Uskovaisten naisten työnteko


On huomattu, että monet ovat eri mieltä niin sanotun ”virallisen kannan” kanssa, mitä tulee naisten mahdollisuudesta toimia pappina. Tilannehan  on tullut vastaan siitä, kun ensimmäinen uskovainen nainen  (vl) on tällä haavaa ordinaatiolistalla Turussa, ja on useampi sisar seuraavana tulossa.

On keskusteltu siitä mitä  silloin seuraa, uskovaisten naisten toimimisesta papin työssä kirkossamme.

Ensalkuun se, että kirkko ei kait ole aivan sama yksi yhteen kuin Jumalan seurakunta. Mutta myöskään SRK ei ole kirkko eikä se ole  jumalanvaltakunta.

Uskominen on mitä henkilökohtaisin asia. Meitä on paljon erilaisia ja erilaisissa elämänvaiheissa eläviä uskovaisia.  Oman liikkeen jonakin tiettynä aikana laatima kannanotto ei aivan sellaisenaan varmaankaan voi velvoittaa kaikkia uskovaisia yksilöitä aivan samalla lailla  niin kuin meitä velvoittaa Raamattu, kristinoppi ja maallinen laki.  Siinä ne auktoriteetit on uskovaisella.

Juho Kalliokoski viittasi samaan asiaan blogissaan:

Esivaltoja meillä on perinteisen lestadiolaisen ajattelun mukaan jo kaksi. Ei keskusyhdistyksen tarvitse koettaa olla kolmas.

SRK ei ole kirkko eikä maallinen esivalta. Meille on seuroissakin usein puhujan paikalta sanottu, että SRK ei ole myöskään Jumalan valtakunta.  Se on maallinen organisaatio, jonka tehtävä on edistää elävän kristillisyyden työtä evankeliumin julistamisessa, niin että käytännön työtä voidaan tehdä lakien edellyttämällä tavalla ja voimavarojen kannalta järkevällä tavalla. Mitään muuta SRK ei ole. Mutta elävä Jumala sanoo:

Korkea ja Ylhäinen, hän, joka pysyy ikuisesti, jonka nimi on Pyhä, sanoo näin: — Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä, mutta asun myös murtuneiden ja nöyrien luona.  (Jes.57:15.)

Jumalan valtakunta on olemassa ”meidän keskellämme” ja kulkee sydämestä sydämeen.

Uskovaiset naiset ja miehet ammatissaan

Uskovaiset teologinaiset ovat nähdäkseni yhtä lailla vapaita ammatin valinnassaan kuin uskovaiset miehetkin. Uskoessamme syntimme anteeksi yksin armosta ei sukupuoli näyttele mitään osaa.

Papin ammatti on kutsumustyö, siinä kuin lääkärin, sairaanhoitajan tai opettajan tehtävä. Pappisvihkimyksen jälkeen voi tehdä työtä kirkossa seurakuntapappina. On olemassa myös paljon muita työmahdollisuuksia. Kansankirkossa pidetään tärkeänä, että on vihitty papiksi, pitääpä sitten saarnoja tai onko jossain toisentyyppisessä virassa.  

Pappisvihkimyksen jälkeen uskovaisilla naisilla on laajempia työmahdollisuuksia kuin ilman vihkimistä.  Tätä ei ole syytä mitenkään rajoittaa. Kyllä uskovaisilla naisille ja miehille on siionissa aina ymmärretty olevan suotuisaa ja oikein pyrkiä etenemään ajallisissa tehtävissään, ammatissaan ja työsarallaan Jumalan kullekin antamien lahjojen ja kykyjen mukaisesti. Se koituu Jumalan kunniaksi ja koko kansakunnan siunaukseksi.

Ja uskovaiset pappisnaiset  rauhanyhdistyksellä voivat toimia edelleen samalla lailla kuin tähänkin saakka, kutsumuksessaan Jumalan valtakunnan työssä mitä ry:llä sitten tekevätkin. Heille kuuluu siinä yhtäläinen arvostus ja rakkaus sekä siunauksen rukous kuin miespuolisille papin vihkimyksen ottaneille. Se mitä mahdolliseen puhujaksi kutsumiseen tulee, sen Jumala aikanaan näyttänee.

Minusta on vaikea nähdä tässä mitään kysymyksenalaista uskovaisten kannalta, eikä Jumalan sanan kannalta.  Ei meidän pidä tästä päästää kasvamaan repivää sisäistä erimielisyyttä. Se olisi harkitsematonta ja vahingoksi kristillisyyden työlle pidemmällä aikavälillä ajatellen. Keskustelemisen kautta asiat selviävät varmasti.

Seurat Raamatun aikana ja nykyaikana

Virallinen naispappeuden ”kannanotto” on luettu Päivämiehestä.  Keijo Nissilä väitti, että kun Suomen kirkossa hyväksyttiin 1986 myös naiset papin virkaan, tämä tapahtui ensisijaisesti ”kapea-alaisesta tasa-arvon näkökulmasta, ei raamatullisista lähtökohdista”.

En ole aivan varma, voiko tuohon monikaan asioita tunteva yhtyä.  Siinä Nissilä yhdellä lauseella syyllistyi mitötöimään huomattavan määrän kollegoittensa työtä hiippakunnissa ja ylipäätään kirkossamme. Joka on yhtään perehtynyt senaikaiseen keskusteluun kirkossa ja seurakunnissa, ei voi olla havaitsematta, miten laajasti kysymystä tarkasteltiin silloin kirkossa. On kyllä vaikea yhtyä Nissilän lohkaisuun.

Nissilä myös totesi yksiviivaisesti, että ”Raamattu ei tunne naispappeutta”. Keskeiseksi Raamatun sanomaksi Nissilä nosti Paavalin lauseen, että naisen on sopimatonta puhua seurakunnan kokouksessa. Se yksinään on Nissilän perustelu. Se osoittaa luvalla sanoen yllättävän pinnallista suhtautumista Jumalan sanaan.

Siitä, mihin tilanteeseen silloisissa kokoontumisissa Paavalin lause on kohdistettu, vallitsee erilaisia käsityksiä. Siihen aikaan köyhillä ihmisillä ja varsinkaan naisilla ei ollut luku- eikä kirjoitustaitoa. Eipä ollut tosin kirjojakaan, ei vielä Uutta testamenttiakaan. Ne jotka osasivat kirjoittaa, kokosivat ajatuksiaan Raamatusta ja muistikuviaan Jeesuksen opetuksista kirjeiksi, joita kierrätettiin eri seurakunnissa ja luettiin ääneen kokoontumisissa. Naiset kyselivät ja keskustelivat kuulemastaan armon sanomasta ilmeisesti liian äänekkäästi. Ehkä oli lapsiakin mukana ja syntyi rauhatonta liikettä ja meteliä.

Paavali, ehkä vähän tuskastuneena meteliin, kehotti naisia kyselemään vasta kotona mieheltä, jotta yhteisessä kokoontumisissa kaikilla olisi mahdollisuus hiljentyä kuuntelemaan eikä kaikki kallisarvoinen kokoontumisaika menisi samojen asioiden kertaamiseen. Olisiko näin? Tämäntapaisia taustoja on esitetty.

Kokoontumisia ei ollut siihen aikaan helppoa järjestää, jos yksin siksikin että tiedon levittäminen ennakkoon kokoontumisista oli työlästä ja kulkeminen pitkien matkojen takaa kesti päiväkausia.

Paavali itse ei ollut toisaalta varmaan mikään tasa-arvon kannattaja, sillä siihen aikaan ei tasa-arvosta puhuttu. Miehet tuskin osallistuivat lasten hoitamiseen sillä lailla kuin uskovaiset miehet tekee nykyään. Moni asia on kristittyjen arkielämässä toisenlaista nykyään.

Opetuslapset ja naiset

Jeesus oli ainoa poikkeus silloisessa sukupuolten asemaa koskevassa ajattelussa,  sillä hän nosti naiset hengellisesti yhdenvertaisiksi seurakunnassa. Hän poikkesi tässä radikaalisti oman aikansa ajattelutavoista, ja myös 300-luvulta lähtien alkaneesta organisiotumisesta kristilliseksi kirkoksi.

Joku väitti eilen seuroissa, että koska Jeesuksen opetuslasten joukossa ei ollut yhtään naista, ei saisi nainen ottaa pappisvihkimystä.

Perustelu on ns. anakronistinen. Se ei ole asiallinen, koska 2000 vuotta sitten ei nainen voinut toimia eikä liikkua itsekseen eikä itsenäisesti Palestiinassa ilman suvun miespuolisen edustajan valvontaa ja suojelusta (sama sääntö on yhä yleinen sielläpäin maailmaa).

Opetuslapset elivät sangen kiertelevää elämää. Jos yksittäisiä naisia olisi liittynyt heidän joukkoonsa, heidän turvallisuutensa ja maineensa olisi tietenkin joutunut kyseenalaiseksi. Olisi voinut seurata raiskauksia ja naisenryöstöjä.  Jeesuksen mahdollisuudet toimia julkisesti olisivat silloin loppuneet siihen. Ei Jeesus tahtonut vaatia, että yhdenkään naisen olisi pitänyt panna henkilökohtainen turvallisuutensa vaakalaudalle.

Opetuslapset omistautuivat evankeliumin asialle ja seurasivat Jeesusta 24/7 kierrellen alueella kylästä toiseen. Naisilla, varsinkaan perheellisillä, ei olisi ollut tietenkään käytännön mahdollisuuksiakaan sellaiseen elämänmuotoon siihen aikaan. Kuka olisi huoltanut lapset ja kodin? Kantanut vedet? Jauhanut jauhot ja leiponut leivän? Köyhissä perheissä perheen äiti teki suurimman osan kodin päivittäisistä töistä, yhdessä suvun muiden naisten kanssa. Työt olivat raskaita ja välttämättömiä usein laajan sukulaisjoukon ruokkimiseksi ja huoltamiseksi. Ymmärrämme, että tasa-arvoinen kotitöiden jakaminen oli tuntematon asia (taitaa olla sielläpäin yhä edelleen).

Sen ajan naiset kyllä osallistuivat ja toimivat Jeesuksen seuraajina niissä rajoissa, jotka silloinen elämänmuoto ja naisen osa heille mahdollisti.

Jeesuksen ylösnousemuksesta saivat ensimmäisinä tiedon neljä uskovaista naista. He riensivät Jeesuksen haudalle ja totesivat sen tyhjäksi. He kertoivat ilosanoman muille. Tyhjän haudan todistajat olivat Galileasta kotoisin olleet Magdalan Maria, ”se toinen Maria”, Sebedeuksen poikien (opetuslapsia)  äiti Salome ja Johanna. Kuten evankeliumit kertovat,  monet naiset, kuten Martta ja Maria palvelivat ja auttoivat Jeesusta, ja monet muut nimeltä mainitsemattomat olivat väkijoukon mukana kokoontumispaikoilla lastensa kanssa ja kuuntelivat Jeesuksen opetusta. Naiset opettivat niitä lapsilleen. Tutkijoiden mukaan alkuseurakunnassa oli myös naispuhujia.

Virkakäsitys – mitä se on?

Voidaan kysyä, missä määrin Uusi testamentti edes  lausuu mitään sellaisesta asiasta kuin ”virkakäsitys”,  kun järjestäytynyttä kirkkoa virkoineen ei ollut silloin vielä olemassakaan. 

Paljon on vettä virrannut niin Jordanissa kuin Oulujoessakin, että on päästy nykyiseen organisaatiorakenteeseen pappeineen, piispoineen ja lainoppineine asessoreineen, ja eikös Nissilän itsensä hommana ollut dekaanin pesti. Mitään näistä luterilaisen kirkkomme nykyisistä viroista ei esiinny Uudessa testamentissa. Siti me hyväksymme ne. Korjatkaa jos olen väärässä.

Elävä usko ei edellytä semmoista, että kopioisimme Galileassa 2000 vuotta sitten olleen käytännön tehtävien järjestelyn sellaisenaan nyky-Suomeen yksi yhteen. Elävä kristillisyys ei ole koskaan opettanut tällaista suoraviivaista fundamentalismia.

Mikä on ”vanhoillislestadiolainen virkakäsitys”?

Nissilän tavoitteena on nähtävästi nykyisessä keskustelussa tehdä selväksi se, että Mari Leppäsen pappisvihkimys loukkaisi  vanhoillislestadiolaista virkakäsitystä.

Missä ja milloin sekä keiden toimesta tämä ”uskovaisten virkakäsitys” on muodostettu, sitä ei ole varsinaisesti ilmoitettu. Ovatko ne puheenjohtajan kynästä peräisin? Vai SRK:n johtokunnan käsityskö se on?

Ennen kaikkea. Onko yhteisesti sorvattu kanta, jonka sorvaamisessa uskovaiset naisetkin ovat ollet mukana yhdenvertaisesti näkemyksiään lausumassa? Naisia koskevaa asiaa ei tietenkään voida ratkaista kuulematta myös naisia.

Tähänastiset SRK:n johdon eräät julkiset lausunnot kielivät luvalla sanoen suoranaista kovuutta ja inhimillistä vallankäyttöä, halua määrätä ja kontrolloida. Tavalla jota ei voi pitää kristillisen rakkauden mukaan harkittuna. Eikä ihan vastuullisenakaan, ajatellen että tavoitteena olisi elävän kristillisyyden kokonaisetu.

On mielenkiintoista nähdä, julkaistaanko Päivämiehessä toisenlaisia kantoja. Niitä on tässä esitetty ja on muillakin olemassa ja niitä tullaan tarjoamaan lehteen. Aika näyttää, halutaanko ja syntyykö asiasta aidosti reilua ja avointa keskustelua.

Nykytilanne viittaa siihen, että ne naisteologit, jotka haluavat antaa pappislupauksen ja ottaa vihkimyksen, saattavat jopa joutua suljetuksi ulos uskovaisten yhteisöstä. Nyt ollaan kauaskantoisten ratkaisujen äärellä, tarvitaan vakaata harkiintaa. Pahimmassa tapauksessa voidaan erehtyä virheratkaisuihin kristillisyyden tulevaisuuden kannalta. Mielestäni uskovaisten naisteologien ulosheitto olisi selvästi virhe, ja lajissaan suorastaan harhaoppinen ratkaisu. Sillä se olisi vastuuton Jumalanvaltakunnan tulevaisuuden kannalta.

 Uskovaisia on satatuhatta. On luultavaa että täyttä yksimielisyyttä kaikista asioista ei ole olemassakaan. On harkittava asioita rauhallisesti ja pitkällä tähtäimellä eikä pidä päästää minkään toisarvoisen asian repimään Siionia.

On aika ohittaa muodolliset arvovaltakysymykset ja tarkastella asioita avoimin mielin elävän Jumalan sanan valossa.

*      *      *

Ajattelemisen aihetta antoi K².

*      *      *

Lue lisää:

Jan Ahonen: Lestadiolaisia naispappeja tulossa lisää. Kotimaa24 16.1.2012.

Jan Ahonen: Vanhoillislestadiolaiset linjaavat naispappeuskäsitystään. Kotimaa24 12.1.2012.

Jan Ahonen: Voittonen: Keskustelunavaukset naispappeudesta kapea-alaisia. Kotimaa24 19.1.2012.

Johannes Alaranta: Ajankohtaisia aiheita

Johannes Alaranta: Lähtemisen Armo, pysymisen oikeus

Johannes Alaranta: Pönttöön Kävellesä

Outi Ikonen: “Verkkokeskustelu on lestadiolaisuuden toinen todellisuus”. Kirkkohallituksen verkkokeskustelun koordinaattori, teologi Meri-Anna Hintsalan haastattelu.Kotimaa24, 26.9.2010.

Juho Kalliokoski: Ajan merkeistä

Korpijaakko:  Stiven Naatus: Vl-naispappeus on käytännön järjestely, ei hengellinen kysymys

Tanja Lamminmäki-Kärkkäinen: Lestadiolainen voi kokea toiseutta myös omiensa joukossa

Mari Leppänen: Lestadiolaisen herätysliikkeen naispappeuskanta murroksessa? Vartija 1/2011, s. 9 – 21.

Mari Leppänen: Monet lestadiolaispapit kannattavat naispappeutta – SRK tyrmännyt toistuvasti ehdotuksen

Mari Leppänen: Naispappeuspuhe vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä vuosina 1975-2010. Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto. 2011. 

Topi Linjama: Pappeudesta

Lucas: Risto Leppänen ja Heikki Rainio joutumassa puhujakieltoon Turun rauhanyhdistyksellä

Maria Sofia, R. K. ja ESA: Hurtig ja Kallio: Naisten on aika saada tilaa lestadiolaisessa liikkeessä

Naiset sananjulistajina 1800-luvulla. (Blogikirjoituksen loppuosassa.)

Keijo Nissilä: Pappeudesta – yhteisestä pappeudesta erityisesti. Päivämies 2/2012.

Kaisa Tanttu: Juha Pentikäinen: Lestadiolaisen liikkeen historia tukee naisten pappeutta. Kotimaa 24 uutiset 19.2.2011.

R. K.: Arkkipiispa huolestui

Skribentti: Mari Leppänen vihitään papiksi Turun tuomiokirkossa 4.3.2012

SRK:n Matti Taskila: Naispappi valitsee ”eri tien”. Keskipohjanmaa 22.1.2012.

Ville Talola: Useat lestadiolaiset naiset toivovat pappisvihkimystä. Kotimaa24-uutiset 7.10.2010. 

Viiden veljen sisko: Ihmistä ei saa kutistaa

6 kommenttia

Kategoria(t): elämäntapa, erottaminen yhteisöstä, etniset vanhoillislestadiolaiset, evankelis-luterilainen kirkko, hajaannukset, hengellisyys, johtajat, kannanotot, kiellot, kirkko, kontrollointi, kristinoppi, leimaaminen, luterilaisuus, naisen asema, naispappeus, naissaarnaajat, normit, norms, omatunto, opilliset kysymykset, painostaminen, puhujat, Raamattu, Raamatun tulkinta, retoriikka, sananjulistajat, sananvapaus, sielunhoito, SRK ry., SRK:n johtokunta, sukupuolijärjestelmä, syrjintä, tasa-arvo, tuomitseminen, uhkailu, ulossulkeminen, vallankäyttö, vapaus, väkivalta

6 responses to “Uskovaisten naisten työnteko

  1. gep

    ”Naisia koskevaa asiaa ei tietenkään voida ratkaista kuulematta myös naisia.”

    Enemmän pitää kuunnella Jumalaa kuin naista. (1. kirje lestadiolaisille, 3:11)

  2. Anonymous Jan28

    What would be irresponsible for the Kingdom of God is to adopt this modern day feminist movement and integrate a hyped policy into action. Laestadianism is not a movement, but where the Kingdom of God is today. The people may change to whether they believe this trend or that trend, yet God’s Kingdom remains the same with His word steadfastly guiding the select. The Holy Spirit is our guide and the voice of the congregation.
    In God’s Kingdom we have no power to change, nor will to do it. For all work is conducted in humility and with prayer that God would have mercy upon us to receive His guidance. God doesn’t see in colors or sex. For as the woman is of the man, even so is the man also by the woman; but all things of God (Cor. 1 11:12). We have mixed up this equality movement spurred by feminist ideas and put values on jobs, positions and ranks in life – both professional and more recently clerical.
    What every movement needs is some followers and the more the merrier as democracy is majority rule. While I agree with you that there seems to be a need to have an open discussion I think the venue could be further pondered. By refusing to meet with appropriate parties it has proved to ignite a press reaction, etc. Some of the oppositionist contentions are a bit stretched and make it seem like there are more wolves in the congregation than sheep. That just cannot be so. This seems to be more of a movement than grounded truth sent from God our Father.
    Please shy away from making this a populist movement getting the sensational headlines in the media and using them as a tactical tool for negotiation. Intentions are shining through a brief discourse analysis of handfuls of articles.
    In the end the Kingdom of God will be the same with or without us. That’s all that matters is if we have our candle of faith lit by the cleansing blood of our Lord Jesus. We can choose to look at things with an open, child-like mind of the living word of God.

  3. Mirja-Liisa Sassi-Puitti

    Apostolien teot 2:18
    Näin teen: palvelijoihini ja palvelijattariini minä vuodatan Henkeni niinä päivinä, ja he profetoivat.

  4. Nimetön39

    Biblia ja -38 puhuu ennustamisesta. Saarnavirastahan nuo yksikään käännös ei puhu mitään.

  5. Tuulikki

    Niinpä niin. Meidän kannatta kysellä paikkaamme jumalalta, ja mennä sinne minne olemme kutsutut.
    Kaikki työ on arvokasta ja kaikki on palvelemista. Lähimmäisten rakkaudellista palvelemista. Ei UT:ssa orjankaan käsketty pyrkiä pois paikaltaan, mutta silti se ei tarkoita, että toisten tulee toisia orjuuttaa ja hyväksikäyttää. Tarkoitus oli palvella sillä paikalla, missä oli. Jumala myös muutti asemia kuten esim. Joosef, joka nousi orjasta merkittäväksi virkamieheksi Egyptiin.
    Tämä elämä on lyhyt ja iankaikkisuus pitkä. Me voimme antaa elämämme uhrina Jumalalle. Siis emme itsellemme eläen, vaan kuunnellen ja totellen Jumalaa, joka johtaa meitä palvelutyössämme olimmepa yhteiskunnallisesti ylhäisessä tai alhaisessa asemassa.
    Mielestäni nykyajan feminismi on pyrkimystä samanlaiseksi miehen kanssa samoille pakoille. Tämähän tarkoittaa usein sitä, että ei arvosta sitä mikä mielletään naisentehtäväksi. Johtamaan pyrkiessään ihminen pyrkii saamaan lisää vastuuta. Moniko tässä maailmassa kantaa vastuunsa kunniakkaasti. Minä mielelläni annan jotkut tehtävät miehille ja itse teen niitä, jotka ovat minulle luontaisia. Kysytään siis miten Jumala on tarkoittanut
    asiat ja aseman kunkin kohdalla.

  6. Kesuura

    Ei SRK:n piirissä ole koskaan yhdistetty puhujan tehtävää ja papinvirkaa. Papin tehtävä on palvella, hoitaa seurakunnassa virkatehtävät jotka on tarkoiin määrätty. Tehtävät soveltuvat niin miehelle kuin naisellekin.

    Mistä naisten pappeuden torjunta siis tulee? Miksi meikäläinen mies pappina voi vihkiä eronneen parin toimiessaan papin virkatehtävässä, mutta uskovainen nainen ei saa toimia pappina ollenkaan? Papin työ on kutsumus ja kun uskovainen nainen kutsumuksen tuntee niin ei ole hengellisiä perusteita eikä myöskään moraalisesti oikein tätä estää.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s