Mari Leppänen antoi näytesaarnan Raisiossa


Kasvaminen papiksi ei ole teologian opiskelijalle mikään kevyt ja yksinkertainen asia, vaikka kyseessä onkin toisaalta onnellinen ja voimaannuttava ratkaisu: oman hengellisen kutsumuksen tunnistaminen ja sille antautuminen. Papin ja sielunhoitajan elämäntehtävään asettuminen on henkilökohtainen, sisäinen hengellinen, psyykkinen ja sosiaalinen kasvuprosessi, joka on yksilöllinen jokaisella pappiskokelaalla.  

Raisiossa keskiviikkona 29.2.2012 näytesaarnan pitänyt teologian maisteri Mari Leppänen vihitään papiksi maaliskuun 4. päivänä.
Leppäsen tie papiksi on vielä tavallistakin vaativampi.

Mari Leppäsen juuret ovat vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä, jossa naispappeihin suhtaudutaan yhä nykyisinkin kriittisesti. Herätysliikkeen johto eli SRK:n johtokunnan yksittäiset jäsenet ovat julkisuudessa tyrmänneet ja tuominneet vanhoillislestadiolaisten teologinaisten toiveet papin uralle antautumisesta. Saman torjuvan kannan on ottanut SRK:n puhujien ja seurakuntavanhinten kokous  vuonna 2010.

Asian tekee omituiseksi se, että kirkon palveluksessa toimivat vanhoillislestadiolaiset miespapit ovat sitoutuneet sukupuolten yhdenvertaisuuteen perustuvaan  kirkkomme virkakäsitykseen ja toimivat itse enimmäkseen sulassa sovussa naispappien kanssa. He eivät kuitenkaan virallisen doktriinin mukaan saisi hyväksyä oman herätyslikkeen naisteologien työskentelyä kirkkomme pappeina.

Tämä avoin ristiriita huolestuttaa monia nuoremman polven vanhoillislestadiolaisia pappeja. Asetelmahan on täysin järjetön ja moraalisesti kyseenalainen. Lisäksi monet vl-papit kannattavat lestadiolaisuskovaisten teologinaisten pääsyä papiksi, ilman että naiset joutuisivat kohtaamaan vähättelyä, mitätöintiä, uhkauksia ja erottamispyrkimyksiä liikkeestä, omasta hengellisestä kodistaan.

Leppäsen saarnan arvosteli pappisasessori, Raision kirkkoherra Pertti Ruotsalo. Palautekeskustelun päätyttyä hän kertoo yllättyneensä, kuinka paljon huomiota tiedotusvälineet ovat kiinnittäneet pappisvihkimykseen valmistautuvaan Leppäseen. Ensimmäinen lestadiolainen naispappi tekee historiaa.

Leppänen selvitti vanhoillislestadiolaisuuden suhdetta naisten pappeuteen

Nuori teologinainen puolestaan toivoo, että hänen itsensä sijaan keskusteltaisiin asiasta eli vanhoillislestadiolaisuuden suhtautumisesta naispappeuteen. Mari Leppänen on itse tutkinut gradussaan tätä kysymystä varsin perusteellisesti.

Kirkkoherra Ruotsalo miettii, ettei asiaan keskittyminen ole ehkä mahdollista. Pelkän asiakysymyksen kohdalla monien vanhoillislestadiolaisten olisi helppo vain yksinkertaisesti todeta, ettei naispappeudesta ole tarvetta keskustella.

– Nyt liikkeessä oli pakko ruveta toimiin, kun joku teki jotakin, sanoo Ruotsalo. Tässä mielessä Mari Leppänen on henkilönä tärkeä uranuurtaja. Hän on asettanut itsensä alttiiksi arvostelulle ja jopa tuomitsemiselle.

Vanhoillislestadiolaisuus elää nyt murroksessa. Liikkeen tulevien linjausten sisältöä on vaikea ennustaa, joskin tällä hetkellä liikkeen johdossa ovat kaikkein konservatiivisimat voimat. Niiden intresseissä on hiljentää jopa sisäinen keskustelu ja eristää pappisvihkimyksen ottavat lestadiolaisnaiset uskovaisten keskinäisestä yhteydestä.

Ruotsalo muistaa, kuinka 1960- ja 1970-luvuilla Rauhanyhdistyksestä erotettiin pappeja. Nytkin olisi helppo todeta, että tuoreen naispastorin pitää lähteä. Se säilyttäisi yhteisön sisäisen kuvitelman muuttumattomuudesta. Mutta se on nykypäivänä enää pelkkä kuvitelma.

Toisinkin voi käydä. Vanhoillislestadiolaisuus on nykyisin paljon moninaisempaa kuin yleensä ajatellaan. Mari Leppänen on saanut runsaasti myös tukea ja rohkaisua tulevalle uralleen monilta vanhoillislestadiolaisilta. Suhtautuminen naisen pappisvirkaan jakaa lestadioalisia tänä päivänä.

Miksi naispappeus on joillekin vanhoillislestadiolaisille niin vaikea asia? Ruotsalon teorian mukaan taustalla on uskon kannalta keskeisen turvallisuuden tunteen järkkyminen.

– Turvallisuuteni kannalta on tärkeää, että suhteeni Jumalaan on kunnossa. Jos joku esittää poikkeavan näkemyksen, niin se uhkaa käsitystäni ja turvallisuuden tunnettani. Sen vuoksi tällaisen ihmisen pitää sanoa, että tuo asia on väärin, selventää Ruotsalo.

Kyse on siis turvallisuuden pönkittämisestä. Rajoja heilutetaan vastaavalla mekanismilla muissakin herätysliikkeissä ja ylipäätään kirkkojen elämässä.

Samasta syystä herätysliikkeissä halutaan kuulla seuroissa ja kirkkollisissa toimituksissa vain tuttuja äänenpainoja. Muun muassa vainajan siunaustilaisuuteen tahdotaan pappi, joka on perillä vanhoillislestadiolaisesta liikkeestä.

Ruotsalo muistaa uransa alkuajoilta tilanteen, kun häntä pyydettiin hautajaisiin. Porin Rauhanyhdistyksessä asiaa hoitanut henkilö toivoi, että siunaustilaisuuteen saataisiin uskovainen pappi. Seurakunnasta vastattiin tiedustelijalle että ei, meiltä tulee Ruotsalo.

Leppästä Ruotsalon tarina naurattaa.

– Joko sä olet uskomassa, tiedustelee Leppänen Ruotsalolta.

– Toivottavasti Herramme silmissä, virnistää kirkkoherra.

(R. K.)

Lähde: Rannikkoseutu 2.3.2012.

Lue lisää:

Jan Ahonen: Lestadiolaisia naispappeja tulossa lisää. Kotimaa24 16.1.2012.

Johannes Alaranta: Ajankohtaisia aiheita

Pauliina Grönholm: Tutkija: Naispappeus koettelee lestadiolaisliikettä. Helsingin Sanomat 16.6.2011.

Pekka Helin:  Väitöskirjaa tekevä Mari Leppänen arvioi: “Useat lestadiolaispapit kannattavat naispappeutta”. Rauhan Tervehdys 36/2010, s. 7.

Johannes Ijäs: Ensimmäinen vanhoillislestadiolainen naispappi vihitään. Kotimaa24 2.3.2012.

Johannes Ijäs: Tutkija lestadiolaisesta naispapista: Tämä on historiaa! Kotimaa24 5.1.2011.

Korpijaakko:  Stiven Naatus: Vl-naispappeus on käytännön järjestely, ei hengellinen kysymys

Mari Leppänen: Lestadiolaisen herätysliikkeen naispappeuskanta murroksessa? Vartija 1/2011, s. 9 – 21.

Mari Leppänen: Monet lestadiolaispapit kannattavat naispappeutta – SRK tyrmännyt toistuvasti ehdotuksen

Mari Leppänen: Naispappeuspuhe vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä vuosina 1975-2010. Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto. 2011. 

Topi Linjama: Pappeudesta

Maria Sofia & ESA: Leppäsen haastattelemat naiset: suorat sanat kutsumuksesta, syrjinnästä ja SRK:sta

Maria Sofia, R.K. ja ESA: Hurtig ja Kallio: Naisten on aika saada tilaa lestadiolaisessa liikkeessä

Skribentti: Mari Leppänen vihitään papiksi Turun tuomiokirkossa 4.3.2012.

Skribentti: Naiset tulossa sananjulistajiksi

Ville Talola: Useat lestadiolaiset naiset toivovat pappisvihkimystä. Kotimaa24-uutiset 7.10.2010. 

Ville Talola: Kalliala toivoo vanhoillislestadiolaisia naispappeja. Kotimaa24 uutiset 7.10.2010.

A.A. Tami: Naispappeus ja tasa-arvo

1 kommentti

Kategoria(t): arvot, bans, eristäminen, erottaminen yhteisöstä, evankelis-luterilainen kirkko, hengellinen väkivalta, kaksinaismoralismi, kaksoisviestintä, kannanotot, kiellot, kontrollointi, leimaaminen, miehen asema, naisen asema, naispappeus, naissaarnaajat, normit, opilliset kysymykset, painostaminen, puhujat, sananjulistajat, SRK ry., SRK:n johtokunta, sukupuolijärjestelmä, tasa-arvo, uhkailu, ulossulkeminen, vallankäyttö, yhteisö, yhteisöllisyys

One response to “Mari Leppänen antoi näytesaarnan Raisiossa

  1. Nimetön77

    Hyvä Mari!
    Uskompa, että et ole yksin, kun varsinkin naiset näkevät kommentisi, joita sanoit uutisissa. Voimaa ja uskoa, sillä sinua tarvitaan..

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s