Johtokunta erotti Risto Leppäsen rauhanyhdistyksen tehtävistä, syynä sitoutuminen kirkkomme virkakäsitykseen


Turun rauhanyhdistyksen johtokunta on kokouksessaan 15.3. erottanut arkkipiispan teologisen sihteerin Risto Leppäsen  rauhanyhdistyksen  puhujan tehtävästä. Erottamisen syy on Leppäsen sitoutuminen evankelis-luterilaisen kirkkomme virkakäsitykseen, toisin sanoen myönteinen kanta nais-pappeuteen. Erottamisen tavoitteena on painostaa teologian tohtori ja pappi Risto Leppänen luopumaan myönteisestä kannastaan nais-pappeuteen, tilanteessa, jolloin hänen puolisonsa Mari Leppänen on juuri aloittanut työnsä Liedon seurakunnan pappina.

Risto Leppänen oli kutsuttu paikallejohtokunnan kokoukseen, mutta työesteiden takia hän ei voinut osallistua siihen.

Rauhanyhdistys ei ollut yksimielinen erottamisesta

Leppäsen mukaan erottamispäätös tarkoittaa sitä, ettei hän voi toimia jatkossa vanhoillislestadiolaisen liikkeen puhujana eikä opetustehtävissä.

Erottamisesta päätti Turun rauhanyhdistyksen johtokunta 15.3.2012. Kokouksessa oli läsnä myös ry:n puhujia.  Johtokunta ei kuitenkaan ollut päätöksessään yksimielinen, sillä  keskustelussa oli noussut esiin myös eriäviä mielipiteitä, kuten rauhanyhdistyksen puheenjohtaja Kimmo Puolitaival on todennut Kotimaa24:lle. Puolitaival on myös SRK:n johtokunnan jäsen.

Edellisessä johtokunnan ja Leppäsen neuvonpidossa päädyttiin siihen, että Leppänen sai jatkaa puhujana. Enemmistö johtokunnan jäsenistä oli nyt kuitenkin erottamisen kannalla. Ratkaisusta ilmoitetaan julkisesti Turun rauhanyhdistyksellä sunnuntain 18.3.2012 seuroissa.

Turun rauhanyhdistyksessä siis edelleen jatketaan painostamista ry:n johtokunnan voimin,  vaikka SRK:n johtokunta sanoutui julkisesti irti henkisestä ja hengellisestä väkivallasta ja painostamisesta syksyllä 2011.

Kimmo Puolitaival väittää: Leppänen ajanut kahden vuoden ajan muutosta vl-liikkeen naispappeutta vastustavaan kantaan

– Johtokunnan ja puhujien yhteisessä keskustelussa todettiin, että yhdistyksen puhujan tehtävässä jatkamiselle ei ole tässä vaiheessa edellytyksiä. Keskustelussa oli joitakin eriäviä mielipiteitä, mutta selkeä enemmistö piti ratkaisua oikeana, rauhanyhdistyksen puheenjohtaja Kimmo Puolitaival on todennut kokouksen kulusta Kotimaa24:lle.

Hänen mukaansa Risto Leppänen on ”ajanut” pari vuotta kestäneessä keskusteluprosessissa muutosta ”kristillisyyden” (vanhoillislestadiolaisten) ”perinteiseen kantaan” naispappeudesta.

– Tukea muutospyrkimykselle on haettu kirkkomme korkeinta johtoa myöten, väittää Puolitaival.  – Keskusteluissa Leppäsen kanssa on toistuvasti päädytty siihen, että opillisesta näkökulmasta asiassa ei ole löydettävissä kompromisseja. Kristillisyyden kanta ei ole sitten 1986 kirkolliskokouksen muuttunut eikä edelleenkään ole näköpiirissä edellytyksiä muutokselle, Puolitaival sanoo.

– Tällaisissa keskusteluissa tullaan viime kädessä myös sen kysymyksen äärelle, mikä on seurakunnan (rauhanyhdistyksen) neuvojen merkitys ja arvo. Raamattu on selkeä tässä asiassa. Seurakunta- ja vanhurskauttamisoppia koskevissa kysymyksissä se ei anna tilaa monioppisuudelle, perustelee Puolitaival johtokunnan ratkaisua.

On ilmeistä, että Turun rauhanyhdistyksen johtokunnan erottamisratkaisu on tarkoitettu myös pelotteeksi lestadiolaisille teologinaisille. Tiettävästi tällä hetkellä on useita vl-uskovaisia naisia, jotka ovat kokeneet kutsumuksen työskennellä papin tehtävissä ja harkitsevat pappisvihkimystä.

Leppänen: En hyväksy kokousten hengellistä väkivaltaa

Risto Leppänen kuvaa prosessia rauhanyhdistyksen kanssa raskaaksi. Hän katsoo, ettei hän itse ole ollut ajamassa mitään asioita. Turun ry:n johto on ollut aloitteellinen ja nostanut naispappeuskysymyksen esiin.

– Naispappeuskantani on nostettu esille liikkeen ja paikallisyhdistyksen johdon aloitteesta. Tähän olen sanonut, että olen itse aidosti sitoutunut kirkon virkajärjestykseen ja perustellut näkemykseni. Olen puolestani halunnut ymmärtää myös toisin ajattelevia, Leppänen sanoo.

– En hyväksy henkistä enkä hengellistä väkivaltaa. Turun rauhanyhdistyksellä pidetyissä kokouksissa se raja on ylittynyt. Olen kokenut tilanteen sellaiseksi, että siihen tarvitaan kirkosta apua. Tietenkin olen puhunut asiasta myös esimieheni kanssa, hän jatkaa.

Erottamisen tavoitteena on painostaa Risto Leppästä luopumaan sitoutumisesta kirkon virkakäsitykseen eli myönteisestä kannastaan naispappeuteen. Tämä painostus on  erityisen räikeää tilanteessa, kun Leppäsen  puoliso on juuri hiljakkoin vihitty papiksi ja kirkko on kutsunut hänet työskentelemään seurakuntapappina kirkon palveluksessa. Molemmat teologit toimivat siis kirkkomme palveluksessa. Herää kysymys, tähtääkö Turun rauhanyhdistyksen harjoittama painostaminen  kirkon työntekijöiden lojaalisuuden murtamiseen, ja lisäksi samalla perheen sisäisen keskinäisen lojaliteetin murtamiseen.

Herätysliikkeen taholta perheenjäseniin kohdistettu painostaminen on vakava asia ja erityisen tuomittavaa.

Johtokunnan menettely loukkaa kristillisiä ja moraalisia periaatteita vakavalla tavalla. Vastuullisten henkilöiden tulisi ymmärtää, että erimielisyyksiä ei voida painostamisella ratkaista. Painostaminen ja uhkailu on väkivaltaa.

Ratkaisu on murheellinen lisä liikkeessä nuoremman polven teologeihin kohdistetusta, henkilökohtaisuuksiin ja jopa perheenjäseniin saakka ulottuvasta painostuksesta ja hengellisestä väkivallasta. Painostus on viime vuosien aikana selvästi koventunut vanhoillislestadiiolaisessa liikkeessä. Tämä on sikäli omituista, että SRK:n johtokunta on julkisesti ilmoittanut liikkeen luopuvan painostamismenettelyistä.  

Painostus on kohdistettu yksiselitteisesti myös kirkon palveluksessa oleviin työntekijöihin. Sopii kysyä, eikö kirkolla ole väkivallattomuuteen sitoutuneena työnantajana keinoja puuttua kirkon suurimman herätysliikkeen harjoittamaan painostamiseen.

Tapauksesta ovat uutisoineet KalevaHelsingin Sanomat, Turun Sanomat, Savon Sanomat, Keskisuomalainen, Ilkka ja Pohjalainen sekä Nelosen tv-uutiset.

Jokin raja täytyy herätysliikkeen autonomiallakin olla.

Risto Leppänen on aiemmin kertonut Kotimaa24:lle, että hänen virkakannastaan on keskusteltu rauhanyhdistyksessä jo vuosien ajan. Leppäsen vaimo Mari Leppänen vihittiin papiksi maaliskuun alussa. Hänestä tuli Suomen ensimmäinen vanhoillislestadiolainen naispappi. Rauhanyhdistyksen johtokunta on jo evännyt Mari Leppäseltä toiminnan yhdistyksen tehtävissä. Hän hoiti mm. rauhanyhdistyksen tiedotustehtäviä.

– Kunnioitan johtokunnan päätöstä, mutta toivon, että tiedotusvastuu päätöksestä on Turun rauhanyhdistyksellä, Risto Leppänen sanoo. Risto Leppänen on todennut Kotimaalle, että hän on joutunut kokemaan Turun rauhanyhdistyksen johtokunnan kokouksissa  hengellistä väkivaltaa.

Johtokunnan jäsenistä ne, jotka toimivat ev.lut. kirkon palveluksessa, joutuvat ratkaisussaan selvästi ristiriitaan. Kirkossa edellytetään kaikkien pappien sitoutuvan yhdenvertaiseen virkakäsitykseen. Kirkon johdon odotetaan nyt tulevan esiin ja kantaman vastuuta asiassa. Vanhoillislestadiolaisuus on kirkon sisällä toimiva ja sen suurin herätysliike.

Rikolliset teot, kuten lasten hyväksikäyttö, usein syynä puhujien  erottamiseen

Rauhanyhdistyksissä on puhujia reilut 900, joista vain alun toista sataa on pappeja. Vanhoillislestadiolaisuus on maallikkojohtoinen liike. SRK:n pääsihteerin Tuomas Hännisen mukaan hyväksikäyttöasiat, naispappeuteen ja seurakuntaoppiin liittyneet opilliset asiat ovat viime aikoina olleet taustalla joidenkin puhujien vapauttamispäätöksissä. Hännistä on haastatellut Kotimaa24:n toimittaja Johannes Ijäs.

Tuomas Hänninen vetäytyy taustalle kun tulee puhe Turun rauhanyhdistyksen hyllyttämisratkaisuista. Hänninen huomauttaa, että SRK on ”vain puhujaluettelon ylläpitäjä”. Puhujat ovat paikallisten rauhanyhdistysten puhujia, ja ne ”asettavat, hoitavat ja vapauttavat” puhujansa. SRK:lle ei välttämättä aina edes kerrota syitä puhujien vapauttamiseen.

– Pinnalla olleet asiat eivät mielestäni ole lukumääräisesti lisänneet puhujan tehtävistä vapauttamisia, hän kuitenkin sanoo.

– Joidenkin rauhanyhdistysten vapauttamispäätösten taustalla on hyväksikäyttöasioita ja laajempaakin kuin vain naispappeusasiaan liittyvää opillista keskustelua, Hänninen jatkaa.

Jos lasten hyväksikäyttöön liittyvät asiat ovat vaikuttaneet puhujien erottamiseen, kuvaako tämä liikkeen kontrollin kasvua, kysyi Kotimaa24 Hänniseltä.

– En koe, että siinä kontrolli olisi kasvanut, mutta näitä asioita on tullut viime aikoina ehkä enemmän ilmi. Minusta on hyvä asia, että vääryys paljastuu, Hänninen totesi lehdelle.

SRK:n pääsihteerin vastaus on hämmentävä. Herää kysymys, eikö liikkeen johto ole ymmärtänyt vieläkään hyväksikäyttöasian vakavuutta ja tehtäväänsä pyrkiä ennalta torjumaan rikoksia? Tämä edellyttäisi tietysti valvonnan tehostamista mitä tulee puhujiin sekä kaikkin lasten ja nuorten parissa toimiviin henkilöihin.

SRK:n johtokunta sanoutui irti painostamisesta

SRK:n johtokunta ilmoitti syksyllä 2011, että se ei hyväksy minkäänlaista henkistä eikä hengellistä väkivaltaa herätysliikkeessä. 

Nyt on perusteltua odottaa, että SRK:n johtokunta ottaa kantaa Turun rauhanyhdistyksessä tapahtuvaan painostamiseen. Seuraavassa luettelo SRK:n johtokunnan jäsenistä, joiden voi olettaa tuntevan herätysliikkeen linjan hengellisen väkivallan osalta.  

Rovasti Teuvo Aho, Haapavesi
Tarkastaja Toivo Haataja, Hämeenlinna*
Ekonomi Juha Heikkilä, Kajaani
Lehtori Aimo Helen, Kärkölä*
Luontokeskuksen hoitaja Timo Hentilä, Kuusamo
Kapteeni Alpo Isotalus, Tornio
Insinööri Vesa Jokitalo, Haukipudas
Rovasti Viljo Juntunen, Oulu
Kuntayhtymän johtaja Hannu Kallunki, Raahe
rehtori Mikko Kinnunen, Reisjärvi*
Toimitusjohtaja Tapani Kinnunen, Kouvola
Varatuomari Esa Koukkari, Oulu
Kenttärovasti Juhani Liukkonen, Oulu
Lehtori, rovasti Antti Paananen, Vantaa
Kenttärovasti Valde Palola, Helsinki UUSI
Osastopäällikkö Kimmo Puolitaival, Kaarina
Rehtori Pentti Rentola, Alajärvi*
Kirvesmies Aarno Sassi, Oulunsalo
Kehittämispäällikkö Ilpo Saukkonen, Liperi
Luokanopettaja Pentti Saulio, Jyväskylä
Rehtori Matti Taskila, Kannus
Palvelupäällikkö Hannu Tervonen, Nilsiä
Rovasti Olavi Voittonen, Oulu
Rehtori Pekka Vuonokari, Nakkila*

* = Oli v. 2011 vuosikokouksessa erovuorossa, jatkaa omasta toivomuksestaan edelleen johtokunnan jäsenenä.

(R. K.)

*       *        *

Lue lisää:

Johannes Alaranta: Absurdistan

Alaranta: Jos et uskalla sanoa suoraan, ryhdy hiljaiseen kapinaan, puolusta kiusattua!

Johannes Alaranta: Puhdistuksia. 17.3.2012.

Arkkipiispan teologinen sihteeri ei saa puhua lestadiolaisseuroissa. STT/Helsingin Sanomat 17.3.2012.

Johannes Ijäs: Arkkipiispan sihteeri erotettiin vanhoillislestadiolaisten puhujan tehtävästä. Kotimaa24 17.3.2012.

Johannes Ijäs: Arkkipiispan sihteeri saa jatkaa vanhoillislestadiolaisen liikkeen puhujana. Kotimaa24 3.2.2012.

Johannes Ijäs: Rauhanyhdistysten puhujia erotettu. Kotimaa24 6.3.2012.

R. K.: Risto Leppänen sai rauhanyhdistykseltä luvan jatkaa puhujana. 4.2.2012.

Topi Linjama: Pappeudesta

Lucas: Lehti: Hengellistä terrorismia Turun rauhanyhdistyksellä

Naispapin mies ei saa puhua lestadiolaisseuroissa. Pohjalainen 17.3.2012.

Vanhoillislestadiolaiset erottivat Risto Leppäsen puhujan tehtävästä. Turun Sanomat 17.3.2012.

7 kommenttia

Kategoria(t): eristäminen, evankelis-luterilainen kirkko, hengellinen väkivalta, hoitokokoukset, johtokunta, kannanotot, kirkko, kontrollointi, naispappeus, naissaarnaajat, painostaminen, puhujat, rauhanyhdistys, SRK ry., syrjintä, uhkailu, ulossulkeminen, vallankäyttö, väkivalta

7 responses to “Johtokunta erotti Risto Leppäsen rauhanyhdistyksen tehtävistä, syynä sitoutuminen kirkkomme virkakäsitykseen

  1. Sanan alla

    Tämän päätöksen suurin menetys on se että ei enää saa istua kuuntelemassa Riston saarnoja. Risto Leppänen on saanut Taivaan Isältä harvinaiset puhujan lahjat. Hänen puhetta on ollut seuroissa helppo kuunnella ja Pyhä Henki on antanut paljon uskon voimia hänen kauttaan. Nyt ei saada enää seuroissa kuulla Ristoa ja se on suuri menetys meidän siionille. Voimia Ristolle ja koko perheelle.

    ”vanhoillislestadiolainen”

  2. Mirja-Liisa Sassi-Puitti

    Vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä on opetettu pitkään (ei ilmeisesti alkuaikoina), että puhujien ja pappien virka kuuluu miehille. Nykyisin teologinen tutkimus on tuonut ”suuren yleisön” tietoisuuteen, että naispappeuden vastustamiselle ei olekaan perusteita; olihan esimerkiksi Paavalin, juuri tuon kuuluisan korinttolaiskirjeen kohdan (”nainen vaietkoon seurakunnassa”) kirjoittajan (tai sellaiseksi asetetun) työtovereinakin naisia, ja kyseinen kohta liittyykin seurakunnan yleiseen järjestyksen pitoon. Myös vanhoillislestadiolaisen liikkeen alkuaikoina naiset toimivat puhujina, ja tämäkin on uutta tietoa ainakin rivikansalaiselle. Ongelmana on nyt, että miten liike suhtautuu tähän uuteen tietoon, kun liikkeen opin oleellisena ytimenä on opin muuttumattomuus ja seurakuntaäidin erehtymättömyys. Uskon liikkeen johtoa, kun se vakuuttaa, ettei kyseessä ole ”tasa-arvokysymys”, ja ajattelen, että kyse on tästä erehtymättömyys-arvovallasta.

  3. Maria

    Mitä Paavali tarkoitti kirjoittaessaan ohjeeksi ”nainen vaietkoon seurakunnassa”. Monet Raamatun aikaa ja Raamatun tekstejä ja niiden historiaa sekä lähi-Idän historiaa tutkineet asiantuntijat ovat osoittaneet, että Paavali pyrki käytännöllisillä neuvoilla rauhoittamaan senaikaista hälinää ja levottumuutta yhteisissä kokoontumisissa. Hän antoi ohjeeksi naisille, että eivät alkaisi paikan päällä heti kysellä asioista ja jutella siitä mitä oli luettu ja kuultu, kun keskusteleminen häiritsi keskittymistä kuunteleman. Hän käski naisia keskustelemaan ja kyselemään kokouksissa esille tulleista uskon asioista vasta kotona. Pitkien matkojen takia ja kulkupelien puutteen vuoksi oli tietysti harvinaista herkkua että yhdelle koolle päästiin. kaikki liikkuivat yleensä jalkaisin. Paavali ohjeisti sen aikaisia kokoontumisia tällä suosituksella. Siinä kohdassa kirjettä on muitakin senaikaiseen elämään liittyviä käytännöllisiä ohjeita ja neuvoja.
    .
    Toiseksi siihen aikaan naisilla ei luku- ja kirjoitustaidottomina ja muutenkin yhteiskunnallisen tasa-arvon puutteessa ollut mahdollisuutta toimia julkisissa tehtävissä. Toki luku- ja kirjoitustaito oli muutenkin vähäistä, tavallinen kansa ei osannut lukea eikä kirjoittaa.

    Meidän ei pidä uskovaisina orjallisesti noudattaa sen aikaista yhteiskunnallista, ajallista järjestystä, joka heijastuu Raamatun kirjoituksista. Miksi tuon ajan naisen heikko asema pitäisi otta ameille malliksi, mme muissakaan yhteyksissä noudata sitä yhteiksuntamallia joka valitsi palestiinassa yli 2000 vuotta sitten?

    Nykyaikana eletään nykyajan ymmärryksen mukaan. Naisen toiminta puhujana ja pappina ei heikennä Jumalan kunnioitusta Luojana eikä heikennä myöskään evankeliumin saarnaa millään tavalla.

    Nykyaikana ymmärrämme, kuten ymmärrys oli lestadiolaisen liikkeen syntyaikoinakin 1800-luvulla, että evankeliumin työssä tarvitaan niin naisia kuin miehiäkin.

    Tässä on nyt uskottava enemmän sitä Pyhän Hengen ajatusta josta Raamatussa on sanottu: Ei ole roomalaista eikä kreikkalaista, ei naista eikä miestä, ei orjaa eikä vapaata, vaan me olemme yhdenvertaisia evankeliumin työssä ja Jumalamme edessä.

    Tämä saattaa osua pahastikin silloin jos on takertunut siihen mikä on ajallista, nimittäin tässä tapauksessa miesten vahvempaan statukseen ja luulee että se on ”armojärjestys”. Näin ei ole. Se on inhimillistä, ajalliseen historiaan liittyvää vallankäyttöä.

  4. Makke

    Turun ry:n johtokunnan enemmistöpäätös on outo. Kun vl teologian tohtori Keijo Nissilä haki vuonna 2000 Oulun piispaksi, hän ilmoitti hyväksyvänsä naispapit. Nissilää ei erotettu puhujan tehtävästä.

    “Piispanvaalin toiselle kierrokselle selvinneet ehdokkaat, Turun Katariinan seurakunnan kirkkoherra Samuel Salmi ja Oulun hiippakunnan pääsihteeri Keijo Nissilä ovat valmiita vihkimään naisia papeiksi ja toimimaan hiippakuntansa esipaimenena myös naispapeille.”
    http://www.vantaanlauri.fi/arkisto/2000/2000-11-22/paakirjoitus/kommenttipaakirjoitus

    Miksi R. Leppäselle seurasi hyllytys, mutta vuonna 2000 K. Nissilälle ei?

    • Nimetön70

      Koska on aivan eri asia se, että Nissilä olisi piispana hoitanut virkavelvollisuuttaan naisia papiksi vihkiessään. Ei Nissilä naispappeutta hyväksy.

  5. Nimetön81

    Jopas oli johdatteleva ja vääristyneitä mielleyhtymiä tarkoitushakuisen provosoivasti kirjoitettu artikkeli.

    • JP.

      Eikö ohje ”nainen vaietkoon seurakunnassa” ole myös johanneksen ilmestyskirjasta, ilmoitus Jumalalta? Näin itse muistelen. Muistinko väärin? Jos näin on, tai jos ylipäänsä tällaiseen virkkeeseen käsityksemme perustamme, ei ole oikein antaa naisten käyttää puheenvuoroja tai toimia pyhäkouluopettajina. Naiset voivat vain kysyä, eivät neuvoa. Miksi rajaus puhujan rooliin? Tämä ei perustu raamattuun.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s