi ja ihmiset oppivat tietämään, keneen luottavat äänestystilaisuuksissa.

Jos vl-liike haluaisi todella vaalia sananvapautta ja avoimuutta, liikkeessä tietysti kannustettaisiin reippaaseen keskusteluun sekä nimellä että nimettömästi, tunnistaen kummankin merkityksen. SRK myös tarjoaisi itse sivustollaan foorumin nettikeskusteluile. Näin se ei ole kuitenkaan tehnyt.

On ilahduttavaa, että Kotimaa24:n toimitus on nähnyt tämän ja mahdollistaa sivustolla myös anonyymisti julkaistut blogikirjoitukset.

Tämä osoittaa, että  toimituksessa on nähty keskustelun merkitys sananvapaudelle ja kirkon tiedonvälitykselle. On tunnistettu sekä julkiseen keskusteluun liittyvät sudenkuopat että sen merkittävät mahdollisuudet.

Ajattelemisen aihetta antoi Harmaakarhu.

*      *       *

Linkit aiheesta:

Jan Ahonen: Voittonen: Keskustelunavaukset naispappeudesta kapea-alaisia. Kotimaa24 19.1.2012.

Johannes Alaranta: Saako Asioista oikeasti puhua? Blogikirjoitus 23.2.2011.

Johannes Alaranta: VäkiVallaton? Blogikirjoitus 8.11.2010.

M. David: Why am I Anonymous? Free in Truth -blogi 31.1.2013.

Electronic Frontier Finland ry

Aimo Hautamäki: “Keskustelutilaisuuksissa jokaisella on vapaus ilmaista mielipiteensä” (Kaleva 15.9.2007.)

Aimo Hautamäki: Nimetön keskustelu on arvotonta. Kotimaa24 31.10.2010.

Johannes Ijäs: Kanttori pelkää hyväksikäyttöasian hautautuvan naispappeuskeskustelun alle. Kotimaa24 19.1.2012.

Johannes Ijäs: Laestadianleaks julkaisee dokumentteja lestadiolaisuuden kipupisteistä. Kotimaa24 29.10.2010.

Johannes Ijäs: Arkkipiispa: Vanhoillislestadiolainen liike vaarassa sulkeutua. Kotimaa24 20.1.2012.

Outi Ikonen: “Verkkokeskustelu on lestadiolaisuuden toinen todellisuus”. Kirkkohallituksen verkkokeskustelun koordinaattori, teologi Meri-Anna Hintsalan haastattelu.Kotimaa24, 26.9.2010.

Juho Kalliokoski: Myrskyn laannuttua. Blogikirjoitus 16.2.2010.

Kapu: Alaranta ja Linjama: SRK-kriittinen nettikirjoittelu johti painostustoimiin

Sauli Karhu: Uskonto-somekeskustelujen osapuolet. Blogikirjoitus 17.10.2016.

Topi Linjama: Avoimen keskustelun esteitä. Blogikirjoitus 8.12.2010.

Topi Linjama: Luottamustoimi katkolla. Blogikirjoitus 16.2.2010.

Lucas: Risto Leppänen ja Heikki Rainio joutumassa puhujakieltoon Turun rauhanyhdistyksellä

Lucas: SRK:n johtokunta torjui tiedon levittämisen lasten hyväksikäyttörikoksista – vaati tuhoamaan aineistoa?

Pekka Mikkola: SRK:n toiminta hyväksikäyttöjupakassa saa haukut kansalaisilta. Kaleva 30.6.2011.

Miksi ihmiset kirjoittaa nimettömänä?? Keskustelu Suomi 24 Keskustelua vanhoillislestadiolaisuudesta -palstalla.

Nettikeskustelun mahdollisuuksista. Kirjoitus Siionin Kevät -blogissa 14.8.2015.

R. K.: Arkkipiispa huolestui

Olli Seppälä: ”Yksilön totuus jää sosiaalisessa mediassa helposti ainoaksi”. SRK:n pääsihteeri Tuomas Hännisen haastattelu. Kotimaa24 24.2.2011.

Irina Vähäsarja: Arkkipiispa huolestui painostuksesta vanhoillislestadiolaisten joukossa. Helsingin Sanomat 19.1.2012, s. A11.

2 kommenttia

Kategoria(t): ihmisoikeudet, itsesensuuri, journalismi, keskustelu, keskusteluilmapiiri, kiellot, kontrollointi, Kotimaa, leimaaminen, manipulointi, naispappeus, nettikeskustelu, normit, norms, nuoret, painostaminen, pelko, pelot, rauhanyhdistys, retoriikka, sananjulistajat, sananvapaus, sensuuri, suvaitsevaisuus

2 responses to “Miksi laadukas anonyymi kirjoitus on usein paras kirjoitus?

  1. Juha M.

    Juho Kalliokoskella on blogissaan viisas kommentti: – Esivaltoja meillä on perinteisen lestadiolaisen ajattelun mukaan jo kaksi. Ei keskusyhdistyksen tarvitse koettaa olla kolmas.

  2. Nimetön36

    ”Anonyymeillä ei ole tarvetta eikä motiivia pitää yllä kulissia, koska totuuden sanomisesta ei seuraa merkittäviä sanktioita.”

    Hyvän argumentoinnin tunnusmerkkinä on asioiden vuoropuhelu. Ylläoleva lainaus on esitetty siinä valossa että anonyymikirjoitukset ovat luotettavampia kuin nimellä kirjoitettavat. Näkisin asian juuri päinvastoin. Kun kirjoittaa nimellä, panee itsensä samalla likoon, on vastattava huutoon. Anonyyminä on huomattavasti helpompaa kirjoittaa myös paikkansapitämätöntä tekstiä. Kukaan ei tule sanomaan et valehtelit.
    Toivoisin siis että kirjoittaja osaisi ja haluaisi myös dialogin kirjoituksensa sisällä. Kun se tapahtuu taidolla, se vain vahvistaa sanomaa. laita itsesi peliin ja pohdi myös mahdollisia negatiivisia asioita. Jos asia on kestävällä pohjalla, kestää se myös mahdollisen negatiivisen pohdinnan. Ei näin että esitetään asiaansa vahvistavia mielipiteitä ja lopuksi todeta MOT.

    Anonyymeillä ei ole tarvetta eikä motiivia pitää yllä kulissia, koska valheen sanomisesta ei seuraa merkittäviä sanktioita.

    Näin muotoiltuna lause sisältää yhtä todennäköisen totuuden kuin artikkelin kirjoittajan jäljiltä, mutta sepä ei tue vaan on kumoamassa ajatusrakennelmaa…
    MOT

  3. Lightversion

    On kaksi eri asiaa ja ne on eri tarkoituksiin. Rauhanyhdistyksellä kasvotusten keskusteluissa taikka omalla nimellä kirjoittamalla en voisi kaikesta siitä jutella mistä saatan anonyymina netissä keskustella. Voin saada vinkkejä ja lohtuakin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s