Alaranta: Seurakuntaoppi on pahin kompastuskivemme


Hyväksikäyttöskandaali nosti esiin lestadiolaisten ongelmat ja käsittelemättömät traumat, kirjoittaa Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän lehti Kirkko ja Me artikkelissaan ”Lestadiolaisuus murroksessa”. Lehti on haastatellut Johannes Alarantaa, Aimo Hautamäkeä ja Juho Kalliokoskea.  – Seurakuntaoppi on pahin kompastuskivemme. On täysin epäkristillistä ja farisealaista ajatella, että vain meidän porukkamme voi pelastua ja kaikki muut menevät helvettiin. Ainakin minä olen kokenut hengellistä yhteyttä hyvin monenlaisten kristittyjen kenssa, toteaa Alaranta.Lestadiolaiset ovat olleet perinteisesti perhekeskeisiä, lainkuuliaisia, isänmaallisia ja ahkeria yhteiskunnan tukipylväitä. Keskimäärin kelpo kansalaisia. Sisäpiiriin kuuluvalle liikkeen yhteisöllinen elämäntapa tarjoaa usein uskoa, lämpöä ja rakkautta.

Perniöläispappi Johannes Alaranta, 33, kasvoi lestadiolaisessa malliperheessä Merijärvellä. Rovasti-isä Juhani toimi pitkään lestadiolaisten suosiman keskustapuolueen kansanedustajana.

– Meillä oli hyvä, turvallinen ja tasapainoinen koti. Vanhemmat eivät esimerkiksi lätränneet viinan kanssa. Lestadiolaiset jeesaavat toisiaan ja yhteisöllisyydessä on paljon hyvää silloin, kun yhteisö on terve, Johannes Alaranta kiittää.

Papin vaitiolovelvollisuutta ja rippiä tutkiva Alaranta tuli julkisuuteen 2010, kun kirkossa käynnistyi keskustelu lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Hän toimi kirkkohallituksen asiantuntijana.

Tiedossa 130 liikkeeseen kuuluvaa hyväksikäyttäjää – Rikokset armonmereen

Lastensuojelun tutkijoiden tietoon on tullut noin 130 vanhoillislestadiolaista hyväksikäyttäjää, osa näistä liikkeen vastuunkantajia.

Liikkeen yksittäisten edustajien tekojen perusteella ei ole oikein leimata kaikkia jäseniä, eivätkä lestadiolaiset tietenkään hyväksy pedofiliaa.

Rankenteellinen ongelma liittyy lestadiolaisten  maallikkorippiin, jota on väärinkäytetty.

– Kun hyväksikäyttäjälle saarnataan synti anteeksi, synti upotetaan ”pohjattomaan armonmereen” eikä sitä saa sieltä enää nostaa. Pahimmillaan tekijä on pyytänyt tekoaan antteeksi uhrilta, joka ei enää ole saanut palata asiaan. Kun synti on kerran anteeksiannettu, rikoksen selvittäminen on unohdettu. Kirkkolaki ei tunne tällaista maallikkorippiä ja vaitiolovelvollisuutta. Hyväksikäytön jättäminen ilmoittamatta on rikos, Johannes Alaranta muistuttaa.

Vanhoillislestadiolaisten johtoelimen SRK:n pääsihteerinä vuosina 2000-2011 työskennellyt rovasti Aimo Hautamäki vastaa kritiikkiin. Hautamäen mukaan seksuaalirikollisten suojelu on ehdottomasti tuomittavaa. Ripittäytyjän ja santeeksi saaneen on käsiteltävä rikoksensa niin kuin maallinen laki edellyttää.

– Lestadiolaisten linjasta on ollut joissakin lehdissä sellainen täysin väärä käsitys, että anteeksiantoa voitaisiin käyttää synnin peitteenä tai että se suojelisi rikoksen asianmukaiselta käsittelyltä. Jos joku uskovaisista on näin menetellyt, hän on toiminut väärin.

– Hyväksikäyttö ei ole vain synti vaan se on myös rikos, joka tulee hoitaa viranomaisten kanssa. Lestadiolaisilla on ollut aina sama opetus, jonka mukaan meidän on elettävä sekä ihmisten että Jumalan edessä niin kuin on oikein, Hautamäki kommentoi.

[Hautamäki jättää mainitsematta, että varsinkin hyväksikäyttörikosten paljastumisen alkuvaiheessa liikkeen johdon kanta on julkisuudessa ollut johdonmukaisesti se, että rippi-isän tai -äidin tulee kehottaa  rikollista hakeutumaan itse poliisin puheille, mutta rippi-isä tai -äiti ei saa itse tehdä ilmoitusta viranomaisille, sillä ”rippisalaisuus on ehdoton”. Tämän rippisalaisuuden  on opetettu velvoittavan myös maallikoita.]

Kriisistä selvitään tosiasiat tunnustaen, ei mustamaalaamalla

Johannes Alarantaa Aimo -kummisedän vastaus ei tyydytä. Lasten hyväksikäyttötapausten käsittely on hänestä johtanut liikkeen syvään kriisiin.

– Kriisistä voi selvitä vain tosiasiat tunnustamalla. Ymmärrettävästi yhteisössä on niitä, jotka varsinkin aluksi reagoivat kieltämällä ”murheellisten asioiden” olemassaolon tai selittävät ne parhain päin.

– Pedofiliaongelman esiin nostaneita on uhkailtu sekä syytetty ja mustamaalattu oman pesän likaamisesta. Meitä kaikkia kiinnostaa kuitenkin vain lasten turvallisuus, Alaranta toteaa.

Tapa, jolla hyväksikäyttöihin ja ”hoitokokouksiin” puuttuneita on painostettu, on muistuttanut kiusallisesti autoritaarisen liikkeen yhdestä traumasta. Hengellistä väkivaltaa sisältäviä hoitokokouksia järjestettiin erityisesti 1970-luvulla. Tiukoista elämäntapaan ja uskoon liittyvistä normeista lipsuneita painostettiin parannuksentekoon yhteisöstä ja perheestä erottamisen uhalla. [Toimittajalta unohtuu se, että useimmat painostuksen kohteeksi joutuneista uskovaisista eivät olleet syyllistyneet mihinkään normien rikkomiseen. Syytetyksi saattoi joutua mielivaltaisesti kuka hyvänsä uskovainen, usein täysin sattumanvaraisesti. Syytetyksi saattoi joutua myös vanhojen kaunojen tai epäluulojen ja yksilön persoonallisten seikkojen perusteella.]

Kun läheisimmät ihmiset ovat lähes kokonaan oman uskonyhteisön sisältä, uhkaa lähtijää syvä yksinäisyys. Hyvääkin tarkoittava painostus ruodussa pysymiseen on merkinnyt monesti hengellistä väkivaltaa.

Vapautukaa pelon kulttuurista

Onko se luonnon laki, että pienempi saa aina turpaansa? Onko se luonnon laki, että pienempi saa aina turpaansa? Mikä se luonnon laki oikein on? Kuka sen saa määrittää, että luonnon lakikirjassa lukee, että naakka on syötävä jos siltä tuntuu?

Onko se oikein, että valtaapitävä kivittää pienempiään? Kuka omistaa totuuden? Kenellä on oikeus sanoa, miten saa elää ja miten ei?

Valtaapitävän on oltava lempeämpi kuin sen, jolle ei ole valtaa annettu.

Kukaan ei omista totuutta. Kukaan.

Kenelläkään ei ole oikeutta sanoa, miten Sinä saat elää. Ei kenelläkään. Siksi Sinun on löydettävä tie. Kulje tietä rohkeasti. Kulje tietä, jonka tunnet oikeaksi. Älä kuuntele kivittäjien huutoja.

Näin kirjoittaa Johannes Alaranta blogissaan 10. maaliskuuta. Alaranta on herätysliikkeensä ehkä ahkerin kriitikko. Niinpä ei ihme, että miehelle rapsahti viime vuonna puhujakielto. Väitöskirjatutkijan laajalti luetut blogikirjoitukset kun ”aiheuttavat hämmennystä”.

– En ymmärrä pelätä auktoriteettteja, vaikka tietysti se oli raskasta, kun sain ensimmäistä kertaa kovan nootin. On järjetöntä elää pelon kulttuurissa, jossa omia ajatuksia ei uskalleta sanoa ääneen, Alaranta sanoo. Hän on siitä onnekas, että suhteet vanhempiin ja sisaruksiin ovat säilyneet.

Sosiaalinen media mullistaa suljetun liikkeen – Kalliokosken arveltiin joutuneen armosta osattomaksi

Ennen internet-aikaa liikkeen epäkohdista kimmastuneiden lestadiolaisten oli vaikea saada ääntään kuuluville. Sosiaalinen media mullisti herätysliikkeen keskustelukuviot. Netistä löytyy kriittisiä keskustelufoorumeita, joilla anonyymit ääneenajattelijat, kyselijät ja toisinajattelijat purkavat paineitaan. Omat polut, Hakomaja, Suomi24, Kotimaa24. Liikkeestä irtaantumisen tuskaa potevatkin löytävät vertaistukea.

Blogia pitävät suurperheenäiti Vuokko Ilola, freelance-toimittaja Topi Linjama, Oulun seurakuntien tiedottaja Rebekka Naatus ja opiskelija Juho Kalliokoski.

– Pyrin edistämään surkeassa tilassa kai vuosikymmeniä ollutta vanhoillislestadiolaista keskustelukulttuuria ja haastamaan uskovaisia omakohtaiseen pohdintaan, Juho Kalliokoski luonnehtii pyrintöjään.

Hän sai kimmokkeen blogiinsa julkaistuaan Kalevassa ja Kotimaa-lehdessä kriittisen mielipiteen lestadiolaisten ehdottomasta kuuliaisuudestsa johdolle. Palaute ja ”joukkohysteria” oli järkytys. Kalliokosken lähipiiri pohti, oliko hän luopunut uskostaan.

– Kirjoitukseni tuntuu herättäneen huomattavaa pelkoa, hämmennystä ja epävarmuutta vanhoillislestadiolaisissa läheisissäni. Tuttavani epäröivät, tervehtiäkö minua hengellisellä tervehdyksellä (”Jumalan terve”) vai ei. Tervehdyksen käyttämättä jättäminen merkitsee, että minun katsotaan olevan armosta osaton epäuskoinen, Kalliokoski kertoo.

Elämäntavat moninaistuvat – siitä ei saisi seurata kiusaamista

Johannes Alaranta kokee itsellään olevan oikeus sanoa mielipiteensä ja suhtautua joihinkin liikkeen opetuksiin eri tavalla kuin SRK:n johto.

– Toivon monenlaisia ihmisiä sisänsä sulkevan liikkeemme sietokyvyn kasvavan niin, ettei jokaista joka ei allekirjoita kaikilta osin liikkeen virallista totuutta, kiusattaisi. Hyvistäkään tavoista ei saa tehdä autuuden ehtoa.

Vaikka televisioista yhä kieltäydytään tai tv pidetään kaapissa, kun vahvempi uskonveli tulee kyläilemään, on internetin käyttö sallittua.

Ehkäisykielto on kivuliain kysymys. Jotkut murisevat, että etenkin etelän kaupungeissa lapsiluku on pienentynyt. Tähän on paha puuttua, sillä kukapa tietää, käyttääkö perhe ehkäisyä vai eikö lapsia siunaannu suurperheeksi asti.

Alarannan lapsuudenkodissa oli kahdeksan lasta.

– Pohjoisessa on isoja perheitä. Jos vanhemmat itse haluavat 15 lasta, se on ok, mutta ehkäisystä pidättäytymiseen painostaminen ei ole oikein.

– Meillä on kaksi lasta. Jotkut sanovat suoraan sen olevan väärin. Olen vain vastannut, että kyllähän tässä on ankarasti yritetty, Johannes Alaranta iskee silmää hymyillen.

Nuori polvi parannusta tekemässä

Yhtenäiskulttuurin murtuessa lestadiolaisuuskin muuttunee moniäänisemmäksi. Uudesta, avoimemmasta ja itsekriittisemmästä linjasta on merkkejä. Omasta oikeassa olemisestaan tavallisesti tinkimätön SRK:n johto on jo pyytänyt anteeksi hoitokokouksissa tehtyjä virheitä ja pedofiliatapausten puutteellista hoitamista.

Nuori sukupolvi on entistä koulutetumpaa, kansainvälisempää ja verkostoituneempaa. Kommunikointi sujuu niin liikkeen sisä- kuin ulkopuolisten kanssa.

Kun terveelle kritiikille tulee tilaa, arvokkaasta uskonperinnöstä säilytetään sen parhaat puolet ja puututaan parannusta vaaativiin kohtiin.

Kohun laskeuduttua ei muisteta niitä, jotka koettivat varjella liikkeen julkikuvaa ja vanhoja valtarakenteita, vaan ne, jotka tarttuivat rohkeasti ongelmiin. Terapeutti Tommy Hellsten on kirjoittanut yhteisönsä uudistajasta:

– Hän sanoutuu irti siitä turvasta, minkä saa, kun on näkevinään keisarilla vaatteita, vaikkei hänellä näitä olekaan. Sankari astuu tuskalliseen yksinäisyyteen, joka seuraa sovinnaisten sääntöjen ja instituutioiden vastustamisesta. Kenties sankari onkin kollektiivin oma luomus, jota se tarvitsee uudistuakseen.

Ei pelastusta ei-meikäläisille

Lestadiolaiset ovat hajaantuneet noin 20 joukkoon, joista useimmat pitävät toisiaan harhaoppisina.

Ylivoimaisesti suurin ryhmä on vanhoillislestadiolaisuus, josta tässäkin jutussa puhutaan lestadiolaisuuden synonyymina. Tunnettuja ovat myös esikoislestadiolaisuus, rauhansanalaisuus ja elämänsanalaisuus, joka on tuottanut kolme piispaa.

Lars Levi Laestadius jaotteli jyrkästi ei-uskovaiset ja uskovaiset. Perinne elää. Pitkälti 1900-luvulla syntyneiden ”elämäntapanormien” noudattamisesta on tehty yhteisöön kuulumisen ja pelstuksen ehto.

Vanhoillislestadiolaisilla on lukuisia kiellettyjä asioita: ehkäisy, alkoholi, tv, teatteri, meikkaus, tanssi, kevyt musiikki, gospel, kilpaurheilu…

Vakavin teologinen ongelma liittyy seurakuntaoppiin. Herätysliikkeen ulkopuolella ei ole pelastusta, paitsi pienille lapsille ja joillekin poikkeustapauksille.

Moni liikkeen jäsen ja pappi tunnustaa tosin kahden kesken, että maailman miljardeista ihmisistä jotkut muutkin saattavat pelastua kuin oman piskuisen lauman jäsenet.

Tätä he eivät uskalla tavallisesti sanoa ääneen, mikäli mielivät pysyä pelastuslaitoksensa raamien sisällä.

– Seurakuntaoppi on pahin kompastuskivemme. On täysin epäkristillistä ja farisealaista ajatella, että vain meidän porukkamme voi pelastua ja kaikki muut menevät helvettiin. Ainakin minä olen kokenut hengellistä yhteyttä hyvin monenlaisten kristittyjen kenssa, lestadiolaispappi Johannes Alaranta jyrähtää.

– – –

– Suuri osa nuoremman polven lestadiolaisista on keskitien tallaajia – ei fundamentalisteja eikä kriitikoitakaan. Olen saanut yllättävän paljon tukea näkemyksilleni, sanoo Johannes Alaranta. (Kuvateksti.)

*      *       *

Janne Villa, Lestadiolaisuus murroksessa. Kirkko ja Me, nro 3, 2012, s. 6-7.

Lue lisää aiheesta:

Johannes Alaranta: Kirjoittamisen vaaroista. Blogikirjoitus 31.5.2011.

Johannes Alaranta: Maallikkosalaripin harhaoppi. Blogikirjoitus 31.3.2011.

Johannes Alaranta: Pyhä Yhteinen Seurakunta. Blogikirjoitus 23.8.2011.

Johannes Alaranta: Saako Asioista oikeasti puhua?. Blogikirjoitus 23.2.2011.

Johannes Alaranta: Tajusin että muissakin on meitä ja meissä muita

Simo Alastalo: SRK: Hyväksikäyttötapauksissa ei ole osattu toimia oikein. Kotimaa24 7.4.2011.

Maijan tarina

Pelastuvatko muut kuin vanhoillislestadiolaiset?

Sisäinen selvitys lasten hyväksikäyttöön liittyvien asioiden hoidosta: SRK:n lehdistötiedote.

Vanhoillislestadiolaiset myöntävät: Hoitokokouksissa oli hengellistä väkivaltaa. MTV3 uutiset 10.10.2011.

Antti Pentikäinen: Terroria uskon nimissä

Heikki Rainio: Suljettujen yhteisöjen sairaus. Turun Sanomat 12.4.2011.

U. T.: Hengellisen väkivallan julmin muoto: sosiaalinen eristäminen

Uskovaisten miesten saamat hyväksikäyttötuomiot pitkiä

Irina Vähäsarja: Tutkija: Lestadiolaisliikkeen johto ohitti hyväksikäyttötapaukset vuosia. Helsingin Sanomat 17.4.2011.

15 kommenttia

Kategoria(t): 2010-luku, Aimo Hautamäki, anteeksianto, ban of birth control, ban of television, bans, ehkäisykielto, elämäntapa, erehtymättömyys, eroaminen uskosta, forbidden things, fundamentalismi, hajaannukset, harhaoppi, hengellinen väkivalta, hoitokokoukset, identiteetti, identity, insesti, johtajat, kadotus, kaksinaismoralismi, Kaleva, keskusteluilmapiiri, kiellot, kirkko, kontrollointi, Kotimaa, kulttuurikiellot, lapset, lapsuus, lähihistoria, nettikeskustelu, normit, norms, nuoret, opilliset kysymykset, painostaminen, pelastus, pelko, perhe, puhujat, rauhanyhdistys, Rippi, sananjulistajat, sananvapaus, seurakuntaoppi, SRK ry., SRK:n johtokunta, synnit, syntilista, teatteri, televisio, televisiokielto, tuomitseminen, uhkailu, ulossulkeminen, uskon perusteet, vallankäyttö

15 responses to “Alaranta: Seurakuntaoppi on pahin kompastuskivemme

  1. Kyläluuta

    Eiu kai kukaan sitä väitäkään , etteikö lestadiolaisuudessa olisi huonoja puolia. Mutta oikeampaa olisi sanoa että vikoja on uskovaisissa ihmisissä, ei itse liikkeessä. Onhan noita sun muita syyttelijöitä.

    On muuiden uskovaisten kyttääjiä, lakihenkisiä syyttelijöitä, ja on ”uskonsa kieltäneiden” hylkääjiä, ja on näitä pedoja, kuten on ilmennyt, kaikkea pahaa mitä muissakin ihmisissä. Ja minusta kukaan ilkeä ihminen tai rikollinen ei saisi eikä voisi itseään uskovaiseksi sanoa, ellei oikeasti lopeta hommiaan, paranna tapojaan, kärsi rangaistustaan ja lisäksi pyydä anteeksi. Mutta se missä Alaranta ja muut tekee väärin on että leimataan koko liike vääräksi joittenkin ihmisten pahuuden takia.

    • Nimetön71

      ”Mutta oikeampaa olisi sanoa että vikoja on uskovaisissa ihmisissä, ei itse liikkeessä.”

      Vl-liike koostuu ”uskovaisista ihmisistä”. Ilman noita ”uskovaisia ihmisiä” ei koko vl-liikettä ole olemassakaan. Väännetään nyt vielä rautalangasta: vl-liike on sama asia kuin vl-uskovaiset. On siis täysin oikein sanoa, että noita mainitsemiasi vikoja on vl-liikkeessä.

      Vai missä sinun mielestäsi vl-liike sijaitsee, jos se on jotenkin irrallinen vl-uskovaisista ihmisistä?

  2. Nimimerkitön

    ”…vikoja on uskovaisissa ihmisissä, ei itse liikkeessä…”

    Vikaa on ihmisissä, ei liikkeessä, joka niistä ihmisistä koostuu… Nää on näitä ihme paradokseja.

    • Nimetön71

      Rasisminvastainen laki sanoo yksiselitteisesti ihan esimerkkejä käyttäen että rikoksia tekevät yksilöt eivät yhteisöt ja yhteisön syyttäminen tai leimaaminen yksilöiden tekemien tekojen vuoksi täyttää rasistisen rikoksen tuntomerkit. Jos romani varastaa ja sanot julkisesti että vika on romaniperinteessä tai -liikkessä tms, saat poliisit perääsi. Jos sanot samalla lailla lestadiolaisuudesta, on se ok. Vai? Vaikka yhteisö koostuu yksilöistä, länsimaisen lainkäytön periaate on että yksilö vastaa tekemisistään. Sama lestadiolainen voi kuulua marttaliittoon, koulun johtokuntaan, kunnanvaltuustoon, kirkkovaltuustoon. Onko luterilainen kirkko vastuussa kyseisen henkilön tekemisistä? Miten lestadiolaisuutta tulisi kohdella eri lailla lain edessä kuin muita?

  3. Liikkeessä, sen käytännöissä ja opissakin on vikoja, jos se mahdollistaa henkisen, seksuaalisen ja hengellisen väkivallan. Näitä kaikkia on vanhoillislestadiolaisuudessa esiintynyt runsaasti kymmenien vuosien aikana.

    Ei hyvä puu voi tuottaa huonoa hedelmää.

  4. Nimetön72

    Samalla lailla voisi sanoa että jos joku rikkoo Suomen lakia, vika on yhteisössä eli suomalaisissa kollektiivisesti. Miksi? Lestadiolaisuus tuomitsee pedofilian yksiselitteisesti, se on sanottu varmasti satoja kertoja viimeisten vuosien aikana. lestadiolaisuus on aina opettanut että parannukseen kuuluu jälkien ”korjaaminen” myös maallisen esivallan edessä. Jos joku tästä huolimatta harrastaa pedofiliaa ja pyrkii tukkimaan uhrin suun ripin väärinkäytöllä, on mielestäni syy pedofiilissa ja hänen kieroutuneessa, sairaassa mielessä. Näillä palstoilla vain unohdetaan nuo tosiasiat ja väännetään tarkoitushakuisesti syy yhteisön päälle. Vaikka joku ihminen, joka nimellisesti tai sydämestään kuuluu yhteisöön, opettaa tai neuvoo toisin, kuin Raamattu, se ei muuta yhteisön opetusta ja se ei tee yhteisöstä syyllistä.
    Samalla voisimme laajentaa näkökulmaa. Nuo yksilöt, jotka kuuluvat yhteisöön nimeltä Lestadiolaisuus, kuuluvatmyös yhteisöön nimeltään suomalaiset. Suomen laki kieltää yksiselitteisesti pedofilian, maassa on jopa viranomaiset, jotka pyrkivät valvomaan lakien noudattamista. Siitä huolimatta yhteisön jotkut jäsenet rikkovat lakia ja harrastavat pedofiliaa. Onko vika yhteisön käytänteissä ja onko yhteisö syyllinen? Entä kansanedustajat, kun eivät kykene estämään tuollaista ja säätämään lakeja, joilla poistettaisiin tuo inhottava ja sairas piirre yhteiskunnasta?

    Hyvä puu tuossa yhteydessä tarkoittaa juuri yksilöä. Jos se tarkoittaisi yhteisöä, olisi Jeesuksen oma ”seurakuntakin” ollut väärä, tuottihan opetuslasten joukko Jeesuksen opetuksesta ja täydellisistä sanoista huolimatta Juudaksenkin. Tuottiko silloinkin hyvä puu (seurakunta) huonoja hedelmiä vai oliko kyseessä huono puu (Juudas)?
    Aina kun turmeltuneet ihmiset tallustavat täällä maan päällä, on tällainen mahdollista, vaikka se olisi kuinka väärää ja tuomittavaa, sitä tapahtuu siltikin. Pitää muistaa että kun osoittaa sormella toista, on kolme sormea osoittamassa itseään…
    Tuollainen yhteisön syyllistäminen ja leimaaminen on lisäksi Suomen lain mukaan rikos. Rasismirikoksen yhtenä muotona Suomen laki katsoo olevan jonkin etnisen, uskonnollisen tms joukon tai yhteisön leimaaminen tai syyllistäminen jonkin yksilön tekemän asian vuoksi. Ja tässä edellisessä kirjoituksessa nuo jo tulivat näkyviin.

    • Nimetön73

      Jotkut lestadiolaista uskoa tunnustavat ovat pedofiileja. Kukaan ei väitä, että asiasta täysin tietämättömät ja asiaan täysin sivulliset lestadiolaiset olisivat jotenkin vastuussa pedofiilin tekemisistä sinänsä.

      Sen sijaan lestadiolaisten käytännöissä pedofilian suhteen on asioita, jotka mahdollistavat pedofiilien toiminnan:

      -pedofiilin syntien upottaminen armonmereen, josta ei enää kalastella
      -uhrin syyllistäminen pedofiilin teoista, jos tämä ei voi antaa anteeksi

      Lue tällä palstalla oleva Minnan tarina. Pedofiili voi istua kaikessa rauhassa seurapenkissä, ja raiskaustaan oireileva uhri syyllistetään.

      Lestadiolaisuudessa ei vieläkään ole otettu jämäkkää otetta pedofilian karsimiseksi vl-liikkeestä. Sen sijaan niitä, jotka ovat liikkeen sisällä ottaneet asian esille, on nimitelty esim. liikettä roskittaviksi, raateleviksi susiksi, jotka ajavat omaa etuaan tällä pf-asialla. Te vl:t ette tunnusta tosiasioita.

      Näyttää siltä, että lestadiolaiset ovat huolestuneempia oman liikkeensä maineesta (+omasta maineestaan) kuin liikkeensä piirissä ilmenneestä pedofiliasta.

      Näistä vl-liikkeen käytänteistä te kaikki lestadiolaiset olette vastuussa. Tieillä on mahdollisuus korjata asiat, mutta te ette korjaa.

      Ei ole minkään sortin rasismia, jos tästä huomauttaa.

  5. Nimetön72

    Kerro miten otetaan jämäkämpi ote pedofiliaan? Pedofiililla kun ei ole leimaa otsassa, josta hänet tunnistaisi.
    Tämä kierää nyt kehää. Et joko lue tai et noteeraa tai usko, mitä kirjoitan.
    Lainaus minulta:
    ”Lestadiolaisuus tuomitsee pedofilian yksiselitteisesti, se on sanottu varmasti satoja kertoja viimeisten vuosien aikana. lestadiolaisuus on aina opettanut että parannukseen kuuluu jälkien “korjaaminen” myös maallisen esivallan edessä. Jos joku tästä huolimatta harrastaa pedofiliaa ja pyrkii tukkimaan uhrin suun ripin väärinkäytöllä, on mielestäni syy pedofiilissa ja hänen kieroutuneessa, sairaassa mielessä.”

    Sitä seurannut kommentti sinulta:
    ”Sen sijaan lestadiolaisten käytännöissä pedofilian suhteen on asioita, jotka mahdollistavat pedofiilien toiminnan:

    -pedofiilin syntien upottaminen armonmereen, josta ei enää kalastella
    -uhrin syyllistäminen pedofiilin teoista, jos tämä ei voi antaa anteeksi”’

    Missä vika? Etkö usko, etkö ymmärrä vai etkö välitä vastauksistani?
    Tuota sinun kommenttiasi on käytetty niin monta kertaa nettikeskusteluissa, että se on muuttunut totuudeksi. Vaikka sanoisimme vielä sataan kertaan että se ei ole Lestadiolaisuuden oppi ja kanta vaan mieleltään kieroutuneiden ihmisten toimintaa, te vielä senkin jälkeen pitäisitte sitä Lestadiolaisuuden oppina ja toimintana.
    Eli aika hedelmätöntä tämä keskustelu….

    • Nimimerkitön

      Lieneekö ”Lestadiolaisuuden oppi” vai mikä, mutta minulle on opetettu seuroissa ja olen lukenut Päivämiehestä, että rippisalaisuus on ehdoton. Vasta ihan viime aikoina (kiitos Johannes Alarannan) on tullut sellainen käsitys, että rippisalaisuudesta riippumatta hyväksikäyttäjästä tulee ilmoittaa poliisille.

      Olen myös nähnyt ja näen edelleen uhria syyllistävää toimintaa. Ehkä tosiaan olisi rehellisempää sanoa, että SRK:n johto, esimerkiksi OV, TH, KP ja MT, möhlivät, kun puhuvat lestadiolaisuuden nimissä sitä sun tätä. Lestadiolaisuus on puhdas ja täydellinen, vähän niin kuin Kristus, mutta siihen kuuluvat ihmiset vain tekevät typeryyksiä…

  6. Nimetön74

    ”Kerro miten otetaan jämäkämpi ote pedofiliaan?”

    Pedofilia pitäisi ottaa esiin ammattilaisten voimin ikäkauteen sopivalla tavalla: siitä voisi keskustella päiväkerhoissa, raamattuluokissa, pyhäkouluissa, ja nuoten ja aikuisten keskusteluilloissa. Voisi avoimesti keskustella esimerkiksi siitä, mikä on vankilasta vapautuvien pedofiilien paikka lapsirikkaassa yhteisössä. Voisi painattaa opaslehtisiä aiheesta. SRK:n johto voisi näyttää mallia, miten pedofiliatapaukset viedään poliisille (vrt. lehtitiedot Voittosesta). Voisi järjestää vertaistukiryhmiä pedofilian uhreille jne. Mitä nyt on tehty? Julistettu lähinnä synnipäästöä pedofiilille jo etulahjana.

    ”Lestadiolaisuus tuomitsee pedofilian yksiselitteisesti, se on sanottu varmasti satoja kertoja viimeisten vuosien aikana. ”

    Jos sanat ja teot ovat ristiriidassa, niin silloin kannattaa uskoa tekoja. Teot kertovat totuuden. Tämä koskee ihan kaikkia asioita. Lestadiolaisuudessa on kiistatta nimitelty pedofilian esiin nostaneita lestadiolaisia, kyseenalaistettu heidän uskonsa ja epäilty heidän motiivejaan. Tuollaiset teot eivät kerro pedofilian tuomitsemisesta. Vai kiellätkö tämän?

    ”lestadiolaisuus on aina opettanut että parannukseen kuuluu jälkien “korjaaminen” myös maallisen esivallan edessä.”

    Lehtitietojen mukaan Olavi Voittonen ei vienyt tietämäänsä pedofiiliasiaa poliisille, vaan ehdotti pedofiilille hoitoon menemistä. Kun pedofiili ei mennyt hoitoon (ylläri!) niin Voittonen epäili, ettei asiasta huolestuneen pedofiilin sukulaisen uskonasiat ole kunnossa. Vrt. edellinen kohta: teot kertovat totuuden. Niin ja turha vedota rippisalaisuuteen: asiaa oli puitu suvun kesken, joten kyseessä ei ole rippi.

    ”Vaikka sanoisimme vielä sataan kertaan että se ei ole Lestadiolaisuuden oppi ja kanta vaan mieleltään kieroutuneiden ihmisten toimintaa, te senkin jälkeen pitäisitte sitä Lestadiolaisuuden oppina ja toimintana.”

    Olen itse kasvanut lestadiolaisperheessä, joten tiedän, että tämä armonmeri -asia kuuluu lestadiolasuuteen: anteeksi annettuja syntejä ei saa muistella, tai ne tulevat muistelijan synneiksi. Mietin motiivejasi, kun kiellät tämän, oletko a) kovin nuori ja viaton b) epärehellinen vai c) yksinkertaisesti aivopesty.

    Liian monet uhrit on lestadiolaisuudessa ensin pakotettu antamaan pedofiilille synnit anteeksi, ja sen jälkeen niitä ei ole enää saanut muistella. Siis muut, varsinaiseen tekoon ulkopuoliset lestadiolaiset ovat pakottaneet, ei pedofiili itse.

    Ole hyvä ihminen rehellinen. Asioita ei voi korjata, jos niitä ei rehellisesti tunnusta.

  7. Nimetön72

    Olen rehellinen, en aivopesty enkä enään ihan nuorikaan. En tunne faktoiltaan Voittosen tapausta, kuten et luultavasti sinäkään. Molemmat olemme kuulopuheiden varassa, joten siihen emme voi ottaa kovin tarkkaan kantaa. Jos OV on tehnyt niinkuin on väitetty, se ei siltikään muuta Lestadiolaisuuden oppia. Olavilla ei ole mandaattia määrätä ja muuttaa oppia. Jos hän tekee väärin, hän tekee väärin, ja se ei oppia muuta. Ja jos olet itse kasvanut samassa viiteympäristössä kuin minä, olet varmasti kuullut vuosikymmenien ajan juuri tuon ,että evankeliumin hoidon seurauksena ja jälkeen tulee korjata asiat aina myös maallisen oikeuden edessä. Jos joku on ”pakotettu” antamaan anteeksi ja sen jälkeen olemaan hiljaa maallisen oikeuden suhteen, on toimittu väärin ja sekään ei muuta oppia. Ja tuo ilmaisu ”lehtitietojen mukaan…”. Jos viimeisinä vuosina olen jotain oppinut lehdistöstä, niin sen, että sen kirjoituksiin tulee suhtautua aika usein lievällä epäilyllä, ei suinkaan kaikkea kirjoitettua faktoina pitäen. Lehtikin on haastateltaviensa varassa ja harmittavan usein artikkelit kirjoitetaan vain yhteen lähteeseen nojautuen. Tätä ominaisuutta on eräs uudistuksia ajava ryhmittymä käyttänyt runsaasti hyväkseen antamalla haastatteluja, lausuntoja jne joiden tarkoitus on ollut antaa tietynlainen, heidän haluamansa kuva Lestadiolaisuudesta, jossa he kyllä ovat onnistuneetkin kiitettävästi. Harvoin on näissä artikkeleissa ollut minkäänlaista ”vuoropuhelua” eri näkemyksien vaälillä. Toimittajalle on riitänyt faktaksi yhden kannan edustajien näkemys.
    Ollaan rehellisiä molemmat… Itse koen että edellisessä kirjoituksessani (kuin myös tässä) antamani vastaukset olivat rehellisiä, ei aivopesun tai kaunistelun tulosta.

  8. Nimetön76

    ”Jos OV on tehnyt niinkuin on väitetty, se ei siltikään muuta Lestadiolaisuuden oppia”

    Mikä on lestadiolainen oppi? Missä siihen voi tutustua? Tätä ovat kyselleet muutkin, myös nykyiset lestadiolaiset. Minun mielestäni SRK ja sen auktoriteetit määräävät, mitä kulloinkin voidaan pitää lestadiolaisena oppina.

    ”Olavilla ei ole mandaattia määrätä ja muuttaa oppia.”

    Käsittääkseni Voittonen on jo määrännyt, että synninpäästön voi saada vain suullisesti. Enää lestadiolaisiin lehtiin ei paineta synninpäästöjä.

    ”Ja jos olet itse kasvanut samassa viiteympäristössä kuin minä, olet varmasti kuullut vuosikymmenien ajan juuri tuon ,että evankeliumin hoidon seurauksena ja jälkeen tulee korjata asiat aina myös maallisen oikeuden edessä.”

    Olen kuullut.

    Se on kuitenkin ristiriidassa lestadiolaisen rippikäsityksen kanssa, jolloin rysän päältä yllätetyn pedofiilin hätäistä anteeksipyyntöä on pidetty rippisalaisuuden piiriin kuuluvana, eikä tekoa ole viety poliisille. Tästä on ollut keskustelua mm. Kotimaa-lehdessä: lestadiolaisten auktoriteettien rippikäsitykset eivät ole muuttuneet. Voittonen on siis toiminut tämän rippikäsityksen mukaan – jos ajatellaan positiivisesti – tai sitten hän on vain yrittänyt pitää vl-liikkeen mainetta yllä (vrt. yllä).

    Mediassa nämä vl-liikkeen auktoriteetit puhuvat asioita parhain päin, kertovat asioista puolitotuuksia, jotka ovat liikettä tunteville ilmiselviä valheita. Omalle porukalle puhutaankin sitten täysin eri tavalla kuin medialle: pedofiliaa on pyritty vähättelemään median hyökkäyksenä lestadiolaisliikettä vastaan, verrattu sitä epäuskoisten lasten tanssiharrastukseen jne.

    Vasta viime aikoina, kun on noussut esiin rohkeita lestadiolaisia, jotka ovat uskaltaneet kyseenalaistaa lestadiolaiskäsityksen rippisalaisuudesta, jonka seurauksena pf-asioita on viety poliisille.

    ”Tätä ominaisuutta on eräs uudistuksia ajava ryhmittymä käyttänyt runsaasti hyväkseen antamalla haastatteluja, lausuntoja jne joiden tarkoitus on ollut antaa tietynlainen, heidän haluamansa kuva Lestadiolaisuudesta, jossa he kyllä ovat onnistuneetkin kiitettävästi. ”

    Nyt unohdat sen tosiasian, että nämä rohkeat lestadiolaiset ovat pf-asian tiimoilta yrittäneet puhua asioista ENSIN suoraan SRK:n kanssa, joka on suhtautunut asiaan erittäin nuivasti ja vähätellen (ja suhtautuu edelleenkin). Kun ei ole ollut enää muuta mahdollisuutta, niin SITTEN nämä rohkeat lestadiolaiset ovat oman erottamisensa uhallakin lastensuojelullisista syistä puhuneet medialle, joka puolestaan on pakottanut liikkeen auktoriteetit ottamaan asioihin kantaa. Siitä huolimatta pf-asiaa, ja siihen liittyviä vl-liikkeen toimintatapoja ei ole vieläkään kunnolla otettu hoitoon. Miksi?

    Eikö ole muuten erikoista, että oikeutta vl-liikkeessä täytyy hakea vl:sten epäuskoisina pitämiltä ihmisiltä? Mihin on rehellisyys ja oikeudenmukaisuus kadonnut vl-liikkeestä? Onko sitä koskaan ollutkaan? On rahasotkua, väkivaltaisia hoitokokouksia, pedofilian vähättelyä….

  9. vapaaaako

    ei ollut raamatun aikanakan kahta arkkia. siis on vain yksi jumalanvaltakunta.. on vain yksi lauma ja sinne pitää johdattaman muutkin jotka haluavat uskoa.

    • tarja lepistö

      voi hyvää päivää teitä vl-liikeläisiä. kun teitä seuraa sivusta, te pidätte itseänne paljo parempana kun muut on. tuohon porukkaan en halua kuulua. lukekaa raamatusta mikä on jumalanvaltakunta. älkää uskoko kaikkia mitä teille on pienestä asti syötetty.

  10. outsider

    Uutta asiaa:

    Ainakin Keskisuomeen on sikiämässä vanhalestadiolaisten asuinalueita, joissa ei-uskoviin suhtaudutaan kuin neekereihin. Lapset eristetään eikä yhteisiin asuinalueen hankkeisiin osallistuta. Muut toimikoon me otamme edut jos kohdalle sattuu.
    Nämä lestadiolaisten asuinalueet ovat suuri virhe ja kaupunkisuunnittelussa tulisi tämä huomioida.
    Siunausta tälle papille, joka tajuaa liikkeensä mitättömyyden. Yhteisöllisyys on siunaus mutta ”pakkoyhteisölisyys” ei ole.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s