Näkyi valkoinen kivi, minä sanoin joutsen,
ja heti joutsen ui siinä,
minä sanoin lennä, ja se ojensi kaulan
ja levitti siipensä, siipien pesä,
maailma on teonsana,
lentää, valkoinen, vetten yllä.
(Mirkka Rekola: Taivas päivystää, 1996.)
Kirjailija, runoilija, aforistikko Mirkka Rekola, 80, on tunnustettu ja palkittu taiteilija ja Helsingin yliopiston filosofian kunniatohtori. Runon ja aforistiikan uudistaja on saavuttanut vakiintuneen aseman kirjallisuudessa yhtenä modernin runouden klassikoista. Kun Rekolalle vuonna 1995 myönnettiin taiteen Suomi-palkinto, raati arvioi hänen sanataiteensa kuuluvan maailman merkittävimpiin.
Rekola on tehnyt pitkän uran, joka edelleen jatkuu. Hän debytoi 23-vuotiaana vuonna 1954 runokokoelmallaan Vedessä palaa, ja tuorein teos on Vesi on maailman muisti (Katharos 2007). Kirjailijan tuotanto on jatkunut jo yli 50 vuotta.
Rekola tunnetaan myös kääntäjänä, esseistinä ja kirjallisuuskriitikkona. Hänen tuotannostaan on käännetty tekstejä muun muassa ranskaksi, saksaksi ja englanniksi. Kuten Juha Siro on esseessään todennut, Rekola on osoittanut tuotannossaan suomen kielen kauneuden ja sen huikeat ilmaisumahdollisuudet ainutlaatuisen moniulotteisella tavalla. Kirjallisuudentutkija Liisa Enwald on julkaissut Rekolan tuotannosta väitöskirjan Kaiken liikkeessä lepo (SKS 1997). Enwald tarkastelee runoilijan tekstien monitasoisuutta, niiden tulkintamahdollisuuksia sekä Rekolan elämänfilosofiaa, jossa yhdistyvät kristilliset ja buddhalaiset vaikutteet.
Rikollinen vuoteen 1971 saakka
Rekola on homoseksuaali. Kirjailija kertoo, että hän havaitsi suuntautumisensa jo varhain. Kun homoseksuaalisuus poistui rikoslaista vasta vuonna 1971, Rekola on siten elänyt ja kirjoittanut tuotantonsa rikollisena suuren osan elämästään.
Sairaaksi Suomen laki luokitteli hänet vuoteen 1981 asti.
– Nuorena ainut mahdollisuus oli erakoitua. Luulin, että tulen olemaan yksin koko elämäni … että onhan minulla musiikki ja kirjat.
1950-luvulla ei ollut olemassa esikuvia ja kirjallisuuskin oli sensuroitua, Rekola kertoo Helsingin Sanomien haastattelussa (9.7.2010), Homoseksuaalisuudesta ei puhuttu julkisesti. Oli tosin alakulttuureja, mutta niihin Rekola ei löytänyt tietään. ”Elilaiset” joutuivat puheissa ja juoruissa leimatuksi. Rekolaa muun muassa varoitettiin tapaamasta esimerkiksi lesboksi tunnettua runoilijaa Helvi Juvosta.
– Jo nuorena ymmärsin, että lakien muuttaminen ei vielä ratkaise, paljon vaikeampaa on muuttaa asenneilmastoa.
– Voi kuinka olisin nuorena halunnut olla avoin. Olla iloinen, kun olin kohdannut ihmisen, toteaa Mirkka Rekola Helsingin Sanomien haastattelussa. Puhumisen sijaan oli silloin vaiettava.
– Nyt kysytään, miksi ihmiset eivät puhuneet ja kirjoittaneet. Ne eivät olisi saaneet elää sitäkään vähää! Ihmisiä joutui vankilaan ja mielisairaalaan. Vaiettu maailma, se ilmaus kuvaa parhaiten sitä aikaa, muistuttaa Mirkka Rekola.
Rikollisiksi lain nojalla määritellyt ihmiset olivat tietysti myös lainsuojattomia, vailla lain turvaa. Mitä heille tapahtuikin, poliisia ei voinut kutsua apuun. Oli vain selvittävä yksin jotenkin.
– Elin rohkeasti siitä huolimatta. Asuin naisen kanssa, vaikka meistä puhuttiin.
Aloite yhdenvertaisesta avioliittolaista
He avioituivat 52 yhteisen vuoden jälkeen, kun se tuli mahdolliseksi.
Eduskunnassa on jätetty 76 kansanedustajan allekirjoittama lakialoite avioliittolain muuttamiseksi siten, että vastedes naimisiin voisivat mennä myös samaa sukupuolta olevat parit. Tavoitteena on, että heteroparien rinnalla myös nais- ja miesparit ovat Suomessa yhdenvertaisia lain edessä.
Tilanne, joka Suomessa nyt vallitsee, on aivan mahdoton. On tietenkin aivan järjetöntä, että Suomen kaltaisessa tasa-arvoisessa yhteiskunnassa demokratian pääperiaate, ihmisten yhdenvertaisuus lain edessä, ei ole toteutunut homoseksuaalien kohdalla.
Ensimmäisen kerran avioliittolain muuttaminen nostettiin esille jo 1990-luvun alussa. Presidentti Tarja Halonen asetti vuonna 1991 perhetoimikunnan selvittämään lainsäädännössä omaksuttuja perhekäsityksiä ja tarvetta niiden yhtenäistämiseen. Toimikunta ehdotti 1992, että käynnistettäisiin lainvalmistelu, joka tähtäisi siihen, että samaa sukupuolta olevat parit voisivat halutessaan rekisteröidä parisuhteensa. 
Esko Ahon (kesk) hallitus ei kuitenkaan ryhtynyt asiassa mihinkään toimiin.
Vasemmistoliiton silloisella kansanedustajalla Outi Ojalalla on ollut vuosikymmenien ajan merkittävä rooli taistelussa seksuaalivähemmistöjen yhdenvertaisuuden puolesta. Ojala jätti vuonna 1993 lakialoitteen kahden samaa sukupuolta olevan rekisteröidystä parisuhteesta. Allekirjoittajia oli yhteensä yksitoista, vasemmistoliiton, SDP:n, vihreiden ja RKP:n edustakuntaryhmistä. Aloitteesta käytiin kiihkeä keskustelu eduskunnassa, mutta se ei johtanut silloin vielä tuloksiin. Kolme vuotta myöhemmin valmisteltiin uusi lakialoite samaa sukupuolta olevien parisuhteen virallistamisesta, mutta eduskunta hylkäsi sen jälleen.
Asiassa päästiin eteenpäin, kun Paavo Lipposen toinen hallitus antoi vuonna 2000 eduskunnalle lakiesityksen samaa sukupuolta olevien parisuhteen virallistamisesta. Esityksestä puuttuivat adoptio-oikeus sekä oikeus yhteiseen nimeen. Päätös hyväksymisestä syntyi valiokunnassa vain yhden äänen enemmistöllä. Lain nimeksi tuli laki rekisteröidystä parisuhteesta, ja se astui voimaan maaliskuussa 2001.
Lakialoite lakivaliokunnan käsiteltäväksi 2012
Oikeusvaltion perusperiaatteen mukaan kansalaisten tulee olla yhdenvertaisia lain edessä sukupuolesta, ihonväristä ja seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta. Suomen perustuslaki edellyttää ihmisten yhdenvertaisuutta, ja niinikään perustuslakimme mukaan syrjintä seksuaalisen suuntautumisen perusteella on lainvastaista.
Lakialoitteen allekirjoittaneita on 76 kansanedustajaa seitsemästä eri eduskuntaryhmästä, mukana poikkeuksellisesti ministereitä ja puolueiden puheenjohtajia. SETA ry. teetti helmikuussa Taloustutkimuksella mielipidetutkimuksen, jonka mukaan kansalaisista 48 prosenttia kannattaa aloitetta, 11 prosenttia pitää asiaa samantekevänä ja 38 prosenttia vastustaa sitä. Kuten presidentinvaalikampanjassa kävi ilmi, prsidentiksi valittu Sauli Niinistö vastustaa avioliittiolain uudistusta sillä perusteella, että avioliitto on hänen mukaansa vain heteroiden liitto.
On ilmeistä, että lakialoitteen kannattajia on eduskunnassa enemmän kuin allekirjoittajia saatiin asian taakse. Esimerkiksi keskustapuolueen nuoremman polven edustajissa on tiettävästi joitakin, jotka kannattavat avioliittolain muuttamista, mutta eivät mielellään julkista näkemystään tässä vaiheessa.
– Monet edustajat eivät halunneet allekirjoituksellaan profiloitua asiassa, mutta kertoivat mahdollisessa äänestyksessä kannattavansa tasa-arvoista avioliittolakia, on avioliittolakiryhmän puheenjohtaja, kansanedustaja Lasse Männistö (kok.) kommentoinut lakialoitten valmistelukierrosta.
– Nyt päätetään avioliitosta juridisena sitoumuksena ja yhteiskunnallisena instituutiona. Kirkot voivat jatkossakin itse päättää omista edellytyksistään,
kyse on siviilivihkimisestä, eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb (kok) sanoi aloitetta koskeneessa lähetekeskustelussa Eduskunnassa 21.2.2012. Aloitteessa ei siten esitetä mitään muutoksia uskonnollisille yhdyskunnille myönnettyyn vihkimisoikeuteen. Kirkoilla säilyisi siis nykyiseen tapaan mahdollisuus päättää itse siitä, keitä ne haluavat vihkiä.
– Itselleni tärkeimmät syyt tukea tasa-arvoista avioliittolakia ovat ihmisoikeudet ja toisten ihmisten kunnioittaminen. Jos kaksi samaa sukupuolta olevaa ihmistä rakastaa toisiaan, heillä täytyy olla samanlaiset oikeudet adoptioon ja yhteiseen sukunimeen kuin heteropareillakin. Yhdenvertaisuus lain edessä on minulle tärkeää – sillä osoitetaan, ettei ainakaan yhteiskunnan toimesta syrjitä. Muissa Pohjoismaissa tämä asia onkin jo hoidettu, kirjoittaa Stubb blogissaan.
Stubb: Myös Suomessa on korkea aika lopettaa syrjintä
Stubb painottaa ihmisoikeuksien merkitystä myös kansakunnan kaikenpuolisen menestyksen takaamisessa.
”Minulle jokainen meistä on yhtä tärkeä, olipa sitten syntynyt heteroksi, homoksi, lesboksi tai transsukupuoliseksi. Niinpä tasa-arvoinen avioliittolaki on luonnollinen askel siinä kehityskulussa, jossa ensin homoseksuaalisuus poistettiin rikoslaista, sitten tautiluokituksesta ja viime vuosina lainsäätäjä on mahdollistanut rekisteröidyt parisuhteet ja perheen sisäisen adoption.
Tämän lain myötä tavallinen adoptio olisi mahdollista myös samaa sukupuolta oleville pareille. Adoption osalta otetaan usein esiin lasten etu. Minusta on tärkeintä, että lapsilla on rakastavat vanhemmat, joihin he voivat luottaa ja koti, jossa heistä välitetään. Tutkimusten mukaan lapsen kasvaminen perheessä, jossa vanhemmat ovat samaa sukupuolta, ei vaikuta haitallisesti lapsen seksuaaliseen tai sosiaaliseen kehitykseen tai tunne-elämään ja käyttäytymiseen.
Aikaa asenteiden muuttumiseen toki kuluu. Muistettakoon, että sitä on kulunut myös naisten aseman parantamiseen ja rasismin kitkemiseen. Vaikka molemmissa on vielä hurjasti parantamista, on saavutettu edistys ollut merkittävää koko yhteiskunnallisen kehityksen kannalta, kun kaikkien meidän täysi potentiaali saadaan käyttöön. Ilman angeloiden tai tarjojen panosta maailma voisi näyttää aika erilaiselta.
Eräät tutkijat, esimerkiksi amerikkalainen Richard Florida, ovat todenneet, että erilaisuuden hyväksyminen kannustaa luovuuteen, mikä puolestaan on avain Suomen menestykseen. On siis korkea aika lopettaa syrjintä sukupuolisen suuntautumisen perusteella.”
Siitä, miten asiat ovat olleet, ei voi päätellä miten niiden pitäisi tulevaisuudessa olla
Juridisena instituutiona avioliitto ei ole ollut historian mittaan muuttumaton, samoin ei myöskään sitä koskeva lainsäädäntö. Suomen lakia on muutettu kymmeniä ja taas kymmeniä kertoja. Esimerkiksi vuoteen 1864 asti naimattomat naiset olivat avioliittolain nojalla holhouksen alaisia. Ja vasta vuonna 1929 voimaan tulleen avioliittolain uudistuksen myötä naiset saivat täyden oikeuden määrätä itse omasta omaisuudestaan. Siihen asti aviomies oli myös vaimonsa edusmies. Tämän jälkeenkin avioliittolakia on muutettu 32 kertaa. Esimerkiksi avioliitossa tapahtuva raiskaus kriminalisoitiin vuonna 1994.
Tieteellisen tiedon lisääntyessä muuttuvat myös asenteet yhteiskunnassa. Tämä muutos on näkynyt myös samaa sukupuolta olevien parien aseman muuttumisena. Homoseksuaaliset teot olivat Suomessa kriminalisoituja vuoteen 1971 asti. Tautiluokituksesta homoseksuaalisuus poistettiin 1981, ja vuoteen 1999 asti kehoittaminen homoseksuaaliseen tekoon oli kriminalisoitu. Homoseksuaalisuus yritettiin pitkään yksinkertaisesti kieltää lainsäädännön avulla.
Kun lainsäädännössä on nyt luovuttu yrityksestä kieltää homoseksuaalisuus, ja nyt päinvastoin edellytetään, että ketään ei syrjitä sukupuolisen suuntautumisen perusteella, on tullut välttämättömäksi tunnistaa homoseksuaalien yhdenvertainen asema myös muualla lainsäädännössä.
Laki rekisteröidystä parisuhteesta astui voimaan 2002 ja sen jälkeen on tehty joukko pieniä parannuksia, merkittävimpänä perheen sisäisen adoption salliminen. Nämä uudistukset ovat lisänneet yhdenvertaisuutta samaa ja eri sukupuolta olevien parien välillä. Esitys tasa-arvoisesta avioliittolaista on nähtävä jatkumona tälle yhdenvertaisuuskehitykselle.
Monissa muissa maissa laki mahdollistaa samasukupuolisten avioliiton
Samasukupuolisten avioliitto on mahdollistettu monissa maissa yhdenvertaisella lainsäädännöllä. Kahden miehen tai kahden naisen on mahdollista avioitua EU-maista nykyään Ruotsissa, Hollannissa, Belgiassa, Portugalissa ja Espanjassa.
EU:n ulkopuolella vastaava tasa-arvoinen avioliittolaki on käytössä Norjassa, Islannissa, Argentiinassa, Kanadassa ja Etelä-Afrikassa.
Yhdysvalloissa samaa sukupuolta olevat parit voivat avioitua Connecticutissa, Iowassa, Massachusettsissa, New Hampshiressa, Vermontissa, New Yorkin osavaltiossa sekä Columbian piirikunnassa. Näiden lisäksi perheen ulkoinen adoptio on mahdollinen samaa sukupuolta oleville pareille Andorrassa, Brasiliassa, Tanskassa, Englannissa, Walesissa ja Skotlannissa sekä Uruguayssa. Lisäksi ainakin Saksassa, Luxemburgissa ja Nepalissa tasa-arvoisen avioliittolain säätämistä harkitaan tai aiotaan esittää. (Lakialoite 2/2012)
Rakastuin 17-vuotiaana…
Tanssija-koreografi Tiina Lindfors toteaa kolumnissaan: ”Kun aidosti rakastaa, ei voi olla mitään sitä vastaan, että muutkin rakastavat.” Lindfors kirjoittaa:
”Tähän on helppo eläytyä: Mikä onkaan riemu, kun löytää rakkauden! Kun on etsinyt ja kaivannut, tuntenut yksinäisyyttä jaepävarmuutta. Kun kaikuun lopulta vastataan ja toinen ihminen kohottaa täyteen kirkkautta ja väreilevää, arkaa onnea. Silloin kadut ovat leveitä ja valoisia ja päivien horisontti yhtä lentoon nousua.
Rakastuminen on totisesti yksi elämämme fantastisimpia kokemuksia. Se tekee meistä villejä, iättömiä, luovia, hulluja ja viisaita yhtä aikaa. Parhaimmillaan rakkaus kuitenkin laajenee ”meistä kahdesta” kohti muuta maailmaa ja ihmisiä.
Häissäkin on jotain niin hurmaavaa. Vanhan maailman arvot uskollisuudesta ja maan täyttämisestä ovat toimiessaan kelpo ohjeita. Nuoret parit säteilevät ja koko suku osallistuu helmeilevään juhlaan. Ilmassa on kauniita puheita, lahjoja, hyvää tahtoa ja rakkautta.
Lasten syntymät ovat elämän ihmeistä suurimpia. Maailman seiniin avautuu ikkunoita kohtiin, joissa niitä ei koskaan ole ollut.
Minunkin elämäni muuttui 17-vuotiaana. Siihen tarvittiin yksi suudelma junan vaunuvälikössä. Maa jalkojeni alla murtui ja syvyyksistä nousi paratiisin valovirta, joka kohotti minut tähtien välisille radoilleen. Siellä olen edelleen. Rakkauden kohteita on toki tuon vallankumouksen jälkeen ollut muitakin, mutta elämys ja sen tuoreus ovat samat.
Ylenkatsetta, mitätöintiä, halveksuntaa, vihaa
Ympäröivä maailma ei osallistunut riemuuni tuolloin. Pieni sydämeni kuitenkin iloitsi silloin pakahtumaisillaan. Olin pelännyt olevani tunteeton ja kylmä. Nyt elämä näytti, että osasin antaa ja vastaanottaa rakkautta.
Mitä kohtasimme, rakkaani ja minä? Ylenkatsetta, mitätöintiä, halveksuntaa ja jopa vihaa. Tiesin silti olevani oikeassa; rakkauteni kauneus oli kaikkea muuta voimakkaampi. Hankin tietoa ja jaksoin valistaa myös vanhempani, jotka tunsivat ahdistusta homoseksuaalisuudestani. Olen sen jälkeenkin elänyt kaulukset alhaalla. Ihmistä, joka ei häpeä tai pelkää, on vaikeampi alistaa ja sortaa.
Tie tähän päivään on ollut joskus vaikea ja hurjakin. Varsinkin, kun kuljin valistamassa ihmisiä rakkauden monikasvoisuudesta jo 1980-luvulla. Olin myös töissä Seta ry:ssä samaan aikaan, kun presidentti Tarja Halonen oli puheenjohtajana.
Kaikki muuttuu paremmaksi, vaan ei itsestään
Tänään maailma on osin jo toinen, mutta ei olisi muuttunut ilman muuttajiaan. Onkin huimaava näkymä, kun yli miljoona suomalaista äänioikeutettua olisi nostanut homoparin presidentti-instituutioon. Myös arkkipiispa Kari Mäkinen on siunatussa viisaudessaan puhunut tasavertaisuuden puolesta. On siis toivoa ja on tietoa.
Tiedon pitäisi johtaa siihen, että huoltajuutta ja adoptio-oikeutta tutkittaisiin siellä, missä känniset hörhöt hakkaavat lapsia tai missä lapsia käytetään seksuaalisesti hyväksi. Näitä hirvittäviä rikoksia tapahtuu valtavan paljon. Rakastettu lapsi harmonisessa kodissa on oikeus kaikille. Varsinkin lapsille. Mutta myös yksinhuoltajille sekä lapsettomille heteroille ja homoille. Maailmassa on miljoonia lapsia, joista kukaan ei pidä huolta.
Aikanaan nälkälakkoilevia suffragetteja pakkosyötettiin vankiloissa ja kohdeltiin kuin pariasta. Naispappeus oli valtava vääntö sekin. Yhteiskunta kulkee kuitenkin eteenpäin. Hitaasti, mutta varmasti.
Hyvyyden teot poikivat hyvää. Ja kun aidosti rakastaa, ei voi olla mitään sitä vastaan, että muutkin rakastavat.
Homo- ja lesborakkaus ei ole syntiä, vaan yhtä toivottavaa ja arvokasta kuin heterojen rakkaus
Arkkipiispa: Kirkon tuettava homoja ja homopareja. Kirkolliskokouksen avajaispuhe 8.11.2010. Kotimaa24 uutiset.
Kuva silmissä. Näkökulmia Mirkka Rekolan kirjailijantyöhön. Toim Liisa Enwald ja Eila Kostamo. WSOY 2011.
Omat polut © - etnisten vanhoillislestadiolaisten kertomuksia ja kokemuksia 
kyllä avioliitti on vain miehen ja naisen liitto. ja piste
Älä sano ”näin on ollut maailman sivu”, se kääntyy. (Arto Melleri)
Tämä asia on nyt kuitenkin muuttunut niin, että vain yksi totuus on sallittu. Sitä totuutta on tunteisiin vetoamalla tasarvon nimissä pakkosyötetty ihmisille median voimalla. Aina kuitenkin ihmisten viha ja antipatia saadaan kääntymään jotakin ryhmää kohti.
Nyt aletaan vihaamaan ja vainoamaan niitä, jotka uskovat avioliitton miehen ja naisen välisenä ja seksuaalisuuden toteteuttamisen vain ja ainoastaan siihen kuuluvana. Niitä, jotka uskovat luomiskertomukseen ja Jumalan luomaan järjestykseen. Niihin joiden omatunto ja intuitio kertoo jotakin biologiasta. Niitä, jotka uskovat, että lapsella on hyvä olla äiti ja isä. Niitä, jotka uskovat että Jumala on antanut omia tehtäviä ja vastuualueita eri sukupuolille. Nämä käsitykset eivät siis voi mahtua enää tähän suvaitsevaisuuden yhteiskuntaan. Uumoilen Raamattuun luottavien vainojen olevan lähellä.
Sillon ei taaskaan voi puhua tasaarvosta ja harmoniasta tässä yhteiskunnassa. Voi sitä vihan määrää, joka tästä aiheesta on syntynyt. Homofobiaa ei esimerkiksi ole olemassakaan. Kaikkea toisenlaista vain leimataan sillä. Tästäkin asiasta on ihmisoikeus ajatella omantuntonsa mukaan. Ei pakolla voi muuttaa toisen ajatuksia varsinkin kun nen kumpuavat syvältä lähtteestä, jonak toinen nimeää totuudeksi.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että perinteisellä tavlla ajattelevat vihaavat homoja ihmisinä. No way.
Tietomme Raamatun kirjoitusten historiasta, kirjoittamisen aikana vallinneesta historiallisesta ja kulttuuritilanteesta ovat satojen vuosien mittaan tutkimuksen ansiosta huimasti kehittyneet. Samoin tietämyksemme ihmisen seksuaalisuuden taustasta, kehittymisesta sikiövaiheessa ja ilmiöstä nimeltä homoseksuaalisuus on kehittynyt huimasti. Nämä kaikki tiedot on tietenkin otettava huomioon tulkitessamme Raamatun kirjoituksia. Raamattua koskevan tietomme valossa Raamattu ei lisäksi puhu sanaakaan homoseksuaalisesta parisuhteesta sellaisena kuin me sen ymmärrämme.
Raamattu kieltää irstailun ja seksihurjastelun, toisen ihmisen hyväksikäyttämisen, ja sen se kieltää kaikilta, niin heteroilta kuin homoilta. Se on kirjoitusten henki. Jeesus Nasaretilainen oli ensimmäinen kirjoitusten tulkitsija, joka otti lakikirjana Raamattua pitävien fariseusten tulkinnan vastaisesti huomioon myös sen missä hengessä Jumalan laki oli asetettu. Siinä on ajattelemisen aihetta meille kaikille.
On järkyttävää, kun uskonto muuttuu itsensä irvikuvaksi ja toisen lyömiseksi, vähättelyksi tai alistamiseksi. Vanhoillislestadiolaisuutta on aina leimannut kiihkeä oikeassaolemisen tarve ja kirjaimellinen Raamatun lukeminen. Tähän on kytkeytynyt aina vallankäyttö toisten ihmisten yli. Toisinajattelijat ovat aina saaneet lähdön liikkeestä. Tulemme näkemään liikkeessä taas kamppailun, valtataistelun, jossa ei totuudenpuhujat vaan ennen kaikkea taitavimmat kielenkäyttäjät ja parhaimmat massojen manipuloijat voittavat. Muille, murtuneille, lyödyille, erilaisille, rikkinäisille ja heikoillehan ei koskaan ole ollut sijaa siellä, missä vahvemmat jylläävät. Jeesus toimi toisin.
”Minä rakastan sinua.
Minä sanon sen kaikille.”
Kiitos kauneudesta ja lohdutuksesta runoilijalle.
Muisto elää.