Ed Suominen: Vanhoillislestadiolaisuus opillisesti harhassa


Edwin A. Suomisen juuri julkaistu kirja Examination of the Pearl (lyhennetty jatkossa EOP, suomeksi Helmen tarkastelu) on ehkä tähän mennessä kattavin historiallis-kriittinen tutkimus vanhoillislestadiolaisuudesta, sen historiasta ja opin kehityksestä, toteaa kirja-arvion kirjoittaja, joka tuntee hyvin vanhoillislestadiolaisuutta sekä Suomessa että Yhdysvalloissa.

Teos sisältää myös liikkeen opin vertailua Lutherin kirjoituksiin sekä Raamattuun. Kirja sisältää monia lukijan yllättäviä katkelmia vanhoista kirjoituksista.

Kirja on kaikkien luettavissa ja ladattavissa ilmaiseksi osoitteessa http://examinationofthepearl.org/.

Se on myös myynnissä Amazonin Kindle-kirjakaupassa hintaan $0.99. Kirjoittaja on päättänyt lahjoittaa kaikki kirjasta saatavat tulot hyväntekeväisyyteen.

EOP alkaa hauskalla kuvauksella uskonnollisesta yhteisöstä, jossa vanhoillislestadiolainen lukija tunnistaa nopeasti liikkensä opin ja tavat, mutta yllättyy lopussa, kun kyse ei olekaan hänen omasta liikkeestään. Kirjoittaja on tällä vertauksella halunnut herättää lukijan siihen, että monet asiat, joista liikkeen jäsen tunnistaa yhteisönsä ainutlaatuiseksi eivät ehkä olekaan niin ainutlaatuisia.

Kirjailija kuvaa kirjan alkupuolella myös yksityiskohtaisesti henkilökohtaisia kokemuksiaan tutkimuksen aikana, mukaan lukien sen, miten evoluution hyväksyminen tosiasiana, sekä sen aiheuttama kitka muiden LLC-jäsenien kanssa käynnisti hänen kiinnostuksensa aiheen tutkimiseen. [LCC = Laestadian Lutheran Church, vanhoillislestadiolaisten organisaatio Yhdysvalloissa. – Toim.huom.]

The acceptance of evolution put me at odds with most of my fellow believers and everything I could recall the LLC ever saying about creation and original sin. I thought and thought, and could not stop thinking about the problem. Most every sermon and issue of the LLC’s Voice of Zion monthly newspaper seemed to talk about Adam and Eve and how their transgression was the reason why Jesus had been sent as a sacrifice for sin-fallen mankind. Yet what I had finally, reluctantly accepted as indisputable truth, that I am not the descendant of any first human pair but the product of millions of years of primate evolution didn’t match up with that story. How could I avoid the awful conclusion that Christianity, my troublesome but beloved Conservative Laestadian Christianity, was based on a false premise? (1.1).

I believe in a God who started everything with the Big Bang, who is the reason that there is something rather than nothing. But the seemingly endless problems with both the Bible and the opinions of its Conservative interpreters (including their naïve viewpoint that the Bible has no problems) leave me wondering what to think beyond that. My affection for this odd little sect persists, though, despite a diminished ability to tolerate the rants of its ill-informed preachers. This book is not the result of caring too little about the faith of my childhood, but sadly, of caring too much (1.3).

Vanhurskauttamis- ja seurakuntaoppia on tiukennettu vuosiekymmenien mittaan

Kirjan varsinainen opin tarkastelu lähtee luvusta 4. Siellä lukija nopeasti yllättyy lukiessaan liikkeen alkuaikana opin olleen vähemmän eksklusiivista ja synninpäästön avaimien käytön tulleen mukaan liikkeen käytäntöihin vasta vuosia myöhemmin.

Monet alkuvaiheen tunnetuista henkilöistä tulivat uskoon muilla tavoilla kuin synninpäästön saarnan kautta.

It seems like a vexing problem indeed for a church to teach that its doctrine never changes and yet have its founders entering into ”living faith” without the benefit of the very proclamation of the forgiveness of sins that is one of its distinguishing characteristics and central doctrines (4.1.4).

Kirjoittaja osoittaa lukuisilla teksteillä, kuinka Juhani Raattamaa antoi ensimmäisten hajaannusten aikaan tukensa esikoislestadiolaisille, ja piti siitä kiinni loppuun asti. Hän oli siten käytännössä esikoislestadiolainen.

Raattamaa, the successor to Laestadius, was firmly in support of the OALC and their first leader, John Takkinen (4.1.6).

Hän jatkaa keskustelua pohtimalla, miten vähän lestadiolaiset edes puhuvat omasta uskostaan muille, mutta kuitenkin ajattelevat että Jumala rakastaa kaikkia ihmisiä ja haluaa heidän pelastuvan.

If you believe that your contact with someone at your workplace, school, gym, barbershop, etc. is likely to be the only means by which God offers him or her the gift of eternal life, of avoiding perpetual, unimaginable torment in hell, one would think that you would indeed feel compelled to preach the word in season and out of season, using every opportunity to convince that person to accept this incredibly valuable offer. Yet how much does this actually happen? How many worldly acquaintances are even invited to services?

Let me be blunt: You certainly wouldn’t hesitate to interrupt some activity or risk being considered rude if you thought your worldly acquaintance was just about to eat some food tainted with E. coli, or even had an untied shoelace. So what does your reluctance to offer the gift of faith say about your belief that you are indeed the only means by which such a priceless gift can be offered? A certain quote, repeated in various forms and difficult to attribute, comes to mind: ’Don’t tell me what you believe. Show me what you do, and I’ll tell you what you believe.’ (4.2.4).

Kirjailija myös kertoo pohdinnoistaan, kuinka vaikeaa ulkopuolisen on liittyä ylipäätään mihinkään uskoon, johon ei ole syntynyt sisälle.

Hän kääntää ajatuksen myös toisinpäin: Jos sinulle itsellesi tulisi joku esittämään omaa pientä uskonyhteisöään, kuinka todennäköisesti asia sinua kiinnostaisi ja saisi sinut vakuuttuneeksi, että siihen pitää liittyä?

You must feel a need to depart from the spiritual (or atheist) worldview that you inherited from your parents, something never done by the vast majority of people in the thousands of varieties of religion and culture around the world. Somehow, that dissatisfaction must lead you to pray for an encounter whose nature is entirely foreign to your current beliefs, with a person from a tiny sect you’ve never heard of. Then, that encounter must convince you, which it almost never does, that you need to renounce your previous self as a damned sinner and accept the ”words of grace and forgiveness” along with the requirement for membership in this sect. This is how God carries out his desire for all men to be saved? (4.2.4).

Lisääntymisvelvoite ja ehkäisykielto ovat varmistaneet liikkeen kasvun

Kirjailijan mukaan vanhollislestadiolaisen liikkeen pitää voimissaan sen johdon edustama kanta, jonka mukaan uskovaisten naisten täytyy ottaa vastaan kaikki lapset Jumalan lahjoina. Se on myös vähentänyt liikkeen tarvetta kertoa uskostaan ulkopuolisille siinä toivossa, että he kääntyisivät liikkeen edustamaan uskoon ja tulisivat sen jäseniksi.

What sustains Conservative Laestadianism is not persuasion, but reproduction. The SRK historian Seppo Lohi acknowledged as much, saying that a change in the movement?s position regarding contraception (4.7.5) would result in its slow death. As it stands, the large families in the movement have provided it with an ample supply of new members, indoctrinated from earliest childhood. This has freed Conservative Laestadianism from much emphasis on recruiting outsiders and promotes a sort of social evolution that helps preserve its fundamentalist nature. (4.2.5)

Vaikka vanhoillislestadiolaisten seuroissa toistetaan viikosta toiseen, että uskovainen ihminen on päässyt lain alta armon alle, tosiasiassa lakia nimenomaan saarnataan lähinnä omille. Julkilausumissa, websivuilla ja mediassa vältellään lain saarnaamista, kun taas omalle nuorisolle puhutaan jatkuvasti ”synnin vaaroista”.

You won’t find much of that preaching [about the ’death and damnation’ of the law] in the writings and statements of the SRK and LLC that are directed to the unsaved public, though. Apparently, ’death and damnation’ don’t make for good PR. And ’the knowledge of sin’ with all its seemingly endless, mostly unwritten specifics is stressed not to outsiders, but to those within the fold, particularly the youth. (4.5.1)

The idea that the law writes anything like directions for contacting Conservative Laestadians (the only knowledge that really matters, after all) into the hearts of all mankind is simply ludicrous. Only a few million out of the seven billion people throughout the world are even aware of this sect claiming to be ’God’s Kingdom.’  Of those, only a tiny fraction show any interest in converting to it. And, from the experience of recent years anyway, most of those few converts wind up leaving sooner or later. If ’God gave His Holy Law’ to awaken people to the knowledge of sin and ultimately lead them to ’His Kingdom,’  it’s hard to imagine how he could have failed more spectacularly. (4.5.1).

Liikkeen opin vahva perustuminen henkilökohtaisen parannuksen tekemiseen ja synninpäästön avaimiin johtaa moniin hankaliin yhteentörmäyksiin historian kanssa.

Tiukka pitäytyminen opissa, jossa pelastus tulee vain liikkeeseen kuuluvan ihmisen tarjoaman parannuksen saarnan kautta, pakottaa kasteen ja ehtoollisen alistamisen tälle idealle, ollen näin Lutherin tekstien kanssa selkeässä ristiriidassa.

For Conservative Laestadianism to go along with any of this would detract from the central role supposedly played by personal absolution, and that just won’t do. The distinctiveness of the movement’s whole doctrine depends on absolution being the sole means of grace. Conservatives cannot allow the sacraments or prayer to share the stage with absolution, no matter what the Bible, the early Church writings, or even Luther said to the contrary. So, to preserve a doctrinal tenet that wasn’t even established until after the Laestadian movement began, the views of the ancients must be discarded. The movement needs Luther, . . . so he was ’believing’ but ’just a man’ who made mistakes. Inconvenient parts of his Small Catechism that Conservative kids receive in Sunday School, like Part 4, §5, which tells them baptism ’works forgiveness of sins’ must be disregarded or explained away. (4.7.3).

Kirjailija on käynyt läpi saman tutun ajatuskuvion jonka useat vanhoillislestadiolaiset ovat mielessään käyneet: Miten voi olla mahdollista, että Jumalan armo riittää vain näin pienelle joukolle?

Hän ei säästä sanojaan asian absurdiutta kuvaillessaan.

God created uncounted billions of human beings with the full knowledge that he was going to damn almost all of them. It’s like breeding puppies for the sole purpose of slowly torturing them, and making yourself feel better about it by sparing the one or two that manage to find a well-hidden squeak toy. And why? To save face in a grudge match with the enemy of the soul, whom an omnipotent God could just squash underfoot like any other opponent if he really wanted to. . .  It’s not just most people who are damned for not accepting Christ, but almost all of them for not being part of a tiny, almost unknown sect.

Please stop and ponder this for a moment: What possible justification could there be for blaming those who are innocently ignorant?all but a tiny fraction of the billions of people who live to the age of accountability, for never even hearing about the only possible way to be saved? And the consequence to them is an eternity of unimaginably horrible torture? It’s not even punishment. There is no opportunity for rehabilitation, ever. It’s not about deterrence, either, because almost all of those being tortured had no idea that such a fate was in store for them, much less how to avoid it. No, it is just the most unimaginably cruel and pointless sadism, from a God we are told is loving and gracious. (4.9.2).

Luvussa 5 kirjailija käsittelee liikkeen suhdetta Lutheriin ja luterilaisuuteen.

Vanhoillislestadiolaiset uskovat, että kaikkina aikoina on ollut olemassa samalla tavalla uskovia, jotka ovat saarnanneet syntejä anteeksi toisilleen ja pitäneet uskonoppinsa muuttumattomana vuosisadoista toiseen lukuisten eri kristillisten suuntausten ja liikkeiden alla. Tämä joukko on ajatuksen mukaan kaikesta huolimatta pysynyt yhtenäisenä kaikkien näiden vuosien yli. Hänen mielestään tämä ajatus ei ole kestävällä pohjalla kun katsomme nykyisen tiedon valossa miten kristinusko on kehittynyt vuosisatojen yli.

Conservative Laestadianism’s focus on absolution ’from faith to faith’ and unchanging doctrine demands that there has been a special group of believers who make up an unbroken chain of people to whom the keys have been passed ever since Jesus conveyed them to the disciples. Those believers used the keys to absolve each other on a regular basis from sin that occurs at every turn. For most of the past two thousand years, these people have been completely hidden from any of the history we’ve just reviewed. To believe that, you must assume a ’conspiracy of silence on the part of patristic authorities’ about absolution in the earliest Christian centuries, as Kirk adeptly puts it [in his 1966 book, The Vision of God].”

You must also disregard how strictly limited the opportunity was for repentance from post-baptismal sin, and the corresponding assumption by the earliest Christians that they were immune to any further sinning. You must assume that free grace, by faith rather than works, was being offered to this select group of proto-Lutherans in secret, entirely removed from the suffering of harsh penances that was imposed on all known Christendom for many hundreds of years. You must assume that these hidden believers either had their own clergy to whom the keys had been authorized, or that Luther’s revolutionary concept of lay absolution was accepted by them a thousand years before the Reformation, at a time when even priests were being denied access to the keys.

When absolution finally reaches laymen in the middle ages certainly not preached by them, but received by them there was such reluctance that annual participation had to be mandated. So you must make one final transition, from that somber, sacramental event to the weekly and even daily repetition of a verbal formula, largely disconnected from confession of anything. (5.1.2).

Luvuissa 6 ja 7 kirjailija listaa suuren määrän Raamatun tutkimuksessaan löytämiä ongelmakohtia, jotka eivät koske niinkään lestadiolaisuutta kuin kristinuskoa ylipäätään. En mene niihin tässä sen tarkemmin.

Loppusanoissa kirjailija viittaa hänen SRK:n ja LLC:n johdolle lähettämäänsä kirjeeseen, jossa hän pyysi heitä arvioimaan kirjan sisältöä ja osoittamaan siinä mahdollisesti olevat virheet ja epätarkkuudet. Hänelle ei virheitä tai epätarkkuuksia osoitettu, vaan johto kieltäytyi kokonaan kirjallisesta viestinnästä kirjoittajan kanssa.

Sen sijaan hänet pyydettiin henkilökohtaiseen hoitokokoukseen, jossa hänen uskonsa tilaa olisi käsitelty suljettujen ovien takana liikkeen johdon läsnäollessa. Hän kieltäytyi kunniasta.

Loppusanoissa kirjalija vetää yhteen tutkimuksensa tuloksia, ja kyseenalaistaa monien liikkeen opetuksien totuusarvon nykyisen tiedon valossa. Erityisesti hän kohdistaa arvostelunsa monien tosiasioiden aktiiviseen pimittämiseen, mikä jatkuu tänäkin päivänä.

One of the claims that we have encountered time and again throughout this book is that some Very Important Thing is hidden, but you’d better believe it’s really there. God’s stamp of workmanship in creation is so well hidden that completely naturalistic explanations for everything from the Big Bang onward are no longer in serious dispute. God himself went into hiding shortly after he retired from directly conducting the Israelites military campaigns, thereafter making himself heard only through the voices of those who claimed to speak on his behalf. The Egyptian plagues and the subsequent Exodus, impossibly, left no trace in either the records of the Egyptian scribes or the sands of Sinai. The supposed ’believers in the promise’ left no trace of proto-Christianity in the pages of the Old Testament, either, with problems plaguing each and every one of the supposed messianic prophecies. Jesus was well hidden, too, with no historical evidence whatsoever of his existence, no records of the astounding miracles that are claimed to have occurred during his life. All we have are a few mutually dependent yet often inconsistent accounts written by devotees decades after the fact.

As we move beyond the Bible, the hide-and-seek game of faith ’in things not seen’ continues unabated. Christians teaching or practicing absolution? Not until the third century, and then in a sacramental, penitential form that Conservatives would find utterly alien until Luther came along more than a thousand years later. ’God’s Kingdom’ as a distinct sectarian entity, that was something Luther explicitly argued against. No such entity that would meet Conservative Laestadian requirements with its keys to the kingdom busily opening and re-opening the locks of consciences at every turn?materialized until after the conversion of the Laestadian founders.

How about the present day? ’God’s Kingdom’ is still almost entirely hidden, with only the tiniest sliver of the humanity that God supposedly wants saved having the slightest awareness of it. Even within the Kingdom, the infallible ’Mother’ Congregation failed to materialize and stop the 1970s activities that even the SRK now recognizes as having been a mistake. She didn?t seem to show up at the initial meetings about child sexual abuse in recent years, either.

Now my alleged errors that were the very purpose of offering a pre-publication review have joined this extensive list of hidden things known only to the theologians. I’m not impressed (8).

Kirja toimii hyvänä referenssimateriaalina liikkeen historian tutkijoille, mutta on myös silmiä avaava lukukokemus sen nykyisille ja entisille jäsenille. Lukemisen myötä vankimmankin liikkeen jäsenen perspektiivit vääjämättä laajenevat, onhan viitattu materiaali pääosin liikkeen itse tuottamaa ja sen opetuksessaan vuosien varrella käyttämää. Suomalainen vanhoillislestadiolainen saa myös perspektiiviä USA:n sisarliikkeen LLC:n opetuksiin, jotka esimerkiksi evoluution osalta ovat selvästi SRK:n kantoja tiukempia.

*        *        *

Ajattelemisen aihetta antoi Tutkija.

Lisää aiheesta:

An Examination of the Pearl. Copyright © 2010-2012 by Edwin A. Suominen

An Examination of the Pearl is a study of the doctrine and history of Conservative Laestadianism, a small, exclusivist Christian group that is organized in Finland and North America as the SRK and the LLC, respectively. The book also looks at the teachings of Martin Luther, early Christianity, Christian fundamentalism and sectarianism, and the Bible.

Lisää aiheesta:

Daisy: A recommendation

Ehkäisykysymys vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen opetuksessa 2000-luvulla

Aarno Haho: Kuuliaisuus tärkeämpi kuin omatunto

Herpert: Seppo Lohen perustelut kristinopillisesti kiistanalaisia

Jes-mies: Ennustus: ajaudumme umpikujaan

“Jumalanpelko muuttui ihmispeloksi”  – Puhujan kirje puhujille vuonna 1974.

Jumalan sana – vanhoillislestadiolaisten hyljeksimä armonväline

Junker Jörg: Mara, teesit ja me

Korpijaakko: Puhe murhasta kääntyi puheeksi seksin pyhyydestä ja sukusolujen oikeuksista

Topi Linjama: Olemmeko luterilaisia?

Lisääntymisvelvoite voi viedä naisen kuoleman porteille. (Terveydenhoitaja Terttu Holmin haastattelu Kotimaa-lehdessä 28.1.2009.)

Maalaispoika: Kuka vastaa Päivämiehen harhaopetuksesta? Kommentteja Päivämiehen “armoneuvot”-päääkirjoitukseen 29.7.2009.

Nestori: Reinikainen osoitti nykyisen vl-opin kolme vääristymää

Opillinen harha puhujainkokouksissa 2007

Pekko: Nämä käskyt sinä pystyt täyttämään!

Perheellinen vl:  

M4 Sherman: Luomiskertomuksen sanoma

Speedy: “Olinko hölmö -?”

Syntyvyyden säännöstely sen kaikissa muodoissa on synti: lääkintähenkilökunnan, SRK:n johtokunnan ja puhujien neuvonpito. Päivämies 28.7.1971. (Julkaistu Mopin palstalla.)

SRK kieltänyt synninpäästön julistamisen tekstissä

SRK:n vuosikokous:  Minä uskon Jumalaan, Isään. (Uusin ehkäisykannanotto 2009, poistettu netistä helmikuussa 2011). Kannanoton teksti myös täällä.

Säde: Onko omakohtainen usko itse asiassa tabu?

M.T. : Arkkipiispa Paarma ja vanhoillislestadiolaisuuden haaste kirkon ykseydelle

M. K. ja P. T:  Haluammehan pysyä kuuliaisina kollektiiville

Vanhoillislestadiolaisuus opillisesti katolilaisuutta: jatkuva vai päättynyt ilmoitus? 

Verstaalla pohtija: Armoneuvot päälaellaan

7 kommenttia

Kategoria(t): 1800-luku, 1900-luku, 2000-luku, avainten valta, ban of birth control, bans, concept of sin, Conservative Laestadianism, ehkäisykielto, erehtymättömyys, eristäminen, erottaminen yhteisöstä, etniset vanhoillislestadiolaiset, evoluutio, forbidden things, fundamentalismi, hajaannukset, harhaoppi, hengellinen väkivalta, hengellisyys, hoitokokoukset, identiteetti, identity, in English, itsesensuuri, johtajat, johtokunta, Jumalan sana, kaksinaismoralismi, kannanotot, kiellot, kontrollointi, kristinoppi, lakihengellisyys, lähihistoria, leimaaminen, lestadiolaisuuden suunnat, lisääntyminen, luterilaisuus, maallikkosaarnaajat, manipulointi, mielenterveys, naisen asema, normit, norms, opilliset kysymykset, painostaminen, pelko, pelot, pietismi, puhujat, Raamatun tulkinta, rauhanyhdistys, retoriikka, sananjulistajat, sananvapaus, secession, sensuuri, seurakuntaoppi, SRK ry., suurperhe, synnit, syrjintä, totteleminen, tulevaisuus, tutkimus, ulossulkeminen, uskon perusteet, uskontokritiikki, vallankäyttö, väkivalta, yhteisö

7 responses to “Ed Suominen: Vanhoillislestadiolaisuus opillisesti harhassa

  1. Yks suurperheen äitee

    Kiitos Edille ja tämän artikkelin laatijalle! Toivottavasti näistä uskallettais keskustella!

    Yks suurperheen äitee

  2. WWJD

    This is the most in-depth analysis of the history and doctrine of the Laestadian movement that I have ever come across. It painstakingly compiles the scattered bits and pieces of the movement’s checkered past and carefully analyzes the validity of the movement’s most-cherished doctrinal claims. This book tears at the foundation of what it means to be a Laestadian Christian and forces the reader to self-reflect in a way that will forever alter his or her perceptions of the faith.

    Without having read the book, close-minded bigots will no doubt come out of the woodwork to decry the author’s foray into the deepest recesses of Laestadian doctrinal heritage. They will tell you that everything in this book is out of context or irrelevant. They will claw at anything to maintain their state of complete ignorance. Nevertheless, I think the author says it best when he says:

    ”…without critical reflection like that found in this book, each [faith] is a self-sustaining doctrinal bubble that quivers unsteadily in the air, vulnerable to being poked by the slightest intrusion of fact.”

    Take some time to read this book if you are a current, former, or ethnic Laestadian of any of the many different sects still in existence. Read this book even if you’re a curious heathen. Doing so will radically develop and change your views about so-called faith, the history of the church, and all of the doctrinal underpinnings that prop up the carefully-selected, sanitized, and misconstrued biblical (or extra-biblical) myths perpetuated from the pulpit each and every week. Prick that doctrinal bubble and see if it can’t hold up (the Devil talking here). For some of you, having the correct faith is a matter of life and death; so get to it.
    (A review in the Amazon’s review site.)

  3. Nimetön39

    No niin. Milloin vl porukoissa on sanottu, että Jumala vihaisi epäuskoisia eikä toivoisi kaikkien ihmisten pääsevän taivaaseen?
    Tämä väite on helppo ampua alas milloin vain, missä tahansa seuroissa.
    Onko Jumalan sanan vastaista, että vain pieni joukko pääsee taivaaseen?
    Onko vl-porukoista koskaan kielletty, etteikö jossakinpäin maailmaa olisi alkuseurakunnasta aikoinaan lähtenyttä Jumalan lasten joukkoa, muuallakin kuin täällä pohjoisessa? Se on täysin mahdollista, ja jopa todennäköistä. Ei riitele Jumalan sanan, eikä vl-opetuksen kanssa mitenkään. Se, ettei jokaisessa saarnassa, kaikissa seuroissa, julisteta tästä, ei pois sulje tätä asiaa.

    Kyllähän maailmaan tukimuksia mahtuu. Ei muuta kun toista osaa laatimaan!
    Tulee mieleeni Jumalan sana, ”puhuvat valhetellen jne…”
    Tässä vain muutamia ajatuksia tuosta paatoksesta.

    • Nimimerkitön

      Nimetön39, aivan kaikki vl-liikettä kritisoivat väitteet on helppo ampua alas. Sanoo vaikka että ”usko avaa ymmärryksen” ja se siitä. Joka uskoo, ymmärtää kyllä, mutta joka ei ymmärrä, hän ei silloin myöskään usko. Loogista – mutta sen logiikan voi ymmärtää vain, jos uskoo (meitä). Näihin kuviin, näihin kehäpäätelmiin.

  4. Tuulikki

    Onpa hyvä, että tällainen kirja on. Sen voisi suomentaa. Itsekin lähdin pois vanhoillislestadiolaisuudesta näiden asioiden tähden. Lukiovuosina lueskelin Raamattua ja lestadiolaisuuden historiaa. Totesin, että uskovia Suomessa on monessa herätysliikkeessä ja itse olen lähinnä karismaatikko. Myös alkuajan lestadiolaisuusn on ollut karismaattista ja moni asia saa selityksensä sitä kautta.
    Suurin suru on vain se railo, joka repeää ihmisten välille, kun tästä liikkeestä pois lähtee. Edes omat sukulaiset eivät pidä uskovana tai samanarvoisena. Voin siis sanoa, että kyllä rauhanyhdistyksen johtohahmot ovat pilanneet kovasti minun elämääni, koska ovat opettaneet vääriä asioita suvulleni.

  5. Nimetön53

    Löysin tänne tämän linkin kautta:

    http://keskustelu.suomi24.fi/node/10436461

    Siellä lisää keskustelua

  6. Tuulikki

    Olen usein rukoillut, että väliseinät vanhoillislestadiolaisten ja muiden uskovien välillä kaatuisivat Suomessa. Saman Isän lapsia olemme kaikki. Suomessa on ollut paljon herätyksiä ja meillä on paljon hengellistä rikkautta tässä maassa.
    Surettaa nyt nuokin nuoret, jotka ilmoittavat olevansa ateisteja vl-kulttuurin sisällä. Eivät siin tunne vapahtjaa itse. Mikä vahinko. Kristinusko on henkilökohtainen ja toimiva suhde elävään Jumalaan.Seurakunta ei siinä saa olla välissä, vaan tukemassa.
    Ja huomaan myös, että osa taipuu tieteen arvovallan ja humanismin ja liberaaliteologian puoleen. Tämäkin on petos. Raamattuun perustuvalle uskolle, kyllä löytyy perusteet. Kannattaisi siirtyä tutkimaan mitä tämän maan muut kristityt ovat löytäneet. On tv 7, on radio dei. Suomeksi on julkaistu valtava määrä hyvää kristillistä kirjallisuutta. Ennenkaikkea on rukous, armolahjat. On raamattu, jota voi lukea sydämellään ja pyytää Jumalaa puhumaan. Siunaan teitä kaikkia Jeesuksen nimessä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s